Pohjois-Karjalassa ja juurieni seudulla

 Onni potkaisi jälleen, sillä sain syyn lähteä käymään rakkaan ystävän luona Nurmeksessa. 

Minut tilattiin Nurmeksen avointen ovien päivään pitämään puutarhakierroksia Itä-Kauppalassa. Oli tarkoitus laittaa siitä maininta tänne blogiin, mikäli joku lukijoista pääsisi paikan päälle, mutta ennen lähtöä oli hoppu niin töiden kuin järjestelyjenkin kanssa, ja se jäi.

Nurmeksesta en montaa kuvaa ottanut, ainoastaan perjantaina, kun tutustuin Itä-Kauppalan puutarhoihin. Koko alue on todella viehättävä, lähes kokonaan 50–60 -lukuina rakennettu omakotialue. Jotkut puutarhat ovat suorastaan valtavia. Tämä ihastuttava portti kätkee taakseen hienosti hoidetun, kauniin puutarhan.

Pensasaita on aitaorapihlajaa; huomaa, miten kauniisti se on leikattu kehystämään porttia.

Entäs tämä puutarha sitten. Aivan keskustassa ja rantasauna kuin mökillä luonnon helmassa. Tässä kohdassa vesi on Nurmesjärveä, vaikka Pieliseen onkin yhteydessä kapean salmen kautta.

Perjantain sää oli hyvin vaihteleva; vettä taisi tulla noin vartin välein ja kuurojen väleissä aurinko paistoi lämpimästi.

Ystäväni Wilma oli vetämässä ikkunankunnostuskurssia Omavaraopistossa Valtimolla. Hän vinkkasi, että siellä on kovin kuvaukselliset kasvimaat, joten suuntasin sinne ja sainkin ällistyä, miten hyvin kaikki kasvaa.

Sain haastatella tämän palstan hoitajaa, tai toista heistä. Lannoitteena käytetään paljon vihersilppua. Omavarais-ideologian mukaan tietenkin myös komposteja hoidetaan viimeisen päälle. Periaatteena on, että mitään ei osteta, tai ainakin äärimmäisen vähän.

Tässä paikassa on selvästi myös aivan ihanteellinen maa; hiekkapitoinen, mutta ei liiaksi.

Sunnuntaina oli upea keli. Sekä Wilmalla että minulla oli tarve laiskottelupäivälle; kummallakin oli työputki takana. Ei huvittanut lähteä mihinkään. Wilma asuu vaaran laella jonkin matkaa Nurmeksesta pohjoiseen.

Wilma viritti meille ulkodivaanin hetekoiden päälle. Siinä kelpasi lojua, jutustella, lukea ja ottaa pienet nokosetkin. Kissakin piti meille seuraa jonkin aikaa. Ah, mikä palautuminen ja minulle täydellistä lomaa, toivottavasti Wilmallekin.

Lähdimme pienelle muutaman sadan metrin kävelylle. Wilman metsää reunustaa kuusiaita, joka on jonkin verran kasvanut siitä, mitä se alun perin on vuosikymmeniä sitten ollut. Silloin se suojasi kasvimaata pohjoistuulilta. Nyt aidan takana on upea, viidakkkomainen lehtometsä.

Metsän jälkeen saavutaan aurinkoiselle aukiolle, jossa on suloisen mummelin ihana puutarha täynnä kukkia ja marjapuskia lähes silmänkantamattomiin. Kävely tänne taitaa olla meillä ohjelmassa joka kerta, kun käyn Wilman luona.

Koska paluu etelän moottoriteille Pohjois-Karjalan vaaroilta tuottaa aina pettymyksen ja ahdistuksen tunteita, ajelin ensin pientä hiekkatietä vaaralta toiselle. Välillä sivusin järviä ja ylitin pieniä jokia. Tässä vesi virtaa Kuohattijärveltä Miihkelinlampeen.

Viekissä on komea kirkko ja laaja hautuumaa.

Lieksan leipomokahvilassa oli pakko pysähtyä ystävien suosituksesta, ja nyt suosittelen sitä minäkin. Seurailin Pielisen itärantaa mieluummin kuin posotin päätietä. Ah tätä järveä! Suomen paras, sanoisin, mutta Pohjois-Karjala -rakkauteni tekee minusta ehkä jäävin.

Ala-Kelvässä on hieno vanha vesimylly ja ennallistettu joki.

