Ruskopenkin kuningatar

 Leveä ja mahtava, hieman jyrääväkin, mutta enpä kestäisi elää ilman.

Sehän on tietysti 'Lemon Queen' eli jaloauringonkukka. Tähän aikaan vuodesta tuntuu, ettei ruskopenkkiin paljon muuta mahdukaan, mutta onhan tuo alkukesällä huomattavasti pienempi.

'Lemon Queen' näkyy joka suunnasta. Tämä näkymä on huussista päin. Oikeassa alakulmassa on japaninvaahtera 'Enkan'. Tuon kookkaammiksi eivät japaninvaahterat näy puutarhassani kasvavan.

Kuistin kuvakulma. Vasemmalla on kiinanpunapuu. Jossain vaiheessa se varmaan peittää tämän näkymän kylän poikki, josta toisaalta niin kovasti pidän.

Maan tasalta ei naapureihin enää näekään ruskopenkin takaa. Oikealla on rusotuomipihlaja, vasemmalla kiinanpunapuu – ja 'Lemon Queen' on niiden välissä valtavan pensaan kokoisena, vaikka on "vain" perenna.

Tässä näkymää rinnettä alas. Värit ovat aika kivoja! Sateella värit oikein korostuvat.

Ruskopenkistä vasemmalle kasvaa kolmioka. Se on kauniin kellanvihreä näin syksyisin.

Sekä kolmioka että kiinanpunapuu olivat talvenkestoltaan kysymysmerkkejä. Olenkin erittäin iloinen, että kumpikin on kasvanut oikeaksi pieneksi puuksi!

Kolmiokan kauniita oksia saa jo ihailla taivasta vasten, kun puun alle menee. Tämä puu on luontaisesti okainen, mistä nimikin tulee, mutta tämä versio on piikitön eli inermis. Vaikka puussa olisi kookkaat piikitkin, on sen ulkoasu silti silmiä hivelevän keveä, siro ja kaunis.

Höyhenmäisen pehmeä on myös kiinanpunapuu. Se on havupuu, joka pudottaa pehmoiset neulasensa talveksi. Sen ruskavärikin on silkkaa toffeeta.

Alarinteestä käsin näkymä on tällainen. Kolmiokan edessä on valtavan kookkaaksi ja korkeaksi kasvanut kultaherukka. Huussikin pilkottaa tuolla takana, saarnen alla.

Kultaherukan ruska on upea. Pensaassa on samaan aikaan raikkaanvihreitä ja kirkkaanpunaisia lehtiä.

Kuljetaan takaisin ylös ruskopenkin ja tontin länsireunan välistä. Kuvan alareunassa voi nähdä Austin-ruusu Emily Brontën kukan, jos jaloauringonkukan loistosta pystyy silmänsä irrottamaan.

Emily Brontë on todella ihana! Kuvassa kukka oli vasta avautumassa, tänään se on leveän kerrannainen kakku.

Nurmikäytävän toisella puolen kukkii koreaköynnöskuusama 'Gold Flame', loistava syyskukkija, naapurille johtavan portin pielessä.

Perinteinen huussinäkymäkuva.

Vaikka joka vuosi siirrän maa-artisokat muualle, nousee niitä ruskopenkistä aina vain. Ovathan ne todella kauniita, ja myös toinen 'Lemon Queenin' vanhemmista. Tuo lämmin keltainen on aika ihana rusotuomipihlajan ruskaa vasten, vai mitä.

Silti meinaan kohta kaivaa nämäkin pois ja istuttaa toisaalle. Maa-artisokan sadonkorjuu on vähän turhan hankalaa tässä, ruusujen ja muiden koristekasvien juuria häiriten.

Delicious autumn! My very soul is wedded to it...

Tämä ihana syyshehkutus on George Eliotin kynästä.

