Bessera kukkii jälleen

 Sekä muiden huonekasvien kuulumisia.

Tässä hän on! Bessera elegans. Ei suomenkielistä nimeä. Ruotsiksi, englanniksi ja ranskaksi hän on korallipisara, mikä on varsin osuva, kuten myös tieteellisen nimen elegans. 

Bessera elegans on asunut kanssani jo monta vuotta, mutta ei ole kukkinut vuosiin. Taisi kukkia vain ensimmäisenä vuonnaan. Olen vienyt kasvin joka kesä ulos, kuten lähes kaikki muutkin huonekasvini, ja kukkavarsia on alkanut nousta, mutta ne ovat näivettyneet.

Kun viime viikolla puhuin äitini kanssa asiasta, hän totesi, että ehkä kasvi ei pidä tuulesta. Se voi olla. Täällä tuulee lähes aina, nytkin aika navakasti, aurinkotuolit ovat lentäneet kumoon. Ja jos kasvi tarvitsee kukinta-aikana vähän runsaampaa kosteutta, se ei sitä paljon saa, sillä unohdan kastella ulkoruukkuja. Ne saavat vettä hyvin harvoin. Pelargoneillehan se sopii, mutta kaikille ei. 

Bessera elegans on sipuli/mukulakasvi, ja nehän ovat lähellä sydäntäni. Lehdet ovat ruohosipulimaiset, mutta kovemmat ja jäykemmät. Kasvi on kotoisin Meksikosta, mutta en ole tarkemmin perehtynyt sen kasvupaikkatoiveisiin. Täksi kesäksi päätin jättää sen sisälle. Ja tästä lähin se saa aina viettää kesät sisällä!

Huonekasvini ovat ehkä vähän epätavallisempaa sorttia. En voi kasvattaa trooppisia huonekasveja, jotka ovat tavallisempia, sillä sisälämpötilani voi laskea talvella lähelle nollaa. Kesäksi kannan kasvit ulos. Kuistin rapuilla on varjoisaa, siinä viihtyy kultaimarre. Riippaorvokki voisi hyötyä uudesta ruukusta, se on elänyt samassa vihreässä ruukussa varmaan kymmenen vuotta ja alkaa olla kärsineen näköinen.

Verenpisaroillekin pohjoispuolen kuisti on oikea paikka, auringossa ne näivettyvät. Tämä on palleroverenpisara 'Auntie Jinks'. Hankin sen pistokkaana Plantagenista jo viime vuoden keväällä, mutta sinä kesänä se ei kunnolla kukkinut, ei oikein kasvanutkaan. Nyt on ollut parempi vuosi. Pienehköt kukat ja somasti taipuvat ulommat terälehdet ovat kovasti mieleeni.

Siro ja pienikasvuinen 'Whiteknights Pearl' on aarre ja elää keittiössä ympäri vuoden, jossa se on silmien alla sekä kastelua että pikkuisten kukkien ihailua varten. Se on tämän pöydän nurkalla, jossa teen töitä, sillä työpisteeni on tilanpuutteen vuoksi keittiössä.

Mennäänpä pikaisesti katsastamaan pelargonit, sillä niistä lähes kaikki elävät ulkoilmaelämää. 

Aina on joku kukassa, tällä kertaa näyttävimmin pienikasvuinen kotipelargoni 'Tessaloniki' (tarkemmin sormipelargoni). Vaikka on pieni, voi silti näkyä kauas! Viereinen pelargoni on myös tulossa kukkaan, se taitaa olla 'Cheeky Chappy'. Pelargonini elävät pienissä ruukuissa, sillä talvetustilaa eli tilaa ikkunoilla on vähän. Ja selvästi pelargonit sietävät ahdasta ja helposti kuivuvaa multatilaa.

Pelargonien vieressä kesää viettää Ornithogalum viridiflorum, entinen Galtonia. Nykyään siis tähdikkeihin kuuluva. Ei suomenkielistä nimeä. Viridiflorum merkitsee vihreäkukkaista.

Vaahteran varjossa on ×Rhodoxis tai Rhodohypoxis tai Hypoxis. Taimipurkin nimimerkinnät olivat niin moniselitteiset. Ehkä tämä on Rhodohypoxis eli iirikki. Kasvi on eteläafrikkalainen ja kasvaa mukulamaisesta juuresta. Talvet viettää rutikuivana ja lehdettömänä, kukinta-aikaan ottaa mielellään vettä vastaan. 

