Näkymiä riippumatosta

 Sehän löytyy muotopuutarhan kulmalta.

Mennään muotopuutarhaan talon toiselta nurkalta käsin, josta useimmin tulee kuljettua. Lähes kaikki pelargonit ovat viimein ulkoilemassa. Kauan siinä kestikin, kun toukokuu oli viileä ja sitten kasvien ulos tuominen jotenkin unohtui.

Kävellään muotopuutarhaan sisälle. Ihanaakin ihanampi tarhakurjenpolvi 'Rosemoor' on tullut kukkaan. 

Onneksi muotopuutarhan pahin akileija-tummakurjenpolviviidakko tuli raivattua pari viikkoa sitten, muuten kurjenpolvea ei varmaan edes näkyisi. Se kyllä edelleen hyötyisi vähän tilavammasta kasvupaikasta. Puksipuuaitojen leikkuu ei juuri nyt onnistu, sillä runsaus on jokaisessa muotopuutarhan penkissä sama, mutta katsotaan sitten, kun paras kukinta alkaa laantua – vaikka sitten, kun akileijojen kukkavarret voi leikata. 

Ensi vuoden kalenteriin kirjoitan jo nyt huhtikuun kohdalle: leikkaa puksipuuaidat! 

Lähinnä riippumattoa olevassa penkissä on ukonhattu Aconitum ferox komeampi kuin konsanaan. Onneksi se on pysytellyt elossa kaikki kuivatkin kesät, mutta nyt se kukoistaa. Kukinta-aika tulee olemaan pitkä, sillä nuppuja on valtavasti yhä haaroittuvissa kukkavarsissa. 

Kumppanikasvina ukonhatulla on hopeapiippo, jonka valkoiset röyhyt kukkivat aina samaan aikaan. Tarhaidänunikko 'Patty's Plum' pitää edelleen kolmea nuppuaan kiinni, joten elän yhä jännityksessä, onko se oikeaa lajia!

Tässä on näkymää riippumatolta muotopuutarhan suuntaan. Tarhakurjenmiekka "Kulosaari" on upeammassa kukassa kuin koskaan.

Kerta kaikkiaan! Lisäksi sen tuoksu on ihanan raikas, hedelmäinen. 

Timjamipolku alkaa kukkia eri värisiä timjameita. Onneksi osa lajeista kukkii vähän myöhemmin, jotta kukkailoa riittää pidemmäksi aikaa. 

Riivin pari vuotta sitten kangasajuruohoa, joka leviää hurjimmin, ja istutin sitä muualle, sillä halusin polun kiviä esiin – mutta kiveys on taas kokonaan peittynyt. Toisaalta ei se haittaa. Ja timjamit ovat tänä vuonna niitä harvoja maanpeitekasveja, jotka eivät pyri kasvamaan ylöspäin valloittamaan uusia sfäärejä, vaan pysyvät nätisti maanpinnassa.

Kolmannessa penkissä on tarhakurjenmiekka 'White City' edelleen korkeassa kukassa, eivätkä puuskat ole onneksi puolitoistametrisiä kukkavarsia katkoneet. Mirrinminttu 'Six Hills Giant' osallistuu viileään sävytykseen.

Kurjenmiekan keskelle nousee tähtilaukka, tänä vuonna tavallista korkeampana tämäkin.

Ransu esittelee muotopuutarhaa (tuolla taustalla). 

Muotopuutarhassa eivät ritarinkannukset oikein tahdo kasvaa, mutta ruskopenkin lajitoverit voivat komeasti ja tuovat kohtapuoliin ruskopenkin rusotukseen ripauksen sinistä. Jännittävästi yksi varsista on huomattavasti muita tummempi: saa nähdä, minkä sävyisiä kukkia siihen tulee. Olen kasvattanut nämä Romppalan Lindan lähettämistä siemenistä ja istutin koko taiminipun tähän yhteen paikkaan. Väriero on ollut ehkä jo alusta asti, tai sitten se on myöhemmin tullut siementaimi.

Nyt eksyttiin jo muotopuutarhasta, mutta katsotaan vielä ruskopenkin vierestä loistokurjenmiekka 'Hohe Warte', jonka kukat ovat tänä vuonna silmieni korkeudella! Leikkasin takana kasvavan rusotuomipihlajan oksia, kun pelkäsin, että ne katkovat kukkavarret puuskaisissa tuulissa ja siksikin, että kukat pystyisi paremmin näkemään – ne kun olivat kasvaneet tuomipihlajan oksien sekaan. Lajike on saksalainen ja "hohe" tarkoittaa käsittääkseni korkeaa; erittäin osuvaa!

