Holtiton rehotus

 Tämä kesä on pahin tähän mennessä. Tai on tämä hyväkin. Sadetta on kerrankin saatu säännöllisesti ja puutarha on harvinaisen vehreä heinäkuiseksi. 

Mukavaa, että mustalaukat kukkivat paremmin kuin vuosiin. Ne vain ovat melkoisen rehotuksen keskellä. Muotopuutarhaan täytyy tehdä raivausretki. Yhden pikaisen sellaisen jo tein, mutta siitä oli vain hetken apu.

Pionit jäivät tukematta. Onneksi tällä 'Bowl of Beauty' -kiinanpionilla on puksipuuaita ja jämäkkä syysleimu naapureinaan. 

Taustalla on neilikkaruusu 'Pink Grootendorst', monissa ruusuissa on ruskeaa, joka on yhä leikkaamatta, vaikka sekin piti jo keväällä.

Hommat alkoivat kasaantua, kun sairastuin inhaan flunssaan toukokuun alussa – juuri parhaaseen puutarhurointiaikaan. Flunssa oli sen verran ärhäkkä, että vietin viikon pedissä ja sen jälkeen oli pää täynnä limaa vielä pari viikkoa. Opinnot kasaantuivat ja niiden kanssa tuli hirmuinen kiire. Sen jälkeen työasiat olivat auttamatta jäljessä enkä ehtinyt muuta tehdäkään pariin viikkoon. Alkukesälle kertyi kaupunkireissuja enemmän kuin laki sallii.

Jos saisin kelata aikaa taaksepäin, ottaisin huhtikuun ja sen optimismin sekä tunteen (illuusion) takaisin, että kaiken ehtii kyllä tehdä. 

Toisaalta: onhan tämäkin kaunista. Kyllä silmä tästäkin löytää kauneutta (kun kädet ovat ensin nyhtäneet pelto-ohdakkeet). Kiinanpioni lopetti tässä penkissä jo kukinnan, tilalle tuli portlandruusu 'Comte de Chambord' ja hohtopiikkiputket. Mirrinminttu 'Six Hills Giant' on mainio kumppanikasvi vaihtuville vieruskasveille, se kukkii monta kuukautta syksyyn saakka.

Vaikka välillä tekisi mieli kellahtaa epätoivosta ja luovuttaa, löytyy aina pieniä ilonaiheita. Pioniunikot ovat vallanneet sen penkin, josta myyrät ovat syöneet puolet kasveista. Ritarinkannusta ne eivät ole syöneet, ihanaa. Tämä nimetön yksilö onkin ihastuttavan kirkkaan sininen. Meillä päin tuulee, kuten kuvasta näkyy.

Enkeliperhoangervot eivät ole aiempina vuosina olleet niin reheviä kuin nyt. Ne ovat erittäin somia keinuessaan tuulessa.

Kasvit osaavat myös hoitaa itsensä ja pitää puolensa – jotkut ainakin. Vaikka näen tällä hetkellä hyvin kantattuja kukkapenkkejä vain unelmissani tai teidän rakkaiden blogiystävien blogeissa, ovat pikkusormustinkukat tuottaneet paljon siementaimia ja kukkivat ihanasti. Tuo kalpea vaaleankeltainen on niin hieno.

Ja eikö kiinanpunapuu ole kasvanut upeasti! Mutta hei, onko siinä kilpalatva...? Täytyy leikata...

Jotkut villit näkymät ovat suorastaan hurmaavia. Tarhaneidonruusu 'Madame Legras de Saint Germain', enkeliperhoangervo ja matara muodostavat unelmanihanan kukkatrion. Siitä huolimatta, että katson kauhulla mataroiden monimetrisiä lonkeroita, jotka peittoavat koristekasvini...

Mutta ovathan ne komeiden matarakiitäjien toukkien ravintoa...

Ehdin sentään ottaa kuvan 'Eskimo Pie' -kiinanpionista juuri ja juuri ennen kuin kukat lakastuivat. Mistä lie johtuu, että tämä on varsinainen pikakukkija. Moni muu kiinanpioni on yhä hyvinkin kukassa.

