Preerialla

 Pieni talo vain on vähän sivummalla.

Tällä hetkellä preerialla kukkii siemenestä kasvattamiani punakukkaisia siankärsämöitä. Oranssikeltano on riemastuttava, kun se alkaa kukkia uudelleen syksyllä.

Preeriani on paahteinen, kivinen rinne, siinä on myös vesimyyräongelma. Kasvillisuus on lähinnä helppoja ja muualla liian leviäviä kasveja. Keltakannusruoho on lapsuuteni suosikkikukkia – ihan kuin leijonankita! – ja kun huomasin sitä naapurin sorakasassa, kävin nappaamassa palan itselleni.

Sinikukkaiset kurkkuyrtit kukkivat sävy sävyyn 'Veitch's Blue' -sinipallo-ohdakkeen kanssa. Kuva on kuukauden takaa, nyt pallo-ohdakkeet ovat jo ruskeina.

Lisäksi preerialla kasvaa siemenestä kasvattamaani tähkähelmikkää, joka tuottaa sopivasti siementaimia pärjätäkseen näiden kanssa. Ja pietaryrttiä, sitä jouduinkin metsästämään kauempaa, kun en tästä lähimaastosta sitä löytänyt. Sehän on aivan ihana ja kaunis.

Elokuun alussa ottamassani kuvassa kukkii rohtopunahattu, punahatuista kauneimpia. Pidän kovasti noista kukista, joissa terälehdet osoittavat alaspäin, lisäksi ne ovat siron kapeita.

Sen takana kivien kolossa on parhaillaan kukassa pikkuinen ihme. Siemenestä kasvattamani koreaniiso 'Golden Jubilee', toisin sanoen ainoa enää elossa oleva taimi kylvöksestä, jonka tein keväällä 2021. Iisot ovat olleet äärettömän nopeita häviämään puutarhassani, niitä ei voi todellakaan kutsua perennoiksi, yksivuotinenkin on liioiteltua: sanoisin, että kaksiviikkoinen osuisi lähimpään.

Nyt tuo kuitenkin on elossa siitäkin huolimatta, että alkukesällä huomasin aivan sen vieressä myyränkolon, jonka talloin pikaisesti tukkoon ja kastelin kasvia hyvin, jotta mahdollisesti kolossa ilmassa olleet juuret saivat vettä ja multakosketuksen. Uutta koloa ei vielä ole ilmestynyt.

Komea puska tuo ei ole, sillä kasvi on vain 15 cm korkeuinen, mutta hei: se kukkii!

Ryytisalvia viihtyy ja mennä porskuttaa eikä onneksi näytä kärsineen viimevuotisesta siirrosta lainkaan, vaikka se oli jo niin iso, että pelkäsin sen kuolevan. Se myös tuottaa muutamia kukintoja syksyn pörriäisten hyödyksi; mainio kasvi.

Elokuun alun kuvassa näkyy salviapuska tuossa edessä. Sinipallo-ohdakkeet olivat vasta tulossa kukkaan. Ahdekaunokit kukkivat, ne ovat itsekseen tulleet, ja saa niitäkin tuossa mielellään pari kappaletta olla. 

Preeriarinteen alaosassa näkyy kuusen oksia, ne ovat olleet siinä reilun vuoden peittämässä maata ja tuottamassa humusta – hitaasti näkyvät tosin lahoavan, joten siirsin isoimmat rangat tukkimaan metsäkauriiden pääsyä verkkoaidan ali. Tähän paikkaan oli nimittäin tulossa istutettavaa.

Olen jo muutaman vuoden ajan halunnut laajentaa parsa-aluetta betonirenkaasta isommalle alalle ja miettinyt, että aurinkoinen, kuiva preeria olisi niille hyvä. 

Tässä vain on todellakin kiviä. Tuo pitkulainen puolentoista mikroaaltouunin kokoluokkaa oleva kivi oli paras kaivaa pois, kun se oli liian iso ja liian pinnassa. Sain sen juuri ja juuri kammettua osaksi preerian alaosan pengermää, jonka ylimpiä kiviä piti toki siirtää, sillä ei tuon kokoista kiveä juurikaan ylöspäin saa.