Toissa talvena nämä melkein kuolivat, kun sisälämpö käväisi pakkasella ja ovat edelleen toipumassa siitä. Aiemmin ruukku on ollut täynnä lehtiä, mutta eivätköhän nuo tuosta taas runsastu.

Talon toisella nurkalla, jossa käyn harvemmin, paitsi lojumassa riippumatossa, viettää kesää joukko sipulikukkia, jotka saisivat olla kesät aika kuivina: ritarinkukkia, neidikkejä sun muita. Tänä vuonna ne ovat saaneet vettä vähän tavallista useammin ja moni on yhä tai taas lehdessä.

Pari amppelipelargonia on ripustettu puiden oksille ja ne kuivuvat äkkiä tuulessa. Eivät ne silti kovin herkästi kuole, vaan kukkivat mahdollisesti entistäkin paremmin. Pelargonit ovat niin tällaisen minuntyyppisen ihmisen kasveja, joka unohtaa kastelun!

Tämä kaunis pienikukkainen on 'Deerwood Lavender Lass'.

Pelargonium sidoides elää ympärivuotisesti olohuoneessa oikeastaan siksi, etten ole keksinyt sille ulkona järkevää paikkaa ja sen amppeliruukku on melko painava. Leikkasin jo lattiaan asti roikkuvia kukkavarsia, nyt kukassa on vain tämä pieni rypäs. Sen taustana on vielä nuori sitruunapuu.

Tämä on pelargoneistani kaunein, pitäisi vielä jostakin löytää Pelargonium triste.

Kotipelargoni Pelargonium Zonale-Ryhmä

Kultaimarre Phlebodium aureum

Neidikki Nerine

Palleroverenpisara Fuchsia Hybrida-Ryhmä

Riippaorvokki Viola hederacea

Ritarinkukka Hippeastrum

Sitruuna Citrus × limon

Englanninsinililjat esiin

 Oli jo aikakin!

Katajapenkissä(kin) oli melkoinen rehotus. Pelkäsin, että jos vielä odotan rehotuksen pahenemista, käy kuten viime vuonna ja kitken vahingossa keltakielokin. Nyt niitä ei ole enää kuin yksi, kiitos viimevuotisen kitkentäintoni. Mutta milläs muulla saat puna-ailakit ja lehtoakileijat kuriin kuin raivoisalla kitkennällä?

Tämän kuvan otin kyllä sen takia, että tuo 15-vuotias alppiruusu vähän naurattaa. Se kun ei kasva millään. Sen keskeltä kasvava rohtovirmajuuri on monin verroin korkeampi! Alppiruusu siis ei ole mikään kääpiölajike, vaan 'Catawbiense Grandiflorum', josta pitäisi kasvaa aika kookas. Tuollainen parimetrinen, kuten virmajuuret.

Rohtovirmajuurilla tuntuu muutenkin olevan tänä vuonna suuruudenhulluuden oireita. Muutaman metrin päässä, kosteikkopuutarhassa, ne ovat ryhtyneet kasvamaan ojan pohjalla ja nousevat sieltäkin lähes kahden metrin varsilla. Ei niiden tarvitsisi, kyllä ne varmaan valoa saisivat vähemmälläkin, vaikka tuolla on muutenkin rehevä kasvillisuus. Ainoastaan muutama rohtosormustinkukan varsi yltää yhtä korkealle. Nekin ovat tänä vuonna ennätysmitoissa.

Kirjokurjenmiekka 'Kermesina' kukkii huomattavasti maltillisemman korkuisena. Se ei ole yhtään normaalia korkeampi. Isot lehdet kuuluvat kilpirikolle.

Onkin aika jännää seurata tänä vuonna näitä venymisiä. Osa kasveista on ihan hurjissa mitoissa, osa pysyy samanlaisina kuin aina.

Mutapuutarhan toisella puolella on sysikurjenmiekka tullut kukkaan. 

Samassa penkissä nuppuilleen tarhakurjenmiekan henkilöllisyys selvisi, kun kukka avautui. Se on 'White City' eli sama kuin muotopuutarhassakin. Olin näköjään siirtänyt siitä osan sinne, osan tänne. Seurana tässäkin kukkii rohtovirmajuurta ja sitten on tuo ihanan värinen nimetön tarhaidänunikko, jonka olen kasvattanut siemenestä.

