Kukkivia saniaisia

 Iltapäivälehtien traditiota mukaillen otsikko on täysin harhaanjohtava. Se perustuu uskomukseen, että juhannusyönä saniainen kukkii. 

Oikeasti en nähnyt saniaisia kukassa viime yönä, mutta ehkä se johtui siitä, että nukuin sikeästi. Saniaisten vierellä kyllä kukkii. Kuvassa vasemmalla on aarteeni, kuningassaniainen – kosteikkopuutarhassa lehtosinilatvojen ja koiranputkien keskellä. 

Edessä on kirjavalehtinen keltakurjenmiekka 'Variegata'. Tavattoman kaunis, erottuu vaaleana hienosti muusta kasvillisuudesta, vaikkei kukkisikaan. Mutta siinä on nyt nuppuja, joten se meinaa myös kukkia.

Tässä kuvassa kuningassaniainen näkyy paremmin. Sen lehdissä on hieno rusotus näin nuorina.

Lauhkeammassa ilmastossa se venyy parimetriseksi. Koska viime talvi oli lauha ja kevätkesä sateinen, elän toivossa, että se kasvaa viimeinkin jättiläiseksi. Toistaiseksi lehtosinilatvat ovat korkeampia.

Parin metrin päässä, ojan sivuhaarassa, on puolestaan kuningassaniaisen punaruotinen lajike 'Purpurascens'. Tai oikeammin tuo saniaisen "varsi" on nimeltään keskisuoni.

Punerrus näkyy parhaiten nuorissa lehdissä, ja niitä on edelleen, sillä kuningassaniainen on hidas nousemaan keväällä. Se on vasta kasvun alkuvaiheessa.

Sen lähellä on helmisaniainen. Tämä ei ole vielä koskaan ollut näin rehevä! Lehdillä on korkeutta noin 40 cm. Lisäksi se on viimein alkanut levitä.

Helmisaniainen on se, jota kommentoitiin aiemmin spagettikauhan näköiseksi. Nyt lehdet ovat oienneet, ja tämän parin viikon takaisen kuvan jälkeen myös muuttuneet täysvihreiksi (tätä edellisen kuvan otin äsken).

Tässä olivat kostean paikan saniaiset.

Mutta tämä täytyy vielä laittaa: siperiankurjenmiekka 'Wealden Butterfly', sillä nämä kukat avautuivat tänään. Tämä näkyi aiemmassa kuvassa taustalla, asuu kosteikkopuutarhassa ojan reunalla. 

Oli minulla joskus kanelisaniainenkin, mutta se ei valitettavasti kauaa elänyt. Se olisi myös erittäin kaunislehtinen, kuten äsken esitellyt. Mutta lähellä edesmenneen kanelisaniaisen paikkaa sentään kukoistaa tikankontti Emil grex, mikä lohduttaa suuresti.

Kivikkoalvejuuri 'Linearis Polydactyla' on yksi kauneimmista kuivan paikan saniaisista. Sen keveys on vailla vertaa. Minulla on näitä kaksi ja ne kukoistavat vaahteran alla, puun pohjoispuolella. 

Istutin siihen aikanaan myös särkyneensydämen ja se kasvaa ja kukkii harvana näin haasteellisessa paikassa. Pidän silti sen keveydestä valtavasti enkä siirtäisi sitä suin surminkaan parempaan paikkaan rehevöitymään. Tällaisena se on minusta herkempi, luonnonkukkamaisempi.

Taustalla on tummalehtinen isopähkinäpensas 'Purpurea' (eli veripähkinäpensas). Sekään ei kasva vauhdikkaasti vaahteran viedessä mehut maasta, mutta hitaasti hyvä tulee.

Mennäänpä sitten varsinaiseen saniaistarhaan. Sen alaosasta voisin yrittää etsiä imikän ja telliman valtavien kasvustojen alle jäänyttä kuunliljaa, liekö enää elossakaan. En ole sitä vielä tänä vuonna nähnyt, mutta eipä tuolta rehotuksesta mitään näekään.