Jaloauringonkukka Helianthus 'Lemon Queen'

Japaninvaahtera Acer palmatum

Kiinanpunapuu Metasequoia glyptostroboides

Kolmioka, piikitön Gleditsia triacanthos f. inermis

Koreaköynnöskuusama Lonicera × heckrottii

Kultaherukka Ribes aureum

Maa-artisokka Helianthus tuberosus

Rusotuomipihlaja Amelanchier lamarckii

Hyvää lokakuuta

 Aika menee äkkiä ja uusia kukkia tulee kukkaan, syksylläkin!

Portaalla ilahduttaa syklaamiruukku, jossa murattisyklaameihin puhkeaa koko ajan uusia kukkia ja lehtiä. 

Taustalla näkyy valkoisia kukkia...

Kelmeäneidonkannus kukkii aina vaan. Se aloitti kukinnan jo heinäkuun alussa ja on ollut kaunis, kukkiva tupas siis kolme kuukautta putkeen.

Valitettavasti yksikään viime vuonna tähän siirretyistä myrkkyliljoista ei vaikuta olevan elossa, ehkä paikka oli niille liian varjoisa tai kostea.

Muotopuutarhan tupas loistomyrkkyliljaa on jälleen kookas, vaikka tätä jaoin ja istutin sinne sun tänne viime vuonna, annoin ystävillekin.

Kuistia vastapäätä on syysvuokko 'September Charm' yhä vedossa – aloitti jo elokuussa, kukki nimensä mukaisesti koko syyskuun ja jatkaa edelleen.

Kun katsotaan kuistilta länteen, näkyy ruskopenkki. Sen keskellä kasvava jaloauringonkukka eli 'Lemon Queen' on jälleen valtava puska. Ei nyt ihan niin korkea kuin vieressä jo yli 2,5 -metriseksi venynyt kiinanpunapuu, mutta lähes.

Myrkkyliljakausi on tosiaan alkanut ja yksi aikainen ennätti kukkia ohi sillä aikaa, kun olin kapungissa. Ruskakin on vasta alkanut, väriloistoa tiedossa!

Jaloauringonkukka Helianthus 'Lemon Queen'

Kelmeäneidonkannus Pseudofumaria alba

Kiinanpunapuu Metasequoia glyptostroboides

Loistomyrkkylilja Colchicum speciosum

Murattisyklaami Cyclamen hederifolium

Syysvuokko Anemone hupehensis

Holtiton rehotus

 Tämä kesä on pahin tähän mennessä. Tai on tämä hyväkin. Sadetta on kerrankin saatu säännöllisesti ja puutarha on harvinaisen vehreä heinäkuiseksi. 

Mukavaa, että mustalaukat kukkivat paremmin kuin vuosiin. Ne vain ovat melkoisen rehotuksen keskellä. Muotopuutarhaan täytyy tehdä raivausretki. Yhden pikaisen sellaisen jo tein, mutta siitä oli vain hetken apu.

Pionit jäivät tukematta. Onneksi tällä 'Bowl of Beauty' -kiinanpionilla on puksipuuaita ja jämäkkä syysleimu naapureinaan. 

Taustalla on neilikkaruusu 'Pink Grootendorst', monissa ruusuissa on ruskeaa, joka on yhä leikkaamatta, vaikka sekin piti jo keväällä.

Hommat alkoivat kasaantua, kun sairastuin inhaan flunssaan toukokuun alussa – juuri parhaaseen puutarhurointiaikaan. Flunssa oli sen verran ärhäkkä, että vietin viikon pedissä ja sen jälkeen oli pää täynnä limaa vielä pari viikkoa. Opinnot kasaantuivat ja niiden kanssa tuli hirmuinen kiire. Sen jälkeen työasiat olivat auttamatta jäljessä enkä ehtinyt muuta tehdäkään pariin viikkoon. Alkukesälle kertyi kaupunkireissuja enemmän kuin laki sallii.

Jos saisin kelata aikaa taaksepäin, ottaisin huhtikuun ja sen optimismin sekä tunteen (illuusion) takaisin, että kaiken ehtii kyllä tehdä. 

