Mätsääviä vaaleanpunaisia

 Söpöt vaaleanpunaiset kukat toimivat todella hyvin ruskavärien kanssa. Joka syksy mietin, miksi, mutta ehkä se on siksi, että ne erottuvat. Lämpimät ruskavärit ja viileät pinkit korostavat toisiaan, sillä ne ovat eri paleteista.

Muotopuutarhassa tarhajalomalva 'Purpetta' mennä porskuttaa edelleen. Keltaiset lehdet kuuluvat kurjenpolvelle. Jalomalva panttasi kukinnan aloittamista elokuulle, kun saatiin viimein sateita ja nyt se jatkaa ja jatkaa.

Samoin toimi 'Comtesse de Bouchaud' -kärhö, joka aloitti vasta loppukesällä ja pienin kukin. Kukat ovat edelleen pieniä ja ihania ja niitä avautuu uusia ja uusia. Se on mahtavaa, sillä tämä näkyy keittiön ikkunaan.

Mahtavaa on sekin, että kärhön juurella kukkii täydellinen värimätsäys, myrkkyliljaristeymä 'Waterlily'. Tässä on neljäskin kukkavarsi, mutta se ei mahtunut kuvaan, kun on laonnut.

Kohtalaisen täydellistä on sekin, että seuraavan penkin loistomyrkkylilja näkyy ikkunaan kärhön köynnöskaaren ali. Olen varmasti aiemminkin kertonut, että yritän istuttaa myrkkikset niin, että ne näkyvät ikkunoihin. Syksyllä tulee oltua enemmän sisällä ja puutarhan ihailu ikkunoista yleistyy.

Loistomyrkkylilja on ihanan runsas. Se teki alkukesällä hervottoman kokoisen, polvenkorkuisen lehtitursakkeen.

Timjamipolun yhdellä puolella kukkii 'Waterlily', toisella on ollut jo monta vuotta kaksi valkokukkaista syysmyrkkyliljaa ('Album'), mutta tänä vuonna vain toinen niistä nousi.

Muotopuutarhan neljännessä penkissä on jo ohikukkinut 'William Dykes', sen jälkeen aloitti Colchicum × agrippinum. Se kasvaa hieman huonossa paikassa, sillä yleensä, kun penkkiin harppaan kitkemään yms., laitan jalan juuri tämän kasvupaikan tienoille ja maa on varmaan aika tiivistä. Pitäisi pistää joku estehäkkyrä tämän päälle. 

Onneksi myrkkikset sentään tekevät ne lehtitupsut kesäksi, jotta ne on mahdollista muistaa ja huomata edes jotenkin!

Muotopuutarhan 'Harlekijn' teki kesällä lehdet, mutta ei kuki vielä tänäkään syksynä, samoin loistomyrkkylilja 'Atrorubens' mäntyjen alla.

Asteriristeymä 'Little Carlow' aloittaa kukinnan, tämä on valtavan hyvä ja luotettava kukkija. Kohta se on aivan violettina kukista, jos ei peura ehdi sitä ennen sitä syödä.

Komealuppio kukkii vaaleanpunaisin ransuhäntäkukin, mutta ne ovat asettuneet kasvin tien puolelle, vaikea kuvata. Kuvasta voi kumminkin nähdä, että kukkapamput ovat vasta aloittaneet, kukinta tulee jatkumaan pitkään.

Sitten muotopuutarhassa on vielä tämäkin, juuri aloittanut! Syysleimu 'Crème de Menthe' – valovoimainen tyyppi. Luulen, että tälläkin johtuu hyvin myöhäinen kukinnan alku siitä, että kasvi oli pahasti kuivunut keskikesällä. Sen piti lähes aloittaa alusta.

Siinä oli pelkästään pienen muotopuutarhan kukat, tai ei edes ihan tasan kaikki ne, noin 8 × 8 metrin pikku alueelta. Jaksatko vielä kurkistaa muualle?

Syklaamiruukku.

No joo, ikävä kyllä. Peura kävi ja söi kukat. Siellä täällä on sorkanjälkiä ja kakkakasoja. Eilen en ehtinyt paljon verkottaa, mutta juoksin hämärän laskeutuessa pitkin poikin pihaa Trico garden -pullo kädessä. 

