Syksyisiä kukkia

 Syysvuokkoja kannattaa näköjään olla useita. Tai sitten useissa erilaisissa paikoissa.

Aurinkoisen ruusu-heinätarhan syysvuokko kukki näin kauniisti jo kuukausi sitten. Nyt sen kukinta on ohi.

Onneksi on 'September Charm', joka kasvaa paljon varjoisammassa paikassa ja ehkä sen takia aloittaa myöhemmin. Se on nyt täydessä vedossa.

Kuukausi sitten huomasin ilokseni, että viime vuonna istutettu keijuängelmä on yhä elossa ja tehnyt kukkavarrenkin. Ängelmät viihtyvät harmillisen huonosti puutarhassani, mutta ehkä olen nyt löytänyt tälle sopivan paikan, jossa se voi vähintäänkin sinnitellä, jos ei haluakaan kukoistaa. Vieressä kasvaa kurjenkello, joka on ihan itsekseen tuohon tullut, niitä kasvaa täällä paljon.

Keijuängelmässä on yhä pari kukkaa ja muutama nuppu.

Istutin ängelmän 'Dawn' -heiden (Viburnum × bodnantense) katveeseen, jossa puskan varjostus toivottavasti estää multaa kuivumasta pahoin. Tämän vuoden alkukesä oli toisaalta niin sateinen, että sen perusteella ei vielä voi ennustaa ängelmän tulevaisuutta. 

'Dawn' kukkii keväisin, mutta tekee silloin tällöin pienen kukinnon syksynkin iloksi.

Puskasta toiseen. Safiirihortensia 'Bluebird' kukkii kauniisti, se vain pitäisi nimetä uudestaan Pinkbirdiksi. Se elää mäntyjen alla, katajan vierellä, missä luulisi maan olevan hapan, mutta niin hortensia vain tuottaa täysin vaaleanpunaisia kukkia. 

Viime kaupunkireissulla en vielä löytänyt hortensian sinerrysainetta, sillä sitä myydään kovin harvassa paikassa, mutta ehkä seuraavalla onnistun ainetta nappaamaan. Sain kyllä vinkin kattaa hortensian tyveä männynneulasilla, mitä olenkin jonkin verran tehnyt – ja kuten kuvasta näkyy, niitä myös karisee hortensian päälle, mutta se ei näytä kukkia sinistävän.

Endless Summer -jalohortensia 'Bailmer' on tuottanut yhä uusia kukintoja, mikä on kiva, sillä vanhat ovat jo haalistuneet. Puska on saavuttanut uuden korkeusennätyksen: se on lähes metrinen. Ei nyt ihan, mutta sinnepäin. Istutin sen aikoinaan kukkapenkin takaosaan kuvitellen, että siitä tulee isokin pensas, mutta se on pysynyt polvenkorkuisena tähän asti. Viimeinkin tuli hortensioille sopiva, sateinen kesä!  

Muotopuutarhan ylirunsaaksi kasvanut loistomyrkkylilja "Steven" oli punkenut sipuleita mullan pinnalle, huomasin asian kesällä. Elokuussa nostin niitä talikolla ja voi jestas, miten paljon kookkaita sipuleita sieltä nousikaan! Istuttelin niitä sinne sun tänne ja mietin, että säästin siinä ainakin satasen. Jos nimittäin ajattelee, että yksi myrkkyliljan sipuli kustantaa noin kuusi euroa. Yhdestä niistä on jo noussut kukkanuppu.

Alkuperäiseen kasvustoon jäi runsaasti sipuleita, eikä niitäkään näköjään kaivelu häirinnyt.

'William Dykes' on aikainen myrkkylilja, ja tänä vuonna muiden kasvien rehevyys onkin sille ongelmallista. Olen istuttanut sipuleita jalopähkämön sekaan – viime vuonna siirsin myrkkyliljaa tähän penkin etuosaan, jotta kukat näkyisivät paremmin – ja normaalisti pähkämö olisi keskikesän mittaan niin nuutunut, ettei se enää loppukesällä voisi olla näin korkea. Mutta nyt on toinen juttu. Mitenköhän saisin saksittua sitä varovasti katkomatta myrkkiksiä? Täytyy yrittää, sillä muuten Dykesin kukkia ei paljon näe.

