Samettia ja koirankieltä

 Vielä löytyy kuvia ja sitten siirrytään kesään...

Jutun innoittajana toimi tämä syksyinen kuva 'Burning Embers' -ryhmäsamettikukasta. Sehän alkoi kukkia vasta syksyllä.

Kukan kääntöpuoli on keltainen. Ihania nämä yksinkertaiset samettikukat!

Toinen väri-ilottelija on lehtimangoldi 'Rhubarb Chard'. Lisäksi tämä on kasvattanut uusia lehtiä lähes sitä mukaa kuin olen saanut satoa korjattua: ihan kuin sadun puurokattila, joka vain pursuaa ja pursuaa! Ehkä se nyt lopettaa, kun on saatu useampi pakkasaste parina yönä. Toisaalta nyt taas lauhtui, parhaillaan sataa vettä ja Ilmatieteen laitos lupailee puolillepäivin peräti yhdeksää lämpöastetta.

Timjamit pärjäävät säässä kuin säässä, jopa tämä kirjavalehtinen, jota jokin talvi verotti pahasti, mutta kuivan risukon keskellä on virkeää kasvua. Tämä on lähinnä koristeena, käytän enemmän tavallista vihreälehtistä, jolla on kapeammat lehdet. 

Taustalla talvikynteli, se on osoittautunut erittäin talvenkestäväksi, vaikka talvehtimisen piti olla epävarmaa. Lisäksi se on tuottanut lukuisia siementaimia jopa kiveykselle, mistä olen siirtänyt niitä mm. preerialle. Siemenestä sen alun perin kasvatinkin, kun taimea ei kaupoista löytynyt.

Yrttipenkki näkyy taustalla. Kylvin sinne kehäkukkaa keväällä, mutta niistä alkoi nousta pieniä sirkkalehtiä vasta syksyllä sateiden myötä. 

Kylvin myös kiinansipulia, sillä aiempi taimi kituutti pari kesää, kunnes kuoli lopullisesti kuivuuteen. Nämä siemenet eivät edes itäneet! Ilmeisesti se kaipaisi enemmän kosteutta kuin mitä täällä on tarjolla.

Ransun takaa on perunat jo korjattu, lisäksi sain nostettua nyt lokakuussa muutamia pikkusormen kokoisia porkkanoita ja pari vähän isompaa, ehkä etusormen kokoista.

Hyviä ne kyllä olivat, ja ehkä satoa saa vielä lisääkin – jätin suurimman osan maahan kasvamaan kokoa. Täytyy yrittää uudestaan ensi vuonna, sillä vastanostetun porkkanan herkullisuutta harva vihannes ylittää.

Heinäkuisessa kuvassa näkyy herneitä, jotka tänä vuonna jopa kasvoivat (viime vuonna kuivuivat lähes heti maasta noustuaan), tilliä ja porkkanat toiseksi viimeisessä ruudussa ennen perunoita.

Ihmettelin keskikesällä, eivätkö kehäkukat ole ollenkaan tuottaneet siementaimia, sillä yleensä niitä aina on. Syksyllä viimein alkoi muutamia kehäkukkia tulla kukkaan.

Syyskuisessa kuvassa näkyy korkea laatikko, jossa kasvavat lehtimangoldit. Tällä reunalla kasvimaa päättyy punahevoskastanjan hallitsemaan kapeaan istutusalueeseen pengermän reunalla. Vanhan venevajan oven takana on vuosi sitten syksyllä perustettu kolmiomainen istutusalue.

Kapea istutusalue sai viimein reunuksen tänä syksynä, monta vuotta se oli epämääräinen, kun se päättyi epämääräiseen kiveystä odottavaan tallottuun ja rikkaruohoiseen kohtaan. 

Nyt on paljon mukavampaa ja selkeämpää. Ostin tähän ihan tavallisia betonisia pitkulaisia reunakiviä, ne ovat ikuisia. Syyskuisessa kuvassa kukkii syysleimu 'Natural Feelings'.

Ja tuli tähänkin viimein kehäkukkia! Nämä keltaiset kukkivat tässä yllätyksenä viime syksynä, olen tainnut heittää niiden ohikukkineita kukkavarsia tuohon. Väri on todella nappi korostusväri leimulle. Kivaa, että ilmestyivät tänäkin vuonna.

