Terveisiä ikitalvesta

 Pakkasta on pidellyt. Putkia on jäätynyt. Ei siitä tämän enempää – tässä jutussa ei ole kuvia ulkoa, kun siellä ei huvita huvikseen tepastella.

Eilen oli upea auringonpaiste ja kaivoin pitkästä aikaa kameran laukustaan. Olohuoneen kulmaikkuna on etelään ja sieltä tulvi hivelevä aurinko. 

Sitruunapuu osoittaa vitamiininpuutoksen merkkejä, lehdissä on keltaisia alueita. Täytyy aloittaa lannoitus ja kevään myötä istuttaa puu isompaan ruukkuun.

Korallibegonia oli kärsineen näköinen, kun saavuin parin viikon kaupunkireissulta tässä viikolla. Mittariin oli jäänyt minimilukemaksi sisällä –3, mikä on tietysti aika ikävää. Begonia kuitenkin toipui, ehkä tuossa pöydällä ei ollut kaikkein kylmin paikka. Poistin kurttuiset lehdet.

Pensasbasilika, sitruunaverbena ja keijunsalvia näyttävät menehtyneen, mutta voihan niihin vielä puhjeta uusia lehtiä. Kuvassa on pensasbasilika, joka oli huonossa hapessa jo edellisen kaupunkireissun jälkeen, kun pitkä sähkökatkos aiheutti sisälämpötilan painumisen nollaan. Sitruunaverbena on ennenkin kuollut yllättävän äkkiä noin nollassa asteessa, keijunsalvialle taisi käydä toissa talvena samoin.

Pitkäaikaisiksi huonekasveikseni onkin valikoitunut kestävä kokoelma sissejä, jotka eivät vähästä hätkähdä. Kultaimarre mennä porskuttaa, vaikka lattialla on jääkylmää, eikä pelargoneistakaan yksikään kuollut – olohuoneen ikkunalla oli takuulla se –3. Verenpisarat eivät ennenkään ole kylmästä nokkiinsa ottaneet.

Iso ilouutinen on rosmariinin loistava kunto. Se on edelleen hyvin vihreä ja pörheä ja kukkii; uusia nuppuja muodostuu yhä. Tosin... on käynyt ennenkin niin, että se on selvinnyt vihreänä maaliskuuhun, jolloin se on kupsahtanut. Hyvinvoiva kasvi antaa silti toivoa ja suurta iloa.

Myös sen takana elävät hempeän vaaleanpunakukkaiset nerinet voivat hyvin, luojan kiitos. Aiemmin mainitut ehkä-vainajat on suht helppo korvata keväällä taimitapahtumasta tai hyvästä puutarhamyymälästä, mutta erikoisen väriset nerinelajikkeet joutuu tilaamaan ulkomailta.

Monta vuotta laajassa ruukussa kasvattamani syklaamit ovat minulle tärkeitä ja nehän sietävät muutamaa pakkasastetta hyvin. Murattisyklaameilla on reippaat lehdet, keväällä kukkiva balkaninsyklaami on tulossa kukkaan. Oikeassa reunassa voi nähdä pari nuppua.

Yksi kukka on jo auki! Balkaninsyklaamilla on suloiset minipienet kukat. Kukan alaosassa on kaunista purppuraa. Lehdet ovat pyöreät, tästä kuvasta voikin hyvin vertailla niitä murattimaisiin murattisyklaamin lehtiin.

Me Ransun kanssa kiitämme lämpimästi ihanista viesteistä Mustin kuoleman johdosta. Ne ovat auttaneet surussa ja tuoneet lohtua. 

Ransua ei tosin yhtään harmita se, että nyt sillä on sataprosenttinen mamman huomio eikä ruokakupeillakaan käy kukaan muu. Nämä ovat Ransun elämässä hyvin tärkeitä seikkoja.

Elämä jatkuu surusta huolimatta ja onneksi on karvainen terapeutti pitämässä elämässä kiinni ympärivuorokautisesti. Kun kaveria ei enää ole, on Ransu kohdistanut kaiken huomionhakuisuutensa minuun. Se on ihan hyvä niin.

Toivon, että routa sulaa juhannukseen mennessä. Meillä on lunta noin 3 cm ja kun pakkaset ovat olleet täälläkin sekä järkkyjä että pitkäkestoisia, on maa varmasti syväjäässä. Hirvittää ajatella talvenarkojen kokeilukasvieni kohtaloa, kun juuretkin ovat jäätyneet. Kevät, tai viimeistään kesä, sen näyttää. Havuista kasatut iglut eivät välttämättä enää auta, kun kova pakkanen on jatkunut niin pitkään.

