Ruusutarhassa

 Keskikesän huumaa.

Ensimmäisenä kukinnan aloitti tarhakurtturuusu 'Syke', josta raportoin juhannuksena. Sen edessä kukkii suloinen Dreamland-kurjenpolvi eli 'Bremdream', Orkney-saarten suuren kasvimiehen Alan Bremnerin luomuksia. 

Kaikki rehottaa ja täpläpeippi on kasvanut ennätyskorkeaksi. Tuota luonnon pienikukkaista lemmikkiäkin täytyisi varmaan yrittää repiä pois. Ehkä puen märkäpuvun ja sukellan kasvien sekaan hoitamaan aluetta.

Kiinanpionit avautuivat ennen ruusujen pääkukintaa. Tämä kaunokainen on 'Wladyslawa'. 

Loistokurjenmiekka 'Double Standard' meni puoliksi vinoon viime viikonlopun myrskyssä, mutta noin puolet kukkavarsista on yhä pystyssä.

Heleäorjanruusu kukkii yhä pergolassa, sen seuraksi on tullut köynnösruusu 'Alchymist'.

Vielä viimeinen kuva orjanruususta ennen kuin sen kukat kuihtuvat. Nyt tuli vähän lämpimämpää hetkeksi ja se taitaa lopettaa kukinnan. Pitkään se on kestänytkin! 

Rohtosormustinkukat ovat edelleen iskussa, kiitos pitkien kukkavarsien. Köynnösruusu 'Alchymist' löytyy vasemmasta reunasta. 

Muistin nyt, että orjanruusun tyvellä kasvaa kärhö 'Niobe'. Sen kukkia taitaa joutua vähän etsimään tuolta ryteiköstä. Kärhön kasvu kyllä alkoi hyvin keväällä, mutta sitten kaikki muu kasvillisuus kohosi ennätysmittoihin.

Ihastelin sateiden kastelemaa 'Overdam' -koristekastikkaa tässä parina päivänä. Viime viikonloppuna satoi peräti 10 mm. Maanantain ja tiistain välisenä yönäkin satoi, mutta lopulta siitä kertyi vain pari milliä. Olen löytänyt pari pahoin kuivunutta kasvia puutarhastani, sillä sateisuudesta huolimatta vesimäärä ei ole suuri ja kovat tuulet kuivattavat kaiken kovin äkkiä.

Ranskanruusu 'Rosa Mundi' eli kirjoapteekkarinruusu alkaa kukkia. 

Olen istuttanut kameliajasmikkeen ruusutarhaan ison orjanruusun pergolan eteen, mutta jasmike ei millään suostu kasvamaan metriä korkeammaksi. Ja sekin metri kasvaa nyt lähinnä vaakatasossa, varmaan tuulista johtuen. Harmillista, mutta ehkä pensas vielä jonakin päivänä lähtee venymään korkeutta.

Onneksi sentään loistojasmikkeet kukoistavat. Niistä kolme kasvaa tontin yläreunalla täydessä paahteessa ja ne kukkivat kuin viimeistä päivää – ja tuoksuvat.

Kun sade kuivuu, nousevat koristekastikatkin takaisin pystyyn. 'Wladyslawa' on siitä kiva kiinanpioni, ettei sitä tarvitse tukea, kunhan ympärillä on korkeita perennoja tuomassa vähän selkänojaa elämän myrskyissä.

Marhanliljoilla on hyvin vaihteleva vuosi. Pari lajiketta kuihtui alkukesällä kokonaan, muutama kukkii tavallista vaisummin. Joissakin ei näy mitään eroa muihin kesiin. Ruusutarhan 'Peppard Gold' -lajikkeet ovat suht nuoria vielä, ja niissä on nyt vähän aiempaa runsaampi kukinta. Oranssit kukat saavat ihanaa vastakaikua 'Alchymist' -ruususta.

Ah, 'Alchymist' vielä kerran! Ihastuin tähän ruusuun vuosia sitten lehtikuvassa ja olen niin onnellinen, että minulla nyt on se ja se kasvaa ja kukkii joka vuosi vähän aiempaa paremmin. En kyllästy ihastelemaan ruusun sävyä rohtosormustinkukkapedillä.

