Satoa ja rehotusta

 Ylärinteessä on aika mojova nokkospöheikkö.

Tuo on kohdassa, josta on vaikea niittää kovin alhaalta, sillä olen muutama vuosi sitten kasannut siihen kaadetun kuusen oksia. Ne eivät tunnu maatuvan millään. Toisaalta alue toimi erinomaisena perhosentoukkareservaattina alkukesällä: osa nokkosista oli mustanaan neitoperhosen toukkia, myös nokkosperhosen tietysti, ja muitakin.

Nyt mietin, että kun on noin upea, puhdas ja iso nokkossato, voisinkin kerätä ja ryöpätä sitä pakkaseen. Käytän mielelläni nokkosta ruuanlaitossa ja pakkasesta sitä saa sitten helposti, ei ole enää pelkkä kesävihannes.

Tältä näyttää puutarha-ammattilaisen kirsikkaviljelmä, heh. Istutin keväällä 'Van' -imeläkirsikan nokkosalueen tuntumaan. Vuorasin istutuskuopan verkolla, joka ulottuu myös yli 20 cm korkeudelle; vesi- ja muiden myyrien takia. Keskikesällä havaitsin, että rungon kuori on kaluttu lähes ympäri, vain tukikepin puolelta eivät olleet saaneet sitä nakerrettua. Olivat sitten kiivenneet verkon yli, tietenkin.

Voi sentään! Toivottavasti kirsikka toipuu, laitoin haavansuoja-ainetta paljaaseen kohtaan ja rungonsuojaverkon sen ympärille. Se pitäisi kyllä aina laittaa heti, kun hedelmäpuun istuttaa. Toisaalta tämä ei ollut sen taimitilauksen tärkein kasvi, ainoastaan heräteostos.

Ylärinteessä on nykyään jo iso alue, josta pystyn leikkaamaan nurmikkoa, kun olen kaivanut kiviä pois. Siellä myös kukkii ihana myskiruusu 'Ghislaine de Féligonde'.

Syksyllä tekemääni köynnösmajaa en ole vieläkään viimeistellyt eli kivennyt sen keskiosaa, enkä edes perannut sen kapeaa istutusaluetta. Harmillinen vilustuminen on torpannyt kaiken tekemisen jo lähes viikon ajan. Välillä kuvittelin jo olevani terve ja menin kaislanniittotalkoisiin, jonka jälkeen olin entistä kipeämpi. Tänään on vielä pää pehmeä, mutta ehkä huomenna kykenen taas johonkin.

Onneksi kurjenpolvi Rozanne eli 'Gerwat' ei hoitamattomuudesta piittaa, vaan kukkii ihanasti.

Syksyllä istuttamani verikonnantattaret ovat yhä elossa, mistä olen hyvin iloinen. Taitaa olla ensimmäinen talvi ikinä, josta ovat selvinneet elossa. Silti näitä istutan, jos syysalennuksesta löydän, sillä pidän kovasti näiden kukinnoista ja kasvutavasta. Lajike on 'Pink Elephant'.

Japninsinisade 'Multijuga' on myös elossa ja reippaassa kasvussa.

Ehkä tänäkin vuonna käy niin, että ennätän kunnolla puutarhaprojektien pariin vasta syys–lokakuussa. Toivottavasti tulee yhtä täydelliset piharakentamissäät kuin viime syksynä.

Loppuun komea valkosipulisato. En ole koskaan onnistunut niiden kanssa näin hyvin! Istutin 'Germidor' -valkosipulin kynnet marraskuussa ja nyt nostin näin komean sadon. Täytyy säästää yksi sipuleista taas loppusyksyllä istutettavaksi.

Hyvä ajoitus, sillä flunssaisena olinkin ehtinyt syödä valkosipulivarastoni loppuun. Ai että tuore valkosipuli on hyvää.