Huomaa: ne eivät kuitenkaan olleet syöneet takana kukkivaa syysvuokkoa! Eikä edellisen kuvan syysleimua, eikä astereita. 

Joten tilanne on vielä toistaiseksi älyttömän hyvä. Eilen ehdin virittää naapurilta saatua korkeaa kanaverkkoa tontin takakulmalle, missä on jo riista-aita, mutta NE ovat tulleet sen ali ja yli ja joskus läpikin, katkoen aidantolppia ja salaa olen toivonut, että myös koipiaan. Nyt kohdassa on tuplaverkko, hieman aiempaa korkeampikin.

Lisäksi niitä parhaillaan ammutaan. Joka kerta, kun kuulen pum, tuuletan mielessäni ja ajattelen punaviinissä porisevaa peuraa.

Pistetään siis kivempi kuva murattisyklaameista, jotta tämä jää verkkokalvojen muistiin: ehdin ottaa kuvan kotiinpaluuni jälkeisenä aamuna keskiviikkona, eilen aamulla kukat oli syöty.

Syysvuokko 'September Charm' ja syysmyrkkylilja 'Alboplenum', molemmat tallella!

Katajapenkin mahtavan värinen risteymämyrkkylilja 'Lilac Wonder' on avannut kukkansa ja loistaa keittiön toiseen ikkunaan asti. Tämän kanssa oli satumaista tuuria, sillä peura oli katkaissut yhden – vain yhden! – kukkavarren ja sylkäissyt sen kasvin viereen. Kuva on otettu ennen tapausta.

Onpa käynyt niinkin, ja viime vuosina jatkuvasti useammin, että kaikki varret on katkottu. Nyt tämän päällä on suojakartio, ja vimmattu verkotus jatkuu heti, kun olen kirjoittanut tämän jutun.

Samasta penkistä syötiin valitettavasti tuon kitukasvuisen 'Hewitt's Double' -jaloängelmän ainoa kukkavarsi, kuvassa oikealla. Mutta ehkäpä ängelmä nyt pystyy keskittymään yhteyttämiseen ja juuriston kasvattamiseen, kun sen lehdetkin puhkesivat vasta loppukesällä. 

Purppuraorvokeissakin on muutama kukka. Vasemman reunan kultatesma on tosi hyvä väripari violetin sävyille.

Kurvataan sisälle teekupposen ääreen, jotta ei väsytä pitkällä puutarhakierroksella. Matkalla voidaan vilkaista vielä söpöä näkyä kuistin katveessa: siellä on imikkävauveli! Tuolla kuvan vasemmassa alanurkassa. 

Enpä ole aiemmin imikkävauvoja pihallani huomannut. 

Tämä hyvin vaalealehtinen on risteymälajike 'Majesté' ja siementaimessakin näkyy olevan samanlaisia lähes täysin hopeaista lehtiä. Kuvan oikeassa reunassa on myös hyvin söpö rusokurjenpolvi 'Katherine Adele', joka kukkii edelleen hailean vaaleanpunaisin kukin, montakohan kuukautta se on jo kukkinut?

Sisälläkin on, anteeksi vain, esiteltävä jokunen kukka. Pelargoneista suurin osa on kukassa, mutta riittää, että katsotaan nyt tämä ihana limenvihreälehtinen kotipelargoni. Sain sen lajikenimellä 'April Snow', mutta kun se alkoi kukkia, selvisi, että lajike onkin joku muu. April Snowlla olisi vaaleanpunertavat kukat. 

Ehkä ei haittaa, ettei ole nimeä, kun on nätti kuin sika pienenä.

Asteri – Symphyotrichum

Imikkä – Pulmonaria

Jaloängelmä – Thalictrum delavayi

Komealuppio – Sanguisorba hakusanensis

Kotipelargoni – Pelargonium Zonale-Ryhmä

Kultatesma – Milium effusum 'Aureum'

Kärhö – Clematis

Loistomyrkkylilja – Colchicum speciosum

Murattisyklaami – Cyclamen hederifolium

Purppuraorvokki – Viola adunca 'Purpurea'

Rusokurjenpolvi – Geranium × oxonianum

Syysleimu – Phlox paniculata

Syysmyrkkylilja – Colchicum autumnale

Syysvuokko – Anemone hupehensis

Tarhajalomalva – Sidalcea × cultorum

Syksy ruusunpunaisten lasien läpi

 Kaikenlaista söpöä ja vaaleanpunaista löytyy yhtäkkiä puutarhasta.