Parsojen lisäksi istuttelin tuonne viime vuonna kylvämiäni valkokukkaisia 'Hula Dancer' -rohtopunahattuja, jotka ovat tosin edelleen aika pieniä. Toivottavasti pärjäävät! Paljon paremmin ovat kasvaneet aikaisin tämän vuoden keväällä kylvetyt vaaleankeltaiset 'Citrinus' -niittyleinikit, niistä on jo tullut rotevia. Nekin taimet päätyivät parsojen yläpuolelle.

Nyt vain toivon, etteivät vesimyyrät syö parsoja. Yritin laittaa niiden juurten ympärille jyrsijäverkkoa, mutta hommaa hankaloitti se, etten löytänyt peltisaksiani mistään. Niinpä osa parsoista jäi kokonaan ilman verkkoa, kun loput verkonpalat olivat liian isoja.

Kiviseen maahan on muutenkin todella vaikeaa upottaa verkkoa! Taimia kyllä istuttelen surutta vaikka mihin kivenkoloon, mutta juurten ympäröiminen verkolla on toinen juttu.

Niinpä jätin yli puolet parsoista vielä vanhoille sijoilleen betonirenkaaseen, missä ne ovat turvassa myyriltä. Siksikin, että saan ensi keväänä satoa: siirretyt eivät välttämättä kovin hyvin satoa tuota. Ja minä kun todella rakastan parsaa.

Peltisakset löytyivät sitten, kun menin jatkamaan villin ylärinteen ruohonleikkuuprojektia ja kalistelin lapiolla, missä kivet ovat. Yhden kiven päältä, kasvillisuuden alta, löytyivät peltisakset!

Ai niin!

Olin istuttanut tuohon lapiosta vasemmalle oratuomen ja yhden ranskanruusun, molemmat tietty verkotettuun istutuskuoppaan, sillä tässäkin rinteessä on vesimyyriä.

Alkoiko kellään muulla soida päässä: yksinäiset peltisakset, ylärinteen viidakossa...

Kun tullaan ylärinteestä takaisin kohti preeriaa, on ensin vastassa vanha raparperi, jonka siirsin tuohon aikoinaan pois jaloista vanhan talon edestä, kun taloa alettiin korjata. Enpä ole koskaan nähnyt raparperissani näin jättimäistä lehteä, piti ihan käydä mittaamassa: 70 cm leveä! Voi kyllä olla, että teillä muilla on ihan normisti tuon kokoisia lehtiä. 

Tuuli vielä nosti lehteä komeasti pystyyn. Se on kuin mikäkin jättigunnera. Onneksi vesimyyrät eivät näköjään syö raparperin juuria.

Preeriaa tulee yleensä katsottua täältä yläviistosta, sillä se on pihan päätiestä alaspäin. Vieressä on heleäorjanruusu pergolassaan. Ruotsiksi se on nyponros, ja käytänkin sen kiulukoita joskus hilloon ja hyytelöön etenkin yhdessä pihlajanmarjojen kanssa. Ruusunmarjasoppaa niistä voisi varmasti myös tehdä.

Pergolan toisella puolella on ruusutarha, ja täällä yläpäässä kasvillisuus liukuu saumattomasti preeriasta ruusutarhaksi. Siksi vielä tässäkin on preeriamaisia kasveja, kuten koristekastikka 'Overdam'.

Yritin ottaa kuvaa, jossa näkyisi, miten kivalta näyttää ruusutarhan kasvillisuus kastikan korkeiden röyhyjen lomasta, mutta onnistuin vain osittain. Tuolla kukkii harmaakäenkukkia, valkokukkainen rehevä kurkkuyrtti ja taustalla ihana ruusu Lady of Shalott.

Parsat alkavat saada keltaista syysväriä oranssikeltanoiden taustalla, tämä on preerian ihana syksyn loppufanfaari.

