Sävyisää

 Nyt on värejä, kun moni kukka on parhaimmillaan!

Tarhaidänunikko 'Patty's Plum' avautui viimein ja kukat ovat juuri niin ihanan värisiä kuin olin toivonutkin. Vanhaa roosaa, supermurrettua sävyä. Oikealla kukkii edelleen Aconitum ferox -ukonhattu, vasemmalla karkeloihin on saapunut jalopähkämö. Lehtoakileijatkin kukkivat yhä.

Eilen katsoin keittiön ikkunasta, kun hiiri kiipeili tuolla muotopuutarhassa akileijanvarsiin syömään siemeniä! Olipa se söpö ja taitava – ja kiva, että se auttaa osaltaan vähentämään akileijojen siementuotantoa.

Muotopuutarhan viereisessä penkissä kukkii yhä tarhakurjenpolvi 'Rosemoor', tummakurjenpolvi 'Lavender Pinwheel' ja purppuratulikukka. Seuraan on liittynyt Rhapsody in Blue -ruusun ensimmäinen ihmeellisen violetti kukka ja taustalla kukkii kiinanpioni 'Wladyslawa'.

'Wladyslawan' takana on valkokukkainen loistokurjenpolvi 'Shirley's Choice' kukassa runsaampana kuin konsanaan. Niiden takana voi vielä erottaa "Kulosaari" -tarhakurjenpolven keltaisia kukkia. Köynnöskaareen on avautunut ensimmäiset 'Comtesse de Bouchaud' -kärhön kukat.

Ennen kuin jatketaan eteenpäin, katsotaan vielä muotopuutarhan kolmanteen penkkiin, johon on avautunut kiinanpioni 'Lian Tai'. Sen tumma pinkki sointuu hyvin hopeaiseen koiruohoon. Mirrinminttu sinertää, violetti kukkapallo on tähtilaukka. Korkea ja vaalea tarhakurjenmiekka 'White City' kukkii yhä.

Ruusu-heinätarhassa on jymy-yllätys. Olen erittäin monta kertaa yrittänyt kylvää ja hankkia maariankelloa saamatta juurikaan kukkia. Viime vuonnakin ostin taimen, mutta se kuoli keväällä, vaikka oli selvinnyt hyvin talvesta. Mutta nyt! Mitä ihmettä? Olen varmaan ripotellut tänne maariankellon sekoituspussin siemeniä, en muuta keksi. Voi että olen onnellinen!

Rohtosormustinkukkia, niitä kukkii nyt kaikkialla.

Muutaman metrin päässä pengermän päällä on ihana värikimara taatankurjenmiekkaa, rohtosormustinkukkia ja Euphorbia × martini 'Ascot Rainbow' -tyräkin limenvihreitä kukkia.

Ruusutarhan 'Wladyslawa' -kiinanpionit ovat myös avautuneet ja niillä on runsaasti rohtosormustinkukkia seurana. Taustalla kukkii ryytisalvia sinisenä.

Ruusupergolan edessä preerian puolella on kaikkein ihanin rohtosormustinkukkien paraati. Siinä on kaikki sävyt, vaalea persikkainenkin. Seassa on myös vaaleanpunaista siankärsämöä ja puna-ailakkia. Edessä kukkii oranssikeltano.

Tontin länsilaidalla on sama mahtiyhdistelmä oranssia ja sormustinkukkia, mutta täällä oranssista vastaa kellukka 'Totally Tangerine'. Täältäkin löytyy puna-ailakkia.

Nyt on sellaista, ettei voi kuin ihmetellä ja ihastella näitä pääosin spontaanisti syntyneitä väriyhdistelmiä.

Ja pidellä myrskyä, tietysti. Toivottavasti teille ei tule tuhoja! Täällä tuuli ei toistaiseksi ole sen pahempi kuin tavallisena vähän tuulisempana syyspäivänä.

