Pari kärhön ensikukintaa ja muita köynnösuutisia

 Voi jestas, kuinka paljon on tärkeää asiaa jäänyt raportoimatta. 

Ihan ensiksi Sartsalle kuva tarha-alppikärhön 'Albina Plena' -lajikkeesta. Suosittelin tätä, sillä tämä on kaunis ja kukkii jo kesän alussa. Kärhö kasvaa täällä ruosteisessa keinunrungossa eli "sammalkeinussa" mäntyjen alla. Yritän ohjata köynnöstä kasvamaan katokseksi keinuun.

Istutin joitakin vuosia sitten keinun toiseen päähän, aivan männyn tyvelle, 'Apollonia' -kärhön. Se oli edullinen löytö, siksi uskalsin kokeilla sitä näin toivottomaan paikkaan. Joka vuosi on verso noussut, ja nyt tuli kukkakin! 

Tämä kukki jo juhannuksen aikaan, mutta niin vain jäi valtavan tärkeä uutinen odottamaan julkaisua. Kärhön ajoitus oli sopiva, sillä loistojasmike oli tuolloin vasta nupulla. Sen valkoisen kukkapilven seasta ei kärhönkukka olisi näin hyvin enää erottunut.

Hohtavan valkea 'Apollonia' on täydellinen kaunotar, jolle toivon pitkää ikää ja piteneviä varsia, jotta saan tämänkin ohjattua keinun katokseen.

Kermanvalkoinen kaunotar 'Guernsey Cream' on samoin elänyt jo muutaman vuoden ja tuli nyt kukkaan ensimmäistä kertaa. Kuva on kesäkuun puolivälistä. Olen istuttanut tämän risu/peuraverkkoaidan viereen, ja kukat näkyivät paremmin tielle kuin puutarhaan.

Toivottavasti tämäkin vaalea kaunotar kasvaa! Vesi- ja peltomyyrien takia olen istuttanut kärhön pohjattomaan peltiämpäriin – toivon, että se riittää suojaukseksi. On se ainakin tähän mennessä riittänyt.

Kamtšatkankärhö on hauska erikoisuus, jolla on pikkuruiset ja karvaiset, lähes mustat kukat. Se ei ole oikein kasvanut vielä korkeutta, parimetrinen tuki on kyllä jo pystyssä odottaen kärhön kasvamista.

On toki muutakin kuin kärhöjä. Koreaköynnöskuusama 'Gold Flame' on länsiportin luottokukkija.

Kasvimaan reunan köynnöshäkkyrässä taitaa kasvaa ruotsinköynnöskuusama 'Belgica'.

Kun nyt kasvimaan päässä puutarhaa ollaan, katsotaan vielä orjanruusun alla kasvava kärhö 'Niobe'. Niin upean värinen! Vähän piilossa vain, mutta luotan siihen, että se vielä löytää tiensä ylös ruusun läpi valoon. Piikkisistä varsista luulisi olevan hyvä ottaa tukea ja ponnistaa.

Saman pergolan eteläpäässä kukkii köynnösruusu Giardina, tosin vasta metrin korkuisena.

Ja kasvimaalla ovat ihanat hajuherneet, joita en kyllästy ihastelemaan. Nämä ovat hyvä syy käydä kasvimaalla joka päivä! Parsanvarsien seassa kukkii 'Nimbus'. Tosin tässäkin on epäilyttävästi vaaleamman sävyinen yksilö joukossa. Ettei vain olisi tullut pari väärää siementä Nimbusten siivellä, siis luudanvarrella!

Tässä kaivonrenkaassa piti olla pak choita ja mangoldia, mutta siinä kasvaa vain itsekseen kylväytynyttä kirveliä ja kukkaan tulleita viimevuotisia porkkanoita. Hajuherne 'Franciscus Cupani' sentään iti, kasvoi ja nyt kukkii!

Viinikärhöjen aika on alkanut. Rohanin tarhaviinikärhö 'Madame Julia Correvon' kiipeilee pitkin tylppöorapihlajia, joista pitäisi muodostua epämuodollinen peuraeste-pensasaita. 

Muotopuutarhan 'Comtesse de Bouchaud' tuli jo esiteltyä edellisessä jutussa, mutta se on nyt niin tasapainoisen kaunis – ja sain samaan kuvaan ängettyä yhden parhaista David Austin -ruusuista: The Pilgrim.

