Värejä ja väriyhdistelmiä

 Syysvärejä ei vielä näy Saaripalstalla, onneksi on paljon muunlaisia värejä.

Kirsikkasorvarinpensas kukki ilmeisesti hyvin runsaasti kesällä. Sen kukat ovat niin pikkuiset ja huomaamattoman väriset, ettei niitä tule noteerattua, kun on paljon komeampaakin kukassa. 

Nyt kukinta on muuttunut hedelmiksi, ja voi veikkoset, miten kauniita ne ovatkaan! Kun nuo kaikki vielä poksahtavat auki paljastaen kirkkaan oranssit siemenet, on puska kuin ilotulitus.

Siinä vieressä kukkii Pink Annabelle -pallohortensia. 

Vaaleanpunaisia pallukoita tarjoilee myös punahelmipihlaja.

Pilvihelmipihlaja (ent. helmipihlaja) on aivan ihana, mutta voi melko köykäisesti. Tässä kohdassa on niin paljon myyriä, että esimerkiksi viereinen sirotuomipihlaja kuivui ja ruusuherukassakin on vain muutama elävä verso. Juuria on syöty. Onneksi tämä kaunis pihlaja sinnittelee elossa.

Veripähkinäpensas on mukavan tuuhea. Se sai vähän vaurioita kevättalvella, kun leikkasin sen yllä kasvavasta vaahterasta ison oksan, joka rysähti pähkinän päälle, vaikka yritin kiskoa sitä sivummalle. Pähkinää suojaava jänis/kaurisverkko kai vähän pehmensi osumaa. Pähkinäpensas taipui, mutta vain yksi verso katkesi.

Keltaisenaan kukkiva ripsialpi näyttää kivalta pähkinäpensaan tummia lehtiä vasten, ja onpa ripsialpilla itselläänkin tummat lehdet etenkin alkukesällä.

Kurkataanpa sitten Rohaniin, sielläkin on tummaa, mutta keltaisen sijaan valkoiseen yhdistettynä. Purppuraheisiangervo 'Diabolo' on viimein kasvanut komeaksi, kun peurat eivät ole enää päässeet sitä syömään, ja siitä vasemmalle kasvaa superkorkea isosiniheinä 'Skyracer'. Se on myöhemmin, marraskuussa, aivan ihana lämpimänkeltainen ilmestys.

'Diabolon' edessä kasvaa helminukkajäkkärä. Sehän on loistoperenna, kukkii ikuisuuden. Se on edukseen monessakin yhdistelmässä, mutta tummaa vasten erityisen dramaattinen.

Kasvimaalla on oranssia, kun ruusupapu 'Celebration' ja kehäkukat kukkivat.

Lopetetaan juttu samansävyiseen Bathsheba-ruusuun.

Helminukkajäkkärä Anaphalis margaritacea

Isosiniheinä Molinia caerulea ssp. arundinacea

Kehäkukka Calendula officinalis

Kirsikkasorvarinpensas Euonymus planipes

Pallohortensia Hydrangea arborescens

Pilvihelmipihlaja Sorbus frutescens

Punahelmipihlaja Sorbus vilmorinii

Purppuraheisiangervot ovat lännenheisiangervon, Physocarpus opulifolius, punalehtisiä lajikkeita

Ripsialpi Lysimachia ciliata

Ruusupapu Phaseolus coccineus

Veripähkinäpensas Corylus maxima 'Purpurea'

Heinäkuu paketissa

 Ja taas mennään niittytunnelmissa.

Rohanin niittymäinen kohta pistää edelleen parastaan. Ojakärsämö, etelänruusuruoho ja tähkähelmikät sointuvat kauniisti yhteen.

Luppio 'Pink Tanna' on keveän suloinen ja sopii niittykohtaan hyvin.

Yksi ei soinnu väriltään joukkoon: violettia ei Rohanissa kuuluisi olla, mutta en ole raaskinut tätä kitkeäkään. Tämän kohdalla sattui erehdys lajikkeen suhteen. Piti olla punertavampi purppuratulikukka 'Rosetta', mutta ostin vahingossa viereisen 'Violettan' samasta taimilaatikosta. Voisihan tuon yrittää siirtääkin.