Taustalla on keltalehtinen pihajasmike 'Aureum' ja revontuliatsalea 'Mandarin Lights'.

Telliman ja imikän vieressä on saniainen, jonka olen ostanut aikanaan Hollannista ja sen piti olla soreahiirenporras 'Lady in Red'. Olen alusta asti epäillyt, etten saanut oikeaa lajiketta, sillä noita keskisuonia ei hyvällä tahdollakaan voi kutsua punaisiksi. 

Onhan tämä oikein soma saniainen silti. 

Japaninhiirenporras kasvaa kahdessakin paikassa, vaikka se on aina hyvin pieni – myös tänä sateisena alkukesänä – olen silti molemmista ylen onnellinen.

Ylempänä, lahoavan saarnenrungon edessä, kasvaa soreahiirenporras 'Victoriae'.

Ja sen serkku, Percristatum-ryhmän soreahiirenporras. Kummallakin on hauskat hörselöt lehtilapojen päissä.

Vieressä on myös jouluhärkylä. Sen edessä on tiarella 'Pink Skyrocket'.

Laitetaan vielä päivän kuva 'Mandarin Lights' -atsaleasta niin kauan kuin se on vedossa.

Loppuun vielä iloisia uutisia vanhan talon itäpäätyyn tekemästäni kivipengerryksen istutuskolosta. Ensinnäkin rotkolemmikki 'Caucasian Carpet' viihtyy ja on levinnyt vähän joka suuntaan. Sen takana, oikealla kiven edessä, näkyy mahoniasaniainen, joka on hyvin talvenarka. Sen pitäisi kestää korkeintaan –10 asteen pakkasia. Onneksi talvi oli leuto, suojasin sen kyllä.

Kauempana on tarha-adiantumi, jonka olen saanut viihtymään viimeinkin. Siitä vasemmalle on soreahiirenporras 'Dre's Dagger' ja sikkiminesikko edelleen elossa pari vuotta istuttamisen jälkeen, vaikkakin hyvin pikkuruisena ja kituliaana. Turha kai odottaa koskaan sen kukkivan, mutta hyvä, että on elossa – se on jo paljon enemmän kuin mihin kaikki muut aasialaiset esikot ovat pystyneet.

Jotta totuus ei unohtuisi. Puutarhani on ihan hirveä rehotus. Pengermän takana alkaa hedelmätarhan rinne. Vedin sen eilen nurin viikatteella, oli lähes vyötärönkorkuista nokkosta, heinää, ohdaketta ja keltamoa, kuten kuvasta näkyy.

Ehkä vielä joskus tuokin seutu on siistimpää, toistaiseksi en parempaan pysty kuin kerran kesässä viikatoimiseen. Siinä olikin mukava juhannussiivous; tuli sopivasti hiki ja nälkä, ja sitten naapuri kutsui syömään kolmen ruokalajin herkkuaterian.

Mukavaa ja sopivaa juhannuksen jatkoa sinnekin!

Helmisaniainen Onoclea sensibilis

Imikkä Pulmonaria

Isopähkinäpensas Corylus maxima

Japaninhiirenporras Athyrium niponicum

Jouluhärkylä Polystichum acrostichoides

Kanelisaniainen Osmundastrum cinnamomeum

Keltakurjenmiekka Iris pseudacorus

Kivikkoalvejuuri Dryopteris filix-mas

Koiranputki Anthriscus sylvestris

Kuningassaniainen Osmunda regalis

Lehtosinilatva Polemonium caeruleum

Mahoniasaniainen Cyrtomium

Pihajasmike Philadelphus coronarius

Revontuliatsalea Rhododendron Northern Lights -ryhmä

Rotkolemmikki Brunnera macrophylla

Sikkiminesikko Primula sikkimensis

Siperiankurjenmiekka Iris sibirica

Soreahiirenporras Athyrium filix-femina

Särkynytsydän Lamprocapnos spectabilis

Tarha-adiantumi Adiantum pedatum

Tellima Tellima grandiflora

Tiarella Tiarella

Tikankontti Cypripedium

Onnistuminen adiantumin kanssa

 Viimeinkin!

