Iloa ruukuissa ja purkeissa

Kuvernöörinkukan kukinto meinasi jäädä huomaamatta, kun se on ruukkukasvien kesäretkellä muotopuutarhan takana, edessään kaukasiankirahvinkukkien viidakko. Riippumatto on tuossa aivan vieressä ja violetti kukinto osuikin silmään matkalla riippumattoon lojumaan. Kuvernöörinkukan takana kukkii ihana Vironperältä saatu Galtonia viridiflora, luotettava kukkija kesästä toiseen, joka asustaa vuoden ympäri samassa ruukussa. Talvet olohuoneen lattialla viileässä nurkassa ja melko kuivana.
Saa nähdä, miten talvemme sujuu kuvernöörin kanssa. Eräänä vuonna löysin sen valtavan kauniin kirjavalehtisen version, mutta kasvissa on niin voimakas valkosipulin aromi (se on syötävä), että en voinut elää sen kanssa samoissa huoneissa, nenä valui koko ajan. Kiikutin sen eteiseen, joka on kylmää tilaa ja siellä se paleltui, harmi vain. Mutta se on syksyn murheita. Voisihan lehdet toki syödä pois syksyllä ja heittää sipuli menemään, mutta minulle tuo on koristekasvi.

Toinen ihana löytö tältä kesältä, jota en suin surminkaan meinaa heittää pois, on liuskalehtinen muratti. Olen etsinyt tällaista oikein liuskaista kaunotarta jo jonkin aikaa. Joulun alla melkein ostin yhden jouluasetelman kukkakaupasta vain siinä olevan muratin vuoksi, mutta tulin sitten järkiini. Nyt löytyi tällainen namupala. Tämä muuttaa viimeistään syksyllä maahan, kunhan keksin oikein hyvän paikan.
Lajiketta en lähde arvailemaan – tiesitkö, että murattilajikkeita on satoja, tällaisia liuskaisiakin kymmenittäin?

Isossa ruukussa kasvaneet, pari vuotta sitten kylvetyt paatsamat (Rhamnus schneideri var. manshurica) ovat kasvaneet valtavan hyvin ja myös talvehtineet valtavan hyvin. Istutin niistä ensimmäisen nyt maahan. Loput kolme odottavat inspiraatiota siitä, mihin laittaisin pienen paatsamalan.
Potassa kukkii heidinkämmekkä (Calanthe Takane Lemon Line), sen talvielämästä en tiedä vielä mitään. Sen pitäisi periaatteessa sietää –10 ja jopa –15 asteen pakkasia, mutta enpä ole varma, lähdenkö testaamaan vai otanko sen suosiolla sisään. Minulla vain on hirmu vähän tilaa uusille kasveille, kun emme meinaa vanhojenkaan kanssa mahtua talvella asumaan pienissä huoneissani. Ehkä tuo voi viettää talven kylmässä eteisessäni, tai vintin rapuilla, mutta niistäkin pitäisi mahtua kulkemaan – rappuasukkeja on jo melkoinen liuta.

Osa ruukkukasveista viettää kesän kuistin varjoisilla rappusilla. Ransu ei ollut mielissään, kun olin nostanut ruukut saamaan sadetta niin, että sen vesikippo jäi yhden kasvin taakse.
Eilen illalla myöhään jossain jyrisi ukkonen ja saimme yön aikana 2 mm sadetta, ihanaa.

Toinen juoma-astia, laakea vati, on kylläkin ihan lähellä. Sinisessä ruukussa on verenpisara, jonka latvat on peura syönyt, kukkia on vähään aikaan turha odottaa. Matalammassa ruukussa elävät murattisyklaamit, ne ovat jo lähes kesälevossa.

Osa kasveista viettää kesän sisällä. Pelargonium sidoides viihtyy amppelissaan niin hyvin tuossa olohuoneen nurkassa, että olkoon siinä. Maljaköynnös on jo kiivennyt verhotankoihin, joista en lähde sitä irrottamaan.