Tai 'Peppard Gold' -pippurihöysteellä ryyditettynä.

Keitokseen on liittynyt myös sitruunainen maarianverijuuri. Sitä kasvaa täällä tienposkessa, mutta istutin sen tarkoituksella ruusutarhaan, sillä se on valtavan kaunis luonnonkukka.

Eipä Rosa Mundiakaan kyllästy ihailemaan.

Seuraan ovat liittyneet nimettömät pionit, joiden ostamista hieman kiroan. Tämä ylisuuri hörselö voi olla tai olla olematta 'Madame Emile Débatène', mutta on tämä siksi vähän liian vaalea. Joka tapauksessa pioni on aivan liian suurikukkainen. Tämä kukka on taipunut mäkimeiramin sekaan, mikä kai tuo törkeän kokoiselle kukalle vähän säädyllisyyttä.

Seuraava pioni samasta ostoskeikasta tulee kukkaan. Ostin 'Madame Emile Débatène', 'Pink Panther' ja 'Flame' -juurakot Lidlistä kuusi vuotta sitten, viime vuonna vasta edelliskuvan jättikukkainen kukki. Nyt kukkii tämä seuraavakin enkä tule hullua hurskaammaksi lajikkeista, sillä kumpikaan näistä pioneista ei oikein näytä yhdeltäkään niistä mitä luulin ostavani. Tälle pionille tukea tarjoaa kultakärsämö.

Väärä lajike ei hirveästi haittaa, sillä en ylipäätään tajua, miksi menin ostamaan tällaisia yhdentekeviä pinkkejä pioneja. Harmittaa sen takia, että en niin välitä pioneista, jotta haluaisin täyttää ruusutarhani niillä – etenkään tällaisilla suihkusienihörselömallisilla. 

Saman ostoskeikan pioneista kolmaskin on elossa. Se on vuosia kasvanut hedelmätarhan alaosan kivipengermän päällä keskellä heinikkoa ja nokkosia. Yleensä alukesän jälkeen en ole sitä enää nähnyt. 

Viime syksynä purin pengermän ja muurasin sen paremmin laastin kanssa. Huhtikuussa huomasin, että työmaan yläpuolella olevasta maakasasta versoo pioni. Siirsin sen parempaan paikkaan ja huomasin samalla, että sen juuri oli mennyt ylösalaisin, kun maata oli kaivettu mukkelis makkelis.

Nyt pioni on taas kuihtunut, joten ehkä yritän kääntää juuripötkylää vähän normaalimpaan suuntaan – tai riippuu siitä, miten juuret ovat siitä kasvaneet. Ehkä tälle pionille täytyy antaa sitkeysmitali ja minun täytyy lakata haukkumasta niitä.

Ensimmäiset David Austin -ruusut ovat avanneet kukkansa. Viime marraskuussa istutettu Abraham Darby eli 'Auscot' tuotti ensimmäisen kukkansa, tästä jo näkee kukkien ihastuttavan värin. Nuppuja on runsaasti.

Ruusujen kukinnan alkaessa aloittaa myös harmaakäenkukka, loistava ruusujen välikasvi.

Ketoruusuruoho on myös ihana ruusunkukkien lomassa. Tässä kukkaan on tulossa Boscobel eli 'Auscousin'. Viime vuoden vaisun Austin-kesän jälkeen on ihana nähdä, miten paljon nuppuja niissä kaikissa nyt on!

Boscobelin vieressä kasvaa hyvin kauniskukkainen siementaimi-lehtoakileija, joka oli sinisenä väärän värinen Rohaniin joten siirsin sen ruusutarhaan. Kuva on monen viikon takaa, mutta näin täydellinen kukka on pakko huomioida edes myöhään.