Mutta hei, tänään on enää –8!

Balkaninsyklaami Cyclamen coum

Keijunsalvia Salvia microphylla

Korallibegonia Begonia Corallina-Ryhmä

Kultaimarre Phlebodium aureum

Murattisyklaami Cyclamen hederifolium

Nerine Nerine bowdenii

Pensasbasilika Ocimum gratissimum

Rosmariini Salvia rosmarinus

Sitruunaverbena Aloysia citriodora

Kukoistava rosmariini ja sen kaverit

 Toivon kovasti, että tällä kertaa saan rosmariinin talvehtimaan. Ainakaan se ei ole koskaan ennen ollut näin komeasti kukassa.

Että osaa kukka olla kaunis!

Tällä kertaa rosmariini ei päässyt kuivumaan kesälläkään, kun alku- ja loppukesästä satoi niin runsaasti. Kasvini on aika komea. 

Ei silti olisi ensimmäinen kerta, kun rosmariini heittäisi veivinsä esimerkiksi maaliskuussa. Talvetuskautta on vielä pitkälti jäljellä.

Yritän muistaa tarkistaa kasvien tieteelliset nimet silloinkin, kun mielestäni muistan ne. Eniten siksi, että tieteilijät keksivät muuttaa sukuja, lajeja tai mitä milloinkin. En olisi ajatellut, että rosmariinillekin näin käy, mutta sepä ei edusta enää omaa sukuaan, vaan on liitetty salvioihin! Kukapa olisi uskonut, en minä ainakaan.

Onneksi sille ei silti ole väännetty uutta suomenkielistä nimeä, esimerkiksi rosmariinisalvia.

Rosmariinin vieressä elelee kaunein verenpisarani 'Whiteknights Pearl'.

Satumaisen siro kukka, varsinainen helmi. 

Kasvit vaikuttavat selvinneen siitä, että sisälämpö ehti lähes pakkaselle pitkän sähkökatkon aikana ennen kuin pääsin paikalle lämmittämään taloa. Munankuoripelargoni 'Raspberry Ripple' on aina paras talvikauden kukkija.

Upean tummanpunakukkainen jalopelargoni on viihtynyt kotonani jo monta vuotta, mistä olen hyvin iloinen.

Pikkuruinen sormipelargoni 'Thessaloniki' ei jää huomaamatta, kiitos räiskyvän väristen kukkien.

Pelargonium sidoides on kauneimpia: pikkuruiset kukat – ja minkä väriset! Kasvi on rentovartinen ja elää amppelissa.

Meneillään on ensimmäinen talvetuskokeilu pensasbasilikan kanssa, joten vielä en osaa sanoa, onko kotonani sille sopivat olosuhteet. Se elelee viileässä huoneen nurkassa ja vaikuttaa ottaneen nokkiinsa huoneenlämmön tippumisesta nollaan – otin kuvan marraskuussa, nyt kasvissa on vain viisi lehtitupsua. 

Vähän lisääkin kukkia on, mutta mennään nyt näillä ja enemmän toisella kertaa.

Eilen, kun sää oli huikaisevan aurinkoinen, tuntui päivä selvästi pidemmältä!

Jalopelargoni Pelargonium Domesticum-Ryhmä

Munankuori- ja sormipelargoni kuuluvat kotipelargoneihin, Pelargonium Zonale-Ryhmä

Pensasbasilika Ocimum gratissimum

Rosmariini Salvia rosmarinus

Ruusutarhan kevätasu

 Tyhjensin kompostin kokonaan, kun se piti jälleen suoristaa. Palanutta kompostia riitti ruusutarhaan ja vähän Rohaniinkin.

On muuten kivan näköistä, kun uusi kompostimulta peittää kukkapenkin. Vaikka siisteys on vain silmänlumetta; en kitkenyt, kunhan heittelin lapiolla sinne tänne kasvien väliin ja yrittäen varoa tulppaaneja.

Edessä on komea salviapuska, ihan tavallista ryytisalviaa. Se talvehtii hyvin tässä avomaalla ilman suojauksia.

Salvian takana on tähtimagnolia, joka teki tänä vuonna viisi kukkanuppua. Yksi niistä surkastui, mutta neljä on avautumassa.

Ruusutarhassa täytyy tietenkin olla paljon muitakin kasveja kuin ruusuja. Sipulikukkia ehdottomasti, sillä ruusut puhkeavat vasta lehteen tulppaanien ja helmililjojen kukkiessa. Helmililja on 'Peppermint' ja tulppaani on 'Gavota'.

