Halkis kavereineen kukkii

 Eilen oli ensimmäinen upean aurinkoinen päivä pitkään aikaan, jolloin aurinko paistoi aamusta asti siniseltä taivaalta. Tänään samaa herkkua tarjoiltiin lisää!

Kevätkurjenmiekka 'Halkis' avasi kukkansa. Tämä on nyt toistaiseksi ainoa kukka laatuaan, onneksi on edes tämä yksi elossa ja kukkii.

Koska kukkii -haasteeseen olin veikannut tämän kukinnaksi 2. huhtikuuta, ja kukka avautui 8. huhtikuuta, eli pieleen meni lähes viikolla.

'Halkisin' lähellä on muitakin kurjenmiekkoja, tällaista tummempaa ja sitten vaaleampaa. Luulen, että tämä on sitä, jonka ostin "purppuranvärisenä lumikurjenmiekkana". Purppurainen tämä ei ole, ja voi olla, ettei lumikurjenmiekkakaan, vaan jokin lukuisista risteymistä eli huhtikurjenmiekka. Mene ja tiedä. Kyllähän tämä silti voi lumikurjenmiekka olla.

Nämä ainakin ovat 'Katharine Hodgkin' -huhtikurjenmiekkoja. Kukkamättäät ovat niin tiiviitä, ettei tuohon enää enempää mahtuisi!

Katharinet ovat erikoistuneet kasvamaan laventelien vierellä niin, että puskien kuivia oksia täytyy leikata kurjenmiekat nähdäkseen. Toisaalta se on saattanut säästää ne myyrien hampailta.

Huhtikurjenmiekka 'Katherine's Gold' on myös kauniisti kukassa. Nämä risteymälajikkeet ovat selvästi helposti lisääntyviä, muodostavat kauniita tuppaita.

Muuten kyllä muotopuutarhan tilanne surettaa. Myyrät ovat syöneet niin paljon, että kukkaloisto on varsin vähäistä. Kun miettii, paljonko olen vuosien mittaan istuttanut ja miten vähän sipulikukkia on jäljellä, alkaa olo olla melko tuskainen.

Tässä on purppuraa! Huhtikurjenmiekka 'Rejoice' on upean värinen ja tuo ilosanomaa, kun alppipenkin upean "Caucasican" kukka- ja nuppuvarret kävi myyrä syömässä suojaverkosta huolimatta. Verkon helmaan oli jäänyt pieni kohta, josta myyrä mahtui, harmi vain.

Mutta tämä on olemassa ja tälle on jo noussut kavereitakin! Taustalla näkyy silkkipionin punaisia versoja, se on hyvin aikainen pioni.

'Rejoice' on vastavalossa vähän eri värinen, melkein vaaleanpunainen. Voi että tätä valoa on ollutkin ikävä talven mittaan!

Eilen avautuivat myös ensimmäiset sinivuokon kukat. Tämä sinipunasävyinen kasvaa koivikossani luonnostaan.

Talventähtien aika alkaa piakkoin olla ohi, vaikka toisaalta niitä myös nousee yhä maasta. Näihinkin sopii sama sääntö kuin muihin: istuta moniin eri paikkoihin, niin saat pitkän kukinnan!

Ensimmäisenä kukkaan tullut tupas saniaistarhassa on ohi ehkä jo huomenna; kukat ovat levinneet selälleen ennen kuin ne varisevat. Olin arvellut Koska kukkii -haasteessa, että talventähti tulisi kukkaan vasta 11. huhtikuuta – se meni totaalipieleen.

Ruskopenkissä on paras talventähtiesiintymä ja kirkkaankeltaiset kukat loistavat ihanasti auringossa yhdessä keltasävyisten krookusten kanssa.

Edessä on turkinlumikello ja pikarililjaristeymä 'Sunset' – mahtavan värinen maasta noustessaan sekin! Idänunikotkin ovat jo reippaina kasvussa. Oi tätä onnea; kevät!