Syysmyrkkylilja ssp. pannonicum on viime syksynä istutettu ja kauniin värinen, tällainen näkyvämpi. Jotkut myrkkyliljat ovat kovin haileita, nimittäin. Näköjään se on myös hyvin aikainen. Useimmat myrkkyliljoista eivät ole vielä maan pinnalla ollenkaan.

Musti esittelee, että ruskopenkissä kukkii myös sinipiikkiputkia ja ruskosormustinkukan vihoviimeisiä kukkia.

Eilinen ja viimeöinen tuuli puhalteli maa-artisokan varsia kumoon. Oikeastaan niitä ei pitäisi ruskopenkissä enää kasvaakaan, voisin nyhtää nuokin pois. Kultapallot ovat jo menetetty tapaus ja ihmettelen, miten jaksan niitä vuodesta toiseen katsoa, kun ovat aina kumollaan maassa.

Aamulla nurmelta löytyi parimetrinen japaninlehtikuusen oksa. Nehän katkeilevat herkästi, mutta harvoin tulee tämän kokoista karahkaa alas.

Puuskat olivat kieltämättä melkoisia. Nyt on onneksi jo rauhallisempaa ja aurinko pilkahtelee välillä pilvien välistä!

Jalohortensia Hydrangea macrophylla

Jalopähkämö Betonica macrantha

Japaninlehtikuusi Larix kaempferi

Keijuängelmä Thalictrum rochebruneanum

Kurjenkello Campanula persicifolia

Loistomyrkkylilja Colchicum speciosum

Maa-artisokka Helianthus tuberosus

Ruskosormustinkukka Digitalis ferruginea

Safiirihortensia Hydrangea serrata

Sinipiikkiputki Eryngium planum

Syysmyrkkylilja Colchicum autumnale

Syysvuokko Anemone hupehensis

Heinien koristamat ruusut

 ja muut ruusu-heinätarhan asukkaat.

Ensinnä ihana tarhagallianruusu 'Tuscany', joka oli ensimmäinen ranskanruusu kukassa. Sen väriä komppaa ruskeansävyinen fenkoli, joka ilokseni talvehti hyvin – toki suojasin, mutta talvi oli lauha.

Kuvan keskellä nousee peltovalvatti, heh.

Kitkin ruusu-heinätarhan eilen ja valvatit saivat kyytiä. Piti ottaa uusia valvatittomia kuvia. 

Ystävän antama kellanvihreälehtinen reunuspietaryrtti on suureksi ilokseni asettunut asumaan tänne ja tuottanut sopivasti siementaimia.

Edellisessä kuvassa taustalla näkyi vaaleanpunainen ruusu, se on 'Raubritter'. Aivan ihana ruusu, joka tuottaa pikkuisia pallomaisia kukkia tertuissa.

Seuraava tähtiesiintyjä ruusu-heinätarhassa on tarhagallianruusu 'Cardinal de Richelieu'.

Sen purppuraiset kukat sointuvat täydellisesti tummalehtiseen kaita-asteriin.

Alimmat Richelieun kukat ovat asterin lehtien seassa. Kukkuu!

Suureksi ilokseni viimevuotisesta 'Black Peony' -pioniunikkokylvöstä on noussut pari oikean väristä, joskin yksinkertaista siementaimea tällekin vuodelle.

Ruusu-heinätarhassakin vallitsee rehotus, mutta sain sen sentään kitkettyä – tämä siis on tulos kitkennän jälkeen! Kurjenpolvi Geranium shikokianum tuli aikoinaan istutettua liian lähelle käytävää, kun minulla ei ollut mitään hajua sen koosta tai edes tietoa siitä, talvehtivatko siemenestä kasvattamani taimet. Se on todella rentovartinen tyyppi.

Kurjenpolvi sointuu mukavasti 'Ebony' -karhunputkeen, siemenkasvatus sekin.

Säät ovat olleet jännittävät. Otin tämän kuvan alkuillan kamerakierroksella, kun idässä Paraisten yllä nousi komea alasinpilvi. Lopulta se ehti tännekin ja ripsautti pienen pikasateen, tosin ukkonen oli ehtinyt jo laantua.

