Kauniit keltaiset

Muutamia ihania keltaisia kukkia on avautunut piristämään koulunaloitustunnelmia. Vaikka kouluajoista on jo vuosikymmeniä, vie tämä aika silti mielen matalaksi. Plääh, tylsä arki ja aamuherätykset! Hyvästi kesä ja seikkailut!
Ensimmäinen kukkapiristys on päivänsilmä 'Asahi'.

Yellow cheerfulness
As the days inevitably shorten, evenings begin to get dark and there is a strong sense of goodbye-to-the-summer in the air, there are some flowers that never fail to lift the spirits.

Keltakaunokki on mainio perhoskasvi, tällä kertaa sain napattua kuvan keisarinviitan kanssa. Siniset kukat kuuluvat sikurille.

'The Pilgrim' -puistoruusu tekee yhä uusia kukkia, kuten kaikki David Austinin ruusut.

Vaahteran alla varjossa on haastava paikka, mutta ripsialpi ja tuoksukeltavirma ovat kauniin luonnonkukkamaisia, mistä pidän erityisesti, lisäksi niiden keltaiset kukat tuovat aurinkoa varjopaikkaan. Nämä jaksavat kukoistaa, vaikka kesä on ollut erittäin kuiva. Maanpeittona tässä on keltapeippiä, sekin kukkii keltaisena mutta jo alkukesällä.

Viime syksynä hankittu, monta vuotta metsästetty rikkilaukka kukkii nyt puutarhassani ensimmäistä kertaa! Yleisemmin myynnissä oleva keltalaukka ei jostain syystä minua sykähdytä, sen kukat katsovat ylöspäin, tykkään näistä nuokkuvista. Sama pätee muuten liljoihinkin, huomaan.
Rikkilaukan harmaalehtinen alalaji tauricum, jonka myös hankin syksyllä, kuihdutti lehtensä kokonaan. Kesä on ollut niin toivottoman sateeton, mutta elän toivossa, että sipulit olisivat kuitenkin elossa. Rikkilaukka on Välimeren kasvi, jonka pitäisi sietää kuivia kausia. Tauricum-rikkilaukoilla on kukissa usein ruosteenruskeaa sävyä, tai puuterimaista vaaleanpunerrusta, jopa valkoista. Jännä nähdä, minkä värinen kukka on omalla kasvillani, siis jos se on vielä elossa ja kukkii joskus.

Piristävää ja kesäistä viikonloppua, täällä ainakin paistaa aurinko!


Keltakaunokki – Centaurea macrocephala
Keltapeippi – Lamium galeobdolon
Puistoruusu – Rosa Puistoruusu-Ryhmä
Päivänsilmä – Heliopsis helianthoides
Rikkilaukka – Allium flavum
Ripsialpi – Lysimachia ciliata
Sikuri – Cichorium intybus
Tuoksukeltavirma – Patrinia triloba

Lempparikeltaiset ja vähän muutakin

Vaahteran alustan metsäpuutarhapenkissä ovat tuoksukeltavirmat alkaneet kukkia. Niillä on kauniin kevyet kukinnot.

Kedolla kukkivat puolestaan keltamatarat. Taustalla nurmialueen toisessa reunassa oleva keltakirjokanukka toistaa niiden sävyä.

Amerikankullero on ryhtynyt kukkimaan uudestaan, mikä ilo! Tämän kukka on kauniin kalpeankeltainen. Valkokirjavat lehdet kuuluvat rotkolemmikille 'Silver Wings'.

Vaaleaa keltaista on myös ihanassa 'The Pilgrim' -ruusussa, jota esittelen tähän aikaan vuodesta lähes jokaisessa blogikirjoituksessa. Tässä kuvassa en tosin tarkentanut siihen, sillä keltainen ruusu toimii myös hyvänä taustana siniselle ritarinkannukselle ja kirjoukonhatulle.

Ehkä tästä keittiön ikkunasta otetusta kuvasta voi hahmottaa 'The Pilgrimin' kukkien kokoa ja pensaan komeutta yleensä. Tässä on päiväkahvikattaus muotopuutarhassa.

Talon toisella puolella, varjossa, on valkoinen varjolilja täydessä kukassa. Uskaltauduin ottamaan suojaverkon tänään pois, sillä nyt tämä on kuvattu täydellisenä, jos se huomenna syödään... Taustalla kukkii nappiniittyleinikki ahkerasti yhä vain.