Hassua kyllä, kurjenmiekan vieressä elävä kiinanpioni 'Eskimo Pie' on ihan normaaleissa mitoissaan, vaikka moni muu pioni on tänä vuonna myös tavallista korkeampi. Eskimo näyttää hujoppimiekan vieressä aivan kääpiöltä!

Hopeapiippo Luzula nivea

Kangasajuruoho Thymus serpyllum

Loistokurjenmiekka Iris Sibirica-Ryhmä

Kiinanpioni Paeonia lactiflora

Mirrinminttu Nepeta × faassenii

Ritarinkannus Delphinium

Tarhaidänunikko Papaver Orientale-Ryhmä

Tarhakurjenmiekka Iris Germanica-Ryhmä

Tarhakurjenpolvi Geranium × magnificum

Tähtilaukka Allium cristophii

Vuokot ja niiden koirakaverit

 Nyt on sellainen tunnelma, että kohta alkaa tapahtua vauhdilla. Viime yönä mentiin pakkaselle enää alle asteen verran.

Huomasin tuoksuorvokin, kun sihtailin sinivuokkojen kukkia. Siinä on jo monta pikkuruista kukkaa. Tuoksuorvokki on valtavan ahkera kukkija: kukintakausi kestää huhtikuusta marraskuuhun. Pikkuisia matalalla kasvavia kukkia ei kovin helposti huomaa, nyt aamuaurinko osui niihin. 

Tuoksuorvokki elelee saniaistarhan alareunassa. Saniaistarhan pääesiintyjät ovat vaihtuneet lumikelloista sinivuokkoihin.

Täällä kasvaa saaren länsiosista vahingossa siirretty tummansininen sinivuokko. Kaivoin metsästä kevätpiipon, joka kuvassa kukkiikin. Siinä on heinä, josta pidän valtavasti. Pian sen kylkeen ilmestyivät sinivuokon lehdet.

Mikä ihaninta, se on nyt tuottanut pari siementaimea, joissa on saman väriset kukat. Väri erottuu hyvin 'Pink Skyrocket' -tiarellan talveksi punaruskeiksi menneistä lehdistä.

Sinivuokon lähellä kukkii rusokoiranhammas 'Pink Perfection', ensimmäinen rusokoiranhampaista kukassa. Taustalla näkyy sinivuokon toinen siementaimi.

Laitetaan tähän vertailuun koivikossa luonnostaan kasvava sinivuokko, tällä on erilainen kukkaväri, ja kaikissa koivikon siementaimissa on tämä sama väri. Tarkemmin sanottuna luonnon sinivuokkomme on lehtosinivuokko, sillä sinivuokkojen suvussa on muitakin.

Omassa puutarhassani ainoa toista lajia edustava on unkarinsinivuokko 'Blue Eyes'. Tummat heteiden palot (heteiden varret) saavat kukan näyttämään erilaiselta lehtosinivuokkoon verrattuna. Kukat ovat myös suuremmat. 

Unkarinsinivuokon lähellä kasvaa keisarinpikarililja 'Lutea', jossa en ole huomannut vielä yhtäkään kukkanuppua, harmi vain. Toivottavasti niitä vielä ehtii kehittyä!

Takaisin koiranhampaisiin, kun ne ovat niin ihania – yksiä keväisistä lempikasveistani. Tämä oli vähän hassu arvonimi, sillä lähes kaikki kevätkukat ovat lempikasveja. Rusokoiranhampaan kukka menee suppuun yöksi ja tänään aamuauringossa kuvasin sen avautuvaa kukkaa. Kehälehdet ojentautuvat auki yksi kerrallaan.

Joka päivä löydän jonkin uuden koiranhampaan nousevat lehdet. Tämä on risteymälajike tarhakoiranhammas 'Pagoda', roteva ja kukkii vasta toukokuussa. Tai saa nähdä, koska. Nyt on kaikki ollut tavallista aikaisemmassa.

Koiranhampaiden lehdet ovat upeita. Pagodalla on tämäntapaista marmorointia, mutta tämä on kaiketi 'White Beauty' lajia Erythronium californicum, ei suomenkielistä nimeä.

Tämä on jännittävää, sillä en nyt ole varma, mikä tämä on. En löydä istutusmuistiinpanoista. Viime vuonnakin tämä kukki, ja ajattelin, että tämä olisi 'White Beauty', mutta onko sillä noin tummia läikkiä lehdissä? Täytyy selvitellä. 

