Kasvimaan kiveys kukkii

 Ei kyllä ollut tarkoitus.

Löysin kiveykseltä tänäkin vuonna tähkäverbenan. Kasvi on aivan ihana, ja olin monen vuoden ajan yrittänyt näitä istuttaa ja kylvää ennen kuin onnistuin hankkimaan taimen, joka jäi elämään ja tuotti siementaimiakin. Mutta ei niiden kiveyksellä pitäisi kasvaa. Siinä kasvaa tosin paljon muutakin, kuten kuvan taustalta näkyy.

Tähkäverbena, joka kasvaa siellä missä pitää, elää kasvimaan viereisessä ruusutarhassa. Tämä on siementaimi, emokasvi olisi kuvasta oikealle.

Hankin taas talvella vaaleanpunakukkaisen tähkäverbenan siemeniä ja kylvin ne kevättalvella saamaan kylmäkäsittelyä, mutta ne eivät taaskaan ole itäneet. En ole koskaan onnistunut saamaan niitä itämään. Tai kerran kyllä löysin kukkivan kasvin mystisestä paikasta, jonne minun oli täytynyt kipata epäonnistunut kylvös. Mutta sittemmin sekin hävisi.

Kasvimaan nurkan pienen istutusalueen vieressä kiveyksellä kukkii tiibetinkoirankieli, tai näitä on siellä kaksikin. Varsinaiselle istutusalueelle se ei ole tällä kertaa onnistunut tuottamaan taimia.

Kasvimaa on järkyttävässä kunnossa. Kiveyksillä rehottavat rikkaruohot ja itse istutuslaatikoissa rehottaa kaikki muu paitsi se, mitä niissä pitäisi kasvaa. Mutta tuo kiveys harmittaa eniten. Jotkut maanrakennuskankaat päästävät kaiken kasvamaan lävitseen. Kiveyksen purkaminen ja uuden kankaan – tai mieluummin kattohuovan – laittaminen olisi tosi työlästä. Paikoitellen kiveykseni on täynnä kortetta ja juolavehnää, nokkosta ja mesiangervoa eli kaikkea, mitä siellä alla kasvaa. Mutta onneksi ei kaikkialla. Maanrakennuskankaissa on näköjään isoja eroja.

Istutuslaatikoihin kylvettyjen kukkien ja vihannesten kasvu on sen sijaan surkeaa joidenkin lajien kohdalla. Ruusupavut tosin itivät ja kasvavat siitä huolimatta, että kylvin ne jo huhtikuun puolivälissä. Silloin kun oli niin lupaavan lämmintä. Eihän papuja pitäisi missään nimessä niin aikaisin kylvää. Peitin ne ja viereiset perunat vanhalla, pariin kertaan taitellulla lakanalla. Eivätkä ne kuolleet. Itivät vain ennätyshitaasti.

Edessä on kukka, huomaatko? Sinisalvia 'Oxford Blue' se siellä, jopa kukassa kymmensenttisenä rääpäleenä. Tarkoituksena oli saada tämän laatikon päätyyn ihana sininen kukkameri.

Nyt ensimmäiset ruusupavun kukat ovat auki ja onpa se ihastuttavan värinen! Lajike on 'Celebration'. Siemenet lähetti ystävä ja kollega.

Hajuherne 'Wiltshire Ripple' on myös tullut kukkaan. Aiemmin kukkineille kävi vähän huonosti, kun kaupunkiviikon aikana oli kova kuumuus ja ne kuivuivat pahasti. Palkoja kyllä tuottivat. Minun pitäisi toimertua leikkaamaan ohikukkineet, jotta saisin uusia kukkia niistä, jotka vielä ovat elossa – kasvimaa on ollut täysin heitteillä jo pidempään. 

Viime vuonna maahan jääneistä pikkuruisista porkkanoista on kasvanut kauniita kukkavarsia.

Jonakin vuonna kylvetyistä 'Dara' -rikkaporkkanoista on tullut kukkimisikäisiä. Aivan ihanaa. Tämä on niin kaunis.

Tässäkin penkissä kukkivat viimevuotiset porkkanat. Niitä nostin keväällä myyränloukun syötiksi, mutta joitakin jäi yhä maahan. Toissa iltana laitoin ylärinteestä löytämääni onkaloon myyränloukun ja tällaisen kukkivan porkkanan puisevan juuren, ja eilen nostin maasta – vesimyyrän! Tämä on ensimmäinen vesirotta sitten kevään. Tavallaan hyvä, että alan taas saada niitä loukkuun, tavallaan ikävää, että niitä nyt sitten kumminkin yhä vain (tai jälleen) on.