Toisaalta: onhan tämäkin kaunista. Kyllä silmä tästäkin löytää kauneutta (kun kädet ovat ensin nyhtäneet pelto-ohdakkeet). Kiinanpioni lopetti tässä penkissä jo kukinnan, tilalle tuli portlandruusu 'Comte de Chambord' ja hohtopiikkiputket. Mirrinminttu 'Six Hills Giant' on mainio kumppanikasvi vaihtuville vieruskasveille, se kukkii monta kuukautta syksyyn saakka.

Vaikka välillä tekisi mieli kellahtaa epätoivosta ja luovuttaa, löytyy aina pieniä ilonaiheita. Pioniunikot ovat vallanneet sen penkin, josta myyrät ovat syöneet puolet kasveista. Ritarinkannusta ne eivät ole syöneet, ihanaa. Tämä nimetön yksilö onkin ihastuttavan kirkkaan sininen. Meillä päin tuulee, kuten kuvasta näkyy.

Enkeliperhoangervot eivät ole aiempina vuosina olleet niin reheviä kuin nyt. Ne ovat erittäin somia keinuessaan tuulessa.

Kasvit osaavat myös hoitaa itsensä ja pitää puolensa – jotkut ainakin. Vaikka näen tällä hetkellä hyvin kantattuja kukkapenkkejä vain unelmissani tai teidän rakkaiden blogiystävien blogeissa, ovat pikkusormustinkukat tuottaneet paljon siementaimia ja kukkivat ihanasti. Tuo kalpea vaaleankeltainen on niin hieno.

Ja eikö kiinanpunapuu ole kasvanut upeasti! Mutta hei, onko siinä kilpalatva...? Täytyy leikata...

Jotkut villit näkymät ovat suorastaan hurmaavia. Tarhaneidonruusu 'Madame Legras de Saint Germain', enkeliperhoangervo ja matara muodostavat unelmanihanan kukkatrion. Siitä huolimatta, että katson kauhulla mataroiden monimetrisiä lonkeroita, jotka peittoavat koristekasvini...

Mutta ovathan ne komeiden matarakiitäjien toukkien ravintoa...

Ehdin sentään ottaa kuvan 'Eskimo Pie' -kiinanpionista juuri ja juuri ennen kuin kukat lakastuivat. Mistä lie johtuu, että tämä on varsinainen pikakukkija. Moni muu kiinanpioni on yhä hyvinkin kukassa.

Rohan on vähän hurjan näköinen, toisaalta sen kuuluukin olla osittain niittymäinen. Kuvassa eivät näy nokkoset. Ja ovathan nekin lukuisten perhosentoukkien ravintoa.

Kasvimaan oven takana näkyy hurjasti vihreää. Se on kiveys, jonka ei siis kuuluisi puskea kasvillisuutta, mutta joka siitä huolimatta sitä tekee. Perhana vieköön surkeat maanrakennuskankaat, jotka eivät lainkaan täytä tehtäväänsä.

Eilen vietin pari raivoisaa tuntia kasvimaalla ja tilanne parani huomattavasti. Hommaa on vielä. Kasvimaan viimeiset kaksi viljelylaatikkoakin tuli kylvettyä vasta eilen! Onneksi meillä täällä saaristossa on lämpimät syksyt.

Kovin paljon satoa ei ole niissäkään laatikoissa, jotka kylvin jo aiemmin. En ole kastellut kylvöksiä kertaakaan, mutta olen ajatellut, että sade riittäisi. Rehotus laatikossa on lähinnä itse kylväytynyttä korianteria sekä muutama perunantaimi, jotka kummasti näyttävät kuivuvan.

Remontanttiruusu 'Duchesse de Rohan' yrittää viedä huomion ja onnistuukin siinä varsin hyvin. Siinä on ihana, tuoksuva, voimakaskasvuinen ruusu, joka kukkii hyvin ja vielä syksylläkin jonkin verran.

