Sadetta odotellessa

Eilen sain viimein aikaiseksi laittaa loputkin räystäsketjut paikoilleen. Ne saapuivat myöhässä, jotta kattomiehet olisivat saaneet ne laitettua keväällä, joten ne jäivät minun hommakseni. Koska inhoan tikkaille kiipeämistä, homma jäi ja jäi.
Sitten tulin kysyneeksi naapurin rouvalta, jos hän tulisi pitämään tikkaista kiinni. Tuolla ylhäällä on nimittäin yllättävän hutera olo. Tälle puolelle piti vielä ruuvata ketjun kiinnitysruuvitkin paikoilleen.
Nyt on ketjut kaikissa neljässä nurkassa ja laivan vanhat tynnyrit odottamassa sadetta. En vielä ehtinyt maalata niitä enempää kuin raapiutuneet kohdat ruostesuojamaalilla. Niistäkin tulee siniset, kuten aiemmistakin tynnyreistä. Tai ehkä salvianvihreät. Mutta ei ainakaan joulunpunaiset!

Naapurin korvaamattoman ihana rouva jäi vielä pariksi tunniksi pitelemään tikkaita, kun piiskasin itseni maalaamaan länsipäädyn räystäslaudat. Tai oikeastaan viskelin niihin ohutta vernissa-öljymaalilitkua eli pohjamaalia vasta. Lautojen päädyt jäivät tietysti maalaamatta, kun en niihin nähnyt enkä ylettänyt.

Huh hirmuista. Elossa ollaan edelleen ja nyt tästä koitoksesta saa toipua pari sadepäivää...sarkastinen lause! Piti tulla kunnon sade tälle ja huomiselle. Äsken tuli vartin kuuro, eikä paljon enempää sitten olekaan luvassa, huominen sade-ennuste kutistuu kutistumistaan. Harmaat pilvet ovat kiertäneet ohi idästä, lännestä, etelästä ja pohjoisesta, ja täällä vain on odoteltu sadetta. Nyt paistaa taas aurinko. Idässä päin kohosi komeita pilviä, varmaan ukkosti Turun suunnalla.

Sen vaan sanon, että vanhan talon remppaaminen on niin paljon mukavampaa, kun tietää, ettei katto varmasti vuoda. Innostuin tekemään lattian tulevaan työhuoneeseeni, siitä kun puuttui lattia kokonaan. Se oli uudempaa ponttilautaa, kun muissa huoneissa on lankkua, eikä ponttilautaa saanut ehjänä pois, kun kaikki nostettiin sivuun talon kengitystä varten.
Vintiltä löytyi pari oikein leveää (40 cm) lankkua, samaa 4 cm paksuutta kuin muidenkin huoneiden lattiat. Samaa paksuutta oli uudemmissa lankuissa, jotka jäivät venevajan korjauksesta yli. Pesin ne kaikki pellavaöljysuovalla ja asensin lattian, ihan muutama päivä sitten tein viimeisetkin pikku palat ja pätkät, johon homma jäi alkukesällä seisomaan.
Huoneen vasempaan reunaan tulee kiinteä kirjahylly lattiasta kattoon ja raput vintille, niinpä siinä reunassa ei ole niin tähdellistä, miltä lankut näyttävät. Siksi siellä nyt on reunimmaisena ihan vain kaksi lautaa päällekkäin, kun oli sopivan levyistä ja 2 cm paksua tavaraa, täydellistä. Komeimmat lankut tulivat heti oven eteen, jotta ne ovat parhaiten esillä keskellä huonetta.

Talo ei nyt ihan silti ole muuttovalmis vielä...

No niin, sade saa alkaa ja ukkospuuskiinkin on varauduttu! Sidoin kultapallot viimein.

Uuden murikan päälle nostin Ozzyn ja Lemmyn kalmiston saamaan sadekastelua (minihautakivet ovat tuolla unelman alla ja kyllä, Ozzy ei vielä ole kuollut, hän on vasta toinen jalka haudassa).

Sade saa tulla! Olemme valmiina!


Kultapallo – Rudbeckia laciniata, kerrannaiset lajikkeet
Unelma – Asparagus setaceus

Pientä hellaprojektia

Pari vuotta sitten kunnostettu vanhan tuvan muuri on odotellut laatoittajaa. Ostin laatatkin jo varmaan toissa syksynä kierrätyskeskuksesta, mutta mutta. On ollut ilmeisesti jotain muuta tekemistä. Onneksi hellaa ei vielä tarvita, vaikka nyt kunnostettuna sitä voisi toki jo käyttää.
Terkut Uuni-Annelle, jos luet tätä: rappaus on pysynyt erinomaisesti!

