Sisäkukkien parissa

 Viime yö olikin tähän asti vuoden kylmin: –12,3 astetta. Hyvä, että suojasin nuppuisen heiden ja lumikellot.

Lunta tulee parhaillaan vähän ja vaikka pakkanen on lauhtunut enää –1 asteeseen, tekee mieli olla sisällä. Laitoinkin tämän jutun aluksi kahvipannun hellalle.

Katsotaanpa siis sisäkukat. Etenkin, kun ihanaakin ihanampi verenpisara 'Whiteknights Pearl' avasi kaksi kukkaa muutaman kuukauden tauon jälkeen. Tämä on tosi reipas verenpisara kukkimaan lähes vuoden ympäri. Olen ylisurkea lannoittaja, mutta mielessä kyllä kävi, että voisin antaa kasveille nyt laimean lannoituksen. 

Niin, mielessä kävi, mutta en vielä ryhtynyt tuumasta toimeen. Niin tyypillistä.

'Whiteknights Pearl' omaa ilmeisesti siroverenpisaran perimää ja se näkyy pienissä, kapeissa ja siroissa kukissa.

Kaikki verenpisarani asuvat talven keittiössä. Yhden ison vanhan verenpisaran murhasin jättämällä sen syksyllä ulos, sillä täällä on liian ahdasta. Enkä koskaan innostunut sen puna-liiloista kukista. Sen sijaan Orkneyltä keräämistäni siemenistä kasvatettu puhdas siroverenpisara, keskimmäisessä ruukussa, on aarre, jota vaalin. Oikeastaan ruukussa on useampikin, kun koulin ne ryppäänä aikoinaan.

Vasemmalla on keijunsalvia, jolla oli aiemmin epävirallinen nimi herukkasalvia. Sen talvetus epäonnistui viime vuonna ihan viime metreillä. Kevättalvella siihen iskivät kirvat ja kasvi oli jo valmiiksi huonossa hapessa eikä selvinnyt. Viime vuonna olin viisaampi ja istutin uuden taimen isoon ruukkuun, jossa se pysyy kesät talvet. 

Samaan ruukkuun laitoin myös sitruunaverbenan eli lippian, jonka tuoreita lehtiä kerään teeksi. Rakastan verbenateetä, mutta sitä ei saa Suomesta kovinkaan yleisesti. Keijunsalviasta saa myös maukasta teetä, joten tuo on teeruukku. Kummankaan kasvin talvettaminen ei ole aina onnistunut, mutta toivon nyt parasta. 

Oikeanpuoleisessa ruukussa on vain multapinta. Siellä asustaa kasvi, jonka sekä suomenkielinen että tieteellinen nimi muuttunut. Ennen se oli iirikki (Rhodohypoxis), nyt helotähti (Hypoxis). Se haluaa viettää talven lähes rutikuivana, kun lehtiäkään ei ole. Lorautan sille ruokalusikallisen vettä ehkä kerran kuussa.

Taloni on niin pieni, että kasvien sijoittelu on hankalaa, jotta ne eivät olisi tiellä. Ja ovathan ne silti. Lisäksi talvella asuinhuoneissa asustavat mm. akkuporakone, kuvassa, ja muut laitteet, joille jäätyminen ei tee hyvää, ynnä maalit ja liimat sun muut, jotka eivät saa jäätyä.

Tämä ruukkuryhmä on varsin tiellä, mutta ihminen oppii kiertämään ja esim. avaamaan yläkaapit sivulta käsin kurkotellen. Isossa ruukussa kaikki versoo taas liikaakin, joten ensi viikolla, jos lauha sää suo, siirrän ruukun kylmään eteiseen jäähylle. Ruukussa kasvaa muratti- ja balkaninsyklaamia, erikoisempia pikarililjoja ja pikkuruisia narsisseja, joiden tosin epäilen kuolleen. Ja syyssahramia, jota siinä ei tarvitsisi kasvaa, mutta pienenpienet sivumukulat on mahdoton kaikki löytää ja niitä nousee vuosi toisensa perään.