Muotopuutarhan tien puoleisin köynnöskaari vasta ihana onkin: köynnösruusut Flammentanz ja 'Veilchenblau'; jälkimmäinen on ensimmäistä kertaa kunnon kukoistuskukassa. 

Samalla puolella kasvaa myös tarhaviinikärhö 'Polish Spirit', joka on jo pitkään pitänyt yhtä kukkaa kerrallaan auki melko alhaalla ruusun seassa, jolloin se ei oikein ole näkynyt. Upean tummanvioletti kärhö on luultavasti vasta puhkeamassa täyteen kukoistukseen, pitkiä varsia on nyt viimein lähes köynnöskaaren huipulle asti.

Siemenestä kasvattamani mantšuriankärhö ei ole vielä kovin korkea, ehkä sitä pitäisi paremmin ohjata kasvamaan verkkoaitaan. Jossain vaiheessa alkukesän kovissa tuulissa se lojui ketarat ojossa aidasta poispäin. Mutta kukintaa ei voi moittia, ihana kukkapilvi!

Syksyllä tekemässäni köynnösmajassa kukkii kärhö 'Blekitny Aniol'; ihastuttavan värinen kaunotar. Kaivoin muotopuutarhasta yhden joka suuntaan kaatuneen tähkätädykkeen; niitä kasvaa siellä ihan riittämiin muutenkin. En tiedä, jääkö paahteisella helteellä siirretty kasvi eloon, mutta istutin sen köynnösmajan ulkopuolelle ajatuksella, että yhdessä kärhön kanssa nämä muodostaisivat ihanan sinisen kukkapilvenhattaran.

Loppuun yksi kauneimmista kärhöistä: tarhaviinikärhö 'Hågelby White'. Se kasvaa kuistin kulmalla, jotta en varmasti missaa yhtäkään sen kukkaa.

'Hågelby White' on ilmava ja hento, kuin keijukaisten köynnös. Nuokkuvat kärhönkukat ovat ehdottomasti kaikkein kauneimpia – sama mieli kuin liljojen suhteen siis.

Kamtšatkankärhö Clematis fusca

Koreaköynnöskuusama Lonicera × heckrottii

Mantšuriankärhö Clematis mandshurica

Ruotsinköynnöskuusama Lonicera periclymenum

Tarha-alppikärhö Clematis Atragene-Ryhmä

Tarhaviinikärhö Clematis Viticella-Ryhmä

Hailakat – vai valovoimaiset

 Monessa kasvissa on jotenkin valoisa ruska.

Sammalkeinun takana on loistojasmike. Kolme samanlaista on tontin yläreunalla, mutta jotenkin tämä männyn alla kasvava on kivoimman värinen. Varmaan siksi, kun se on pihan eteläreunalla ja näin ollen sen vaaleaa kauneutta saa katsella vastavaloon. Keinun vasemmassa päässä on tarha-alppikärhö 'Albina Plena', sillä on vaaleankeltainen syysväri. 

Siinä lähellä on lännenpagodikanukka, joka ei millään tahdo kasvaa sellaiseksi kolmimetriseksi, jota siitä toivoin. Se pysyy vuodesta – tai tässä vaiheessa jo vuosikymmenestä – toiseen alle minun korkuisenani. Mutta kivan värinen se on!

Entäs tämä sitten? Onko jonkun mielestä liian kalpea?

Kävin ystävän pihalla ja siellä oli tällainen. Minusta tämä on aivan huippuihana, loistaa kuin valosarja. Täytyykin käydä tutkimassa, onko oma köynnöshortensiani enää elossa ja ottaa siitä pistokkaita moneen paikkaan. Tämä yksilö kasvaa vanhaan omenapuuhun.

Palataan kotipihalle. Ransu esittelee juhannusruusun syysväriä. Se on ihan kiva, vaikkakin epämääräinen. 

Jättikokoisen puskan keskellä on kuivia oksia. Minulla ei vielä ole ollut rohkeutta raivata tietäni niitä leikkaamaan. Pitäisi olla haarniska.

Pionien ulkomuoto ei syksyllä silmiä hivele, mutta tässä amerikanpionissa on sentään jotakin väriä.

Kiinanpunapuu hivelee silmiä. Se vaihtaa hitaasti väriään punaruskeaksi.