Katajapenkistä tässä piti puhua, joten takaisin sinne. Kitkemisen jälkeen löytyivät ne kasvit, joita tässä pitäisi kasvaa. Kerrottu idänkurjenpolvi 'Plenum' on erittäin suloinen. Revin sinnikkäistä pohjoissavolaisista puistolemmikeistä suurimman osan, mutta tuo valkoinen sointuu idänkurjenpolveen liian ihanasti, jotta olisin sen tästä kohdasta poistanut. 

Kultatesma kukoistaa tänä kosteana kesänä. Kitkin sitä vahingossa vähän juurineen ja siirsin palan kuistin viereen, sillä tämä on yksi lempiheiniäni. Se on tässäkin värikimarassa niin paikallaan, ettei paremmasta väliä. Kuistin kulmalla se myös palaa lähtöpisteeseensä, sillä sinne istutin ensimmäiset siemenestä kasvattamani kultatesman pikku taimet, jotka myöhemmin siirsin tähän katajapenkkiin.

Kultatesmat ovat tänä vuonna melko korkeita. Niiden takana oleva marhanlilja 'Guinea Gold' on joka kesä puutarhani korkein lajiaan, lähes kaksimetrinen. Kultatesman kukkaröyhyt eivät koskaan ennen ole kisailleet marhanliljan varsien kanssa.

Mutta ne englanninsinililjat! Juu, ne löytyivät ja kyllä ne näkyivät jo ennen kitkentää, nyt näkyvät paremmin. Kuvasta näkee hyvin eron espanjansinililjaan: aidolla englanninsinililjalla kukkavarsi nuokkuu. Kukat ovat myös tummemman siniset. Minulle on käynyt kaksi kertaa niin, että hankin englanninsinililjaa ja sain espanjalaista (tai kenties niiden risteymää). Lopulta tilasin siemeniä Englannista ja kasvatin nämä, ja sain aitoa tavaraa.

Tämän tähdikin henkilöllisyyttä en ole ehtinyt tutkia. Samanlaista, myöhään kukkivaa tähdikkiä löytyy parhaillaan myös ruskopenkistä. Tämä on lähes samannäköinen kuin turkintähdikki, mutta se kukki jo toukokuun alussa. Mietin, voiko sarjatähdikki kukkia näin myöhään. Tutkin ja palaan asiaan. 

Mutta eikö ole kultatesma ihana tämänkin kanssa! Lisäksi tässä katajapenkissä on purppuraorvokkia, jonka istutin alun perin alppiruusun aluskasviksi. Ajattelin, että se sointuu siihen hyvin, mutta sointuu se kaikkeen muuhunkin, on levinnyt sinne tänne koko penkkiin.

Purppuraorvokkia kasvaa myös nietospensas Deutzia × rosea Yuki Cherry Blossomin ('Ncdx2') alus– ei vaan päällyskasvina. Mikä näitä puskia vaivaa! Kääpiötauti?

Tämän puskan kanssa en kyllä alun perin ollenkaan selvittänyt, miten matalaksi tämä jää, ja jouduin sen siirtämään ensimmäisestä paikasta tähän katajan alle. Mutta saisi se kyllä kasvaa korkeammaksi kuin tuo onneton kymmenen senttimetriä, josta purppuraorvokkikin pistää paremmaksi. Lisäksi viereisen myrkkyliljan jättikokoiset lehtitötteröt olivat kaatuneet Yukin päälle. 

Hyvä, että Yuki löytyi, se oli tosiaan aivan muiden peitossa. Mutta tälläkin kerralla taisi käydä haaveri, sillä kitkennän jälkeen tajusin, etten näe rikkilaukkaa kerrassaan missään. Kyllä se tuossa penkissä vielä keväällä oli. Toivon, että maassa on sen sipuleita jäljellä!

Loppukevennykseksi puska puutarhan toisesta päästä. Tämäkin on jäämässä maanpeittokasvin alle! Täpläpeipit ovat ryhtyneet kasvamaan tänä vuonna runsaasti korkeutta ja tahtovat nyt peittää Wine and Roses -komeakotakuusaman (eli 'Alexandran'). Komea on harhaanjohtava nimi puskalle, sillä tämä on nipin napin polvenkorkuinen, vaikka on ties kuinka monta vuotta tuossa kasvanut. Tai siis ollut, ei kasvanut.