Rohan on vähän hurjan näköinen, toisaalta sen kuuluukin olla osittain niittymäinen. Kuvassa eivät näy nokkoset. Ja ovathan nekin lukuisten perhosentoukkien ravintoa.

Kasvimaan oven takana näkyy hurjasti vihreää. Se on kiveys, jonka ei siis kuuluisi puskea kasvillisuutta, mutta joka siitä huolimatta sitä tekee. Perhana vieköön surkeat maanrakennuskankaat, jotka eivät lainkaan täytä tehtäväänsä.

Eilen vietin pari raivoisaa tuntia kasvimaalla ja tilanne parani huomattavasti. Hommaa on vielä. Kasvimaan viimeiset kaksi viljelylaatikkoakin tuli kylvettyä vasta eilen! Onneksi meillä täällä saaristossa on lämpimät syksyt.

Kovin paljon satoa ei ole niissäkään laatikoissa, jotka kylvin jo aiemmin. En ole kastellut kylvöksiä kertaakaan, mutta olen ajatellut, että sade riittäisi. Rehotus laatikossa on lähinnä itse kylväytynyttä korianteria sekä muutama perunantaimi, jotka kummasti näyttävät kuivuvan.

Remontanttiruusu 'Duchesse de Rohan' yrittää viedä huomion ja onnistuukin siinä varsin hyvin. Siinä on ihana, tuoksuva, voimakaskasvuinen ruusu, joka kukkii hyvin ja vielä syksylläkin jonkin verran.

Rohanin niittymäisessä kohdassa kukkii loistokurjenmiekka 'Gull's Wing' viimein ensimmäistä kertaa – taimi on istutettu jo 2022 eli aika kauan on saanut kukkia odotella. Eläköön riittävän sateiset kesät! Siis sekä viime että tänä vuonna.

Monen vuoden odotuksen jälkeen kukki myös pioni, jonka piti olla 'Coral Sunset'. Kyllä tämä nyt häviävän vähän siltä näyttää. Luulen, että en enää hanki yhtäkään pionia. Luulen myös, että olen sanonut näin ennenkin. Mutta en tosiaan tarvitse enää yhtään tällaista pinkkiä hörselöä, kun en näistä edes niin välitä.

'Wladyslawa' on sentään tullut aina oikeana lajikkeena, mikä on hienoa, sillä se on yksi suosikeistani. Ruusutarhan rehotuksessa ne tosin ovat vähän hätää kärsimässä, ja kun sateita on kerrankin tullut, ovat kukkavarret painuneet aika alas. Rohtosormustinkukat pysyvät onneksi hyvin pystyssä.

Enpä muista montaakaan kesää, että heinäkuinen näkymä olisi näin vihreä! Ja katso, miten komea punahevoskastanjasta on jo tullut. Siinä oli kaksi kukintoakin, voi sentään, en niistäkään ole vielä raportoinut.

Koristekasvejakin täytyy nyhtää. Rohtovirmajuuri löytää tiensä joka paikkaan, hahtuvaiset siemenet lentävät kauas. Ruusu-heinätarhassa se on kovin soma yhdessä tähkähelmikän kanssa. Ruusujakin kukkii, mutta niistä toisella kertaa.

Köynnösmajan takana kukkii ihana kärhö 'Blekitny Aniol', sen pitäisi kyllä kiipeillä majan raudoitusverkossa eikä takana olevissa vaahteranvesoissa, jotka pitäisi raivata pois.

Kortetta ja peltolemmikkiä puskee joka paikasta, mutta tämän kuvan tähti on ehdottomasti loistokevätesikko 'Francisca'. Kukinta on kestänyt jo puolitoista kuukautta putkeen! Jossain vaiheessa jo raivasin sen paremmin esiin, mutta luonto ottaa omansa pian takaisin.