Rosmariini (vasemmalla) oli varmaan kuollut jo kesän mittaan, sillä se näytti yhtä surkealta jo loppukesällä. Keskellä on ihan tavallisia pihaesikoita, mutta puutarhassani ne eivät millään suostu pysymään hengissä. Koska pidän pihaesikoista erityisesti, kasvattelen tätä yhtä nyt sitten ruukussa. Eikä se edes ole mikään erikoishieno lajike, ne ovat kaikki kuolleet. Kylmät lattiat varmaan auttavat näitä talvehtimaan sisällä, sillä täällä ollaan kaukana 20 asteen sisälämpötiloista.

Päätin muuten viime vuonna jakaa tuon ahtaan ruukun täyttävän esikon, vaan siinä se edelleen on. Vähän samoin kuin se aikomus lannoittaakin.

Keittiön itäikkunalla asuu kuvernöörinkukka, ruusuneidikki 'Vesta K' ja verenpisara 'Auntie Jinks', jonka ostin viime vuoden keväällä pistokkaana. Latvoin sen ja pistin latvapistokkaan samaan ruukkuun. Niin huonoa on kesäkukkien hoitoni, että koko viime kesän aikana verenpisara ei kasvanut tuon enempää.

Joku muuten joskus kysyy, osaanko ulkoa kasvien tieteelliset nimet. Osaan kyllä, sillä minulle tämän kuvan kasvit ovat Tulbaghia violacea, Nerine ja Fuchsia. Sen sijaan suomenkielisiä nimiä varten minun täytyy jatkuvasti plärätä Viljelykasvien nimistöä. Kun on oppinut tuntemaan kasvit ulkomailla ja tieteellisillä nimillään, ovat ne tiukimmin muistissa. No en sentään joudu hakemaan verenpisaran suomenkielistä nimeä.

Tulbaghian – siis kuvernöörinkukan talvetusongelma on se, että kasvissa on sipulimainen tuoksu, joka saa nenäni valumaan. Syötäväkin se kuulemma on, mutta jos leikkaan varsia, tuoksuvat leikatut pinnat vieläkin voimakkaammin ja nenäni valuu entistä enemmän. Kukka on kuitenkin tavattoman kaunis, joten siedän tätä hieman hankalaa yhteiseloamme.

Keittiössä on toinenkin ikkuna, eteläsuuntaan. Sen edessä on ruokapöytä, jolla harvoin syön, mutta koska ikkunan alla on patteri, on pöytä varsin suosittu muiden perheenjäsenten keskuudessa. Ja siitä on hyvä myös kytätä, mitä tiluksilla tapahtuu. Kissojen ja patterin takia ei tällä pöydällä ole kasveja. Ja näin minäkin joskus mahdun pöydän ääreen.

Olohuoneeni on mikroskooppisen pieni, tässä se on lähes kokonaisuudessaan. Etelälounaan suuntainen kulmaikkuna on loistava kasveille, kunhan muistaa, että kevättalven auringon paistaessa ne kuivuvat todella äkkiä. Ikkunan alla ei ole patteria, vaan lämmönlähde – Porinmatti – on huoneen sisänurkassa. 

Oikeanpuoleisessa nurkassa kasvaa lapsuudenkodistani muuttanut isoposliinikukka. Se ei tuossa varjoisassa nurkassa kuki, mutta sopii muuten siihen niin hyvin kukkapylvään päälle. Siitäkin huolimatta, että sen isot lehdet naputtavat välillä sohvalla istujaa päähän.

Ikkunalla on monenlaisia pelargoneja ja muuta mukavaa: kämmekkää, unelmaa ja varsinkin sipulikukkia, sillä ne kiinnostavat minua erityisesti. Sormipelargoni 'Thessaloniki' on kukkinut, punaisia kuihtuvia kukkia on vielä. 

Nurkassa on munankuoripelargoni 'Raspberry Ripple' kukassa – luonnollisesti, sillä tämä tyyppi kukkii aina vuoden ympäri, pitäneekö taukoa ollenkaan. Lannoittamattomuudesta huolimatta! Talven vähässä valossa kukista puuttuvat vaaleat laikut lähes tyystin.

Tuossakin on muuten ruusuneidikki, sellainen tavallinen fuksianpunainen. Neidikit pitivät lepokauden, mutta sitten alkoivat työntää lehtiä erittäin reippaasti.