It has been so mild that I could start the renovating year in February! A lot of projects are hard or impossible to do when the temperature is below zero.

Kun kerran on ollut näin lauhaa ja mukavaa, ryhdyin tuumasta toimeen. Laattaleikkurikin oli odottanut työtehtäviä, kun olin vienyt sen kaupungista saareen. Laatoissa on samaa sinistä kuin kynnyksissä ja tuvan jalkalistoissa, joita en aio maalata, ainostaan puhdistaa.

Mukana on myös ystävältä lahjaksi saatu kaunis kuviollinen Terraviivan Marokko-laatta ja matkamuistolaatta Hollannista. Oli muuten mahtavaa, että laattaleikkurin pystyi virittämään ulos jo helmikuussa, kun ei ollut lunta ja lämpötila oli jo plussalla! Kyllä tämmöinen talvi lisää remonttikautta merkittävästi. Sisätiloissa ei ole paikkaa, missä laattoja leikkaisin, kun se on niin sotkuista puuhaa. Kaupunkiasunnossa se onnistuu kylpyhuoneen lattialla, mutta saaressa minulla ei vielä ole kylpyhuonetta.

Saumoista tuli pakostakin epäsäännöllisiä, kun hellassa, kuten talossakaan, ei juuri ole viivasuoria kulmia. Saumaus jää päivään, jolloin lämpötila on yli viisi astetta.

Pariin pieneen koloon laitoin lapsuuden leikeistä talteen jääneitä lasimosaiikkeja. Ne erottuvat paremmin sitten, kun saumat on käsitelty.

Isäntäpantteri Musti oli tietenkin puuhassa mukana ja tarkasti samalla makuuhuoneen lattian, jonka lankut kiinnitin viime kesänä. Tuossa alakulmassa näkyykin vilaus kynnyksen sinistä.

Iloista sunnuntaita!

Kalustusta

Niinhän siinä kävi kuin vähän pelkäsinkin. Niin pian kuin on lattiaa, jonka päälle tavaroita laittaa, alkaa sinne niitä kerääntyä. Mutta kun ei oikein ole muuta säilytyspaikkaa!
Kun saa pikku hiljaa kunnostettuja ikkunoita paikoilleen, alkaa vanhoilla kalusteilla olla hyvätkin oltavat.
Tämän upean imperiaalisängyn sain, kuten muutaman muunkin kalusteen, ystäviltä jotka eivät enää halunneet säilyttää sitä navetassaan. Uhkasivat puolitosissaan laittaa jopa polttopuiksi. Eihän sellaista voi sallia, eihän!

I got this lovely bed from friends who did not have the space for it any more and were, half seriously, thinking of chopping it for firewood. Well, the bed is over 100 years old... that could simply not happen. So now I have it.
In the background, some other furniture, slowly accumulating now that there is the space. Although, come next summer, they all have to be carried out for finishing the floor!

Takana valkoinen sohva sukuni entisen kesähuvilan lasihuoneesta. Se on oikeastaan siskoni ja on täällä vain säilössä, tai kenties ikuisuussäilössä. Hmm. Kummasti näitä kertyy (navetassa on vielä kokonainen sohvakalusto ja pihalla pari piironkia pressun alla).

Mukavaa illan/päivänjatkoa!

Heinäkuun aikaansaannos

Kuukausi sitten talossani näytti tältä. Maata, vanhaa multapenkkiperustusta, oli kaivettu kolmen vuoden ajan ja kiviä pyöritelty ulos talosta sen mitä jaksettu, mutta tyhjennettävää oli vielä, muun muassa uunin korjauksesta jäänyt kasa tiiliä, puutavaraa ynnä muuta. Ja sitä maata piti kaivaa yhä vain. Onneksi ihana ystävä auttoi tyhjentämään taloa juuri heinäkuun kynnyksellä ennen kuin restaurointipojat tulivat hommiin.

One month – one floor! With underfloor heating. (Not in operation yet).

Nyt näyttää tältä (tuvassa). Näiden kuvien väliin mahtuu paljon! Rossipohjan rakenteen jo aiemmin kerroinkin, jatketaan nyt siitä mihin tiivislaudoituksen ja huokolevyjen sekä ilmansukupaperin jälkeen jäätiin.

