Sadetta odotellessa

Eilen sain viimein aikaiseksi laittaa loputkin räystäsketjut paikoilleen. Ne saapuivat myöhässä, jotta kattomiehet olisivat saaneet ne laitettua keväällä, joten ne jäivät minun hommakseni. Koska inhoan tikkaille kiipeämistä, homma jäi ja jäi.
Sitten tulin kysyneeksi naapurin rouvalta, jos hän tulisi pitämään tikkaista kiinni. Tuolla ylhäällä on nimittäin yllättävän hutera olo. Tälle puolelle piti vielä ruuvata ketjun kiinnitysruuvitkin paikoilleen.
Nyt on ketjut kaikissa neljässä nurkassa ja laivan vanhat tynnyrit odottamassa sadetta. En vielä ehtinyt maalata niitä enempää kuin raapiutuneet kohdat ruostesuojamaalilla. Niistäkin tulee siniset, kuten aiemmistakin tynnyreistä. Tai ehkä salvianvihreät. Mutta ei ainakaan joulunpunaiset!

Naapurin korvaamattoman ihana rouva jäi vielä pariksi tunniksi pitelemään tikkaita, kun piiskasin itseni maalaamaan länsipäädyn räystäslaudat. Tai oikeastaan viskelin niihin ohutta vernissa-öljymaalilitkua eli pohjamaalia vasta. Lautojen päädyt jäivät tietysti maalaamatta, kun en niihin nähnyt enkä ylettänyt.

Huh hirmuista. Elossa ollaan edelleen ja nyt tästä koitoksesta saa toipua pari sadepäivää...sarkastinen lause! Piti tulla kunnon sade tälle ja huomiselle. Äsken tuli vartin kuuro, eikä paljon enempää sitten olekaan luvassa, huominen sade-ennuste kutistuu kutistumistaan. Harmaat pilvet ovat kiertäneet ohi idästä, lännestä, etelästä ja pohjoisesta, ja täällä vain on odoteltu sadetta. Nyt paistaa taas aurinko. Idässä päin kohosi komeita pilviä, varmaan ukkosti Turun suunnalla.

Sen vaan sanon, että vanhan talon remppaaminen on niin paljon mukavampaa, kun tietää, ettei katto varmasti vuoda. Innostuin tekemään lattian tulevaan työhuoneeseeni, siitä kun puuttui lattia kokonaan. Se oli uudempaa ponttilautaa, kun muissa huoneissa on lankkua, eikä ponttilautaa saanut ehjänä pois, kun kaikki nostettiin sivuun talon kengitystä varten.
Vintiltä löytyi pari oikein leveää (40 cm) lankkua, samaa 4 cm paksuutta kuin muidenkin huoneiden lattiat. Samaa paksuutta oli uudemmissa lankuissa, jotka jäivät venevajan korjauksesta yli. Pesin ne kaikki pellavaöljysuovalla ja asensin lattian, ihan muutama päivä sitten tein viimeisetkin pikku palat ja pätkät, johon homma jäi alkukesällä seisomaan.
Huoneen vasempaan reunaan tulee kiinteä kirjahylly lattiasta kattoon ja raput vintille, niinpä siinä reunassa ei ole niin tähdellistä, miltä lankut näyttävät. Siksi siellä nyt on reunimmaisena ihan vain kaksi lautaa päällekkäin, kun oli sopivan levyistä ja 2 cm paksua tavaraa, täydellistä. Komeimmat lankut tulivat heti oven eteen, jotta ne ovat parhaiten esillä keskellä huonetta.

Talo ei nyt ihan silti ole muuttovalmis vielä...

No niin, sade saa alkaa ja ukkospuuskiinkin on varauduttu! Sidoin kultapallot viimein.

Uuden murikan päälle nostin Ozzyn ja Lemmyn kalmiston saamaan sadekastelua (minihautakivet ovat tuolla unelman alla ja kyllä, Ozzy ei vielä ole kuollut, hän on vasta toinen jalka haudassa).

Sade saa tulla! Olemme valmiina!


Kultapallo – Rudbeckia laciniata, kerrannaiset lajikkeet
Unelma – Asparagus setaceus

Kuulumiset

Aurinko paistaa ja talvella istutettu minipuutarha on edelleen hengissä!

Herkuttelen Suvikummun Marjan antamilla mehuilla, suosikit ovat "Kaikki sekasi" ja "Monterilai". Nämä ovat ihania! Janojuoman lisäksi mainio iltajuoma ja yömyssy.

Aikani kuluu työprojektin parissa liiankin tiiviisti tietokoneen ääressä, lähes mitään muuta ei ehdi. Ransu huolehtii onneksi itse siitä, että kissaa tulee rapsutettua.

Musti huolehtii makoisista unista – omistaan ja minun. Sekä ruoka-ajoista.

Huomenna on tärkeä päivä Ransun uralla, mutta kerron siitä vasta huomenna.
Terkkuja kaikille ja aurinkoisia lokakuun päiviä meiltä kaikilta!

We're all working
Just a quick hello from us all and tomorrow we'll be back with Ransu's latest career news!

