Värisamikset

Toissa päivänä nostin Bessera elegansin ensin kuistille ja sitten kylmään eteiseen, kun lämpömittari laski kolmeen asteeseen jo iltayhdeksältä.

Nyt se siirtyi keittiöön, vaikka tästä on tulossa lämmin yö: nyt, puoli kahdeltatoista, mittari näyttää yhdeksää astetta. Mutta koska Besserassa on runsaasti kukkanuppuja, haluan nähdä niiden avautuvan. Kukissa on voimakas punaisen sävy, jota on vaikea saada tallennettua kuvaan. Kuviin tahtoo tulla liian oranssi väri. Tähän viimeiseen kuvaan sain värin oikein lukuisten säätöjen jälkeen.

Besseran kanssa tismalleen saman sävyinen kukka on 'Thessaloniki' -pelargonilla, samoin kuvausongelmin. Tässä sen liekehtivä punaisuus on kohdillaan. Tämä mainitaan joissakin lähteissä kääpiöpelargoniksi, toisissa tähtipelargoniksi ja kolmansissa sormipelargoniksi. Kotipelargoneihin se kumminkin kuuluu, oli mitä oli.

Tänään siirtyi sisälle sitruunapuu, josta tulee ajan myötä olohuonepuu. Se on kasvanut kesän mittaan huimat parikymmentä senttiä! Kukkapylvään päällä on pelargoni 'Attar of Roses', kerrankin asianmukaisesti leikeltynä. Sillä on taipumuksia hujoppiuteen – jotakin olen menneiden vuosien virheistäni oppinut.

Puutarhassa samantyyppistä väriä on vähän. Oranssikeltanoita on laidunnettu kesän mittaan niin ahkerasti, että ne ovat tehneet uusia kukkia. Jotakin iloa katkotuista kukkavarsistakin.

Kukkien sijaan punaista taitaa seuraavaksi tulla ruskasta. Sirotuomipihlajan lehdet alkavat punertua, helmipihlaja vielä pitää kiinni vihreästä. Nämä tuli aikanaan istutettua liian lähekkäin, mutta tuomipihlajan hiljalleen kasvaessa korkeutta jää pihlajapensas sopivasti sen kainaloon, kaiketi.

Tätä väriparia ihastelen huussissa istuessani: sirotuomipihlaja ja ruusunätkelmät.

Huussin edessä ruskopenkissä pitäisi kukkia ruostekukkia, mutta ne eivät ehkä ehdi tänä vuonna kukkaan. Ehkä kuivuudesta johtuen ne lähtivät kasvuun hirmu myöhään, onneksi kuitenkin talvehtivat taas onnistuneesti. Kukkavarsia ei vain vieläkään näy. Väriminttu 'Prärienacht' on tehnyt jopa uusia pikku kukintoja lehtihankoihin. Aika hauska, ja hyvä muistutus siitä, että ohikukkineet kukkavarret olisi voinut leikata, kukinta olisi varmaan parempaakin.

Chrysanthemum zawadskii on hieman heikossa hapessa, mutta on silti aloittanut kukinnan parin kukan voimin. Tähän tulee varmaan enemmänkin kukkia, yleensä tämä on ollut parhaassa kukassa lokakuussa.

'Purple Emperor' -köynnöskrassin kaudelle voi ennustaa pikaista loppua, sillä otin sen suojaverkon pois, kun tarvitsin sitä toisaalla.

Pojilla on kiireitä.

Kasvimaalla tein hauskan havainnon. Maanpeitoksi laittamani vanhan räsymaton päällä on leipäkorisieniä. Ne ovat kuin nukkekodin leipäkoreja, vain senttimetrin kokoisia. Kulhomaisessa sienessä on pallomaisia peridioleja, jotka sinkoutuvat ulos sadepisaran osuessa pesään ja aloittavat sitten uuden elämän.
Enpä olisi koko sientä tajunnut, ellen jokin aika sitten olisi nähnyt sitä ystävän facebook-postauksessa. Sieltäkin siis voi jotakin oppia!

Leipäkorisienet lähikuvassa. Kyllä luonto on sitten ihmeellinen.

Loppuun vielä kuva hempeyden ystäville, kun aloitettiin niin räväkillä väreillä: neilikkaruusu 'Pink Grootendorst' ja tarhakurtturuusu Snow Pavement – kylläpä jälkimmäisessä onkin hurmaava ruusuntuoksu tuon ihastuttavan värin lisäksi.


Helmipihlaja – Sorbus koehneana
Kotipelargoni – Pelargonium Zonale-Ryhmä
Leipäkorisieni – Crucibulum laeve
Neilikkaruusu – Rosa Grootendorst-Ryhmä
Oranssikeltano – Pilosella aurantiaca
Ruostekukka – Crocosmia
Ruusunätkelmä – Lathyrus latifolius
Sirotuomipihlaja – Amelanchier laevis
Sitruuna – Citrus limon
Tarhakurtturuusu – Rosa Rugosa-Ryhmä
Väriminttu – Monarda

Pihakierros Ransun kanssa

Vastikään kymmenen vuoden ikään päässyt Ransu on hyvin seurallinen, kuten kai norjalaiset metsäkissat yleensä ovat. Se ei tykkää olla yksin ulkona, tai yhtään missään, mutta kun minä menen ulos, tulee se kaveriksi.

October Fun
My little 10-year-old Franz Sanchez is usually always where I am. Norwegian forest cats are very very sociable! But not with anybody, it has to be his own Mom.

Teemme pienen pyrähdyksen kissamintun tienoille.

Samassa penkissä kukkii ihanasti viime (vaiko jo toissa?) vuonna siemenestä kylvetty krysanteemi, jonka Elämää luonnossa -blogin Sylvi tunnisti lajiksi Chrysanthemum zawadskii. Tänä vuonna pehkon kyljessä on myös yksi hailean oranssinpunainen kukka, liekö viereinen taimi, vai onko tämä kasvi onnistunut tekemään senkin värisen kukkavarren.

Mennään muotopuutarhaan.

Kukinnan jälkeen leikattu mirrinminttu 'Six Hills Giant' kukkii uudestaan. Se on loistava syyskukkija, kunhan ohikukkineet varret leikataan loppukesällä pois.
Komealuppion kuihtuneita kukkia en ole poistanut, mutta se on muuten vain kukkinut yhtäjaksoisesti yli kaksi kuukautta. Sen kuivuneiden lehtien poistaminen siistisi istutusta ja toisi kukat vielä paremmin esiin.

Pudonneita vaahteranlehtiä ei parane vielä silputa, sillä ne ovat mainiota leikkimateriaalia.

Leikimme "Mamma, heitä lehteä" -leikkiä. Kuvaaminen samaan aikaan on hieman haastavaa. Täytyy tarkentaa valmiiksi ja toivoa, että Ransu osuu tarkennusalueelle.

Me Ransun kanssa toivotamme iloista lokakuun jatkoa!


Komealuppio – Sanguisorba hakusanensis
Mirrinminttu – Nepeta × faassenii