Tämänkin kanssa mennään riskillä. Kukkavarsista kolme on syöty, kolme on jäljellä ja arvelen, että ensimmäinen kukka saattaa aueta jo huomenna. Tämä on tarhapäivänlilja 'Béla Lugosi'. Sen kaverina kasvaa palmusara.

Kun nyt vaihdettiin keltaisesta lennossa punaiseen, täytyy samalla näyttää lempparipari tulossa kukkaan: punalatva ja siniheinä. Kun siniheinän punertavat kukat tuosta kohoavat punalatvan tasalle, on pari täydellinen.
Viime vuonna punalatvan esitys oli surkea ja luulin koko kasvin surkastuvan. Kai se oli vain viiden viikon paahde ja kuivuus, mikä verotti kukintaa.

Sama kohta laajemmin kuvattuna. Sauna on lämpiämässä ja saunan edustalla näkyy ihanan paljon vaaleanpunaista!

Jihuu, myös vaaleanpunaiset mesiangervot kukkivat runsaampina kuin koskaan ennen. Peura ei ole päässyt tätä kukkamäärää nyt pahasti verottamaan. Ihana hempeä kukkapilvi! Tässä kasvaa paria eri lajia, ainakin 'Elegans' -ketomesiangervoa ja idänmesiangervoa.
Iloista sadesunnuntaita!


Amerikankullero – Trollius laxus
Idänmesiangervo – Filipendula palmata
Keltakirjokanukka, kuvan lajike – Cornus alba 'Aurea'
Keltamatara – Galium verum
Ketomesiangervo – Filipendula purpurea
Kirjoukonhattu – Aconitum ✕ stoerkianum 'Bicolor'
Nappiniittyleinikki – Ranunculus acris 'Flore Pleno'
Palmusara – Carex muskingumensis
Punalatva – Eupatorium
Ritarinkannus – Delphinium
Rotkolemmikki – Brunnera macrophylla
Siniheinä – Molinia caerulea
Tarhapäivänlilja – Hemerocallis Hybrida-Ryhmä
Tuoksukeltavirma – Patrinia triloba
Varjolilja – Lilium martagon

Lisää keittiöaihetta

Keittiörempasta voidaan siirtyä jouhevasti keittiöpuutarhaan. Lintulaudan alla on tipujen keittiö: kaura on itänyt ja on nyt korjuukypsää. Vieressä kukkii ahkera tuoksukeltavirma, ne ovat menestyneet todella hyvin vaateran alla paikassa, josta muut kasvit ovat kuolleet vuoron perään tiiviiseen savimaahan ja veden sekä ravinnon puutteeseen.

I don't really have a kitchen garden per se, but there are some mints growing in my borders, and the birds have an oat patch beneath their feeder.

Toinen mahdoton paikka on muotopuutarhan tiivissavisin penkki. Istutin siihen harmaaminttua viime kesänä ja nyt se kukkii.

Valkokirjavalehtinen kenties omenaminttu (ostettu "kirjominttuna", jollaista ei kai ole) lähti niin myöhään keväällä kasvuun, että luulin sen menehtyneen. Ihan hyvin se voi ja toimii mukavasti ruusun aluskasvina.

Sitten takaisin keittiöön. En kuitenkaan voinut olla jatkamatta miniremppaa. Pahvi lähti pois seinästä, sillä se ei ollut kunnolla siinä kiinni, siihen ei voinut laatoittaa. Raaka puu on kaunis, mutta tässä paikassa seinä ei voi jäädä puupinnalle.

Kierrätyskeskuksen laatat riittivät juuri sopivasti välitilaan. Luulin niitä olevan enemmän ja voivani laatoittaa myös alas lattiaan ulottuvan kaistaleen, mutta hyvä näin. Onneksi, sillä en laskenut niiden riittävyyttä – katsoin vain, että viisi mahtuu rinnakkain!

Edellisen kirjoituksen kommenteissa muisteltiin kaunista hellanurkkausta. Tässä remontin aikainen behind the scenes -kuva nurkkauksesta. Tiskiä, tavaraa, rojua, röykkiötä...

