Pikkuisia aarteita

Paria kukkaa jännitin kovasti reissuni aikana. Ne olivat nupulla lähtiessäni. Olin kovin kiitollinen kylmästä viikosta! 

Keijunpikkusydän 'Pink Punk' on puutarhani uutuus, jonka istutin viime kesänä. Toivoin kovasti, että näkisin sen ensikukinnan ja niin kävikin! Tältä se näytti reissulta palatessani ja on edelleen kukassa.

Tämä on todellinen miniatyyri.

Tähtikoiranhammas 'Rosy Wing' on toissa syksynä istutettu ja näin sen ensimmäisen kukan viime keväänä, mutta halusin toki nähdä sen uudestaan. Se oli kotiin palatessani jo hieman kuihtunut (tai paleltunut), mutta kyllä tästäkin vähän kauneutta erottaa.

Saman katajapenkin toisella puolella ehdin jo huolissani etsiä vanhempaa rusokoiranhammasta, mutta yhtäkkiä se nousi maasta ja alkoi lähes saman tien kukkia. Taustalla kultatesma.

Muiden pikkuisten koiranhampaiden kanssa saa vielä elää jännityksessä. Nyt on niin kuumaa ja kuivaa, että pelkään vielä yhden nuppuisen lakastuvan saman tien kun kukat avautuvat! Monissa muissa on lehtiä, mutta ei kukkia. Lehdetkin ovat iloinen asia, todiste elossa olemisesta.

Valkokukkainen sinivuokko on luonnonkantaa tästä läheltä. Muitakin sinivuokkoja on vielä tullut kukkaan pihan eri osissa.

Valkoisesta sinivuokosta vihreään valkovuokkoon. Ensimmäinen valkovuokko kukassa on tämä vihreä 'Virescens'. Eilen poksahti myös hämyvuokon ja tavallisen valkoisen valkovuokon kukkia auki.

Tuossa vieressä kukkii vielä 'Hippolyta' -lumikello! On tämä ollut kummallinen kevät. Kaikki kukkii samaan aikaan, kun osa nousi niin hitaasti.

Ihana hailean vaaleansininen balkaninvuokko 'Blue Snow' kukkii muotopuutarhassa. Taustalla itsekseen tullut aho-orvokki.

Räväkämpi 'Charmer' kasvaa vuokko-esikkopuutarhassa.

Kostealla kevätniityllä nousee kirjopikarililjoja ja täälläkin viimeiset lumikellot ovat yhä kukassa.

Hirvittävän jääkentän alla monta viikkoa talvella eläneet puistolumikellot nousevat sittenkin. Olin jakanut näitä ojan viereen pidemmälle matkalle. Valitettavasti valkokukkainen, kerrottu Ellen-sarjan tarhajouluruusu mätäni, mutta sille ei voi mitään, uuden saa kaupasta tai voin siirtää siementaimia muualta, tosin valkoista ja kerrottua niistä ei löydy. 

Suurempi aarre kuningassaniainen pitää vielä jännityksessä, sillä sekin oli saman jään alla. Voi olla, että se on menetetty.

Vaahteran varjossa on posliinihyasinttien meri, joka vaihtuu kauempana valkoisten 'Alba' -idänsinililjojen vaahdoksi.

Pkkuisten aarteiden joukkoon lukeutuu myös lumikki.

Ja vuokkoängelmä, joka ei ole vuokko eikä ängelmä. Tämän hankin viime vuonna ja toivon, ettei se kuole kuivuuteen. Joskus yritin tätä kasvattaa siemenestä, ja jotakin iti kyllä, mutta sitten kuoli. Yritän nyt muistaa kastella. Aarre löytyi Tommolan tilalta, kun poikkesin sinne pikaisesti matkalla Nurmekseen viime elokuussa.

Niin. Tässä sitä taas ollaan: saisi sataa!