Huhtikurjenmiekka Iris Reticulata-Ryhmä

Kevätkurjenmiekka Iris reticulata

Lumikurjenmiekka Iris histrioides

Pikarililja Fritillaria

Silkkipioni Paeonia daurica ssp. wittmanniana

Sinivuokko, lehtosinivuokko Hepatica nobilis

Talventähti Eranthis

Turkinlumikello Galanthus woronowii

Talventähdet auki

 En tiedä, minä päivänä ne ensimmäisen kerran avautuivat, mutta tänään niitä ainakin on puolittain auki!

Vaikka päivä on pilvinen ja kolea, näyttää edistynein talventähtitupas tältä. Tämä on italiantalventähteä; sen tunnistaa leveistä, vihreistä varsilehdistä ja siitä, että laji tuottaa siementaimia.

Olin veikannut ensimmäisen talventähden avaavan kukkansa vasta 11.4. – käsittämättömän myöhään. Ilolla totean, että veikkaukseni meni pieleen.

Seuraava veikkauspäivämäärä oli 'Halkis' -kevätkurjenmiekalle, mutta en tiedä, onko niitä enää olemassakaan. Myyriä, myyränkoloja ja myyrien mylläämää maata on ihan hirveän paljon joka puolella, myös muotopuutarhassa. Tästä myllätystä kohdasta kuitenkin nousee pari 'Katherine's Gold' -huhtikurjenmiekkaa, joten toivon, että viereisessä penkissä on myös edes yksi 'Halkis' elossa. Arvaukseni mukaan sen pitäisi kukkia jo ylihuomenna, mikä ei takuulla toteudu, kun versoja ei näy vielä ollenkaan.

Lähimpänä kukkimista on alppipenkin purppurainen "Caucasica"; kevätkurjenmiekan kaukaasialainen muoto. Tällä on hirmuiset panssariesteet ympärillä, sillä viime keväänä myyrät söivät nuput. 

Ihme kyllä, kukka on tulossa, vaikka tämä yksilö versoi jo tammikuussa. En mitenkään voinut uskoa, että kukkanuppu voisi sietää kovat pakkaset. Versojen vaalea väri paljastaakin niiden pakkasvauriot. Nuput ilmeisesti odottivat vähän alempana. 

Vuoristolajina kevätkurjenmiekka on tietysti hyvinkin kestävä, mutta silti näiden kukkien kestokyky yllättää kevät toisensa jälkeen.

Alppipenkkikin on täynnä myyrien kaivuujälkiä. Otin hetkeksi verkon pois kurjenmiekan yltä – se on epämääräinen vihreä läntti oikealla – kun halusin kuvaan ihan vieressä olevan myyrän kaivaman kuopan, jossa on kasvijätettä. Epäilemättä kevätkurjenmiekkojen versonpaloja, murh.

Voi hitsi, ja tällaista on siis lähes kaikkialla. Vanhan talon edustalla lupaavasti nousseet 'Sheila Ann Germaney' -huhtikurjenmiekat ovat kaikki hävinneet, tilalla on kuoppia.

Ikävä kyllä verkko ei suojaa, ellei sitä ole maan sisässäkin. Alppipenkkiin en ollut tajunnut sitä laittaa, sillä en kuvitellut myyrien pystyvän tuhoamaan kivistä, hiekkaista kasvupaikkaa, mutta näköjään ne pystyvät siihenkin.

Ensimmäiset tänä keväänä löytämäni talventähdet ovat nämä ruskopenkin turkintalventähdet, mutta ne eivät ole vielä auki. Voi olla, että kukkia avautui sillä välin, kun olin kaupungissa, jonakin aurinkoisena päivänä.

Kuvassa näkyy myös krookuksen nuppu, se lienee 'Bronze Beauty' -armeniansahrami.

Ja nämä ovat 'Little Amber' -sahrameita, laji on Crocus × leonidii. Vieressä voi nähdä tulppaaninversoja. En uskalla sanoakaan, sillä myyrät saattavat lukea tätä, mutta jostain kumman syystä ne eivät ole löytäneet ruskopenkkiäni – vielä.