Taimikasvatusiloa tuottavat tarhasalkoruusun taimet ja ihana tummanpuhuva niittykarhunputki 'Ebony', jonka itämisestä olen niin iloinen! Yritin muutama vuosi sitten 'Vicar's Mead' -lajiketta, mutta siitä kylvöksestä ei noussut mitään. Nämä kylvin syksyllä, taimikennosto vietti talven ulkona.

Onnistuin katkaisemaan yhden Lady of Shalott -ruusun alaoksista ja siinä oli kukka. Se ilahduttaa nyt leikkokukkana ja koko keittiö tuoksuu ruusulta. Värisointuvuus taustan nektariinin kanssa on melko hyvä.


Kaukasiankirahvinkukka – Cephalaria gigantea
Kuvernöörinkukka – Tulbaghia violacea
Maljaköynnös – Mandevilla
Muratti – Hedera
Murattisyklaami – Cyclamen hederifolium
Niittykarhunputki – Angelica sylvestris
Tarhasalkoruusu – Alcea rosea
Verenpisara – Fuchsia

Hempeysmaratooni

Kesän paluun kunniaksi laitetaan kuvakattaus vaaleanpunaisen ystäville. Eilen tuli ruhtinaalliset 20 mm vettä, mutta toissapäivä oli silkkaa aurinkoa ja tänään aurinkosää jatkuu. Ennusteessa näyttääkin olevan seuraavat 10 vuorokautta lähes pelkkää aurinkoa; sateen todennäköisyysprosentti on sen verran pieni, että noilla prosenteilla tänne ei yleensä sada, hyvä kun edes pilveä näkee.
Ruskopenkkiin istuttamani nimettömät vaaleanpunaiset siankärsämöt kukkivat kauniisti ojakärsämön kanssa. En ole varma, ovatko viimeksimainitut itsekseen tulleet vai siemenestä kasvattamiani, joiden pitäisi olla vienosti kerrannaisia, mutta ihania ne ovat, olivat kumpia vain.
Erikoisväriset siankärsämöt ovat valitettavasti ihan hirveän lyhytikäisiä ainakin minun puutarhassani, parin vuoden jälkeen on parhaan värinen emokasvi kuollut. Sieltä täältä pompsahtelee sitten hempeän vaaleanpunaisia, mutta voimakkaan punaisia on enää turha odottaa. Voi olla, että nämäkin ovat risteymiä valkoisen luonnon siankärsämön kanssa.
Taustalla väriminttu 'Melissa' juuri aloittamassa kukinnan.

Edellisessä kuvassa pienenä vaaleanpunaisena pisteenä näkyy Austin-ruusu William Morris, jonka pitäisi pitkäversoisena pystyä toimimaan köynnösruusuna portinpielessä. Kunhan tuosta hieman ensin kasvaa. Sen ensimmäinen kukka avautuu varmaan suotuisassa säässä ihan pian, onneksi kukka nuokkuu, niin sade ei ole päässyt sen sisään terälehtiä pilaamaan. Seurana silläkin on ojakärsämö ja varsankello, joita olen kitkenyt tuosta kukkapenkistä, mutta yksi ovelus kasvaa sen ja vieläpä portin ulkopuolella.

Alempana aidan edessä ruusunätkelmät.

Kuistin kulmalla pikkujasmikkeen viimeiset kukat ja 'Hagley Hybrid' -kärhö.

Niiden edessä rusokurjenpolvi 'Katherine Adele' hempeilee haalean vaaleanpunakukkaisena. Sen takana on kuunlilja 'Sum and Substance', joka on säästynyt syömiseltä, kun se kasvaa lähes vesitynnyrin takana ja hyvin matalana myös. Vaikka eilen satoi koko päivän, ei tähän kuistin eteen kosteutta kerry ja sainkin tyhjentää muutaman kastelukannullisen näille viereisistä vesitynnyröistä, jotka olivat aivan kukkuroillaan. Adelesta vasemmalle oli imikkä aivan lurpallaan koko päivän sateesta huolimatta!