Enolta suuntasin kohti itää. Matkanteko ei tuntunut tylsältä etelän kiireitä ja arkea kohti valumiselta, sillä minulla oli määränpää, tai parikin, jotka olen jo pitkään halunnut nähdä.

Tämä näky tielle sai minut hieraisemaan silmiäni pian Enon jälkeen. Mikä ihmeen jättikrokotiilin selkä vedestä pistää!

Salpalinja se siellä halkoo seesteistä maisemaa Harpatinlahdella. Tällä seudulla on totisesti paljon sotahistoriaa. Siinä olisi valtavasti tutkittavaa, jos siitä joskus kiinnostuisi laajemmin. 

Määränpääni tässä suunnassa oli Möhkön ruukkikylä. Nyt ollaan lähes niin idässä kuin Suomessa pystyy olemaan.

Komea päärakennus on Pytinki. Siellä on kiinnostava historianäyttely, taidettakin, mutta tällä kertaa ei ollut aikaa tutustua ihan kaikkeen.

Lotinankoski tuotti ruukille vesivoimaa.

Ilomantsista jatkoin etelään, mutta yhä pysyin pienemmillä paikallisteillä. Nyt saavuin tärkeälle seudulle: mummini suku on kotoisin Värtsilän ja Pälkjärven seuduilta, nykyään rajan takaa. En ole koskaan siellä lähellä käynyt, mutta nyt päätin poiketa. Tunnen jopa Värtsilään vastikään muuttaneen ihmisen, jota oli mukava käydä tervehtimässä. Elämän ihmeellisiä sattumia.

Kuva on Saarivaaralta, aivan itärajassa kiinni. Vaikka olen kaupunkilaistyttö eikä lapsuudessani heinäseipäitä ollut, sykähdyttää tämä näky sydäntä syvästi. Karjalaiset koivut siinä vielä lisäksi.

Näihin seutuihin täytyy tutustua lähemmin. Varmaan minulla on tuolla jossain sukulaisiakin, mutta niin monta sukupolvea on mennyt, ettei yhteyttä ole. Henkinen yhteys näihin maisemiin tuntuu silti. Liikutti mieltä kulkea mahdollisesti samoja teitä kuin mummini vanhemmat ja esivanhemmat joskus.

Loma teki niiiiin hyvää. Arki jäi kauas taakse. Kun etelän isolla huoltoasemalla piti kaivaa parkkikiekko esiin, mietin närkästyneenä, että monta viikkoa sai elää ilman. 

No enhän ollut oikeasti poissa kuin muutaman päivän!

Ransu oli hyvässä hoidossa alakerran Annelin luona ja kummallakin oli mukavaa, mitä nyt Annelin nenä hieman kärsi Ransun hellyyshaukkauksista.

Keskiajan jäljillä

 Harrastan keskiajan opiskelua ihan omaksi huvikseni. Tällä viikolla oli mahdollisuus poiketa yhdessä toivekohteessa, Pyhän Birgitan kirkon raunioilla Vihdin kirkonkylässä.

Noin vuonna 1500 rakennetusta kirkosta ei ole enää paljoa jäljellä, mutta se, mitä on, on viehättävää. Nämä muurit ovat kirkon seinien alaosat.

Tulikukat reunustavat seiniä – muinaisjäännöksiä nekin. Nehän kasvavat vain paikoilla, joissa ihminen on toiminut.

Sakaristo on parhaiten säilynyt ja sitä suojaamaan onkin rakennettu puinen katto.

Raunioilta on lyhyt kävelymatka rinnettä alas luonnonkauniiseen Hiidenveden Kirkkojärven rantaan.

Tulikukka Verbascum

Ruusuluento Lahdessa

 Pikainen tiedonanto, jos joku asuu Lahden suunnalla tai pääsee sinne huomenna. Lahden Puutarhaseura on tilannut minulta ruusuaiheisen luennon.

Puhun luennolla muun muassa David Austin -ruusuista, kuten kuvan Crown Princess Margareta...

... sekä muista, erityisesti kokeilemistani erikoisemmista ja talvenaroiksi ajatelluista ruusuista, vaikkapa kuvan köynnösruusu 'Alchymist'.

Lisäksi kerron puutarhan suunnittelusta ruusuja ajatellen: minkälaisia kasvupaikkoja ja kasvinaapureita. 

Luento alkaa tiistaina 27.1. klo 17 ja tilaisuus jatkuu noin 18.45 saakka. Paikka on ostoskeskus Trion palvelutori 2. kerroksessa, ja siellä tila nimeltä Lava. Luento on avoin kaikille kiinnostuneille.