Muistin viimein toissa päivänä istuttaa itäneet perunat tähän renkaaseen, jossa ei keväällä kylvetyistä kasveista kasva muita kuin tuo hajuherne 'Franciscus Cupani'. Kirveli kylväytyy itse vuodesta toiseen.

Vieressä on perunoita muoviruukuissa. Kun nyt äitini oli täällä viikon ja tarvitsin perunoita, tulin kipanneeksi yhden ruukuista, sillä viljelylaatikon perunat ovat edelleen pääosin minikokoisia. Muoviruukkujen perunoiden naatit ovat kuihtuneet, minkä arvelin olevan huono juttu, mutta sieltäpä nousikin komeita mukuloita!

Loppukevennyksenä vielä retiisisato. Mainitsin jo aiemmin, että en pidä retiiseistä yhtään, ne ovat aivan liian kitkeriä makuuni. Tänä vuonna yritin nostaa pari niistä mahdollisimman nuorina, mutta ne olivat silti aika hirveitä. Mutta ovathan ne ihan kauniita kukassa! Lisäksi tulin maistaneeksi retiisin siemenpalkoja, kun jostain luin, että ne olisivat kulinaarista herkkua. Ne ovat tosiaan vähän vähemmän kitkeriä kuin juuret. Oikeastaan kaikkein herkullisin osa retiisistä on kukka, mutta niitä en ole ennättänyt syödä tänä kesänä ollenkaan.

Tässäkään laatikossa ei paljon kasva sitä, mitä piti. Silkkimalopit itivät ja kukkivat, kehäkukat ovat itsekseen kylväytyneitä viime vuodesta. Vasempaan alakulmaan kylvin pinaattia ja pari pikku taimea tuli, mutta sitten ne kuivuivat. Salaattia tulee, se kasvaa retiisin kaatuneiden varsien alla. Ja yhdessä kulmassa on kolme mangoldin pikkuista taimea.

Nyt taitaa viimein olla aikaa hoitaa kasvimaata, kun kesän viimeinen vieras eli äitini lähti eilen ja työssäkin on leppoisampi hetki. Näennäisesti. Oikeasti minun pitäisi tahkota juttuja seuraavaan Pihakalenteriin, mutta kaipa niitä ehtii tehdä puutarhan raivaustöiden ohessa.

Niin ja en ole ehtinyt edes vielä aloittaa sen ajattelemista, mikä on tämän kesän varsinainen remppaprojekti! Mutta hei, siemenpussilaatikosta löytyi vieläkin retiisin siemeniä. Ehkä ne voisi kylvää.

Hajuherne Lathyrus odoratus

Rikkaporkkana Daucus carota

Ruusupapu Phaseolus coccineus

Sinisalvia Salvia patens

Tiibetinkoirankieli Cynoglossum amabile

Tähkäverbena Verbena hastata

Viimeiset (ehkä) istutukset

 Paketti paljasjuurisia ruusuja saapui maanantaina. 

Olin kaivanut niille kuopat valmiiksi siinä vaiheessa, kun Omaposti näytti, että paketti on toimitettu suoraan laivaan. Sitä ei tarvinnut siis hakea Nauvosta. Tähän aikaan on päivä niin lyhyt, että valmiiden kuoppien ansiosta sain ruusut vielä samana päivänä maahan laivan saavuttua.

Yksi ruusuista pääsi ruusutarhan ja preerian rajamaille. Siinä – siinäkin – on kivistä. Pari murikkaa ylös, tilalle tuli sopiva kuoppa ruusulle. Tähän kohtaan pääsi persikkainen Austin-ruusu Abraham Darby.

Olen kesän mittaan ehtinyt harmitella ankaran talven viemiä 'Veitch's Blue' -otapallo-ohdakkeita. Vai vesimyyräkö taas asialla. Nyt syksyllä havaitsin kuitenkin ison lehtiruusukkeen, se näkyy ruusukuopan takana. Sivummalla näyttäisi olevan myös siementaimi. Iloinen yllätys!

Otin kuvan tuosta samasta kohdasta lokakuussa, kun kanttasin tämän reunan. Joitakin kiviä voisi edelleen kaivaa pois reunasta, kun ne haittaavat kanttaamista. Linjankin voisi suoristaa, mutta oli ilmeisesti kiire. 

Edessä ovat komeat 'Overdam' -tupaskastikat.