Pohjan ilmansulkupaperin päälle puhallettiin 30 cm:n kerros ekovillaa (selluvillaa). Sen päälle laitettiin toinen kerros ilmansulkupaperia, joka niitattiin tiiviisti kiinni vasoihin. Vasojahan on tässä kaksi kerrosta ristikkäin, kakkoskutosta eli eristekerroksen paksuus on kaksi kertaa kuusi tuumaa = noin 30 cm.
Paperin päälle tulivat alumiiniset lämmönluovutuslevyt, jotka kuuluvat lattialämmitysjärjestelmään, jonka valitsin. Kuvassa työhuone, siis tuleva sellainen.

My future office!

Lämpötekniikkaliikkeestä kävi virallinen asentaja laittamassa letkut valmiiksi asennettuihin levyihin. Jakotukki eli se paikka, josta lämmin vesi tulee, tulee olemaan tämän sisääntulo-oven vieressä mutta vasta sitten, kun kuisti ja siihen liittyvä kylpyhuonekin rakennetaan. Letkut saavat siihen asti olla tyhjinä.

Työhuone valmiiksi letkutettuna.

Lattialankut tulevat välittömästi lämmönluovutuslevyjen päälle. Levyissä on urat letkulle ja ne ovat suoraan vasojen päällä kiinni, mutta vain toisesta reunastaan. Tällaisen ohjeen saimme. Alumiinikin laajenee ja supistuu lämmönvaihteluissa. Niihin kohtiin, joissa letku menee vasan yli, olivat pojat valmiiksi kaivertaneet urat. Yritimme valmistella letkun reittiä niin paljon etukäteen kuin mahdollista, sillä yhteysalusten aikataulut mahdollistivat asentajalle vain neljän tunnin vierailun.
Kunkin lankun pohjassa on sen numero, tässä laitetaan jo makuuhuoneen lankkuja kohdilleen.

Each board was numbered when they were lifted so that they could now be put back in exactly the right position.

Siinä se on, makuuhuone. Lattialankut ovat kosteita pesun ja sateiden johdosta eivätkä ne navetan uumenissakaan ehkä niin kovin kuivassa tilassa olleet. Ne saavat nyt kuivua siinä vuoden ennen kuin alan miettiä paikkausta ja kiinnitystä. Niitä ei kiinnitetä kovin tiukasti, sillä lattia elää vuodenaikojen mukaan muutenkin mutta etenkin, jos sen alla on lämmitys.

Vielä toisesta suunnasta. Nämä lankut oli maalattu ruskeiksi, joten pesin nämä mäntysuopaliuoksella ja juuriharjalla.

My future bedroom.

Tuvan lankut kuurasin muutamaan kertaan pellavaöljysuovalla. Enkä ole siitäkään vielä sen tarkemmin kirjoittanut, tosin ei se vaikeaa ole. Ehkä vielä palaan siihen.
Väsynyt mutta onnellinen.
Hyvää yötä!

Heinäkuun kalenteripoika

Musti-pihapantteri nauttii vedestä viidakossa lammen partaalla. Juomista hieman häiritsevät viereen parkkeeratut maitokärryt, mutta Musti ei anna sen ratkaisevasti häiritä. Hän on keskittymiskykyinen ja joustava tyyppi.
Niin sanotut mustat pantterit ovat hyvin tummapigmenttisiä leopardeja tai jaguaareja, ja ne asuvat pilkullisia lajitovereitaan useammin viidakon suojissa.

July calendar boy is Musti. So called black panthers are very dark pigmented jaguars or leopards, and they are more common in forests than their spotted relatives that often live in more open spaces.

Mustikin viihtyy metsäpuutarhassa, matalan ojan yli johtavalla pienellä lankkusillalla.

Also Musti likes to observe his territory under tree canopy.

Kun kuurasin lattialankkuja, tuli Musti tietenkin valvomaan mitä teen. Kuvassa näkyy, että lähestyvän Mustin suu on auki. Sieltä kuuluu kurrmiuuu! Missä olet, mitä teet?
Hifistelin ja ostin oikein Gysingen pellavaöljysuopaa. Gysinge on tuttu varmasti kaikille Gård och Torp -lehden lukijoille. Se on rakennusperintökeskus Ruotsissa, joka valmistaa myös omia maaleja ja muita tarvikkeita vanhoihin ja korjattaviin rakennuksiin. Toki mikään ei estä käyttämästä perinteisiä metodeja uudenkaan rakennuksen kanssa, mikäs sen fiksumpaa!