Ihanat yllätysmaariankellot jatkavat kukintaa matalammilla varsilla. Toivon, että siemeniä tulee runsaasti, jotta voin ripotella niitä sinne tänne. Tuo ihana heinä, joka esiintyy monessa kuvassa, on tähkähelmikkä.

Erityisen kauniisti tähkähelmikän röyhyt asettuivat koristamaan 'Duchesse de Montebello' -tarhagallianruusua. Tulee mieleen balettitanssija tai Madonnan Vogue-tanssi.

Ajattelin aluksi kirjoittaa, että Montebellon herttuatar on ruusu-heinätarhan kiistaton tähti, mutta sitten huomasin, että sitä ovat muutkin ruusut. Olen istuttanut tähän penkkiin ruusuista ihanimpia.

Sammalruusu 'Communis' ei kuulu intohimoruusuihin, vaikka on ihan kiva ja tärkeäkin lisä ruusutarhassa. Kukan väri ja tyyli vain on liian perusruusu. Ruusun seurana kukkii kiiltoluppio 'Alba'.

Mutta sammalruusun pointti ei olekaan kukka, vaan tuoksuvan "sammalen" peittämät nuput!

Yllätyksekseni löysin syysvuokosta jo kukkanuput korkeassa varressa.

Ruusu-heinätarhan kasvimaasta erottavan oven pielessä kukkii Pierre de Ronsard, jonka pitäisi olla köynnösruusu, mutta köynnöstämistä odottelen yhä.

Kauneutta löytyy myös viereisestä Rohanista, vaikka siitä täytyy tehdä omakin juttunsa. On ihan järkyttävää, miten moni puutarhan alue ja kasvi on jäänyt vaille blogijuttua tässä kesän mittaan. Tässä täytyy tosissaan karsia ja miettiä, mistä kertoa, ja siltikin jutut venyvät. Ei puhettakaan, että voisi raportoida kaikesta, mitä on ollut kukassa sitten toukokuun tai koska viimeksi tästäkin alueesta kirjoitin.

Tummalehtinen mustaselja 'Black Beauty' on viimein kasvanut komeisiin mittoihin ja kukkii ihanasti vaaleanpunaisena. 

Jos raaskisi, voisi tuon kukat kerätä seljankukkamehuksi, sillä tässä tummassa on enemmän kukkia kuin neljässä vihreälehtisessä mustaseljassani yhteensä! Niitä ovat verottaneet myyrät. Mutta en taida raaskia.

Piennarmatara, joihin suhtaudun varauksella, on kaunis tuolla seljan seassa, pakko myöntää.

Mustaseljan läheltä sain tuplaötökkäkuvan, mutta se piti tarkentaa kahteen eri otokseen, vaikka kumpikin ötökkä näkyy kummassakin kuvassa. Ensiksi huomasin hepokatin ruusussa: tämä on David Austin -ruusu Winchester Cathedral.

Seuraavaksi havaitsin kulta- tai kuparikuoriaisen tummassa varjoliljassa (var. cattaniae).

Iso ilouutinen on se, että Rohaniin viime syksynä ruskopenkistä siirtämäni 'Russian Morning' -marhanliljan sipulit kukkivat kumpikin. Lisäksi upotin irronneita kynsiä ja ripottelin siemeniä vähän laajemmalle alalle. Tämä on todella kaunis marhanlilja, mutta sävy oli turhan punainen ruskopenkkiin etenkin, kun siellä oli vierekkäin monta marhanliljaa.

Fenkoli Foeniculum vulgare

Kaita-asteri Symphyotrichum laterifolium

Karhunputki Angelica

Kiiltoluppio Sanguisorba tenuifolia

Maariankello Campanula medium

Marhanlilja Lilium Martagon-Ryhmä

Mustaselja, tummalehtiset muodot Sambucus nigra f. porphyrophylla

Piennarmatara Galium × pomeranicum

Pioniunikko Papaver somniferum Paeoniflorum-Ryhmä

Reunuspietaryrtti Tanacetum parthenium

Sammalruusu Rosa Centifolia Muscosa -Ryhmä

Syysvuokko Anemone hupehensis

Tarhagallianruusu Rosa Gallica-Ryhmä

Tähkähelmikkä Melica ciliata

Varjolilja Lilium martagon

Sävyisää

 Nyt on värejä, kun moni kukka on parhaimmillaan!