Tähkähelmikkä on aivan ihana. Se kyllä tuottaa melko reippaasti siementaimia, mutta toisaalta se ei leviä juuristolla lainkaan.

Rohanin loppupäässä on juuri sitä värimaailmaa, jota tähän suunnittelinkin. Tummaa ja valkoista: purppuraheisiangervo 'Diabolo' ja helminukkajäkkärä. Erittäin edustava pari.

Metrin päässä on seuraava edustava pari: David Austin -ruusu William Shakespeare 2000 ja hohtopiikkiputki. 

Mainitsin jo, etteivät värimintut välttämättä kovin hyvin täällä viihdy. Tämä 'Kardinal' on onneksi sentään hengissä, vaikka ei tämän runsaammin kuki.

Päivänlilja 'Bela Lugosi' sen sijaan kukkii! Oikein komeasti. Onneksi myyrät eivät ole tätä tuhonneet, siitä olisi tullut suru puseroon. Tilasin tämän aikoinaan Englannista.

Nurmikäytävän vastakkaisella puolella on ruusu-heinätarha ja ajatuksena on, että siinä kasvaa Rohaniin sointuvia kasveja. Kiiltoluppio 'Purpurea' ei ole koskaan ollut näin rehevä. Taustalla on nuori punahevoskastanja.

Punahevoskastanja 'Briotii' kukki tänä vuonna kahden kukinnon voimin! Tässä todistusaineistona kukinnoista toinen kesäkuussa.

Myös ruusu-heinätarhassa kasvaa tähkähelmikkää tuoden niittymäistä tunnelmaa. Ruusu 'Raubritter' on yhä erinomaisessa vedossa. Ruusujen kukinta on kestänyt ihanan pitkään, kiitos viileän heinäkuun.

'Raubritter' luetaan ilmeisesti nykyään nk. Macrantha-risteymiin, mutta niillä ei liene suomenkielistä nimeä.

Viimein näen 'Ferdinand Pichard' -remontanttiruusun kukan! Tämä on jo toinen taimi, ensimmäisen tuhosivat jänikset. Monen vuoden odotuksen jälkeen pääsen ihailemaan tätä unelmankaunista kukkaa.

Heinäkuun saldoon laskettakoon sekin, että sain viimein vaihdettua aurinkotuoliin jo viime syksynä ompelemani uuden kankaan. Koeponnistin tuolin pikaisesti itse, mutta kauemmin sitä jaksoi testata äitini eilen. Tuoli onkin hänen vanhansa, siinä on jo ties kuinka mones kangas. Puuosat voisi vielä öljytä.

Ja nyt sitten viereinen aurinkotuoli, joka on tähän asti näyttänyt aivan kelvolliselta, onkin kumman kulahtaneen ja haalistuneen näköinen... pitäisi kai jatkossa vaihtaa kumpaankin kangas samaan aikaan.

Etelänruusuruoho Knautia macedonica

Helminukkajäkkärä Anaphalis margaritacea

Hohtopiikkiputki Eryngium giganteum

Kiiltoluppio Sanguisorba tenuifolia

Luppio Sanguisorba

Ojakärsämö Achillea ptarmica

Punahevoskastanja Aesculus × carnea

Purppuraheisiangervo Physocarpus opulifolius, punalehtiset lajikkeet

Purppuratulikukka Verbascum phoeniceum

Päivänlilja Hemerocallis

Remontanttiruusu Rosa Remontantti-Ryhmä

Tähkähelmikkä Melica ciliata

Väriminttu Monarda

Rohanin valkea Betty

 Siivoilin Rohania ja havaitsin iloisen yllätyksen.

Rotkolemmikki 'Betty Bowring' kukkii toista kierrosta! Tuolta se kurkistaa sulkavaleangervon lehtien alta. Tuo valeangervo onkin puutarhani runsain, kaikki muut kituvat, mutta tämä yksi on kesän sateiden ansiosta sentään siedettävän kokoinen.