Nostin kuistilta verenpisarat saamaan sadetta ja se kostautui, sillä korkeammista syötiin latvat ja nuput. Onneksi pikkuinen 'Whiteknights Pearl' on niin matala, että sitä ei napsittu.

Nyt pikkuinen helmi on taas turvassa kuistin pöydällä, siitä ei minulta ole ikinä mitään syöty, vaikka ystävien taloon kurkistikin joskus peura kuistin ovesta sisään! Taustalla näkyy ruusunätkelmiä vaaleanpunaisena. Kottikärryt suojaavat paria ruusua tulemasta syödyksi, toivottavasti.

Kasvimaalla on taas viime yönä syöty valitettavasti lisää perunanvarsia, nyt olen jo niin monen peräkkäisen yön jälkeen löytänyt jälkiä peuran vierailuista, että pahalta näyttää. Onneksi lukuisista daalioista kaikkia ei ole löydetty. Tummalehtinen 'Bishop of Oxford' näyttää hyvältä hempeän pioniunikon terälehtisateessa.

Kasvimaan ja Rohanin välissä olevaa 'Duchesse de Rohan' -portlandruusua ei, ihme ja kumma, myöskään ole parturoitu, vielä.  Ehkä sen juurella olevat maanpeittopahvit ja -matot ovat häirinneet peuraa. Taustalla maitokärry on parkkeerattu Rohanissa neidonruusun eteen, jotta sen nuppuja ei syötäisi.

Tässä realismikuvaa toisesta suunnasta eli Rohanista käsin, nokkosheinikko peittyi helpoimmin kattohuovan, roskiksilta dyykattujen mattojen ja pahvien alle. Tähän kohtaan olen viimeksi miettinyt minipähkinälehtoa, mutta se on edelleen mietinnässä. Paikka on juuri hitusen liian mini.

Ihana, ihana 'Duchesse de Rohan'. Vedän takaisin kaikki sanani sen kukkien rumasta väristä, onhan näissä hyvänen aika kauneutta. Tykkään myös kukkien sävystä yhdessä noiden raikkaanvihreiden lehtien kanssa. Ruusuilla on monenvärisiä lehtiä, jotka joko korostavat, kehystävät tai rumentavat kukkia – niillä on suuri merkitys.

Rohanista kasvimaalle johtavien rappujen toisella puolella, kivipengermän juurella, alkaa ruusu-heinätarha, joka on valitettavasti saanut parturikäsittelyn. Siinä menivät ruusujen latvat, nappileinikki, asterit ja siemenestä kasvatettu erikoisempi lupiini, josta en vielä ollenkaan tiedä lajiketta enkä tällä menolla tulekaan tietämään. Inshallah – jos peura suo, pitäisi täällä sanoa.
Sammalruusun pari alinta kukkaa on tallella, se syötiin 60 cm korkeudelta, sen vieressä kasvava kivikkotörmäkukka on onnekseen niin matala, että se on vielä kokonainen.

Törmäkukan vierestä ovat heinät joko laonneet tai lähes kuivuneet, mutta törmäkukka sen kun porskuttaa, tosin lähes maata pitkin. Onneksi perhoset löytävät sen sieltäkin.

Lisää ruusuaihetta: vielä kerran tonttini alkuperäisasukas, vanha kirkonruusu – kookkaampana kasvustona kuin koskaan (kenties kiitos viereisen aidanpätkän, joka valmistui syksyllä) ja taivaallisen tuoksuisena.

