Imikät ja niiden upeat värit

 Vielä tänäänkin sataa! Äsken aurinko yritti esiin, mutta häipyi takaisin pilvien taakse ja sade alkoi taas.

Tässä Mustin mielipide säästä. Se nukkuu pää tyynyllä, muu osa kissasta on untuvapeiton alla.

Jos kissat eivät välitä sadesäästä, on se kasveille sitäkin mieluisampi. Vuokko-esikkopuutarhan 'Early Passion' -pikarililjat komeilevat ja 'Mrs Moon' -valkotäpläimikkään avautuu koko ajan uusia kukkia.

Niistä olen halunnut kirjoittaa jo jonkin aikaa, imiköistä.

'Mrs Moon' on aikaisin kukkiva luottokukkija. Sitä taitaa olla myynnissä joka ikisellä taimistolla, ja se on suosionsa ansainnut. Leviää juuri passelisti ainakin täällä sipulikukkien keskuudessa. 

Vuokko-esikkopuutarhassa on myös lukuisia käärmeenlaukan versoja; tämä on se aika vuodesta, jolloin versot ovat mehevimmillään ja tungen sitä joka ruokaan ja voileivän päälle. Monen käärmeenlaukan nyhdän sipuleineen, sillä se tuottaa liiankin tiheästi siementaimia. Ne ovat noita leveän heinän näköisiä kuvan alaosassa.

Huussin toisella puolella Rivendellissä kukkii ihanan sininen kaitaimikkä 'Blaues Meer'. 

Kaitaimikkä on aivan kuvan alareunassa. Se tuo värikontrastia Rivendellin muuhun kasvillisuuteen, vaikka on niin pieni. Imikät tuntuvat viihtyvän monenlaisilla kasvupaikoilla eivätkä jää jalkoihin tällaisessa lehdossakaan.

Kaivon vieressä on aika kuiva kasvupaikka ja upean värinen 'Victorian Brooch' -risteymälajike menee platkuksi joka kesä, silti se jaksaa kukkia vuodesta toiseen. Viime talvi tuntuu olleen suotuisa, samoin kuin tämä sadekausi – tietenkin. Imikät ovat suuri- ja ohutlehtisiä kasveja, molemmat viittaavat huonoon kuivuudenkestoon. Silti yksikään imikkäni ei ole kuollut (muistaakseni), vaikka syntyneet siementaimet eivät yleensä selviäkään kesästä hengissä.

Edellisessä kuvassa imikän taustalla häämötti vaaleamunkinhuppu. Kerrotaan siitä nyt tässä välissä, muuten se jää. Näitä on kaksi kappaletta eivätkä nämä ole koskaan olleet talven jälkeen näin reheviä kuin nyt. Tässä kuvassa on vain toinen hupuista. Oli todellakin suotuisa talvi!

Punaimikkä on yksi ihanimmista imiköistä harvinaisen kauniin värinsä vuoksi. Vaikka pidän sinisestäkin, on tässä värissä jotakin erityistä. No jaa, imikät kaikkineen ovat erityisiä! Olihan tuo edellinen 'Victorian Brooch' myös yksi kauneimpia koskaan näkemiäni. Valitse näistä nyt sitten.

Olen iloinen, että parin epäonnistuneen yrityksen jälkeen minulla on näitä nyt kaksi. Nyt tuli siis mieleen epäonnistuminen: punaimikkä jäi eloon vasta kolmannella istutuskerralla. Koska hankin jo silloin heti varakappaleen, on minulla näitä nyt kaksi. Tämä kasvaa punaisessa villissä penkissä.

Rohanissa kasvaa rehevämpi punaimikkä. Tämän kasvupaikka ei varmaan kuivu niin paljon kesällä kuin tuon edellisen, kun tähän osuu kahden männyn varjo iltapäiväksi ja maa taitaa muutenkin olla kosteutta pidättävämpää.

Rohan on hidas heräämään kevääseen. Nyt ovat lumikellot lopettaneet, tilalle tuli idänsinililja 'Alba'. Se on yhtä hyvä leviämään kuin sinikukkainenkin versio. Rohaniin ei sininen väri kuulu, tämä on värikoodattua aluetta.

Rohanista ei tarvitse mennä kuin kymmenen metriä sivuun mäntyjen alle, niin värimaailma muuttuu. Täällä kukkii vaaleansininen imikkä, jonka kukkanuput pullistelivat jo helmikuussa. 