Ahdekaunokki Centaurea jacea

Harmaakäenkukka Lychnis coronaria

Heleäorjanruusu Rosa vosagiaca

Keltakannusruoho Linaria vulgaris

Koreaniiso Agastache rugosa

Koristekastikka Calamagrostis × acutiflora

Niittyleinikki Ranunculus acris

Oranssikeltano Pilosella aurantiaca

Oratuomi Prunus spinosa

Parsa, ruokaparsa Asparagus officinalis

Pietaryrtti Tanacetum vulgare

Raparperi Rheum rhabarbarum

Rohtopunahattu Echinacea pallida

Ryytisalvia Salvia officinalis

Siankärsämö Achillea millefolium

Sinipallo-ohdake Echinops bannaticus

Tähkähelmikkä Melica ciliata

Oranssi kausi

 Liljoissa on paljon hyviä oransseja sävyjä.

Joskus kyllä vähän liikaakin. Ongelmani ei kylläkään ole oranssi, vaan neonvärin tyyppiset, kuten tämä "loistavan" oranssinpunainen. Olin ostanut sen valkoisena 'Sweet Surrender' -liljana, mutta kuten voi kuvasta nähdä, sitä se ei ollut, vaan jotakin muuta samantyyppistä. 

Toisaalta villin punaisen kukkapenkin punavärisekamelskassa tuo huutavanvärinen liljakin on ihan jees. 

Minulle on vähän epäselvää, mihin liljaryhmään tämä kuuluu. Oletettavasti samaan kuin 'Sweet Surrender', jotka ulkomailla ovat Asiatiska Gruppen tai Asiatic hybrids. Niissä on monien eri lajien perimää. En tiedä, onko meillä niille vastaavaa nimeä.

Villissä punaisessa kukkapenkissä on kauniimpikin lilja, tämä kauniin sävyinen tummanpunainen. Tämäkin on samaa "aasialaista ryhmää", tai niin ainakin ruotsalaisessa myyntipakkauksessa aikanaan luki.

Vieressä on ihanaa tuikitavallista varjoliljaa. Nuokkuvakukkaiset liljat ovat kauneimpia, en oikeastaan yhtään välitä noista ylöspäin katsovista, ne näyttävät muovikukilta.

Punaisen penkin eteläpäässä kasvaa apteekkarinruusu, josta on tullut aivan holtiton. Tai eihän se ruusun vika ole, että en sitä muistanut leikata keväällä. Sen versot ovat sen verran hentoja, että kun latvat ovat täynnä kukkia, taipuvat varret joka suuntaan. 

Kuvan ottamisen jälkeen olen sitonut sen ympäri paksun narun, joka auttaa vähän, mutta ensi keväänä on oltava saksien kanssa tikkana.

Tästä siirrytäänkin sujuvasti marhanliljoihin, sillä lähimmät niistä ovat muutamien metrien päässä. Tämä on 'Russian Morning'. Kun sen yllä kasvavan rusotuomipihlajan marjat alkoivat punertua, ihastelin niiden sointumista liljankukkiin.

Sen kaverina samassa ruskopenkissä on 'Early Bird'.

Marhanliljat ovat alun perin varjo- ja täpläliljan risteymiä, jolloin niissä on täpläliljan kelta-oranssista (joskus harvoin myös tummanpunaisesta) ja varjoliljan punaisesta tai valkoisesta kukkaväristä johtuen paljon laajempi skaala värejä kuin kummassakaan erikseen. Sittemmin risteyttämiseen on käytetty muitakin liljalajeja, joten marhanliljojen väriskaala vain laajenee, mikä on aivan ihanaa. Sillä ne tosiaan ovat aivan ihania.

Ruskopenkissä kasvaa myös kanadanliljaa, jonka kukan muotoon olen erityisen ihastunut. Se vain ei kasva kovin hyvin; kukkavarret ovat alle metrin pituisia, eikä runsastumista tapahdu. Onneksi pari sipulia on kuitenkin hengissä vuodesta toiseen.

Ruskopenkin voisi täyttää pelkästään liljoilla, sillä niissä on niin hyviä ruskoisia kukkavärejä. Tämä on matala 'Tiger Babies', aivan ihana väri. Tämä on saatu aikaan risteyttämällä tiikeri- ja kuningaslilja.