Ensiksi rapuilla vielä asustava ihana verenpisara 'Whiteknight's Pearl', jota en esittele ollenkaan riittävästi sen söpöyteen ja pitkään kukinta-aikaan nähden!

Muutama askelma rappusista eteenpäin ja saavutaan murattisyklaamien ruukulle. Nämä ovat asuneet samassa ruukussa jo monta vuotta ja talvehtivat sisällä viileässä eteisessä, tai jos tulee kovempia pakkasia, keittiössä.

Syklaamiruukku näkyy tähän työpöydälleni keittiön ikkunan läpi. Samalla voin silmäkulmasta tarkkailla, kuka käy milloinkin kylpemässä lintujen kylpyaltaassa / kissojen makuvesiastiassa. Tällä kertaa siinä oli punarinta. Anteeksi vain suhruinen ikkuna ja huono kuva.

Syklaamiruukussa on enemmän kukkia kuin konsanaan, kasvit lienevät vähän levinneet ja ehkä tehneet siementaimiakin. Lisäksi niitä ei ole syöty.

Ja takanakin näkyy pieni vaaleanpunainen läntti lehtien seassa...

Syysvuokko 'September Charm' jaksoi kuin jaksoikin tuottaa kukkia! Sehän kuivui kesällä pahoin, kuvasta näkee, että sen ympärilläkin on meininki melko karrella.

Syysvuokon edessä ovat hattivatit nousussa: valkoiset syysmyrkkyliljat.

Syysmyrkkikset ovat vähän myöhäisempiä, mutta loisto- ja tarhamyrkkikset usein aikaisempia. Tämä on nimetön vanha myrkkylilja, hieno intensiivinen väri.

Samaa laatua kasvaa myös tontin reunalla edesmenneen Lady of Shalott -ruusun alla, joka on ainoa David Austin -ruusuistani, joka ei noussut tänä vuonna. Kun vähän kaivelin, löysin mielestäni elinvoimaisia juuria melko pinnassa, syvältä en uskaltanut kaivaa. Ehkä se siitä vielä nousee, tai sitten nousee juuriverso. Aika näyttää.

Joka tapauksessa myrkkylilja on todella ihana väripilkku tuolla kellastuvien kasvien (vasemmalla kolmioka, takana mm. lipstikka) keskellä.

Ja parin metrin päässä kukkii ruusunätkelmä sointuen myrkkyliljaan oikein hyvin.

Syksyn ensimmäinen myrkkylilja aloitti muotopuutarhassa jo kymmenen päivää sitten. Aivan hämmästyneenä huomasin tuolloin yhden kukan. Tässä on tilanne tänään.

Tämä on 'William Dykes', jonka sain ystävältä saatesanoilla, että lajike on aikainen ja tekee paljon kukkia samasta sipulista. Niiden ainoa huono puoli on tuo kellahtaminen kumoon. On ihan huippua, että on tällaisia eri aikoina kukkivia myrkkyliljoja. Osasta ei vielä näy mitään maan pinnalla.

Muotopuutarhasta löytyy lisääkin vaaleanpunaista. Neilikkaruusu 'Pink Grootendorst' kukkii pienesti. Kuvan oikeassa alareunassa näkyy äsken mainittu 'William Dykes'. Niiden lähellä on vaaleanpunakukkainen syysleimu vasta tulossa kukkaan.

Tarhajalomalva 'Purpetta' kukkii nyt vasta kunnolla tältä kesältä. 

Suureksi ilokseni löysin tänään tämän läheltä toisen syysvuokkoni, 'Lady Gilmour' -tarhasyysvuokon, joka on sittenkin elossa, vaikka ei vieläkään kuki. Siitä ei näkynyt tänä kesänä mitään, mutta nyt se on pukannut kaksi lehteä! Ihanaa, jospa se pikku hiljaa voimistuisi ja jonakin vuonna kukkisikin.