Rehotuksessa näyttää ihan hyvin viihtyvän myös idänmiekkalilja, hieno harvinaisuus.

Puutarhalla menee siis ihan hyvin. Puutarhuri se vain tässä hermoilee, kun visiot, toiveet ja todellisuus eivät kohtaa. 

Koreaköynnöskuusama 'Gold Flame' lähettää sydämelliset terveiset sinulle, rakas lukija.

Enkeliperhoangervo Gillenia trifoliata

Hohtopiikkiputki Eryngium giganteum

Idänmiekkalilja Gladiolus imbricatus

Kiinanpioni Paeonia lactiflora

Kiinanpunapuu Metasequoia glyptostroboides

Koreaköynnöskuusama Lonicera × heckrottii

Kärhö Clematis

Loistokevätesikko Primula × polyantha

Matara Galium

Mirrinminttu Nepeta × faassenii

Mustalaukka Allium nigrum

Neilikkaruusu Rosa Grootendorst-Ryhmä

Pikkusormustinkukka Digitalis lutea

Pioniunikko Papaver somniferum Paeoniflorum-Ryhmä

Portlandruusu Rosa Portland-Ryhmä

Punahevoskastanja Aesculus × carnea

Remontanttiruusu Rosa Remontantti-Ryhmä eli nk. Hybrid Perpetual eli kovasti risteytetty, lajien määrä luultavasti tuntematon, jatkuvakukintainen

Ritarinkannus Delphinium

Rohtosormustinkukka Digitalis purpurea

Rohtovirmajuuri Valeriana officinalis

Tarhaneidonruusu Rosa Alba-Ryhmä

Tähkähelmikkä Melica ciliata

Hempeysmaratooni

Kesän paluun kunniaksi laitetaan kuvakattaus vaaleanpunaisen ystäville. Eilen tuli ruhtinaalliset 20 mm vettä, mutta toissapäivä oli silkkaa aurinkoa ja tänään aurinkosää jatkuu. Ennusteessa näyttääkin olevan seuraavat 10 vuorokautta lähes pelkkää aurinkoa; sateen todennäköisyysprosentti on sen verran pieni, että noilla prosenteilla tänne ei yleensä sada, hyvä kun edes pilveä näkee.
Ruskopenkkiin istuttamani nimettömät vaaleanpunaiset siankärsämöt kukkivat kauniisti ojakärsämön kanssa. En ole varma, ovatko viimeksimainitut itsekseen tulleet vai siemenestä kasvattamiani, joiden pitäisi olla vienosti kerrannaisia, mutta ihania ne ovat, olivat kumpia vain.
Erikoisväriset siankärsämöt ovat valitettavasti ihan hirveän lyhytikäisiä ainakin minun puutarhassani, parin vuoden jälkeen on parhaan värinen emokasvi kuollut. Sieltä täältä pompsahtelee sitten hempeän vaaleanpunaisia, mutta voimakkaan punaisia on enää turha odottaa. Voi olla, että nämäkin ovat risteymiä valkoisen luonnon siankärsämön kanssa.
Taustalla väriminttu 'Melissa' juuri aloittamassa kukinnan.

Edellisessä kuvassa pienenä vaaleanpunaisena pisteenä näkyy Austin-ruusu William Morris, jonka pitäisi pitkäversoisena pystyä toimimaan köynnösruusuna portinpielessä. Kunhan tuosta hieman ensin kasvaa. Sen ensimmäinen kukka avautuu varmaan suotuisassa säässä ihan pian, onneksi kukka nuokkuu, niin sade ei ole päässyt sen sisään terälehtiä pilaamaan. Seurana silläkin on ojakärsämö ja varsankello, joita olen kitkenyt tuosta kukkapenkistä, mutta yksi ovelus kasvaa sen ja vieläpä portin ulkopuolella.

Alempana aidan edessä ruusunätkelmät.

Kuistin kulmalla pikkujasmikkeen viimeiset kukat ja 'Hagley Hybrid' -kärhö.