En ole tietääkseni erityisesti liljafani, mutta niitä on vain kertynyt. Valkoiset varjoliljat ovat parhaita tuomaan puutarhaan eleganssia ja kauneutta etenkin yhdessä tummalehtisten naapurikasvien kanssa. Tässä on ystävän antama kellanvalkea varjolilja vierellään tummalehtinen isopähkinäpensas eli veripähkinäpensas.

Lapsuudenkodistani tuotu valkoinen varjolilja kukkii kuistin edessä, missä se on saanut niskaansa kuistin pöydällä kesää viettävän unelman pitkät versot. Toin unelman ulos kokonaisena parimetrisine lonkeroineen, mutta takaisin sisälle se kyllä siirtyy parturin kautta.

Puutarhani ensimmäinen marhanlilja on pelkkänä marhanliljana ostettu ilman lajikenimeä. Se on kauniin ruosteenvärinen ja kasvaa Rohanissa. Suru oli suuri, kun toissatalven jälkeen se ei noussut. Se oli sekä paha vesimyyrä- että jääkuoritalvi samaan aikaan.

Tänä vuonna kuitenkin nousi yksi varsi, johon tuli yksi kukka. Elossa on ja toivottavasti vahvistuu taas.

Marhanliljat voivat pitää välivuosia. Lisäksi on aika tavallista, että istuttamisen jälkeisenä vuonna ei nouse vielä mitään, ei edes versoa ilman kukkaa. Siitä ei kannata hermostua, sillä voi hyvinkin olla, että seuraavana vuonna nousee ja kukkaakin tulee.

Luin juuri, että täplälilja kärsii suuresti myöhäiskevään halloista. Kylmän kevään jälkeen siltä saattaa kulua pari vuotta toipumiseen. Se voi selittää marhanliljojen vaihtelevaa käytöstä, kun niissä on täpläliljan perimää.

Rohanin tummasävyjä toistaa erikoinen varjolilja: viininpunainen muoto Lilium martagon var. cattaniae. Tämä ei siis ole risteymä eli marhanlilja, vaan puhdas varjolilja. Taustalla on neidonruusu 'Félicité Parmentier' ja tummalehtinen japaninkirsikka 'Royal Burgundy'.

Lisäksi siellä kukkii parhaillaan Peter Joyn risteyttämä lilja. Huippuväri ja kaunis kukkien muoto. Tämäkin muuten piti kokonaisen sapattivuoden tässä jonakin taannoisena vuonna.

Tämän perimästä minulla ei ole mitään hajua, mutta marhanliljoja tämä ei ole, sen näkee jo lehdistä. Matalakin tämä on, ja kukat ovat suurempia. Kaverina kukkii rikkaporkkana.

Istutin ruusutarhaan viime syksynä kaksi sipulia 'Peppard Gold' -marhanliljaa. Kumpikin versoi ja tuotti muutaman kukan: loistosaavutus heti ensimmäisenä keväänä.

Toivon, että niistä tulee vähitellen yhtä komeita kuin kahdesta 'Guinea Gold' -sipulista, jotka istutin aika lähekkäin katajan viereen muutama vuosi sitten. Nyt ne ovat valtava puska.

Marhanliljat, kuten varjoliljatkin, ovat hyviä kimalais- ja kiitäjämagneetteja.

Kun iso kuusi kaadettiin vuosi sitten, tulivat sen varjossa kasvavat pantterililjat tänä vuonna ensi kertaa kukkaan! Ne on istutettu vähintään viisi vuotta sitten. Varret kyllä nousivat joka vuosi, mutta oli varmaan liian varjoisaa ja / tai kuivaa.

Nyt ne paistattelevat aamuauringossa.

Tässä kuvassa on neljä oranssia liljaa, joista yksi ei ole lilja. Edessä on marhanlilja 'Guinea Gold', takana vasemmalla oranssi matala lilja. Lipputangon takana on rusopäivänlilja, jolla ei nimestään huolimatta ole mitään tekoa liljojen kanssa. Kauimmaisena oranssina pisteenä kuvan oikeassa yläkulmassa on pantterililja.