Tässä samat heinät viime sunnuntaina, kun tuuli oli taas yltymässä. Olimme vasta saaneet sähköt takaisin perjantain myrskystä ja mietin, koska tulee seuraava katkos. Onneksi tuosta ei tullutkaan uutta myrskyä. 

Kauempana preerialla näkyy harmaanvihreä salvia, siis tavallinen rohtosalvia, maustekasvi. Se on täydellisen kaunis puska.

Kauempana näkyy, että japaninlehtikuusi on viimein tullut kokonaan keltaiseksi.

Preerian alarinteessä on melkoinen yksivuotisten vyöry. Itsekseen kylväytyneet kurkkuyrtit saivat seurakseen Kodin kukkien niittyseoksen. Seassa on joitakin perennoja, joiden toivon tosiaan selvinneen viidakossa.

Kurkkuyrtit ovat toisaalta aivan mahtavia siinä, kuinka ne jatkavat kukkimista marraskuulle. Jos lauha sää jatkuu, voi olla, että joulukuullekin.

Kesän mittaan kurkkuyrttien varret ovat kasvaneet lähes puunrungoiksi samalla, kun kasvustokin on venynyt metriseksi. Ei tästä kuvasta oikein saa selvää varren paksuudesta, mutta ällistyttävä se on.

Uusia ruusuja pääsi myös ylärinteeseen. Kunnostetun pengermän sekä uuden köynnösmajan välimaastossa on niin iso kivi, ettei sitä saa maasta. Sen viereen pääsi Austin-ruusu Scepter'd Isle, josta olin pitkään haaveillut.

Jaa-a. Marraskuun kuvat ovat aika ankeita.

Laitetaan loppuun kesäkuinen kuva. En tainnut kesällä esitelläkään, kuinka kauniisti jasmike 'Starbright' kukki. Puska on vielä nuori ja pieni; metrinen. Ruusupergolassa kasvaa jättimäinen heleäorjanruusu. 

Preeria on ruusupergolasta vasemmalle. Siellä kukkivat tuolloin vaaleankeltaiset 'Citrinus' -niittyleinikit; kurkkuyrtit olivat vasta kasvattamassa lehtiruusukkeita. Isojen kivien takaa pilkottaa rohtosalvia sinisenään kukkia.

Heleäorjanruusu Rosa vosagiaca

Japaninlehtikuusi Larix kaempferi

Jasmike Philadelphus

Kurkkuyrtti Borago officinalis

Niittyleinikki Ranunculus acris

Otapallo-ohdake Echinops ritro

Rohtosalvia Salvia officinalis

Tupaskastikka Calamagrostis × acutiflora

Sinnikkäät siniset kukat

 Ja vähän muitakin värejä.

Yhtenä päivänä huomasin, että tähkälaventeli 'Munstead' on tehnyt pari uutta kukintoa. Ei niitä kyllä kuvasta tahdo erottaa, mutta usko pois, siellä ne ovat! Puolet kasvista paleltui viime talvena, mutta eiköhän se tuosta vähitellen tokene. 

Samassa paikassa eli muotopuutarhassa kukkii syysleimu Flame Blue edelleen, kahden kukan voimin. Näkyyköhän kuvan yläreunassa kolmaskin kukka!

Mahtikukkaisa asteri 'Little Carlow' tuli jo aiemmin esiteltyä, mutta voi olla, että laitan siitä vielä jokusen kuvan, jos teen asterijutun. Yksi asteri on nimittäin vasta aloittamassa kukintaa. Samassa penkissä Carlowin kanssa kukkii harjaneilikka. Näissä tuntuu aina olevan syksyllä joku kukka, siis ei jokaisessa harjaneilikassa, vaan muutamassa harvassa.

The Pilgrim on David Austinin ruusuista parhaita kukkimaan syksyllä.

Lähdetään kohti ruusutarhaa, mutta jo sitä ennen ruusu-heinätarhassa kukkii Geranium shikokianum. No joo, tämä tuli näytettyä vähän aikaa sitten, mutta kun se on niin ihana!

Raput ylös kasvimaalle, tässä näkymää taaksepäin tulosuuntaan. Ovesta vasemmalle kukkii edelleen pikkuinen kesäkukka...

... sitä ei voi kyllä pieneksi sanoa, kun on kasvanut puskan kokoiseksi kesän mittaan! Ja kukkinut vaikka kuinka, yhä jatkaa. Tiibetinkoirankieli, myös kesälemmikkinä tunnettu.