Ruskopenkin yläosassa on ensimmäinen Gold Laced -loistokevätesikko avannut ensimmäisen kukkansa!

Pisimmällä olevat turkinlumikellot ovat todellakin pitkällä. Nämäkin elävät ruskopenkissä. Toisaalla, mäntyjen alla, ne ovat vasta nousemassa maasta. Kuva havainnollistaa senkin, miten hyvä olisi leikata kuivat perennanvarret ajoissa. Nyt se on vähän vaikeaa.

Sitten seuraa lumikello-oikaisu. Väitin tämän olevan 'Charlottea', mutta nyt, kun katson kookkaita nuppuja, totean, ettei voi olla. Sen pitäisi olla pienikukkainen lajike.

Tutustuin puutarhapäiväkirjani istutusmuistiinpanoihin tarkemmin. Toden totta; Charlottet elävät ihan toisessa päässä Rohania ja siellä on kyllä yksi tulossa kukkaan ensimmäistä kertaa. Mutta tämä onkin kesällä 2023 istutettu 'Atkinsii', ja tämä myös kukki jo viime keväänä; miten en sitä muistanut.

'Atkinsii' on risteymälajike, jonka ulommat kehälehdet ovat todella pitkät, siitä nuo pitkulaiset nuput. Kun tulisi aurinkoinen päivä, kukkia myös avautuisi, mutta nyt tuntuu, että täällä lounaissaaristossa eletään kestokoleudessa ja pilvessä tai sumussa. Seuraava aurinkoinen päivä on luvassa vasta ensi maanantaille!

No, eipähän kevät etene liian nopeasti.

Rohanissa on tulossa kukkaan myös upea Helleborus atrorubens.

Ja siellä Rohanin toisessa päässä, missä Charlottekin asustaa, kukkii ihanan runsas puistolumikello 'Viridapice'.

Sekä – nyt jo – kriminlumikello. Tietääkseni tämän pitäisi olla selvästi myöhäisempi kuin edellisen kuvan 'Viridapice', joka kasvaa aivan tämän lähellä, mutta nyt ne ovat samanaikaisia. Lumikellojen aikataulut heittävät melkoisesti vuodesta toiseen.

Kriminlumikellon lajinimi plicatus tarkoittaa taitettua tai laskostettua. Suomen sana pliseerattu on samaa perua. Tämän lajin leveiden lehtien ulkoreunat ovat taittuneet taakse päin; se on varma tuntomerkki, sillä muilla lumikelloilla niin ei ole. Vertaa vaikka aiempaan kuvaan 'Viridapice' -puistolumikelloista: niillä on puistolumikellolle tyypilliset, hyvin kapeat lehdet, jotka ovat harmaanvihreät, kun kriminlumikellolla ne ovat selvästi kirkkaanvihreät.

Lopetan terveisiin kostealta kevätniityltä: siellä puistolumikellot, sekä kerrotut että yksinkertaiset, ovat täydessä kukassa, ja niityn laidalla kukkii puuteripaju 'Mount Aso'. Otin sen ympäriltä hetkeksi suojaverkon pois kuvaa varten, mutta viime keväästä viisastuneena pistin sen myös saman tien takaisin, ettei jänis ehdi katkoa versoja ja pilata tätä ihanaa näkyä vaaleanpunaisista pajunkissoista.

Mukavaa pääsiäisen odotusta!