Käväistäänkö välillä sisällä? Makuuhuoneessa kukkivat tähtipelargoni 'Bev Foster' ja ystävältä saatu vanha vaaleanpunainen hempukka, aivan ihana. Amppelissa asustava Pelargonium reniforme × abrotanifolium on jo muuttanut ulos ja näen ikkunasta sen siron vaaleanpunaisen kukinnon heiluvan tuulessa – täytyykin käydä kuvaamassa se.

Olohuoneessa kukkii ensimmäistä kertaa toselta ystävältä saatu limenvihreälehtinen pelargoni, jonka piti olla 'April Snow' mutta onkin joku muu, sillä tässä on valkoiset kukat. Kerrankin muistin lannoittaa näitä keväällä, ainakin kerran, ellen peräti kaksi kertaa ja tässä tulos! Taustalla kolmannelta ystävältä saatu maljaköynnös, näin ne ystävät asustavat luonani.

Ystävältä on tämäkin tullut, nimittäin Samettihortensian siemenestä kasvattama 'Rosa Juwel' -jalokallioinen. Aivan ihana ja hyvin kuivuutta sietävä selvästi! Pörriäisetkin tykkäävät.

Lähellä on kosteampaa saunan päädyssä; siinä kukkivat vaaleanpunaiset mesiangervot niin kauniisti, näitä ei vielä ole käyty syömässä, ihanaa. Näissä on vähintään kahta laatua, ketomesiangervo 'Elegans' ja idänmesiangervo nyt ainakin.

Katajan katveessa kukkii nietospensas Yuki Cherry Blossom niin matalana ja minipienin kukin, että hyvä kun sitä erottaa. Viimevuotinen siirto oli silti selvästi hyvä asia, sillä edellisessä paikassaan se jäi kokonaan naapureidensa uumeniin. En ollut tajunnut tämän lajikkeen mataluutta, tämä on käytännössä maanpeitepensas. Tässä voin riipiä pioniunikoita ja rikkaporkkanoita huoletta pensasta häiritsemästä.

Ahtausvaivasta kärsii myös idänmiekkalilja siniheinän katveessa, mutta olen kokeillut tätä pari kertaa aiemmin eri paikkoihin, ja kun tämä on nyt suostunut elämään tässä jo monta vuotta, pysykööt siinä. Pitää vain muistaa repiä lehtoakileijoja pois, siniheinä ei tuosta niin leviä.
Toisaalta ohikukkineiden akileijojen ja tummakurjenpolvien kitkeminen tai leikkuu on kaksipiippuista hommaa. Poistin niitä juuri metsäpuutarhapenkistä saaden tähtiputket paremmin esiin – mutta peurat pitävät tähtiputkista(kin), joten voi olla, että samalla tuhosin niiden kukinnan. Viereisten ohikukkineiden varsien suojissa ne olisivat paremmin turvassa.

Vielä kurkkaus muotopuutarhaan, jossa olen jo suorittanut akileijaraivauksen. Nyt vuorossa ovat harjaneilikat ja kyläkurjenpolvi.

Ihana David Austin -ruusu The Pilgrim on kohta täydessä kukassa, kiinanpioni 'Wladyslawa' vielä sinnittelee viimeisillä kukillaan.

Apteekkarinruusu kukoistaa. Aurinkoisia kesäpäiviä!


Apteekkarinruusu – Rosa Gallica-Ryhmä 'Officinalis'
Harjaneilikka – Dianthus barbatus
Idänmesiangervo – Filipendula palmata
Idänmiekkalilja – Gladiolus imbricatus
Jalokallioinen – Erigeron Speciosus-Ryhmä
Ketomesiangervo – Filipendula purpurea
Kirkonruusu – Rosa Francofurtana-Ryhmä
Kivikkotörmäkukka – Scabiosa columbaria
Kuunlilja – Hosta
Kyläkurjenpolvi – Geranium pratense
Maljaköynnös – Mandevilla
Nietospensas – Deutzia
Ojakärsämö – Achillea ptarmica
Pikkujasmike – Philadelphus × lemoinei
Pioniunikko – Papaver somniferum Paeoniflorum-Ryhmä
Portlandruusu – Rosa Portland-Ryhmä
Rusokurjenpolvi – Geranium × oxonianum
Ruusunätkelmä – Lathyrus latifolius
Sammalruusu – Rosa centifolia Muscosa-Ryhmä
Siankärsämö – Achillea millefolium
Varsankello – Campanula trachelium
Väriminttu – Monarda