Bettyn kukat ovat puhtaanvalkeat. Normaalisti rotkolemmikeillä on siniset kukat, valkoisia on harvemmin. 

Rohanissa asustaa toinenkin valkokukkainen rotkolemmikki: 'Mr Morse' tässä kuvattuna toukokuussa. Sillä on kirjavat lehdet, kun Betty on täysin vihreälehtinen. Morsella on kulunut monta vuotta asettumiseen, tänä vuonna se on viimein vähän runsaampi.

On huutava vääryys, että nämä kauniit rotkolemmikit jäivät kokonaan esittelemättä keväällä, kun ne kukkivat! Onneksi Betty innostui kukkimaan uudestaan, niin tuli tämäkin asia korjattua.

Eipä tätä kaunista Rohanin suvikellohetkeäkään tullut tänne blogiin laitettua. Tämäkin oli toukokuussa. Silloin tapahtuu puutarhassa niin valtavalla vauhdilla, että blogijuttuja pitäisi tehdä joka päivä ja laittaa 50 kuvaa per juttu.

Lennetään takaisin tähän hetkeen, vaikka toukokuuhun tekisi mieli jäädä. On nytkin joitakin kauniita kohtia, vaikka puutarhan ulkoasu onkin ränsistynyt. Tässä on taustalla Rohanin niittymäinen kohta, jossa vielä kukkii jokunen etelänruusuruoho. Edessä on meksikonhanhikkia ja helminukkajäkkärää, joka on tänä sateisena kesänä kasvanut tavallista korkeammaksi ja kaatuilee.

Löytyi myös maksaruoho, joka on tullut istutettua ajat sitten, mikähän tämä olikaan... en muista, olenko ikinä tätä esitellyt. Löysin puutarhapäiväkirjasta tiedon, että olen istuttanut tämän syksyllä 2014, mutta tarkempaa laji- tai lajiketietoa ei ole. Ilmeisesti taimessa oli lukenut vain "Sedum red" eli punainen maksaruoho. Onko tämä nyt sitten Sedum vai Hylotelephium – luultavasti jälkimmäinen.

Pyjamaluteille on tapahtunut jotakin ja kanta on romahtanut. Siitä en ole kovin surullinen sikäli, että kerrankin putkikasvien siemenet pääsevät kehittymään, kun luteet eivät ime niistä mehuja. Erikoisempien putkien kanssa tämä on elintärkeää, sillä niin kuvan 'Vicar's Mead' -niittykarhunputki kuin jättikarhunputkikin ovat kaksivuotisia, jolloin kasvi on kukittuaan kokonaan hävinnyt ja on täytynyt hankkia uusi. 

Olin jo suunnitellut laittavani harsopussit ohikukkineiden kukintojen päälle, mutta kun missään vaiheessa ei näkynyt luteita, ei ole tarvinnut. Toki pyjamaluteita on tänäkin vuonna ollut, eivät ne kokonaan hävinneet ole.

Myyräkanta ei valitettavasti ole vielä romahtanut, uusia jälkiä löytyy jatkuvasti. Täällä Rohanin loppupäässäkin on kaiveltu ja alppipenkistä löysin kapean kuopan, joka johti puoliksi syötyyn kukkasipuliin. 

Austin-ruusuja kannattaa olla monta, niin koko ajan on joku tulossa kukkaan. Tämä on Rohanissa asustava valkokukkainen Winchester Cathedral, jonka nuput ovat suloisen punaiset.

Päivän ruusuksi nostan The Princen, David Austinin ruusu sekin, sumuisen aamun kastelemana. 

Ruusun taustalla on purppuraheisiangervo Diable D'Or eli 'Mindia'. Olen tainnut useimmiten väittää tuon olevan 'Diabolo', kun olen unohtanut, mikä lajike se olikaan. Nyt kun tuli kaiveltua vanhoja istutustietoja, tuli oikea lajikenimi vastaan. Hups.