Olisiko kyseessä maanpeittokasvien vallankumous? Ne muodostavat vihervyöryn ja peittoavat kohta kaiken?

Englanninsinililja Hyacinthoides non-scripta

Idänkurjenpolvi Geranium himalayense

Kilpirikko Darmera peltata

Kirjokurjenmiekka Iris versicolor

Komeakotakuusama Weigela florida

Kultatesma Milium effusum 'Aureum'

Marhanlilja Lilium Martagon-Ryhmä

Puistolemmikki Myosotis sylvatica

Purppuraorvokki Viola adunca 'Purpurea'

Rohtovirmajuuri Valeriana officinalis

Sysikurjenmiekka Iris chrysographes

Tarhaidänunikko Papaver Orientale-Ryhmä

Tarhakurjenmiekka Iris Germanica-Ryhmä

Tähdikki Ornithogalum

Täpläpeippi Lamium maculatum

Pari tähdikkiä

 ...vaiko yksi ja sama? Nämä jäivät kesällä esittelemättä, vaikka kukkivat ensimmäistä kertaa!

Viime kesänä, viikkoa ennen juhannusta tuli viimein kukkaan pari vuotta sitten hankittu taimi. Tämä tuli nimellä Ornithogalum arcuatum, jolla ei ole suomenkielistä nimeä. Saatesanat olivat, että laji ei ole täysin varma, vaan se voi olla myös O. narbonense (balkanintähdikki), pyrenaicum (pyreneidentähdikki) tai jokin muu vastaava, korkea tähkäkukintoinen tähdikki.

Seuraavalla viikolla tuli kukkaan siemenestä kasvattamani pyreneidentähdikki. Tämäkin kukki ensimmäistä kertaa, mutta odotus oli huomattavasti pidempi kuin kaksi vuotta. Olisikohan peräti kymmenen. Monta kertaa olin jo luopunut toivosta, että taimi joskus kasvaisi tai edes pysyisi elossa, mutta maahan istuttamani pikkuruisen taimen nimilappu pysyi onneksi paikoillaan vuodesta toiseen ja saatoin nähdä sen takana nousevan ruohosipulimaisen korren, jolloin tiesin jättää sen kasvupaikan rauhaan.

Yhtäkkiä viime kesänä sipuli olikin kasvanut niin suureksi, että se työnsi kukkavarren! 

Mielestäni tämän tunnistaa hyvin pyreneidentähdikiksi vihertävistä kukista ja kapeasta, korkeasta kukinnosta. Selvästi eri laji ensimmäisen kuvan puhtaanvalkeaan kukkaan verrattuna, mutta oletettu O. arcuatum voi toki edelleen olla myös O. narbonense tai vaikkapa O. magnum.

Läheltä otettuihin kukkakuviin pitäisi liittää tarkat sijaintitiedot neliömetrin tarkkuudella, sillä näitä valkokukkaisia samantapaisia on muitakin. Tästä kuvasta selviää naapurien perusteella heti, että kyseessä on tähkähietalilja. Naapureita ovat vanha saatu pioni, ehkä 'Sarah Bernhardt', ja purppuraheisiangervo 'Diabolo'.

Loppuun juhannuksen aikaan illalla yhdeltätoista otettu kuva. Edessä kiven vieressä on valkokukkainen etelänkurjenmiekka, siitä oikealla taempana on valkokukkaisia Camassioita, nekin samantapaisia kuin tähdikit.

Ihan mieletöntä, että puolen vuoden päästä kello 23 on yhtä valoisaa kuin nyt on puoli kolmelta! Ja mikä parasta, sinne suuntaan koko ajan mennään; valoisaan päin.

Etelänkurjenmiekka Iris spuria

Purppuraheisiangervo Physocarpus opulifolius, punalehtiset lajikkeet

Pyreneidentähdikki Ornithogalum pyrenaicum

Tähkähietalilja Anthericum liliago

Raikkaan valkoista

 Minulla on yksi metsäpuutarhapenkki mäntyjen alla, jota ajattelen tähän aikaan vuodesta "Riina-penkkinä" rakkaan blogiystävän mukaan blogista Versoja Vaahteramäeltä. Alueelle on kertynyt valkoisia kukkia ja valkokirjavia lehtivärejä ja juuri nyt se on eniten Riinan tyylinen eli raikkaan valko-vihreä.