Niiden edessä rusokurjenpolvi 'Katherine Adele' hempeilee haalean vaaleanpunakukkaisena. Sen takana on kuunlilja 'Sum and Substance', joka on säästynyt syömiseltä, kun se kasvaa lähes vesitynnyrin takana ja hyvin matalana myös. Vaikka eilen satoi koko päivän, ei tähän kuistin eteen kosteutta kerry ja sainkin tyhjentää muutaman kastelukannullisen näille viereisistä vesitynnyröistä, jotka olivat aivan kukkuroillaan. Adelesta vasemmalle oli imikkä aivan lurpallaan koko päivän sateesta huolimatta!

Nostin kuistilta verenpisarat saamaan sadetta ja se kostautui, sillä korkeammista syötiin latvat ja nuput. Onneksi pikkuinen 'Whiteknights Pearl' on niin matala, että sitä ei napsittu.

Nyt pikkuinen helmi on taas turvassa kuistin pöydällä, siitä ei minulta ole ikinä mitään syöty, vaikka ystävien taloon kurkistikin joskus peura kuistin ovesta sisään! Taustalla näkyy ruusunätkelmiä vaaleanpunaisena. Kottikärryt suojaavat paria ruusua tulemasta syödyksi, toivottavasti.

Kasvimaalla on taas viime yönä syöty valitettavasti lisää perunanvarsia, nyt olen jo niin monen peräkkäisen yön jälkeen löytänyt jälkiä peuran vierailuista, että pahalta näyttää. Onneksi lukuisista daalioista kaikkia ei ole löydetty. Tummalehtinen 'Bishop of Oxford' näyttää hyvältä hempeän pioniunikon terälehtisateessa.

Kasvimaan ja Rohanin välissä olevaa 'Duchesse de Rohan' -portlandruusua ei, ihme ja kumma, myöskään ole parturoitu, vielä.  Ehkä sen juurella olevat maanpeittopahvit ja -matot ovat häirinneet peuraa. Taustalla maitokärry on parkkeerattu Rohanissa neidonruusun eteen, jotta sen nuppuja ei syötäisi.

Tässä realismikuvaa toisesta suunnasta eli Rohanista käsin, nokkosheinikko peittyi helpoimmin kattohuovan, roskiksilta dyykattujen mattojen ja pahvien alle. Tähän kohtaan olen viimeksi miettinyt minipähkinälehtoa, mutta se on edelleen mietinnässä. Paikka on juuri hitusen liian mini.

Ihana, ihana 'Duchesse de Rohan'. Vedän takaisin kaikki sanani sen kukkien rumasta väristä, onhan näissä hyvänen aika kauneutta. Tykkään myös kukkien sävystä yhdessä noiden raikkaanvihreiden lehtien kanssa. Ruusuilla on monenvärisiä lehtiä, jotka joko korostavat, kehystävät tai rumentavat kukkia – niillä on suuri merkitys.

Rohanista kasvimaalle johtavien rappujen toisella puolella, kivipengermän juurella, alkaa ruusu-heinätarha, joka on valitettavasti saanut parturikäsittelyn. Siinä menivät ruusujen latvat, nappileinikki, asterit ja siemenestä kasvatettu erikoisempi lupiini, josta en vielä ollenkaan tiedä lajiketta enkä tällä menolla tulekaan tietämään. Inshallah – jos peura suo, pitäisi täällä sanoa.
Sammalruusun pari alinta kukkaa on tallella, se syötiin 60 cm korkeudelta, sen vieressä kasvava kivikkotörmäkukka on onnekseen niin matala, että se on vielä kokonainen.

Törmäkukan vierestä ovat heinät joko laonneet tai lähes kuivuneet, mutta törmäkukka sen kun porskuttaa, tosin lähes maata pitkin. Onneksi perhoset löytävät sen sieltäkin.

Lisää ruusuaihetta: vielä kerran tonttini alkuperäisasukas, vanha kirkonruusu – kookkaampana kasvustona kuin koskaan (kenties kiitos viereisen aidanpätkän, joka valmistui syksyllä) ja taivaallisen tuoksuisena.