Tervetuloa kuuntelemaan ja keskustelemaan, olisi mukava nähdä tuttuja ja uusia tuttavuuksia!

Täällä vielä linkki Lahden Puutarhaseuran tapahtumakalenteriin: KLIK.

Väripilkkuja kasvitieteellisessä puutarhassa

 Pääsin käymään Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa Helsingissä. Projektina oli löytää kuvauksellisia kasveja tähän aikaan ja niitähän oli paljon!

Jo itse päärakennus on upea, kun matala aurinko sattuu paistamaan sen läpi. Mutta tällä kertaa en mennyt sisälle, vaan keskityin ulkoalueisiin. Sisällä olisi kyllä ollut houkuttelevan vehreää ja lämmintä.

Ulkoalueilla on rauhallista ja yllättävän paljon hehkeää nähtävää. Tämä on ihan tuikitavallinen ruostehappomarja, tai useammin kai näkee punalehtistä versiota, mutta tämä on perusmuoto. Olen vähän alkanut innostua – huomaan myös kirjoittaneeni happomarjoista enemmän kuin aiempina vuosina, vaikka ei minulla vielä kasva niitä kuin kolmea eri lajia / lajiketta. 

Niistä eivät muuten tunnu peurat välittävän ja se on iso plussa.

Suurimmaksi osaksi ihastelin puita. Osassa on vielä ruska, kuten vuorivaahterassa. Se on nyt keksitty laittaa haitallisten vieraslajien listalle, kylläpä sillä saralla ollaan yliaktiivisia.

Vuorivaahteran lähellä kasvavat japaninvalkopyökit ovat tavattoman kauniita juuri nyt. Niillä on näköjään tuollainen vaakasuoraoksainen kasvutapa, aivan ihana ja aika harvinainen niissä kasveissa, jotka ovat meillä talvenkestäviä. Muoto korostuu, kun viereiset puut ja pensaat ovat lehdettömiä.

Tutkailin tietysti myös puiden runkoja. Koivut ovat upeimmasta päästä; tässä visakoivu.

Tämä, jollaista en ollut koskaan ennen nähnyt, on visainen harmaaleppä, kyltissä "Muhkuraksi" nimetty. Luultavasti siis sama, joka on Viljelykasvien nimistössä muhkuraharmaaleppä.

Japaninmagnoliassa on kukkanuput, mikä vahvistaa epäilyni siitä, ettei oma magnoliani aio vielä ensi keväänäkään kukkia. Siinä ei ole yhtäkään tällaista isoa karvaista nuppua.

Todella talvenarat lajit, kuten jättigunnera ja tässä Paulownia eli keisaripuu, on suojattu esimerkillisesti: verkosta kiepautettu häkki on täytetty kuivilla lehdillä ja komeus on päällystetty levyillä, jotka pitävät kuivat lehdet kuivina. Meillä vain nuo levyt olisivat ensimmäisen tuulenhenkäyksen jälkeen naapurin pihassa, vaikka olisikin pari lankkua painona. Nuo ovat varmaan kyllä naulattu kiinni, mutta silti.

Vaakut ovat juuttuneet jäätyneeseen lampeen. Lämpimät kasvihuoneet houkuttelisivat valontuikkeineen, sillä tässä vaiheessa kenkäni ovat jo märät, mutta jatketaan sinnikkäästi tarpomista – kaikki nähtävä ei ollut tässä.

Vielä on kaikenlaiset marjat, ja niitä onkin paljon! Tämä on purppuraomenapuu 'Hopa', aika valtava sellainen. Oikealla on riippamarjaomenapuu.

Vanhan siperianomenapuun runko kasvaa jo kumollaan maata myöten, mutta omenia se näköjään tekee valtavat määrät – ja puu on vaikuttavan kokoinen, tosin enemmän leveys- kuin pystysuunnassa. Ihana näky, ja taustalla on lisäksi pihlajien marjaisia oksia.

Mantsurianmarjaomenapuu vallan loistaa. Oih, mikä väri!

Niin ja onhan kasvitieteellisestä myös upeat näkymät vastapäiseen Siltasaareen. Jugendissa silmä lepää aina.

Myös kasvitieteellisen puutarhan sisällä on upeita rakennelmia; satavuotiaita kivipengerryksiä. Edessä kasvaa valkolumimarjaa.

Ja sitten on tuo ihana uusbarokkinen palatsi puutarhan keskellä, jonka takia oikeastaan haluaisin Suomen kuninkaaksi. Sillä kuninkaanlinnaa tuosta kaavailtiin. Suostuisin kyllä jakamaan rakennuksen kasvimuseon kanssa.