Vihreä-valkoinen kerrottu valkovuokko 'Monstrosa', keltapeippi 'Hermann's Pride' ja valkoraitalehtinen kielo 'Albostriata' – tämä kasvitrio täyttää mielen ilolla joka kevät. Akileijoja täytyy taas raivata, muuten ne peittävät kaiken alleen.

Hiukan taempana kurkistelee ihastuttava valko-keltainen loistokevätesikko. Krookuksen lehti näkyy, nekin kukkivat valkoisina. En erityisesti suunnitellut alueen värimaailmaa valkoiseksi, kunhan mietin, mitä mäntyjen alle istuttamieni havupensaiden kanssa sopii ja mikä sopii yhteen. On tässä muitakin värejä, erityisesti myöhemmin.

Pienen alueen toisessa reunassa on aiemmin mainittu 'Carrigdale' -esikko ja valkovuokko 'Pink Delight', joka ei ole toistaiseksi yhtään pink, mutta kukka mennee vanhetessaan siihen suuntaan.

Turkintähdikkejä löytyy sieltä täältä, ne kukkivat runsaina ryppäinä aivan maan pinnassa.

Idänsinililja 'Alba' on levinnyt mukavasti sinne tänne. Ihastelen sen sointumista yhteen pikkukäenrieskan kanssa.

Tästä voi päätellä, että valkoinen, keltainen ja vihreä ovat minusta ehkä maailman kaunein väriyhdistelmä puutarhassa.

Muotopuutarhassakin on valkoista – ainakin jos ottaa riittävän tiiviin rajauksen. Nämä ovat 'Purissima' -tulitulppaania.

Oikeasti niiden seurana on purppuraisia 'Laptop' -triumftulppaaneja ja purppura-valkoisia 'Ballade' -liljatulppaaneja, taustan penkissä myös purppuraisia hyasintteja.

Heti muotopuutarhan ulkopuolella vaahteran alla kukkivat 'White Lady' -narsissit. Nämä kuuluvat pienitorvisten ryhmään, toinen vanhemmista on valkonarsissi.

Suuri osa valkonarsisseista on tänä keväänä taantunut, mutta tämä reipas ryhmä on onneksi hyvin elossa ja kukassa. Sain sipulit narsissivaihdossa vuosia sitten Kosotäti-nimiseltä bloggaajalta, ja nämä ovat vanhaa kantaa. 

Ruusu-heinätarhassa kukkii nunnannarsissi 'Curlew'. Ihana kermanvaalea väri ja taivaallinen tuoksu!

Koiranhammas 'White Beauty' (Erythronium californicum, jolla ei kai vielä ole suomenkielistä nimeä) yllätti kukkimalla sekä saniaistarhassa että pienten herkkujen nurkassa. En edes huomannut kukkavartta ennen kuin kukka avautui.

Nyt on joka suunnassa niin kaunista! Ruskopenkki hehkuu tulppaaneja ja rusotuomipihlajan kukintaa.

Rakastan tarhakalliokielon vahvaa vartta, joka ponnistaa korkealle esitelläkseen pikkuiset, nuokkuvat vihreä-valkoiset kukat.

Päärynä 'Gera' lupailee taas upeaa kukintaa, vaikka puu on vasta metrinen.

Tähtimagnolia.

Idänsinililja Scilla siberica

Keltapeippi Lamium galeobdolon

Kielo Convallaria majalis

Liljatulppaani Tulipa Liljakukkaiset-Ryhmä

Loistokevätesikko Primula Polyantha-Ryhmä

Nunnannarsissi Narcissus Jonquilla-Ryhmä

Pikkukäenrieska Gagea minima

Päärynä Pyrus communis

Rusotuomipihlaja Amelanchier lamarckii

Tarhakalliokielo Polygonatum × hybridum

Triumftulppaani Tulipa Triumph-Ryhmä

Tulitulppaani Tulipa Fosteriana-Ryhmä

Turkintähdikki Ornithogalum oligophyllum

Tähtimagnolia Magnolia stellata

Valkonarsissi Narcissus poëticus

Valkovuokko Anemone nemorosa

Kasvien elinvoima ja kesäyön taika

 Toissa yönä heräsin ennen neljää enkä saanut unta. Mietin, missä Musti on – se oli ottanut illalla yhteen jonkun vierailijan kanssa ja vaikka sillä ei vaurioita ollut, olisin silti suonut, että se tulee viereen nukkumaan.