Käväistäänkö välillä sisällä? Makuuhuoneessa kukkivat tähtipelargoni 'Bev Foster' ja ystävältä saatu vanha vaaleanpunainen hempukka, aivan ihana. Amppelissa asustava Pelargonium reniforme × abrotanifolium on jo muuttanut ulos ja näen ikkunasta sen siron vaaleanpunaisen kukinnon heiluvan tuulessa – täytyykin käydä kuvaamassa se.

Olohuoneessa kukkii ensimmäistä kertaa toselta ystävältä saatu limenvihreälehtinen pelargoni, jonka piti olla 'April Snow' mutta onkin joku muu, sillä tässä on valkoiset kukat. Kerrankin muistin lannoittaa näitä keväällä, ainakin kerran, ellen peräti kaksi kertaa ja tässä tulos! Taustalla kolmannelta ystävältä saatu maljaköynnös, näin ne ystävät asustavat luonani.

Ystävältä on tämäkin tullut, nimittäin Samettihortensian siemenestä kasvattama 'Rosa Juwel' -jalokallioinen. Aivan ihana ja hyvin kuivuutta sietävä selvästi! Pörriäisetkin tykkäävät.

Lähellä on kosteampaa saunan päädyssä; siinä kukkivat vaaleanpunaiset mesiangervot niin kauniisti, näitä ei vielä ole käyty syömässä, ihanaa. Näissä on vähintään kahta laatua, ketomesiangervo 'Elegans' ja idänmesiangervo nyt ainakin.

Katajan katveessa kukkii nietospensas Yuki Cherry Blossom niin matalana ja minipienin kukin, että hyvä kun sitä erottaa. Viimevuotinen siirto oli silti selvästi hyvä asia, sillä edellisessä paikassaan se jäi kokonaan naapureidensa uumeniin. En ollut tajunnut tämän lajikkeen mataluutta, tämä on käytännössä maanpeitepensas. Tässä voin riipiä pioniunikoita ja rikkaporkkanoita huoletta pensasta häiritsemästä.

Ahtausvaivasta kärsii myös idänmiekkalilja siniheinän katveessa, mutta olen kokeillut tätä pari kertaa aiemmin eri paikkoihin, ja kun tämä on nyt suostunut elämään tässä jo monta vuotta, pysykööt siinä. Pitää vain muistaa repiä lehtoakileijoja pois, siniheinä ei tuosta niin leviä.
Toisaalta ohikukkineiden akileijojen ja tummakurjenpolvien kitkeminen tai leikkuu on kaksipiippuista hommaa. Poistin niitä juuri metsäpuutarhapenkistä saaden tähtiputket paremmin esiin – mutta peurat pitävät tähtiputkista(kin), joten voi olla, että samalla tuhosin niiden kukinnan. Viereisten ohikukkineiden varsien suojissa ne olisivat paremmin turvassa.

Vielä kurkkaus muotopuutarhaan, jossa olen jo suorittanut akileijaraivauksen. Nyt vuorossa ovat harjaneilikat ja kyläkurjenpolvi.

Ihana David Austin -ruusu The Pilgrim on kohta täydessä kukassa, kiinanpioni 'Wladyslawa' vielä sinnittelee viimeisillä kukillaan.

Apteekkarinruusu kukoistaa. Aurinkoisia kesäpäiviä!