Puuseinät saivat hieman tasoitetta rakoihin ja valkoista öljymaalia pintaan. Lisätasoitus ja uusi maalikerros jää myöhempään ajankohtaan, samoin saumaus. Kaakeleiden yläpuolelle tulee pieni mintunvihreä emaloitu naulakko jostain menneiltä vuosikymmeniltä, joka on juuri passeli talon henkeen ja keittiön väreihin. Naulakko oli vanhempieni kylpyhuoneessa, isäni oli sen jostakin pelastanut eikä suostunut heittämään pois – onneksi!
Kaappi sai takaseinälleen vaaleaa 50-luvun tyyppistä tapettia, kuvassa sitä ei edes näe, niin saman sävyistä se on seinämaalin kanssa. Sekin siistiytyi nyt samalla.
Loppujen lopuksi välitilan ulkonäkö muuttui tosi vähän, sillä myös vanha muovilevy oli vaaleansininen. Silmä tuskin huomaa eroa, mutta paikka tuli siistimmäksi, kun pienet tahraiset ja reikäiset pinnat vaihtuivat.

Remonttikissa Ransu oli mukana tässäkin hommassa. Tässä Ransun pusutteluilme. Ja kippoonkin voisi laittaa vähän raksuja.
Rauhallista ja ruokaisaa sunnuntai-iltaa!

Harmaaminttu – Mentha longifolia
Omenaminttu – M. × rotundifolia
Tuoksukeltavirma – Patrinia triloba

Keskikesän esikot

Esikkoihmisen puutarhassa on tietenkin myös kesällä kukkivia lajeja. Tähkäesikko kasvaa vähän turhan kuivalla paikalla, mutta tällä kertaa se on sentään hengissä vielä istuttamista seuraavana vuonna! Kukkavarsi voisi olla korkeampi ja niitä voisi olla useampia, mutta kasvin hengissäolo on kuitenkin kaikkein tärkeintä. Esikko kaulailee pihakäenkaalin kanssa.

Kesäesikko on myös viime vuonna istutettu ja sekin on juuri tulossa kukkaan.

Kesäesikon vieressä kasvaa safiirikiurunkannus, jonka korkeus on puolestaan yllättänyt minut. Tämähän on ainakin 30 cm korkea! Väri on upea sininen.

Nyt on edellisten kuvien varjopenkkien vieressä oleva kostea kevätniitty niitetty, kun viimeistenkin sipulikukkien lehdet olivat kuihtuneet (narsissit ja tähtihyasintit).
Niitylle olikin jo kasvanut aikamoinen kasvustopehko, johon ehdin tuskastua joka vuosi. Sitten, kun paikka on niitetty ja leikattu kertaalleen ruohonleikkurilla, on tuska tiessään. Tuohan onkin ihan kivan näköinen ja pysyy loppukesän ja syksyn siistinä ruohonleikkurilla. Ja keväällä olen taas niin iloinen sipulikukkaniitystä! Entiseen lipputankoon kiipeää keltalehtinen humala.

Vaahteran alustan varjopenkissä on tuoksukeltavirma tulossa kukkaan. Tämä on mainio kasvi, joka viihtyy kaikkein vaikeimmassa paikassa aivan vaahteran juurella, missä juuri mikään muu ei suostu kasvamaan. Keltaiset kukat tuovat auringon pilkettä varjoon.

Mäntyjen alustan varjopenkissä on iloinen yllätys: pienikokoisten Allium amplectens 'Graceful' -laukkojen rykelmä! Näistä kukki viime vuonna vain yksi, nythän niitä on ainakin kymmenen.

Loppuun Ransun terveiset, Ransukin viihtyy varjossa. Vintin rappusilla käy hyvä ilmavirta. Vähän viileämpää saisi silti olla!

Humala, keltalehtinen – Humulus lupulus 'Aureus'
Kesäesikko – Primula florindae
Pihakäenkaali – Oxalis fontana 'Rufa'
Safiirikiurunkannus – Corydalis flexuosa
Tuoksukeltavirma – Patrinia triloba
Tähkäesikko – Primula vialii

Päivän liljakuvat

On rusopäivänliljojen aika.
Kiitos vielä kerran kaikille toivotuksista! Särkylääkkeen voimin täällä porskutetaan. Voisin pussata sitä, joka keksi särkylääkkeet, mutta tyyppi lienee jo aika muumioitunut.

It's lily time!

Myös ensimmäiset villin punaisen penkin liljat ovat avautuneet, nämä ovat jotakin tarhasarjaliljaa. Taustalla helottaa helokki, jonka olen luullut olevan isohelokkia, mutta enpä tiedäkään asiaa varmasti.