Imeläkirsikka Prunus avium

Japaninsinisade Wisteria floribunda

Kurjenpolvi Geranium

Myskiruusu Rosa Moschata-Ryhmä

Verikonnantatar Bistorta amplexicaulis

Mansikkaniityt

 Näkymiä sieltä täältä sekä tärkeitä kukkijoita.

Nyt näyttää ja tuntuu kesältä. Kuten jo tuli mainittua, ruusut kukkivat parhaimmillaan. Etualalla on villin punaisen penkin apteekkarinruusu, taustalla puhtaanvalkea tarhaneidonruusu 'Mme Legras de St Germain'.

Portin tolppaan voi nähdä kasvamassa luostarinköynnösruusun – sen kolme kermanvaaleaa kukkaa näkyvät paremmin, kun leikkasin viereistä rusotuomipihlajaa. Siitä on muutenkin viisasta leikata alimpia oksia, niin alle mahtuu paremmin perennoja ja sipulikukkia.

Näkymä riippumatosta tuli mainittua, mutta enpä ikinä mene riippumattoon kameran kanssa – en ota edes puhelinta mukaan pilaamaan rauhaa. Tästä kyllä näkyy vain pieni osa näkymästä. Sitä hallitsee köynnösruusu Flammentanz.

Muotopuutarhan toiseen köynnöskaareen kiipeävä kärhö 'Comtesse de Bouchaud' on kiitettävän runsaskukkainen, lisäksi kukat ovat tasaisesti pitkin matkaa. Muistan kyllä leikanneeni tätä joskus, mutta en pysty sanomaan, minä vuonna ja miten. 

Leikkaamista ennen siinä oli kukkia vain latvassa. Ehkä leikkuu täytyy uudistaa ensi keväänä.

Edellisessä kuvassa kaukana taustalla näkyi oranssia. Rusopäivänliljat ne siellä, tonttini alkuperäisasukkaat. Siirsin ne aikoinaan talon varjoisasta päädystä, jossa eivät enää kukkineet, heinikossakin olivat. Nyt niitä voisi harventaa, sillä huomaan päivänliljojen ahdistaneen vaalimani syyshohdekukan pieneen kivenkolon nurkkaan – ainoa syyshohdekukkani, joka on elänyt yli kaksi vuotta, ja nyt se on alle kymmensenttinen rääpäle, joka sinnittelee vain muutaman lehden voimin. 

Pihatien toisella puolella on lisää oranssia.

Pantterililjat kukkivat todella komeasti. Paikka on saniaistarha, jossa keväällä kukkivat pikkuruiset lumikellot ja talventähdet – jos kukaan enää muistaa niin kaukaisia asioita. Silloin kaikki on niin matalaa ja paljasta, että pienet kivetkin näkyvät, nyt tähän rehevyyteen meinaa hukkua.

Raivattavaa riittää, tässä erään päivän ruusutarhan kitkennän tulosta. Vedin pois ihan vain välttämättömimmät. Puutarha jäi monen viikon kiireissä todella retuperälle ja nyt yritän juosta hommien perässä. Paitsi etten ole tällä hetkellä edes kotona puutarhatöitä tekemässä!

Kasvimaalla ei kasva oikein mikään kunnolla, paitsi syksyllä istuttamani talvivalkosipulit. Ne ovat kerrankin edelleen jossain määrin vihreitä! Niiden takana samassa laatikossa pitäisi olla samettikukkaa ja tiikerikaunosilmää, mutta kaikki on itse kylväytynyttä korianteria ja viime syksynä maahan jääneistä pikkuruisista mukuloista kasvaneita perunanvarsia. Niitä nousee joka vuosi, mikä on hauskaa, sillä luulisi perunanmukulan jotenkin talven mittaan paleltuvan.

Vaikka kylvökseni eivät taaskaan suurimmalta osalta onnistuneet, on näkymä ihan kiva, kun katsoo riittävän kaukaa. Silkkimaloppi 'Carmine Rose' kukkii, ja itsekseen kylväytyviin kehäkukkiin voi aina luottaa. Pinaatista iti pari versoa, sitten ne kuivuivat, kun unohdin kastella. Leijonankita ei nähdäkseni koskaan itänytkään. 