Apteekkarinruusu – Rosa Gallica-Ryhmä 'Officinalis'
Harjaneilikka – Dianthus barbatus
Idänmesiangervo – Filipendula palmata
Idänmiekkalilja – Gladiolus imbricatus
Jalokallioinen – Erigeron Speciosus-Ryhmä
Ketomesiangervo – Filipendula purpurea
Kirkonruusu – Rosa Francofurtana-Ryhmä
Kivikkotörmäkukka – Scabiosa columbaria
Kuunlilja – Hosta
Kyläkurjenpolvi – Geranium pratense
Maljaköynnös – Mandevilla
Nietospensas – Deutzia
Ojakärsämö – Achillea ptarmica
Pikkujasmike – Philadelphus × lemoinei
Pioniunikko – Papaver somniferum Paeoniflorum-Ryhmä
Portlandruusu – Rosa Portland-Ryhmä
Rusokurjenpolvi – Geranium × oxonianum
Ruusunätkelmä – Lathyrus latifolius
Sammalruusu – Rosa centifolia Muscosa-Ryhmä
Siankärsämö – Achillea millefolium
Varsankello – Campanula trachelium
Väriminttu – Monarda

Retki pohjoiseen

Kun kirjoitin taannoin etelänmatkasta, niin laitetaan nyt juttu pohjoisestakin samassa lähimatkailuhengessä. Etelänmatkahan suuntautui noin 50 kilometriä kaakkoon, matka pohjoiseen oli hieman pidempi, ainakin sata kilometriä linnuntietä. Kävin jopa Pomarkussa asti, se olikin todella pohjoisessa!

Ihanan Suvikummun ihana Marja keksi järjestää retken ja pidot bloginsa 10-vuotispäivän johdosta. Kun Marjaan ja mukavaan mieheensä tutustuu, saa huomata, että he osaavat elämästä nautiskelun jalon taidon. Aidompaa ja sydämellisempää väkeä saa hakea.
On mahtavaa, että Marja päätti jakaa iloa ja nautintoa meille muillekin. Marjan oma puutarha on viihtyisä ja siellä on myös mukavia varjopaikkoja. Kuvia en älynnyt ottaa, sillä keskityin Onnipantterin bongaamiseen, mutta kolliveijari pysytteli piilossa ja tuli esiin kuulemma neljä minuuttia sen jälkeen, kun olin lähtenyt! Voi, Onni!!!
Kissaneitokaiset Viiru, Ruusa ja Viivi olivat onneksi suopeampia vierailijoita kohtaan ja näyttäytyivät. Ruusa jopa piti seuraa luonnollisesti itse sanelemansa välimatkan päästä.
Onni oli kuitenkin jättänyt todistusaineistoa viimeaikaisista liikkeistään: sen syreenin runkosuoja makasi pitkin pituuttaan kalliolla syreenin läheisyydessä :-D
Marjan loihtimat herkut ovat vertaansa vaikka niin maultaan kuin näöltäänkin, mutta niidenkin kohdalla tuli ensin mieleen nauttiminen kuvaamisen sijaan... lisäksi oli todella mukavaa tavata vanhoja blogituttuja pitkästä aikaa ja tutustua yhteen uuteenkin, Intianminttuun. Seurustelu niin ihmisten kuin kissojenkin kanssa (huippuseuraa kaksin verroin!) oli etusijalla.

Marja oli organisoinut retken Vakka-Taimeen. Meitä oli juuri sopiva määrä, noin kymmenen, että kaikki kuulimme, mitä Vesa Muurinen kertoili. Olimme kuin Liisat Ihmemaassa, jopa tavallinen terttuseljakin näyttää Vakka-Taimen puutarhassa eksoottiselta Afrikan puulta. Liaanit kiipeilevät korkealla puiden rungoilla ja erikoisuudet viihtyvät niille räätälöidyissä kohopenkeissä, joiden kasvualusta on hapanta, hiekkaista tai mitä kasvit milloinkin vaativat.