Edellämainitut kasvavat myös yhdessä ja pidän näiden tulenlieska-väriyhdistelmästä.

Allekirjoittanut keskellä villiä punaista penkkiä. Kiitos kuvasta Regina W!

Tässä on todistusaineistoa siitä, että en heivannut väärän värisiä liljoja kompostiin. Siirsin ne tuohon alkukesällä käännettyyn istutusalueeseen taikapähkinän viereen. Siinä kun ei ollut mitään väripilkkua, toki tuosta vierestä tulee tulevaisuudessa käynti Rohan-puutarhaan, jonne tulee varsin erilainen värimaailma. Siinä vaiheessa voi olla, että liljat pitää taas siirtää.
Taikapähkinä palellutti kaikki maanpäälliset oksansa talvella, mutta sen tyveltä versoi uutta kasvua reippaasti keväällä. Toivottavasti se ensi keväänä kukkii, ja toivottavasti saadaan oikein varhainen kevät tai mikä vielä parempaa, ei talvea ollenkaan! Viime talvi oli vähintään kahden talven veroinen, kyllä ensi talvesta pitäisi jotakin alennusta saada.

Ja vielä kerran suloinen kanadanlilja metsäpuutarhapenkissä. Edessä näkyy keltaisena kukkivaa tuoksukeltavirmaa, sen takana tummalehtinen syyskimikki ja taempana sirolehtinen kivikkoalvejuuri 'Linearis Polydactyla'.

Helokki – Oenothera
Kanadanlilja – Lilium canadense
Kivikkoalvejuuri – Dryopteris filix-mas
Rusopäivänlilja – Hemerocallis fulva
Syyskimikki – Actaea simplex
Taikapähkinä – Hamamelis
Tarhasarjalilja – Lilium Hollandicum-Ryhmä
Tuoksukeltavirma – Patrinia triloba

Vähän tekstiä

Kultakuoriaisten kesäretki apteekkarinruusulla.

Laitan tähän muutaman kuvan ja kirjoitan vain muutaman rivin, kun näpyttely sujuu tällä hetkellä vain vasurilla ja oikean käden peukalolla. Sain eilen siivousvimman ja aloin silputa yhtä oksakasaa. Oksat olivat ylivuotisia, kuivia ja kovia ja yhtä oksaa silppuriin työntäessäni kone pukkasi sen vauhdilla takaisin suoraan kämmeneeni ja se meni siitä läpi – ei sentään koko käden läpi niin kuin nuoli inkkarileffoissa. Verenvuodon sai tyrehdytettyä lujasti painamalla.
Onni oli se, että minulla oli jo lääkäriaika varattuna Nauvossa täksi aamuksi vasemman käden peukalon takia, jossa on ollut kipeää tekevä tunnistamaton esine jo yli puolen vuoden ajan. Se on leikattu kolmeen kertaan ja käynyt röntgenissä, mitään ei löydy, mutta se pistää ilkeästi pienimmästäkin painalluksesta.
Nyt sain lähetteen Tyksin tai Turunmaan sairaalan käsiklinikalle, en nyt muista kumpaan.
Mutta se peukalosta. Nyt oikeassa kädessä on side reiän päällä ja nautin antibioottikuuria jonkin aikaa. Vahvaa kipulääkitystäkin tarvitaan, sen huomaa aina pillerin vaikutuksen loppuessa.
Joten muistakaa: älkää työntäkö oksaa oksasilppuriin kämmenellä!

Citronella-lilja piristää mukavasti neilikkaruusun hempeyttä.

Tuoksukeltavirma alkaa kukkia.

Tummalehtinen pihakäenkaali sopii tähtililjan taustaksi.

Raitapaita koiranputken kukassa.

Raitapöksy kuistin kaiteella.

Ransu lähti seuraamaan minua kun aamulla kävelin laivarantaan, kaksi kertaa minun piti kantaa se takaisin, mutta aina se lähti uudestaan. Lopulta juoksin laivaan ja toivoin Ransun luovuttavan kadottaessaan minut näkyvistä. Se olikin onneksi palannut kotiin poissaollessani ja pisti pystyyn iloisen manulihepulin, kun palasin. Siten otimme yhdessä päikkärit, kun yöunet jäivät säryn ja varhaisen aamun takia lyhyiksi. Asiat ovat taas kohdillaan, ainakin villahousupojan mielestä. Ja kyllä minäkin tästä tokenen.
Tervettä illanjatkoa kaikille!