'Gavota' on huippuihana! Taustalla on metsätyräkki 'Chameleon', siirsin sen siementaimia tänne, kun kaipasin pikaista maanpeittoa ja rikkakasvien selätystä.

Pari vuotta sitten siirsin tähän 'Palmyra' -tulppaania, kun sen kasvupaikalle tuli puutarhavaja. Ihmeen sinnikäs tämä tulppaani on ollakseen tällainen hieno ja kerrottu, sillä tässä on nyt pari tulppaania ja suurin osa kukoistaa edelleen entisellä kasvupaikalla heinikossa vajan vieressä. Väri on upea mustanpuhuvan punainen. 

Kuvassa näkyy toinen luottokasvi uusille alueille: hopeatäpläpeippi. Ideana on, että ruusujen alla on maanpeittokasveja, jotka hoitavat itse itsensä. Joitakin erikoisempia perennoja on toki myös, eihän niitä voi vastustaa. Ja paljon sipulikukkia.

Istutin ruusutarhaan viime syksynä uutta narsissia: tarhanunnannarsissi 'Chérie'. Ihastuttava, aika korkea narsissi, useita kukkia per varsi nunnannarsissien tapaan.

'Chérie' ja 'Gavota' sulassa sovussa. Mukava nähdä, että joitakin vanhempiakin sipulikukkia on tallella, sillä tämäkin on aluetta, jossa myyrät mylläävät talvisin. Jalka uppoaa koloihin, kun tuolla liikkuu. Ruusut ovat onneksi kaikki elossa. Kuvassa on tarhakurtturuusu 'Syke'.

Ruusutarhan eteläreunassa on kaunis vaaleanpunakukkainen hopeatäpläpeippi. Saattaa olla hankittu nimellä 'Shell Pink'. Joidenkin lähteiden mukaan se on sama kuin 'Roseum'.

Ruusutarhassa kasvaa myös muutama pioni. Kasvimaan puoleisella reunalla on aikainen siementaimi-risteymä. Luulin sitä amerikanpioniksi, kunnes sain tarkennuksen kollegalta. Luultavasti tämä on Paeonia obovata var. willmottiae -amurinpionin siementaimi, johon kenties on sekaantunut myös kuolanpionin perimää. Paikka, josta pioni on puutarhaani eksynyt (toisen kasvin mukana salamatkustajana) tukee teoriaa. 

Risteyttäjä on nimennyt tämän pionin Obowanoksi, ja tiettävästi sitä on nyt vain kolmella ihmisellä maailmassa.

En ole hirveän suuri pionifani, mutta tuntuu hienolta kasvattaa tällaista erikoisuutta. Kuva on kymmenen päivän takaa, nyt Obowano on jo paljon korkeampi, edelleen upean ruskeavartinen. Se saattaa avata kukkansa jo toukokuun puolella: kukat ovat kauniit, yksinkertaiset ja hailean vaaleanpunaiset.

Kun nyt näillä kulmilla ollaan, katsotaan puutarhavajan vieressä elävä kirsikkaluumu 'Nigra'. Se on nyt parhaassa kukkaloistossa. Väriyhdistelmä lehteen puhjenneen koivun kanssa on vastustamaton.

Mikä mukavinta, kukkia voi myös ihailla vajan sisältä ruukutuspöydän äärestä.

Amurinpioni Paeonia obovata

Helmililja Muscari

Hopeatäpläpeippi Lamium maculatum

Kirsikkaluumu Prunus cerasifera

Kuolanpioni Paeonia anomala

Metsätyräkki Euphorbia dulcis

Ryytisalvia Salvia officinalis

Tarhakurtturuusu Rosa Rugosa-Ryhmä

Tarhanunnannarsissi Narcissus Jonquilla-Ryhmä

Tähtimagnolia Magnolia stellata

Sisäkukkien parissa

 Viime yö olikin tähän asti vuoden kylmin: –12,3 astetta. Hyvä, että suojasin nuppuisen heiden ja lumikellot.

Lunta tulee parhaillaan vähän ja vaikka pakkanen on lauhtunut enää –1 asteeseen, tekee mieli olla sisällä. Laitoinkin tämän jutun aluksi kahvipannun hellalle.

Katsotaanpa siis sisäkukat. Etenkin, kun ihanaakin ihanampi verenpisara 'Whiteknights Pearl' avasi kaksi kukkaa muutaman kuukauden tauon jälkeen. Tämä on tosi reipas verenpisara kukkimaan lähes vuoden ympäri. Olen ylisurkea lannoittaja, mutta mielessä kyllä kävi, että voisin antaa kasveille nyt laimean lannoituksen. 