Heti kierroksen alkuun aloin hihkua, sillä katselimme komeita jättililjoja – kukassa! Tämä on japaninjättililja var. glehnii (hieman tavallista japaninjättililjaa matalampi). Kukintaan saattaa kulua viisi vuotta ja ylikin. Minulla tämä on ollut jo parisen vuotta, joten muutama vielä menee.
Ensin luulin tämän olevan himalajanjättililjan, jota olen havitellut vuosikaudet. Hihkuin innosta. Sitä en vieläkään löytänyt, mutta sain siemeniä Scottish Rock Garden Clubin kautta talvella. Siemenillä kuluu pari vuotta kehittää sirkkalehtiä, joten odotellaan...
Taustalla kukkii valeunikkoja. Niiden talvinen hyvin itänyt kylvökseni valitettavasti kuivui toukokuussa, mutta yksi pari vuotta sitten istutettu 'Lingholm' sinnittelee juuri ja juuri hengissä. Kuiva lounaissaaristo ei taida olla niille ihan ihanteellinen. Taimi on parissa vuodessa lähinnä pienentynyt kasvamisen sijaan. Nämä kukkivat erittäin viehkosti ja runsaina Vakka-Taimen varjoisassa penkissä.

Ihastuttava akileija; jokin siementaimi eli varmaankin usean lajin risteymä. Taustalla enkeliperhoangervo. Ääh, onpa kauniilla kasvilla äitelä nimi!

Ihanaa idänmiekkaliljaa taisin kannustaa kaikkia ostamaan viime kerralla. Tämä on niin kaunis. Omalla pihallani kasvaa kahdessa kohtaa, mutta molemmat jättivät tänä vuonna kukinnan väliin kuivuuden takia. Ensi vuonna toivottavasti uudestaan entistä runsaampana.
Vakka-Taimen ympäristössä Pyhärannassa näkyi hirmuinen kuivuus. Puita ja pensaita, suuria katajiakin, oli kuivunut ruskeiksi. Vesa sanoikin, että kastelu todella kannattaa ja kasvit kiittävät vedestä silmin nähden. Täytyisi varmaan kunnostautua! Ilman letkua, vettä kaivosta ämpärillä nostamalla ja kastelukannuja kantamalla, on hyvin rajallista, mille kasveille ehtii päivän aikana vettä kantaa, ja riittääkö se niille alkuunkaan.

Ihastuttava jänönputki, miksi en tajunnut tämän taimia kysyä! Olen yrittänyt kylvää ja ostanut taimena, mutta kumpikaan ei ole onnistunut, tätä ei vieläkään pihassani kasva. Jospa vielä jonakin päivänä puutarhassani viihtyisi jänönputki.

Jokin neilikka, ehkä sulkaneilikka, ja taempana taisi olla vaarinlaukka hiekkapenkeissä.

Vaikuttavan kokoinen kombo kesä- ja kuutamohortensiaa.

Vakka-Taimessa on ilahduttava kokoelma luonnonliljoja, jotka ovat toinen toistaan kauniimpia. Tämä taitaa olla Lilium distichum – ihastuttavan värinen! Mehukas suorastaan.

Autuaan olon Cheri tekee lähempää tuttavuutta kanadanliljoihin.

Loppuun ilouutinen omalta pihaltani: yksi matalampi kanadanliljan varsi oli jäänyt peuroilta syömättä, niinpä saimme nauttia kolmesta kukasta poikien kanssa!


Vakka-Taimessa on käsittämätön kasvivalikoima, kannattaa kurkistaa verkkosivuille ja suunnitella oma kesäretki. Lajilistan lisäksi myynnissä on aina muutakin harvinaista ja yllättävää.

Tässä oma tämänkertainen ostoslista, varsin suppea, vai mitä. Vain viisi kasvia!
Aconitum ferox
Arisaema flavum (keltakärsäkalla)
Dianthus freynii
Primula chungensis
Pulsatilla halleri (hallerinkylmänkukka)


Muut tekstissä luetellut kasvit:
Enkeliperhoangervo – Gillenia trifoliata
Himalajanjättililja – Cardiocrinum giganteum
Idänmiekkalilja – Gladiolus imbricatus
Japaninjättililja – Cardiocrinum cordatum 
Jänönputki – Bupleurum
Kanadanlilja – Lilium canadense
Kesähortensia – Hydrangea heteromalla 'Bretschneideri'
Kuutamohortensia – H. paniculata 'Praecox'
Sulkaneilikka – Dianthus plumarius
Vaarinlaukka – Allium senescens
Valeunikko – Meconopsis