Tässä vielä olohuone makuuhuoneen ovelta käsin. Sitruunapuu kasvaa lattialla isossa ruukussa ja kyttään, tulisiko siihen tänä talvena jo ensimmäisiä kukkia. Siihenkin varmaan auttaisi se lannoitus. Mennee vielä jonkin aikaa ennen kuin saan tuosta luomusitruunat gintoniciin.

Makuuhuoneessakin on kasveja pöydällä, kukkapylväissä, amppelissa ja lattialla. Lisäksi täältä löytyy toinen karvaisista kukkasista, tuolla untuvapeiton päällä höyhensaarilla.

Nyt pyryttää, lopetetaan juttu tähän. Lämpöistä ja pehmeää pyhää!

Minä puolestani menen lannoittamaan kasvit – heti, kun olen juonut kahvin.

Balkaninsyklaami Cyclamen coum

Isoposliinikukka Hoya carnosa

Keijunsalvia Salvia microphylla

Kuvernöörinkukka Tulbaghia violacea

Munankuori- ja sormipelargoni kuuluvat kotipelargonien Pelargonium Zonale-Ryhmään 

Murattisyklaami Cyclamen hederifolium

Pihaesikko Primula × pubescens

Ruusuneidikki Nerine bowdenii

Siroverenpisara Fuchsia magellanica

Sitruunapuu Citrus limon

Sitruunaverbena Aloysia citriodora

Huhtikuun kalenteripoika

 esittelee pestyt ikkunat.

Asia on mainitsemisen arvoinen, sillä en pese ikkunoita joka vuosi. En muista, koska olen viimeksi pessyt. Ehkä viisi vuotta sitten, ehkä kymmenen. Oikeastaan en ymmärrä, miksi ihminen kuluttaisi aikaansa ikkunoiden pesuun, mutta nyt niiden harmaus alkoi häiritä. 

Iso syy pesemättömyydelle on siinäkin, että ulkoapäin pestessä tarvitaan tikkaat, sillä sokkeli on korkea, ja tikkaiden sovittelu eri puolille taloa, kukkapenkkien ja lautakasojen ja muiden esteiden väleihin, on hankalaa. Sisäpuolelta toki pyyhkäisen aina, kun on tullut mäiskäistyä joku kärpänen oikein mojovaksi läiskäksi klasiin. 

Väleistä en todellakaan pese, se vaatii ikkunapapereiden poistamista ja sisäpokien nostamista pois. Jokin raja sentään! Jos elämässä olisi rajattomasti aikaa, niin ehkä sitten, mutta suoraan sanottuna aikansa voi käyttää erittäin paljon tärkeämpiin ja kivempiin juttuihin.

Homma kuitenkin helpottui. Keksin käyttää viime vuonna hankittua autonpesumoppia, jossa on pidennettävä varsi, vaikka sitä ei saanutkaan lukittua pidempään asentoon. Ikkunalastaankin sai laitettua jonkinlaisen huteran pidennyksen yhdestä toisesta varresta. Se pysyi sen verran paikoillaan, että sain huiskittua ikkunat ensin mopilla ja sitten vedettyä joten kuten lastalla varpailla seisten. 

Sisään palattuani keittiössä oli vastassa huolestunut Ransu. Se vilkuili pelokkaana ympärilleen.

Voi raukkaa, se oli ehkä ollut aivan ihmeissään ikkunaa vasten heiluvasta sinisestä hirviöstä ja kapeammasta pyyhkimestä!

Ransua piti sitten lohduttaa. Sen jälkeen otin kameran ja aloin räpsiä kuvia kirkastuneiden lasien äärellä nousevista nupuista.

Ritarinkukkien kuiva kausi päättyi, kun huomasin vihreää puskemassa sipulin yläosasta. Tästä en ole ihan varma, mutta luulen tämän olevan Evergreen eli 'Fgreen'. Se on luotettava uusintakukkija. Tämä on ainakin viisi vuotta vanha ja viime vuodet kukkinut joka kevät, kun opin tarjoamaan kunnollisen kuivan kauden.