Niin, mielessä kävi, mutta en vielä ryhtynyt tuumasta toimeen. Niin tyypillistä.

'Whiteknights Pearl' omaa ilmeisesti siroverenpisaran perimää ja se näkyy pienissä, kapeissa ja siroissa kukissa.

Kaikki verenpisarani asuvat talven keittiössä. Yhden ison vanhan verenpisaran murhasin jättämällä sen syksyllä ulos, sillä täällä on liian ahdasta. Enkä koskaan innostunut sen puna-liiloista kukista. Sen sijaan Orkneyltä keräämistäni siemenistä kasvatettu puhdas siroverenpisara, keskimmäisessä ruukussa, on aarre, jota vaalin. Oikeastaan ruukussa on useampikin, kun koulin ne ryppäänä aikoinaan.

Vasemmalla on keijunsalvia, jolla oli aiemmin epävirallinen nimi herukkasalvia. Sen talvetus epäonnistui viime vuonna ihan viime metreillä. Kevättalvella siihen iskivät kirvat ja kasvi oli jo valmiiksi huonossa hapessa eikä selvinnyt. Viime vuonna olin viisaampi ja istutin uuden taimen isoon ruukkuun, jossa se pysyy kesät talvet. 

Samaan ruukkuun laitoin myös sitruunaverbenan eli lippian, jonka tuoreita lehtiä kerään teeksi. Rakastan verbenateetä, mutta sitä ei saa Suomesta kovinkaan yleisesti. Keijunsalviasta saa myös maukasta teetä, joten tuo on teeruukku. Kummankaan kasvin talvettaminen ei ole aina onnistunut, mutta toivon nyt parasta. 

Oikeanpuoleisessa ruukussa on vain multapinta. Siellä asustaa kasvi, jonka sekä suomenkielinen että tieteellinen nimi muuttunut. Ennen se oli iirikki (Rhodohypoxis), nyt helotähti (Hypoxis). Se haluaa viettää talven lähes rutikuivana, kun lehtiäkään ei ole. Lorautan sille ruokalusikallisen vettä ehkä kerran kuussa.

Taloni on niin pieni, että kasvien sijoittelu on hankalaa, jotta ne eivät olisi tiellä. Ja ovathan ne silti. Lisäksi talvella asuinhuoneissa asustavat mm. akkuporakone, kuvassa, ja muut laitteet, joille jäätyminen ei tee hyvää, ynnä maalit ja liimat sun muut, jotka eivät saa jäätyä.

Tämä ruukkuryhmä on varsin tiellä, mutta ihminen oppii kiertämään ja esim. avaamaan yläkaapit sivulta käsin kurkotellen. Isossa ruukussa kaikki versoo taas liikaakin, joten ensi viikolla, jos lauha sää suo, siirrän ruukun kylmään eteiseen jäähylle. Ruukussa kasvaa muratti- ja balkaninsyklaamia, erikoisempia pikarililjoja ja pikkuruisia narsisseja, joiden tosin epäilen kuolleen. Ja syyssahramia, jota siinä ei tarvitsisi kasvaa, mutta pienenpienet sivumukulat on mahdoton kaikki löytää ja niitä nousee vuosi toisensa perään.

Rosmariini (vasemmalla) oli varmaan kuollut jo kesän mittaan, sillä se näytti yhtä surkealta jo loppukesällä. Keskellä on ihan tavallisia pihaesikoita, mutta puutarhassani ne eivät millään suostu pysymään hengissä. Koska pidän pihaesikoista erityisesti, kasvattelen tätä yhtä nyt sitten ruukussa. Eikä se edes ole mikään erikoishieno lajike, ne ovat kaikki kuolleet. Kylmät lattiat varmaan auttavat näitä talvehtimaan sisällä, sillä täällä ollaan kaukana 20 asteen sisälämpötiloista.

Päätin muuten viime vuonna jakaa tuon ahtaan ruukun täyttävän esikon, vaan siinä se edelleen on. Vähän samoin kuin se aikomus lannoittaakin.

Keittiön itäikkunalla asuu kuvernöörinkukka, ruusuneidikki 'Vesta K' ja verenpisara 'Auntie Jinks', jonka ostin viime vuoden keväällä pistokkaana. Latvoin sen ja pistin latvapistokkaan samaan ruukkuun. Niin huonoa on kesäkukkien hoitoni, että koko viime kesän aikana verenpisara ei kasvanut tuon enempää.