Tässäkin kohdassa kasvaa helminukkajäkkärää: luottokasvi, joka tuo Rohaniin kaivattua valkoista näin syksylläkin.

Helminukkajäkkärä Anaphalis margaritacea

Jättikarhunputki Angelica gigas

Meksikonhanhikki Potentilla thurberi

Niittykarhunputki Angelica sylvestris

Purppuraheisiangervo Physocarpus opulifolius, punalehtiset lajikkeet

Rotkolemmikki Brunnera macrophylla

Sulkavaleangervo Rodgersia pinnata

Suvikello, kesälumipisara Leucojum aestivum

Muutama kaunis ja yksi hullu

 Puutarhan asukkeja

Niittykarhunputki 'Vicar's Mead' lienee tämän hetken kaunein, sillä sydämeni lyö muutaman ylimääräisen lyönnin aina, kun tämän ohi kävelen. Kasvi on ylittänyt täydellisyyden ja odotukseni. Se on luonnossa vielä ihanampi kuin kuvissa.

Tämä syysleimu (luultavasti 'Natural Feelings') kuuluu kauneimpien näkemieni syysleimujen joukkoon. Sen sävy on aivan hurmaava. Taustalla näkyy toista syysleimua, sellaista tavanomaisemman väristä.

Yksi Rohanin syksyisistä tähdistä on meksikonhanhikki; aivan ihanan värinen pehmeänpunainen kaunotar. Helminukkajäkkärä sointuu siihen hyvin. Molemmat ovat laonneet, kun on ollut myrskyjä ja mylväyksiä.

Tätä parivaljakkoa ei ole tullut esiteltyä, vaikka olen ihaillut sitä jo kuukauden. Kellukka 'Mrs J. Bradshaw' on ollut kukassa koko kesän, sitten sen seuraan liittyivät 'José Aubergine' -mukulamaksaruohon kukat. 

En ole varma, onko tämä kovin toimiva väriyhdistelmä, mutta enpä mene kumpaakaan siirtämäänkään, kun näyttävät viihtyvän. Puska taustalla on heisi 'Dawn' (Viburnum × bodnantense), sen punaiset versot ja lehtiruodit tuovat asetelmaan oman sävymausteensa.

Yksi hullukin löytyy. Kuva paljastaa myös realistisen kuvaustapani: nokkosentaimet, vesiheinät ja kuunliljan lehdessä oleva kuollut öttiäinen ovat rehellisesti mukana. Kuvan keskellä on kylähullukaalin taimi, tai olen melko varma, että se on se. Raivasin tämän paikan alkukesällä ja istutin uusia kasveja. Nyt maasta on noussut ihme, joka kukkii luultavasti ensi kesänä.

Vaikka hullukaali on tavattoman myrkyllinen, olen siitä tavattoman iloinen. Kerran aiemminkin sellainen täällä kasvoi ja kukki, kun olin kaivanut yhden toisen alueen, mutta sittemmin ei niitä ole noussut ja olen ollut siitä harmissani. Hullukaali on nimittäin varsin kiehtova. Sen siemenet odottelevat maan povessa satoja vuosia, että joku kaivaa maata ja joku siemenistä nousee pintaan mielellään niin, että kova kuori vähän vaurioituu samalla. Silloin siemen itää ja seuraavana vuonna kasvi kukkii; kukat ovat oikein kauniit, haaleankeltaiset ruskeilla pilkuilla.

Vanhoilla asuinpaikoilla näitä hullukaaleja löytyy. Kahdeksankymppinen puutarhaystäväni sanoi, että nythän et tarvitse uutuushuumeita, kun sinulla on tuo.

Helminukkajäkkärä Anaphalis margaritacea

Kellukka Geum

Kylähullukaali Hyoscyamus niger

Meksikonhanhikki Potentilla thurberi

Niittykarhunputki Angelica sylvestris

Syysleimu Phlox paniculata

Uusia yllätyksiä

 Tummanpunaisia iloja

Kirsikkasorvarinpensas näyttää loppukaudesta, miksi se on istutettu. Tänä vuonna kukkia oli runsaasti, vaikka ne ovat niin huomaamattomia, että hyvä kun kukintaa edes noteeraa. Siemenvaihe on sitten toista.