Se tarkoittaa sitä, että laitan syksyllä ritarinkukkien ruukut tarjottimelle lattialle keittiön nurkkaan, jossa en vahingossakaan kastele niitä kuin ihan vähän ja aniharvoin. Se on avain uudelleen kukkimiseen, ja opin sen vasta luettuani asiasta hyvän artikkelin (terveisiä Pirkolle, jos tätä luet). 

Toinenkin alkoi heti pukata kukkanuppua. Tämä on melkoisella varmuudella 'Merengue'; aivan ihana liekehtivänpunainen ja sirokukkainen lajike. Tilasin tämän Viherpeukaloilta vuonna 2006! Joten kertakäyttökukaksi ei ritarinkukkia eli jouluamarylliksiä tarvitse laskea.

Viereiset nuput kuuluvat niin ikään ihanan tummanpunaiselle jalopelargonille. 

Punainen teema jatkuu, sillä olohuoneessa ollaan, täällä on punainen sohvakalusto ja matto. Ja ruusunnuppupelargoni 'Brightstone' kukkii myös.

Tämä kirkkaanpunainen on 'Cheeky Chappy', oikealla 'Raspberry Ripple', jossa on kuivuneita kukintoja, sillä se on tapansa mukaan kukkinut koko talven. Siinäkin on kaksi uutta nuppuista kukkavartta. 

Muistin kerrankin lannoittaa, joskus viime kuussa kaiketi, ja nyt on kukkia enemmän kuin yleensä tähän aikaan.

Tuoksupelargonissakin on paljon kukintoja! Täytyykin muistaa lannoittaa useammin, kun sillä on selvästi vaikutusta.

Amppelissa kasvava Pelargonium sidoides on kukkinut syksyn ja talven, nyt siinä on viimeiset kukat meneillään, luulen.

Oikeastaan haluaisin hankkiutua eroon kotipelargoneista ja keskittyä vain näihin pienilehtisiin ja -kukkaisiin, mutta kuinka raaskii elävää kasvia heittää menemään. Viime syksynä kyllä jätin tahallani riippapelargonin ulos, sillä en tykännyt siitä ja vuodesta toiseen mietin, miksi pidän sitä viemässä tilaa olohuoneen ikkunalla, kun ahdasta on muutenkin.

Makuuhuoneessa on hempeämmät kukat, sillä huoneessa on vaaleat värit. Risteymälajike 'Deerwood Lavender Lass' on todella hurmaava. Sillä ei kuuluisi olla punertavat lehdet, mutta se on saanut paahde- ja kuivuusrasitusta liikaa.

Myös ystävältä saatu hempeän vaaleanpunainen perintöpelakuu alkaa kukkia. 

Kyllä vain, heti tämän kirjoitettuani lannoitan!

Hei, tämän piti olla kalenteripoikajuttu!

Niinpä nyt Ransu esittelee. Täällä kasvaa kissanminttu. Se on kuivanakin ihan hyvää.

Nam vain!

Huomaa muhkea manulivyötärö. Ransulla on nyt hyvin tuuhea talviturkki, mutta on sillä kyllä vyötärökin. Siis jos ajatellaan vyötärö niin, että sen kuuluu näkyä eikä olla mikään katkeamispiste.

Ransun kuvaamisessa on usein se ongelma, että se pyörii jaloissa ja kerjää huomiota.

Aamuisin se on pahimmillaan. Harvemmin tilanteesta on kuvaa, vaikka Ransu on naamani edessä joka aamu. Yritän peittää nenääni tyynyllä tai käsivarrella, muuten siinä on hampaanjäljet.

Tänä aamuna Ransu yritti saada minua ylös jo kahdeksalta. Turhaan yritin sanoa, että en ole sellainen mamma, joka nousee kahdeksalta. Olen niitä mammoja, jotka nukkuvat kahdeksalta. Krooh pyyh, yritin demonstroida. Viimeisenä oljenkortena huomautin, että talviaikaa kello olisi vasta seitsemän. 

Musti lähettää terveiset ystävilleen!

Loppuun mainio kyltti, jonka sain ystävältä. Mietin, että se taitaa sopia parhaiten rosmariinille. Vaikka sitruunapuukin on yhä henkitoreissaan.

Aurinkoista huhtikuuta!