Olen ihastellut reheviä tarha-adiantumeja toisten puutarhoissa. Omasta puutarhastani se on näivettynyt joka kerta, kun olen taimen hankkinut. Paitsi nyt. 

Kesäkuussa hieraisin silmiäni, kun edellisvuonna istutettu tarha-adiantumi oli näin rehevä. Mitä ihmettä?

Olin istuttanut sen aiemmin tekemäni kivipenkereen istutustaskuun. Tasku syntyi, kun alempana oli niin isoja järkäleitä, ettei niitä saanut mihinkään. Joitakin sain käännettyä pystympään. Tämä alue on vanhemman taloni pohjoisnurkalla ja syntyi siksi, että talon ympärille kaivettiin ojat. Kattotiilisilpun alla kulkee salaoja. Talon takana nousee rinne, siksi tarvittiin penger.

Tämä paikka ei ole sen kosteampi kuin missään muuallakaan, mutta varjo varmasti auttaa saniaisia viihtymään. Aurinko paistaa vain pari tuntia päivässä. Ehkä notkelmamainen alue talon pohjoisnurkalla pitää myös yllä ilmankosteutta, tuulensuojainen kun on. Pengermän puolivälissä oleva istutusalue ei kuitenkaan ole ikinä märkä, siitä valuu vesi pois hyvin äkkiä.

Ihastelin adiantumia paljon, kun laudoitin ja maalasin talon päätyä. Silti en ehtinyt siitä kesällä kirjoittaa. Kaverina sillä on kuistin edestä liian kuivasta paikasta siirretty soreahiirenporras 'Dre's Dagger' ja etualalla rotkolemmikki 'Caucasian Carpet', joka ei ole kovin rehevä, mutta ei onneksi ihan kuivunutkaan. Yksi pikkuruinen erikoisempi esikkokin tuolla on, mutta sen viihtyminen on hyvin epävarmaa. Se on lähinnä pienentynyt istuttamisesta lähtien, mikä ei ole koskaan hyvä merkki. Viime talven yli se kyllä selvisi.

Ajattelin jo vuosia sitten, että kuusten alle perustamani saniaistarha pitäisi siirtää tänne. Päätin kuitenkin jättää suurimman osan saniaisista vanhoille sijoilleen, vaikka se tuntuu olevan monille niistä lähes liian kuiva. 

Syksyllä hankin mahoniasaniaisen, vaikka niiden talvenkesto on epätodennäköistä. Ne vain ovat niin kauniita, että kun vastaan tuli, ei voinut kauppaankaan jättää.

Toistaiseksi näyttää hyvältä ja toivon myös tämän saniaisen takia, että talvesta tulee lauha.

Kun luin kesän blogijuttuja, huomasin ja muistin, miten moni kasvi nousi vasta kesäkuussa. Viime talven kaltaista erityisen kovaa talvea ei totisesti tällä tontilla kukaan kaipaa.

Mahoniasaniainen Cyrtomium

Rotkolemmikki Brunnera macrophylla

Soreahiirenporras Athyrium filix-femina

Tarha-adiantumi Adiantum pedatum

Marraskuun ruska

 Onneksi on näitä myöhään ruskaan tulijoita, jotta marraskuuhunkin – tai ainakin sen alkuun – riittää värejä. 

Ihanan vihreää on, kiitos nurmikon ja joidenkin ainavihantien kasvien. Sammal oikein loistaa. Meillä ei ole ollut edes kuuraa vielä. 

Monet varjohiipat pysyvät talven yli vihreinä; taustalla on vaskivarjohiippa 'Orangekönigin'. Se pudottaa lehtensä jossain vaiheessa talvea, tai jos on lauha talvi, voivat lehdet ehkä pysyäkin.

Punalehtinen pensas on peruukkipensas 'Royal Purple'.

Hapankirsikat pistävät ruskaksi, kun viereiset puut ovat jo riisuuntuneet.

Kivikkoalvejuuri 'Linearis Polydactyla' on smaragdinvihreä. Aivan ihana vaahteranlehtien ympäröimänä.

