Muotopuutarhassa sateella

 ja vähän paisteellakin, mutta tänään sataa, ihanaa!

Muotopuutarhan kukkaisin penkki on se, jota vesimyyrät eivät ole verottaneet eikä vaahtera vie voimia. Juhannuspioni vetelee vielä viimeisiään, sen seurassa kukkivat lukuisat lehtoakileijat ja tummakurjenpolvet. Nyt kiinanpioni 'Wladyslawan' isoimmassa nupussa näkyy jo kukkaväriä, kohta se aloittaa! Sopivasti, kun aikainen juhannuspioni lopettaa.

Muotopuutarhan pastelliseen värimaailmaan sopii tummakurjenpolvi 'Lavender Pinwheel'. Se tuottaa toki tavallisia viininpunakukkaisiakin siementaimia, kun sellaista kasvaa muualla puutarhassa; istutin lajiketta 'Samobor' ihan alkuvuosina. Mutta se ei sävyltään tänne sovi, niinpä sen väriset taimet saavat lähtöpassit ja näitä vaaleanliiloja suosin. Valkokukkainen siementaimi saa myös jäädä, ilman muuta.

On muotopuutarhassa silti jotakin dramaattista väriä. Lehtoakileija 'Black Barlow' on aina ollut jotenkin kitukasvuinen eivätkä sen kukat ole kovin kerrannaiset, mutta se näyttää silti varsin kivalta karhunjuuren kyljessä. 

Lisäksi rinneakebia kukki, viimein! Viime kesänä sen kukkanuput näivettyivät, mutta nyt pari kukkaa avautui. Tässäkin on jännää viininpunaista sävyä. Kukat ovat pikkuruisia. 

Kauan näitä kukkia saikin odottaa: istutin köynnöksen vuonna 2011. Kymmenen ensimmäistä vuottaan se paleltui aina maan tasalle, sitten alkoi versoa yhä ylempää ja viime talvestakin se selvisi jo lähes kahteen metriin asti. Eli aivan sama käytös kuin muratilla. Näköjään kasvit pikku hiljaa siedättyvät ilmastoon.

Mooseksenpalavapensas on myös vanha, sain siementaimen jo viisitoista vuotta sitten puutarhaystäviltä. Se etsi pari vuotta paikkaansa ja muutti sittemmin muotopuutarhan kuivimpaan penkkiin. Yksi kukkavarsi nousee, hyvä, että se edes! Ehkä kasvi jonakin vuonna runsastuu, vaikka en pistäisi päätäni pantiksi. On sillä ollut tässä ainakin vuosikymmen aikaa runsastua.

Takaisin lehtoakileijoihin. Pitkään toivoin vaaleansinistä akileijaa ja olen joka vuosi katsonut, jos 'Tower Light Blue' -lajikkeen siemeniä olisi siemenkauppojen valikoimissa, mutta ei niitä tunnu olevan – paitsi EU:n ulkopuolella, josta ei saa siemeniä tuoda. Nyt kuitenkin tämän väriset siementaimet ovat ilmestyneet sekä muotopuutarhaan että Rohaniin, joten toivoa on, että joskus saisin myös petticoat-mallisen vaaleansinisen akileijan, kun ollaan jo näin pitkällä!

Oikeastaan voisin itse pölyttää tätä yhden ihanan vanhan vaaleanpunaisen petticoat-akileijan kanssa. Tulin ajatelleeksi asiaa tietysti vasta nyt, tätä kirjoittaessani. Ja se Rohaniin aivan väärän värinen taimi täytyy siirtää muotopuutarhaan tämän kaveriksi.

Kun on riittävästi erilaisia akileijoja, tulee namupaloja joskus. Tämä Barlow-mallinen, violetin ja valkoisen kirjava siementaimi ilmestyi pari vuotta sitten Rohaniin ja sen siirto muotopuutarhaan onnistui hyvin. Jossain päin puutarhaa näin mielestäni toisenkin samanlaisen... akileijojen vauhdissa ei oikein pysy perässä!

Muotopuutarha sijaitsee talon eteläseinustalla, mutta se saa iltapäivällä varjoa vaahterasta ja yhden penkin kulmassa kasvavasta omenapuustakin. Tästä kuvakulmasta penkille johtavaa timjamipolkua ei oikein näe.