Kun katsoin ikkunoista ulos, totesin, että alhaalla kyläniityllä on hieno usva. Lisäksi oli aivan valoisaa! Minä kun vetelen tyypillisesti erittäin sikeitä tuohon aikaan, niin en tiedä yöneljän valoisuudesta mitään.

Rohanin tummalehtinen japaninkirsikka 'Royal Burgundy'.

Kesäyön tunnelma on täynnä taikaa. Kukassa on sorjalaukka 'Mount Everest' ja lukuisia valkoisia 'Alba' -isotähtihyasintteja.

 

Niitä on todella paljon! Ovat tehneet siementaimia ahkerasti.

Valkokukkaisilla tähtihyasinteilla on upeat siniset heteet, tai heteiden ponnet. Ne eivät ole kovin kauaa siniset, sillä kukissa pörrää jatkuvasti pölyttäjiä vieden sinisen, ilmeisesti siitepölyn, mennessään.

Pörisijä itse teossa.

Niinpä ei ole ihme, että siementaimia nousee. Tämä pieni tähtihyasinttiniitty on todella kiva tummalehtisen mustaseljan edessä. Mustaselja on lajiketta Black Beauty eli 'Gerda'.

Vähän aikaa sitten valkoisista kukista vastasivat espanjansinililjat, lajikenimikin on Tolkien-henkeen täydellinen 'White City'. Vasemmalta kurkkaa libanoninlaukka, nekin kukkivat erittäin pitkään!

Kun tuli puhe leviämisestä, täytyy laittaa tämä kuva keväältä. Jaoin viime vuonna silkkipionia, joka oli kasvanut todella suureksi ja se retkotti käytävällä. 

No mutta mitäs tuolta nousee yhä edelleen neliömetrin alalta – ettei vain silkkipionia. Yksi versokin on tuossa vasemmalla aivan penkin etureunassa, mistä nimenomaan yritin pionia poistaa.

Silkkipioni on kauneimpia ellei kaunein pioni, joten kovin pahoillaan ei voi olla siitä, että jaettavaa riittää edelleen.

Lisäksi aurinkoisemmassa ruusu-heinätarhassa kukat olivat ehtineet kukkia ohi, kun olin poissa kotoa touko–kesäkuun vaihteessa, mutta vähän varjoisemmassa Rohanissa kukinta vasta alkoi, kun palasin kotiin kesäkuun alkupäivinä.

Kaukasianpionin ensikukinnan valitettavasti missasin sillä aikaa, kun olin poissa. Ensi vuonna uusi mahdollisuus!

Kun nyt päästiin kevätkuviin, laitetaan tämä turkintähdikistä, joka kukki toukokuun alussa. Tästä oli puhetta parissa blogissa, joissa piti olla nuokkutähdikkiä, kuvat oikeasta nuokkutähdikistä ovat edellisessä jutussa. Turkintähdikki on hyvin aikainen. 

Paljon kuvia ei keväältä olekaan Rohanista, sillä alue herää myöhään. Näsiä ja lumikello löytyy, ja ne tulikin esiteltyä varmaan huhtikuussa.

Kevätkaihonkukka 'Alba' on jo toinen yritys Rohanissa. Ensimmäinen kuoli aikoinaan kuivuuteen eikä tämä toinenkaan kovin hyvässä hapessa tällä hetkellä ole. Kuva on toukokuun 16. päivältä, jolloin SATOI! 

Kunpa sataisi...

Ostin syksyllä kolmea erilaista mukulaleinikkiä, joista vain tämä Rohaniin istutettu 'Salmon's White' kukki. Toivon, että nämä kaikki viihtyvät – tavallinen mukulaleinikki kukoistaa pihassani niin monissa paikoissa, että toiveet ovat korkealla.

Tällä hetkellä Rohanissa on korkea ja villi meininki. 

Tummakurjenpolvi 'Samobor' on taas lähtenyt keulimaan. Kuritin sitä tänään oikein kunnolla.

Sorjalaukka 'Mount Everest', samaa tässä edessä ja kauempana.

Hajulaukka on ihana. Kuvasta näkyy, että sinivalkoinen petticoat-akileija oli edelleen samalla paikalla eilen, jolloin otin kuvan; tänään se siirtyi ruusutarhaan. Hyvä tehdä siirto ennen kuin siemenet kypsyvät, sillä en halua sinisiä kukkia Rohaniin.