Edessä on ehkä kiiltoruusu, mutta voi olla joku muukin.

Puutarhasta löytyy myös lempikasviani varjohiippaa.

Lisää marjoja on orapihlajien osastolla: tässä newyorkinorapihlaja.

Taustalla olevan saniaisen edessä on niin paljon lunta, että en löytänyt mahdollista kylttiä. Luulen sen olevan kuningassaniainen. 

Lumiukko ei ole minun tekemäni, mutta se kuvastaa täydellisesti käyntiä puutarhassa: olipa paljon kaikkea kivaa! Ja kiva, että jaksoit lukea!

Japaninmagnolia Magnolia kobus

Japaninvalkopyökki Carpinus japonica

Keisaripuu Paulownia tomentosa

Kiiltoruusu Rosa virginiana

Kuningassaniainen Osmunda regalis

Mantsurianmarjaomenapuu Malus baccata ssp. mandshurica

Muhkuraharmaaleppä Alnus incana 'Gibberosa'

Newyorkinorapihlaja Crataegus × durobrivensis

Purppuraomenapuu Malus Purpurea-Ryhmä

Riippamarjaomenapuu Malus baccata 'Gracilis'

Ruostehappomarja Berberis vulgaris

Siperianomenapuu Malus prunifolia

Valkolumimarja Symphoricarpos albus var. laevigatus

Varjohiippa Epimedium

Visakoivu Betula pendula var. carelica

Vuorivaahtera Acer pseudoplatanus

Terveisiä Englannista

 Joku saattoi huomata, että olin hetken poissa linjoilta. Se johtui ihanasta Etelä-Englannin matkasta.

Reissu oli Kodin Pellervon lukijamatka, jonne pääsin matkanjohtajana mukaan. Aloitimme Blenheimin palatsista heti matkalla lentokentältä Oxfordiin.

Oxfordissa majoituimme vanhaan majataloon aivan keskustassa. Minulla oli pieni vinttihuone, jonka ikkunasta näkyi vastapäisiä Oxford University Collegen tenttirakennuksia. Opiskelijoilla on ylevät miljööt! 

Ikkunastani näin tämän seinän, jonka kaiverruksissa lukee "veritas liberabit" ja "bonitas regnabit" – totuus vapauttaa ja hyvyys hallitsee. Tässä maailmantilanteessa tuo on rauhoittava mantra.

Oxford on aina täynnä opiskelijoita ja matkailijoita, mutta sivukaduilla voi olla näin rauhallista.

Miljöökateuden lisäksi myös ilmasto- ja kasvuvyöhykekateus iskee nopeasti. Punavirma on kukka, joka kasvaa muurien raoissa ja rantakivikoissa Skotlantia myöten, mutta minä en saa sitä talvehtimaan, vaikka mitä loitsua manaisin.

Viimeiset englanninsinililjat olivat vielä kukassa, parhaat ajat näiden ihailuun ovat huhtikuun puolella. Se on sikäläinen metsänpohjien ja niittyjen kasvi yhdessä kääpiöesikon kanssa. Omassa puutarhassani ei ole vielä edes noussut maasta.

Nenäliinapuut olivat komeasti kukassa. Ajattelin näyttää kuvia omalle metriselle kepukalleni. Se on kyllä osoittanut kestävyytensä talvehtimalla hyvin latvaan saakka, vaikka taimen yllä oli vain hyvin ohut neuletakki talven ajan.

Kukinta oli oikeastaan ohi, pallukoissa alkavat jo siemenet kehittyä. Valkoiset nenäliinat ovat kukkien helveitä tai jotakin sinnepäin.

Käväisimme Bamptonissa, jossa on kuvattu Downton Abbeyn kyläkohtaukset. Tässä Isobel Crawley -serkun talo kirkon kupeessa.

Oikealla "Downtonin sairaala", oikeasti kylän arkisto ja pieni matkamuistomyymälä. Rakennus on entinen koulu.

Olen koettanut saada haisujouluruusua puutarhaani, mutta ensi yritys paleltui, kun taimi alkoi tulla kukkaan tammikuussa. Sittemmin olen yrittänyt kylvää, kun taimia ei vain meiltä löydä, mutta viimevuotinen (tai ehkä jo toissavuotinen?) kylvös ei ole vieläkään itänyt. Edellinenkin yritys taisi jättää kokonaan itämättä. Tämähän on Englannissa luonnonkasvi, jota myös taimimyymälöissä myydään.