Tämä parivaljakko menee violetin puolelle: vielä viimeisiä kukkia pörriäisille tarjoava harmaaminttu ja tummakurjenpolvi 'Lavender Pinwheel'.

Muotopuutarha on kiva siksikin, että sekin näkyy keittiön ikkunasta. Yritin ottaa kuvan samasta, mitä näen, mutta kuvakulma puutarhassa on niin paljon alempaa, ettei ihan onnistu. Tässä kukkii 'Comtesse de Bouchaud' -kärhö (yhä hyvin pienin kukin) ja taustalla näkyy loistomyrkkylilja samassa sävyssä. 

Kärhöstä vasemmalle näkyisi myös edellisen kuvan violetti parivaljakko, mutta niitä en onnistunut saamaan samaan kuvaan maasta käsin.

Pistin loistomyrkkyliljan viereen ihanan Sotkamon Taimistolta ostetun 'Angel's Blush' -harmaakäenkukan sillä ajatuksella, että jospa se tuottaisi siementaimia. Valkoisen kukan keskustassa on vaaleanpunainen silmä, hyvin sointuu myrkkyliljaan tämäkin.

Loistomyrkkyliljasta oikealle on sulkapiiska 'Little Spire', niin voimakkaan sininen, että keveydestään huolimatta se näkyy keittiön ikkunaan asti, lähes kymmenen metrin päähän.

Loistomyrkkiksessäkin on ihanan voimakas sävy. Tämä on hankittu Rare Plantsilta nimellä Colchicum speciosum Steven.

Vielä on muutamia myrkkyliljoja, joiden nousemista odotan, kaikki kyllä näkyivät tekevän lehtiä kesällä, eli elossa ovat. Tarhamyrkkylilja 'Lilac Wonder' kuihdutti lehtensä vasta aivan hiljan elokuussa, ehkä se johtui siitä, että se tuotti siemeniä. Voihan olla, että sillä ei ole voimia kukkimiseen samana vuonna. 

Keräsin siemenet ja kylvin ne, saa nähdä, koska itävät. Joidenkin tietojen mukaan ne saattavat tarvita kaksi kylmää kautta ja niiden välisen hellejakson, eli voi mennä ensi vuotta seuraavaan.

Kurjenpolvet ovat kunnostautuneet. Tämä 'Katherine Adele' -rusokurjenpolvi on aiempinakin vuosina osoittautunut huippuahkeraksi kukkijaksi. Taustalla on imikkä 'Majesté'.

Sitten on tietysti ihanat haisulit, haisukurjenpolvet, jotka kukkivat siellä sun täällä.

Alppipenkissä pulskaneilikat kukkivat yhä täyttä päätä. Tein navetan itäpäätyyn pienen alueen Lapin kasveille, toivottavasti siinä on riittävän kosteaa. Olin katsovinani, että kesäkuivalla tuolla oli yllättävän vehreän näköistä, mutta nyt raivattuani alueen se ei enää näytäkään yhtään kostealta. Tuonne pitäisi silti valua vesiä navetan takaa ylärinteestä; kaivoin keväällä ojan, joka johdattaa vettä tänne suuntaan.

Ison ilon aiheuttavat ängelmät, jotka ovat kuin ovatkin elossa, niukin naukin! Jaloängelmä 'Hewitt's Double' jopa kukkii, vaikkakin parikymmensenttisenä. Viime kesänä istutettu toinen jaloängelmä on viimein tuottanut minipienet lehdet, vaikka siitä ei koko kesänä näkynyt mitään. Hobittipenkin valkokukkainenkin sinnittelee, pitäisi siirtää sekin parempaan paikkaan. Ängelmille vain on ollut hieman vaikea löytää paikkaa, jossa viihtyisivät, toistaiseksi ei ole sellaista löytynyt. 

Silti jo se tuntuu riemuvoitolta, että kasvi osoittaa kuitenkin olevansa elossa, kun koko vuonna tähän asti ei ole elonmerkkejä näkynyt!