Balkaninvuokko Anemone blanda

Idänsinililja Scilla siberica

Keijunpikkusydän Dicentra cucullaria

Kirjopikarililja Fritillaria meleagris

Lumikki Sanguinaria canadensis

Posliinihyasintti Puschkinia scilloides

Puistolumikello Galanthus nivalis

Rusokoiranhammas Erythronium dens-canis

Sinivuokko Hepatica nobilis

Tähtikoiranhammas Erythronium revolutum

Valkovuokko Anemone nemorosa

Vuokkoängelmä Anemonella thalictroides

Toukokuun kalenteripoika

 ...on iloinen kotiinpaluusta, meistä kaikkein iloisin, vaikka iloisia olemme kaikki.

Oma kotitanner paras tanner.

Vartioitavaa riittää. Minä ja Musti kiinnitämme huomiota vähän eri asioihin. Musti tarkkailee, mitä aidan ulkopuolella tapahtuu, minä taas katson, mitä tuosta kasvimaan kulman kukkapenkistä nousee.

Se näyttää ihan lupaavalta. Kirjavalehtistä tyräkkiä jännitän ja luulen, että se on heittänyt henkensä. Talvi oli niin pitkä ja ankara, vaikka se oli vällyjen alla. Vällyjen alla voi myös homehtua. 

Olen leikannut elottomat varret ja odottelen koko kesän, jos juurakosta jotakin nousee. Tai ylikin – en aio kaivaa sitä pois. Tässä kasvaa sen verran pikkuisia sipulikukka-aarteita, että turhaa mylläystä on vältettävä. Ja muutenkin; mullaksi sekin juurakko maatuu.

Tyräkin villakasan alla oli myös pystykiurunkannus "Azov", onneksi se nosti lytyssä kasvaneet varret ja nyt kukkii kauniisti. Myös lumikki selvisi villapyramidin painosta ja on alkanut kukkia.

Löysin kevättalvella rannan roskiksista hienon rottinkisen koiran pedin. En ole vielä keksinyt, miten sitä käytän, mutta jotakin ajattelin siihen istuttaa. Nostin sen nyt yhden kasvimaan laatikon päälle, josta Musti äkkäsi sen.

Musti pitää koirista, mutta omat hajut on laitettava.

Vähän ajan päästä.

Ehkä laitankin korin vain kasvimaan kiveykselle Mustin pediksi? Hieman ylimitoitettu kyllä.

Kasvimaalla on vasta yksi laatikko kylvetty ja istutettu perunoita. Tein sen jo ennen matkaa ja kasasin ruoko-leväkatetta päälle. Kalenteripojan assistentti esittelee.

Esittelyjen välillä täytyy levätä etenkin, jos on kylmä tuuli.

Ensimmäinen ruohonleikkuu piti tehdä, kun nurmi oli paikoin jo yli kymmensenttistä. Taisi olla ennätysmyöhään. Nyt on niin lämmintä, että kolme päivää leikkuun jälkeen se alkaa jo hapsottaa ja viiden päivän päästä on tartuttava taas leikkuriin. Harmillista – mutta tämä kasvuspurtti menee kyllä ohi. Voi olla, että piankin, pintamaa on jo halkeilevan rutikuiva.

Kissanminttu versoo jo tuoretta kasvua. Kalenteripoika esittelee samalla Koska kukkii -haasteen viimeisen totaalihutin. Keisarinpikarililja 'Early Dream', jonka arvelin kukkivan 12.5., mikäli on enää elossa ollenkaan, loistaa edelleen poissaolollaan. Se oli jo viime keväänä surkea ja mietin, ettei sitä ehkä ole enää.

Suunnilleen sen asuinsijoilta nousi jokin huonokuntoinen lehtiruusuke, joka saattoi olla keisari tai sitten marhanlilja. Kaivaminen on näinä perennojen nousuaikoina riskibisnestä, mutta tulipahan tehtyä ja todettua, että ruusuke oli se marhanlilja. Irronneista sipulisuomuista ei lähtenyt keisarille tyypillistä hajua. Varrenkin sain poikki.

Istutin suomut takaisin ja pyytelin anteeksi sekä toivoin, että lilja sekä sen naapurit pystyvät jatkamaan eloaan.