Joku muuten joskus kysyy, osaanko ulkoa kasvien tieteelliset nimet. Osaan kyllä, sillä minulle tämän kuvan kasvit ovat Tulbaghia violacea, Nerine ja Fuchsia. Sen sijaan suomenkielisiä nimiä varten minun täytyy jatkuvasti plärätä Viljelykasvien nimistöä. Kun on oppinut tuntemaan kasvit ulkomailla ja tieteellisillä nimillään, ovat ne tiukimmin muistissa. No en sentään joudu hakemaan verenpisaran suomenkielistä nimeä.

Tulbaghian – siis kuvernöörinkukan talvetusongelma on se, että kasvissa on sipulimainen tuoksu, joka saa nenäni valumaan. Syötäväkin se kuulemma on, mutta jos leikkaan varsia, tuoksuvat leikatut pinnat vieläkin voimakkaammin ja nenäni valuu entistä enemmän. Kukka on kuitenkin tavattoman kaunis, joten siedän tätä hieman hankalaa yhteiseloamme.

Keittiössä on toinenkin ikkuna, eteläsuuntaan. Sen edessä on ruokapöytä, jolla harvoin syön, mutta koska ikkunan alla on patteri, on pöytä varsin suosittu muiden perheenjäsenten keskuudessa. Ja siitä on hyvä myös kytätä, mitä tiluksilla tapahtuu. Kissojen ja patterin takia ei tällä pöydällä ole kasveja. Ja näin minäkin joskus mahdun pöydän ääreen.

Olohuoneeni on mikroskooppisen pieni, tässä se on lähes kokonaisuudessaan. Etelälounaan suuntainen kulmaikkuna on loistava kasveille, kunhan muistaa, että kevättalven auringon paistaessa ne kuivuvat todella äkkiä. Ikkunan alla ei ole patteria, vaan lämmönlähde – Porinmatti – on huoneen sisänurkassa. 

Oikeanpuoleisessa nurkassa kasvaa lapsuudenkodistani muuttanut isoposliinikukka. Se ei tuossa varjoisassa nurkassa kuki, mutta sopii muuten siihen niin hyvin kukkapylvään päälle. Siitäkin huolimatta, että sen isot lehdet naputtavat välillä sohvalla istujaa päähän.

Ikkunalla on monenlaisia pelargoneja ja muuta mukavaa: kämmekkää, unelmaa ja varsinkin sipulikukkia, sillä ne kiinnostavat minua erityisesti. Sormipelargoni 'Thessaloniki' on kukkinut, punaisia kuihtuvia kukkia on vielä. 

Nurkassa on munankuoripelargoni 'Raspberry Ripple' kukassa – luonnollisesti, sillä tämä tyyppi kukkii aina vuoden ympäri, pitäneekö taukoa ollenkaan. Lannoittamattomuudesta huolimatta! Talven vähässä valossa kukista puuttuvat vaaleat laikut lähes tyystin.

Tuossakin on muuten ruusuneidikki, sellainen tavallinen fuksianpunainen. Neidikit pitivät lepokauden, mutta sitten alkoivat työntää lehtiä erittäin reippaasti.

Tässä vielä olohuone makuuhuoneen ovelta käsin. Sitruunapuu kasvaa lattialla isossa ruukussa ja kyttään, tulisiko siihen tänä talvena jo ensimmäisiä kukkia. Siihenkin varmaan auttaisi se lannoitus. Mennee vielä jonkin aikaa ennen kuin saan tuosta luomusitruunat gintoniciin.

Makuuhuoneessakin on kasveja pöydällä, kukkapylväissä, amppelissa ja lattialla. Lisäksi täältä löytyy toinen karvaisista kukkasista, tuolla untuvapeiton päällä höyhensaarilla.

Nyt pyryttää, lopetetaan juttu tähän. Lämpöistä ja pehmeää pyhää!

Minä puolestani menen lannoittamaan kasvit – heti, kun olen juonut kahvin.

Balkaninsyklaami Cyclamen coum

Isoposliinikukka Hoya carnosa

Keijunsalvia Salvia microphylla

Kuvernöörinkukka Tulbaghia violacea

Munankuori- ja sormipelargoni kuuluvat kotipelargonien Pelargonium Zonale-Ryhmään 

Murattisyklaami Cyclamen hederifolium

Pihaesikko Primula × pubescens

Ruusuneidikki Nerine bowdenii

Siroverenpisara Fuchsia magellanica

Sitruunapuu Citrus limon

Sitruunaverbena Aloysia citriodora

Viimeiset (ehkä) istutukset

 Paketti paljasjuurisia ruusuja saapui maanantaina. 