Mutta siellä se on, ja kitkin siitä kirahvinkukan ja voikukan taimetkin. Timjamipolku on ihanin juuri nyt, kun eri väriset timjamit kukkivat. Vaaleanpunakukkainen on vasta nupulla, se kukkii myöhemmin. Tuossa kasvaa tavallista kangasajuruohoa ja sen pienilehtisempää 'Minor'- sekä vaaleanpunakukkaista 'Pink Chintz' -lajiketta, kellanvihreälehtistä 'Bertram Anderson' -nurmiajuruohoa ja valkokukkaista 'Albiflorus' -harmaa-ajuruohoa. Ja kiveystä ei näy enää ollenkaan – pitäisi repiä vähän timjameita pois, mutta kenellä on sydäntä?

Tarhakurjenpolvi 'Rosemoor' on aloittanut. Tätä katsoessani mietin ihanaa reissua Lounais-Englantiin, jonka teimme vuosikymmeniä sitten silloisen siipan kanssa. Ei se ollut ensimmäinen eikä viimeinen reissu sinne, mutta ainoa kerta, kun olen päässyt Rosemoorin ihanaan puutarhaan.

Yhtenä vuonna, kun olin alkuvuosina istuttanut kaikenlaisia kukkia muotopuutarhaan, havaitsin, kuinka hyvin violetti ja valkoinen toimivat yhteen ja sointuvat myös keltaiseen taloon. Sittemmin olen hankkinut näihin penkkeihin pääasiassa sen värisiä kukkia.

Purppuratulikukka on täydellinen! Kuten myös monet laukat, tässä 'Early Emperor' -koristelaukka, joka lopetti jo kukinnan.

Täydellisyyttä edustaa myös jo edellisessä jutussa mainittu reginae-tyypin taatankurjenmiekka. Ja nuppuja on tulossa lisää. Kukkavarsia on tänä vuonna vasta kaksi, ja toiseen penkkin istutettu ei kuki vielä ollenkaan.

Kuten jo alussa totesin, tänään sataa. Se on ihanaa, sillä nyt sateet näyttävät tulevan sopivan säännöllisesti – juuri niin kuin toiveissa on. Edellisen kerran satoi kunnolla tasan viikko sitten sunnuntaina, maanantaina tuli vielä jonkin verran lisää. Hauskasti kyllä, nytkin on pääsadepäivä sunnuntai ja rippeitä vielä maanantaina.

Kun eilen katsoin ennustetta, oli siinä sadetta taas ensi sunnuntaille, mikä sen parempaa! Paitsi että tänään ennuste väittää, että maanantain jälkeen tulee silkkaa aurinkoa vailla pilvenhattaraakaan koko kymmenen vuorokauden ennusteen päähän asti. Kovin lämmintä ei ole, korkeintaan 17 astetta, mutta voi sentään. Aurinkoa ja tuulta. Eivät kai sateet lopu nyt tähän?

Aurinkohan on ihana asia, mutta puutarhan kannalta olisi ihanaa saada sadetta kerran viikossa.

Yksi muotopuutarhan tärkeistä ominaisuuksista on se, että sitä katsotaan myös ylhäältä päin keittiön ikkunasta. Koska talo on rinteessä, on sokkeli tässä alamäen puolella varsin korkea. Säännöllisen muotoista puutarhaa on mukava katsoa ja täältä voi sadepäivänäkin tarkkailla nuppujen avautumista. Aivan tuossa alareunassa voi nähdä 'Wladyslawa' -pionin nuppuja! 

Nyt näyttää siistiltä, sillä leikkasin puksipuuaidat. Niissä on nyt terävät kulmat ja muodot. Sillä seurauksella, että katkaisin taas kerran 'Polish Spirit' -kärhön varren. Kärhöt ovat tosi hankalia kasvaessaan leikattavan aidan vierellä. Pensassaksiin kun tarvitsee kaksi kättä, ei ole kolmatta pitämään kärhönvarsia kauempana. Ehkä jatkossa haen niihin kohtiin Fiskarsin keittiösakset, kun näitä työtapaturmia tuntuu tulevan joka vuosi. 