Matala oranssi lilja on tämä. Viime vuonna, kun kesänaapurit olivat palanneet kotiinsa Ruotsiin, huomasin heidän jättäneen pari ruukkukasvia kaivonsa viereen. Siellä oli ruukullinen Pirkka-merkkisiä liljoja, joissa ei ollut mitään sen parempaa tunnistetta ruukussaan. Yritin googlettaakin. Istutin ne maahan. 

Sieltä ne tänä keväänä nousivat reippaasti ja kukkivat sopivasti, kun naapurit tulivat taas mökilleen, jotta pääsin esittelemään heille liljansa.

Mutta vielä kerran: pantterililja. Mustin nimikkolilja. Voi että olen iloinen, kun tämä kukkii!

Apteekkarinruusu Rosa Gallica-Ryhmä 'Officinalis'

Japaninkirsikka Prunus Sato Zakura -Ryhmä

Kanadanlilja Lilium canadense

Kuningaslilja Lilium regale

Marhanlilja Lilium Martagon-Ryhmä

Neidonruusu Rosa Alba-Ryhmä

Pantterililja Lilium pardalinum

Rikkaporkkana Daucus carota

Rusopäivänlilja Hemerocallis fulva

Rusotuomipihlaja Amelanchier lamarckii

Tiikerililja Lilium lancifolium

Täplälilja Lilium hansonii

Unelma Asparagus setaceus
Varjolilja Lilium martagon

Veripähkinäpensas Corylus maxima 'Purpurea'

Vappupikarit

 Kohta on, millä kilistellä vappuskooleja.

Pikarililjoja on jos jonkinlaisia. Paljon keisarinpikarililjaa muistuttaa Fritillaria raddeana, jolla ei vieläkään ole suomenkielistä nimeä, vaikka sitä myy useampikin kotimainen kauppa. 

Toissa talvena vesimyyrät söivät ainokaiseni, joka oli kumminkin talvehtinut hyvin jo monta vuotta, joten viime syksynä hankin kaksi uutta. Tämä yksi on jostain syystä hyvin matala, ehkä jotenkin vioittunut kasvuvaiheessa, ja sen kukat ovat hyvin keltaiset. Taustanaan sillä on atsurihelmililjoja.

Ostin F. raddeanan sipulit eri paikoista, ensin tilasin yhden Augisilta Liettuasta, sitten näitä tuli vastaan myös Flörissä ja ostin toisenkin. Jännästi näissä on eri sävyiset kukat. Hyvä esimerkki siitä, kuinka luonnonkasveilla on monia värimuunnoksia.

Istutin kummankin muotopuutarhaan. Ehkä ne tuottavat joskus jälkeläisiä. Tässä penkissä ei yleensä ole vesimyyrätuhojakaan.

Kuvista voi havaita, että...

...hyasinttikausi on alkanut! Kuvassa on ainakin lajikkeita 'Top Hit' ja 'Delft Blue'.

Villissä punaisessa penkissä ovat keisarinpikarililjat lähimpänä kukkimista. Tänään tuon oikeanpuoleisen, hailean oranssin 'Vivaldin' ensimmäinen kukka jo alkoi raottua. Vasemmalla on keltakirjavalehtinen 'Aureomarginata'.

'Aureomarginata' on minusta todella ihana, vaaleat lehdet tuottavat hyvän kontrastin noihin perus-oranssinpunaisiin kukkiin. Taustalla kukkii pystykiurunkannus 'Beth Evans' ja idänsinililjoja.

Ruskopenkin aikaiselle 'Early Dreamille' kävi köpelösti. Se oli liian aikainen, tuli liian kovat pakkaset.

Ensi vuonna sitten taas uusi yritys!

Keltakukkainen 'Lutea' on tehnyt ennätysmäärän kukkavarsia.

Musti esittelee.

Monissa paikoissa on muita pikarililjalajeja nupulla, mutta alppipenkissä kukitaan jo. Tämä on Fritillaria sewerzowii, tälläkään ei ole suomenkielistä nimeä. Kukat eivät ole näyttävät, mutta niiden ruskeanvihreydessä on kauneutensa. 