Olin kaivanut niille kuopat valmiiksi siinä vaiheessa, kun Omaposti näytti, että paketti on toimitettu suoraan laivaan. Sitä ei tarvinnut siis hakea Nauvosta. Tähän aikaan on päivä niin lyhyt, että valmiiden kuoppien ansiosta sain ruusut vielä samana päivänä maahan laivan saavuttua.

Yksi ruusuista pääsi ruusutarhan ja preerian rajamaille. Siinä – siinäkin – on kivistä. Pari murikkaa ylös, tilalle tuli sopiva kuoppa ruusulle. Tähän kohtaan pääsi persikkainen Austin-ruusu Abraham Darby.

Olen kesän mittaan ehtinyt harmitella ankaran talven viemiä 'Veitch's Blue' -otapallo-ohdakkeita. Vai vesimyyräkö taas asialla. Nyt syksyllä havaitsin kuitenkin ison lehtiruusukkeen, se näkyy ruusukuopan takana. Sivummalla näyttäisi olevan myös siementaimi. Iloinen yllätys!

Otin kuvan tuosta samasta kohdasta lokakuussa, kun kanttasin tämän reunan. Joitakin kiviä voisi edelleen kaivaa pois reunasta, kun ne haittaavat kanttaamista. Linjankin voisi suoristaa, mutta oli ilmeisesti kiire. 

Edessä ovat komeat 'Overdam' -tupaskastikat.

Tässä samat heinät viime sunnuntaina, kun tuuli oli taas yltymässä. Olimme vasta saaneet sähköt takaisin perjantain myrskystä ja mietin, koska tulee seuraava katkos. Onneksi tuosta ei tullutkaan uutta myrskyä. 

Kauempana preerialla näkyy harmaanvihreä salvia, siis tavallinen rohtosalvia, maustekasvi. Se on täydellisen kaunis puska.

Kauempana näkyy, että japaninlehtikuusi on viimein tullut kokonaan keltaiseksi.

Preerian alarinteessä on melkoinen yksivuotisten vyöry. Itsekseen kylväytyneet kurkkuyrtit saivat seurakseen Kodin kukkien niittyseoksen. Seassa on joitakin perennoja, joiden toivon tosiaan selvinneen viidakossa.

Kurkkuyrtit ovat toisaalta aivan mahtavia siinä, kuinka ne jatkavat kukkimista marraskuulle. Jos lauha sää jatkuu, voi olla, että joulukuullekin.

Kesän mittaan kurkkuyrttien varret ovat kasvaneet lähes puunrungoiksi samalla, kun kasvustokin on venynyt metriseksi. Ei tästä kuvasta oikein saa selvää varren paksuudesta, mutta ällistyttävä se on.

Uusia ruusuja pääsi myös ylärinteeseen. Kunnostetun pengermän sekä uuden köynnösmajan välimaastossa on niin iso kivi, ettei sitä saa maasta. Sen viereen pääsi Austin-ruusu Scepter'd Isle, josta olin pitkään haaveillut.

Jaa-a. Marraskuun kuvat ovat aika ankeita.

Laitetaan loppuun kesäkuinen kuva. En tainnut kesällä esitelläkään, kuinka kauniisti jasmike 'Starbright' kukki. Puska on vielä nuori ja pieni; metrinen. Ruusupergolassa kasvaa jättimäinen heleäorjanruusu. 

Preeria on ruusupergolasta vasemmalle. Siellä kukkivat tuolloin vaaleankeltaiset 'Citrinus' -niittyleinikit; kurkkuyrtit olivat vasta kasvattamassa lehtiruusukkeita. Isojen kivien takaa pilkottaa rohtosalvia sinisenään kukkia.

Heleäorjanruusu Rosa vosagiaca

Japaninlehtikuusi Larix kaempferi

Jasmike Philadelphus

Kurkkuyrtti Borago officinalis

Niittyleinikki Ranunculus acris

Otapallo-ohdake Echinops ritro

Rohtosalvia Salvia officinalis

Tupaskastikka Calamagrostis × acutiflora

Kuvaa kimalainen vol. 2

 Uhosin osallistuvani Hiidenkiven puutarhan Kuvaa kimalainen -haasteeseen sitten, kun avautuu uusia kukkia ötököille. Ja niitähän avautuu koko ajan! 

Kuvaan aika paljon muitakin hyönteisiä kuin kimalaisia. Tämä on kulta- tai kuparikuoriainen sukeltamassa valkoiseen partalaukkaan. Tuntomerkkiä eli pään etuosan muotoa ei näe, ainoastaan pehvapuolen.

Ihanan iso- mutta keveäkukintoinen tähtilaukka on aloittanut kukinnan. Olisikohan kukassa pensaskimalainen.