Jalopähkämö Betonica macrantha

Kellukka Geum

Kiinanpioni Paeonia lactoflora

Koiruoho Artemisia absinthium

Kärhö Clematis

Lehtoakileija Aquilegia vulgaris

Loistokurjenpolvi Iris Sibirica-Ryhmä

Maariankello Campanula medium

Mirrinminttu Nepeta × faassenii

Oranssikeltano Pilosella aurantiaca

Purppuratulikukka Verbascum phoeniceum

Rohtosormustinkukka Digitalis purpurea

Ryytisalvia Salvia officinalis

Siankärsämö Achillea millefolium

Taatankurjenmiekka Iris variegata

Tarhaidänunikko Papaver Orientale-Ryhmä

Tarhakurjenpolvi Geranium × magnificum

Tummakurjenpolvi Geranium phaeum

Tähtilaukka Allium cristophii

Aneeminen akebia

 ja muita juttuja muotopuutarhasta.

Kuvasin kesäkuun ensimmäisenä päivänä kukkaan tulevan 'Talvipuutarha' -jalosyreenin muotopuutarhan nurkalla. Värit sointuivat hyvin.

Nyt 'Talvipuutarha' on täydessä kukassa. Kukintoja on neljä, mutta se on ihan hyvä saavutus, sillä puska kukki viime vuonna vasta ensimmäistä kertaa. Kukinnot ovat kyllä kookkaita näyttäen jo nyt, miten ihana syreeni tuosta tulee!

'Talvipuutarha' kuuluu niihin vanhoihin helsinkiläisiin jalosyreeneihin, joita tutkittiin 2000-luvun alkuvuosina ja otettiin lisäykseen Hongiston Taimistolle. Olin ihaillut tätä vaaleanpunaisena kukkivaa upeaa kaunotarta aina Talvipuutarhan ohi mennessäni – olen Helsingistä kotoisin ja synnyinkotini oli Töölössä, siellä asuivat myös isovanhempani. Oli selvää, että vanhoista lajikkeista haluan ainakin sen.

Valitettavasti myyrät (vesi- tai pelto-) rakastavat syreenien juuria, niinpä olen menettänyt aika monta ihanaa syreeniä niille. Kun vielä valkohäntäpeurat kaluavat syreeneistä kaikki ne osat, joihin yltävät, on syreenien elo ollut täällä aika karua.

Mutta nyt on puutarha aidattu ja keksin tälle syreenille niin hyvän paikan, ettei tuossa mitään myyriä ole. Siinä on nimittäin entisen rakennuksen paikka ja maa on niin täynnä kiviä, soraa, tiilisilppua, kaakeliuunin paloja ja muuta roinaa, ettei siihen mikään otus saa onkaloa aikaan. Maahan oli aika vaikea saada kuoppaa, mutta kukaan ei ole niin sinnikäs kuin syreeninkukat silmissä kiiluen kaivava puutarhuri.

Maan karuus ei ole syreenille mikään ongelma, liiallinen märkyys on sen sijaan hyvinkin.

Mutta mennäänpä sitten itse muotopuutarhaan. Täältä vaahteran vierestä eli länsilounaan suunnalta näkymä on tällainen.

Tajusin tässä yhden asian, kun sattumalta luin viime syksyn istutusmuistiinpanoja. Kumman haileat liekkikuvioiset tulppaanit, joiden väitin olevan 'Flaming Flag', olivatkin 'Flaming Prince', joita istutin tähän syksyllä. Kuten muut prinssisarjan tulppaanit, ne ovat aikaisia. Ne kukkivat jo ja nyt on vuorossa näitä toisia, jotka ovat kai aiemmin istutettuja 'Flaming Flageja'. Mikähän ihme sai minut istuttamaan lähes identtisiä tulppaaneja tähän samaan penkkiin? 

No, ehkä se, että pidän tällaisista. Ja kukkivathan ne tosiaan vähän eri aikaan tuottaen pidempää kukintaa kaiken kaikkiaan.

Viimeisiä tulppaaneja viedään. Täällä on parina päivänä ollut aika lämmintä, eilenkin 20 astetta ja taas paistaa aurinko. Mittari näyttää 18. Syreenitulppaanit olivat ihanasti kukassa vielä pari päivää sitten.

Vanha ja uskollinen 'Blue Flag' on kirjaimellisestikin vanha. Kerrottu laventelinsininen lajike on 1700-luvun puolivälistä. Mutta eihän tämä ole laventelin...?