Haisukurjenpolvi – Geranium robertianum

Harmaakäenkukka – Lysimachia coronaria

Harmaaminttu – Mentha longifolia

Jaloängelmä – Thalictrum delavayi

Kolmioka – Gleditsia triacanthos

Kärhö – Clematis

Loistomyrkkylilja – Colchicum speciosum

Murattisyklaami – Cyclamen hederifolium

Neilikkaruusu – Rosa Grootendorst-Ryhmä

Pulskaneilikka – Dianthus superbus

Rusokurjenpolvi – Geranium × oxonianum

Ruusunätkelmä – Lathyrus latifolius

Sulkapiiska – Perovskia atriplicifolia

Syysmyrkkylilja – Colchicum autumnale

Syysvuokko – Anemone hupehensis

Tarhajalomalva – Sidalcea × cultorum

Tarhamyrkkylilja – Colchicum Speciosum-Ryhmä

Tarhasyysvuokko – Anemone × hybrida

Tummakurjenpolvi – Geranium phaeum

Verenpisara – Fuchsia

Onnea purkeissa ja puutarhassa

Varjoisilla rappusilla kesää viettävä huone-esikko yllätti. Olin tuskin huomannut sitä, vaikka se on näin kauniisti kukassa! Rappusilla on ruukku poikineen ja tämä oli vähän toisten takana. Nostin sen nyt eturiviin. Tuo väri on niin samettisen ihana. Värin takia tämä asustaakin olohuoneessani, jossa se sointuu punaiseen sohvakalustoon ja mattoon. Kukkia on usein talvellakin.

Isoin verenpisara alkaa tokeentua peuran suorittamasta latvomisesta ja on tehnyt uusia nuppuja.

Pari vuotta sitten ystävän puutarhasta otettu pistokas on kasvanut sen verran, että tämän pystyi istuttamaan. Kyseessä on ihan tavallinen valkokirjokanukka, mutta tämä on minusta yksi kauneimpia pensaita, siro ja valovoimainen.

Kanukka aiheutti positiivisen ketjureaktion, sillä olin miettinyt, että heinittynyt kosteikkopenkki pitäisi perata ja lisäksi siihen sopisi joku kaunis pensas.
Nurmella olevasta kellukkatuppaasta voi nähdä heinittymisen määrän. Penkki on perustettu kymmenisen vuotta sitten enkä ole vuosikausiin edes kitkenyt sitä kunnolla. Nyt monesta kasvista riitti jaettavaksikin, vaikka osa on myös ajan saatossa heittänyt henkensä. Itsekseen tähän levinneet palavatrakkaudet saivat kaikki lähteä.
Mahtavinta oli kaksi 'Overdam' -koristekastikkaa, jotka olivat runsastuneet niin, että nyt minulla on kottikärryllinen jakopaloja muihin paikkoihin laitettavaksi. Tuppaana pikku hiljaa laajenevat koristeheinät kasvavat niin vaivihkaa, että tuppaan halkaisijan kasvua ei oikeastaan edes tajua. Nyt tätä kaunista heinää on pariin muuhunkin paikkaan, ja mikä parasta, peurat eivät syö heiniä!

Suuri ilonaihe löytyy myös muotopuutarhasta. Tilasin syksyllä isoleijonankidan siemeniä, viimeksi olin kasvattanut sitä ihan lapsena neliön kokoisella kasvimaallani. Tänä keväänä pystyin olemaan kotona viikkokausia putkeen, mikä mahdollisti esikasvattamisen.
Niinpä kylvin tämän siemenet sisällä, ne itivät hyvin ja kestivät kaiken: välillä liikakastelun, välillä kuivumisen, sitten aloin kuskata taimia ulos ja joksikin yöksi ne unohtuivatkin sinne, kun toukokuussa oli pakkasta. Ei mikään näitä tuhonnut ja pystyin istuttamaan monta taimea isompiin purkkeihin. Ensimmäiset ovat nyt aloittaneet kukinnan. Lajike on 'Potomac Lavender'.

Edellisessäkin kuvassa näkyy taustalla Endless Summer -jalohortensia, johon leijonankidat sointuvat täydellisen ihanasti. Se ei kukkinut viime vuonna lähes ollenkaan, ja ottaa tänä vuonna menetetyn kiinni tekemällä ennätysmäärän kukintoja. Se pysyy hirmuisen matalana, jos olisin tämän tiennyt, olisin istuttanut sen lähemmäs etureunaa. Mutta ainakin se on tuolla muiden takana suojassa peuran hampailta.