Istutusalueen takana on vajaan metrin pudotus ruusu-heinätarhaan ja Rohaniin. Tässä kuussa sain kiveyksen lähes valmiiksi, vielä pari pussia laastia pitäisi saada roudattua kotiin joku kerta. Keväällä varmaan, sillä pakkanen ei ole hyväksi betonitöissä. 

Ihanaa, että tämä pitkään tekeillä ollut alue viimein alkaa valmistua!

Ovesta vasemmalle on portlandruusu 'Duchesse de Rohan', jonka kokoa tuli jo päiviteltyä joskus aiemmin. Keväällä kunnon leikkaus ja jokin tukisysteemi, joka pitää sen kasassa, ettei versoja leviä joka suuntaan. 

Se on aika hyvin pystykasvuinen, mutta alhaalla on aina joitakin rentoja versoja. Nyt, kun sen ympärillä on istutuksia, tarvitaan vähän tilaa ympärille. Aiemmin olin vain laittanut sen alle tuoksukurjenpolven jakopaloja, jotta siihen ei pesiytyisi rikkaruohoja. Ne ovat edelleen mainioita aivan ruusun alla ja saavat pysyäkin siellä.

Vii-mein-kin olen onnistunut tummakukkaisen pioniunikon kanssa! Kasvatin tätä 'Black Peony' -lajiketta, jonka siemenet ystävä oli lähettänyt, viime vuonna astioissa. Keräsin siemenet ja viskelin ne kaikki tähän uuteen kolmiopenkkiin, jossa oli keväällä paljon paljasta multaa, jossa itää. Ja ne itivät ja kasvoivat! Muistin myös kastella, kun kuljin vesiletkun kanssa kasvmaan laatikoita kastelemassa.

Aiemmat yritykset kylvää tätä ihanaa unikkoa erinäisiin kukkapenkkeihin eivät onnistuneet: kukan kukkaa ei tullut.

Yksi tuollainen kaunotarkin tuli. Se voi olla taantumista villimpään muotoon, mutta todella upea väritys siinä on!

Tässä on unikoiden syksyn viimeisiä kukkia. Keräsin jo siemeniä kaikista niistä siemenkodista, jotka olivat kuivuneet ja toivon, että saan pidettyä kantaa yllä. Naapurikin halusi siemeniä, joten osa menee hänelle. 

Kuvassa näkyy taustalla punahelmipihlaja, joka myös kasvaa tässä kolmiossa kasvimaan reunalla. Se on kasvanut hirveän huonosti, olisivatkohan myyrät järsineet sen juuria, kun pari vuotta sitten siitä kuivui kaksi korkeimmaksi kasvanutta versoa. Näin ollen sen hienoja vaaleanpunaisia marjoja ei vieläkään ole saatu nähdä, mutta toivottavasti jonakin vuonna!

Siirrytään ajassa taaksepäin syyskuun alkuun, jolloin unikot kukkivat vielä komeasti. Aivan kuvan vasemmassa reunassa kukkii myös isomaksaruoho 'Strawberries and Cream'.

Maksaruohoon sain kimmokkeen blogeista, mieleen tulee ainakin Hiidenkiven puutarhassa -blogi, jossa Minna kertoo todella kattavasti ja innostavasti monista kasveista. Blogi on todellinen tietolaari ja inspiraation lähde, monen muun hyvän puutarhablogin ohella!

Vasemmalta kaartuvat oksat ovat paatsamaa Rhamnus schneideri var. mandshurica. Tulevaisuudessa tällä alueella on siis kaksi pientä puuta tai isoa pensasta (ruusun lisäksi); paatsama ja punahelmipihlaja. Niistä tulee mukavasti reunusta tälle nurkalle; suojaa tielle päin ja rytmitystä kasvimaa-alueen päättymiseen muutenkin.

Lähikuvassa isomaksaruoho 'Strawberries and Cream': herkullisen värinen! Pallerolaukka änkeytyy samaan kuvaan: minä myös, minä myös!

Heinäkuun lopussa otetussa kuvassa ovat pallerolaukat parhaimmillaan, kuten myös portlandruusu 'Duchesse de Rohan'.