No ei ole. Minulla on ollut tämä tulppaani vuodesta 2006 ja alkuvuosina se kukki sen värisenä kuin pitää. Sitten sille tuli virus ja kukka muuttui tällaiseksi upean raidalliseksi pysyen yhä kerrottuna. Suorastaan rakastan tätä yllätyksellistä ja uskollista tulppaania. Upeat värit!

Tulppaanien kukinnan loppuessa saattaisi tulla kovakin surku ja parku, mutta kurjenmiekat pelastavat kaiken. Keväiset huhtikurjenmiekat sun muut kukkivat jo kaksi kuukautta sitten, mutta nyt on parrakkaiden kurjenmiekkojen vuoro. Ystävältä saatu vanha kääpiökurjenmiekka sinnittelee pallo-ohdakkeiden ja piikkiputkien välissä ja niiden toisellakin puolella, joka ei näy kuvassa. Urheusmitali tälle.

Synkät tummanvioletit kurjenmiekat eivät ole lemppareitani, mutta silti menin ostamaan tämän 'Banbury Ruffles' -pikkukurjenmiekan joitakin vuosia sitten. Sen vieressä kasvaa ihan villinä täällä kasvava koiruoho. Siirsin sen kukkapenkkiin, kun kaikki puutarhamyymälöistä hankkimani marunat aina vain kuolivat. Tämä on aivan täydellinen kontrastikasvi iirikselle.

'Banbury Ruffles' vain kukkii ja kukkii. Niin kuin kaikki muutkin parrakkaat kurjemmiekat. Siitä huolimatta, että tämäkin sai sahanpurukuorrutuksen aiemmin keväällä.

Voi olla, että se vaikuttaa tulevien vuosien viihtymiseen, sillä parrakkaiden miekkojen juuriston pitäisi olla pinnassa, auringon paahteessa, mutta kurjenmiekkani ovat saaneet myös kompostimultakuorrutuksia viime vuosina, eivätkä ne niin kovin pinnassa täten ole. Olen lannoittanut niitä parin vuoden ajan aivan järjettömästi (minun mittapuullani), sillä olen tosissaan halunnut nähdä kukkia. Olen viskannut niille huussikompostia, lannoitetta, tuhkaa, kanankakkaraetta, vielä eilen tein kierroksen luujauhon kanssa. Jos tämä on se vaivainen hinta, jonka joutuu upeasta kukinnasta maksamaan, teen sen enemmän kuin mielelläni.

Saman penkin toisessa päässä kukkii pikkukurjenmiekka 'Webelos'. Sillä on ihanat, heleät värit.

Jälleen kerran on upea kontrasti viileänsävyisen parran ja lämpimien kehälehtien välillä. Etenkin nuo joskus jopa hieman vihertävänkeltaiset ulkokehälehdet saavat harmaansinisistä parroista jännittävän lisän.

Tähän väliin Musti tuli esittelemään vaahteraansa.

Täältä vaahteran puolen takanurkalta näkee, että muotopuutarha on varsin runsas. Enkä ole vieläkään leikannut ja ohjannut 'Propertius' -tarha-alppikärhöä kasvamaan köynnöskaaren huippua kohti. Se on vuodesta toiseen tuollainen keskivälin pehko.

Mutta toisaalta: se on osannut ihan itse! Yksi verso on kasvanut ihan kaaren huipulle.

Toisessa köynnöskaaressa kasvaa rinneakebia, joka kukkii ensimmäistä kertaa runsaana. Mutta mitä ihmettä, sen pitäisi olla viininpunakukkainen!

Onhan noissa viininpunaa tuolla keskellä, mutta se akebia, johon aikoinaan ihastuin Hollannissa, oli täysin toisen värinen: kokonaan viininpunakukkainen. Kiinnostuin asiasta nyt niin, että kaivoin akebiani taimilapun lähes pohjattomasta taimilappulaatikostani. Istutin köynnöksen vuonna 2011.

Kyllä taimilapussa lukee vain Akebia quinata, eikä mikään albiinoversio siitä. Lapun kuvassakin on viininpunaiset kukat. 