Tervetuloa seuraamaan luentoa

Lunta on tupruttanut monena päivänä, mutta puutarhaihmisten mielet ovat jo tulevassa kasvukaudessa. Niin minunkin. Se, että kirjoitan puutarha-aiheisia artikkeleita ja etsin kuvia arkistoistani jatkuvasti, saa puutarha-asiat pysymään mielessä muutenkin, mutta viime viikkoina olen lisäksi valmistellut luentoa kuvaesityksineen.

Luento pidetään Imatralla Etelä-Karjalan kesäyliopistossa 9. helmikuuta klo 17.30–19.30.
Aiheena on vanhan ja uuden puutarhan suunnittelu, eli yritän puhua mahdollisimman monipuolisesti asioista, joiden avulla oman pihan suunnittelussa pääsee alkuun tai eteenpäin ja joita täytyy pohtia, jotta puutarhasta tulee onnistunut sekä kasvien kukoistuksen että oman viihtymisen kannalta.
Yleisöluennon toisena järjestäjänä kesäyliopiston lisäksi on Imatran Puutarhan Ystävät ry ja luento on maksuton.
Lämpimästi tervetuloa!

Nämä kuvat ovat keittiön pöydän äärestä, joka toimii myös työpöytänä. Tässä eräänä päivänä lunta tuli todella sakeasti ja lamppu napsahti pois päältä, samoin jääkaappi ja kaikki muukin. Ajattelin, että on tullut sähkökatkos ja tunnelmaan tyytyväisenä sytytin kynttilät – jostain syystä olen aina kokenut sähkökatkoksen jännittävänä, samoin kuin ukkosenkin, vaikka olisikin ehkä enemmän syytä olla huolissaan.
Jossakin vaiheessa olohuoneessa käydessäni huomasin, että siellä patterissa on virtavalo, samoin makuuhuoneessa. No höh, kyseessä olikin sulake! Se palaa joskus, jos keittiössä on sekä lämmitin että sähköuuni päällä. Tunnelmallinen iltapäivä päättyi sulakkeen vaihtamiseen, mutta jätin silti kynttilät palamaan tietokoneen viereen, niin kivoja ne olivat.

Tuleva kasvukausi mielessä laitan tähän pari kuvaa samasta näkymästä keväällä ja kesällä: tässä toukokuu. Ikkunan edustalla on muotopuutarha.

This is the view from the kitchen table, where I also work at the computer. Top images are from this January, this is last May.

Kesäkuun vehreyttä alhaalla muotopuutarhassa.

June.

Ja heinäkuu.

July.

Levitoiva kissa

Ransun vakiopaikka on työpöydälläni hiirikäteen tai hiireen nojaten. Se tekee työnteosta vähän hankalaa!

Ai miten niin "hankalaa"? Hyvinhän tää sujuu.

En suinkaan häiritse. Mä meditoin.

Ja levitoin. Kato, pysyy ilmassa.

 Hummummm... hurrummmm...

Vanhakin nyt nuortuu

This is my future office.

Tässä on tuleva työhuoneeni. Päätin jo testata sen ominaisuuksia pystyttämällä sinne ikkunoiden ja uuninluukkujen restaurointipajan. Tosiasiassa muualla ei olisi tilaakaan tehdä näitä hommia sateelta suojassa.
Ikkuna-aukoista tulvii juhannusruusun tuoksu eikä pieni veden roiskuminen lattialle haittaa mitään. Työhuone on vallan toimiva!
Sohva on siskoni aarre suvun entiseltä kesähuvilalta, mutta se on minulla säilytyksessä, kun ei mahdu siskon luo. No, näköjään ei oikein tännekään, mutta meneehän tuo tilapäisesti tuossa.

Restoring oven locks and other iron bits of my kitchen stove.

Tupani leivinuunin luukku oli ruosteessa, mutta muuten hyväkuntoinen, kuten koko uunikin. Vähän teräsharjaa, akkuporakoneeseen asennettua monen muotoista harjasosaa, vielä kerran teräsharjaa, messinkiharjaa ja sitten liesimustaa sienellä vähän kerrallaan hinkaten.
Tulos:

Tadaa! Kuin uusi. Naapurillani on muuten BMW nro 2. Olen vähän kade, mutta ihan vähän vain. En ole koskaan ollut bemarityttöjä.

Päivän kuva muotopuutarhasta rintamamiestalon edessä kylätieltä nähtynä. Valkokukkaiset sormustinkukat alkavat kukkia oikealla. Etualan puskat ovat vanhaa mustaherukkaa. Vasemman puolen penkki istutettiin vasta viime loppukesällä, sen kasvit eivät ole vieläkään oikein lähteneet kasvuun. Oikealla talon edessä (omenapuun luona) on viimeiseksi syksyllä istutettu penkki, se vasta aneemiselta näyttääkin. Ja neljäs lohko, vasemmalla talon edessä ei ole vielä edes aloitettu. Niin, tuo seinäkin pitäisi maalata. Siinä on vasta pohjamaali, jota sävytin kahdessa eri tummuusasteessa mallatakseni sävyä. Ja kattokin alkaa olla maalausvuorossa. Hoh.
No niin, touhukasta juhannusviikkoa!