Harmaa-ajuruoho Thymus praecox var. pseudolanuginosus

Juhannuspioni Paeonia humilis 'Flora Plena'

Kangasajuruoho Thymus serpyllum

Karhunjuuri Meum athamanticum

Kiinanpioni Paeonia lactiflora

Lehtoakileija Aquilegia vulgaris

Mooseksenpalavapensas Dictamnus albus

Nurmiajuruoho Thymus pulegioides

Puksipuu Buxus

Purppuratulikukka Verbascum phoeniceum

Rinneakebia, kastanjaköynnös Akebia quinata

Taatankurjenmiekka Iris variegata

Tarhakurjenpolvi Geranium × magnificum

Tummakurjenpolvi Geranium phaeum

Kurkkaus muotopuutarhaan

 pitkästä aikaa

Syys saa, onneksi kukat eivät ihan vielä luovuta. 

Joku muu ne voi kyllä viedä. Tänä aamuna, kun katsoin keittiön ikkunasta ulos, näin näillä huudeilla tallustelevan valkohäntäpeuran nuuhkimassa puutarhani antimia. 

Niin vain piti vetää saappaat pyjamanhousujen päälle paljaisiin jalkoihin ja hiipiä ulos. Halusin hätistellä peuran niin rauhallisesti tiehensä, että se ei kaada suojaverkkoja ja hajota aitaa mennessään. Pienen tuumailun jälkeen se hyppäsikin kaikessa rauhassa suoraan aidan läpi, sellaisesta 50 x 50 cm reiästä kuin kangaspuiden sukkula (tai neula ristipistotyön läpi), niin ettei siitä arvaisikaan niin suuren eläimen menneen. 

Voi vietävä, miten pienestä kolosta ne tosiaan pääsevät, sain taas kerran muistutuksen. Samalla toivo valui takaisin saappaanpohjiin. Kyllähän sellaisia kulkureikiä on aidassani siellä sun täällä. Onpa tässä kyllä jo monen viikon ajan käyty pihassani nakertamassa sitä sun tätä ja aamuisin on tuoreita peuranpaskoja terveisinä.

Mutta sinne muotopuutarhaan. Ihana asia on se, että yli kymmenen vuotta sitten istutettu rinneakebia on talvehtinut jo joitakin talvia ihan korkealle asti, ensimmäiset kahdeksan vuotta se paleltui maata myöten. Vieläkään se ei ole kukkinut, mutta ehkä jonakin keväänä. Siihen tulee mahtavat pikkuiset tumman viininpunaiset kukat tertuissa, olen nähnyt Hollannissa ja siksi ostin tämän heti, kun kotimaisella taimistolla näin.

Loistomyrkkylilja on saanut seurakseen myskimalvaa, jonka syksyiset kukat ovat hailakan vaaleanpunaisia, normaalisti nämä ovat valkoisia, vaaleanpunaista en ole hankkinut.

Olen vähän katsonut tuota myrkkyliljan edessä kasvavaa lehtitupasta, jospa se olisi joku jäänne viime syksynä tuohon istuttamistani valkokukkaisen sinikatanan siementaimista, jotka näyttävät kaikki hävinneen viime talveen, mutta tuo on lähes varmasti kyllä pukinparta, sitä kasvaa täällä rikkaruohona siellä sun täällä. Harmi, kun sain kerrankin valkoisen sinikatanan siemenet itämään ja taimet kasvamaan edes jonkin verran!

Toisaalta pukinparta on kuulemma herkullinen, täytyypä kokeilla. Muinais-viljelyjäänne se taitaa ollakin.

Myrkkyliljoja on noussut enemmänkin. Yksinkertainen valkokukkainen syysmyrkkylilja 'Album' on rehevöitynyt.

Tästä penkistä on 'William Dykes' jo luovuttanut, mutta syysleimu 'Crème de Menthe' kukkii yhä vain, onneksi peura ei sitä syönyt. Taustalla on muuten yksi kaikkien aikojen parhaista luonnonkasveista puutarhassa: haisukurjenpolvi. Aivan loistava maanpeittomatto, joka ei lopeta kukintaa syksyn tuloon.

Tässäkin penkissä on haisukurjenpolven kukkia, karhunjuuren ja 'Green Spice' -keijunkukan kaverina. Tämä keijunkukka on yksi kahdesta, jotka ovat onnistuneet talvehtimaan puutarhassani vuosikaudet, ehkä siksi, että vaahtera pudottaa tämän päälle lehtensä ja kasvi saa niistä talvisuojan.

Myrkkylilja 'Waterlily' on vuosi vuodelta vähän laajentunut, nyt kukkia on jo useita. Ja tässäkin haisukurjenpolvi mukana. 