Amerikanpioniksi kutsutaan usean pionilajin välisiä risteymä-siementaimia

Juhannusruusu Rosa spinosissima 'Plena'

Kiinanpunapuu Metasequoia glyptostroboides

Köynnöshortensia Hydrangea anomala ssp. petiolaris

Loistojasmike Philadelphus lewisii 'Tähtisilmä'

Lännenpagodikanukka Cornus alternifolia

Tarha-alppikärhö Clematis Atragene-Ryhmä

Kauneimmat kärhöt

 Kun kaunein kärhö tuli jo aiemmin tässä kuussa nimettyä, laajennetaan käsitettä, sillä onhan niitä enemmän kuin yksi.

Ensiksi on tämä Blue Angel eli 'Blekitny Aniol', johon olin syvän ihastunut blogien kuvissa. Se tuli keväällä vastaan Lidlin ruokakaupassa ja tokihan se mukaan tarttui. Loppukesällä se alkoi kukkia ja todentui oikeaksi lajikkeeksi. Valtavan hempeä!

Kaveriksi tämä sai kestosuosikkini 'Miss Batemanin', kun se sattui olemaan kaupassa kukassa, jolloin näki sen olevan oikea. Sellainen minulla on ollut jo useaan kertaan ja voi olla, että viimeisin, joka keväällä lähti kasvuun, ei elä enää. Se kuihtui joskus kesän kuivuudessa eikä ole kai vielä noussut uudestaan. Se kasvaa ruusupuskan tyvellä, jonne en ole viime aikoina kurkannut.

Kumpikin on viettänyt kesän isossa ruukussa pihavajan pohjoisseinällä. Minulla on suunnitelma niiden kasvupaikaksi, joka vaatii raivausta, kivien pyörittelyä ja raudoitusristikon pystyttämistä, tolppia ja tolpanjalkoja. 

Kauneimmaksi julistettu pitää edelleen ykkössijoituksensa. Tarhaviinikärhö 'Hågelby White' on aivan ihana. Tuulessa vain tähän vaikeampi kuvata. Valitettavasti sen pisin verso oli kasvanut kovin pitkäksi huomaamattani ja taittunut tuulissa kaksin kerroin. Muistin vasta nyt, tätä juttua kirjoittaessani, hakea narua ja sitoa sen kuistin kattoon, sillä sinne se jo yltää. Taittunut verso ei ole edes hengetön!

Otin uuden kuvan äsken. Nyt tuulen suunta on sellainen, ettei se niin pahasti tähän osu.

Vielä tämä kuva aamuauringon kääntyessä pihalle. 'Hågelby White' on keijukaismainen, suunnattoman kaunis.

Kuvassa näkyy vihreää nurmikkoa, se on tonttini märin paikka, jossa kulkee vesisuoni. Monin muin paikoin nurmi on keltaista ja on todella kuivaa! Tämä tuli yllätyksenä, sillä olin muutaman päivän kaupungissa enkä odottanut kuivuutta palatessani. Nyt elokuussa on kumminkin saatu pari hyvää sadetta. 

Mutta niin vain on, että siitä viimeisestä sateesta on yli kymmenen päivää. Onneksi ensi yölle on luvassa kunnon saderintama! Istutin nimittäin pari mantereelta tuotua taimea ja sain todeta maan olevan hyvin kuivaa.

Olen erittäin tyytyväinen myös Princess Kate -tarhalyhtykärhön kukintaan ja kokoon tänä vuonna. Se nousi aikaisin ja on kukkinut erittäin kauniisti jo viikkoja. Pienet kukat somistavat vanhaa katajaa.

Princess Kate on myös kasvanut korkeammalle kuin aiempina vuosina. Nyt se viimeinkin koristaa parin talven koetuksissa ratkenneen katajan kaljua puolta lähes ylös asti. Omiin silmiini tämä on sopivan luonnollisen oloinen tilanne, vaikka tällainen kärhö ei meillä luonnossa kasvakaan. 

Keväällä kärhön verso piti vain kääntää kasvamaan katajaan, kun se pyrki hakeutumaan sivummalle, kuten joka vuosi.

Ransu ihmettelee. Mitä, enkö minä ole kaikkein kaunein?

Tarhalyhtykärhö Clematis Texensis-Ryhmä

Tarhaviinikärhö Clematis Viticella-Ryhmä

Kaunein kärhö

 Vaikea on valita, mutta voi olla, että yksi nousee yli muiden.