Harmaakäenkukka Lychnis coronaria

Heleäorjanruusu Rosa dumalis

Kameliajasmike Philadelphus × virginalis

Ketoruusuruoho Knautia arvensis

Kiinanpioni Paeonia lactiflora

Koristekastikka Calamagrostis × acutiflora

Kultakärsämö Achillea filipendulina

Lehtoakileija Aquilegia vulgaris

Loistojasmike Philadelphus lewisii 'Tähtisilmä'

Loistokurjenmiekka Iris Sibirica-Ryhmä

Maarianverijuuri Agrimonia eupatoria

Marhanlilja Lilium Martagon-Ryhmä

Mäkimeirami Origanum vulgare

Ranskanruusu Rosa Gallica-Ryhmä

Rohtosormustinkukka Digitalis purpurea

Tarhakurtturuusu Rosa Rugosa-Ryhmä

Täpläpeippi Lamium maculatum

Kesäkuun alussa ruusutarhassa

 Vielä on ainakin pari syksyistä aihetta – tai kuvasettiä – odottamassa, että kirjoitan ne jutuiksi, mutta teki mieli katsella vielä hetki kesää. Sieltä löytyy lukemattomia julkaisemattomia kuvia ja esittelemättömiä kasveja.

Kun etsin kukkivien varjohiippojen kuvia edelliseen juttuun, päädyin toukokuulle. Jatketaan siitä kesäkuun alkuun, niin näyttää tältä.

Ruusutarhaan pari vuotta sitten istuttamani valkokukkainen särkynytsydän 'Alba' on kasvanut jo sen verran korkeaksi, että nousee kauniisti muun kasvuston seasta. Se on satumaisen kaunis kasvi. Naapurikasvina on tummanpuhuva metsätyräkki 'Chameleon'. 

Kesäkuun alku on myös lehtoakileijojen kulta-aikaa. Tämä sini-valkoinen petticoat-mallinen siementaimi kasvoi Rohanissa, minne siniset värit eivät kuulu. Olin siirtänyt sen edelliskesänä ruusutarhaan, missä se nyt kukki kauniisti.

Taustalla on aikainen pioni.

Amerikanpioneiksi kutsutaan siementaimia, joissa on useita pionilajeja sekaisin. Nämä ovat ymmärtääkseni kaikki aikaisia kukkijoita, ja niinpä tämä ruusutarhan amerikanpioni oli kukassa jo kesäkuun alkupäivinä. 

Komeakotakuusama Wine and Roses eli 'Alexandra' puhkesi myös kukkaan jo heti kesäkuun alkuun. Se on vielä niin matala, että maanpeitekasviksi siirtämäni hopeatäpläpeippi kukkii puskan seassa.

Koska alueella on ruusupuskia, olen jakanut tänne muualta muitakin hyviä maanpeittokasveja: tässä koristemansio Lipstick ja keltalehtinen mäkimeirami 'Aureum'. Lukemattomat rikkaruohot tuli onneksi jossain vaiheessa kitkettyä, tosi kortteesta ei pääse ikinä eroon kitkemällä. Eikä kai muutenkaan.

Ensimmäiset ruusut tulevat kukkaan juhannuksen alla. 'Syke' -tarhakurtturuusun ensimmäinen pinkki kukka näkyy kuvassa. Edessä on kameliajasmike, joka ei ole vielä tähän mennessä suostunut kasvamaan isoksi puskaksi. Sen takana on muotopuutarhasta siirretty 'Lavender Pinwheel' -tummakurjenpolven siementaimi, joka oli pikkuisen liian tumma vaaleanliiloihin emokasveihin verrattuna. 

Yritän pitää muotopuutarhan kasvuston oikean lajikkeen värisenä, joka tietää siementaimien keruuta kompostiin tai siirtoa muualle. Sama juttu akileijojen kanssa: kun siementaimia syntyy tuhottomasti, on niitä pakko kitkeä, muuten muilla kasveilla ei ole elintilaa. Parhaan väriset tai -malliset kukat pääsevät jatkamaan eloaan muualla puutarhassa.

Ihan kuvan oikeassa reunassa on muuten ketoruusuruohon siniliila kukka. Tuon saman kasviyksilön viimeisiä kukkia kuvasin vielä tämän kuun alussa.

Päätetään juttu juhannusviikon kuvaan. Kameliajasmikkeen lisäksi alueella on toinenkin kääpiö, nimittäin katsura, joka pysyy vuodesta toiseen vain noin metrin korkuisena, vaikka siitä on varmaan jo kymmenen vuotta, kun sen istutin. Voi olla parempi niin, kun alue on nyt täyttynyt kaikista muista kasveista. 