Ja kun punaiset siemenkodat avautuvat, on väri-iloa vielä enemmän, sillä siemenet ovat kirkkaan oransseja! Voiko sorvarinpensaita olla rakastamatta, kysyn vaan. Pisteenä iin päälle tämä pensas saa vaaleanpunaisen ruskavärin.

Paahdepenkki oli niin täynnä sikurin pitkiä varsia ja ohikukkineita laidunkarstaohdakkeita, että kiskoin ne kaikki pois, paitsi paria kukkivaa karstaohdaketta. Matalia kasveja ei nimittäin edes huomannut ja tämä kaunis maksaruoho on tullut kukkaan.

Ostin tämän aikoja sitten nimettömänä, joten valitettavasti en pysty kertomaan lajiketta.

Paahdepenkin päässä asustava marjaomenapensas 'Marleena' viettää toista loistokauttaan. Keväällä kukintahetki on ihana, nyt loppukesällä on nämä marjat. Syksyllä tulee vielä leiskuvanpunainen syysväri, toki tummat lehdet ovat kauniit koko kesän. Marjoja jää oksille talveksi lintujen ja silmien iloksi. Tässä puskassa on kauneutta kaikille vuodenajoille. 

Olen varmaan kylvänyt 'Black Peony' -pioniunikoista keräämiäni siemeniä ruusu-heinätarhaan, kun siellä tuli kukkaan tällainen hurmaavan värinen unikko. Vähän punaisempi kuin 'Black Peony' eikä kovin kerrottu, mutta täydellinen. Kukan keskellä on ritarilude sopivasti vertailukohteena kirkkaanpunaiseen.

Käännyin, katsahdin käytävän toiselle puolelle Rohaniin ja hieraisin silmiäni. Mit-mit-mitä?

Austin-ruusu The Prince on sittenkin versonut ja tehnyt kukan! Se on vain 40-senttinen ja nousee juuri ja juuri helminukkajäkkärän lehtien ylle. Kukan keskellä on tuollainen hassu vihreä mutaatio, joita joskus syntyy, muistaakseni tähän lajikkeeseen on ennenkin tullut.

Tämä oli jo kuolleeksi julistettu prinssi. Juhlan paikka!

Seuraavaksi kaivoin ruusu-heinätarhan kurkkuyrttien keskeltä taimilapun esiin. Se on kiinni kuivassa ruusunkräkässä. Siitä ei verso vihreää – sepä olisi ollut ihmeiden ihme. Abraham Darby on kuollut. Mutta ei hätää, Hollannista on tulossa uusi tilalle sitten, kun paljasjuurisia voi lähettää, eli lokakuussa.

Kuvassa näkyy The Princen mataluus. Helminukkajäkkärät ovat korkeampia, vaikka ne ovat selvästi alle metrisiä. Taustalla ruusua komppaa tummalehtinen lännenheisiangervo 'Diabolo'.

Tästäkin on työlistalla kiskoa kuivat palsternakan varret juurineen pois. Voi selkäparkaa!

Helminukkajäkkärä on luottokasvi, jota kasvaa Rohanin pitkässä penkissä useassa kohtaa. Näin elokuussa se on raikas, kun moni muu kasvi ei sitä todellakaan ole. Tässä jäkkärän kanssa hehkuu meksikonhanhikki, täydellisen punainen kukkanen sekin. 

Helminukkajäkkärä Anaphalis margaritacea

Kirsikkasorvarinpensas Euonymus planipes

Lännenheisiangervo Physocarpus opulifolius

Maksaruoho Sedum tai Telephium

Marjaomenapensas Malus toringo var. sargentii

Meksikonhanhikki Potentilla thurberi

Pioniunikko Papaver somniferum Paeoniflorum-Ryhmä

Ruskamaraton puuvartisten parissa

 Asterinkukkajuttu saa vieläkin odottaa, sillä olen viime päivinä kuvannut vielä enemmän puita ja puskia.