Saniaistarhaan on putkahtanut koristeellisia sieniä. Täälläkin on vihreitä saniaisia: kaatuneen rungon edessä on soreahiirenporras 'Percristatum' ja sen edessä jouluhärkylä. Siitä on kasvanut oikein kauniin muotoinen, vaikkakin pieni.

Punaruskeita lehtiä ei oikein pudonneista puunlehdistä erota, mutta jouluhärkylästä alavasemmalle on tiarella 'Pink Skyrocket', joka on saanut hyvin maastoutuvan ruskavärin. Edessä on kevätpiippoja ja sinivuokkoa: mitä kauneimpia puutarhan viherryttäjiä tähän aikaan vuodesta.

Ruskaväreistä piti kirjoittaa. Japaninvaahtera 'Osakazuki' oli leiskuvanpunainen silloin, kun viereiset tarhakielot olivat vielä vihreinä. Ne muuttuivat keltaisiksi sitten, kun japaninvaahtera pudotti lehtensä. Tavallaan ihan kiva, että kukin vuorollaan eikä kaikki yhtä aikaa. Näidenkin taustalla muuten kasvaa vaskivarjohiippa.

Jalosyreeni 'Moskovan Kaunotar' on kaunotar myös syksyllä. Rakastan tätä syreenien limenvihreää, raikasta syysasua. Syreenin alla on siniheinä, ihan tavallinen siniheinä, ei mitään lajiketta. Kun olen hehkuttanut korkeaksi kasvavia isosiniheiniä, täytyy mainita tämäkin. Siniheinät pysyvät siisteinä yksittäisinä tuppaina eivätkä leviä. Tuuli vain on saanut tuppaan leviämään kumolleen kuin se olisi isokin kasvusto.

Haravoin syksyisin lehdet nurmikolta istutusalueille, jotta ne tuovat talvella pakkassuojaa ja muutenkin lisäävät istutusalueiden humuspitoisuutta pikku hiljaa. Multakuormaa kun ei tänne oikein saa.

Siniheinien vihreys muuttuu keltaiseksi vasta marraskuussa, ainakin minun puutarhassani. Tämä on isosiniheinä 'Skyracer' Rohanin päädyssä, kivipengermän juurella. Pengermän päällä kasvaa koristeraparperi.

Japaninlehtikuusi on viimein muuttunut lämpimänkeltaiseksi. Taustalla on safiirihortensia, joka pysyi kirkkaanpunaisena monta viikkoa.

Tässä tämän hetken väriläiskät – onneksi näyttää siltä, että loppusyksy jatkuu vihreänä. Juttua kirjoittaessani muistin taas yhden asian, nimittäin viimeinkin kukoistavan tarha-adiantumin, josta piti kesällä tänne blogiin kirjoittaa. Juttuaiheita riittää vuoden ympäri, kun kesällä ei ennätä kaikkea.

Hapankirsikka Prunus cerasus

Isosiniheinä Molinia caerulea ssp. arundinacea

Jalosyreeni Syringa Vulgaris-Ryhmä

Japaninlehtikuusi Larix kaempferi

Japaninvaahtera Acer palmatum

Jouluhärkylä Polystichum acrostichoides

Kevätpiippo Luzula pilosa

Kivikkoalvejuuri Dryopteris filix-mas

Koristeraparperi Rheum palmatum

Peruukkipensas Cotinus coggygria

Siniheinä Molinia caerulea

Sinivuokko Hepatica nobilis

Soreahiirenporras Athyrium filix-femina

Tarhakielo Polygonatum × hybridum

Vaskivarjohiippa Epimedium × warleyense

Myrkkyliljojen vertailua

 Lopputulemana taas kerran: mitä enemmän erilaisia, sitä parempi.

Myrkkyliljat nimittäin kukkivat vähän eri aikaan. Tämä muotopuutarhan loistomyrkkylilja "Steven" on edelleen aika hyvässä vedossa, vaikka oli ensimmäisiä, joka nousi maasta ennen syyskuun puoliväliä. 