Kuvassa kukkii edellä mainittujen jasmikkeen, ruusun ja tummakurjenpolven lisäksi puna-ailakki, hennon aprikoosinsävyinen rohtosormustinkukka ja kiinanpioni 'Wladyslawa'. Pergolan iso heleäorjanruusu on myös aloittanut kukinnan.

Tähän on vielä yli puoli vuotta, mutta kevääseen ei ole enää kohta kuin keikaus!

 

Hopeatäpläpeippi Lamium maculatum

Kameliajasmike Philadelphus × virginalis

Katsura (pikkulehtikatsura) Cercidiphyllum japonicum

Ketoruusuruoho Knautia arvensis

Kiinanpioni Paeonia lactiflora

Komeakotakuusama Weigela florida

Koristemansio ×Comagaria rosea

Lehtoakileija Aquilegia vulgaris

Metsätyräkki Euphorbia dulcis

Mäkimeirami Origanum vulgare

Puna-ailakki Silene dioica

Rohtosormustinkukka Digitalis purpurea

Särkynytsydän Lamprocapnos spectabilis

Tarhakurtturuusu Rosa Rugosa-Ryhmä

Tummakurjenpolvi Geranium phaeum

Havaintoja kärhöistä ja pörriäisistä

 Empiirisen tutkimuksen aiheutti lukijan kommentti: käyvätkö pölyttäjät kärhöissä?

Kysymyksen aiheutti kai tämä muotopuutarhan kaunis 'Comtesse de Bouchaud', jossa onkin nyt runsaasti kukkia. Sen vierellä aloittavat kukintaansa kaukasiankirahvinkukat. Köynnöskaaren juurella kukkii myös purppurakannusruoho 'Canon Went', joka ei koskaan aiemmin ole kasvattanut lähes metrisiä kukkavarsia. Eläköön säännölliset sateet!

Kaukasiankirahvinkukilla käy hurja määrä kimalaisia, kukkakärpäsiä ja perhosia. Tarkkailin aikani, ja yksi kukkakärpänen laskeutui myös viereisen kärhön kukalle, mutta ei näyttänyt tekevän siinä juuri muuta kuin levähtävän. 

Tänään vietin lepohetken taustalla näkyvässä riippumatossa käytyäni syömässä herkkuaterian naapurissa. Kirahvinkukkia kallistuu riippumatonkin suuntaan ja voi hyvänen aika, miten monenlaisia kimalaisia kukissa pörrää! Toivoin voivani kutsua kimalaistutkija Dave Goulsonin riippumattooni lojumaan, sillä en itse osaa arvata lajeja. Oli isompia ja pienempiä; monen värisiä raitoja etu- ja takaruumiissa, sellaisia, joilla on ruskea karvainen eturuumiin selkä ja peräpää ja sitten muuten sama, mutta peräpää onkin karvaisesti raidallinen.

Pohdin jo lukijan kommentin vastauksessani, olisivatko pienikukkaiset kärhöt suositumpia. Olen tässä tarkkaillut mantsuriankärhöä, tosin en ole kovin usein ehtinyt. Toistaiseksi en ole havainnut siinä ainoatakaan pölyttäjää. Täytyy yrittää vielä muistaa huomenna päivällä tarkkailla auringossa, jos se auttaisi.

Olen kasvattanut tämän kärhön siemenestä ja nyt se vasta kukkii ensi kertaa kunnolla. Noloa on, että kaiken laudoitus- ja maalauskiireen keskellä en ole ollenkaan huomannut, että kärhö ryömii edessään kasvavien kanukoiden päällä sen sijaan, että kiipeäisi taustan verkkoaitaan, minne sen oli tarkoitus kasvaa.

On tuolla yksi verso onneksi lähtenyt kasvamaan verkkoaitaan. Kanukka on keltaoksakanukka eli 'Flaviramea', jolla on kauniit vehmaat värit. Valkeat marjatkin ovat hienot.

Samassa verkkoaidassa, jonkin matkaa alempana rinnettä, kasvaa upea tarhaviinikärhö Avant Garde. Ostin tämän lajikkeena 'Purpurea Plena Elegans', mutta tämä osoittautui Avant Gardeksi. 