Salaattia tulee jonkin verran ja mangoldia on kolme heiveröistä taimea. Retiisit ovat jo kukassa, sillä en pidä niistä, niinpä en ole korjannut satoa. Tämä on holtittoman hyötytarhurin rehellinen tunnustus.

Taustalla oven vieressä on ihastuttava David Austin -ruusu Tranquillity. Sitä syön silmilläni. Olen myös maistellut retiisin siemenpalkoja, ne ovat jotakuinkin siedettäviä. Voikohan maloppia syödä?

Malopista mansikkaan. Ystävän aikanaan tuoma kuukausimansikka on tuottanut siementaimen, nyt niitä on kaksi. Silkkimaloppia kylvin tähänkin, se on vähän kituliasta kieltämättä.

Viereisessä kaivonrenkaassa ei näy pihaustakaan sinne kylvämistäni pak choista tai mangoldeista. Ehkä voisin tyrkätä jääkaapissa itämään lähteneet vanhat perunat sinne. Ne ovatkin odotelleet loppusijoituspaikkaa vintin rappusilla jo kesäkuusta asti.

Sitten mansikkaniityille. Tarhanietospensas 'Strawberry Fields' kukkii enemmän kuin konsanaan. Se on, tai oli, kuun alkupuolella, ihanaakin ihanampi näky. Onneksi se kasvaa aivan pihatien varrella, jota kuljen jatkuvasti (esimerkiksi matkalla kasvimaalle, he he).

Strawberry fields forever! En ole Beatles-fani, mutta tämä on kyllä upea. Tsiljoona kertaa parempi kuin onneton rääpäle Yuki Cherry Blossom, joka on aivan kääpiö kääpiökokoisine kukkineen. Sitä pitää ihan etsiä muiden kasvien alta, ja mustikallakin on isommat kukat kuin sillä.

Oranssi, persikka, vaaleanpunainen ja liila sointuvat kivasti yhteen, ja oranssi pitää huolen sähäkkyydestä.

Leikkelin pergolan orjanruusun roikkuvimpia varsia ja mitäpä löysinkään: kärhö 'Niobe' kukkii oikein kauniisti usean kukan voimin tuolla ranteenpaksuisten piikkisten ruusunrunkojen takana. Tai oikeastaan ranne ei riitä, isoin on kyynärvarteni paksuinen.

Kärhössä on ainakin viisi kukkaa, joita käyn säännöllisesti ihailemassa ja samalla kertomassa köynnökselle, että se voisi alkaa kasvaa korkeutta, niin kukat näkyisivät vähän paremmin.

Pidän siitä, että entinen sauna & liiteri on muuttunut parissa vuodessa kauniiksi pärekattoiseksi katokseksi, josta näkyy läpi. Rakennus ei enää ole ruma möykky keskellä pihaa, vaan ilmava rakennelma, joka tuottaa uusia, kiinnostavia näkymiä lävitseen. 

Kylässä ollut ystävä tarttui sorkkarautaan ja repi entisen saunan sisäseinät auki ja poisti samalla levyt, joiden ulkopuolen alumiinipaperi oli ollut melkoinen näköhaitta jo jonkin aikaa. Ne kun tulivat esiin purettuani ulkolaudoituksen viime vuonna. Vaiko toissa vuonna. 

Onpa ihana ystävä. Nyt koko entinen sauna on kiva pärekattoinen ristikkorakenne, joka näkyy taustalla koirankopin takana. Edessä kukkii Austin-ruusu The Pilgrim.

Kehitys kehittyy ja lopetan tähän, jotta tästäkin ei tule maratoonia. Mukavaa päivää sinne!