Vaalea imikkä on todella kaunis kukkiessaan havupuiden ja -pensaiden siimeksessä.

Kurkataan lopuksi kuusen katveeseen saniaistarhaan, jossa risteymälajike 'Diana Clare' on avannut ensimmäisen kukintonsa. Tästä on kasvanut aivan hervottoman muhkea mätäs! En ole koskaan nähnyt sitä tällaisena. Kukkia on tulossa tsiljoona. 

Pienen polun toisella puolella ollaan jo kuusen alla. Tänne on itsekseen levinnyt tuoksuorvokki, jonka tummia kukkia ihastelen kovasti erittäin vaalealehtisen hopeatäpläpeipin lomassa. Mikä täydellinen, itsekseen muodostunut pari! Edessä on imikkä, jolla on vaaleatäpläiset lehdet. Vaaleat lehdet loistavat mukavasti varjopaikoissa.

Tämä kuusen alla kasvava imikkä on myös juuri tulossa kukkaan. Lajiketta tai edes lajia en tiedä, olen saanut sen taimivaihdossa. Tämäkin on vaaleansininen. Mikä aarre.

Tässä eivät olleet edes kaikki imikkäni, vielä on ainakin pari tulossa kukkaan.

Hopeatäpläpeippi Lamium maculatum

Idänsinililja Scilla siberica

Kaitaimikkä Pulmonaria angustifolia

Käärmeenlaukka Allium scorodoprasum

Pikarililja Fritillaria

Punaimikkä Pulmonaria rubra

Tuoksuorvokki Viola odorata

Vaaleamunkinhuppu Arum italicum

Valkotäpläimikkä Pulmonaria saccharata

Puutarha odottaa, puutarhuri toimii

 Maankaivuukausi on ihmisen parasta aikaa!

Niin ja tämä aika keväästä, kun nurmikkoa ei vielä tarvitse leikata – mikä onni ja autuus! Nurmikolla lojuu kiviä, jotka pitää siirtää sitten, kun leikkuri käynnistyy. Elleivät liiku sitä ennen. Etualalla lojuvat syksyllä maasta kaivamani kivet, niiden tilalle istutin ruusun. 

Tarkkasilmäinen saattaa huomata mustan pantterin ojan reunalla kottikärryistä vasemmalle. Myyrästyshommissa.

Sieltä hän saapuu.

Minäkin olin tänään lempipuuhissa, kun kampesin maasta pari kiveä. Tuollaiset pienen mikroaaltouunin kokoiset ovat juuri passeleita ja oli mukava huomata, että voimat eivät ole huvenneet sillä kaudella, kun kiviä ei voinut kaivaa.

Sain nimittäin kuningasidean istuttaa vasta hankkimani vuorikärhön (halpa, Lidlistä) ja Viherpeukaloilta odottelemani sinisateen tähän pihavajan lämpimälle seinustalle. Seinään kiinnitän jousihäkkyrän, jos ne joskus vaikka kiipeävät. Talvenarkojen köynnösten päälle voi varmaan kiinnittää seinään jonkun peiton sitten talveksi.

Olen tappanut vuorikärhöjä ennenkin, sehän ei ole mitenkään talvenkestävä. Eikä kuki, koska se kukkii edellisen vuoden versoilla ja ne paleltuvat. Mutta kuten ystävän kanssa juttelimme, kokeileminen on harrastuksen suola ja meneehän harrastuksiin aina rahaa.

No, tuossa on nyt loistokuoppa!

Siirryin sitten kuvaamaan koivikkoa, kun se on niin herkullinen. Narsissit ovat tulossa ihan lähiaikoina kukkaan. Ja yksihän tuolla keskellä jo kukkii.

Kihlanarsissi on kukkinut yksinään jo monta päivää.

Se ei ole välttämättä yksinäinen enää kauaa. Lämpöä on nyt vain +4, ja ensi yöstä tulee kaiketi vielä pakkasyö, mutta sitten pitäisi asteiden olla lähempänä kymmentä kuin nollaa. Ja ensi yölle on luvassa sadetta, ihanaa! Eilen illalla vettä/lunta tuli kovin vähän. Pystytin kaikki sadetynnyrit, mutta saalis on korkeintaan 20 cm per tynnyri. Lisää mahtuu.

Koivikkoon on naapurin puolelta levinnyt idänsinililjaa, siitä olen naapureille ikuisesti kiitollinen.