Armeniansahrami Crocus angustifolius

Huhtikurjenmiekka Iris Reticulata-Ryhmä

Italiantalventähti Eranthis hyemalis

Kevätkurjenmiekka Iris reticulata

Kriminlumikello Galanthus plicatus

Loistokevätesikko Primula × polyantha

Puistolumikello Galanthus nivalis

Puuteripaju Salix gracilistyla

Turkinlumikello Galanthus woronowii

Turkintalventähti Eranthis cilicica

Taitaa tulla huti

 Koska kukkii -haasteeseen nimittäin. Kolme päivää sitten veikkasin talventähden tulevan kukkaan vasta 11.4. – järkyttävän myöhäinen veikkausaika, mutta kun niistä ei ollut vielä näkynyt mitään ja maa on niin pirskatin roudassa. No, heti seuraavana päivänä löysin nuput.

Lauantaipäivä oli aamusta asti sumuinen ja kolea, niinpä en odottanut keväältä suuria edistysaskelia. Tällainen sää oli meillä muuten koko viikonlopun. Siinä, missä joka toisessa puutarhablogissa hehkutettiin upeaa keliä ja lämpöä, meillä värjöteltiin sumussa ja +2 asteessa.

Siitä huolimatta löysin talventähden nuput ruskopenkistä!

Olen istuttanut talventähtiä eri puolille puutarhaa. Ruskopenkki on keväällä aika märkä, mutta ainakin se on aurinkoisessa rinteessä, vaikka ylärinteestä valuukin koko ajan vettä. Se ei tunnu talventähtiä haittaavan. Nämä taitavat olla turkintalventähteä kapeista tukilehdistä päätellen.

Ruskopenkin yläosassa alkaa myös turkinlumikello kukkia, mikä hämmästyttää. Onpas täällä turkkilainen meininki. 

Turkinlumikello on ainakin omassa puutarhassani yleensä selvästi myöhäisempi kuin tähtilumikello ja sen monet risteymät, sekä muut aikaiset risteymät ja tavalliset puistolumikellot. Onkin aika jännää seurata, miten eri aikoina eri lumikellot eri keväinä kukkivat. Tänä keväänä turkinlumikello on yksi aikaisimpien joukossa, kun monina vuosina se on tullut kukkaan jopa kuukautta myöhemmin kuin aikaisimmat sukulaisensa.

Rinteessä ylempänä on Rivendellin jouluruusulaakso. Täältä olen jo osannut etsiä tavallisen puistolumikellon versoja ja nyt ne löytyivät. Takana on tarhajouluruusun kookas lehti, pari sen siementaimea on lumikellojen molemmin puolin.

Vieressä kasvaa pari isoa lehtosaarnea ja ne tuottavat ihanteellista lehtikatetta, joka maatuu nopeasti huippuhienoksi lehtomullaksi. Se on kaikkien kasvien mieleen eikä tuota aarretta tulisi mieleenkään siivota pois.

Muuttolinnut pitävät meteliä mennessään, niinpä ne tulee huomattua. Kurjet rääkyvät lähisuolla, laulujoutsenet töräyttelevät ja merihanhet kaakattavat yli lentäessään. 

Koleasta kelistä huolimatta on kevät!

Niin ja talventähden kukan avautuminen... taitaa mennä sivu suun, sillä tässä on kaupunkireissu. Mutta pääasia, että nuput löytyivät ja varmasti näen niitä kukassa jossain päin puutarhaani, vaikka ensimmäisen kukan avautumispäivämäärä jääkin luultavasti mysteeriksi.

Puistolumikello Galanthus nivalis

Turkinlumikello Galanthus woronowii

Tarhajouluruusu Helleborus × hybridus

Turkintalventähti Eranthis cilicica

Tähtilumikello Galanthus elwesii

Koska kukkii -haaste

 Kiitos Kottikärryn kääntöpiirille kivan haasteen pukkaamisesta tänne päin! Koska kukkii -haaste on kotoisin Hiidenkiven puutarhassa -blogista ja siinä arvaillaan, koskahan muutama eri kasvi mahtaa kukkia.

Valitsin ensimmäiseen arvaukseen kasvin, joka kukki tasan vuosi sitten tänä päivänä. Viime talvi oli lähes olematon, mutta maaliskuun puolivälissä tuli näköjään vähän lunta. Se suli pian ja sen alta kurkistivat iloiset talventähdet. Koska talvi oli lauha, ensimmäiset talventähdet nousivat jo helmikuussa. 