Apteekkarinruusu Rosa Gallica-Ryhmä 'Officinalis'

Luostarinköynnösruusu Rosa UETERSENER KLOSTERROSE ('Tan99176')

Pantterililja Lilium pardalinum

Rusopäivänlilja Hemerocallis fulva

Rusotuomipihlaja Amelanchier lamarckii

Silkkimaloppi Malope trifida

Tarhaneidonruusu Rosa Alba-Ryhmä

Tarhanietospensas Deutzia × hybrida

Muutaman lehden kaalisato

Eli juttu kasvimaan kupeesta. 

Alkukesästä kehuin, että palmukaalit saavat kasvaa melko rauhassa, kun niiden kasvupaikalta nousi myös itsestään kylväytynyttä tilliä melko tiheänä viidakkona. On totta, että kaalin lehdet ovat yllättävän ehjiä, kun ottaa huomioon, ettei niiden suojana ole missään vaiheessa ollut harsoa. Mutta muuten sadolla ei oikein pääse kehuskelemaan. 

Ehkä kerään tänään muutaman lehden, sillä muistin juuri, että jääkaapissa on ruusukaaliakin. Niistä voisi yhdessä tehdä jotakin kaaliherkkua.

Mutta koska en ole varsinainen hyötykasvi-ihminen, loppuu kasvimaajutun hyötyosuus tähän ja jatkuu muilla asioilla, kuten tällä näkymällä kasvimaalta kohti Rohania. Sieltä noustaan pari porrasaskelmaa tänne ja maanpinta jatkuu kiveyksenä, mutta kivien väliin on kylväytynyt kaikkea koivusta alkaen – rehotus on aika saada kuriin ja kiveys esiin.

Siinä yksi tämän syksyn projekteista.

Edellisen kuvan oviaukon pielessä olevan penkin on valloittanut hervottomaksi kasvanut tiibetinkoirankieli. Enpä tiennyt, että kesäkukasta voi tulla tuon kokoinen! Aivan kuvan vasemmassa reunassa voi juuri ja juuri nähdä 'Strawberries and Cream' -isomaksaruohoa. Koirankieli peittää lähes kaiken muun näkyvistä.

Viime päivinä on ollut ihania puutarhurointisäitä, mutta sunnuntai oli huippu! Yli 19 astetta varjossa eikä pilvenhattaraakaan taivaalla koko päivänä. 

Nyt siirrytään kasvimaan viereiseen ruusutarhaan, kuvassa oikealla, sillä siellä on muutamia kukkia. Ihan kuvan oikeassa reunassa on karhunvadelma 'Loch Ness', joka tuottaa jatkuvalla syötöllä herkkumarjoja. Juuri sopivan määrän päivässä, että on kätevin heittää ne suoraan suuhun.

Toisessa kartiossa kasvaa teivadelma eli karhunvattu 'Tayberry', mutta sen maanpäälliset osat paleltuivat talvella, joten satoa ei tänä vuonna tule. Karhunvadelmat ovat kuin vadelmia: marjat tulevat edellisvuoden versoihin. Mutta on täällä muuta nähtävää. Kartion juurelle siirtämäni jakopala 'Royal Ruby' -syysasterista on kaikkein rehevin pihani kolmesta yksilöstä – oikea silmänilo! 

Ihanaa, jos se tästä vielä kasvaa ja leviää.

Kultakärsämö kukkii edelleen, tosin tämä taitaa olla vuoden viimeinen kukinto. Muut ovat jo ruskistumassa. Aika hyvä saldo: kukinta alkoi kesäkuun viimeisinä päivinä.

Ruusutarhassa kun ollaan, ruusujakin on. Lady of Shalott kärsi talvesta ja aloitti kukkimisen vasta elokuussa. Tämä on nyt sen tämän kesän kolmas kukka, ja kasvu on sen verran vaisua, ettei enempää ehkä tule. Vannomaan ei pidä mennä, sillä viime vuonna viimeiset kukat yrittivät avautua vielä marraskuussa, kun tuli talvi lumettomaan puutarhaan. Se lieneekin tämänvuotisen kituliaisuuden syy.

Austin-ruusut kukkivat yleensä hyvin vielä lokakuussa, joten onneksi tämä ehtii ainakin jatkaa kasvuaan ja vahvistumistaan.