Viimeisessä kuvassa matkataan heinäkuun puoleenväliin, jolloin keväällä pikku taimena hankkimani tiibetinkoirankieli oli kukkinut jo pitkään. Sen kukkavarret vain venyivät ja koko ajan tuli uusia kukkia. Ja minkä värisiä! Kuin kesätaivas.

Tämähän on yksivuotinen, joten toivon, että se osaa itse tuottaa siementaimia. Olen vähän surkea yksivuotisten kanssa, pitäisi muistaa kerätä siemeniä, mitä en suinkaan ole muistanut. Tai ehkä niitä voi vielä löytää...

Matka kesäkuvien pariin tuotti aivan ihanaa väri- ja kukkahoitoa verkkokalvoille. Kuva-arkistossa on kukkakuva toisensa perään, lähes pelkkiä kukkia! Miten voikaan olla niin paljon kukkia.

Olisiko nyt syksyn kääntyessä marraskuuhun itse kunkin sopiva hetki alkaa etsiä aurinkoisia ja kukkapitoisia juttuaiheita kesän kuvista? Siellä on myös vaikka kuinka paljon asiaa, josta ei edes ehtinyt kesällä kirjoittaa. Heitänpä tässä haasteen, tai kevyemmin vain vienon juttutoiveen kaikille puutarhabloggaajille.

Isomaksaruoho Hylotelephium telephium

Kiinansipuli Allium tuberosum

Lehtimangoldi Beta vulgaris ssp. vulgaris var. cicla

Pallerolaukka Allium sphaerocephalon

Pioniunikko Papaver somniferum Paeoniflorum-Ryhmä

Portlandruusu Rosa Portland-Ryhmä

Punahelmipihlaja Sorbus vilmorinii

Punahevoskastanja Aesculus × carnea

Ryhmäsamettikukka Tagetes patula

Syysleimu Phlox paniculata

Talvikynteli Satureja montana

Tiibetinkoirankieli, kesälemmikki Cynoglossum amabile

Timjami, ajuruoho Thymus

Tuoksukurjenpolvi Geranium macrorrhizum

Myöhäinen keisari ja villakärpänen yöoksalla

 Viime syksynä istutettu kasvimaan nurkan istutusalue on tuottanut jo paljon iloa.

Jostain syystä keisarinpikarililja 'Ruduke' tuli kukkaan selvästi myöhemmin kuin pihani muut keisarit. Johtuisiko sitten siitä, että se on istutettu viime syksynä. Toinen viime syksynä istutetuista uusista keisareista ei versonut ollenkaan. Se kasvaa ruskopenkissä, toivottavasti on elossa kumminkin.

Olen ihastellut 'Ruduken' sointumista taustalla Rohanissa lehteen puhkeavaan purppuraheisiangervo 'Diaboloon'.

'Ruduke' on herkullisen sävyinen, kuin appelsiini – tuo veden kielelle.

Ostin tähän syksyllä papukaijatulppaani-mixin ja siitä on tullut todella yhteensopivia värejä – heleä vaaleanpunainen sointuu mahtavasti heleään oranssiin. 

Tuulessa laonneen tyräkin (Euphorbia × martini 'Ascot Rainbow') nostin lopulta pystyyn ja sidoin sen narulla keppiin, kun se ei itsekseen noussut. Sen kukinnot ovat tyräkille tyypillisesti limenvihreät. Heti sen takana on punaraidallinen papukaijatulppaani, joka sointuu tyräkkiin mainiosti. Sinun täytyy vain uskoa sanojani, kun tulppaania ei kuvasta erota enkä tajunnut ottaa siitä lähikuvaa (ja olen edelleen kaupungissa, niin en juuri nyt voi kuvata sitä).

Alue on kolmion muotoinen ja sen takaosassa, syksyllä rakentamani säleikön alla, on kasveja, jotka ovat kasvaneet tuossa jo pidempään. 

Kun rakensin kivipengermän, joka erottaa Rohanin kasvimaasta, istutin sen päälle 'Duchesse de Rohan' -portlandruusun (heti ovesta vasemmalle). Takakulmassa on punahelmipihlaja, joka ei ole kasvanut oikein hyvin – ehkä vesimyyrät syövät säännöllisesti sen juuria. Se on kuivunut pahasti latvoistaan pariin kertaan, mikä voi johtua ihan vain kuivuudesta tai vaikkapa juuriston syömisestä. 