Olen tehnyt havaintoja siitepölyjen väreistä. Useimmissa kukissa siitepöly on vaaleaa tai keltaista, jolloin kimalaisten karvat ja siitepölypallukat jaloissa ovat kellertäviä. Tämä kukka on tarhakurjenmiekka 'Louvois'.

Idänunikoiden siitepöly on lähes mustaa. Kimalaisen paksut reidet ovat kuin bodaajalla. Kukka on nimetön tarhaidänunikon lajike, siemenestä kasvatettu.

Kehonrakentaja pääsee vielä ilmaan punnustensa kanssa. 

Ketoruusuruoho on vuorostaan kukassa, ja kimalaiseen tarttuneesta siitepölystä voi nähdä, että se on yhtä kauniin väristä kuin kukkakin.

Vieressä on kultakärsämö vasta nupulla, mutta siinäkin on jo tyyppi kärkkymässä. Tai muuten vain hengailemassa.

Pionit ovat aina suosittuja. 'Eskimo Pie' -kiinanpionin valtavissa kukissa näkyy usein neljä kimalaista samaan aikaan, mutta valitsin tähän kuvan, jossa on useampi kukka. Kukat ovat lautasen kokoisia, aivan övereitä.

Vanhasta pihasta saadun nimettömän pionin kukkanupulle laskeutui jättiläiskokoinen ampiaisen värinen, mutta olisikohan kuitenkin ollut jokin giganttikukkakärpänen tms. Piti katsoa hyönteiskirjoista ja netistä ja koska sain tästä toisenkin kuvan, jossa näkyy ötökän profiili, pään väri ja raidoitus paremmin, on pakko todeta, että tämä on herhiläinen. 

On se jäätävän kokoinen!

Tummakurjenpolvet ovat pitkään kukassa ja kukista kuuluu jatkuva hyörinä. Lajike on 'Samobor', hieno viininpunainen ja lehdissä isot ruskeat kuviot.

Tarhakurjenpolvi 'Rosemoor' tarjoaa paljon isompia kukkia, nekin kelpaavat.

Yhtenä päivänä kumarruin kuvaamaan englanninsinililjoja, kun kohdalle osui lottovoitto. Yhdessä kukkavarsista oli paikallaan komea hukankorento.

Muotopuutarhan timjamipolku on varma pörriäismagneetti. Näin tässä kuvassa (isompana tietokoneen ruudulla) neljä kimalaista, mutta niitä on varmasti tuplamäärä kukkien takana.

Amiraaleja on näkynyt viime aikoina paljon.

Sitten oli tällainen kauniimpi, hailean oranssi, olisiko ohdakeperhonen.

Amiraali oleili myös kellanvihreälehtisessä 'Aureus' -pihajasmikkeessa, joka kukkii viimein todella runsaana ja tuoksuu huumaavasti. Etualan oranssi täplä on revontuliatsalea 'Mandarin Lights', se on tuottanut jo kaksi yksittäistä myöhäiskukkaa! 

Nokkosperhosiakin on jonkin verran. Ja sitten kaikenlaisia pieniä, joita en tunne, sinisiipiä ja ruskeasiipisiä ynnä muita.

Takaisin kimalaisiin. Ryytisalvia on varma kimalaismagneetti, vierailee siinä muitakin, mm. kiitäjiä.

Tästä tulee taas enemmän kasvi- kuin kimalaistunnistusjuttu! Yritän. Veikkaan, että tämä on tarhakimalainen, kuten monet muutkin tämän jutun kimalaisista.

Perunakin pölytetään. 

Tulikukat ovat suosittuja. 'Southern Charm' on kyllä minustakin ihana. Kokonaan oranssinruskea selkäkilpi taitaa paljastaa kukassa hyörivän kartanokimalaisen.

Tummatulikukkien parissa lentävä saattaa myös olla kartanokimalainen. Tuo karhumaisen pyöreä olemus on niin ihana.

Tähkähietaliljan parissa ahkeroidaan myös.

Yksivuotisten unikkojen hennot varret kestävät kookkaiden tarhakimalaisten painon.

Vaaleanpunaisesta puheen ollen: olin iltamyöhällä yhdentoista aikaan pihalla ihmettelemässä Suomen suviyön valoisuutta. Havaitsin voimakkaita tuoksuja, varjoliljojen tympeänmakea tuoksu sekoittui upeaan parfyymiin. Koreaköynnöskuusama 'Goldflame' on aivan täydessä kukassa, kukintoja on kymmenittäin, ellei peräti sata. Menin lähemmäs nuuhkimaan, kun huomasin ympärilläni kovaäänistä pörinää.