Niissäkin löytyy yksi kukkiva: pallohortensia 'Hayes Starburst'. Tämä ei ole tähänastisessa elämässään kukkinut näin hyvin tai ylipäänsä voinut näin hyvin. Harvinaisen aikaisin, jo heinä–elokuun vaihteessa alkaneet sateet ovat varmaan auttaneet paljon, kuten sekin, että kauriit eivät ole käyneet napsimassa tätä.

Pallohortensia asuu huussista vasemmalle olevassa penkissä. Huomion siellä kuitenkin vie japaninvaahtera 'Osakazuki' kirkkaanpunaisena. Sen edessä haileampana on ruskopenkin 'Enkan', joka on punaruskealehtinen koko kasvukauden. Punaruskeat pienet puut ovat rusotuomipihlajia.

Kolmas kaveri alempana rinteessä on sirotuomipihlaja, joka on ollut huonossa hapessa pari vuotta. Pelkään vesimyyrien syöneen sen juuria, sillä se jaksoi hädin tuskin puhjeta lehteen jo toisena vuonna peräkkäin; lehdet ovat tuollaisia pieniä. 

Tämän ruskaväri on parempi, punaisempi, kuin rusotuomipihlajien – jos olisin tiennyt sen ja vielä senkin, että Ahvenanmaalla rusotuomipihlajat ovat alkaneet levitä jokseenkin hallitsemattomasti, olisin hankkinut vain sirotuomipihlajia tänne.

Toivon kovasti, että tämä pensas toipuu.

Mutta kyllähän rusotuomipihlajakin on kaunis. Tästä suunnasta ne näkyvät lähes peräkanaa, taustalla on kylänäkymä monine ihanine lehtipuineen. Värejä alkaa olla.

Tummalehtinen kirsikkaluumu on komea. Samassa pihassa on myös mm. iso imeläkirsikka ja ihanan kaunis päärynäpuu, joka sekin alkaa saada ruskaväriä.

Pieni portti vie naapuriin. Sen molemmin puolin on värikaksikko, jota kuvaan joka syksy. Koreaköynnöskuusama 'Goldflame' kukkii aina samaan aikaan kun rusotuomipihlaja tulee ruskaan.

Kun näkymä huussista on tämä, minun piti hakea kamera! Aurinko osui täydellisesti.

Alempana rinteessä ihmettelen pilvihelmipihlajaa, josta on punaisena vain yksi verso ja marjatkin ovat hävinneet. Ehkä linnut ovat oppineet syömään niitä? Tai ehkä en muista, ehkä niitä ei ollutkaan tänä vuonna... mutta kyllä niitä oli, laitoin kuvankin tänne blogiin.

Puska kasvaa hassusti kivimuurin keskellä, sillä istutin sen niin kauan sitten, etten vielä tiennyt rakentavani tuohon myöhemmin kivimuuria.

Normaalisti valkoiset marjat ja tummanpunaiset lehdet ovat hieno yhdistelmä, mutta tämä syksy meni hieman toisella tavalla. Marjat olivat toki kauniit vihreälehtisessäkin pensaassa, ja ehkä punainen väri vielä yltää puskan latvaankin.

Laitetaan vielä kuva japaninvaahtera 'Osakazukista', se on niin upea. Tätä katsoessa ymmärtää, miksi näistä vouhkataan!

Iso saarni on vielä vihreänä, pikku hiljaa kellastumassa. Tuulisempien paikkojen saarnet ovat jo lehdettömiä.

En ole onnistunut ottamaan hyvää kuvaa kultaherukan ruskasta aiempina syksyinä, nyt tsemppasin. Se on niin mainio, kuin liukuvärjätty. On punaisempia ja haaleampia oksia, alaoksat ovat vielä vihreinä tässä vaiheessa. Todella kaunis kokonaisuus.