Se ei näin ollen ole vielä tuottanut hienoja vaaleanpunaisia marjoja. Mutta nyt se on taas noin metrin korkuinen, ehkä tämä tästä!

Punahelmipihlajan lehdet ovat hienot, pienet ja sirot, en tajunnut ottaa siitä yksilökuvaa. Tässä se näkyy takana. Rohanin puoleisella pengermän reunalla asuu punakoristeraparperi. Valkokukkaista helmihyasinttiakin olen tuohon laittanut.

Vaikka kuvaan ei osunut, kasvaa tässä pengermän päällä aika paljon tuoksukurjenpolvea. Olen siirrellyt sitä muualta tähän peittämään maata siksi aikaa, kunnes ehdin istuttaa muita kasveja. Tuoksukurjenpolvi on siihen kätevä apuri.

Kolmion muotoisen uuden istutusalueen yhdessä kulmassa kasvaa vielä pieni paatsama, joka on sekin istutettu joitakin vuosia sitten. Ajattelin pikku puun sopivan kasvimaan kulmalle, rajaamaan tontin tien puoleista reunaa. 

Kerrankin puun siemenkasvatus onnistui! Useimmiten niistä ei nouse mitään. Tästä nousi useita, niinpä jaoin ystävillekin ja silti omallekin pihalle riitti neljä taimea, jotka ovat kaikki yhä elossa. Tällä ei ole suomenkielistä nimeä: Rhamnus schneideri var. mandschurica. Kiinalainen laji.

Kun tein pihakierrosta illalla, huomasin paatsaman oksankärkessä villakärpäsen vetäytyneenä yöpuulle. Tämän söpön otuksen voi useammin bongata pörisemästä lähes paikallaan kukan edessä imemässä mettä pitkällä imukärsällään. Mutta nyt se oli tuossa tuhisemassa, ehkä jo sikeässä unessa.

Istutin alueen etureunaan matalia 'Little Beauty' -tulppaaneja, nyt nekin ovat kukassa. Ja tässä kuvassa näkyy myös yksi punaraidallisista papukaijoista!

Käydään vilkaisemassa pari rappua alempana, miltä Rohanista käsin näyttää.

Ransu tulee mukaan.

Rohanista pitää tehdä oma juttunsa, mutta pikaisesti vain sellainen uutinen, että japaninkirsikka 'Royal Burgundy'...

... ehti puhjeta kukkaan juuri ennen lähtöäni! Ihanaa, että ennätin nähdä ja ikuistaa tämän kauneuden.

Japaninkirsikka Prunus Sato Zakura -Ryhmä

Keisarinpikarililja Fritillaria imperialis

Portlandruusu Rosa Portland-Ryhmä

Punahelmipihlaja Sorbus vilmorinii

Punakoristeraparperi Rheum palmatum var. tanguticum

Purppuraheisiangervo Physocarpus opulifolius, punalehtiset lajikkeet

Tuoksukurjenpolvi Geranium macrorrhizum

Kasvattelun iloa ja epäonnistumista

 Siemenkasvatus on niin mukavaa puuhaa, että sitä on joka vuosi pakko harrastaa. Onneksi homman ydin ei tunnu olevan onnistuneissa taimissa, vaan yrittämisessä. Joskus tulee niitä onnistumisiakin.

Punaisen villin penkin 'Vivaldi' -keisarinpikarililja on tuottanut näin komeat siemenkodat. Onkohan lajike steriili vai saisikohan näistä taimia? Ja olisikohan joku niistä ihana aprikoosinsävyinen kuten tämä, tai mahdollisesti kirjavalehtinen, kuten lähellä kasvava, vai tavallinen, sillä sellaisiakin kasvaa tässä penkissä...? Hmm, hmm, hmm!