Sisäkukkia sadetta odotellessa

Sisäkukat jäävät puutarhan kukkien jalkoihin näinä aikoina. Huomenna illalla tähän aikaan toivottavasti sataa paljon ja pitkään, joten sitä odotellessa tsekataan, mikä on tilanne sisällä. Lattioita ei tsekata, sillä niissä pyörivät hirmuiset villakoirat – aika menee totisesti muuhunkin kuin imuroimiseen. Voihan sitä toivoa, että sadesäällä ei keksi mitään muuta tekemistä.

Ihana Suvikummun Marjalta saatu kääpiöpelargoni 'Thessaloniki' hohtaa. Se on todellinen kääpiö ja vähän väliä vaarassa kuivahtaa kuoliaaksi, mutta tokenee aina ja kukkii silti erittäin ahkerasti (tai ehkä siksi juuri).
Edessä kivan värinen 'Cheeky Chappy', jonka parissa terälehdessä on tuo vaalea läikkä, kuin valon hohdetta.

'Raspberry Ripple' on lähes aina kukassa, oli kesä tai talvi. Kapeat lehdet kuuluvat kriinumille ja neidikille.

Tässä yhteispotretti edellisen sateen aikaan, joka oli joskus ennen vappua. Kasvimaan kylvöt on nyt tehty ja puutarhaa on täytynyt muutenkin jo kastella, joten odottelen sadetta vesi kielellä.

Jos on yhdelle ikkunalle koottu hohtavanpunaiset, niin toisella ikkunalla näyttää tältä. Hempsukka Mårbacka edessä, tarkennus on ihastuttavaan kääpiökokoiseen 'Natalie' -pelargoniin, jonka persikansävyisillä terälehdillä on valkeat reunat.

Ystävältä muutama vuosi sitten saatu maljaköynnös on yhä hengissä ja on ekaa kertaa alkanut kukkia näin aikaisin. Ensimmäinen kukka ihailee peilikuvaansa ikkunasta.

Koti-aiheiseen postaukseen sopii pari kuvaa kotikylästä, eikö? Kävimme ystävien kanssa kävelyllä, eksyimme hieman ja tulimme ulos metsästä kyläniityn eteläreunaan. Kylä avautui upeasti eteemme, tässä siitä otos suunnilleen keskeltä.

Kuvakulma hitusen oikealle, niin näkyy minunkin taloni, tuo keltainen. Heti sen takana on vanhempi taloni, se ei oikein näy.
Kylään saapuessa on jännä, lämmin kotiintulon tunnelma. Koin sen jo silloin, kun kävin katsomassa taloani, kun se oli myynnissä. Kun on käynyt tutkimassa saarta ja saapuu tähän kylään, tuntuu kotoisalta. Parin tunnin metsärämpimisen jälkeen näkymä oli suorastaan urbaani, mutta mielipidettä värittänee se, että koronan takia ei ollut tullut käytyä viikkotolkulla missään.

Takaisin kotiin. Makuuhuoneessa on ihana verenpisara 'Whiteknight's Pearl' alkanut taas kukkia. Tämä on ahkera! Varsin ihanaa, sillä tämä on myös maailman kauneimpia verenpisaroita.

Poikien sadevinkki: pysykää kuivana!

PS. Kaivoin susirumat Juanit koivikosta ruukkuun, jossa ne näyttävät ihan siedettäviltä tuolla kasvimaan reunalla.