Jalopelargoni – Pelargonium Domesticum-Ryhmä

Kissanminttu – Nepeta cataria

Riippapelargoni – Pelargonium peltatum

Ritarinkukka – Hippeastrum

Rosmariini – Rosmarinus officinalis

Ruusunnuppupelargoni kuuluu kotipelargoneihin, Pelargonium Zonale-Ryhmä

Tuoksupelargoni – Pelargonium × fragrans

Parvekkeella ja navetassa

Tulin hetkeksi kaupunkiin ja nytpä onkin lumikellon nuppuja raportoitavana!

Nimittäin Plantagenista löytyi lumikelloja ruukussa. Lapussa luki Galanthus nivalis eli puistolumikello, mutta lehdistä näkee, ettei tämä sitä ole. Voi olla elwesii tai plicatus, joku niiden lajike tai joku lajien välinen risteymä... vaihtoehtoja riittää. 

Voi olla, että sitten, kun kukkia avautuu, yritän laji(ke)määrittelyä, mutta se on lumikellojen suhteen haastavaa. Minulla on kyllä kirja, jossa on parinkymmenen lajin lisäksi esitelty muutama sata lajiketta kuvineen, niin että ei kun tunnistamaan sitten.

Hankin myös rosmariinin, sillä en ole luopunut toivosta sen suhteen, vaikka tähän asti en ole talvettamisessa onnistunut. Viime vuonna osuin lähemmäs onnistumista kuin konsanaan aiemmin, kunnes kevättalvella kasvi kuivui. 

Vasemmalla ruukussa on kuovinmiekkoja, jotka lähtivät kasvuun, kun ruukku oli pakko ottaa kovien pakkasten takia sisään joulukuussa. Sittemmin versot kuivuivat, mutta ehkä siellä vielä jossakussa henki pihisee. 

Olisi varmaan pitänyt laittaa ruukku jääkaappiin, kun lähdin kuukaudeksi saareen, eikä jättää huoneenlämpöön. Mutta jääkaapissa on toisaalta homehtumisriski, jos sitä ei kuukauteen avata.

Sitten vastaanotin esikko-lumikello-jouluruusu -ex-tempore-tilauksen Barnhavenilta. Pahvilaatikollinen aarteita tuli tosi nopsaan: Bretagnesta Suomeen kolmessa päivässä.

Esikoista kaksi oli jo tullessaan nuppuisia ja nyt nuppuja on alkanut avautua. Etummainen on ihanan retrovärinen loistokevätesikko 'Gilded Ginger', taustalla vaalea tarhakääpiöesikko 'Carrigdale'. Leikkasin niille vähän isommat taimipotit maitopurkeista. 

Kaksi muuta esikkoa on lajeja, joihin puhkeavat lehdet ja kukat vasta myöhemmin. Lumikellossa ja jouluruusussa ei nuppuja näy, eivätkä varmaan tänä vuonna vielä kuki.

Maailmassa ei voi olla liikaa esikoita ja olen huomannut blogeista, että esikot innostavat muitakin!

Otin saaresta mukaan itäneet suvitulppaanit, sillä ei tällaisia pikku ituja hennonut sinne jättää. On riski homehtumiselle, kuivumiselle tai mille tahansa, kun nämä ovat vielä niin pieniä. Ja yhden purkin kuskaaminen ei niin tavattoman haastavaa vielä ole. Mutta MUUTEN en kyllä ala esikasvattaa yhtään mitään! (Ja nämäkin on kylvetty vuosi sitten).

Öiden ajan on ollut pakkasta, niinpä olen nostanut rasian jääkaappiin varmuuden vuoksi. Päivisin se oleilee lasitetulla parvekkeella. Toissa yön se joutui viettämään parvekkeella, onneksi ei mennyt paljon nollan alapuolelle. Käväisin nimittäin Kemiössä.

Ystäväni oli siellä tämän viikon töissä ja pääsin rapsuttelemaan lampaita. Karitsointi on jo alkanut.

Ylämaanlehmät tulevat tutustumaan varoen. Lehmissä on jotain niin tavattoman ihanaa ja sympaattista tuo hidas pohdiskelu ja nuuhkiminen.

Ylämaalaiset eivät ole tottuneet harjaamiseen, mutta herefordit kelpuuttivat minut hetken asiaa tuumittuaan. 