Lisää hempeää tarjoilevat viimein köynnöstukeen kasvamaan lähtenyt 'Comtesse de Bouchaud' -kärhö ja taustalla yhä vain kukkiva purppurakannusruoho 'Canon Went', se kukkii kuukausia.

Purppurakannusruoho ja kärhö oikealla, vasemmalla kattilallinen gladioluksia. Sain sipuleita kesäkuussa enkä tiennyt, mihin niitä laittaa, niinpä tungin monta pussillista tuohon samaan pataan.

Edellisessä kuvassa näkyy toinen kaivuualue, nimittäin muotopuutarhan penkille johtava käytävä, jonka nurmikonleikkuu on ärsyttänyt vuosikausia, reunojen tupsut pitää aina käydä erikseen leikkaamassa. Sain viime vuonna idean, että kaivan nurmen pois ja täytän alueen maanmyötäisesti kasvavilla timjameilla. Kiveystä en tähän halunnut, se olisi ollut liian kova.
Timjamit löytyivät omasta pihasta, kaivoin muualla hyvin levinneitä kangasajuruohoja, toinen niistä on Maria-ystävältä saatu peruslaji, toinen nukkalehtinen ja täysin litteänä kasvava 'Minor'. Lisäksi jaoin tuohon viime vuonna hankitun kellanvihreälehtisen 'Bertram Anderson' -nurmiajuruohon, joka on musta hevonen, sillä se on kai enempi mätästävä. Saa nähdä, mutta ei pari vähän korkeampaa mätästä tuossa haittaa. Toisaalta ruukussa, jossa tuttavallisesti kutsumani "Benny Anderson" oli tähän asti, se kasvoi aivan matalana.

Näkymä keittiön ikkunasta. Timjamikäytävää ei tuosta oikein erota, valot ja varjot ovat niin voimakkaita ja korkeita kasveja on edessä. Käytävä tulee keskusympyrästä taloon päin.

Superhyperihana on siemenestä kasvatettu nukkasalkoruusu, joka on kylvetty kolmisen vuotta sitten. Tai ehkä enemmänkin. Taimia on elossa enää yksi, mutta se riittää ja toivottavasti siementaimia joskus tulee. Jos peura ei syö latvaa ennen niiden kypsymistä. Salkoruusu on suojakartion sisällä samoin kuin tarhasalkoruusut, mutta silti niitä syödään.
Pari aamua sitten keittiön ikkunasta katsoessani huomasin tämän näyttävän aiempaa harvemmalta. Mietin, että kuihtuneet kukat ovat varisseet, mutta lähempi tarkastelu osoitti, että kukat oli syöty ja latvakin pistetty poikki ja poskeen. Kukkia pitäisi silti tulla vielä neljä, jos peura ei niitä syö, ja toivon tosiaan, että edes alin kehittyvä siemenkota saa kypsyä rauhassa.

Kuva on otettu ennen syöntiä, silloin latvassa oli vielä monta nuppua. Oikealla on keltakaunokki ja keskellä Austin-ruusu The Pilgrim. Ihana vaaleankeltainen meininki! Nukkasalkoruusun takana kasvaa harmaaminttu.

Peuralta jäi onneksi huomaamatta matalampi ja sirompi tarhajalomalva 'Purpetta'. Sen taustalla näkyy samettihortensia.

Siihen on tulossa kolme kukintoa, niinpä hortensia sai tukevan suojaverkon ympärilleen.
Ihanaa, kun kesä palasi, nyt taas pihalle kaivamaan! Kaikki kaivuupaikat eivät suinkaan olleet tässä.