Kaksi viikkoa hyvän näköisenä on aika hyvä saavutus! Kuivilla keleillä voi olla osuutensa asiaan. Sadettahan meille tuli runsaammin vasta torstain ja perjantain välisenä yönä. Sekin pidentää kukintaa, että kukkavarsia on näin paljon. Niitä on noussut koko ajan lisää.

Ehkäpä nostan mukulat varovasti talikolla, kun kukat lakastuvat, ja istutan ne vähän harvempaan. Olisi ihanaa saada useita tällaisia mättäitä. 

Harmaanvihreä koiruoho on hyvä väripari loistavan pinkeille myrkkyliljan kukille.

Tämä mätäs on ystävältä saamaani vanhaa myrkkyliljaa, joka on selvästi tarhamyrkkylilja eli loistomyrkkyliljan jalostettu versio. Se on yhtä roteva kuin edellinen. Tätä minulla oli alun perin kahdessa paikassa, mutta myyrät veivät toisen kasvuston.

Kuva on viikon takaa, nyt kukat ovat jo aika lakastuneet. Tälläkin on sinivihreää väriparina, nimittäin valkokuusi 'Sander's Blue'.

'William Dykes' on melko ohutvartinen risteymä ja se kaatuilee syysmyrkkyliljojen tapaan. Tämän siirsin viime syksynä, samalla istutin mukulat harvempaan, jalopähkämön sekaan. Williamit selvisivät siirrosta hyvin. Sivumukuloita tosiaan kehittyy vieri viereen, kuten aiempien kuvien mättäistä voi päätellä.

Tästä päästäänkin syysmyrkkyliljoihin. Niillä on ohuehkot varret, kukat kaatuvat liiankin herkästi – etenkin kerrotut kukat, kun ne ovat painavia. Silti tämä kerrottu valkokukkainen 'Alboplenum' on minusta ehkä kaunein myrkkylilja. Sen vieressä kasvaa japaninhiirenporras.

Siinä on myös syysvuokko 'September Charm', jonka viimeistä kukkaa olen ihastellut vaikka kuinka kauan, kun sitten on aina avautunut vielä uusi viimeinen kukka! Kukkanuput ovat samanlaisia pallukoita kuin ohikukkineista kukista jääneet mykeröt, eikä pikaisesti vilkaisemalla aina huomaa, onko joukossa vielä uusia nuppuja.

Olen istuttanut 'Alboplenumin' myös läheisen vaahteran alle, sieltä se nousee aina vähän myöhemmin 'Florentinum' -keltapeipin seasta. Vaahteran alla taitaa olla hitusen liian kuivaa, muttei niin, että myrkkylilja olisi menehtynyt. Se vain ei oikein kukoista.

Yksinkertainen valkoinen syysmyrkkylilja 'Album' kukkii runsaana muotopuutarhassa tarhakurjenmiekan keskellä. Istutin toissa syksynä mukulan myös saniaistarhaan kuusen alle. Se ei kukkinut vielä viime syksynä, mutta nyt kukkii. Havaitsinkin lehdet keväällä ja olin iloinen. Niistä näkee mukavasti, että myrkkylilja on elossa, vaikka kukkia ei ole kuulunut.

Tämän ympärillä maanpeittokasvina on itsekseen tullutta haisukurjenpolvea. Se on niin täydellinen, kun hoitaa itse vihreytyksen ja kukkiikin ahkerasti.

Tässä on sellainen myrkkylilja, jonka lehtiä olen katsonut kevät toisensa jälkeen, mutta kukkaa vain ei ole kuulunut: loistomyrkkylilja 'Atrorubens'. Paikka metsäpuutarhassa mäntyjen alla ei varmaan ole ihanteellinen, sillä tässäkin on kuivaa. 

Tilasin 'Atrorubensin' mukulan Hollannista syksyllä 2019 ja samalla myös kirjavakukkaisen 'Harlekijn' -lajikkeen, jolloin ne kukkivat yhdessä ruukussa kaupunkiparvekkeella. Istutin mukulat kukinnan jälkeen maahan, eikä kumpikaan ole sen jälkeen kukkinut. Tällä kertaa taisin muistaa lannoittaa niin tätä kuin muitakin myrkkyliljoja siinä vaiheessa, kun ne tekivät lehdet eli keväällä.