Purppurakannusruoho 'Canon Went' tarjoilee haileaa vaaleanpunaa keskikesästä syksyyn asti, hyvin hentoisessa muodossa. Tämä tekee kivasti siementaimia, mutta useimmat niistä timjamipolulla, mistä olen siirrellyt niitä kukkapenkkien puolelle. Tykkää selvästi paahteisista paikoista, joissa ei ole kilpailua.

Edellisessä kuvassa näkyi taustalla sinistä, se on tädyke (en tiedä mikä, siemenestä kasvattamani), sekin kukkii yhä vain. Kuvassa näkyy myös puksipuuaidan ihanaa uutta vaaleanvihreää leikkuun jälkeen kasvanutta lehdistöä.

Taustalla näkyy vaaleanpunaisena pisteenä 'Waterlily' -myrkkylilja ja sen takana on timjamipolku.

Timjamipolun toisella puolen on Austin-ruusu The Pilgrim vielä tuottamassa kukkia, onneksi peura ei ehtinyt huomata sitä vielä. Ensimmäinen kukka näistä nupuista onkin jo avautunut, täytyy kohta kuvata – auringon pitäisi iltapäivän mittaan tulla esiin. Nyt saavat syksyn istutukset hyvän kastelun.

Peurat tekevät kaikkea muutakin ärsyttävää kuin syövät kukkia ja nuppuja. Ne nyhtävät vastaistutettuja taimia maasta, talven mittaan se koituu usein niiden kohtaloksi. Joka ikinen uusi, vielä juurtumaton taimi pitäisi suojata tukevasti maahan ankkuroidulla verkonpalalla tai ainakin viskata risukasa päälle. Pintajuurisista kurjenmiekoista nousevat vanhemmatkin yksilöt siihen, kun peura ottaa hampailla kiinni lehdistä ja nykäisee. 

Tässä on vasta muutama viikko sitten istutettu kääpiökurjenmiekka 'Banbury Ruffles': ihana violetinsininen, jolla on vaaleat parrat. Huomasin taimen ylös nyhdettynä, kun tulin yli viikon kaupunkireissulta. Onneksi nyt oli sateinen syksy eikä paahteinen kesä tai pakkastalvi, muuten se voisi olla mennyttä taimea.

Banbury piti hankkia ihanan värinsä takia ja siksikin, että entinen työpaikkani sijaitsi Oxfordissa Banburyntien varrella. Banbury sijaitsee siinä Oxfordista pohjoiseen.

Astereiden aika alkaa, muotopuutarhassa asustaa 'Little Carlow', ihanan värinen ja valtavan hyvä kukkimaan.

Asteri Symphyotrichum

Haisukurjenpolvi Geranium robertianum

Karhunjuuri Meum athamanticum

Keijunkukka Heuchera

Kääpiökurjenmiekka Iris Pumila-Ryhmä

Loistomyrkkylilja Colchicum speciosum

Myskimalva Malva moschata

Pukinparta Tragopogon pratensis

Purppurakannusruoho Linaria purpurea

Rinneakebia Akebia quinata

Sinikatana Catananche caerulea

Syysleimu Phlox paniculata

Syysmyrkkylilja Colchicum autumnale

Tädyke Veronica

Pieniä valkokukkaisia iloja

Ihastuttava koiranputki kukkii siellä täällä. Vaikka sitä niitänkin, silti sitä riittää – onneksi.

Light White Flowers
Cow parsley grows everywhere and I try to have some natural meadow areas, although they need scything every once in a while. 

Karhunjuuri on putkikasveista suosikkini, aloin kirjoittaa, mutta ei se taida ihan pitää paikkaansa. Pidän monista putkikasveista vallan mahdottomasti.
Karhunjuuren hienonhienosti liuskoittuneet lehdet, tilliäkin hienommat, tekevät siitä upean koristekasvin. Kukinnot ovat taattua putkikasvilaatua, kauniit ja keveät sekä melko aikaiset, mikä on kiva juttu. Esimerkiksi rikkaporkkana tulee kukkaan vasta loppukesällä. Toisaalta saksankirveli ehti jo ohikukkia, se on vielä aikaisempi.
Karhunjuuri tekee loistotyötä kukoistaessaan vaahteran alla kuivassa ja varjoisassa penkissä, missä moni muu kasvi kituu.