Skipataan kasvimaa, vaikka kyllä sielläkin kukkii hietasinappia ja kehäkukkia. Viereisessä ruusutarhassa on kuitenkin kiinnostavampaa. Ketoruusuruoho kukkii yhä vain.

Niin tekevät myös Rohanissa etelänruusuruohot. Huomasin tänään sinne lumikelloja istuttaessani, kuinka paljon ruusuruohoissa vielä on nuppuja. Kukatkin voi laskea kymmenissä edelleen.

Ruusutarhan eteläreunan kiveys on siistitty ja saanut betonia päälleen, jospa se pitäisi rikkaruohot kurissa. Hopeatäpläpeippi (luultavasti lajike 'Shell Pink' eli 'Roseum') on loistava syyskukkija, ja sen seassa kukkii yhtä loistava harmaakäenkukka.

Niiden takana on runsaasti kiveykseltä kitkemääni harmaakäenkukkaa. Heitin ruusukkeet vain tuonne ruusutarhaan, kun eivät ne mitään haitallisia rikkakasveja siellä ole, mikäli juurtuvat.

Isoon kiveen nojailee koristemansio Lipstick. Tästä tulikin mieleen, että sitä piti siirtää laajemmin ruusutarhan eri puolille. Kuulostaa siltä, kuin tarha olisi isokin – se on vain yksi istutusalue, aika kookas kumminkin.

Ruusutarhan yläosassa on parimetriset kukkavarret tehnyt luppio 'Cangshan Cranberry'. Kukkavarsia on kolme, joista vasemmanpuoleinen on sotkeentunut orjanruusuun ja oikeanpuoleinen painunut vinoon kuvan ulkopuolelle. Keskimmäinen, matalampi, pysyi pystyssä viime viikon tuulet ja sähkökatkot. Taustana on koristekastikka 'Overdam': todella ihana, hyvin pystyyn kuivuva heinä! Se on maltillisen korkuinen, ehkä 130 cm, ainakin minun puutarhassani. 

Kukkien ihanasta väristä on vaikea saada kuvaa, mutta tässä myötävalossa punaisuus näkyy aika hyvin. Oikeastaan luonnossa kukinnot näyttävät eniten tumman viininpunaisilta.

Tuossa onkin syy, miksi tämä kukkavarsi oli jumittunut vaaka-asentoon. Tänään se oli jo itsekseen vapautunut liljan kahleista.

Tässä kuvassa on aika montakin kukkaa, usko huviksesi. Alhaalla on syysasteri 'Royal Ruby', sen yllä yksi sininen ja toinen valkoinen kurkkuyrtin yksittäinen kukka. Oikealla on David Austin -ruusu Boscobel ja ihan oikeassa reunassa on todella iso harmaakäenkukan kukkanen orjanruusun alla. Vaikka kuvassa se on pieni piste, katsoin oikeasti ohi kävellessäni, onko siellä jokin ruusunkukka.

Luppio 'Cangshan Cranberry' on myös kuvassa, sen kukkavarret kohoavat kuvan ulkopuolelle.

Boscobelin uusi kukka lähempää. Ruusunpunaista uutta viikkoa!

Etelänruusuruoho Knautia macedonica

Harjaneilikka Dianthus barbatus

Harmaakäenkukka Lychnis coronaria

Hopeatäpläpeippi Lamium maculatum

Ketoruususuoho Knautia arvensis

Koristekastikka Calamagrostis × acutiflora

Koristemansio ×Comagaria rosea

Luppio Sanguisorba

Syysasteri Symphyotrichum novi-belgii

Syysleimu Phlox paniculata

Tiibetinkoirankieli Cynoglossum amabile

Tähkälaventeli Lavandula angustifolia

Sunnuntain kukkakimput

Niitä vielä riittää näin lokakuun alussa. 

Lupailin kuvaa äitienpäiväruususta (polyantharuusu 'Oranje Moersdag'). Tässäpä se on, edelleen kimppuna rikkaporkkanan kanssa, vaikka porkkanan varret kasvavatkin matalasta ruususta ohi. Mutta uutta kukintoa tulee tilalle, kuten tuolta ruusunkukkien alta voi nähdä.

Siinä vieressä on ruskopenkki, jonka kimppu on aika iso. Siihen sisältyy pari puuta, nimittäin rusotuomipihlaja, joka on alkanut saada punaista syysväriä, ja etualalla vaalean vihreä kiinanpunapuu. Niiden välissä on auringonkukkaristeymä 'Lemon Queen'. 