Voitin Lappalainen etelässä -blogin siemenarvonnassa kevättalvella ja tutkin heti, mitkä lajeista tarvitsevat kylmäkäsittelyä. Ne kylvin ja käsittelin, vähitellen alkoi joitakin sirkkalehtiä nousta. Tämän laatikon jouduin ottamaan mukaan kaupunkireissulle, sillä siinä oli jo itäneitä ukonhattuja, eikä niin pieniä taimia voinyt jättää kymmeneksi päiväksi. Nyt myös valkoisesta siperiankurjenmiekasta on kaksi itua noussut.

Parissa muussa laatikossa ei näkynyt vielä elämää, niinpä laitoin ne jääkaappiin saamaan vielä 10 päivän kylmäkäsittelyn. Nyt lehtoukonhatuistakin alkaa nousta sirkkalehtiä! Tämä on niin jännittävää!

Kuten voi huomata, kylvän samaan laatikkoon monta lajia vierekkäin. Tilaa on niin vähän ja laatikoita täytyy roudata; en halua, että puolet autosta täyttyy kylvöksistä, joiden päälle saattavat vielä kissat mennä makaamaan. 

Näille pitkille kylvölaatikoille löysin muuten Clas Ohlsonilta täydellisiä pitkänomaisia, kannellisia, läpinäkyviä laatikoita, joissa taimiastiat saa kuljetettua turvallisesti. Ne ovat sen verran korkeita, että reilun viiden senttimetrin korkuiset taimet mahtuvat niihin suorana.

Muitakin aarteita on. Sain viime vuonna Rikkaruohoelämää -blogin Betweeniltä 'Sunningdale Variegated' -isotähtiputken siemeniä. Kylvin ne syksyllä ja jätin purkin ulos taimikasvattamooni saunan pohjoispuolelle. Nyt sieltä on noussut hassun kalvakkaita sirkkalehtiä! Mukana joku vihreä rikkaruoho, joka ei kuulu joukkoon.

Oikealla on aarre, jota olen etsinyt kotimaisista taimimyymälöistä turhaan: kalpeankeltainen niittyleinikki 'Citrinus'. Tilasin syksyllä siemeniä Jelittolta. Nekin olivat kylmäkäsittelyssä ja itivät todella hyvin! Leinikitkin pääsivät täten kaupunkilomalle.

Nappileinikki eli puistoniittyleinikin kerrottu muoto taitaa olla steriili, joten sen siemeniä ei voi tilata. Yksi taimi minulla kerran oli ja eli muutaman vuoden kuistin edustalla, mutta sitten se kuoli. Viime vuonna löysin uuden, istutin sen ruusu-heinätarhaan ja se on nyt hervottoman kokoinen!

Sen edessä näkyy lupiini, joka on tehnyt ensimmäiset kukkavartensa. Jännittävää! Komealupiini sen ei pitäisi olla, vaan ylläri, joka tuli Chiltern Seedsin tuoksuvien perennojen sekoituksessa. 

Kävin juuri syynäämässä isoimmat nuput ja niistä näkyisi pilkottavan jotakin hailean violetin-valkoisen tyyppistä.

Tykkään kovasti Chiltern Seedsin lottosekoituksista, olen vuosien mittaan saanut niistä niin mukavia yllätyksiä. Toivon, että vähitellen kauppahommat EU:n ja Britannian välillä selkiintyvät ja Chilterniltä voi taas tilata. Se on ollut lempisiemenkauppani siitä lähtien, kun asuin Englannissa, taisin tilata sieltä ekan kerran, kun asuin Staplehurstissa Kentissä joskus 2000-luvun alkuvuosina.

Samassa penkissä on lisää aiheita iloon. Tilasin valko- ja vaaleanpunakukkaisten maitohorsmien siemeniä pari vuotta sitten. Vaaleanpunaiset eivät oikein itäneet, mutta se kohta, jossa oli valkoisia, iti. Istutin lopulta viime vuonna tämän tuppaan, vaikka en ollut ihan varma, onko siinä nyt maitohorsmaa vai rikkaruohoa. 

Nyt pystyy selvästi näkemään, että maitohorsmaahan se on! 

Jättisuuri ilonaihe löytyy myös tuolta valkoisten 'Curlew' -narsissien keskeltä, tuo tumma lehti. Se on karhunputki 'Ebony'. Niitä on nyt pari kappaletta tässä ruusu-heinätarhassa (josta olen toistaiseksi esitellyt kaikkea muuta kuin ruusuja tai heiniä). 