Pantteri ei kuitenkaan ehdi paneutua lattialankkujen pesuun rakennustarkastaja Sanchezin tarkkuudella.

Isännän velvollisuudet kutsuvat jo toisaalla.

Seuraavana iltana Musti ehti jo fiilistelemään tulevan tupansa lattialankkujen päällä. Edellisestä kerrasta onkin pitkä aika (lattiat nostettiin pois kolme vuotta sitten). Makuuhuoneen lattia on oikealla. Siinä on pyöreä reikä nurkassa kakluunin kohdalla, jos joku ihmettelee.

Heinäkuun kalenteripojan harrastuksiin kuuluu myös pikkuveljen kanssa mittely.
Toimekasta perjantaita kaikille!

Lattialankkujen pesua hämärtyvässä illassa

Illat ovat onneksi vielä valoisia, vaikka hämärtymistä onkin havaittavissa. Noin kello puoli yksitoista illalla saunapolkuni näyttää tältä. Paitsi että ei näytä enää. Lauantai-illasta lähtien sen on vallannut yhä laajeneva kalteva tanssilava (lauantaitansseja varten).

Washing the floorboards
This is the view along the garden path towards sauna and a former cowshed at 10.30 pm. The nights are still thankfully light enabling me to work in the evening. These last few days I have busied myself with filling the path with floorboards.

Laitan varmaan erillisen kirjoituksen lankkujen pesusta, tässä vain pientä kuvamateriaalia ensi alkuun. Tuvan lattialankkuja oli lähes loppumaton määrä ja vasta kun olin saanut ne ulos navetasta (pieni rakennus vasemmalla), pääsin käsiksi makuuhuoneen lattialankkuihin. Miehet tarvitsevat lankkujen mittoja tietääkseen, mihin kohtiin makuuhuoneen lattiavasat pitää laittaa. Kaikki lankut eivät nimittäin ylety seinästä seinään.

The floorboards needed thorough washing with linseed oil soap that cleanses, nourishes and protects the wood.

Tuvan aikanaan ahkerasti kuuratut lankut saivat nyt kolminkertaisen kuurauksen pellavaöljysaippualla, makuuhuoneen rekonstruoitu lattia on kuvassa oikealla saunan edustalla. Se on maalattu ruskeaksi, joten pellavaöljysaippuaa ei kannata käyttää. Ne lankut voi pestä mäntysuovalla ja maalata joskus uudestaan.

The bedroom floor is reconstructed on the right. Every board was numbered and a map was being drawn to indicate their place, when the floors were lifted. This happened three years ago! I get frustrated when so many people ask me, every year, if my house is finished. Boy, this is a huge effort and also costly. Things take their time.

Tuvan lankkuja riittää koko polun pituudelta ja tästä kuvasta vielä taaksepäin muutaman ryppään verran. Merkitsin lankkujen numerot puisiin rimanpätkiin, niin miehet tietävät, mitkä lankut löytyvät mistäkin rivistä. Kunkin lankun numero on kirjoitettu sen alapuolelle ja lattioista on piirretty kartat silloin, kun ne purettiin.
Tarkastaja Sanchez saapuu työmaalle.

Mamma, tää on ihan hyvä. Tassut ei nyt kastu.

Pieni poseeraus catwalkin päässä.

Tarkastajan matka jatkuu kohti seuraavaa kohdetta. Jatkuu ensi numerossa.
Aurinkoista päivänjatkoa!

Lattiarakenteita

Tätä on jo odotettu, mutta ajattelin laittaa kuvasarjaa kun on vähän esiteltävää:

Floors
How new floor structures and isolation layer are built into an old (circa 1870) log house that previously had traditional sand bank insulation around the footing:

Tästä lähdettiin. Vanhat multapenkkaeristeet ja niihin kuuluva seinien sisäpuolinen kivirivi on kannettu ulos ja maan pintaa kaivettu alemmas niin paljon kuin uskalsi ilman, että perustuskivet alkavat liikkua.
Lattiat piti poistaa siksi, että talo vaati kengitystä eli alimpien hirsien vaihtoa osittain mutta myös siksi, että valahtanut multapenkkaeriste ei oikeastaan enää eristä.