Koivikosta käsin tarkkailen, kun Musti tutkii monttua ja kiviä.

Sitten se siirtyy seurakseni koivikon puolelle.

Koivikko näyttää lupaavalta. Lupasin raportoida tästä, kun viime vuonna koivikko jäi taas muiden puutarhan kukkien jalkoihin ja näytin sen kevätkukinnan vasta joulukalenterissa, kuten myös vuotta aiemmin. Ja silti tämä on keväisiä lempialueitani!

Kuvissa näkyi puutarhavaja. Sille kuuluu sellaista, että tajusin käyttää ovenkin hyödyksi. Kasvimaan kasteluun tarvitaan monta jatkoroikkaa ja on kätevää, että yksi niistä on valmiiksi täällä päässä pihaa.

Kylmäkäsittelyssä olevissa pikku poteissa ei näy vielä mitään ituja. Kylvin nyt lisäksi osan hajuherneistä. On kivaa, että on viimein tällainen järkevä esikasvatuspaikka. Vaja kyllä lämpenee aurinkoisina päivinä paljon, mutta ehkä se ei haittaa.

Puutarha kokonaisuudessaan tuntuu olevan odottavalla kannalla. Viileys ei ole kannustanut yhtäkään uutta kasvia avaamaan kukkaansa. 

Ternipikarililja kukkii edelleen huolimatta siitä, että se taipui moneen kertaan kukat maata vasten ja saattaa taipua vielä ensi yönäkin. Tämän lajitoveri toisessa muotopuutarhan penkissä jättää valitettavasti kukinnan tänä keväänä väliin.

Ternipikarililja olisi niin loistava väripari monille muille kevätkukille, mutta se kukkii nyt ylhäisessä yksinäisyydessään. Kurjenmiekat ovat muotopuutarhasta kuihtuneet, tässä penkissä ei oikein ole helmililjojakaan, vain muutama pystykiurunkannus kukkii siellä täällä, eikä yksikään ihan ternipikarililjan vieressä. Otin kuvan niin, että vähän purppuraisemman sävyinen kiurunkannus on heti ternipikarililjan kukista vasemmalle, jotta väriparia voi edes yrittää ihastella. Tuulisessa säässä heiluvaa pikarililjaa olikin hauska yrittää napata kuvaan!

Idänsinililja Scilla siberica

Kihlanarsissi Narcissus 'Tête-à-Tête'

Pystykiurunkannus Corydalis solida

Sinisade Wisteria

Ternipikarililja Fritillaria raddeana

Vuorikärhö Clematis montana

Sinisiä ilonpilkkuja

 Vaikka pohjoistuuli kaataa parhaillaan pihalla kalusteita, urheat pikkuiset siniset kukat uhmaavat tuiverrusta!

Muotopuutarhassa kävi tummille kurjenmiekoille eilen aamulla kalpaten. Ne olivat kauniissa kuurassa, kun aamuaurinko poltti kukat veteliksi. Ne taisivat kyllä muutenkin olla kukintansa loppuvaiheessa. Tuoreina keväisten kurjenmiekkojen kukat kestävät mitä vain, kokemukseni mukaan. Viime yö täällä oltiinkin sitten reilusti plussalla.

Pikkuruiset atsurihelmililjat eivät kärsineet yhtään ja niihin tulee koko ajan enemmän kukkia. Ne ovat myös tosi hyviä tekemään siementaimia, joten kasvustot ovat runsastuneet kovasti.

Niin se on, että kevät etenee ja aikaisimmat kuihtuvat, kun uusia kukkia tulee tilalle. Vaikka tänään on kova tuuli, aurinko paistaa siniseltä taivaalta ja lämmittää kovasti. Tästäkin tuli ennustetta lämpimämpi päivä näköjään – auringon voimalla.

Sinivuokot avaavat kukkiaan eri puolilla pihaa. Tämä tummansininen on kaunis yksilö, joka tuli salamatkustajana, kun siirsin metsästä kevätpiippoa.

Tumma sinivuokko kasvaa saniaistarhassa ja on tehnyt nyt pari samanväristä siementaimea. Toinen on taempana, lumikellon edessä, tiarellan punertavien lehtien keskellä. No ei se sieltä kyllä oikein näy, kun siellä on vain yksi pieni sininen piste kuvassa, mutta paljon iloa se silti tuottaa.