Ruskopenkissä kukkii onneksi toinen keisarinpikarililja, joka on lapsuudenkotini perua.

Vähän ylempänä villissä punaisessa penkissä kukkii samaa keisaria, mutta osa sen kukista on surkastunut.

Vaalean oranssi 'Vivaldi' on täydessä vedossa. Tämä tekee vuodesta toiseen vain yhden varren, mutta onneksi sentään sen.

Punaisesta penkistä vielä ylärinteeseen on pieni kallio. 

Siellä tarkkailimme oravaa.

Musti kiipesi kivimuurille katsomaan, mihin orava menee. Ja mitä naapurit tekevät.

Mamma katsoi tarhajouluruusuja.

Niitä on jo ylempänäkin rinteessä kirsikkapuiden alla.

Narsissit tulivat kukkaan sillä välin, kun olimme poissa ja nyt niitä avautuu koko ajan. Tämä on syklaaminarsissi 'Winter Waltz'.

Kaikki tuntuu olevan kunnossa.

Muistahan pysähtyä nauttimaan toukokuusta!

Keisarinpikarililja Fritillaria imperialis

Pystykiurunkannus Corydalis solida

Syklaaminarsissi Narcissus Cyclamineus-Ryhmä

Tarhajouluruusu Helleborus Orientalis-Ryhmä

Tulppaanit vastassa

 Olipa ihana kotiinpaluu, kun kunnon kevätkukinta alkoi. Narsissit olivat aloittaneet kukinnan poissa ollessani ja ensimmäiset tulppaanit olivat vastaanottamassa minua iloisesti.

Raitatulppaani 'Quebec' on aikaisimpia lyhyenlännällä varrellaan. Taustalla balkaninvuokko 'Charmer'. Keltaiset mukulaleinikit kukkivat kaikkialla.

Kääpiötulppaani on siro, kauneimpia tulppaaneja. Tällä kertaa ei myyrä näitä onneksi syönyt; aiemmista istutuksista ei ole jäljellä enää mitään. Toivon, että asianlaita pysyykin samanlaisena. Osan sipuleista olen istuttanut verkolla vuorattuihin istutuskuoppiin.

'Persian Pearl' -tähtitulppaani saattaa silti olla kaikkein ihanin. 

Mikä väritys! Tuo sävy on niin kaunis, tummanpuhuva ruusunpunainen, vai miksi tuota luonnehtisi. Voimakas ja silti tyylikäs. Keltainen keskusta korostaa sitä juuri passelisti.

Valkoinen, sinikeskustainen 'Albocaerulea Oculata' on valitettavasti tänäkin keväänä kuihduttanut nuppunsa. Se on oikukas!

Minun piti käydä ottamassa uusia kuvia kesken blogijutun kirjoittamisen, kun huomasin ikkunasta muotopuutarhassa uusia kukkia auki. Ensimmäiset korkeammat tulppaanit ovat jo ehtineet kukkaan, kuten tulitulppaanit 'Purissima'...

 ... ja tämä kelta-valkoinen 'Sweetheart', aivan ihana.

Ja juuri äsken poksahti auki ensimmäinen darwinhybridi, 'Light and Dreamy'. Mahtavan värinen!

Näillä lämpötiloilla ei luultavasti mene kauaa, kun seuraavat darwinhybridit avautuvat. Meilläkin on lähemmäs 20 astetta – kai, mittariin paistoi vielä vähän aikaa sitten aurinko, joten vähän vaikea sanoa varmasti. Varjossa on kyllä melko viileää. Ja jos asuisin rannassa, olisi alle kymmenen astetta.

Alppipenkistä kuuluu erittäin hyviä uutisia (paitsi ne 'Albocaerulea Oculatat', jotka näivettyivät). Ruusutulppaani, jonka istutin toissa syksynä, on tekemässä tänä keväänä oikean kukkasarjan! 