Päätin tarkastella, mikä kiitäjä on kyseessä ja se olikin erikoisempi, pieni ja vaaleanpunainen. Sellaista ei ollut ennen nähnyt.

Äkkiä sisälle hakemaan kameraa. Kiitäjä oli niin nopea työssään, etten ehtinyt saada säätöjä viritettyä ennen kuin se oli jo vihoviimeisissä kukinnoissa alhaalla kivimuuria vasten, lähes muun kasvillisuuden takana. On sillä tarkka hajuaisti!

Otin häthätää pari epätarkkaa kuvaa ennen kuin tyyppi häipyi kokonaan. Se oli todennäköisesti pikkukiitäjä. Kiitäjät ovat upeita ja oli hienoa huomata aivan uusi laji puutarhassani. 

Tämänkin takia kuusamat ovat huippuihania lempikukkia. Kukkien tuoksu ja muoto on minunkin mieleeni.

Säästin hauskimman kimalaiskasvin viimeiseksi. Sirolla etelänkurjenmiekalla on varsin kapea väli, johon kookkaan tarhakimalaisen on itsensä punnerrettava yltääkseen mesitarjoilulle. Onneksi sillä on pitkä kieli. 

Sen jälkeen on vielä ujutettava koivet eteen ja peruutettava koko karvainen olemus takaisin ulos...

... äh...

Onnistui tämäkin kaveri lopulta, ja kukat ovat vaivannäöstä huolimatta valtavan suosittuja. Ensimmäisessä näistä kahdesta kuvasta lentää joku toinenkin, pienempi karvainen, mutta se on niin epäselvä, etten edes suurennetusta kuvasta saa selvää. Luultavasti joku erakkomehiläinen.

Hiidenkiven puutarhassa -blogin Kuvaa kimalainen -haaste löytyy täältä: KLIK. Haastan sinutkin osallistumaan ja nimeämään vaikkapa vain yhden kuvaamistasi kimalaisista. Näin se ei ehkä tunnu liian haastavalta. Ja voihan sen nimetä vaikka Penaksi, jos ei muuta keksi.

Lisäksi Urban Farming -blogissa lanseerattiin juuri hyönteisystävällisemmän puutarhan haaste: KLIK. Haasteessa kehotetaan lisäämään puutarhaan yksi hyönteisiä auttava asia ja kertomaan siitä, jotta mahdollisimman moni blogeja lukeva saa hyviä vinkkejä. Blogissa ei ollut vihjeitä, mitä voisi tehdä.

Itse kirjoitin vähän aikaa sitten hyönteisystävällisen puutarhan jutun Oma PIHA -lehden blogiin: KLIK. Kaikkia noita jo toteutan: on monia kukkalajeja, luonnonkukkia, risukasaa, avokompostia, niittyä ja leikkaamatonta kukkaisaa nurmea, joitakin vesiastioitakin. Hyönteishotellikin löytyy, vaikka se on vähän hassua ja keinotekoista, kun niille löytyy reikäisiä lahopuita, heinikkoja ja risukasoja vaikka kuinka. Talonikin ovat jättikokoisia hyönteishotelleja: seinälaudoitusta uusiessani pystyn huomaamaan, kuinka paljon pikku ötököitä vanhan talon koloset majoittavat.

Voisin vielä yrittää keksiä jonkinlaisen uuden vesiaiheen, siis lähinnä -astian, se tässä lämmössä ja kuivuudessa tulee ensimmäisenä mieleen. Ja tietysti rukoilen sadetta päivittäin. Onneksi perjantain ja lauantain väliselle yölle on kai sitä tulossa; edellisestä sadepisarasta on lähes kaksi viikkoa.

Englanninsinililja Hyacinthoides non-scripta

Etelänkurjenmiekka Iris spuria

Kartanokimalainen Bombus hypnorum

Ketoruusuruoho Knautia arvensis

Kiinanpioni Paeonia lactiflora

Koreaköynnöskuusama Lonicera × heckrottii

Kultakärsämö Achillea filipendulina

Partalaukka Allium rosenbachianum

Pensaskimalainen Bombus pratorum

Pihajasmike Philadelphus coronarius

Ryytisalvia Salvia officinalis

Tarhaidänunikko Papaver Orientale-Ryhmä

Tarhakimalainen Bombus hortorum

Tarhakurjenpolvi Geranium × magnificum

Tarhakurjenmiekka Iris Germanica-Ryhmä

Tummakurjenpolvi Geranium phaeum

Tähkähietalilja Anthericum liliago

Tähtilaukka Allium cristophii