Tämä hieman harmittaa. Bourbonruusu 'Honorine de Brabant' on asunut ruusutarhassa kolme vuotta, mutta kukkinut aina vaisusti. Nyt siihen oli pullistumassa lupaava nuppu korkeaan varteen, mutta elo–syyskuun vaihteen kovat sateet turmelivat sen. Tuostakin voi vähän nähdä ihanaa raidoitusta.

Tässä vielä Lady of Shalottin tämän kesän ensimmäinen kukka elokuun viimeisinä päivinä.

Täytyy toivoa, ettei tällä kertaa tulisi kovaa talvea! Useimmat Austineistani ovat viettäneet kesänsä kukkien vain vähän ja toipuen talven aiheuttamasta järkytyksestä. Ei tähän heti perään toista samanlaista kestä, ei ihminen eikä ruusu.

Bourbonruusu Rosa Bourbon-Ryhmä

Isomaksaruoho Hylotelephium telephium

Kultakärsämö Achillea filipendulina

Syysasteri Symphyotrichum novi-belgii

Tiibetinkoirankieli Cynoglossum amabile

Jotain satoa

 Mainitsin edellisessä jutussa, että yhdessä kasvimaan laatikoista ei kasva mitään.

Se on tämä, kaikkein syvämultaisin laatikko. Missä lie vika – ehkä laitoin liian paksun levä–ruokokatteen. Edellisessä jutussa mainitsin myös biohiilen, jota laitoin kaikkiin laatikoihin samaan aikaan, kun tein kylvöt. En oikein jaksa monivaiheisia souveja – kun kylvetään, tehdään homma kerralla valmiiksi, tai sitten biohiilen laittaminen jää.

Alkukesällä näin joitakin versoja, mutta yksikään niistä ei noussut katteen päälle, vaan kuivuivat jossakin vaiheessa.

No, ensi vuonna uudet yritykset!

Muissa laatikoissa kyllä kasvaa, vaikka tein niihin samanlaiset hiili+kate -systeemit. Salaatin suhteen lienen taas omavarainen niin, ettei tarvitse ensi vuonna kylvää. Nämä vain lähtivät laukalle niin aikaisin, että lehtisato alkoi olla kitkerää jo juhannuksen jälkeen.

Tilliäkään ei tarvitse kylvää, se kylväytyy itse. 

Kunnostauduin nostamaan viitisen vuotta sitten istutetun talvivalkosipulin tänä vuonna, kun sain kommentin, että sitä voisi korjata jo kesällä. Se olikin tehnyt monta paksua kynttä. Tähän mennessä se olisi jälleen lakastunut, kuten joka vuosi aiemminkin, minkä vuoksi se oli aina jäänyt maahan.

Ai niin. Sipulit pitäisi nostaa. Kasvimaa on kyllä hankala tällaiselle, jolta ei askel sinne suuntaa itsestään. Satoa ei tahdo muistaa korjata! Olen kyllä ajatellut kasvimaata, mutta siksi, että sen kiveys vaatii viimeistelyä ja parannusta.

Mangoldia voisi käyttää. Ajattelinkin, kun yhtenä päivänä tein ruokaa, mutta unohdin. Herneitä on tullut syötyä suoraan kasvimaalla. Ulkona syöminen on parasta!

Onneksi on kasveja, jotka nousevat vuodesta toiseen. Teivadelma eli karhunvadelma 'Tayberry' ei tehnyt satoa tänä vuonna, sillä talvi vei kaikki sen maanpäälliset versot. Uusia on onneksi kasvanut ja ne tuottavat marjoja taas ensi vuonna. Karhunvadelma 'Loch Ness' talvehti hyvin ja käyn tekemässä herkutteluretken sen äärelle noin joka toinen päivä.