Olen istuttanut koiranhampaita tänne saniaistarhaan ja muuallekin niin moneen otteeseen, ettei ihme, jos alan vähitellen olla sekaisin. Lisäksi olen ainakin suunnitellut siirtäväni tänne pari liian kuivassa paikassa kasvavaa koiranhammasta, jotka eivät ole suostuneet kukkimaan. Siitä on hankalampi löytää mainintaa puutarhapäiväkirjasta, kun se voi olla tehty koska vain jonkun vuoden kevään tai kesän mittaan. Joka tapauksessa aivan huikean hienot lehdet!

Rusokoiranhampaat on helppo erottaa muista lajeista näistä roiskemaalatuista lehdistään. Sen lisäksi, että laji on ensimmäinen nousija, ainakin minun tontillani.

Valkovuokoista ei näy vielä lähes mitään, paitsi että eilen tajusin mennä muotopuutarhaan katsomaan 'Virescens' -valkovuokkoa, sillä se yllättää minut joka kevät. Ja niinhän siinä onkin jo kaksi ensimmäistä kukkaa!

Jostain syystä olen joka kevät yhtä sokea tälle. Jotenkin tämä valkovuokko nousee ja kukkii niin, että kuvittelen sen olevan jotakin perennanlehtien viherrystä. Kasvusto on kyllä varsin komea sitten, kun muhkeita vihreitä kukkia on enemmän.

Pakko laittaa vielä tämä kuva, jossa rusokoiranhammas 'Pink Perfection' vilkuttaa iloisesti sinivuokolle. Niin minäkin vilkutan täältä saaresta ja painun ulkohommiin. Iloista palmusunnuntaita!

Keisarinpikarililja Fritillaria imperialis

Kevätpiippo Luzula pilosa

Lehtosinivuokko Hepatica nobilis

Rusokoiranhammas Erythronium dens-canis

Tarhakoiranhammas Erythronium Tuolumnense-Ryhmä

Tiarella Tiarella

Tuoksuorvokki Viola odorata

Unkarinsinivuokko Hepatica transsilvanica

Valkovuokko Anemone nemorosa

Keltaisia pisaroita

 Jos muotopuutarhassa on sininen lämpäre, on ruskopenkissä pikkuruisia keltapisaroita.

Ruskopenkistä ei saa kokonaisuutena sellaista kuvaa, jossa kukista erottuisi yhtään mitään. Niinpä kuvasin sen osina. Siellä täällä on ihania keltaisia ilopilkkuja. Penkin länsilaidalla kukkii talventähtiä ja krookuksia; tässä kuvassa on kolmea eri krookusta. 

Villakasa on Emily Brontë -ruusun talvisuojausta, en ole vielä poistanut villoja talvenarkojen ruusujen tyviltä enkä vielä poistakaan vähään aikaan. Vaikka kaikki ruusut näyttävät tekevän silmuja ihan versojen ylimmistä osista.

Tämä erittäin kaunis krookus on ilmeisesti armeniansahrami, vaikka näyttää melko erilaiselta kuin puutarhani entiset armeniansahramit. Ehkä niitä on vähän eri sävyisiä muotoja, netin kuvahaun perusteella ainakin. Jotkut kukat ovat hieman litistyneitä, sillä kissat käyvät piehtaroimassa viereisen kissanmintun luona.

Jälkilisäys: tämä on varmaankin armeniansahramin lajiketta 'Bronze Beauty', vaikka pussissa piti olla vain peruslajia.

Musti esittelee kissanminttua ennen kuin pätkin kuivat perennanvarret penkin katteeksi.

Armeniansahrami lähempää. Ihan huikea tuo viininpunan ja vaaleankeltaisen yhdistelmä. Taustalla on kirkkaankeltainen talventähti.

Muutaman metrin päässä, ruusuherukan alla, on vanhempia armeniansahrameita, jotka näyttävät tältä. Netin kuvahaullakin tulee enemmän tämän näköisiä. Aivan ihana on tämäkin.

Takaisin ruskopenkkiin. Penkin alarinteessä on Crocus × leonidii 'Little Amber' eräänä kuuraisena aamuna. Toinen tämän lajikkeen vanhemmista on ilmeisesti armeniansahrami ja yhdennäköisyyden voi huomata.

Little Ambereita ryhmäkuvassa. 