Toinen kauneushetki osuu kevääseen, jolloin tämä kukkii keltaisena, tuoksuu hunajaiselta ja on täynnään pörriäisiä. Ihana puska kerta kaikkiaan, jos vain löytyy tilaa, sillä leveä tästä kasvaa kaartuvine oksineen. Korkeutta on pari metriä. Pienet tummat marjat ovat mitättömän makuisia, pensaan arvo on ehdottomasti muissa ansioissa.

Kiinanpunapuun ruskaa odotellaa vielä, sen pehmeät neulaset ovat tavattoman kauniit ihan vihreinäkin.

Runko on jo lyijykynän paksuinen metrin korkeudella, kasvuvauhti lupaa hyvää, kenties jättiläistä, sen saa nähdä. Tässä näkyy jo kaunis kanelinruskea väri. Kun puu kasvaa, rungon ruskeus tulee paremmin esiin ja on jännä vastakohta hienostuneille neulasille.

Vaahteroiden ruska on enimmäkseen keltainen. Omenapuut ovat vielä vihreinä. 

Nyt ollaan vasta käsitelty tontin länsireunaa, mennäänpä itäpäähän! Koivikko kellastuu, pihlaja punastuu.

Uuden puutarhavajan takana kasvava iso koivu on keltaisin.

Oma tummalehtinen kirsikkaluumuni 'Nigra' näyttää hienolta yhdessä koivun kanssa. Keväälläkin kuvaan nämä yhdessä, kun kirsikkaluumu kukkii vaaleanpunaisena ja koivun lehdet puhkeavat vastustamattoman vaaleanvihreinä.

Ylärinteen hedelmätarhan rusokirsikka ei ole kovin kaunis, mutta ehkä siitä vielä tulee. Toivon, että vesimyyrät eivät löydä tämän juuria, sillä aloin istuttaa puita verkolla vuorattuihin kuoppiin tässä vesimyyrien vaivaamassa rinteessä vasta tänä vuonna. Kuivuudesta tämä kyllä selvästi kärsi kesällä.

Hedelmätarhan alareunassa on oja, jonka partaalle istutin keväällä peikonpajun. Ihastuin tähän kauniiseen käkkyräiseen pystykasvuiseen puuhun Englannissa asuessani ja olen vuosikausia ihmetellyt, miksi tätä ei myydä Suomessa. 

Oikeastaan menin Kukkataloon hakemaan kauan haaveilemaani kevätkirsikkaa, kun olin sen siellä aiemmin keväällä nähnyt, mutta silloin ei ollut tilillä riittävästi rahaa. Loppukeväästä kevätkirsikat oli jo myyty, mutta onneksi löysin tämän haavepuun! Joka oli vielä huomattavan edullinenkin, matala taimi. Sellaiset ovat parhaita, sillä autoni on pieni; iso puuntaimi ei mahdu kyytiin. Pieni taimi ei myöskään tarvitse valtavaa tukisysteemiä tuulen takia.

Tähtimagnolia voi ilahduttavan paksusti. Magnoliat vaativat selvästi varjoisaa kasvupaikkaa pihallani, sillä ensimmäiset yritykset istuttaa niitä tuottivat kuivuuteen nääntyvät kasvit. Viimein olen onnistunut puolivarjoisten paikkojen kanssa ja sekä tämä että japaninmagnolia ovat kasvaneet rehevinä jo vuosia.

Oikeassa reunassa on toinen ilonaihe, nimittäin onnistuneesti talvehtinut elefanttiheinä 'Malepartus'. Niitä on tässä preerian reunalla kaksi, tämä on niistä komeampi (edessä on koristekastikka). Suojaan molemmat elefanttiheinät sitten, kun pidempi pakkasjakso alkaa, sillä en halua menettää niitä, kun viimein olen saanut taimista kunnollisen kokoiset kahden kasvukauden mittaan. 

Elefanttiheinän saaminen monivuotiseksi on sekin pitkäaikainen haave, joka on viimein toteutunut – toistaiseksi ainakin.