Yrttilaatikko tuottaa yrttejä, vaikka siihen kylvämäni unikot eivät taaskaan itäneet. Unikoissa on sitten oudot siemenet! Tästä on täällä kommenteissa ollut puhetta. Ne vain eivät idä kasvimaalla tai kukkapenkeissä. Tai ainakaan en näe edes sirkkalehtiä, kukista puhumattakaan. Keväällä ruukkuun kylvämäni itivät kyllä.

Maa-artisokka mennä porskuttaa. Nyt ei ole sen satokausi, kun se kukkii, mutta myöhemmin syksyllä saa taas herkkua.

Pihlajanmarjoja voisi kerätä, niitä on puussani tänä vuonna vain vähän, mutta onneksi alaoksilla, mistä niihin yltää. Ettei vain taas käy niin, että sitten, kun muistan mennä kipon kanssa, ei olekaan enää marjan marjaa jäljellä.

Mutta ei täällä nälkään kuolla. Naapuri kiikutti äsken omenakakun palan vaniljakastikkeella suoraan kotiinkuljetuksena!

Karhunvadelma Rubus Karhunvattu-Ryhmä

Maa-artisokka Helianthus tuberosus

Punaisia herkkuja

 Kaikenlaista tulee popsittua.

Karhunvatukat sointuivat raakoina täydellisesti punaiseen 'Red Velvet' -liljaan. Nyt lilja on lopettanut kukinnan ja 'Loch Ness' -karhuvatukat kypsyvät yksi toisensa jälkeen. Niistä ei ole kypsänä kuvaa, sillä käyn napsimassa ne suoraan suuhun, kun mustuvat ja pehmenevät.

Ystävän monta vuotta sitten tuomasta mansikantaimesta tulee satoa. Taimi on myös tehnyt itselleen kaverin samaan betonirenkaaseen. Näistäkin saa muutaman kypsän marjan suuhun päivittäin. 

Tämä taisi olla jokin kuukausimansikka. En ole oikein perehtynyt mansikkalaatuihin.

Näkymä kasvimaalle; kuvasta ei tosin mansikoita tai karhunvattuja erota. Ruusu-heinätarhassa, ovesta alavasemmalle, on kauniit kukkapilvet valkoisia kukkia, kun rikkaporkkanat ja valkokukkaiset kurkkuyrtit kukkivat. Niiden takana on kasvimaan tilliä limenvihreässä kukassa, erittäin kaunis kukka sekin.

Oikeassa reunassa on Rohan.

Rohanissa kasvaa tällainen herkullinen punainen. Austin-ruusu William Shakespeare 2000 nousi henkiin, luulin jo kuolleeksi. Nyt se kukkii villien palsternakkojen limenvihreiden kukkien seassa.

Tämä kuva on vähän hämäystä, sillä näillä en herkuttele – en pidä punaisista viinimarjoista missään muodossa. Sujuvasti marjojen kauneutta kyllä ihailin, ja puskaa myös talloin, kun laudoitin ja maalasin talon päätyä. Jossain vaiheessa oli tikkaat pakko pystyttää lähes puskan päälle.

Loppuun sininen herkkumarja. Retkellä saaren kalkkikaivoksille tuli vastaan upeassa marjassa oleva katajapuska. Maistoimme marjoja ja nuo kypsät siniset ovat yllättävän hyviä aikuiseen makuun ihan sellaisenaan! Retkueen lapsijäseniä ei maku innostanut. Söisin toistekin – kielelle jäi hieno aromi.

Kyseinen puska kasvaa lähes saaremme korkeimmalla kohdalla.

 

Karhunvattu Rubus Karhunvattu-Ryhmä

Kataja Juniperus communis

Kuukausimansikka Fragaria vesca var. semperflorens

Punaherukka Ribes Rubrum-Ryhmä

Kuulumisia kasvimaalta

 Terveisin hyödytön hyötyviljelijä. 

Onneksi kasvit itse auttavat. Kun salaatti pääsee kukkimaan, niin kuin täällä käy, koska niin harvoin kasvimaalla käyn, se tuottaa itse siementaimet seuraavalle vuodelle. 