Olen ehtinyt kiertää puutarhaa vähemmän kuin tavallisina kesinä talon laudoitus- ja maalausurakan takia. Kuistin nurkalla kasvava ihanaakin ihanampi 'Hågelby White' -tarhaviinikärhö tulee kyllä huomattua, kun kuljen kuistin kautta monta kertaa päivässä.

Tämän kärhön suloisuus on vailla vertaa; niin siro, keveä ja raikas!

Koko kasvissa on hurmaavaa ilmavuutta; niin kukissa, lehdissä kuin koko kasvustossakin.

Keväällä kärhö oli kuivunut maata myöten ja huolissani ehdin jo pohtia, onko se kuollut. Kesäkuun puolivälissä se kuitenkin nousi ja tänä vuonna kasvusto on vielä tavallistakin keveämpää, kun se koostuu kokonaan tuoreista vihreistä versoista.

Ehkä tämän voisi leikata joka kevät alas asti.

Kuistin nurkassa on hyvin kuiva kasvupaikka, sillä rakennus ja räystäs pitävät huolen, ettei sadevettä oikein maahan putoa. Kärhön juurien luulisi kasvavan aika syvälle maahan, jolloin ne löytävät kosteutta syvemmältä tai sivummalta. Tänä vuonna kasvi kukkii paremmin kuin edelliskesinä, minkä luulen johtuvan vähän tavallista paremmasta kosteudesta. Sateita tullut säännöllisemmin kuin yleensä.

Heinäkuun loppupuolella oli kahden viikon täysin sateeton jakso, mutta toissa yönä kuivan kauden katkaisi 8 millimetrin sade – jihuu!

'Madame Julia Correvon' on myös tarhaviinikärhö, mutta aivan eri luonteinen kuin valkoinen keijukaisserkkunsa. Syvänpunainen väri on mahtava ja näkyvä, tätä kasvia ei tarvitse tutkailla lähietäisyydeltä kukat nähdäkseen. Kärhöjen värivalikoima on loistava: löytyy jokaiseen makuun.

'Polish Spirit' sykähdyttää myös värillään. Tämä on niin sanottu LL eli late & large-flowered, toisin sanoen myöhään kukkiva isokukkainen risteymä. Kukat eivät kuitenkaan ole liian kookkaat minun makuuni, siroutta löytyy.

Esitellään vielä kerran muotopuutarhan 'Comtesse de Bouchaud', hyvä kukinta tänä vuonna. Tämäkin kuuluu LL-sakkiin.

Loppukevennys – tai pikemminkin -romahdus. Olisin voinut muistaa tukea kultapallot. Pari erittäin tuulista päivää ja sitten sade: porukka on laonnut. No, kiipeän seuraavaksi taas tikkaille, joten mitäpä tuosta.

Iloista elokuuta!

Kultapallo Rudbeckia laciniata, kerrotut lajikkeet

Tarhaviinikärhö Clematis Viticella-Ryhmä

Päivän ruusut

 Koko ajan kukkii enemmän!

Tätä kohtaa olen ihastellut jo jonkin aikaa. Kirjoapteekkarinruusun eli Rosa Mundin vierellä kukkivat mäkimeirami, harmaakäenkukka ja punahattu Echinacea simulata, joka tekee tänäkin vuonna vain yhden kukan ja on edelleen kovin matala.

Poiketaan tässä välissä huussilla, sillä sen vieressä on alkuperäinen apteekkarinruusu, kirjoapteekkarinruusun esi-isä. Tämä on vanhimpia Euroopan puutarhoissa kasvatettuja ruusuja, kun Rosa Mundin ensimaininnat ovat 1200-luvulta. 

'Rosa Mundi' on oikein kiva myös toiselta puolelta katsottuna palsternakan kellanvihreiden kukintojen läpi.

Tällä puolella ruusutarhaa kukkii David Austin -ruusu Boscobel seuranaan ketoruusuruoho. Boscobelin tyvellä oli niinkin proosallinen talvisuoja kuin vadillinen pissaista kissanhiekkaa (käytän puupohjaista). Mietin, onko siinä liikaa typpeä, mutta ilmeisesti ei ollut.

Ketoruusuruoho on kylväytynyt itsekseen myös ruusutarhan eteläpäähän, jossa se on järjestänyt itsensä kukkakimpuksi yhdessä 'Syke' -tarhakurtturuusun kanssa. Ihanan omatoiminen kasvi! 