Kylläpä oli mukavaa hommaa. Kutsumusammatti, suorastaan. On ihanaa rapsutella rapaisia ja heinäisiä kylkiä ja nähdä, kuinka lehmä nauttii. Asiakkaita oli jonoksi asti. Olisin voinut jäädä tuonne loppuiäkseni lehmiä harjaamaan. On niin nautinto nähdä, kuinka eläin puhdistuu ja karva kiiltää. Tämän mustan kaverin ristin Mustikiksi.

Koti-Mustikki kiiltää myös. Pojat jäivät tällä kertaa kaupunkikotiin, sillä viivyin Kemiössä alle vuorokauden ja matkan varrella kävin myös katsomassa siskontytön vanhojentanssit.

Pojilla on hyvä hoitaja, Anneli alakerrasta. Valittamisen aihetta ei näyttänyt olevan, päinvastoin.

Palattuani olivat tulppaanin idut onneksi yhä hengissä, vaikka loskatiet olivat jäätyneet ihan koppuraksi! 

Otin japaninmaksaruohon päältä villatakin pois. Ruukku on ollut koko talven parvekkeella, vaikka pakkasta oli paljon. On tuolla hometta, sillä villatakki oli päällä yli kaksi kuukautta putkeen, mutta on tuolla eloakin! Hyvältä näyttää.

Lumikellon ensimmäinen nuppu on kääntynyt jo alaspäin. Kohta pääsemme esittämään laji(ke)arvauksia.

Japaninmaksaruoho – Hylotelephium cauticola 

Kuovinmiekka – Hermodactylus tuberosus

Loistokevätesikko – Primula Polyantha-Ryhmä

Rosmariini – Rosmarinus officinalis

Suvitulppaani – Tulipa sprengeri

Tarhakääpiöesikko – Primula Vulgaris-Ryhmä

Kukkatunnelmaa sisällä

Kun pimeää aikaa on paljon, aiheuttaa hyvä kirja ison ilon. Olin jättänyt pari vuotta sitten kesken päiväkirjamaisen kirjan A Garden in the Hills, joka kertoo puutarhasta Skotlannissa. Samalta kirjailijalta on aikoinaan ilmestynyt kuuluisa A Croft in the Hills, pientilan elämää Loch Nessistä pohjoiseen Skotlannin ylämailla. Tässä puutarhaversiossa, joka on kirjoitettu paljon myöhemmin, on niin paljon kiinnostavia ajatuksia, lämmintä huumoria ja perinnetietoa, että sitä täytyy lukea oikein hitaasti. 
 

Vihreää on onneksi niin ulkona kuin sisälläkin. 

Makuuhuoneessa amppelissa talvehtiva Pelargonium reniforme × abrotanifolium kukkii ihanasti.

Sen kukat ovat tavattoman hentoiset ja söpöset!

Täysin toisenlainen on Pelargonium sidoides. Sen kukat ovat dramaattiset, vaikkakin yhtä pienet. Pitkät kukkavarret ulottuvat katosta roikkuvasta amppelista jo lähes lattiaan saakka, mutta ehkä kasvi lopettaa kohta kukinnan ja varret voi leikata.

En olekaan huomannut ottaa kokovartalokuvaa siitä pelargonista, se on vaikea hahmotettava kuvasta hyvin ohuine, risuisine kukkavarsineen. Sen sijaan Passiflora morifolia erottuu hyvin ja näyttää hauskalta, kun ikkunan ulkopuolella oleva vaahtera on pudottanut lehtensä. Morifolia varmaankin tarkoittaa mulperinlehteä muistuttavaa, mutta on noissa vaahteranlehdenkin näköä.

Olohuoneessa asustaa myös tämä sähäkkä pieni tapaus, sormipelargoni 'Tessaloniki'. Tuolla värillä ei pienikään kukka jää huomaamatta!