Kuva on parin päivän takaa, nyt alkaa viimein tuo lumikello (vale-'Snow Fox') lakastua. Onhan se kukkinutkin jo puolitoista kuukautta!

Tummansinistä sinivuokkoa kasvaa myös vuokko-esikkopuutarhassa, sen ensimmäisen alun olen saanut Aarno Kasvilta. Ainoa paikka, jossa sinivuokkoja kasvaa tontillani luonnostaan, on koivikko. Siellä sinivuokot ovat jännittävästi vähän purppuraan vivahtavia, vaikka sävy ei ehkä kuvassa niinkään erotu edellisten kuvien vuokosta. 

Löysin koivikosta tänä vuonna viisi sinivuokkoa, kun aiempina vuosina on ollut vain kaksi. Ihanaa, että ne pikku hiljaa lisääntyvät!

Tästä kuvasta väri ehkä näkyy paremmin. Kaikissa siementaimissa on tämä sama sävy. Aika ihana!

Musti esittelee koivikkoa.

Tällä saarella kasvaa luonnostaan valkokukkaistakin sinivuokkoa, sain kaksi taimea aikoinaan ystävältä. Tässä niistä toinen 'Rosea' -pikkusinililjojen keskellä muotopuutarhassa. Kaikki eri sinivuokkokannat asuvat nyt aika kaukana toisistaan tontin eri nurkilla. Voisihan niitä yrittää siirtää lähemmäksikin, niin saattaisi ehkä saada jännittäviä risteytyksiä.

Takaisin siniseen ja pysytään sinililjoissa. Tai joidenkin mielestä Scilla-suku on nykyään kevättähdet, ja sinililjat ovat muuttuneet Othocallikseiksi, mutta itse en ole vielä tähän muutokseen reagoinut, sillä maailmalla siitä ollaan montaa mieltä ja minä mieluummin odottelen konsensusta.

Tämä ihana pikkuinen sininen on pikkusinililjan perusväri, kun edellisessä kuvassa oli hyvin hailea pinkki lajike. Sinisten keskellä kasvaa valkokukkaista posliinihyasinttia.

Sinikevättähti on ihanaakin ihanamman värinen. Tämä taitaa olla kaikista sinililjoista / kevättähdistä suosikkini: mahtavan intensiivinen ja erikoinen sininen, pieni ja siro kukka. Vasemmalla on hassu puikko, se on Fritillaria elwesii.

Tässä sama paikka eli katajapenkki vähän kauempaa. Persiansinililjat ja kultasahramit, joita ihastelimme maaliskuussa, alkavat kuihtua pois, kun uusia kukkia tulee tilalle. Vaaleajouluruusu porskuttaa edelleen kimalaiskuningattarien riemuksi.

Muutaman metrin päässä mäntyjen alla on ihana pastellikattaus persiansilililjaa, vaaleajouluruusua ja unelmanvaaleansinistä imikkää. Näissä väreissä on jotain niin kaunista havupensaiden sinervien neulasten lomassa.

Meinasin unohtaa unkarinsinivuokon! Sehän on ollut kukassa jo pidempään, kun on lehtosinivuokkoja aikaisempi. Lajike on 'Blue Eyes'.

Tontin yläreunassa on aika villi meininki, täällä ei varsinaisesti ole vielä puutarhaa, mutta olen istuttanut narsisseja ja siirtänyt kevätkaihonkukkaa, kun se leviää kiitettävästi heinikossakin. Ja niin se on tehnyt, kasvaa jo monen neliömetrin alueella. Se on tulossa kukkaan, kohta tuossa on ihana sinimatto.

Alppipenkissäkin on pari sinistä helmeä. Scilla rosenii on upean värinen sinililja, jolla ei vielä ole suomenkielistä nimeä. Kukan keskusta hohtaa valkeana ja ulkoasu on raikas. Kukat avautuvat vielä enemmän, ihan kehälehdet taakse kääntyen.

Helmililja Muscari vuralii on toinen harvinaisuus, alppipenkki kun on tällaisten pienten aarteiden tyyssija.

Toivottavasti siellä teillä pärjätään tässä tuulessa (tai siellä tuulee vähemmän)! Minun piti kesken kirjoittamisen käydä sitomassa portti kunnolla kiinni, jotta se ei väänny rikki. Pihakalusteita on turha vielä nostaa pystyyn, kun lentävät uudestaan. Mutta aurinko paistaa, voi veikkoset, kuinka se paistaa!