Valkoiset ovat varjossa erityisen kauniit. Nuokkutähdikki saattaisi viihtyä paremmin valoisammassa paikassa, mutta on niin kaunis nuokkuessaan varjoisassa penkissä.

Samat sanat: tarha-alppikärhö 'Albina Plena' on ihastuttava varjopaikan kasvi.

Varjosiippa ilahdutti tekemällä pikkuruiset kukat, vaikka kasvaa melko kuivassa varjopaikassa katajan alla.

Amurinkärsäkalla kasvaa vieressä ja pääsi mukaan tähän juttuun, vaikka onkin vihreäkukkainen. Rakastan kärsäkalloja, tälläkin on kunnioitettava sopeutumiskyky! Toinen yksilö kasvaa aivan varjossa, tämä taas toivottoman kuivassa, ja kumpikin pärjäilee vallan mainiosti. Näitä ei ole tähän mennessä edes kukaan syönyt.

Tämä vanha Sametti Hortensialta muutama vuosi sitten saatu löytöpioni tekee ensimmäistä kertaa useamman kukan. Olin istuttanut tämän aivan liian lähelle isoa lipstikkapehkoa, sen siitä saa, kun istuttaa myöhään syksyllä tai aikaisin keväällä eikä osaa hahmottaa. Sitten siirsin tämän ja nyt on tulossa monta kukkaa, jihuu!
Taustalla pari 'Mount Everest' -sorjalaukkaa, jotka ovat jääneet peuroilta syömättä. Toivon, että pionin nuppuja ei käy kukaan myöskään napostelemassa.

Musti kävi tutkimassa ja hyväksymässä kedolle ilmestyneet rottinkituolit. Tässäkin kasvaa muutama koiranputki, mutta hiirenvirnojen ja keltamataran myötä väritys muuttuu. Tuolien takana kasvaa vanha kirkonruusu harvana puskana.
Aurinkoisia päiviä, tänne odotetaan yöksi sadetta, oi onnea!


Amurinkärsäkalla – Arisaema amurense
Karhunjuuri – Meum athamanticum
Koiranputki – Anthriscus sylvestris
Nuokkutähdikki – Ornithogalum nutans
Sorjalaukka – Allium stipitatum
Tarha-alppikärhö – Clematis Atragene-Ryhmä
Varjosiippa – Vancouveria hexandra

Varjopaikkojen ihanuuksia

Puutarhapuuhat keskeytyivät, kun tuli sade. Niinpä tuli sopiva hetki kirjoittaa tänne juttua varjon, tai oikeammin puolivarjon, kasveista. Lehtijuttujakin pitäisi tosin saada valmiiksi, mutta ensin huvi...
Perinteisin puistoalppiruusu 'Catawbiense Grandiflorum' on upeassa kukassa. Voi kun tämä äkkiä kasvaisi sellaiseksi parimetriseksi, niin voisi ottaa tuon verkon pois! Sellainen visio minulla on, että tästä tulee sopiva vieruskaveri ja yhtenäinen suuri massa vieressä kasvavan vanhan pilarikatajan kanssa.

These are my garden's semi-shady bits right now. Thanks to cool weather, the Rhododendron is in bloom – at Midsummer! 

Musti esittelee. Rodo on vielä kovin pieni, katajaa näkyy vaahteranoksien takana. Sain tänään niitettyä Rohanin (saunasta oikealle), alue näyttää vähän siistimmältä. Niitin myös Rohanin viereisen tienvarren ojanpientareen, jotta nokkoset, koiranputket ja ohdakkeet eivät niin hanakasti siementäisi. Tiekin näkyy nyt, kun lähes parimetrinen kasvusto on maassa.
Alkaa muuten taas olla ruohonleikkuun aika, edelliskerrasta onkin kulunut se kolme päivää, joka tähän aikaan vuodesta on sopiva leikkuuväli.

Sama näkymä tasan vastakkaisesta suunnasta (ja ennen kuin olin niittänyt koiranputket ja heinät). Rodon alla näkyy mutapuutarhassa vettä, sateet ovat pitäneet huolen siitä, että se ei ole kuivunut.

Alppiruusun ja katajan varjossa kukkii ihana loistokevätesikko 'Francisca'.

Katajan toisella puolella, joka on kyllä etelän puoli, mutta siihen lankeaa kahden männyn varjo, kukkii mätästädyke 'Nestor' rohtosormustinkukkien väleissä.