On tällä kuriositeettiarvoakin. Istutin näitä ihan kokeeksi monta vuotta sitten ja hyvin ovat talvehtineet, vaikka tähän osuu viima eikä lunta kerry.

Sen lajitovereihin (joilla on muistaakseni ruskeasävyisemmät kukat) ei näytä tulevan kukkia, tämä on nimittäin niin aikainen laji, että kukat olisivat jo, jos niitä tulisi.

Oikealla on toinen valkoinen tähtitulppaani 'Albocaerulea Oculata', jota odotan kukkaan. Ensimmäisen tulppaanin nuppu syötiin sillä aikaa, kun olin kaupungissa – verkkosuojasta huolimatta. On vaikea saada verkkoa niin tiiviisti maata vasten, ettei myyrä tai hiiri sen alta mahtuisi.

On vain ollut niin koleaa, ettei tuo halua avautua edes auringonpaisteella. Tekisi mieli kutoa kukkaselle villanuttu.

Mutta hei, kevät etenee silti! Ensimmäiset kolme parsan nenänpäätä havaittu!

Atsurihelmililja Muscari azureum

Hyasintti Hyacinthus orientalis

Idänsinililja Scilla siberica

Keisarinpikarililja Fritillaria imperialis

Parsa, ruokaparsa Asparagus officinalis

Pystykiurunkannus Corydalis solida

Tähtitulppaani Tulipa humilis

Kukkia ikkunoilla

Meillä on tänään pilvinen päivä, vaikka suurimmassa osassa maata näkyy olevan upea auringonpaiste. Sadetta on luvassa, toistaiseksi taivaalta on tullut muutama lumihiutale! Lämpöä on kyllä +5.

Toisin kuin häikäisevän aurinkoiset viime päivät, sää ei tänään houkuta ulkoiluun ja muutenkin odottelen tässä kokouksen alkamista. Niinpä katse ikkunoille.

Pelargonium sidoides aloitti uudelleen kukinna, luulin jo sen lopettaneen!

Toinen, joka juuri aloitti, on tämä ihanan punainen nimettömänä ostettu jalopelargoni. Jalopelargonit erottaa kotipelargoneista vähän persiljaa muistuttavista lehdistään. Tämä sointuu kivasti läheiseen pienilehtiseen 'Friesdorf' -pelargoniin, vaikka sen lehtien ei kuuluisi ihan noin punaiset ollakaan. Ne ovat vähän kärsineet paahteesta ja kuivuudesta.

Tästä kuvasta saa vähän paremmin käsitystä tämän jalopelargonin ihanasta kukkaväristä. Kun näin tämän muutama vuosi sitten taimimyymälässä, lensi kukka ostoskoriin niin, että viuh vain kuului.

En ole hirveästi perehtynyt eri pelargoneihin, kokemusta on vain näistä, joita minulla on. Tätä täytyy kastella selvästi enemmän kuin muita laatuja, kuivuu äkkiä.

Kukkalaatikon vieressä kasvava unelma on riehaantunut kasvattamaan yli metrisiä lonkeroita. Ne ovat tosi hauskat, vaikka jossain vaiheessa ne täytyy leikata.

Unelma on muodostanut viehättävän pitsikauluksen 'Evergreen' -jaloritarinkukan varteen. 

Tässäpä on ritarinkukka, joka kukkii loistavasti joka ikinen vuosi. Ja on niin ihanan värinenkin!

Tätä kukintaa olen sen sijaan odotellut vuosia: heidinkämmekkä "Kozu hybrid". Sain kolme heidinkämmekkää kolme vuotta sitten, joista yksi keltakukkainen kukki silloin. Koska näiden pitäisi kestää –15 asteen pakkasta, istutin kaksi ulos, ne olivat keltakukkaisia. Tämän hienoimman värisen pidin sisäkukkana.

Hyvä niin, sillä keltakukkaisista yksi kuoli ensimmäiseen talveen, toinen selvisi siitä, mutta menehtyi ilmeisesti viime vuonna. Syksyllä kaivoin sen juurakon ruukkuun sisälle, juurakko tuntui kyllä vaalealta, paksulta ja elävältä, mutta mitään ei siitä versonut, joten saamme varmaan viettää senkin keltakukkaisen hautajaisia.