Nettihaulla selviää, että akebiasta on olemassa vaaleita ja täysin valkokukkainenkin lajike. Tismalleen kuvani kaltainen kukka on muodossa, jolle on vain epämääräinen nimi "cream flowered" tai "cream form". 

No. Onhan tämä sikäli onnistunut, että sitten tämän istuttamisen olen tajunnut, että muotopuutarha saisi mieluiten olla pastellisävyinen. Ja olen ilmeisesti saanut vähän harvinaisemman värimuodon tavis-akebian paketissa. Kauppaan ei oikein voi enää mennä valittamaan, sillä ostin tämän Kauppilasta, joka on jo vuosikaudet ollut Flör ja yrittäjä on vaihtunut.

Köynnökseltäni tosiaan kului yli kymmenen vuotta tulla kukkaan. Ensimmäiset kymmenen vuottaan se paleltui talvisin lähes maan tasalle. Sitten se alkoi selvitä talvista yhä korkeammalle. Kaksi vuotta sitten tuli pari pientä nupputerttua, mutta ne näivettyivät kevään kuivuudessa. Viime vuonna näin ensimmäiset pari kukkaa, mutta ne olivat oudon haileita. 

Nyt tajuan, että ne olivat sellaisia kuin kuuluikin. Ja kun olen ensi pettymyksestäni toipunut, huomaan pitäväni oudon valjusta akebiastani kovasti.

Lisäksi tuli hyvä syy marssia taimikauppaan hankkimaan viimein se upottavan viininpunakukkainen perus-akebia!

Kuten kaikkialla muuallakin, on myös muotopuutarhassa hirmuinen rehotus. Toisaalta tämä on aika ihanaakin. Tämä oli visioni: puksipuuaitojen ympröimät hulvattomat kukkarehotukset. Saattaa vain olla, että tuolla välissä on jotain tärkeämpääkin sinnittelemässä tai peräti kuolemassa.

Etualalla on kaunis kaksivärinen vuorikaunokki 'Amethyst in Snow'. Sitten on tummakurjenpolvia ja lehtoakileijoja... melkoisesti. Aikainen koristelaukka on 'Early Emperor'.

Idän suunnasta muotopuutarha näyttää tältä. Suunta on sikäli paras, että täältä päin näkyy eniten valmiita puksipuuaitoja. Monesta kohtaa ne kun ovat "work in progress". Suomesta ei saa pikkuruisia, edullisia puksipuun aitataimia kuin aniharvoin, joten työskentelen äärimmäisen hitaasti kasvavien pistokkaiden kanssa. 

Rehevin penkki on oikealla 'Åkerö' -omenapuun alla.

Tummakurjenpolville täytyy tehdä jotain, niin kauniita kuin ovatkin – ja aina täynnä pörriäisiä. Tuokin siementaimi ruhjoo vieressään kasvavaa loistokurjenmiekkaa, jota tuskin edes näkyy.

Minun pitää kohta kitkeä kaikki muut paitsi tämän väriset, joka on lajiketta 'Lavender Pinwheel'. Tämä on se sävy, joka muotopuutarhaan kuuluu – noita muun värisiä saa kyllä olla muualla. Lisäksi tämä on tuottanut spontaanisti pari valkokukkaista siementaimea, vaikka minulla ei kasva valkokukkaista tummakurjenpolvea ollenkaan entuudestaan. Ilmeisesti suht yleinen muuntuminen sitten, ja oikein tervetullut.

Punaruskeakukkainen 'Samobor' kasvaa muualla, mutta tietysti tännekin tulee sen värisiä siementaimia, kuten myös tummanvioletteja. Onhan tämä kaikki kukinta kyllä todella ihanaa ja odotettua, mutta puutarhurin töihin kuuluu myös ohjailu ja karsinta, ei voi mitään.

Varsinainen hempeyspläjäys löytyy vaahteran varjossa olevasta penkistä: kääpiöjapaninakileijan siementaimi – alun perin istuttamani kääpiöjapaninakileija oli tummanvioletti, sitten se alkoi risteytyä lehtoakileijan monien värien kanssa ja tuloksena on muun muassa tämä vaalea suloisuus. Tällä on ylöspäin katsovat kukat, aikainen kukinta ja matala kasvutapa emonsa mukaan, vaikka kukkien väri on ihan eri.