Hassua kyllä, olin aiempana vuonna ostanut Avant Garden, mutta siitä kuoriutuikin 'Purpurea Plena Elegans'. Se valitettavasti sittemmin kuoli ja olen sen jälkeen ostanut kaksi uutta PPE:ia. Nyt toisessa niistä on ensimmäiset kukat, mutta ne eivät ole kerrotut. Vielä. Kasvupaikka on rutikuiva, ehkä kerrannaisuus vielä kehittyy jonakin vuonna.

Avant Garden kukissa on ihanat keskushörselöt. Lisäksi se on kasvanut jo 2,5 -metrisen aidan huipulle ja reilusti ylikin. Ihanaa, sillä haluan mahdollisimman paljon kasvillisuutta peittämään rumaa mutta tarpeellista aitaa.

Tässäkään kärhössä en ole havainnut yhtään pörriäispörinää.

Tarhalyhtykärhö Princess Kate yllätti iloisesti aloittamalla kukinnan. Se puolestaan kaunistaa rujoa, pariin kertaan lumikuorman alla ratkennutta katajaa.

Havaintojen keruu jatkuu edelleen, mutta nyt jo voi sanoa, että kärhöt eivät ole kummoisiakaan pölyttäjäkasveja, jos ollenkaan. Pihani ehdottomasti parhaassa kasvissa eli mäkimeiramissa käy niin kova pörinä, että meteli kuuluu metrien päähän. Perhosetkin rakastavat sitä. Ja sitten on vähintään viisikymmentä muutakin kärhöä parempaa hyönteiskasvia.

Tämänkin jutun loppuun on pakko laittaa unelmanihana Austin-ruusu Crown Princess Margareta. Etenkin, kun kukilla mönkii kultakuoriainen – kirsikkana kakussa!

Keltaoksakanukka Cornus alva subsp. stolonifera 'Flaviramea'

Kaukasiankirahvinkukka Cephalaria gigantea

Mantsuriankärhö Clematis mandshurica

Mäkimeirami Origanum vulgare

Purppurakannusruoho Linaria purpurea

Tarhalyhtykärhö Clematis Texensis-Ryhmä

Tarhaviinikärhö Clematis Viticella-Ryhmä

Päivän ruusut

 Koko ajan kukkii enemmän!

Tätä kohtaa olen ihastellut jo jonkin aikaa. Kirjoapteekkarinruusun eli Rosa Mundin vierellä kukkivat mäkimeirami, harmaakäenkukka ja punahattu Echinacea simulata, joka tekee tänäkin vuonna vain yhden kukan ja on edelleen kovin matala.

Poiketaan tässä välissä huussilla, sillä sen vieressä on alkuperäinen apteekkarinruusu, kirjoapteekkarinruusun esi-isä. Tämä on vanhimpia Euroopan puutarhoissa kasvatettuja ruusuja, kun Rosa Mundin ensimaininnat ovat 1200-luvulta. 

'Rosa Mundi' on oikein kiva myös toiselta puolelta katsottuna palsternakan kellanvihreiden kukintojen läpi.

Tällä puolella ruusutarhaa kukkii David Austin -ruusu Boscobel seuranaan ketoruusuruoho. Boscobelin tyvellä oli niinkin proosallinen talvisuoja kuin vadillinen pissaista kissanhiekkaa (käytän puupohjaista). Mietin, onko siinä liikaa typpeä, mutta ilmeisesti ei ollut.

Ketoruusuruoho on kylväytynyt itsekseen myös ruusutarhan eteläpäähän, jossa se on järjestänyt itsensä kukkakimpuksi yhdessä 'Syke' -tarhakurtturuusun kanssa. Ihanan omatoiminen kasvi! 

Tästä kuvasta näkee, miten erityisen kaunis on Sykkeen kukan muoto.

Giardina-köynnösruusu on puolestaan saanut kimppukaveriksi korianteria. Sehän siementää kasvimaalaatikoissa itse itsensä, olen kitkenyt varsia siemenineen loppukesällä ja viskonut niitä tähän ruusutarhaan juuri siinä toivossa, että tuo kaunis kykka kylväytyisi siihenkin.