Tilasin vuosia sitten tumman 'Vicar's Mead' -niittykarhunputken siemeniä, mutta niistä ei yksikään itänyt kylmäkäsittelystä huolimatta. Sitten tilasin tätä Ebonya ja muutama iti. Viime syksynä ne olivat riittävän isoja ulos istutettaviksi; istutin kahdessa erässä, molemmat kasvustot ovat hengissä ja hyvässä kasvussa! Hyvin jännittävää. 

Tummaa 'Ravenswing' -koiranputkeakin olen kylvänyt useaan otteeseen, mutta kun pihalla ja ympäristössä kasvaa niin paljon luonnon koiranputkea, ei seuraava sukupolvi enää ole kovin tumma. Joitakin tällaisia lievästi tummavartisia olen jättänyt kitkemättä Rohanissa, sillä ovathan nämä hienoja ja tykkään koiranputkista muutenkin.

Kasvimaa on yleensä se alue, joka jää huomiotta, kun keskityn koristekasveihin. Tänä keväänä hankin kuitenkin uppopumpun kasvimaan kaivoon ja se on selvästi lisännyt kastelua. Tulee kasteltua enemmän kerralla kuin ämpärillä nostamalla ja kastelukannullinen kerrallaan. Valkosipuli ei ole minulla ollut ikinä näin kookas! Tuo taitaa olla toissa syksynä istutettu tai sitäkin vanhempi. Perinteisesti valkosipulit ovat minulla näivettyneet alkukesällä ja nousseet taas toiveikkaina seuraavana vuonna.

Keväällä pumppua vielä joutui roudaamaan saunan ja kasvimaan väliä, kun öisin oli pakkasta (pumppua ei saa jättää kaivoon pitkiksi ajoiksi), mutta nyt, kun sitä voi säilyttää kaivon vieressä, on kastelu helppoa. Toki jatkojohto ja jatkojohdon jatkojohto lojuvat pitkin pihanurmea, ne täytyy muistaa ottaa pois ennen kuin alkaa ruohonleikkuuseen.

Saunan edustan taimitarhassa asustavat nuorien kylvösten lisäksi myös pistokkaat. Maa on tässä muhevan kosteaa ja paikka varjoisa, mutta purkit jäätyvät talveksi ja ovat jääklönttinä pitkälle kevääseen, mikä on tietysti riski. Pari vuotta sitten alkukesällä onnistui rusokuusaman pistokaslisäys niin hyvin, että niistä tuli neljä kelpo tainta.  Huomasin juuri ilokseni, että vuosi sitten otetut tylppöorapihlajatkin alkavat versoa. On hyvä, että otin pistokkaita, sillä viime talvena myyrät söivät tylppöorapihlaja-aidastani monta taimea poikki.

Ulkona oleviin ruukkuihin voi lentää siemeniä. Toissa syksynä kylvin loistomagnoliaa ja viime vuonna jännitin, nouseeko se vai jotakin muuta. Nyt alkaa näyttää siltä, että tämä todellakin on raita tai joku muu paju. Pidän kumminkin sen toistaiseksi kasvamassa, sillä taimikasvatusten kanssa ei hätiköinti kannata. Ja voihan se magnoliakin tuolta vielä nousta.

Taustan purkissa kasvaa kerrankin onnistunut siemenkasvatus-puu: paatsama Rhamnus schneideri var. mandshurica. Tykkään kylvää puita ja pensaita, mutta aniharva niistä itää. Näistä paatsamista olen päässyt jo jakamaan ystäville ja istuttamaan muutamaan paikkaan tontillani, tämä on viimeinen, joka odottaa istuttamista.

Otin pistokkaat keväällä myyrän poikki syömistä 'Syke' -ruusun oksista, ne ovat yhä vihreinä, mutta se ei vielä kerro pistokkaiden onnistumisesta. Mutta juuristosta nousee uusi 'Syke'! Omajuurinen ruusu on tällaisissa tilanteissa ehdottoman ylivertainen.