Vieressä kasvaa 'Blue Heaven' -tähtihyasintti. Olen kovin ihastunut camassioihin eli tähtihyasintteihin; kaikenvärisiin, mutta etenkin näihin vaaleansinisiin. Istutin näitä muotopuutarhaan toissa syksynä, mutta nyt en yhtään muista, kukkivatko ne viime kesänä. Eivät ainakaan usealla kukkavarrella.

Palataan taas kurjenmiekkoihin, sillä olen näistä nyt niin liekeissä. Nuppuja on joka puolella! Seuraavaksi kukkaan tulee korkeampia parrakkaita, kuten tämä 'White City' -tarhakurjenmiekka. Kuvasta voi ehkä nähdä, että siinäkin on useita nuppuja, suorastaan ennätysmäärä. 

On niin mahtavaa, kun huomaa tehneensä jotain oikein. Tiedän, että sieltä ruudun toiselta puolelta löytyy täydellistä ymmärrystä ja kanssailoitsemista.

Ihanaa aurinkoista päivää sinnekin!

Taidan mennä kumminkin vähän raivaamaan sitä rehottavinta kukkaloistoa, sillä sieltäkin pitäisi löytyä pari kurjenmiekkaa...

Jalosyreeni Syringa Vulgaris-Ryhmä

Koiruoho Artemisia absinthium

Kääpiöjapaninakileija Aquilegia flabellata var. pumila

Kääpiökurjenmiekka Iris pumila

Lehtoakileija Aquilegia vulgaris

Pikkukurjenmiekka Iris Pumila-Ryhmä

Rinneakebia Akebia quinata

Syreenitulppaani Tulipa saxatilis

Tarha-alppikärhö Clematis Atragene-Ryhmä

Tarhakurjenmiekka Iris Germanica-Ryhmä

Tummakurjenpolvi Geranium phaeum

Tähtihyasintti Camassia

Vuorikaunokki Centaurea montana

Sunnuntain kukkakimput

Niitä vielä riittää näin lokakuun alussa. 

Lupailin kuvaa äitienpäiväruususta (polyantharuusu 'Oranje Moersdag'). Tässäpä se on, edelleen kimppuna rikkaporkkanan kanssa, vaikka porkkanan varret kasvavatkin matalasta ruususta ohi. Mutta uutta kukintoa tulee tilalle, kuten tuolta ruusunkukkien alta voi nähdä.

Siinä vieressä on ruskopenkki, jonka kimppu on aika iso. Siihen sisältyy pari puuta, nimittäin rusotuomipihlaja, joka on alkanut saada punaista syysväriä, ja etualalla vaalean vihreä kiinanpunapuu. Niiden välissä on auringonkukkaristeymä 'Lemon Queen'. 

En voi tajuta, että vielä kuukausi sitten mietin sen siirtoa! Sehän on tuossa täydellistäkin täydellisempi. Kun vedin penkistä joka suuntaan laonneet maa-artisokat pois, homma selkeytyi kummasti.

Pienet punaruskeat ovat kaksi japaninvaahteraa. Iso saarni on vielä ihan vihreä, meillä ei tosiaan ole täällä pakkanen käynyt. Viime yön alin oli +9 astetta; kova lounaistuuli lämmitti. Tuulisemmalla paikalla olevasta saarnesta tuuli on jo vienyt lehdet.

Lämminsävyistä kimppua tarjoilee myös itsekseen kasvimaan reunalle kylväytynyt kehäkukka ja kesällä istutettu uusi tyräkki Euphorbia × martini 'Ascot Rainbow'. Hankin uuden viime talveen menehtyneen tilalle. Viherpeukaloilla oli kolmen paketti, mikä on kiva. Istutin jokaisen taimen eri paikkaan, jospa edes joku niistä talvehtisi.

Niittymäinen kimppu: etelänruusuruoho, joka kukkii yhä vain – aloitti juhannuksen alla – ja tähkähelmikkä, sekin tuottaa yhä uusia kukintoja, kun kesä oli näin pitkä. 