Taimistoilta löytyi myös esim. kirjavalehtistä puna-ailakkia ja kerrottukukkaista keltamoa. Tämä on useimmilla suomalaisilla taimistoilla kokonaan jätetty huomiotta; että luonnonkasvien erikoismuotoja voisi meillä kasvattaa. Ilahduttavia poikkeuksia ovat ainakin Vakka-Taimi, Särkän perennataimisto ja Sotkamon Taimisto.

Seuraava majoituskaupunki oli Winchester, joka on historianharrastajan unelmakohde. Löytyy roomalaisten kaupunginmuuria ja sitten keskiaikaa niin paljon kuin vain jaksaa perehtyä. Ensimmäistä katedraalikirkkoa alettiin rakentaa 600-luvulla, vain vähän myöhemmin kuin Canterburyssä. Sen muotoa voi nähdä nurmikossa. Suuremman katedraalin rakentaminen aloitettiin 1000-luvulla ja se onkin sitten valtava.

Myöhempääkin rakennuskantaa tietysti löytyy – Britanniaa ei ole paljonkaan vaivannut ns. Turun tauti: että vanhoja rakennuksia purettaisiin uusien tieltä. Kirjelaatikoitakaan ei ole koettu tarpeelliseksi uudistaa. Niitä onkin hauska bongata, sillä niistä löytyvät sen aikaisen hallitsijan nimikirjaimet. Vanhimmat kirjelootat löytyvät yleensä kivimuureista. Tässä on GR VI (Yrjö VI) eli ajalta 1936–1952.

Ajankohtaan osui onnekkaasti sinisateiden paras kukinta, tässä kiinansinisade.

Ryöppysinisade tulee kukkaan hitusen myöhemmin. Tämä kasvaa Itchen-joen sillalla Winchesterissä. Joen varrella on kadehdittavan ihania taloja, joiden puutarhat laskeutuvat jyrkkää rinnettä alas joelle. Tämä silta johtaa yhteen puutarhoista eli on yksityinen.

Oli pakko vähän tutkia, paljonko ne talot puutarhoineen maksavat. Kyllä ne menevät puolentoista miljoonan paremmalle puolelle. Täytyy pistää lotto vetämään.

Myös Winchesterissä hotellimme oli aivan keskustassa. Hotellilla on ihana puutarha, jossa olisi voinut nauttia iltapäiväteetä, jos olisi ehtinyt. Kateellisena katsoin kerros-kakkuvateja, joissa herkut oli tuotu teehetkeä nauttiville.

Vapaahetkiä vain ei juuri ollut. Kuuden päivän ja viiden yön reissu oli täyteen pakattu ohjelmaa. Kävimme monessa ihanassa kartanossa ja puutarhassa, tässä Heale House.

Pikapyrähdys Bathiin. Vuorikärhöt olivat myös kukassa – voisipa tätäkin meillä kasvattaa!

Stonehenge oli myös kiva nähdä pitkästä aikaa. Sitten viime käyntini sinne on noussut hieno myymälä-näyttelyrakennus.

Mottisfont Abbeyn ruusutarhassa oli suurin osa ruusuista vasta nupulla, viikko tuollaista 20 asteen lämpöä, jota Englannissa sai nauttia, olisi ehkä vain tarvittu täyteen kukoistukseen.

Puutarhurien kahvitauko.

Matkalla lentokentälle ennätimme vielä Jane Austenin kotimuseoon. Se on täydellisen viihtyisä pikku talo ja puutarha täydellisessä pikku kylässä, pubia vastapäätä.

Janen makuuhuone.

On suoranainen ihme, että suostuin palaamaan Suomeen. Oikeastaan vain siksi, että oli niin ikävä karvapoikia. Muuten saattaisin olla kettingillä kiinni Jane Austenin puutarhan vanhassa marjakuusipuussa.

Huippua on se, että en menettänyt puutarhassani oikeastaan mitään, kun on ollut niin kylmää. Sama kevätlumipisara on kukassa kuistin varjossa kuin lähtiessänikin. 

Englanninsinililja Hyacinthoides non-scripta

Kevätlumipisara Leucojum vernum

Kiinansinisade Wisteria sinensis

Kääpiöesikko Primula vulgaris

Nenäliinapuu Davidia involucrata

Punavirma Centranthus ruber

Ryöppysinisade Wisteria floribunda

Vuorikärhö Clematis montana