Nyt 'Atrorubens' on tulossa kukkaan ensimmäistä kertaa avomaalla! Tällä on upea, tumma väritys.

Arvaa vain, kuinka monta kertaa päivässä käyn muotopuutarhassa tarkkailemassa 'Harlekijnin' kasvupaikkaa. Sekin voisi ehkä viimein tulla kukkaan viiden vuoden odottelun jälkeen. Elossa se nimittäin on, tiedän lehdistä.

Sen kanssa samassa penkissä kasvava tarhamyrkkylilja 'Waterlily' taitaa juuri nousta, löysin äsken sen nenänpään mullan pinnalta. Se on aina ollut myöhäinen puutarhassani. 

Hienon sävyinen on myös tarhamyrkkylilja 'Lilac Wonder', joka on nyt vasta nousemassa metsäpuutarhan katajapenkistä. Tämän ensimmäisen tiedustelijan lähellä näkyy paljon maasta nousevia, kalpeita nupun kärkiä. 

Oikealla on vaaleajouluruusu, jonka tummat lehdet sointuvat mukavasti myrkkyliljoihin siinä missä sinivihreätkin kasvit.

Minulla oli aiemmin risteymälaji Colchicum × agrippinum. Se hävisi sinä talvena, kun vesimyyrillä oli huippuvuosi ja ne söivät siitä muotopuutarhan penkistä lähes kaikki kukkasipulit. Keväällä oli enää kuoppia ja onkaloita jäljellä.

Hankin viime syksynä uuden mukulan ja istutin sen metsäpuutarhaan lähelle kaivoa. Talvella tämän ja viereen istutetun valkokukkaisen syysmyrkkyliljan päälle kertyi jääkenttä.

Ihme kyllä, kumpikin myrkkylilja teki kevään tullen lehdet! Voi olla, ettei se valkoinen kukikaan, mutta se on samaa, jota on tässä jutussa jo esitelty; joko yksinkertainen tai kerrottu valkoinen. Mutta tämän ruutukuvioisen lajin kukinnasta olen äärettömän iloinen! C. agrippinum on aivan ihmeellisen ihana, eikä tämän mukuloita tunnu olevan koskaan Suomessa myynnissä.

Koska myrkkyliljoja täytyy ostaa joka syksy vähintään yksi uusi mukula, hankin nyt 'The Giant' -tarhamyrkkyliljan. Se oli ainoa, jota kaupasta löytyi ja minulla ei vielä ole (tai luulen kyllä joskus istuttaneeni mäntyjen alle, mutta se ei koskaan noussut).

Istutin sen saman tien kaupungissa ruukkuun ja kastelin hyvin, jotta saan sen kukkaan mahdollisimman pian. Eikä muutenkaan ole pöllömpi ajatus pitää myrkkyliljaa ruukkukukkana rappusilla ensimmäisenä syksynään, sillä tästä kukka todella huomataan.

Olen yrittänyt istuttaa myrkkyliljoja paikkoihin, joissa ne näkyvät ikkunoista. Syksyn sateilla tulee oltua enemmän sisällä. Makuuhuoneen ikkunasta en vielä näe yhtäkään, sillä tontin reunalle joskus istuttamani valkokukkaiset eivät koskaan nousseet ja sen yhden vanhan tarhamyrkkyliljan veivät myyrät. Syy niiden valkoisten kanssa voi olla siinä, että ostin mukulat loppusyksyn alennuksesta ja ne olivat jo liian kuivuneita.

Jopa tapauksessa nyt keksin, että istutan tämän uuden kaverin ruskopenkkiin. Pinkki kukka ei suoranaisesti ole ruskopenkin kelta-ruskeaa värimaailmaa, mutta siellä se on näkyvällä paikalla. Myrkkyliljoja pitää olla puutarhan joka osassa, sillä niistä on niin paljon iloa syksyllä!