Rohanin niittymäisessä kohdassa kukkii loistokurjenmiekka 'Gull's Wing' viimein ensimmäistä kertaa – taimi on istutettu jo 2022 eli aika kauan on saanut kukkia odotella. Eläköön riittävän sateiset kesät! Siis sekä viime että tänä vuonna.

Monen vuoden odotuksen jälkeen kukki myös pioni, jonka piti olla 'Coral Sunset'. Kyllä tämä nyt häviävän vähän siltä näyttää. Luulen, että en enää hanki yhtäkään pionia. Luulen myös, että olen sanonut näin ennenkin. Mutta en tosiaan tarvitse enää yhtään tällaista pinkkiä hörselöä, kun en näistä edes niin välitä.

'Wladyslawa' on sentään tullut aina oikeana lajikkeena, mikä on hienoa, sillä se on yksi suosikeistani. Ruusutarhan rehotuksessa ne tosin ovat vähän hätää kärsimässä, ja kun sateita on kerrankin tullut, ovat kukkavarret painuneet aika alas. Rohtosormustinkukat pysyvät onneksi hyvin pystyssä.

Enpä muista montaakaan kesää, että heinäkuinen näkymä olisi näin vihreä! Ja katso, miten komea punahevoskastanjasta on jo tullut. Siinä oli kaksi kukintoakin, voi sentään, en niistäkään ole vielä raportoinut.

Koristekasvejakin täytyy nyhtää. Rohtovirmajuuri löytää tiensä joka paikkaan, hahtuvaiset siemenet lentävät kauas. Ruusu-heinätarhassa se on kovin soma yhdessä tähkähelmikän kanssa. Ruusujakin kukkii, mutta niistä toisella kertaa.

Köynnösmajan takana kukkii ihana kärhö 'Blekitny Aniol', sen pitäisi kyllä kiipeillä majan raudoitusverkossa eikä takana olevissa vaahteranvesoissa, jotka pitäisi raivata pois.

Kortetta ja peltolemmikkiä puskee joka paikasta, mutta tämän kuvan tähti on ehdottomasti loistokevätesikko 'Francisca'. Kukinta on kestänyt jo puolitoista kuukautta putkeen! Jossain vaiheessa jo raivasin sen paremmin esiin, mutta luonto ottaa omansa pian takaisin.

Rehotuksessa näyttää ihan hyvin viihtyvän myös idänmiekkalilja, hieno harvinaisuus.

Puutarhalla menee siis ihan hyvin. Puutarhuri se vain tässä hermoilee, kun visiot, toiveet ja todellisuus eivät kohtaa. 

Koreaköynnöskuusama 'Gold Flame' lähettää sydämelliset terveiset sinulle, rakas lukija.

Enkeliperhoangervo Gillenia trifoliata

Hohtopiikkiputki Eryngium giganteum

Idänmiekkalilja Gladiolus imbricatus

Kiinanpioni Paeonia lactiflora

Kiinanpunapuu Metasequoia glyptostroboides

Koreaköynnöskuusama Lonicera × heckrottii

Kärhö Clematis

Loistokevätesikko Primula × polyantha

Matara Galium

Mirrinminttu Nepeta × faassenii

Mustalaukka Allium nigrum

Neilikkaruusu Rosa Grootendorst-Ryhmä

Pikkusormustinkukka Digitalis lutea

Pioniunikko Papaver somniferum Paeoniflorum-Ryhmä

Portlandruusu Rosa Portland-Ryhmä

Punahevoskastanja Aesculus × carnea

Remontanttiruusu Rosa Remontantti-Ryhmä eli nk. Hybrid Perpetual eli kovasti risteytetty, lajien määrä luultavasti tuntematon, jatkuvakukintainen

Ritarinkannus Delphinium

Rohtosormustinkukka Digitalis purpurea

Rohtovirmajuuri Valeriana officinalis

Tarhaneidonruusu Rosa Alba-Ryhmä

Tähkähelmikkä Melica ciliata

Outoja ja hienoja värejä

 Marraskuussa on onneksi vielä värikästä, ainakin näin alkupäivinä.