Talvetetut leijonankidat ovat valitettavasti menehtyneet. En tiedä, mitä tapahtui, mutta kevättalvella ne, jotka olivat vielä elossa, alkoivat näivettyä yksi kerrallaan. Ajattelin, että huonelämpötila on niille liikaa (vaikka minulla talvisin viileää onkin), aloin viedä niitä viileämpään eteiseen. Näivettyminen jatkui. Aloin viedä niitä päivisin ulos. Lopulta oli elossa enää tämä viimeinen, ja nyt siinäkin on viimeinen lehti lakastunut.

Toisaalta, vähänpä tuo haittaa. En ole oikein kesäkukkaihmisiä, eikä tulevina talvina tarvitse varata niille tilaa talossa, ahdasta on jo valmiiksi.

Alppipenkissä talvi aiheutti valitettavasti paljon katoa, mutta pisaralaukka, jonka kylvin muutama vuosi sitten, on elossa ja tulossa ensimmäistä kertaa kukkaan. Tämä on taimista (tai taimiryppäistä; koulin ne nippuina) suurempi. Pelkäsin menettäväni kukinnan kaupungissa olon aikana, mutta onneksi nuput eivät silloin vielä avautuneet. Nyt käyn tarkistamassa tilanteen pari kertaa päivässä.  

Hei, loppuun yksi asia, jota olen täysin unohtanut mainostaa. Olen tälläkin kertaa ehdolla kuntavaaleissa, ja jos asut Paraisilla, voit äänestää minua numerolla 73. Sivuni, jossa kerron tavoitteistani enemmän, löytyy täältä: KLIK.

Ja joka tapauksessa muista äänestää, oli ehdokkaasi kuka tahansa!

Isotähtiputki – Astrantia major

Keisarinpikarililja – Fritillaria imperialis

Koiranputki – Anthriscus sylvestris

Lehtoukonhattu – Aconitum lycoctonum ssp. septentrionale

Maitohorsma – Chamaenerion angustifolium

Nappileinikki – Ranunculus acris ssp. friesianus 'Flore Pleno'

Niittykarhunputki – Angelica sylvestris

Niittyleinikki – Ranunculus acris

Pisaralaukka – Allium carinatum ssp. pulchellum

Rusokuusama – Lonicera tatarica

Siperiankurjenmiekka – Iris sibirica

Tylppöorapihlaja – Crataegus monogyna

Retki metsään ja louhoksille

Kun ystävä oli täällä viime viikolla, teimme toisenkin metsäretken. Tällä kertaa ei minun metsääni, vaan saaren pohjoisosiin, joissa on vanhoja kalkkikaivoksia.

Ensin matkamme vei metsän läpi ja aukealle, jossa kasvaa kaunis orapaatsama. Poikkesimme tästä oikealle katsomaan, jos toinen ystävä olisi ollut kotona, valitettavasti ei juuri silloin ollut. Hänen pihallaan kasvaa kaikkea erikoista ja lisäksi hän tietää kaikenmaailman kasvupaikat harvinaisille kasveille tällä saarella.

Jatkoimme ylös entisille kalkkilouhoksille. Siinä sai kivuta kallioille. Jossain vaiheessa huomasin katajassa kauniit marjat. 

Ylhäältä kallion laelta, saaren korkeimmalta kohdalta, on komeat näkymät. Kaikki oli tosin rutikuivaa, tämä retki tehtiin ennen sadetta, jota saatiin torstain-perjantain kuluessa 10 mm. Ja huomenna pitäisi tulla lisää! Jospa kuivuus hellittäisi.

Kalliossa näkyy siellä täällä kalkkikaivantoja, osa kymmenenkin metrin syvyisiä, pitää vähän katsoa, mihin astuu.

Jatkoimme tästä vielä vastapäiselle niemelle, joka näkyy purjeveneen takana. Siellä on toinen vanha louhos.

Laskeuduimme vähän omituista reittiä, mikä tiesi kalliota pitkin liukumista ja rämpimistä, mutta onnistui se niinkin. Näkymä saarta halkovalle lahdelle oli kaunis tällä reitillä.

Otin aika vähän kuvia, pitkät pätkät on ilman, mutta ehkä se on hyvä, tästä tuli maratoonipostaus muutenkin. Tässä ollaan jo menty sillan yli toiselle niemelle. Siellä etsimme hienon kosteikkometsän, tosin nyt siinä ei ole vettä isona rämeikkönä, keväällä oli. Silloin täällä pystyy kuvittelemaan alligaattorit ja kaikki.