Köynnösruusu ei näin ollen ole edelleenkään köynnös, kun kukka on korianteria matalammalla, mutta ehkä se jonakin vuonna vielä yllättää. Siinä taitaa kyllä olla tänä vuonna yksi korkeammalle pyrkivä verso.

Oli hyvä veto leikata viime vuonna jo parimetriseksi yltänyt 'Duchesse de Rohan' tänä keväänä melko matalaksi. Nyt se on kaunis reilu metrinen puska kasvimaan reunalla. Taivaalliselta tuoksuvia kukkia on yhtä runsaasti kuin aina ennenkin. Ja tämähän kukkii vielä syksylläkin, tosin vähäisemmin.

Vanhojen ruusujen perimän tutkiminen on vaikeaa ja niitä on risteytetty jo niin kauan, ettei perimästä ole usein mitään tietoa. 'Duchesse de Rohan' (1840-luvulta) on nyt muuttanut ryhmää portlandruususta joksikin muuksi, tällä hetkellä se arvellaan kartanoruusun ja jonkin jatkuvakukintaisen risteymäruusun väliseksi risteymäksi.

Oikeastaan kasvien niputtaminen tietyn nimisiin ryhmiin ikään kuin keskenään samanlaisiksi lajeiksi on mahdottoman vaikean lisäksi myös keinotekoista tässä vaiheessa, kun niiden perimä on jo useiden sukupolvien ajan ollut monien eri ruusulajien summa. Ne ovat risteymien risteymiä; hybridejä useaan potenssiin.

Laskeudutaan pari askelmaa Rohanin ja ruusu-heinätarhan äärelle. Kartanoruusua on myös sammalruusun perimässä, toisena vanhempana ilmeisesti ranskanruusu. Pelkällä "centifolia muscosa" -nimellä myyty ruusu ei kuki kovin runsaana, mutta on kiva lisä historiallisuutensa vuoksi. Tämä sammalruusun vanha muoto tunnetaan viimeistään 1700-luvun alusta.

Jatketaan kulkua Rohania pitkin, siellä kukkii neidonruusu 'Félicité Parmentier'. Sen edessä on niittymäinen läntti tähkähelmikkää.

Neidonruusun avautuva kukka on silkkaa ruusun suloa.

Lähellä kukkii myös Austin-ruusu Winchester Cathedral hyvin eri mallisena. On hyvä, että on molempia, sillä neidonruusu kukkii vain kerran kesässä, tämä jatkaa syksyyn saakka.

Huippua muuten, että pääsin viimein toukokuussa vierailemaan tuossa kuuluisassa katedraalissa ja Jane Austenin haudalla!

Jatketaan muotopuutarhaan. Neilikkaruusu 'Pink Grootendorst' alkaa olla täydessä kukassa, taustalla 'Bowl of Beauty' -kiinanpionin viimeinen kukka ja alppipiikkiputki.

Tänä vuonna Pink Grootendorstissa on kokonainen tumman pinkki kukkarypäs. Yksittäisiä tummia kukkia tulee aina.

Köynnösruusu Flammentanz.

'Comte de Chambord' luetaan edelleen portlandruusuihin, vaikka tämänkin ruusun kanssa on ollut keskustelua identiteetistä, ainakin alkuperäisen lajikenimen suhteen. Tämäkin on 1800-luvulta.

Köynnöskaaressa kasvava 'Veilchenblau' mainitaan yhdellä luotettavalla sivustolla multifloraksi, eli kasvissa varmaan on japaninköynnösruusun perimää. Ilmeisesti toinen vanhemmista on preeriaköynnösruusu, toinen sitten joko japaninköynnösruusu tai luultavammin siitä risteytetty polyantharuusu. Tämäkään ei ole mikään nykyajan ihme erikoisesta sävystään huolimatta, vaan jalostettu 1909 Saksassa.

Sävykaverina Veilchenblaulla on kärhö 'Polish Spirit'. Täytyy laittaa parempi kuva siitä toisella kertaa! Tämä alkaa muuten mennä aika poliittiseksi, enpä tuota ajatellut istuttaessani saksalaista ruusua ja Puolan kansan sinnikkyyttä vierekkäin.