Niin, ne kukkimisajat. Paljon riippuu varmasti siitäkin, kuinka valoisalla tai varjoisalla paikalla ne kasvavat, onko kuivuutta tai kosteutta ja niin edelleen, mutta olen silti vahvasti sitä mieltä, että monia eri lajeja istuttamalla näidenkin kukinta-ajasta (siis yhteensä) saa paljon pidemmän, aivan kuten kaikkien muidenkin sipulikukkien kohdalla.

Haisukurjenpolvi Geranium robertianum

Jalopähkämö Betonica macrantha

Japaninhiirenporras Athyrium niponicum

Keltapeippi Lamium galeobdolon

Koiruoho Artemisia absinthium

Loistomyrkkylilja Colchicum speciosum

Syysmyrkkylilja Colchicum autumnale

Syysvuokko Anemone hupehensis

Tarhamyrkkylilja Colchicum Speciosum-Ryhmä

Vaaleajouluruusu Helleborus niger

Valkokuusi Picea glauca

Myrkkyliljat ja muuta muotopuutarhassa

 Edelleen mennään violeteissa ja vaaleanpunaisissa tunnelmissa.

Nyt on loistomyrkkylilja "Steven" täydessä kukassa, tai uusia nuppuja kyllä vielä nousee. Ihanan elinvoimainen myrkkis!

Joku on syönyt yhden kukkavarren poikki ja sylkäissyt sen suustaan muutaman metrin päähän polulle. Laitoin sen tuohon viereen maahan. Onneksi vain yksi varsi.

Kun katson myrkkyliljaa yläviistosta keittiön ikkunasta käsin, on köynnöskaaren 'Comtesse de Bouchaud' -kärhön kukka myrkkyliljan vieressä tuottaen todella kivan sävyparin. 

Ensi keväänä leikkaan tämän kärhön alhaalta, sillä kasvutapa on aivan ankea: lähes kaksi metriä kaljua vartta, eikä kukkien määrässäkään ole hurraamista. Lisäksi vain tuolla ylhäällä oleva lehti- ja kukkarykelmä on liian painava meidän tuuliimme ja kasvusto retkottaa aika rumasti sitomisesta huolimatta.

Saman köynnöskaaren toisella puolella kasvaa rinneakebia. Se on lakannut paleltumasta talvisin ja ylettyy nyt jo lähes huipulle. Tänä vuonna se aikoi ensimmäistä kertaa kukkia, mutta kukkanuput kuivuivat, harmillisen kuiva alkukesä.

Lähinnä taloa olevan kaaren ruotsinköynnöskuusama 'Serotina' kaipaa puolestaan jo kunnon karsintaa, siitä on hyvää vauhtia tulossa aivan liian iso kaareensa.

Kuiva kesä teki tästäkin valjun näköisen. Lehdet ovat pienet eikä kasvi ole jaksanut tuottaa kukinnoista kauniita marjaterttuja.

Lähinnä tietä olevan kaaren tarhaviinikärhö 'Polish Spirit' on vielä matala, mutta ah, miten ihanat kukat sillä onkaan. Ajatus oli, että tämä olisi hyvä vahva väripari Flammentanz-köynnösruusulle, joka kasvaa saman kaaren toisella puolella. Mikäli kukkivat samaan aikaan.

Tuolta 'Åkerö' -omenapuun takaa pilkottaa tienvarren puolen köynnöskaarta. Omenapuu peittää tehokkaasti Flammentanzin näkyvistä, vaikka ruusu on todella iso. Rungon vasemmalla puolella pilkottaa edelleen kukkiva syysleimu 'Crème de Menthe'.

Tämä on aivan ihana: vaaleasävyisenä syyspuutarhassa loistava leimu valkokirjavine lehtineen. Jättiverbena se siinä on kallistunut leimun puoleen.

Leimun takana on myrkkylilja 'William Dykes', joka on harmillisesti jäämässä kasvillisuuden jalkoihin. Kukasta voi erottaa pilkahduksen aivan kuvan keskellä. Se on akileijanlehtien alla! Keltalehtinen mäkimeirami 'Aureum' ei liene myrkkyliljalle liian korkea, mutta akileija on.