Harmaaminttu – Mentha longifolia
Huone-esikko – Primula obconica
Isoleijonankita – Antirrhinum majus
Jalohortensia – Hydrangea Macrophylla-Ryhmä
Kangasajuruoho – Thymus serpyllum
Keltakaunokki – Centaurea macrocephala
Koristekastikka – Calamagrostis × acutiflora
Kärhö – Clematis
Nukkasalkoruusu – Alcea rugosa
Nurmiajuruoho – Thymus pulegioides
Purppurakannusruoho – Linaria purpurea
Samettihortensia – Hydrangea aspera ssp. sargentiana
Tarhajalomalva – Sidalcea × cultorum
Valkokirjokanukka – Cornus alba 'Elegantissima' ym. valkokirjavalehtiset
Verenpisara – Fuchsia

Kauden parhaat muotopuutarhassa

Jo jonkin aikaa minun on ollut tarkoitus esitellä muotopuutarhan paahteisin ja kuivin penkki. Siinä kukkii juuri nyt niin hyviä kuivuutta kestäviä kasveja, ettei paremmasta väliä. Niin, ja nämä kasvit eivät edes maistu peuroille!
Kuvassa sinipallo-ohdake 'Taplow Blue', taustalla hohtopiikkiputki ja kukintansa lähes lopettanut mirrinminttu.

'Taplow Bluen' sävy on ihanan intensiivinen. Se on pörriäisten ja perhosten lempikasvi, tosin niin taitaa olla tämä koko penkki – ja lähestulkoon koko puutarhani. Ystävät kävivät taannoin kylässä ja henkäisivät ensimmäisen kukkapenkin kohdalla, että tämä on perhoskukkapenkki, samoin toisen penkin kohdalla, ja sitten he eivät ilmeisesti enää jaksaneet toistaa samaa.
Tänään huomasin Taplown juurella kasvavan vaarinlaukan ensimmäiset avautuneet kukat – siitä, että niissä oli monta perhosta. Kylläpä ne ovat tarkkana! Kukkia oli auki vasta muutama pieni nykerö. Täytyy huomenna muistaa kuvata sekin.

Kun tsuumailin pallo-ohdaketta, havaitsin komealuppionkin aloittaneen kukinnan salakavalasti. On ihmeellistä, että tämä vaaleanvihreä- ja suurilehtinen kasvi voi viihtyä paahteessa ja rutikuivassa maassa, mutta niin se vain tässä pärjää. Lehdistä tulee ihan mahtava kontrasti kaikelle sinihopeaiselle, jota tässä penkissä kasvaa.

Sinisävyinen penkki on tuolla neilikkaruusun takana. Tähkälaventeli 'Munstead' viihtyy siinä, se on sanomattakin selvää. Siementaimia on useita ja voisinkin siirtää niitä penkin ulkolaidalle, se on kaikkein kuivin ja paahteisin kohta, kun siinä on tienvarren iso oja vieressä. Siinä on niin karut olosuhteet kuin mahdollista.

Siinäkin joku kukoistaa: hohtopiikkiputki.

Mirrinmintun seassa kukkii preeriaväriminttu, täytyy olla varovainen sen kanssa, kun kohta leikkaan mirrinmintun varret poikki. Siten se kukkii uudestaan syksyllä.

Vanhan karviaispuskan, joka jäi penkkiin kasvamaan, vierellä kukkii sulkapiiska 'Little Spire'. Tämän talvehtimisen edellytys taitaa olla se, ettei kasvualusta ole yhtään märkä, mutta parempi multa tuottaisi luultavasti rehevämmän kasvin. Olen silti ikionnellinen siitä, että tämä kaunis kasvi viihtyy vuodesta toiseen. Ja sietää kuivuutta erinomaisesti. Eikä tätäkään ole koskaan edes maistettu.

Sinikatanan kuvaamisen kanssa täytyy olla nopea, sillä kukat menevät jo iltapäivällä suppuun. Tästä kauniista kasvista olen kiitollinen Hernepensaskujanteen Jorille, joka on tämän siemenestä kasvattanut.

Ranskantulikukasta olen kiitollinen Mama's gardenin Minnalle!

Siinä ne ovat: kasvit, jotka eivät lurpota eivätkä rusketu, vaikka vettä ei tule. Vähän aikaa sitten jyrisi idässä, mutta kuten tavallista, se ukkonen pysyi idässä, jossakin Turun suunnalla.
Yhtäkään edellä mainituista kasveista ei myöskään peura syö!