This is the situation before starting. The reason for taking away all floors is that some of the lowest logs needed to be renewed. It is also nice to get more efficient isolation.

Ensin alimpiin hirsiin kiinnitettiin pattinkia leveämpää kakkoskutosta, johon alin kerros vasoja kiinnitettiin. Niiden alle kiinnitettyjen lankkujen varaan tuli alin tiivislautakerros. Lattian reunojen kiviä jouduttiin koteloimaan huolellisesti, jotta niiden kohdalta ei puhalla kylmää ilmaa sisään.

Lautaa kuluu aika paljon. Työmaapäällikkö valvoo laatua.

Tiivislautakerroksen päälle tulivat bitumikyllästetyt Hunton-huokolevyt.

The bottom layer is timber and on top of it were added bitumen boards. This is a kind of double under-structure but double insulation does no harm!

Vasapuut (tai nk. niskat) eivät olleet tarpeeksi pitkiä (huoneen leveys on kuusi metriä), joten niitä piti jatkaa. Se teetti lisätyötä sekä laudoitus- että levytysvaiheessa, kun lautoja ja levyjä piti leikata sopivan kokoisiksi.

Levyt tiiviisti paikoillaan. Vetoa ei pitäisi kovin paljoa olla, kun on kaksi kerrosta tavaraa tiiviisti asennettuna, mutta silti...

... bitumilevyjen päälle laitettiin tiivis ilmansulkupaperikerros, joka kulkee katkeamatta myös alimpien vasojen yli. Paperi on loistava vedon estäjä.

On top of the bitumen boards and the lowest layer of joists, a tight layer of heavy duty paper was installed to stop drafts.

Viemärin paikka on jo kohdallaan, tämä on jännittävää! On melkein kuin kuin pääsisi kalustamaan. Keittiön tiskitaso tulee saarekkeena poikittain keskelle huonetta erottamaan tuvan "keittiön" ja "olohuoneen" puolet toisistaan. Väliseinää tai tiskikaappia ei tule, jotta tilan avaruuden tuntu säilyy.

Ilmansulkupaperi vedetään myös tiiviisti seinää vasten, jotta lattian ja seinän raosta tuleva veto saadaan minimoitua. Tässä alimman vasakerroksen päällä on jo ylempi, itse lattialankkuja kannatteleva kerros vasoja.

Laservaaka (ikkunalla) mittasi rakenteiden suoruuden. Nyt lattia tulee viettämään alamäkeen päin 5 mm koko 6,6 metriä leveän huoneen matkalla, siinä missä vanhassa lattiassa vietto oli lähemmäs 10 cm. Tässä talossa tulee ilmeisesti olemaan suorempi lattia kuin mikään muu kohta!
Lattiarakenteet näyttävät heppoisilta, mutta se johtuu siitä, että hirret ovat hurjan kookkaita, tuo paksuin ikkunan vieressä on lähes 50 cm korkea. Seinän paksuus on 20 cm, sekin on enemmän kuin nykyhirsitaloissa tai monissa vanhoissakaan.

Tuleva työhuoneeni on jo valmis ekovillapurua varten, sitä tulee 30 cm:n kerros. Se laitetaan ensi viikolla, sitä seuraavalla asennetaan lattialämmitys. Pattereita olisi hankala asentaa seinille, kun tuvan kahdelle seinälle laitetaan vanhat kiintopenkit takaisin ja kolmannelle seinälle tulevat vanha suuri halkolaatikko, liesi, lyhyt työtaso ja jääkaappi. Vanhassa talossa onkin mukavaa saada lämmitys näin piiloon, vaikka en olekaan tekemässä talosta museota. Pääasiallinen lämmitys paikalla ollessani tapahtuu kuitenkin tuvan valtavan muurin ja makuuhuoneen kaakeliuunin avulla.

My future office is ready for wood fiber isolation that there will be a 300 mm thick layer.

Tuvankin lattia on nyt lähestulkoon valmis purueristeelle.
Tämä ei ole mikään saarna, miten kaikissa vanhoissa taloissa tulisi rakentaa lattiat, sillä se vaihtelee tapauskohtaisesti riippuen siitä, mitä asukas haluaa ja mitä on mahdollista tehdä. Tämä on työselostus tästä kohteesta!
Mukavaa yön- tai päivänjatkoa, riippuen siitä koska tätä luet!