Tarhaidänunikko 'Patty's Plum' avautui viimein ja kukat ovat juuri niin ihanan värisiä kuin olin toivonutkin. Vanhaa roosaa, supermurrettua sävyä. Oikealla kukkii edelleen Aconitum ferox -ukonhattu, vasemmalla karkeloihin on saapunut jalopähkämö. Lehtoakileijatkin kukkivat yhä.

Eilen katsoin keittiön ikkunasta, kun hiiri kiipeili tuolla muotopuutarhassa akileijanvarsiin syömään siemeniä! Olipa se söpö ja taitava – ja kiva, että se auttaa osaltaan vähentämään akileijojen siementuotantoa.

Muotopuutarhan viereisessä penkissä kukkii yhä tarhakurjenpolvi 'Rosemoor', tummakurjenpolvi 'Lavender Pinwheel' ja purppuratulikukka. Seuraan on liittynyt Rhapsody in Blue -ruusun ensimmäinen ihmeellisen violetti kukka ja taustalla kukkii kiinanpioni 'Wladyslawa'.

'Wladyslawan' takana on valkokukkainen loistokurjenpolvi 'Shirley's Choice' kukassa runsaampana kuin konsanaan. Niiden takana voi vielä erottaa "Kulosaari" -tarhakurjenpolven keltaisia kukkia. Köynnöskaareen on avautunut ensimmäiset 'Comtesse de Bouchaud' -kärhön kukat.

Ennen kuin jatketaan eteenpäin, katsotaan vielä muotopuutarhan kolmanteen penkkiin, johon on avautunut kiinanpioni 'Lian Tai'. Sen tumma pinkki sointuu hyvin hopeaiseen koiruohoon. Mirrinminttu sinertää, violetti kukkapallo on tähtilaukka. Korkea ja vaalea tarhakurjenmiekka 'White City' kukkii yhä.

Ruusu-heinätarhassa on jymy-yllätys. Olen erittäin monta kertaa yrittänyt kylvää ja hankkia maariankelloa saamatta juurikaan kukkia. Viime vuonnakin ostin taimen, mutta se kuoli keväällä, vaikka oli selvinnyt hyvin talvesta. Mutta nyt! Mitä ihmettä? Olen varmaan ripotellut tänne maariankellon sekoituspussin siemeniä, en muuta keksi. Voi että olen onnellinen!

Rohtosormustinkukkia, niitä kukkii nyt kaikkialla.

Muutaman metrin päässä pengermän päällä on ihana värikimara taatankurjenmiekkaa, rohtosormustinkukkia ja Euphorbia × martini 'Ascot Rainbow' -tyräkin limenvihreitä kukkia.

Ruusutarhan 'Wladyslawa' -kiinanpionit ovat myös avautuneet ja niillä on runsaasti rohtosormustinkukkia seurana. Taustalla kukkii ryytisalvia sinisenä.

Ruusupergolan edessä preerian puolella on kaikkein ihanin rohtosormustinkukkien paraati. Siinä on kaikki sävyt, vaalea persikkainenkin. Seassa on myös vaaleanpunaista siankärsämöä ja puna-ailakkia. Edessä kukkii oranssikeltano.

Tontin länsilaidalla on sama mahtiyhdistelmä oranssia ja sormustinkukkia, mutta täällä oranssista vastaa kellukka 'Totally Tangerine'. Täältäkin löytyy puna-ailakkia.

Nyt on sellaista, ettei voi kuin ihmetellä ja ihastella näitä pääosin spontaanisti syntyneitä väriyhdistelmiä.

Ja pidellä myrskyä, tietysti. Toivottavasti teille ei tule tuhoja! Täällä tuuli ei toistaiseksi ole sen pahempi kuin tavallisena vähän tuulisempana syyspäivänä.