Tilasin näitä kaunokaisia viime vuonna pari sipulia lisää, kun tulppaani on niin tavattoman kaunis. En uskaltanut toivoa, että tämä ensimmäinen harvinaisuus selviäisi toisestakin talvesta, tässä päällä oli jääkansikin yhdessä vaiheessa, mutta niin vain näyttää talvehtineen ja hyvin sittenkin.

Balkaninvuokko Anemone blanda

Kääpiötulppaani Tulipa turkestanica

Mukulaleinikki Ficaria verna

Raitatulppaani Tulipa Greigii-Ryhmä

Ruusutulppaani Tulipa aucheriana

Tulitulppaani Tulipa Fosteriana-Ryhmä

Tähtitulppaani Tulipa humilis

Terveisiä Englannista

 Joku saattoi huomata, että olin hetken poissa linjoilta. Se johtui ihanasta Etelä-Englannin matkasta.

Reissu oli Kodin Pellervon lukijamatka, jonne pääsin matkanjohtajana mukaan. Aloitimme Blenheimin palatsista heti matkalla lentokentältä Oxfordiin.

Oxfordissa majoituimme vanhaan majataloon aivan keskustassa. Minulla oli pieni vinttihuone, jonka ikkunasta näkyi vastapäisiä Oxford University Collegen tenttirakennuksia. Opiskelijoilla on ylevät miljööt! 

Ikkunastani näin tämän seinän, jonka kaiverruksissa lukee "veritas liberabit" ja "bonitas regnabit" – totuus vapauttaa ja hyvyys hallitsee. Tässä maailmantilanteessa tuo on rauhoittava mantra.

Oxford on aina täynnä opiskelijoita ja matkailijoita, mutta sivukaduilla voi olla näin rauhallista.

Miljöökateuden lisäksi myös ilmasto- ja kasvuvyöhykekateus iskee nopeasti. Punavirma on kukka, joka kasvaa muurien raoissa ja rantakivikoissa Skotlantia myöten, mutta minä en saa sitä talvehtimaan, vaikka mitä loitsua manaisin.

Viimeiset englanninsinililjat olivat vielä kukassa, parhaat ajat näiden ihailuun ovat huhtikuun puolella. Se on sikäläinen metsänpohjien ja niittyjen kasvi yhdessä kääpiöesikon kanssa. Omassa puutarhassani ei ole vielä edes noussut maasta.

Nenäliinapuut olivat komeasti kukassa. Ajattelin näyttää kuvia omalle metriselle kepukalleni. Se on kyllä osoittanut kestävyytensä talvehtimalla hyvin latvaan saakka, vaikka taimen yllä oli vain hyvin ohut neuletakki talven ajan.

Kukinta oli oikeastaan ohi, pallukoissa alkavat jo siemenet kehittyä. Valkoiset nenäliinat ovat kukkien helveitä tai jotakin sinnepäin.

Käväisimme Bamptonissa, jossa on kuvattu Downton Abbeyn kyläkohtaukset. Tässä Isobel Crawley -serkun talo kirkon kupeessa.

Oikealla "Downtonin sairaala", oikeasti kylän arkisto ja pieni matkamuistomyymälä. Rakennus on entinen koulu.

Olen koettanut saada haisujouluruusua puutarhaani, mutta ensi yritys paleltui, kun taimi alkoi tulla kukkaan tammikuussa. Sittemmin olen yrittänyt kylvää, kun taimia ei vain meiltä löydä, mutta viimevuotinen (tai ehkä jo toissavuotinen?) kylvös ei ole vieläkään itänyt. Edellinenkin yritys taisi jättää kokonaan itämättä. Tämähän on Englannissa luonnonkasvi, jota myös taimimyymälöissä myydään.

Taimistoilta löytyi myös esim. kirjavalehtistä puna-ailakkia ja kerrottukukkaista keltamoa. Tämä on useimmilla suomalaisilla taimistoilla kokonaan jätetty huomiotta; että luonnonkasvien erikoismuotoja voisi meillä kasvattaa. Ilahduttavia poikkeuksia ovat ainakin Vakka-Taimi, Särkän perennataimisto ja Sotkamon Taimisto.