Vieressä kukkii syysasteri 'White Ladies' tummalehtisen 'Black Beauty' -mustaseljan edessä.

Toisesta suunnasta katsoessa liittyvät tähän dramaattisten kontrastien kimppuun myös Austin-ruusu Winchester Cathedral, varjoliljan kuivuneet varret ja japaninkirsikka 'Royal Burgundy'.

Edellisten kuvien kimput sijaitsevat Rohanissa, kuvassa oikealla. 

Sitten hempeiden ja viileäsävyisten kimppujen pariin. Niitä löytyy muotopuutarhasta. Loistomyrkkylilja "Steven" yhdessä haisukurjenpolven ja koiruohon kanssa.

Samassa penkissä kukkii vieläkin valkokukkaisia myskimalvoja, mirrinminttua ja niiden takana elokuunasteri 'Rudolph Goethe'.

Myös sinipallo-ohdake 'Taplow Blue' on ryhtynyt tuottamaan uusia nuppuja ja kukkia.

Lähempänä taloa olevassa penkissä kukkii asteriristeymä 'Little Carlow' kuin viimeistä päivää, kuten joka syksy. Tämä on sitten ihana!

Pelargoneja voisi tuoda sisään, tai tuonkin pikku hiljaa, yhden tai pari päivässä. Kiirettä ei vielä ole. Arimmat lajit muuttivat jo ikkunalaudoille.

Toisesta kuvakulmasta näkyy myös tarha-alppikärhö 'Propertius' siemenhahtuvapallukoineen. Ne ovat ihania, mutta minulla oli ajatus leikata tuo takkutukka alkukesällä. Jos nyt leikkaan, en saa kukkia ensi keväänä, eli en leikkaa.

Ensi vuonna sitten.

Nyt nautitaan! Taidan mennä ulos kääntelemään vähän kiviä. Aurinkoista sunnuntaita!

Auringonkukka Helianthus

Elokuunasteri Aster amellus

Etelänruusuruoho Knautia macedonica

Haisukurjenpolvi Geranium robertianum

Japaninkirsikka Prunus Sato Zakura -Ryhmä

Japaninvaahtera Acer palmatum

Kiinanpunapuu Metasequoia glyptostroboides

Koiruoho Artemisia absinthium

Loistomyrkkylilja Colchicum speciosum

Mirrinminttu Nepeta × faassenii

Mustaselja Sambucus nigra

Myskimalva Malva moschata

Polyantharuusu Rosa Polyantha-Ryhmä

Rikkaporkkana Daucus carota ssp. carota

Sinipallo-ohdake Echinops bannaticus

Syysasteri Symphyotrichum novi-belgii

Tarha-alppikärhö Clematis Atragene-Ryhmä

Tähkähelmikkä Melica ciliata

Varjolilja Lilium martagon

Myrkkyliljojen vertailua

 Lopputulemana taas kerran: mitä enemmän erilaisia, sitä parempi.

Myrkkyliljat nimittäin kukkivat vähän eri aikaan. Tämä muotopuutarhan loistomyrkkylilja "Steven" on edelleen aika hyvässä vedossa, vaikka oli ensimmäisiä, joka nousi maasta ennen syyskuun puoliväliä. 

Kaksi viikkoa hyvän näköisenä on aika hyvä saavutus! Kuivilla keleillä voi olla osuutensa asiaan. Sadettahan meille tuli runsaammin vasta torstain ja perjantain välisenä yönä. Sekin pidentää kukintaa, että kukkavarsia on näin paljon. Niitä on noussut koko ajan lisää.

Ehkäpä nostan mukulat varovasti talikolla, kun kukat lakastuvat, ja istutan ne vähän harvempaan. Olisi ihanaa saada useita tällaisia mättäitä. 

Harmaanvihreä koiruoho on hyvä väripari loistavan pinkeille myrkkyliljan kukille.

Tämä mätäs on ystävältä saamaani vanhaa myrkkyliljaa, joka on selvästi tarhamyrkkylilja eli loistomyrkkyliljan jalostettu versio. Se on yhtä roteva kuin edellinen. Tätä minulla oli alun perin kahdessa paikassa, mutta myyrät veivät toisen kasvuston.