Piti ihan tarkistaa puutarhapäiväkirjoista, koska tätä 'Rouge Grenobloise' -salaattia kylvin. Se oli vuonna 2020. Siitä pitäen olen ollut sen suhteen omavarainen jopa niin, ettei tarvitse vaivautua keräämään siemeniä ja kylvämään. Kasvin itse kylväytyessä saa myös hyvin aikaista satoa. Nämä yksilöt kitkin kiveykseltä suoraan keittiöön.

Varsinaisesti ko. salaattia on kasvanut tässä laatikossa, jonka tein ylösalaisin laittamani vanhan laverisängyn ympärille. Lähimmässä osassa on sekä punalehtistä että tänä keväänä kylvämääni sidesalaattia. Kokemukseni mukaan se sietää kuivuutta paljon paremmin kuin lehtisalaatti. Seuraavaan osaan kylvin lehtikaalia, mutta itsekseen siihen on kylväytynyt tilli. Ehkä se harhauttaa kaalin tuholaisia, toivotaan! Ainakin pikku lehdet ovat vielä toistaiseksi ehjät.

Valkosipulia olen kasvattanut monta vuotta, siis tuota yhtä ja samaa sipulia. Se aina kuihtuu juhannuksena enkä sadonkorjuuaikaan enää edes muista sitä. Toivottavasti tänä vuonna on parempi tuuri, sillä olen panostanut katteisiin.

Katteiden takia kasvimaan kylvöni ovatkin edenneet niin hitaasti, vain yksi laatikko päivässä. Katteen lisäämiseen on nimittäin sisältynyt ruoko-leväryönän haravoiminen rannasta ja venevajan laiturin kainalon niitto, kun vesi oli niin alhaalla, että kerrankin pääsi niittämään ruokoa aika pitkältä ihan vain saappaat jalassa, ilman venettä tai uintia.

Esitellään tähän väliin kasvimaan reunan upea jalosyreeni 'Andenken an Ludwig Späth'.

Ajattelin, että juttu kaipaa yleiskuvia, niinpä kävin äsken niitä ottamassa. Tässä on Rohan oikealla, ruusu-heinätarha vasemmalla ja ovesta mennään kasvimaalle.

Meillä on harmaata, sillä aamulla satoi ripaus, jihuu! Sitä ei ollut ennusteessa, mutta yli menevä matalapaine oli, joten toivoa oli myös sateesta. Sademittariin kertyi teelusikallinen, joten paljoa ei tullut, mutta hyvä näinkin. Eilen oli niin navakka, kuivattava tuuli. Sää on selvästi myös viilennyt, mittari näyttää 16 astetta. Nyt kukinnat kestävät pitkään!

Edellinen, kunnon sade oli sunnuntaina ja seuraava on luvassa sunnuntaiksi, tämä on erinomainen tahti. Sadetta kahdesti viikossa on juuri se, jota toivon.

Mutta mennäänpä kasvimaalle. Näkymä ovelta. Keskellä on ainoa laatikko, jonka ehdin kylvää/istuttaa toukokuussa – ei kun kylvin sen 29.4.! Istutin jopa perunat – hyvä, etteivät ne paleltuneet. Toukokuu meni matkoilla, sairastaessa, vieraiden kanssa, työkiireissä ja kaupunkireissussa, ei siinä paljon ehtinyt.

Edellisessä kuvassa vasemmalla on korkein laatikko. Teen nyt kokeita katteen paksuuden kanssa, sillä se ensin kylvämäni laatikko toimii ihan hyvin 10 cm katekerroksen kanssa. Paitsi ettei unikko näytä itäneen tai kasvaneen katteen läpi, se voi olla liian hento. Mutta unikoiden suhteen on aina jotakin ongelmia, ne tuskin koskaan onnistuvat muutenkaan. Paitsi se vaaleanpunainen kerrottu pioniunikko, joka kylväytyy kaikkialle.

Vastaniitetty ruoko on hankalaa, sillä sen varret ovat niin pitkiä. Niitä pitää saada taiteltua laatikon kulmissa ja ne eivät muutenkaan asetu niin nätisti kuin vanha rantaryönä.