Toisesta suunnasta näkyy Veilchenblaun takana toinen saksalainen; Flammentanz, joka kasvaa saman köynnöskaaren toisessa päässä. 

Veilchenblau saa sävykomppausta Rhapsody in Bluesta, jonka yhä uusia avautuvia kukkia ihastelen jatkuvasti.

Rhapsody in Bluen kanssa samassa penkissä kukkii tummatulikukka ja sävy on prikulleen sama.

Vastaväriäkin tarvitaan. Austin-ruusu The Pilgrim on aloittanut kukinnan ja kasvattaa viimein versoja vähän reippaammin. Kyllä se syksyyn mennessä on taas puolitoistametrinen ja sehän myös kukkii marraskuulle asti talon lämpimällä eteläseinustalla.

Tarhakurtturuusu Snow Pavement kasvaa heti muotopuutarhan vierellä estämässä peuroja ajattelemasta aidan yli loikkaamista – sitten, kun puska on isompi. Paikka on rutikuiva ja heinikkoinen, niinpä olen iloinen, että kasvi on hengissä. Kyllä se sitten alkaa kasvaa reippaammin, kun juuristo on riittävän vankka ja syvällä. Tänä vuonna kukkia tulee jo hieman aiempaa enemmän.

Samalla lailla istutin 'White Grootendorst' -neilikkaruusun aikoinaan heinikkoon tontin reunalle, tosin paikka ei ole ihan niin rutikuiva. Mutta tässä se nyt on, vajaat kymmenen vuotta istuttamisen jälkeen, komeana kuin mikä. Ruusut ovat ihmeellisiä. 

Valkoisena sävyseuralaisena kukkii kiiltoleimu 'Mäntsälä'.

Myskiruusu 'Ghislaine de Féligonde' kasvaa parissakin paikassa tontin reunalla heinikossa. Tämän yksilön paikka on hyvin aurinkoinen ja tämä on aiemmin istutettukin, niinpä kukkia on enemmän. Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa nuppujen ja kukkien kiehtovasta värin kehityksestä. Tämä ruusu on jotain aivan ihanaa!

Sopiva paikka sille onkin aidan vierusta, sillä versot kasvavat helposti parimetrisiksi.

Palataan huussin tienoolle. Sen vieressä, taas tontin reunalla, on puolivillinä rehottavaa varsankelloa, jonka keskellä on toinen neidonruusuni, 'Mme. Legras de Saint Germain'.

Kuten usein sanon, minun kukkakimppuni ovat puutarhassa. Ihan täydellinen pari!

Loppuun (ehkä) tämän hetken täydellisin ruusu, Austin-ruusu Emily Brontë.

Saman puskan alaosassa on ikääntyneempiä kukkia eli tässäkin ruusussa on kiehtova värin kehitys.

Onnittelut, selvitit maratoonin!

Alppipiikkiputki Eryngium alpinum

Harmaakäenkukka Lychnis coronaria

Japaninköynnösruusu Rosa multiflora

Kartanoruusu Rosa Centifolia-Ryhmä

Ketoruusuruoho Knautia arvensis

Kiiltoleimu Phlox carolina

Kiinanpioni Paeonia lactiflora

Kirjoapteekkarinruusu Rosa Gallica-Ryhmä 'Rosa Mundi' (eli on ranskanruusu)

Korianteri Coriandrum sativum

Myskiruusu Rosa Moschata-Ryhmä

Mäkimeirami Origanum vulgare

Neidonruusu Rosa Alba-Ryhmä

Neilikkaruusu Rosa Grootendorst-Ryhmä

Palsternakka Pastinaca sativa

Polyantharuusu Rosa Polyantha-Ryhmä

Portlandruusu Rosa Portland-Ryhmä

Preeriaköynnösruusu Rosa Setigera-Ryhmä

Ranskanruusu Rosa Gallica-Ryhmä

Sammalruusu Rosa Centifolia Muscosa -Ryhmä

Tarhakurtturuusu Rosa Rugosa-Ryhmä

Tummatulikukka Verbascum phoeniceum

Tähkähelmikkä Melica ciliata

Varsankello Campanula trachelium