Kriinumi – Crinum
Maljaköynnös – Mandevilla
Neidikki – Nerine
Verenpisara – Fuchsia

Pelargonikatsaus

Joka taso on taas täynnä kasveja, osa on lattialla. Lepokautta viettävät ritarinkukat ja muut sipulit voivat olla lattialla poissa valosta, mutta kukkivat pelargonit ilahduttavat niin paljon, että ne ovat paraatipaikalla. Etualalla 'Raspberry Ripple', loistava talvikauden kukkija joka vuosi. Kukkii se ahkeraan kesälläkin.

Yksi kokoelmani ensimmäisiä on kirkkaanpunainen ruusunnuppupelargoni 'Brightstone'; hankittu Tukholman puutarhamessuilta vuonna 2007.

'Friesdorf' on kaunis vähän kuihtuneenakin. Ihanat tummat ja pienet pyöreät lehdet!

Kuvissa näkyy ohuita riippuvia rönsyjä. Ne kuuluvat Pelargonium sidoidesille.

Siitä täytyy ottaa kuvat erikseen koko kasvista, nähdäkseen kasvutavan, ja kukista, sillä kaukaa otetusta kuvasta ei erota näitä ihastuttavia pikku kukkia.

Hauraan oloinen keveys on kerrassaan valloittavaa.

Riippapelargonikin on tehnyt pitkiä lonkeroita, kukat ovat lähes lattianrajassa.

Tuoksupelargonin pienet valkoiset kukat valloittavat. Lehdet ovat pieniä ja harmaita, niitä näkyy tuolla taustalla. Etualan lehdet kuuluvat maljaköynnökselle.

Pikkuruinen 'Thessaloniki' on valloittava pelargoni. Kääpiökoosta huolimatta ei asennetta puutu.

Mårbacka-tyyppinen 'Prins Nikolai' on periaatteessa lähes valkoinen, mutta vasemmanpuoleisessa versossa on vaaleanpunaisemmat kukat. Oikealla on jalopelargoni, jonka löysin kesällä; ihastuttavan punaiset kukat!

Tämä tummanpunainen sävy sopii olohuoneeseeni kuin nenä päähän.

Siirrytäänpä makuuhuoneeseen. Pelargonium reniforme × abrotanifolium oli kesän ajan ulkona puun oksalla ja kun siirsin sen syksyllä sisään, amppeli lainehti. En ollenkaan muistanut, että siinä ei ole veden poispääsyreikää. Mutta kummallista on, että pelargoni tuntui olevan elämänsä vedossa ja on edelleen huomattavan rehevä. Tämä on yksi pelargonien kiehtova ominaisuus: ne ovat yksilöitä. Niitä on niin varjon kasvupaikoista kuin auringosta, ja osa viihtyy suorastaan kosteassa.
Täytyy tästä lähin kastella tätä reippaammin. Vissi totuus on, että olen lähes tappanut tämän kuivuuteen pariinkin otteeseen. Aiemmin esitelty tuoksupelargonikin kaipaa selvästi enemmän vettä kuin vaikkapa kotipelargonit.

Niin ikään rönsyävä 'Deerwood Lavender Lass' oli kesällä amppelissa ulkona. Siinä on edelleen söpöt vaaleanpunaiset pikku kukat.

Kookkain pelargonini 'Bev Foster' pieneni, kun leikkasin sen rankasti. Tilansäästöä se on pienikin säästö.

Lopuksi mennään keittiöön, jossa kukkii "korallipisara" Bessera elegans.

Ransu esittelee.
Aurinkoisia päiviä!


Jalopelargoni – Pelargonium Domesticum-Ryhmä
Maljaköynnös – Mandevilla
Riippapelargoni – Pelargonium peltatum
Tuoksupelargoni – Pelargonium × fragrans
Kaikki loput pelakuut kuuluvat kotipelargoneihin, P. Zonale-Ryhmä