Jalopähkämö Betonica macrantha

Kellukka Geum

Kiinanpioni Paeonia lactoflora

Koiruoho Artemisia absinthium

Kärhö Clematis

Lehtoakileija Aquilegia vulgaris

Loistokurjenpolvi Iris Sibirica-Ryhmä

Maariankello Campanula medium

Mirrinminttu Nepeta × faassenii

Oranssikeltano Pilosella aurantiaca

Purppuratulikukka Verbascum phoeniceum

Rohtosormustinkukka Digitalis purpurea

Ryytisalvia Salvia officinalis

Siankärsämö Achillea millefolium

Taatankurjenmiekka Iris variegata

Tarhaidänunikko Papaver Orientale-Ryhmä

Tarhakurjenpolvi Geranium × magnificum

Tummakurjenpolvi Geranium phaeum

Tähtilaukka Allium cristophii

Äidin lempipaikka

 Blogin lukija halusi tietää, mistä äitini erityisesti pitää puutarhassani. Äiti vastasi, että siitä, että on kesä ja sopivat säät. Ja ruusuista hänkin pitää, mutta hyvin monista muistakin kukista kyllä.

Olin lukenut kysymyksen huolimattomasti ja kysyin äidiltäni ensin, mistä kohdasta hän pitää. Siihenkin oli vaikea vastata, mutta miettimisen jälkeen hän vastasi, että muotopuutarhasta. Hän tosin kutsui sitä ruusutarhaksi, kun siinä on muutama ruusu kukassa.

Muotopuutarhan Flammentanz-köynnösruusu näkyy jo kauas.

Omenapuun alla on ollut kyläkurjenpolvi kukassa jo iät ja ajat. Kuvassa on myös purppuratulikukka, jonka kukkavarret ovat venyneet pitkän kukinta-ajan myötä jos jonkinmoiselle mutkalle. Edelleen on joitakin kukkia latvoissa.

Äitini kierteli puutarhaa kävelykepin kanssa – hän on 91-vuotias – ja istahti timjamipolun päässä olevalle penkille. Penkin vasemmalla puolella on tarha-alppikärhö, jonka leikkaamista ja sitomista köynnöskaareen olen suunnitellut jo monta vuotta, mutta aina on jotakin kiireellisempää. Se on vähän tuollainen hassu harakanpesä kaaren puolivälissä.

Kaaren toisella puolella kasvaa ruotsinköynnöskuusama 'Serotina'.

Mutta onhan kärhö kaunis kukkiessaan vaikka harakanpesänäkin. Tässä se oli kukassa kesäkuun alkupäivinä, äitini syntymäpäivän aikoihin. 

Kärhö tuli vääränä lajikkeena, muistaakseni sen piti olla 'Ruby'. Se on luultavasti 'Propertius'. Taustalla muuten näkyy laukkojen seassa se purppuratulikukka, joka on edelleen kukassa.

Seuraavassa köynnöskaaressa on 'Comtesse de Bouchaud' -kärhö juuri aloittanut kukinnan. Tämän muistin leikata keväällä, niinpä sen kukinta on nyt paljon tasapainoisempaa eikä huitele pelkästään kaaren huipulla pitkien kaljujen varsien päässä.

Kaiken lisäksi kaaren juurella kukkii hempeän pinkki purppurakannusruoho 'Canon Went' samassa sävyssä.

Purppurakannusruoho on aivan ihana. Se kukkii kuukausia, sillä se haaroittuu jatkuvasti. Lisäksi se tuottaa juuri sopivasti siementaimia – tosin se pyrkii tekemään useimmat niistä timjamipolulle, mutta niinpä käytävät taitavat aina olla suosituimpia kylväytymispaikkoja.

Kaverina kannusruoholla on harjaneilikkaa.

Sitten meidänkin täytyy istahtaa penkille, jotta näemme saman kuin äitini. Paitsi että päätä kääntämällä näkee paljon enemmän, kuvata voi vain yhteen suuntaan kerrallaan.

Maisema olisi kyllä kivempi ilman tuota aitaa ja valkoista nauhaa, mutta minkäs teet. Ei aitaa, ei puutarhaa näillä main, kun peuroja on niin paljon, että syövät kaiken.