Tämä viininpunainen kukkii nyt ensimmäistä kertaa ja voi että, kun se on ihanan värinen. Kukkien tuoksu on outo, lähinnä tulee mieleen joku erittäin keinotekoinen, tyyliin kukkaisa wc-raikastin, mutta onneksi tuoksu on mieto ja tuntuu vain, kun nenän laittaa lähes kiinni kukkiin.

Taustalla kukkii kotipelargoni 'Raspberry Ripple', takuuvarma talvikauden kukkija. Tarkemmin ottaen se on munankuoripelargoni, kotipelargonit on jaettu useaan eri alaryhmään.

Siirrytään keittiöön. Sielläkin on iloisia uutisia. Sirokasvuinen verenpisara 'Whiteknight's Pearl' lähes kuoli kuivuuteen yhden pidemmän kaupunkireissuni aikana, mutta se virkosi ja on nyt tuottanut jo pari kukkanuppuakin. Se on tavattoman ahkera kukkija, kukkia voi odottaa uusia ja uusia syksyyn saakka.

Vanha ja iso verenpisara, jolla ei ole nimeä, tuottaa harvakseltaan kukkia koko talven. Olen joskus pohtinut, että tämä saattaa olla yli sata vuotta vanha lajike 'Mrs Popple', joka on edelleen suosittu elinvoimansa takia. 

Tämä onkin loistava kukkija ja myös talvehtija. Tämä kuuluu palleroverenpisaroihin, joita useimmat jalostetut lajikkeet ovat. Kukat ovat tällä selvästi pienempiä kuin monella uudella lajikkeella, mutta se sopii minun makuhermooni.

Myös 'Whiteknight's Pearl' luetaan palleroverenpisaroihin, vaikka sen perimä on enimmäkseen siroverenpisaraa. Se on tuliverenpisaran ja lähes valkokukkaisen siroverenpisaran jälkeläinen. Vieläpä niin, että niiden jälkeläinen on vielä kertaalleen risteytetty sen saman vaaleakukkaisen siroverenpisaran kanssa, jos jotakuta kiinnostaa. Sillä on siis perimässä 75 % siroverenpisaraa.

Sisällä on talvehtinut myös pikkuinen kaksipistepirkko. Olen nimennyt sen Kertuksi. Kertulle on täytynyt järjestää proteiinia, sillä se ei ole mikään vegaani. 

Usein Kerttu ilmestyy keittiön ikkunalle, kun istun pöydän ääreen. Sitten olen listinyt harsosääskiä ikkunaa vasten ja laittanut niitä muutaman senttimetrin päähän Kertusta, ikkunalasiin useimmiten. Kuvan tilanteessa Kerttu ruokaili asianmukaisesti ruokapöydällä.

On kiehtovaa seurata, kuinka Kerttu haistaa aterian ja kipittää raadon kimppuun. Tällä kertaa lätkäisin sille pienen kärpäsen ja kuvasta voi havaita, että se maistui paremmin kuin harsosääsket. Ehkä vaihtelu virkistää Kerttua.

Yhtenä päivänä Kerttu lensi taas ikkunaan, mutta en löytänyt sille yhtäkään ötökkää. Onneksi miesystävä tietää kaiken luonnosta ja ehdotti kissanruokaa. 

Vetäisin sormella kissanruokaa ikkunalasiin ja voi että, kuinka se maistuikaan. Sitä syötyään Kerttu häipyi ruokaperäisille ja tuhisi siellä, lukemista odottavan lehden alapinnalla, iltaan asti.

Heidinkämmekkä Calanthe

Jalopelargoni Pelargonium Domesticum-Ryhmä

Jaloritarinkukka Hippeastrum Hortorum-Ryhmä

Kaksipistepirkko Adalia bipunctata

Kotipelargoni Pelargonium Zonale-Ryhmä

Palleroverenpisara Fuchsia Hybrida-Ryhmä

Siroverenpisara Fuchsia magellanica

Tuliverenpisara Fuchsia fulgens

Unelma Asparagus setaceus