Kuva on viikon takaa, nyt kukat ovat jo aika lakastuneet. Tälläkin on sinivihreää väriparina, nimittäin valkokuusi 'Sander's Blue'.

'William Dykes' on melko ohutvartinen risteymä ja se kaatuilee syysmyrkkyliljojen tapaan. Tämän siirsin viime syksynä, samalla istutin mukulat harvempaan, jalopähkämön sekaan. Williamit selvisivät siirrosta hyvin. Sivumukuloita tosiaan kehittyy vieri viereen, kuten aiempien kuvien mättäistä voi päätellä.

Tästä päästäänkin syysmyrkkyliljoihin. Niillä on ohuehkot varret, kukat kaatuvat liiankin herkästi – etenkin kerrotut kukat, kun ne ovat painavia. Silti tämä kerrottu valkokukkainen 'Alboplenum' on minusta ehkä kaunein myrkkylilja. Sen vieressä kasvaa japaninhiirenporras.

Siinä on myös syysvuokko 'September Charm', jonka viimeistä kukkaa olen ihastellut vaikka kuinka kauan, kun sitten on aina avautunut vielä uusi viimeinen kukka! Kukkanuput ovat samanlaisia pallukoita kuin ohikukkineista kukista jääneet mykeröt, eikä pikaisesti vilkaisemalla aina huomaa, onko joukossa vielä uusia nuppuja.

Olen istuttanut 'Alboplenumin' myös läheisen vaahteran alle, sieltä se nousee aina vähän myöhemmin 'Florentinum' -keltapeipin seasta. Vaahteran alla taitaa olla hitusen liian kuivaa, muttei niin, että myrkkylilja olisi menehtynyt. Se vain ei oikein kukoista.

Yksinkertainen valkoinen syysmyrkkylilja 'Album' kukkii runsaana muotopuutarhassa tarhakurjenmiekan keskellä. Istutin toissa syksynä mukulan myös saniaistarhaan kuusen alle. Se ei kukkinut vielä viime syksynä, mutta nyt kukkii. Havaitsinkin lehdet keväällä ja olin iloinen. Niistä näkee mukavasti, että myrkkylilja on elossa, vaikka kukkia ei ole kuulunut.

Tämän ympärillä maanpeittokasvina on itsekseen tullutta haisukurjenpolvea. Se on niin täydellinen, kun hoitaa itse vihreytyksen ja kukkiikin ahkerasti.

Tässä on sellainen myrkkylilja, jonka lehtiä olen katsonut kevät toisensa jälkeen, mutta kukkaa vain ei ole kuulunut: loistomyrkkylilja 'Atrorubens'. Paikka metsäpuutarhassa mäntyjen alla ei varmaan ole ihanteellinen, sillä tässäkin on kuivaa. 

Tilasin 'Atrorubensin' mukulan Hollannista syksyllä 2019 ja samalla myös kirjavakukkaisen 'Harlekijn' -lajikkeen, jolloin ne kukkivat yhdessä ruukussa kaupunkiparvekkeella. Istutin mukulat kukinnan jälkeen maahan, eikä kumpikaan ole sen jälkeen kukkinut. Tällä kertaa taisin muistaa lannoittaa niin tätä kuin muitakin myrkkyliljoja siinä vaiheessa, kun ne tekivät lehdet eli keväällä.

Nyt 'Atrorubens' on tulossa kukkaan ensimmäistä kertaa avomaalla! Tällä on upea, tumma väritys.

Arvaa vain, kuinka monta kertaa päivässä käyn muotopuutarhassa tarkkailemassa 'Harlekijnin' kasvupaikkaa. Sekin voisi ehkä viimein tulla kukkaan viiden vuoden odottelun jälkeen. Elossa se nimittäin on, tiedän lehdistä.

Sen kanssa samassa penkissä kasvava tarhamyrkkylilja 'Waterlily' taitaa juuri nousta, löysin äsken sen nenänpään mullan pinnalta. Se on aina ollut myöhäinen puutarhassani. 