Katsura on kasvanut edes jonkin kokoiseksi, vaikka se ei meinaakaan ilmeisesti ollenkaan kasvaa pieneksi puuksi, mistä haaveilin. Sen lehdet näkyvät onneksi näinkin ja niissä on mielenkiintoisia värejä; vaaleanpunaista, keltaista ja oranssia.

Vuorikärhön syysväri on hienostuneen tumma. Se on kasvanut hyvin, sen sijaan viereen istutettu japaninsinisade ei ole kasvanut senttiäkään. Toivon, että se onkin keskittynyt juurten kasvattamiseen. Kumpikin täytyy kohtapuoliin suojata talveksi, muuten ei kukkia näe eivätkä kasvit ehkä muutenkaan selviäisi talvesta.

Puutarhan näkyvin väripilkku on japaninvaahtera 'Osakazuki'. Se on muuttunut koko ajan punaisemmaksi, ja nyt sen lehdistä osa on alkanut varista. Sekin näyttää komealta, kun pensaan alusta on liekehtivän punainen. 

Tarhakielot ovat keltaisessa syysvärissään upeita etenkin, kun ne tänä vuonna kasvoivat ennätysmittoihin. Tarhajouluruusujen ja rotkolemmikin lehdet ovat vielä vihreinä. Aika värikäs yhdistelmä.

Viikko sitten oli rusotuomipihlajissa vielä lehdet. Niissä oli tavallista parempi ruska. Taustalla näkyy japaninvaahtera, vasemmalla 'Lemon Queen' -auringonkukan (jaloauringonkukka) viimeiset kukat.

Ruskopenkin alapäässä on kiinanpunapuu muuttumassa hienostuneen toffeenväriseksi.

Kuparivaahtera on vielä nuori, mutta esittelee jo, miten upea ruskapensas – tai pieni puu – siitä isona tuleekaan.

Helmiomenapensas 'Marleenan' läpi nähtynä vasemmalla kuparivaahtera ja oikealla lumipalloheisi. En ole muistanut vielä ottaa siitä lähikuvaa, vaikka se on todella upean värinen tänä vuonna.

Kävinkin nyt kesken jutun kirjoittamisen sen kuvaamassa, muuten se taas unohtuu. 

Pallesorvarinpensas pistää vielä viimeisillä lehdillään parastaan. Väri on todella voimakas ruusunpunaiseen vivahtava kirkas punainen. Kuvassa näkyvät varsien palteet, joista pensas on saanut nimensä.

Rohanin ohi kulkiessani tapasin merkillisiä sieniä. Ihan epätodellisia!

Kuin satukirjasta. Japaninkirsikasta pudonneet punaiset lehdet ja siniset sienet, melkoinen väripläjäys.

Sisälläkin on väripläjäys, kun kuvernöörinkukka kukkii keltaista vaahteraa vasten.

Ihan vastavärit.

Päivän ruusu on Lady of Shalott, upean oranssi Austin-ruusu. Kukat eivät taida ehtiä enempää avautua, kun kohta on viileämpää säätä tulossa. Tähän asti ruusujen nuput ovat hitaasti avautuneet kukiksi; onkin ollut ihanaa seurata niiden kehittymistä eri puolilla puutarhaa.

Helmiomenapensas Malus toringo var. sargentii

Jaloauringonkukka Helianthus 'Lemon Queen'

Japaninkirsikka Prunus Sato Zakura -Ryhmä

Japaninsinisade Wisteria floribunda

Japaninvaahtera Acer palmatum

Katsura, pikkulehtikatsura Cercidiphyllum japonicum

Kiinanpunapuu Metasequoia glyptostroboides

Kuparivaahtera Acer griseum

Kuvernöörinkukka Tulbaghia violacea

Lumipalloheisi Viburnum opulus f. roseum

Pallesorvarinpensas Euonymus alatus

Rusotuomipihlaja Amelanchier lamarckii

Tarhakielo Polygonatum × hybdirum

Vuorikärhö Clematis montana