Metsäpuutarhaa

Selailin taas läpi kesäkuvia – se kuuluu työni luontaisetuihin. Ei voi valittaa! Koska kesän mittaan kertyy niin paljon kuvia, voi niitä julkaista talven aikana, vai mitä.
Tällä kertaa mieleni teki keskittyä metsäpuutarhaan. Tai on minulla jo parikin metsäpuutarhaa, mutta kumpikin on kukkapenkki tai pieni istutusalue ennemmin kuin kokonainen puutarha. Vanhempi eli viime vuonna tehty metsäpuutarhapenkki on tämän vaahteran alla jatkuen sekä vasemmalle että oikealle kapeana kaistaleena, uudempi metsäpuutarhapenkki on lähellä olevien mäntyjen alla. Taustalla näkyy muotopuutarhan kesäkuista kukkaloistoa.

Now that there is snow I really feel like going through summer pictures... here are some images of my little woodland garden. I only started this last year so all the plants are still quite small.

Osa tästä metsäpuutarhapenkistä on pienessä notkelmassa, joka ei enää toimita ojan virkaa – talon viereen kaivettiin kunnollinen salaoja ja toinen oja saunan vierellä johdattaa pääosan rinteestä tulevasta vedestä pois. Penkin reunalla kukkii suloisia nurmitädykkeitä, mikä ihana yllätys! Tämä alue oli paikan ostaessani täysin heinittynyt, mutta nurmitädykkeet tai niiden siemenet olivat siinä sinnitelleet.
Oikealla taempana näkyy kosteaa kevätniittyä, joka oli vielä kesäkuussa niittämättä, jotta kaikki sipulikukkien lehdet ehtivät lakastua. Kostealla paikalla oleva niitty ei minusta toimi muuten kuin tällaisena puolivuotisniittynä, loppukesän ajan ruohoa on pakko leikata, muuten nokkoset, koiranputket, piparjuuret ja ohdakkeet alkavat rehottaa siinä. Ruohonleikkuu pitää ne aisoissa.

Vaalealehtiset kasvit ovat hyviä varjopaikan valopilkkuja. Keltalehtinen keijunkukka 'Ginger Ale' tekee myös keltaiset kukat, kasvilla on hieno yhtenäinen ilme. Väri on jännittävä rikinkeltainen, joka voi jossain yhteydessä olla ällöttävä, mutta tässä se on minusta juuri paikallaan.

Keskikesällä keijunkukan kaveriksi tulee kirjoesikko, tosin tämä sittemmin siirtyi toiseen päähän penkkiä, missä se sopii värimaailmaan paremmin.

Kukkapenkin loppupäässä, tai oikeastaan vielä siitäkin kauemmas kapean polun toisella puolella ovat rotkolemmikki ja tummakurjenpolvi 'Samobor'. Keltalehtinen kultatesma viihtyy varjossa, sitä näkyy vasemmassa reunassa.

Harvinaisia kasvejakin mahtuu mukaan, tietysti. Tämä on pikarililja Fritillaria stribrnyi.

Tummalehtinen kasvi ei oikein erotu varjosta, kuten tämä syyskimikin tumma versio 'Brunette'. Toivonkin, että sen ympärille istutetut tuoksukeltavirmat auttavat nostamaan kauniita lehtiä paremmin esiin. Tietenkin maa on vielä aika paljas ja mullanvärinen, kun istutusalue on uusi. Pikkuhiljaa levittäytyvät maanpeiteperennat värittävät maanpinnan.

Loppukesällä ihana keijuängelmä avasi kukkiaan, vaikka peurat popsivat sen latvat, pääsi pikkuruisista kukista vähän nauttimaan itsekin.
Iloista päivänjatkoa!

Keijunkukka – Heuchera
Keijuängelmä – Thalictrum rochebrunianum
Kirjoesikko – Primula × bullesiana
Kultatesma – Milium effusum 'Aureum'
Nurmitädyke – Veronica chamaedrys
Rotkolemmikki – Brunnera macrophylla
Syyskimikki – Actaea simplex
Tummakurjenpolvi – Geranium phaeum
Tuoksukeltavirma – Patrinia triloba