Tästä kuvasta näkee, miten erityisen kaunis on Sykkeen kukan muoto.

Giardina-köynnösruusu on puolestaan saanut kimppukaveriksi korianteria. Sehän siementää kasvimaalaatikoissa itse itsensä, olen kitkenyt varsia siemenineen loppukesällä ja viskonut niitä tähän ruusutarhaan juuri siinä toivossa, että tuo kaunis kykka kylväytyisi siihenkin.

Köynnösruusu ei näin ollen ole edelleenkään köynnös, kun kukka on korianteria matalammalla, mutta ehkä se jonakin vuonna vielä yllättää. Siinä taitaa kyllä olla tänä vuonna yksi korkeammalle pyrkivä verso.

Oli hyvä veto leikata viime vuonna jo parimetriseksi yltänyt 'Duchesse de Rohan' tänä keväänä melko matalaksi. Nyt se on kaunis reilu metrinen puska kasvimaan reunalla. Taivaalliselta tuoksuvia kukkia on yhtä runsaasti kuin aina ennenkin. Ja tämähän kukkii vielä syksylläkin, tosin vähäisemmin.

Vanhojen ruusujen perimän tutkiminen on vaikeaa ja niitä on risteytetty jo niin kauan, ettei perimästä ole usein mitään tietoa. 'Duchesse de Rohan' (1840-luvulta) on nyt muuttanut ryhmää portlandruususta joksikin muuksi, tällä hetkellä se arvellaan kartanoruusun ja jonkin jatkuvakukintaisen risteymäruusun väliseksi risteymäksi.

Oikeastaan kasvien niputtaminen tietyn nimisiin ryhmiin ikään kuin keskenään samanlaisiksi lajeiksi on mahdottoman vaikean lisäksi myös keinotekoista tässä vaiheessa, kun niiden perimä on jo useiden sukupolvien ajan ollut monien eri ruusulajien summa. Ne ovat risteymien risteymiä; hybridejä useaan potenssiin.

Laskeudutaan pari askelmaa Rohanin ja ruusu-heinätarhan äärelle. Kartanoruusua on myös sammalruusun perimässä, toisena vanhempana ilmeisesti ranskanruusu. Pelkällä "centifolia muscosa" -nimellä myyty ruusu ei kuki kovin runsaana, mutta on kiva lisä historiallisuutensa vuoksi. Tämä sammalruusun vanha muoto tunnetaan viimeistään 1700-luvun alusta.

Jatketaan kulkua Rohania pitkin, siellä kukkii neidonruusu 'Félicité Parmentier'. Sen edessä on niittymäinen läntti tähkähelmikkää.

Neidonruusun avautuva kukka on silkkaa ruusun suloa.

Lähellä kukkii myös Austin-ruusu Winchester Cathedral hyvin eri mallisena. On hyvä, että on molempia, sillä neidonruusu kukkii vain kerran kesässä, tämä jatkaa syksyyn saakka.

Huippua muuten, että pääsin viimein toukokuussa vierailemaan tuossa kuuluisassa katedraalissa ja Jane Austenin haudalla!

Jatketaan muotopuutarhaan. Neilikkaruusu 'Pink Grootendorst' alkaa olla täydessä kukassa, taustalla 'Bowl of Beauty' -kiinanpionin viimeinen kukka ja alppipiikkiputki.

Tänä vuonna Pink Grootendorstissa on kokonainen tumman pinkki kukkarypäs. Yksittäisiä tummia kukkia tulee aina.

Köynnösruusu Flammentanz.

'Comte de Chambord' luetaan edelleen portlandruusuihin, vaikka tämänkin ruusun kanssa on ollut keskustelua identiteetistä, ainakin alkuperäisen lajikenimen suhteen. Tämäkin on 1800-luvulta.

Köynnöskaaressa kasvava 'Veilchenblau' mainitaan yhdellä luotettavalla sivustolla multifloraksi, eli kasvissa varmaan on japaninköynnösruusun perimää. Ilmeisesti toinen vanhemmista on preeriaköynnösruusu, toinen sitten joko japaninköynnösruusu tai luultavammin siitä risteytetty polyantharuusu. Tämäkään ei ole mikään nykyajan ihme erikoisesta sävystään huolimatta, vaan jalostettu 1909 Saksassa.