Atsurihelmililja Muscari azureum

Imikkä Pulmonaria

Kevätkaihonkukka Omphalodes verna

Kevätpiippo Luzula pilosa

Kultasahrami Crocus chrysanthus

Kurjenmiekka Iris

Persiansinililja Scilla mischtschenkoana

Pikkusinililja Scilla bifolia

Posliinihyasintti Puschkinia scilloides

Sinikevättähti Scilla sardensis

Sinivuokko (lehtosinivuokko) Hepatica nobilis

Unkarinsinivuokko Hepatica transsilvanica

Vaaleajouluruusu Helleborus niger

Huhtikuun kalenteripoika

 Taas se on Musti, sillä Musti kiertää kanssani pihaa niin aktiivisesti; joka päivä. 

Musti muistuttaa ihanaa jääkaappimagneettia, jonka blogiystävät toivat viime keväänä! Se on tuo pikkukissa oikealla. Ihan kuin ilmetty Musti pienenä, ja edelleen.

Olemme kaikki jääkaapin ovessa, sillä vasemmalla on minä ja Ransu. Tuon magneetin on antanut äitini.

Musti esittelee.

Kostealla kevätniityllä kukkivat edelleen puistolumikellot, yksinkertaiset ja kerrotut. Niiden seuraan on noussut persiansinililjoja ja krookuksia. Posliinihyasinttien nuput ovat nousemassa maasta ja niissä näkyy vähän väriä jo.

Kierrämme katajapenkin, jossa on hyvä kukinta juuri nyt.

Katajapenkissä on myös persiansinililjoja, sitten on kultasahrameita ja vaaleajouluruusu täydessä kukassa. On muuten ihan mahtavaa, että on tällainen kevät, jossa samoja kukkia saa ihastella viikkokaupalla! Kaikki vain kestää ja kestää kukassa, kun on sopivan viileää. Tänään oli kyllä yli kymmenen astetta.

Rohanissa Musti lannoittaa näsiää.

Se on nimittäin juuri aloittanut kukinnan!

Edellisessä kuvassa näkyi myös lumikello 'Atkinsii' – tämä on kaunis, siro lajike, jonka ulommat kehälehdet ovat hurmaavan pitkät ja kapeat tuottaen ilmavan kukan. Toivottavasti Musti lannoittaa tätäkin.

Siirrymme kasvimaalle. Tänne mamma on istuttanut perunat ja yhden ruukkusalaatin ja peitellyt ne.

Tässä kohdassa on kiinnostavia tuoksuja.

Sekä varsin kaunis uusi jouluruusu, vaikka se ei olekaan vihreäkukkainen, kuten piti.

Kun nyt ollaan täällä kasvimaan ruusutarhassa, katsastetaan kolme 'Early Dream' -keisarinpikarililjaa, jotka nousevat penkin eteläpäässä. Vaikuttaa siltä, että kaikki kolme tulevat kukkaan. Ihanaa, sillä kerran aiemmin tämän lajikkeen tilasin ja istutin, mutta se näivettyi ja kuoli pois.

Löysin nyt myös narsissin alut, joiden arvelen olevan matalaa ja aikaista 'Elka' -lajiketta. Tämä on Koska kukkii -haasteen seuraava laji, jonka arvelin tulevan kukkaan 21. huhtikuuta. Saa nähdä, kuinka käy!

Musti tarkastaa myös ylärinteen hedelmätarhan. Täällä on aina myyriä, vaikka mammalla onkin se supercat-vempain.

Sitten on muotopuutarha.

Heti Mustin edessä olevassa penkissä kukkivat 'Rosea' -pikkusinililjat valtoimenaan. Niitä löytyy myös nurmikolta ja muista kukkapenkeistä jopa kymmenien metrien päässä täältä, jonne ne on alun perin istutettu. Aika tehokasta!

Me Mustin kanssa nautimme täysillä, ja Ransu myös, vaikka se viettääkin enemmän aikaa vintillä korissaan tai kuistin keinutuolissa.

Toivotamme ihanaa huhtikuuta!

Kultasahrami Crocus chrysanthus

Näsiä Daphne mezereum

Persiansinililja Scilla mischtschenkoana

Pikkusinililja Scilla bifolia

Posliinihyasintti Puschkinia scilloides

Puistolumikello Galanthus nivalis

Vaaleajouluruusu Helleborus niger