Seuraavaksi haukoimme molemmat henkeämme. Justiin tätä kohtaa en ollut ikinä löytänyt. Mikä täydellinen sammalpuutarha! Olimme yhtäkkiä japanilaisessa puutarhassa. Pensaat ovat pähkinää.

Lapinporokoira Lávvi ei mitään haukkonut, jatkoi vain nuuskimuksiaan.

Puusto muuttui pian taas, enemmän kuusivaltaiseksi. Pähkinät kasvavat täälläkin kuusten seassa, aivan kuten minunkin metsäpalstallani.

En lakkaa ihastelemasta sammaleisen metsänpohjan kauneutta ja lahopuulla kasvavia lajeja. Ketunleipä yksi kauneimmista.

Yhdeltä lahopuulta löytyi hieno limasieni: paranvoi.

Niin täydellistä. Vai osaako joku laittaa paremmaksi?

Metsätyyppi muuttui taas, kosteaa tervaleppämetsää tässä kohdassa.

Näin mutkien kautta saavuttiin toiselle kalkkilouhokselle, joka on nykyään makealla vedellä täyttynyt syvä järvi.

Täälläkin saa kiivetä, tosin ei niin korkealle kuin sillä ensimmäisellä niemellä. Meri näkyy. Koivut ovat kellastuneet kuivuudessa.

Pidän erityisesti tästä kohdasta, josta näkyy makea vesi ja meri samaan aikaan.

Laskeuduimme alas louhosjärven päähän. Tästä on parinkymmenen metrin matka merenrantaan.

Ranta on kuonakivilouhikkoa. Pyysin Lávvia katsomaan haaveellisena merelle, mutta heti, kun ehdin tarkentaa, se oli jo matkalla muualle.

Rannan kalliokohdissa näkyy jännää kerroksellista eroosiota. Geologi osaisi selittää. Jotakin sen kanssa tekemistä, että kivilajit eivät ole täysin sulautuneet ja pehmeämpi on ajan saatossa kulunut pois.

Kallioiden kanssa aikajana on niin kiehtova: ehkä tässäkin katsomme miljardeja vuosia sitten sattuneita tapahtumia. 
 

Tässä rannassa on paljon tällaista raita-ura-kalliota. Orjanruusupuska esittelee, se poseerasi paikoillaan.

Täällä on jäänteitä kaivostoimintaan liittyvistä rakennuksista. Tämän sisällä on isoja rautarullia, kuin jättimäisiä kaulimia, varmaan kiven murskaamista varten.

Päivä alkoi jo kääntyä illaksi, kun muistin, että ystävä oli kerran vienyt minut läheiselle kalliolle, jossa kasvaa horkkakatkeroa. Sitä ei löytynyt, niin moni kasvi oli aivan surkastunut, mutta tälläkin, selvästi kalkkipitoisella kalliolla, oli muita kiinnostavia lajeja. Pikkuruiset raunioiset kuuluvat ihanimpiin saniaisiin.

Pikkuruinen keto-orvokki uhmasi kuivuutta. Sammalet lienevät nyt jo vihertyneet. Luonto joustaa.

Tämänkin retken lopetan kotoisaan lehmäkuvaan. Nämä eivät ole kyläniityllä, vaan saaren keskiosan lahden rantaniityllä, jonka lehmät ovat laiduntaneet kauniiksi kuin puisto. Vastaranta on aivan ruovikoitunut, ero on huomattava. 

Ilta jo laskee, joten toivotan tässä hyvää yötä ja tunnelmallista sadepäivää! Täällä sitä jo odotellaan kieli pitkällä, istutin tänään kiinanpunapuun.

Horkkakatkero – Gentianella amarella

Keto-orvokki – Viola tricolor

Ketunleipä – Oxalis acetosella

Kiinanpunapuu – Metasequoia glyptostroboides

Orapaatsama – Rhamnus cathartica

Orjanruusu – Rosa dumalis

Paranvoi – Fuligo septica

Pähkinä – Corylus avellana

Raunioinen – Asplenium