Sinisiä kukkia saa oikein mielellään olla muualla. Entisen sauna-liiterin tällä puolella on lehtosinilatvaa ja raunioyrttiä. Minusta tämä pärekattoinen rakennus, jonka läpi nykyisin näkee, on ihana. On hauskaa, että tältä puolelta näkee nyt Rohaniin, joka on tuolla rakennuksen takana.

Olen siis purkamassa tätä lahoa saunaa, mutta en raaski kylläkään purkaa kokonaan.

Näkymä Rohaniin iltavalossa mutapuutarhan yli. Otin kuvaajan mukaan kuvaan. Varjoni vieressä on tummapärskäjuuri, josta oli puhetta Hiidenkiven puutarhan Minnan kanssa. Sen siirto viime vuonna onnistui.

Tylppöorapihlajia bongasimme viimeviikkoisella veneretkellä, niitä löytyy minultakin, tosin puutarhamyymälästä ostettuja piiskataimia. Halusin englantilaisen tylppöorapihlaja-aidan tienvarteen. 

Näitä pitäisi taivuttaa viistoon, jolloin aidasta tulee alhaalta tiheämpi, mutta se on vaikeaa, sillä puskat kasvavat rakentamani risuaidan ja kanaverkon välissä – peurat kun tulivat edelleen risuaidan läpi. Yritin tänään taivuttaa, mutta onnistuin vain osassa.

No, täytyy vain leikata sitten. Saahan sitä pensasaitaa tehtyä silleenkin.

Kiinanpioni 'Moon of Nippon' meinaa kukkia todella runsaasti.

Vielä enemmän odotan ruusuaikaa, nuppuja pullistelee siellä sun täällä! Tämä on Rohanin neidonruusu 'Félicité Parmentier'.

Tässä vielä kuva toissayöltä neljän jälkeen. Silloin oli loistavan pehmeä valo – näinä päivinä on vaikea saada hyviä kuvia, kun ei ole pilvenhattaraakaan varjostamassa.

Kuvassa oikealla näkyy mutapuutarhan reunalla puistoalppiruusu 'Catawbiense Grandiflorum', josta piti tulla parimetrinen. Se ei ole kasvanut 13 vuodessa varmaan kuin viisi senttiä. Mutta ainakin se kukkii.

Tässä kuvassa on puolestaan koko lähes 15-metrinen Rohan alusta loppuun saakka, mutta litistyneenä. Ihan ihmeellistä, miten kuva voi tehdä tepposet todellisille mittasuhteille.

Ja sekin on ihmeellistä, että valkoisten laukkojen vieressä näkyvä punainen piste on yhä edelleen kukkiva punainen papukaijatulppaani tuolla säleikön takana!

Tämäkin on oikea ihme. Vuosikausia sitten (vuonna 2016) kasvatin siemenestä kaksivuotista Lysimachia atropurpurea 'Beaujolais' -alpia. Ne kukkivat muualla päin pihaa ja nyt en muista, siirsinkö siementaimen tänne vai ripottelinko siemeniä tänne Rohaniin. 

Ehkä ripottelin, sillä silloin tällöin olen huomannut Rohanissa tuollaisen tyypillisen siniharmaiden kiharareunaisten lehtien ruusukkeen tai muutamiakin. Yleensä syksyllä tai jopa keskellä talvea. Ne ovat joka kerta menehtyneet kevääseen mennessä. 

Viime talvena tajusin heittää jotain niiden päälle pakkassuojaksi ja kas, nyt ne kukkivat! Mahtava maan siemenpankki! Edellisen kerran sain ihailla näitä kauniita kukkia viisi vuotta sitten.

Espanjansinililja Hyacinthoides hispanica

Hajulaukka Nectaroscordum siculum

Isotähtihyasintti Camassia leichtlinii

Japaninkirsikka Prunus Sato Zakura -Ryhmä

Kevätkaihonkukka Omphalodes verna

Kiinanpioni Paeonia lactiflora

Libanoninlaukka Allium zebdanense

Mukulaleinikki Ficaria verna

Mustaselja Sambucus nigra

Neidonruusu Rosa Alba-Ryhmä

Puistoalppiruusu Rhododendron Catawbiense-Ryhmä

Silkkipioni Paeonia wittmanniana

Tummakurjenpolvi Geranium phaeum

Turkintähdikki Ornithogalum oligophyllum

Tylppöorapihlaja Crataegus monogyna

Sorjalaukka Allium stipitatum