Seuraava majoituskaupunki oli Winchester, joka on historianharrastajan unelmakohde. Löytyy roomalaisten kaupunginmuuria ja sitten keskiaikaa niin paljon kuin vain jaksaa perehtyä. Ensimmäistä katedraalikirkkoa alettiin rakentaa 600-luvulla, vain vähän myöhemmin kuin Canterburyssä. Sen muotoa voi nähdä nurmikossa. Suuremman katedraalin rakentaminen aloitettiin 1000-luvulla ja se onkin sitten valtava.

Myöhempääkin rakennuskantaa tietysti löytyy – Britanniaa ei ole paljonkaan vaivannut ns. Turun tauti: että vanhoja rakennuksia purettaisiin uusien tieltä. Kirjelaatikoitakaan ei ole koettu tarpeelliseksi uudistaa. Niitä onkin hauska bongata, sillä niistä löytyvät sen aikaisen hallitsijan nimikirjaimet. Vanhimmat kirjelootat löytyvät yleensä kivimuureista. Tässä on GR VI (Yrjö VI) eli ajalta 1936–1952.

Ajankohtaan osui onnekkaasti sinisateiden paras kukinta, tässä kiinansinisade.

Ryöppysinisade tulee kukkaan hitusen myöhemmin. Tämä kasvaa Itchen-joen sillalla Winchesterissä. Joen varrella on kadehdittavan ihania taloja, joiden puutarhat laskeutuvat jyrkkää rinnettä alas joelle. Tämä silta johtaa yhteen puutarhoista eli on yksityinen.

Oli pakko vähän tutkia, paljonko ne talot puutarhoineen maksavat. Kyllä ne menevät puolentoista miljoonan paremmalle puolelle. Täytyy pistää lotto vetämään.

Myös Winchesterissä hotellimme oli aivan keskustassa. Hotellilla on ihana puutarha, jossa olisi voinut nauttia iltapäiväteetä, jos olisi ehtinyt. Kateellisena katsoin kerros-kakkuvateja, joissa herkut oli tuotu teehetkeä nauttiville.

Vapaahetkiä vain ei juuri ollut. Kuuden päivän ja viiden yön reissu oli täyteen pakattu ohjelmaa. Kävimme monessa ihanassa kartanossa ja puutarhassa, tässä Heale House.

Pikapyrähdys Bathiin. Vuorikärhöt olivat myös kukassa – voisipa tätäkin meillä kasvattaa!

Stonehenge oli myös kiva nähdä pitkästä aikaa. Sitten viime käyntini sinne on noussut hieno myymälä-näyttelyrakennus.

Mottisfont Abbeyn ruusutarhassa oli suurin osa ruusuista vasta nupulla, viikko tuollaista 20 asteen lämpöä, jota Englannissa sai nauttia, olisi ehkä vain tarvittu täyteen kukoistukseen.

Puutarhurien kahvitauko.

Matkalla lentokentälle ennätimme vielä Jane Austenin kotimuseoon. Se on täydellisen viihtyisä pikku talo ja puutarha täydellisessä pikku kylässä, pubia vastapäätä.

Janen makuuhuone.

On suoranainen ihme, että suostuin palaamaan Suomeen. Oikeastaan vain siksi, että oli niin ikävä karvapoikia. Muuten saattaisin olla kettingillä kiinni Jane Austenin puutarhan vanhassa marjakuusipuussa.

Huippua on se, että en menettänyt puutarhassani oikeastaan mitään, kun on ollut niin kylmää. Sama kevätlumipisara on kukassa kuistin varjossa kuin lähtiessänikin. 

Englanninsinililja Hyacinthoides non-scripta

Kevätlumipisara Leucojum vernum

Kiinansinisade Wisteria sinensis

Kääpiöesikko Primula vulgaris

Nenäliinapuu Davidia involucrata

Punavirma Centranthus ruber

Ryöppysinisade Wisteria floribunda

Vuorikärhö Clematis montana