Aivan ruskopenkin alimmassa päässä on ihana ilopilleri. Tämän lajista tai lajikkeesta ei ole tietoa – olen ehkä siirtänyt jonkin armeniansahrameista ruusuherukan alta tähän. Keltaiset pitkät lehdet kuuluvat 'Solar Flair' -isopiipolle. Se pysyy lehdessä koko talven.

'Orange Monarch' (Crocus olivieri subsp. balansae) on aivan ihanan värinen, mutta se omaa maailman lyhyimmät kukkavarret! Tämäkin tyyppi kukkii ruskosormustinkukan lehden alla. On se siellä varmaan turvassa jäniksen hampailta.

Eikä tämä ryhmä paljon paremmalta näytä. Tälle lajikkeelle ei kovin hyvin sovellu tyylini pätkiä kuolleet perennanvarret kukkapenkin päälle. Näillä pitäisi vain olla paljas multapinta, sillä 'Orange Monarch' näyttää kukkivan aivan maanpinnassa siitä huolimatta, mitä katetta sen päällä on. Mutta siihen en täällä tuulisessa saaristossa rupea. Olenkin sittemmin keskittynyt hankkimaan muita sahrameita.

Ruskopenkistä nousee muutakin. Tulppaaninlehtiä näkyy monessa kuvassa, ja tässä – turkinlumikelloista oikealle – nousee keisarinpikarililja. Istutin sen viime syksynä, joten odotan suurella jännityksellä tämän väritystä. Lajikkeen pitäisi olla 'Sunset', jolla on erityisen ruskehtavat lehdet ja oranssit kukat. Oikea herkku siis.

Ensimmäisten narsissien kukintaan ei välttämättä mene montaa viikkoa. Ruskopenkissä on yhdet aikaisimmista puutarhani narsisseista: tarhasyklaaminarsissi 'Jetfire', ihastuttava kelta-oranssi ilopilkku.

Jossain vaiheessa voin jo ottaa laajempia näkymäkuvia, joista erottuu kukkia!

Armeniansahrami Crocus angustifolius

Isopiippo Luzula sylvatica

Keisarinpikarililja Fritillaria imperialis

Kissanminttu Nepeta cataria

Ruskosormustinkukka Digitalis ferruginea

Talventähti Eranthis

Tarhasyklaaminarsissi Narcissus Cyclamineus-Ryhmä

Turkinlumikello Galanthus woronowii

Marraskuun ruska

 Onneksi on näitä myöhään ruskaan tulijoita, jotta marraskuuhunkin – tai ainakin sen alkuun – riittää värejä. 

Ihanan vihreää on, kiitos nurmikon ja joidenkin ainavihantien kasvien. Sammal oikein loistaa. Meillä ei ole ollut edes kuuraa vielä. 

Monet varjohiipat pysyvät talven yli vihreinä; taustalla on vaskivarjohiippa 'Orangekönigin'. Se pudottaa lehtensä jossain vaiheessa talvea, tai jos on lauha talvi, voivat lehdet ehkä pysyäkin.

Punalehtinen pensas on peruukkipensas 'Royal Purple'.

Hapankirsikat pistävät ruskaksi, kun viereiset puut ovat jo riisuuntuneet.

Kivikkoalvejuuri 'Linearis Polydactyla' on smaragdinvihreä. Aivan ihana vaahteranlehtien ympäröimänä.

Saniaistarhaan on putkahtanut koristeellisia sieniä. Täälläkin on vihreitä saniaisia: kaatuneen rungon edessä on soreahiirenporras 'Percristatum' ja sen edessä jouluhärkylä. Siitä on kasvanut oikein kauniin muotoinen, vaikkakin pieni.

Punaruskeita lehtiä ei oikein pudonneista puunlehdistä erota, mutta jouluhärkylästä alavasemmalle on tiarella 'Pink Skyrocket', joka on saanut hyvin maastoutuvan ruskavärin. Edessä on kevätpiippoja ja sinivuokkoa: mitä kauneimpia puutarhan viherryttäjiä tähän aikaan vuodesta.

Ruskaväreistä piti kirjoittaa. Japaninvaahtera 'Osakazuki' oli leiskuvanpunainen silloin, kun viereiset tarhakielot olivat vielä vihreinä. Ne muuttuivat keltaisiksi sitten, kun japaninvaahtera pudotti lehtensä. Tavallaan ihan kiva, että kukin vuorollaan eikä kaikki yhtä aikaa. Näidenkin taustalla muuten kasvaa vaskivarjohiippa.