En voi tajuta, että vielä kuukausi sitten mietin sen siirtoa! Sehän on tuossa täydellistäkin täydellisempi. Kun vedin penkistä joka suuntaan laonneet maa-artisokat pois, homma selkeytyi kummasti.

Pienet punaruskeat ovat kaksi japaninvaahteraa. Iso saarni on vielä ihan vihreä, meillä ei tosiaan ole täällä pakkanen käynyt. Viime yön alin oli +9 astetta; kova lounaistuuli lämmitti. Tuulisemmalla paikalla olevasta saarnesta tuuli on jo vienyt lehdet.

Lämminsävyistä kimppua tarjoilee myös itsekseen kasvimaan reunalle kylväytynyt kehäkukka ja kesällä istutettu uusi tyräkki Euphorbia × martini 'Ascot Rainbow'. Hankin uuden viime talveen menehtyneen tilalle. Viherpeukaloilla oli kolmen paketti, mikä on kiva. Istutin jokaisen taimen eri paikkaan, jospa edes joku niistä talvehtisi.

Niittymäinen kimppu: etelänruusuruoho, joka kukkii yhä vain – aloitti juhannuksen alla – ja tähkähelmikkä, sekin tuottaa yhä uusia kukintoja, kun kesä oli näin pitkä. 

Vieressä kukkii syysasteri 'White Ladies' tummalehtisen 'Black Beauty' -mustaseljan edessä.

Toisesta suunnasta katsoessa liittyvät tähän dramaattisten kontrastien kimppuun myös Austin-ruusu Winchester Cathedral, varjoliljan kuivuneet varret ja japaninkirsikka 'Royal Burgundy'.

Edellisten kuvien kimput sijaitsevat Rohanissa, kuvassa oikealla. 

Sitten hempeiden ja viileäsävyisten kimppujen pariin. Niitä löytyy muotopuutarhasta. Loistomyrkkylilja "Steven" yhdessä haisukurjenpolven ja koiruohon kanssa.

Samassa penkissä kukkii vieläkin valkokukkaisia myskimalvoja, mirrinminttua ja niiden takana elokuunasteri 'Rudolph Goethe'.

Myös sinipallo-ohdake 'Taplow Blue' on ryhtynyt tuottamaan uusia nuppuja ja kukkia.

Lähempänä taloa olevassa penkissä kukkii asteriristeymä 'Little Carlow' kuin viimeistä päivää, kuten joka syksy. Tämä on sitten ihana!

Pelargoneja voisi tuoda sisään, tai tuonkin pikku hiljaa, yhden tai pari päivässä. Kiirettä ei vielä ole. Arimmat lajit muuttivat jo ikkunalaudoille.

Toisesta kuvakulmasta näkyy myös tarha-alppikärhö 'Propertius' siemenhahtuvapallukoineen. Ne ovat ihania, mutta minulla oli ajatus leikata tuo takkutukka alkukesällä. Jos nyt leikkaan, en saa kukkia ensi keväänä, eli en leikkaa.

Ensi vuonna sitten.

Nyt nautitaan! Taidan mennä ulos kääntelemään vähän kiviä. Aurinkoista sunnuntaita!

Auringonkukka Helianthus

Elokuunasteri Aster amellus

Etelänruusuruoho Knautia macedonica

Haisukurjenpolvi Geranium robertianum

Japaninkirsikka Prunus Sato Zakura -Ryhmä

Japaninvaahtera Acer palmatum

Kiinanpunapuu Metasequoia glyptostroboides

Koiruoho Artemisia absinthium

Loistomyrkkylilja Colchicum speciosum

Mirrinminttu Nepeta × faassenii

Mustaselja Sambucus nigra

Myskimalva Malva moschata

Polyantharuusu Rosa Polyantha-Ryhmä

Rikkaporkkana Daucus carota ssp. carota

Sinipallo-ohdake Echinops bannaticus

Syysasteri Symphyotrichum novi-belgii

Tarha-alppikärhö Clematis Atragene-Ryhmä

Tähkähelmikkä Melica ciliata

Varjolilja Lilium martagon

Muutaman lehden kaalisato

Eli juttu kasvimaan kupeesta. 

Alkukesästä kehuin, että palmukaalit saavat kasvaa melko rauhassa, kun niiden kasvupaikalta nousi myös itsestään kylväytynyttä tilliä melko tiheänä viidakkona. On totta, että kaalin lehdet ovat yllättävän ehjiä, kun ottaa huomioon, ettei niiden suojana ole missään vaiheessa ollut harsoa. Mutta muuten sadolla ei oikein pääse kehuskelemaan. 