Sävykaverina Veilchenblaulla on kärhö 'Polish Spirit'. Täytyy laittaa parempi kuva siitä toisella kertaa! Tämä alkaa muuten mennä aika poliittiseksi, enpä tuota ajatellut istuttaessani saksalaista ruusua ja Puolan kansan sinnikkyyttä vierekkäin.

Toisesta suunnasta näkyy Veilchenblaun takana toinen saksalainen; Flammentanz, joka kasvaa saman köynnöskaaren toisessa päässä. 

Veilchenblau saa sävykomppausta Rhapsody in Bluesta, jonka yhä uusia avautuvia kukkia ihastelen jatkuvasti.

Rhapsody in Bluen kanssa samassa penkissä kukkii tummatulikukka ja sävy on prikulleen sama.

Vastaväriäkin tarvitaan. Austin-ruusu The Pilgrim on aloittanut kukinnan ja kasvattaa viimein versoja vähän reippaammin. Kyllä se syksyyn mennessä on taas puolitoistametrinen ja sehän myös kukkii marraskuulle asti talon lämpimällä eteläseinustalla.

Tarhakurtturuusu Snow Pavement kasvaa heti muotopuutarhan vierellä estämässä peuroja ajattelemasta aidan yli loikkaamista – sitten, kun puska on isompi. Paikka on rutikuiva ja heinikkoinen, niinpä olen iloinen, että kasvi on hengissä. Kyllä se sitten alkaa kasvaa reippaammin, kun juuristo on riittävän vankka ja syvällä. Tänä vuonna kukkia tulee jo hieman aiempaa enemmän.

Samalla lailla istutin 'White Grootendorst' -neilikkaruusun aikoinaan heinikkoon tontin reunalle, tosin paikka ei ole ihan niin rutikuiva. Mutta tässä se nyt on, vajaat kymmenen vuotta istuttamisen jälkeen, komeana kuin mikä. Ruusut ovat ihmeellisiä. 

Valkoisena sävyseuralaisena kukkii kiiltoleimu 'Mäntsälä'.

Myskiruusu 'Ghislaine de Féligonde' kasvaa parissakin paikassa tontin reunalla heinikossa. Tämän yksilön paikka on hyvin aurinkoinen ja tämä on aiemmin istutettukin, niinpä kukkia on enemmän. Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa nuppujen ja kukkien kiehtovasta värin kehityksestä. Tämä ruusu on jotain aivan ihanaa!

Sopiva paikka sille onkin aidan vierusta, sillä versot kasvavat helposti parimetrisiksi.

Palataan huussin tienoolle. Sen vieressä, taas tontin reunalla, on puolivillinä rehottavaa varsankelloa, jonka keskellä on toinen neidonruusuni, 'Mme. Legras de Saint Germain'.

Kuten usein sanon, minun kukkakimppuni ovat puutarhassa. Ihan täydellinen pari!

Loppuun (ehkä) tämän hetken täydellisin ruusu, Austin-ruusu Emily Brontë.

Saman puskan alaosassa on ikääntyneempiä kukkia eli tässäkin ruusussa on kiehtova värin kehitys.

Onnittelut, selvitit maratoonin!

Alppipiikkiputki Eryngium alpinum

Harmaakäenkukka Lychnis coronaria

Japaninköynnösruusu Rosa multiflora

Kartanoruusu Rosa Centifolia-Ryhmä

Ketoruusuruoho Knautia arvensis

Kiiltoleimu Phlox carolina

Kiinanpioni Paeonia lactiflora

Kirjoapteekkarinruusu Rosa Gallica-Ryhmä 'Rosa Mundi' (eli on ranskanruusu)

Korianteri Coriandrum sativum

Myskiruusu Rosa Moschata-Ryhmä

Mäkimeirami Origanum vulgare

Neidonruusu Rosa Alba-Ryhmä

Neilikkaruusu Rosa Grootendorst-Ryhmä

Palsternakka Pastinaca sativa

Polyantharuusu Rosa Polyantha-Ryhmä

Portlandruusu Rosa Portland-Ryhmä

Preeriaköynnösruusu Rosa Setigera-Ryhmä

Ranskanruusu Rosa Gallica-Ryhmä

Sammalruusu Rosa Centifolia Muscosa -Ryhmä

Tarhakurtturuusu Rosa Rugosa-Ryhmä

Tummatulikukka Verbascum phoeniceum

Tähkähelmikkä Melica ciliata

Varsankello Campanula trachelium