Niinpä kun eilen kävin viimeisen kerran kottikärryreissulla venevajarannassa, haravoin suosiolla vanhaa rantaryönää. Siinä on lisäksi enemmän rakkolevää mukana, ja sehän on loistavaa lannoitetta.

Monivuotiset rucolat eli isohietasinapit kuolivat siperian-talveen, vaikka ne olivat selvinneet kymmenestä aiemmasta talvesta loistavasti ja useimmiten ilman lumisuojaa. Yksi nuori talvehtinut taimi löytyi ja sitten on onneksi lukuisia siementaimia. 

Tämä laatikko on vasta kylvetty, joten kaikki vihreä on itsekseen kylväytynyttä: korianteria ja vaaleanpunaista pioniunikkoa löytyy myös.

Kamomillasaunioden itsekylväytymiseen ei ankara talvi onneksi vaikuttanut. Olen jo alkanut kerätä satoa, sitä pitäisi muistaa kerätä säännöllisesti. Käyn vain kasvimaalla aniharvoin, kun en oikein laita ruokaa. 

Kasvimaan takakulmassa on penkki, siis istumapenkki, johon osuvat ilta-auringon viime säteet ja siellä on muutenkin mukava istuskella. Tämän osan kiveyksen tein varmaan silloin, kun tuvan vaurioitunut muuri korjattiin, otin talteen vanhat ehjät tiilet, mutta käytin vajaamittaiset tänne. Suurin osa on mennyt pakkasissa muruksi, mutta tiilimurskekin on ihan hyvä pintamateriaali.

Musti tuli mukaan aamun kuvauskierrokselle.

Istuin penkille, Musti tuli sen viereen asettamalleni rottinkipedille. Se on tosiaan suosittu. Musti oli pedissä myös eilen illalla, kun kastelin kasvimaata. Yhtenä päivänä Ransukin oli mukana kasvimaan kylvöpuuhissa rötköttämällä selällään pedissä.

Seuraavaksi Musti halusi syliini.

Sylistä on hyvä tarkkailla. 

Sitten Musti esittelee vielä yhden asian. Tai on tässä sellainenkin asia, että panostin kasvimaahan ratkaisevasti pari vuotta sitten hankkimalla uppopumpun. Sitä aiemmin oli kasvimaan kastelu paljon huonommalla tolalla, vaikka tuossa on kaivo vieressä. Kastelukannulla ei tule kasteltua niin runsaasti kuin letkulla.

Mutta se asia on yrttipenkki tuolla Mustin takana.

Uusi ranskanrakuuna talvehti onnistuneesti. Aiempi taimi viihtyi kymmenisen vuotta, mutta menehtyi, kun uudistin yrttipenkin reunat ja samalla pienensin sitä niin, että rakuuna jäi aivan reunaan ja luultavasti sen juuriakin tuhoutui. Se ei selvinnyt enää talvesta. Lisäksi se jäi vaille kookkaan salvian tuomaa suojaa, kun siirsin salvian preerialle.

Viime vuonna istutin uuden ranskanrakuunan monivuotisen talvikyntelin viereen, se kun on tuuhea. Tällä puolella kasvaa timjameita, joissa oli talven jäljiltä paljon ruskeita osia, mutta kaikissa myös vihreää.

Siinä oli kasvimaan kuulumiset. Täytyy toivoa hyvää kasvua. Kaikki laatikot, yhtä lukuun ottamatta, on kylvetty nyt vasta kesäkuussa. 

Mustin takana on ruusutarha, heleäorjanruusu kukkii jo nyt!

Heleäorjanruusu Rosa vosagiaca

Isohietasinappi Diplotaxis tenuifolia

Jalosyreeni Syringa Vulgaris-Ryhmä

Kamomillasaunio Matricaria chamomilla

Ranskanrakuuna Artemisia dracunculus 'Sativa'

Talvikynteli Satureja montana