Rohanin tummalehtinen, riippamallinen, pensasmainen pyökki 'Rohan Weeping' on muuttunut lähes mustanruskeasta takaisin mahonginväriseksi, joka on sen väri myös keväällä uusien lehtien puhjetessa. Ympyrä sulkeutuu ja seuraavaa kevättä odotellessa (se on päivä päivältä lähempänä!).

Taustalla näkyy pihasyreenejä, ne ovat vielä aivan vihreitä, yleensä niiden ruska taitaakin osua loka–marraskuun vaihteeseen.

Edessä kukkii syksyn luottokukkija, helminukkajäkkärä.

Toiseen suuntaan näkyy puutarhavaja ja sen takana auto, jonka vaja kätevästi peittää, paitsi täältä katsottuna. Auton edessä on kyllä purppuraheisiangervo 'Diabolo', mutta olen kasvattanut sen pistokkaasta ja koska paikka on superkuiva, on se edelleen vain 30 cm korkuinen monen vuoden jälkeen. Hengissä pysyminen vuodesta toiseen lupailee kenties kasvua jonakin päivänä.

Viimein olemme maratonin lopussa ja esittelen uusimman pensashankinnan, joka tässä esitteleekin parhaita puoliaan. Viburnum plicatum f. tomentosum 'Mariesii' saa komean syysvärin monen muun heiden tapaan. Tämän kasvutapa on laaja, sillä oksat levittyvät vaakatasoon. Lehdet ovat järjestyneet tuolla tavoin kauniisti riviin kesälläkin. Kevyet hortensiamaiset valkeat kukinnot asettuvat lehtien ylle alkukesällä – toivottavasti, sillä kovasti toivon, että tämä pensas viihtyy ja kasvaa. Talvenkestosta Suomessa ei kovin paljon ole kokemuksia, tietääkseni lajilla ei ole suomenkielistä nimeäkään.

Tämäkin on pensas, josta olen haaveillut kauan, tutustuin myös tähän alun perin Britanniassa. Kun se tuli vastaan Plantagenissa –70 %:n alennuksella viime viikolla, olisi ilmeeni ja käytökseni ehkä ollut kiva nähdä. Luultavasti silmät laajenivat ja suu pyöristyi oooooo-sanaan. Nappasin parhaan näköisen taimen ostoskoriin salamannopeasti kuin mikäkin myymälävaras.

Koska peurat rakastavat heisien makua, enkä ole varma, rakastavatko myyrätkin, vuorasin tämänkin istutuskuopan jyrsijäverkolla, sillä tämä meni ylämäkeen hedelmätarhaan (jossa on vähän huonosti hedelmäpuita, sillä vesimyyrät söivät omenapuun, kahden kirsikkapuun ja luumupuun juuret kokonaan tässä parin vuoden mittaan, kun niillä oli populaation huippuvuodet). Taimi on tietysti verkotettu huolellisesti myös maanpäällisiltä osiltaan.

Kolmas toteutunut haave tässä yhdessä blogijutussa, melkoinen saldo!

Elefanttiheinä Miscanthus sinensis

Helminukkajäkkärä Anaphalis margaritacea

Imeläkirsikka Prunus avium

Japaninvaahtera Acer palmatum

Kevätkirsikka Prunus × subhirtella

Kiinanpunapuu Metasequoia glyptostroboides

Kirsikkaluumu Prunus cerasifera

Koreaköynnöskuusama Lonicera × heckrottii

Kultaherukka Ribes aureum

Pallohortensia Hydrangea arborescens

Peikonpaju Salix babylonica var. pekinensis 'Tortuosa'

Pilvihelmipihlaja Sorbus frutescens

Purppuraheisiangervot ovat lännenheisiangervon, Physocarpus opulifolius, punaruskealehtisiä lajikkeita

Pyökki Fagus sylvatica

Rusokirsikka Prunus sargentii

Rusotuomipihlaja Amelanchier lamarckii

Saarni Fraxinus excelsior

Sirotuomipihlaja Amelanchier laevis

Tähtimagnolia Magnolia stellata