Edellisessä kuvassa näkyvän köynnöskaaren toiselta puolelta kuoli köynnösruusu 'Alchymist', niinpä hankin siihen tilalle nimeä myöten ihanan luostarinköynnösruusun eli Uetersener Klosterosen (viralliselta nimeltään 'Tan99176'). Taimessa oli jo nuppu ja jotenkin ihmeellisesti se säilyi, vaikka autoni oli kattoon asti pakattu eikä istuttaminenkaan ihan hellävaraisesti sujunut.

Paitsi ettei 'Alchymist' ollutkaan kuollut! Halusin kuitenkin tilalle valkoista ja myös tarkistaa, mistä kohtaa verso tulee. Lehtien sävystä pystyi tosin jo päättelemään, että kyseessä on varmaan aito verso, ei juurivesa.

Kaivoin koko ruusun ylös, tarkistin verson kasvukohdan – kyllä, varttamiskohdan yläpuolelta – ja siirsin sen ruusu-heinätarhan takareunaan. Siinä saattaa olla talvella aivan liian märkää kaivamani salaojan vieressä, mutta ei voi mitään. 

Saatan vielä siirtää sen. Voi ruusu-raukkaa. Onneksi ruusut ovat tavattoman sitkeitä!

Mutta takaisin muotopuutarhan penkille. Vähän vasemmalle katsomalla näkyy 'Åkerö' -omenapuu, siitä tännepäin vaaleankeltaiset The Pilgrim -ruusu ja nukkasalkoruusu, vasta ensimmäiset kaksi kukkaa auki siinä. 

Tienpuolen penkissä kukkii neilikkaruusu 'Pink Grootendorst'. Sen leikkasin keväällä hyvin matalaksi, niinpä se on nyt järkevän kokoinen. Sitä kokoluokkaa olevaa ruusua ei olisi pitänyt istuttaa kukkapenkkiin. Mutta toisaalta se rajaa muotopuutarhaa tuolla reunalla.

Neilikkaruusun lähellä on vähän ahdasta, löysin hentoisen 'Pink Octopus' -kellon kuitenkin, vaikka sen kukkia pitikin etsiä viereisten korkeiden perennojen välistä. Tämä lajike on usean eri kellolajin välinen risteymä.

Tässä vastakkaisen suunnan näkymä kuin äskeinen kuva penkiltä. Taustalla on keltainen nukkasalkoruusu, edessä oikea ruusu Rhapsody in Blue. Ruusun ympärillä kukkii sinistä tähkätädykettä.

Muotopuutarhan toisessa tienpuoleisessa penkissä kukkii 'Angel's Blush' -harmaakäenkukka, jonka valkoisiin kukkiin kehittyy vaaleanpunertava keskus. Tämä sanotaan joissakin lähteissä samaksi kuin 'Oculata', toisaalla taas tämä olisi Oculata-Ryhmään kuuluva lajike.

Sen seassa kukkii siemenestä kasvattamani valkokukkainen maarianverijuuri, mistä olen todella iloinen. Meillä kun kasvaa sitä tavallista keltakukkaista, niin on ihanaa, että puutarhassa on siitä tuollainen muunnos. Valkoista kynttilämäistä kukintoa komppaa pari rypästä ranskantulikukkia taustalla.

Loppuun tienvarren köynnöskaaressa kasvava ihanaakin ihanampi kärhö 'Polish Spirit'.

Harjaneilikka Dianthus barbatus

Harmaakäenkukka Lychnis coronaria

Kello Campanula

Kyläkurjenpolvi Geranium pratense

Maarianverijuuri Agrimonia eupatoria

Neilikkaruusu Rosa Grootendorst-Ryhmä

Nukkasalkoruusu Alcea rugosa

Purppurakannusruoho Linaria purpurea

Purppuratulikukka Verbascum phoeniceum

Ranskantulikukka Verbascum chaixii

Ruotsinköynnöskuusama Lonicera periclymenum

Tarha-alppikärhö Clematis Atragene-Ryhmä

Tähkätädyke Veronica spicata