Ehkä kerään tänään muutaman lehden, sillä muistin juuri, että jääkaapissa on ruusukaaliakin. Niistä voisi yhdessä tehdä jotakin kaaliherkkua.

Mutta koska en ole varsinainen hyötykasvi-ihminen, loppuu kasvimaajutun hyötyosuus tähän ja jatkuu muilla asioilla, kuten tällä näkymällä kasvimaalta kohti Rohania. Sieltä noustaan pari porrasaskelmaa tänne ja maanpinta jatkuu kiveyksenä, mutta kivien väliin on kylväytynyt kaikkea koivusta alkaen – rehotus on aika saada kuriin ja kiveys esiin.

Siinä yksi tämän syksyn projekteista.

Edellisen kuvan oviaukon pielessä olevan penkin on valloittanut hervottomaksi kasvanut tiibetinkoirankieli. Enpä tiennyt, että kesäkukasta voi tulla tuon kokoinen! Aivan kuvan vasemmassa reunassa voi juuri ja juuri nähdä 'Strawberries and Cream' -isomaksaruohoa. Koirankieli peittää lähes kaiken muun näkyvistä.

Viime päivinä on ollut ihania puutarhurointisäitä, mutta sunnuntai oli huippu! Yli 19 astetta varjossa eikä pilvenhattaraakaan taivaalla koko päivänä. 

Nyt siirrytään kasvimaan viereiseen ruusutarhaan, kuvassa oikealla, sillä siellä on muutamia kukkia. Ihan kuvan oikeassa reunassa on karhunvadelma 'Loch Ness', joka tuottaa jatkuvalla syötöllä herkkumarjoja. Juuri sopivan määrän päivässä, että on kätevin heittää ne suoraan suuhun.

Toisessa kartiossa kasvaa teivadelma eli karhunvattu 'Tayberry', mutta sen maanpäälliset osat paleltuivat talvella, joten satoa ei tänä vuonna tule. Karhunvadelmat ovat kuin vadelmia: marjat tulevat edellisvuoden versoihin. Mutta on täällä muuta nähtävää. Kartion juurelle siirtämäni jakopala 'Royal Ruby' -syysasterista on kaikkein rehevin pihani kolmesta yksilöstä – oikea silmänilo! 

Ihanaa, jos se tästä vielä kasvaa ja leviää.

Kultakärsämö kukkii edelleen, tosin tämä taitaa olla vuoden viimeinen kukinto. Muut ovat jo ruskistumassa. Aika hyvä saldo: kukinta alkoi kesäkuun viimeisinä päivinä.

Ruusutarhassa kun ollaan, ruusujakin on. Lady of Shalott kärsi talvesta ja aloitti kukkimisen vasta elokuussa. Tämä on nyt sen tämän kesän kolmas kukka, ja kasvu on sen verran vaisua, ettei enempää ehkä tule. Vannomaan ei pidä mennä, sillä viime vuonna viimeiset kukat yrittivät avautua vielä marraskuussa, kun tuli talvi lumettomaan puutarhaan. Se lieneekin tämänvuotisen kituliaisuuden syy.

Austin-ruusut kukkivat yleensä hyvin vielä lokakuussa, joten onneksi tämä ehtii ainakin jatkaa kasvuaan ja vahvistumistaan.

Tämä hieman harmittaa. Bourbonruusu 'Honorine de Brabant' on asunut ruusutarhassa kolme vuotta, mutta kukkinut aina vaisusti. Nyt siihen oli pullistumassa lupaava nuppu korkeaan varteen, mutta elo–syyskuun vaihteen kovat sateet turmelivat sen. Tuostakin voi vähän nähdä ihanaa raidoitusta.

Tässä vielä Lady of Shalottin tämän kesän ensimmäinen kukka elokuun viimeisinä päivinä.

Täytyy toivoa, ettei tällä kertaa tulisi kovaa talvea! Useimmat Austineistani ovat viettäneet kesänsä kukkien vain vähän ja toipuen talven aiheuttamasta järkytyksestä. Ei tähän heti perään toista samanlaista kestä, ei ihminen eikä ruusu.

Bourbonruusu Rosa Bourbon-Ryhmä

Isomaksaruoho Hylotelephium telephium

Kultakärsämö Achillea filipendulina

Syysasteri Symphyotrichum novi-belgii

Tiibetinkoirankieli Cynoglossum amabile