Mäntyjen alla ovat esikot jo lopettaneet ja vuorossa ovat raitalehtiset 'Albostriata'-kielot sekä 'Herman's Pride' -keltapeipit.

Illakko voi myös hyvin ja tuoksuu. Siementaimia odotellaan jo!

Näkymä ennen niittoa kasvimaalta Rohanin yli muotopuutarhaan oli hieman umpeenkasvanut! Suuri kataja on oikealla ja männyt metsäpuutarhapenkkeineen vasemmalla.

Muotopuutarhan varjoisimmassa penkissä kukkii karhunjuuri viimein hieman rehevämpänä.

Seuralaisenaan sillä on amerikankeijunkukka 'Green Spice'.

Täpläkurjenpolvi 'Espresso' kukkii vaaleanpunaisen akileijan seurassa.

Hurraa! Keijuängelmä on hengissä! Tämä on kituuttanut vuosikausia huonossa paikassa eikä ole juuri loistanut rehevyydellään. Otin nyt riskin ja kaivoin sen kohdan, josta ehkä näytti nousevan tämän versoja, ja siirsin tänne muotopuutarhaan. Tämä on kyllä kuiva paikka, mutta yritän lisätä humusta ja kastella. Ostin toisen samanlaisen Eija's Gardenista, sillä rakastan keijuängelmää, eikä minua yhtään haittaa, että omistan näitä nyt kaksi.
Hassua kyllä, sekä Eija'silla että Muhevaisen luettelossa tämä on nimetty kelloängelmäksi. Onko tämän nimi muuttunut kaikessa hiljaisuudessa? Luulen, että se oli pikemminkin kirjoitusvirhe, voihan olla, että kummassakin paikassa tämä on peräisin samalta kasvattajalta eikä nimeä ole myymälässä tarkistettu.

Tästäkin tulee hirmuinen maratooni. Kuistin edustalla, taloni pohjoispuolella, kukkivat 'Spring Green' -viherraitatulppaanit ja ukkolaukka 'Purple Sensation'.

Lehtomaisissa olosuhteissa viihtyy tietenkin myös lehtoängelmä, lehtoakileija ja tarhakullero 'New Moon'.

Kulleron toi Tina's -blogin Tiina parisen vuotta sitten, ja tästä väriyhdistelmästä tuleekin kovasti Tiina mieleen, etenkin kun sain ihan Tiinan värisen puna-ailakinkin mahdutettua kuvaan. On mahtavaa saada kasveja ystäviltä, ne muistuttavat antajastaan.

Ransu esittelee kuistin edustaa. Älkää kiinnittäkö huomiota puoliksi maalattuun taloon vaan kasveihin, niin minäkin teen.

Kuistin toisessa päässä kukkii nappiniittyleinikki.

Suvikummun Marjan lähettämä 'Sun Power' -kuunlilja komeilee esikkopellossa tarhajouluruusun kaverina.

Lehtosinilatva ja japaninlehtikuusi tervehtivät toisiaan.

Sokerina pohjalla Tulipa sprengeri, se on tulppaaneista parhaiten varjossa viihtyvä. Tänään kukka alkaa hivenen aueta. Mikä juhannuskukka!

Amerikankeijunkukka – Heuchera americana
Illakko – Hesperis matronalis
Japaninlehtikuusi – Larix kaempferi
Karhunjuuri – Meum athamanticum
Keijuängelmä – Thalictrum rochebrunianum
Keltapeippi – Lamium galeobdolon
Kielo – Convallaria majalis
Kuunlilja – Hosta
Lehtoakileija – Aquilegia vulgaris
Lehtosinilatva – Polemonium caeruleum
Lehtoängelmä – Thalictrum aquilegiifolium
Loistokevätesikko – Primula Polyanthus-Ryhmä
Mätästädyke – Veronica prostrata
Nappiniittyleinikki – Ranunculus acris 'Flore Pleno'
Puistoalppiruusu – Rhododendron Catawbiense-Ryhmä
Puna-ailakki – Silene dioica
Rohtosormustinkukka – Digitalis purpurea
Tarhajouluruusu – Helleborus Orientalis-Ryhmä
Tarhakullero – Trollius Cultorum-Ryhmä
Täpläkurjenpolvi – Geranium maculatum
Ukkolaukka – Allium hollandicum
Viherraitatulppaani – Tulipa Viridiflora-Ryhmä