Minulla on ihan pikkuisen flunssainen olo, mutta tänään on aivan upea päivä, kuten eilenkin. Harmittaa viettää tämäkin päivä sisällä. Ehkä menen tämän jutun kirjoitettuani kaivamaan akileijoja pois, tai vähintäänkin leikkaamaan. Yksi kituva kimikki pitäisi myös siirtää, mutta eilen väsähdin iltapäivällä täysin.

Toisella puolella leimua kukintaansa jatkaa, tai koko ajan parantaa, purppurakannusruoho 'Canon Went'. Se on aivan älyttömän suloinen vaaleanpunainen ja siro kukkanen.

Sama kannusruoho kukkii vastakkaisessakin penkissä, jossa nousee myös tarhamyrkkylilja 'Waterlily' todella haileana ja pienenä. Myrkkiksillä on kyllä tapana parantaa menoaan syksyn edetessä, toivottavasti niin käy ja lisää kukkia tulee. 

Myrkkyliljoilla on hauska tapa nousta pitkän ajan kuluessa, mikä on tietysti mukavaa kukinnan pituutta ajatellen. Tämä metsäpuutarhapenkissä kasvava vanha myrkkylilja demonstroi hyvin. Osa nupuista on vasta maan pinnalla, kun ensimmäiset ovat jo korkeat ja kukassa.

Taustalla on ihana sinertävä valkokuusi 'Sander's Blue'; hyvä kontrasti liilan-vaaleanpunaisille kukille.

Sama myrkkylilja ylhäältä päin. Kukat ovat tavattoman kauniit! Niiden vieressä on myös hopeankirjava rotkolemmikki 'Sterling Silver', sekin täydellinen väripari tälle kukalle.

Kerrottu valkokukkainen syysmyrkkylilja 'Alboplena' on noussut nopeasti kukkaan 'September Charm' -syysvuokon alla. Kuvassa on myös japaninhiirenporras 'Purple Garden'. Taustalla kaunis siniheinä, ja vielä ihanampi sitten, kun saa keltaisen syysvärin. Näillä lämpötiloilla tuskin vielä: yön alin on ollut yli 15 astetta tässä pari viime yötä!

Palataan vielä muotopuutarhaan ja violettiin väriteemaan, sillä sitä olen yrittänyt sinne kerätä. Puistoruusu Rhapsody in Blue eli 'Frantasia' muuttaa kukkiensa värin toden totta violetiksi kukkien vanhetessa. Aivan ihmeellisen ihanaa utuisen viileää sävyä. 

Tälle ruusulle, jonka olen istuttanut vasta viime vuonna, on tämä oikeastaan tämän vuoden ensimmäinen kunnon kukinta. Kärsäkäs pisti nuppujen varret poikki niin tehokkaasti, että vain muutama kukka avautui keskikesällä. Onneksi tämä on jatkuvakukintainen ruusu ja nyt on uusi kukinta. Lehtiä, varsia ja korkeuttakin on tässä kesän mittaan kasvanut: lupaava elinvoima.

Muotopuutarhan syksyinen kuningatar, vaikkakin lyhyenläntä sellainen, on silti samettihortensia.

Japaninhiirenporras Athyrium niponicum

Jättiverbena Verbena bonariensis

Loistomyrkkylilja Colchicum speciosum

Mäkimeirami Origanum vulgare

Puistoruusu Rosa Puistoruusu-Ryhmä

Purppurakannusruoho Linaria purpurea

Rinneakebia Akebia quinata

Rotkolemmikki Brunnera macrophylla

Ruotsinköynnöskuusama Lonicera periclymenum

Samettihortensia Hydrangea aspera ssp. sargentiana

Siniheinä Molinia caerulea

Syysleimu Phlox paniculata

Syysmyrkkylilja Colchicum autumnale

Syysvuokko Anemone hupehensis

Tarhamyrkkylilja Colchicum Speciosum-Ryhmä

Tarhaviinikärhö Clematis Viticella-Ryhmä

Valkokuusi Picea glauca