Jalosyreeni 'Moskovan Kaunotar' on kaunotar myös syksyllä. Rakastan tätä syreenien limenvihreää, raikasta syysasua. Syreenin alla on siniheinä, ihan tavallinen siniheinä, ei mitään lajiketta. Kun olen hehkuttanut korkeaksi kasvavia isosiniheiniä, täytyy mainita tämäkin. Siniheinät pysyvät siisteinä yksittäisinä tuppaina eivätkä leviä. Tuuli vain on saanut tuppaan leviämään kumolleen kuin se olisi isokin kasvusto.

Haravoin syksyisin lehdet nurmikolta istutusalueille, jotta ne tuovat talvella pakkassuojaa ja muutenkin lisäävät istutusalueiden humuspitoisuutta pikku hiljaa. Multakuormaa kun ei tänne oikein saa.

Siniheinien vihreys muuttuu keltaiseksi vasta marraskuussa, ainakin minun puutarhassani. Tämä on isosiniheinä 'Skyracer' Rohanin päädyssä, kivipengermän juurella. Pengermän päällä kasvaa koristeraparperi.

Japaninlehtikuusi on viimein muuttunut lämpimänkeltaiseksi. Taustalla on safiirihortensia, joka pysyi kirkkaanpunaisena monta viikkoa.

Tässä tämän hetken väriläiskät – onneksi näyttää siltä, että loppusyksy jatkuu vihreänä. Juttua kirjoittaessani muistin taas yhden asian, nimittäin viimeinkin kukoistavan tarha-adiantumin, josta piti kesällä tänne blogiin kirjoittaa. Juttuaiheita riittää vuoden ympäri, kun kesällä ei ennätä kaikkea.

Hapankirsikka Prunus cerasus

Isosiniheinä Molinia caerulea ssp. arundinacea

Jalosyreeni Syringa Vulgaris-Ryhmä

Japaninlehtikuusi Larix kaempferi

Japaninvaahtera Acer palmatum

Jouluhärkylä Polystichum acrostichoides

Kevätpiippo Luzula pilosa

Kivikkoalvejuuri Dryopteris filix-mas

Koristeraparperi Rheum palmatum

Peruukkipensas Cotinus coggygria

Siniheinä Molinia caerulea

Sinivuokko Hepatica nobilis

Soreahiirenporras Athyrium filix-femina

Tarhakielo Polygonatum × hybridum

Vaskivarjohiippa Epimedium × warleyense

Nuppuja napajäätiköillä

 Vähän meni liioittelun puolelle tuo otsikko, mutta sellaisiahan lööpit ovat.

Pari päivää oli jäätävää, kuten edellisessä jutussa totesin. Viime yö oli pohjanoteeraus: 

–7,4 astetta. Hyyy! 

Päivisinkään ei oltu plussan puolella. Sumuinen sää jäätyi huurteeksi puihin ja se oli todella kaunista, mutta ei niin kaunista, että olisin mennyt sitä kuvaamaan. Pysyin sisällä, mitä nyt pihaa vähän kiertelin. 

Pihan länsireunalla alarinteessä on yksi jäätikköalueista.

Tässä säätila tänään! Voi että. Enkä pelkästään minä laulele, vaan kaikki linnut lurittavat oikein sydäntensä kyllyydestä. Punatulkkujen kevätlaulut ovat erityisen kauniita juuri nyt.

Länsireunan yläosan jää- ja vesitilanne on yllättävän hyvä, toisin sanoen jäätikköä ei ole. Tämä kyllä enteilee erittäin kuivaa kevättä. Mutta ainakin ruskopenkin kasveilla on nyt hyvät olot.

Kiinanpunapuu eli pari viikkoa jäätyneessä lätäkössä, mutta niin se on tehnyt tähän asti muinakin kevättalvina. Sen talvehtimisesta ei vielä ole tietoa. Silmuista suurin osa näyttää ihan hyviltä, vaaleilta. Sen alla on isopiippo 'Solar Flair' – talvikauden parhaita heiniä. Aina, kun se tulee esiin lumen alta, se on yhtä pirteän kellanvihreä! Ja vaikka olisi kovia pakkasia ilman luntakin.

Sitten, juuri äsken, löysin samasta ruskopenkistä jymy-yllätyksen. Talventähti! Miten ihanaa ja odottamatonta. Kukka on kyllä puoliksi syöty, hiirillä ja myyrillä on nälkä. Mutta olipa mukava ylläri!