Muotopuutarhaan kuuluu vähän muutakin, ja nyt täytyy samalla käydä muutkin uutiset läpi. Neilikkaruusu 'Pink Grootendorst' on saamassa saman sävyisen kaverin syysleimu 'Crème de Menthesta', joka kyllä kärvistelee kuivuudessa, mutta sinnittelee silti. Ja sehän on peurojen herkkua, joten kasvaa häkkyrässä.

Niiden lähellä kukkii rusokapinsäde, joka jätti viime vuonna kukinnan kokonaan väliin ja oli lähes ruskistunut kääpiö, kunnes huomasin kastella sitä. Tämä on niin ohdakemainen, että en ollut tullut ajatelleeksi, että se kaipaisi vettä. Ehkä sen juuristo ei vielä ollut riittävän syvällä.
Nyt se kukkii ja pari uutta nuppuakin on, mutta ne ovat vähän hankalassa paikassa ihailuun, jäävät muiden kasvien taakse. Jos tämä ei meinaa kasvaa korkeutta, minun pitää yrittää siirtää se tai sitten odotella ehkä siementaimia.

Kolmannessa penkissä on kohta tulossa kukkaan ihana laukka 'Summer Drummer': ihana siitä, että se tulee kukkaan näin myöhään, vaarinlaukan tavoin, ja sävykin on mahtava. Kolmesta sipulista kaksi on näivettänyt lehtensä eikä jaksanut pykätä nuppua, mutta tämä yksi on sinnikäs.
Taustalla mainiosti rutikuivassa penkissä vaahteran alla kasvavat kaukasiankirahvinkukat. Kuivassa varjossa ei niin moni kasvi pärjää, siksi se ansaitsee erityismaininnan. Lehtikään ei niissä lurpota! Pituutta on toki vain reilu metri, mutta se riittää. Hyvässä maassa nämä voivat kasvaa kolmimetrisiksikin. Miten niille sitten kävisi saaristotuulessa, kun jo nyt ovat aivan kenossa.

'Åkerön' omenat alkavat hitaasti punastua.

Neljännessä penkissä on viimein vähän vastaväriä. Rakas tupsulakki keltakaunokki pitää seuraa harmaamintulle ja tarhajalomalva 'Purpettalle'.

Harmaaminttukin on erinomainen perhos- ja pörriäiskasvi. Sitäkään ei peura maistele, kuten ei muitakaan aromaattisia kasveja (tässä mainituista esim. laventeli, väriminttu). Lisäksi pidän erityisesti huurteisesta ulkonäöstä. Leviämistaipumusta pitää kurissa betoninkova savimaa ja sitten kiskon toisten kasvien päälle hivuttautuvia versoja pois.

Tässä yhdistelmässä on jotakin niin kivaa. Harjaneilikoitakin on yhä kukassa, niillä on loistavan pitkä kukinta-aika. Etualalla näkyy aarre suojakartion alla.

Silmäteräni samettihortensia on tehnyt kaksi kukintoa, tässä niistä suurempi.

Niin ikään silmäteräni ja aarteeni Ransu sointuu muotopuutarhan sinisiin sävyihin loistavasti ja toivottaa kaikille kissakansalaisille hyvää kansainvälistä kissojen päivää!


Harjaneilikka – Dianthus barbatus
Harmaaminttu – Mentha longifolia
Hohtopiikkiputki – Eryngium giganteum
Kaukasiankirahvinkukka – Cephalaria gigantea
Keltakaunokki – Centaurea macrocephala
Komealuppio – Sanguisorba hakusanensis
Mirrinminttu – Nepeta × faassenii
Neilikkaruusu – Rosa Grootendorst-Ryhmä
Preeriaväriminttu – Monarda fistulosa
Ranskantulikukka – Verbascum chaixii
Rusokapinsäde – Berkheya purpurea
Samettihortensia – Hydrangea aspera subsp. sargentiana
Sinipallo-ohdake – Echinops bannaticus
Sulkapiiska – Perovskia atriplicifolia
Syysleimu – Phlox paniculata
Tarhajalomalva – Sidalcea × cultorum
Tähkälaventeli – Lavandula angustifolia
Vaarinlaukka – Allium senescens