Pari muutakin pelargonia on tekemässä kukkia, ne ovat vanhoja Mårbackan tyyppisiä. Ne ovat hyviä kukkimaan talvellakin. Mutta se, mistä juuri nyt iloitsen, on rosmariini, joka on yhä hengissä! Näitä on ollut tavattoman vaikea talvettaa, olen kyllä kokeillut, sillä rakastan rosmariinia. Nyt ostin tämän taimen oikeasta puutarhaliikkeestä (enkä kaupan vihannesosastolta) jo keväällä ja istutin isompaan ruukkuun jo silloin. Kesän rosmariini vietti ulkona selvästi vahvistuen, sen varsikin on jo puumainen. Voi kunpa tästä saisi monivuotisen yrtin!

Keittiössä ihastuttaa myös herkkä pienikukkainen verenpisara 'Whiteknight's Pearl'. Huomasin tänään nupun vanhassa isossa verenpisarassakin, sekin on aina tekemässä muutamia kukkia tähän aikaan, ihania tapauksia tällaiset.

Kävimme muutama viikko sitten kaupungissa, siellä lasitetulla parvekkeella elelee edelleen monta kasvia, mm. kärsimyspassio. Jos on tulossa kovat pakkaset, täytyy mennä viivana siirtämään ne sisään.

Erittäin iloinen ylläri on kreetansyyssahrami 'Fontenayi', jonka mukulat istutin viime vuoden syksyllä ruukkuun parvekkeelle ja ne kukkivat tammikuussa. Nyt ne nousivat lokakuussa ja toivon kovasti, että eivät ole kukkimassa kovin aikaisin eli nyt, kun olen poissa. Kukat tulivat ainakin viime vuonna selvästi lehtien puhkeamisen jälkeen. Kesän ajan ruukku oli parvekkeella lähes rutikuivana.

Ihana mies toi laakeriheiden. Sen tuoksu vie minut heti opiskeluvuosiini Englantiin, missä nämä kukkivat talvesta kevääseen kookkaina puskina opinahjoni näytepuutarhoissa ja lähes kaikkialla muuallakin. Sain tällaisen kerran aiemminkin ja se talvehti yhden talven yli puutarhassani, mutta kuoli seuraavaan. Nyt ajattelin yrittää istuttaa tämän keväällä puutarhaan, sillä ei tämä voi selvitä hengissä kesästä parvekkeella, jossa käyn vain kerran kuussa kastelemassa. Haaveilen yhä siitä monimetrisestä tuoksuvasta pensaasta puutarhaani! Kaiken muun ihanan lisäksi tämä on ainavihanta.

Talven yli sillä on kuitenkin paremmat mahdollisuudet selvitä leutoilmastoisella lasitetulla parvekkeella. Istutin sen itse tekemääni ruukkuun.

Ruukku on epämääräisen meriaiheinen.

Jotakin sentään nostin jo sisälle, nimittäin kaktukset ja mehikasvit sekä herttalyhdyn, joka ei kestä pakkasta (mutta joutui sitä jo hetkellisesti kestämään lokakuussa ennen kuin pääsi parvekkeelta sisään). 

Tähän liittyy hauska muisto Englannista, missä ystävälläni oli tätä. Ystävä on melko rempseä sairaanhoitaja ja totesimme erään yhteisen ystävämme kanssa, että mitäpä muutakaan hänellä olisi kuin huonekasvi, jonka kukkaset näyttävät pikkukikkeleiltä! En ole enää pystynyt näkemään tämän kukkia huvittumatta sen tokaisun jälkeen.

Mustin kuulumisia kaivattiin, mutta musta kissa marraskuussa on yhtä helppo kuvattava kuin lentävä lepakko. Tässä Musti oli mököttämässä kaupunkilomalla, missä ainoa hyvä puoli oli se, että aurinko osui sohvalle silloin, kun se paistoi. 

Onneksi nyt Mustin asiat ovat paljon paremmin, se tuli juuri sisälle iltakierrokselta palstallaan. Saimme lisäksi kuulla, että Mustille on tulossa kolme tuoretta lampaan sydäntä tässä piakkoin!

Herttalyhty – Ceropegia woodii

Kreetansyyssahrami – Crocus laevigatus

Kärsimyspassio – Passiflora caerulea

Laakeriheisi – Viburnum tinus

Rosmariini – Rosmarinus officinalis

Sormipelargoni kuuluu kotipelargoneihin, Pelargonium Zonale-Ryhmä

Verenpisara – Fuchsia