Talventähdet ovat juuri tällaisia. Ensin ei ole mitään, sitten yhtäkkiä mullasta onkin noussut kukka. Onneksi ne ovat kirkkaankeltaisia, niin näkyvät!

Tutkin viime syksyn muistiinpanot puutarhapäiväkirjasta. Tässä pitäisi olla turkintalventähteä ja niin näyttää olevankin, sen näkee jo nyt. Kukan ympärillä olevat varsilehdet ovat kapeita ja pronssinsävyisiä.

Päiväkirjasta löytyi myös maininta italiantalventähdistä, joita olen istuttanut toiseen paikkaan. Olenpa iloinen, että ymmärsin hankkia näitä kevään ilostuttajia ja istuttaa ihan uusiin paikkoihin!

Ruskopenkin lähellä ovat ruusuherukat jo valmiita ensi kuussa alkavaan kukkatykitykseen. Ihme kyllä, nuppuja näyttää olevan ihan latvaa myöten. Luulin, että näin ankara talvi olisi palelluttanut ylimmät oksat, kun tämä ei ole kovin talvenkestävä.

Ruusuherukan alla on ihania perennoja, jotka tuottavat talvikauteen iloa koko talven yli pysyvillä lehdillään: tarhavarjohiippa, ruskosormustinkukka (vaeltanut ruskopenkistä) ja harmaakäenkukka.

Alempana rinteessä on huolestuttavia, jäätyneitä lätäköitä, mm. syksyllä istutetun uuden kärhön kohdalla. Voi mämmi.

Tilanne on yleisesti ottaen kiva, sillä kun lunta ei ole, tuli kukkapenkit jo siivottua. Toisin sanoen pätkin kuivat perennanvarret pensassaksilla niille sijoilleen. Laventeleista ja salviasta leikkasin vanhat kukkavarret. Jotenkin puutarhan ulkonäkö koheni kuin taikaiskusta.

Karhunvatukoille en tehnyt vielä mitään, kun en muistanut, mitä niille pitäisi tehdä. Pystyt röyhyt vasemmalla ovat koristekastikkaa, niitä en vielä raaskinut leikata, kun tuovat mielenkiintoa vielä alastomille istutusalueille. 

Ruusujakaan en vielä leikkaa, niiden aika on myöhemmin. Köynnösruusuilla on vielä pakkasvillat tyvien ympärillä ainakin puolitoista kuukautta. Muotopuutarhassa ei näy vieläkään lumikellonversoja, käyn kärsimättömänä tiirailemassa niiden kasvupaikkoja päivittäin. Ja tällaisena aurinkoisena päivänä ehkä tunnin välein.

Kuusen alla on paras lumikellotilanne.

Luonnon kevätpiippo on yhtä kaunis talviheinä kuin serkkunsa isopiippokin.

Tiarella aamukohmeessa. Taustalla näkyy lumikellon nuppua...

Se on 'Snow Fox'! Kukkavarsi ei ole lannistunut hyytäviin päiviin eikä edes viime yön pakkaseen, kävin äsken ottamassa tämän kuvan. Ja kukkia on tulossa vähintään kolme! 

Kolme kukkaa siinä oli kylläkin jo viime keväänä, mikä oli loistosaldo yhden sipulin istuttamisesta edellissyksynä. Joten rohkenen odottaa lisääkin nuppuja.

Snow fox on suomeksi naali ja sen takia keksin tuon napajäätikköjutun otsikkoon. Mutta täällä tosiaan on jäätiköitä – yksi oikein paha, suuri jäätikköalue on ollut jo yli kuukauden entisen saunan vieressä peittäen mm. kuningassaniaisen kasvupaikan hyvin paksun jään alle, ja monet lumikellot siinä sivussa. Kunpa se alkaisi sulaa!

Mutta nyt taidan lähteä taas piippojahtiin. Tästä se alkaa: kyhärässä kulkemisen kausi.

Mahtavaa kevätkeliä sinnekin!

Harmaakäenkukka Lychnis coronaria

Isopiippo Luzula sylvatica

Italiantalventähti Eranthis hyemalis

Kevätpiippo Luzula pilosa

Kiinanpunapuu Metasequoia glyptostroboides

Koristekastikka Calamagrostis × acutiflora

Lumikello Galanthus

Ruskosormustinkukka Digitalis ferruginea

Ruusuherukka Ribes sanguineum

Tarhavarjohiippa Epimedium × rubrum

Tiarella Tiarella

Turkintalventähti Eranthis cilicica