Hienon sävyinen on myös tarhamyrkkylilja 'Lilac Wonder', joka on nyt vasta nousemassa metsäpuutarhan katajapenkistä. Tämän ensimmäisen tiedustelijan lähellä näkyy paljon maasta nousevia, kalpeita nupun kärkiä. 

Oikealla on vaaleajouluruusu, jonka tummat lehdet sointuvat mukavasti myrkkyliljoihin siinä missä sinivihreätkin kasvit.

Minulla oli aiemmin risteymälaji Colchicum × agrippinum. Se hävisi sinä talvena, kun vesimyyrillä oli huippuvuosi ja ne söivät siitä muotopuutarhan penkistä lähes kaikki kukkasipulit. Keväällä oli enää kuoppia ja onkaloita jäljellä.

Hankin viime syksynä uuden mukulan ja istutin sen metsäpuutarhaan lähelle kaivoa. Talvella tämän ja viereen istutetun valkokukkaisen syysmyrkkyliljan päälle kertyi jääkenttä.

Ihme kyllä, kumpikin myrkkylilja teki kevään tullen lehdet! Voi olla, ettei se valkoinen kukikaan, mutta se on samaa, jota on tässä jutussa jo esitelty; joko yksinkertainen tai kerrottu valkoinen. Mutta tämän ruutukuvioisen lajin kukinnasta olen äärettömän iloinen! C. agrippinum on aivan ihmeellisen ihana, eikä tämän mukuloita tunnu olevan koskaan Suomessa myynnissä.

Koska myrkkyliljoja täytyy ostaa joka syksy vähintään yksi uusi mukula, hankin nyt 'The Giant' -tarhamyrkkyliljan. Se oli ainoa, jota kaupasta löytyi ja minulla ei vielä ole (tai luulen kyllä joskus istuttaneeni mäntyjen alle, mutta se ei koskaan noussut).

Istutin sen saman tien kaupungissa ruukkuun ja kastelin hyvin, jotta saan sen kukkaan mahdollisimman pian. Eikä muutenkaan ole pöllömpi ajatus pitää myrkkyliljaa ruukkukukkana rappusilla ensimmäisenä syksynään, sillä tästä kukka todella huomataan.

Olen yrittänyt istuttaa myrkkyliljoja paikkoihin, joissa ne näkyvät ikkunoista. Syksyn sateilla tulee oltua enemmän sisällä. Makuuhuoneen ikkunasta en vielä näe yhtäkään, sillä tontin reunalle joskus istuttamani valkokukkaiset eivät koskaan nousseet ja sen yhden vanhan tarhamyrkkyliljan veivät myyrät. Syy niiden valkoisten kanssa voi olla siinä, että ostin mukulat loppusyksyn alennuksesta ja ne olivat jo liian kuivuneita.

Jopa tapauksessa nyt keksin, että istutan tämän uuden kaverin ruskopenkkiin. Pinkki kukka ei suoranaisesti ole ruskopenkin kelta-ruskeaa värimaailmaa, mutta siellä se on näkyvällä paikalla. Myrkkyliljoja pitää olla puutarhan joka osassa, sillä niistä on niin paljon iloa syksyllä!

Niin, ne kukkimisajat. Paljon riippuu varmasti siitäkin, kuinka valoisalla tai varjoisalla paikalla ne kasvavat, onko kuivuutta tai kosteutta ja niin edelleen, mutta olen silti vahvasti sitä mieltä, että monia eri lajeja istuttamalla näidenkin kukinta-ajasta (siis yhteensä) saa paljon pidemmän, aivan kuten kaikkien muidenkin sipulikukkien kohdalla.

Haisukurjenpolvi Geranium robertianum

Jalopähkämö Betonica macrantha

Japaninhiirenporras Athyrium niponicum

Keltapeippi Lamium galeobdolon

Koiruoho Artemisia absinthium

Loistomyrkkylilja Colchicum speciosum

Syysmyrkkylilja Colchicum autumnale

Syysvuokko Anemone hupehensis

Tarhamyrkkylilja Colchicum Speciosum-Ryhmä

Vaaleajouluruusu Helleborus niger

Valkokuusi Picea glauca