Nyt niistä ei näy vielä mitään. Ne eivät selvästi noudata samaa metodia kuin lumikellot, jotka odottavat maan rajassa ponkaistakseen heti routaisesta maasta, kun vähänkin lämpenee.

Veikkaan, että ensimmäinen talventähti avaa kukkansa 11. huhtikuuta. Se on tosi myöhään, mutta nyt maa on niin jämäkässä roudassa, ja nämä ilmeisesti tarvitsevat sitä, että maa sulaa. Toivon, että veikkaus menee pieleen ja ne kukkivat jo ensi viikolla! Epäilen, kyllä.

Tasan vuosi sitten kukkivat myös ensimmäiset huhti- ja kevätkurjenmiekat. Niiden versoja on jo jonkin verran noussut, mutta kokemus kertoo, että niiden nousu on äärimmäisen hidasta, kun on näin viileää ja maa jäinen. Nuppukin saattaa näyttää avautumisvalmiilta yli viikon ajan ennen kuin suvaitsee aueta. 

Koska haasteessa täytyy veikata kasveja, joiden nuppuja ei vielä näy, veikkaan spesifisti tätä 'Halkis' -kevätkurjenmiekkaa, sillä näistä ei näy vielä versonkärkeäkään. Tähän veikkaukseen sisältyy iso riski, sillä myyrät ovat myllänneet muotopuutarhassa oikein perusteellisesti, tänäänkin päivittelin niiden onkaloita. Voi olla, ettei koko kevätkurjenmiekasta ole jäljellä edes yhtäkään juurimukulaa. Mutta jos on, veikkaan ensimmäisen Halkisin kukan avautuvan 2. huhtikuuta.

Pystykiurunkannukset eivät ole vielä nousseet. Tämä on ruusu-heinätarhassa kasvava ystävältä saatu punakukkainen yksilö. Kuva on viime huhtikuun 13. päivältä, nyt veikkaan juuri tämän saman kasvin avaavan ensimmäisen kukkansa tismalleen samana päivänä. Kuulostaa vähän aikaiselta, mutta tällä mennään. Elämä ilman riskejä on tylsää.

Koivikon ensimmäinen narsissi availi kukkaansa viime vuonna huhtikuun alkupäivinä, mikä on kyllä varsin aikaista. Tänä vuonna ennustan ensimmäisen narsissin koivikossa avautuvan 1.5. vapun kunniaksi.

Kevät – mikä ihana asia!

Haastan Puutarhan lumo -blogin arvailemaan kukkimisaikoja seuraavaksi.

Tässä vielä haasteen säännöt:

Tarkoituksena on valita muutama kevätkukkija ja arvata, milloin ne alkavat kukkia. Valitsemissasi kasveissa ei saa näkyä nuppuja veikkaushetkellä ja kasvien pitää olla lepotilassa. Poikkeukseksi laskettakoon puuvartiset, joissa saa olla kukkasilmuja. 

Kukinnan alkua saa vauhdittaa esim. lapioimalla lunta pois kukkapenkin päältä, mutta harsot ynnä muut viritelmät lasketaan dopingiksi. Ja tietysti kukinnan alkua saa myös viivästyttää vaikkapa peittämällä lupaavan näköiset piipot lumella, jos jotain niin järjetöntä haluat tehdä. 

Kerro, keneltä sait haasteen ja haasta vuorostasi mukaan muutama kaveri. Jos käyt laittamassa kommentin Hiidenkiven puutarhassa -blogiin haasteen aloituspostaukseen (löytyy helposti blogin selainversion sivupalkista), muiden on kätevä käydä sieltä tarkistamassa, ketkä ovat jo osallistuneet haasteeseen. Raportoi myöhemmin keväällä, kuinka hyvin kukkakevään ennustaminen sinulta onnistui. Jos sinulla ei ole omaa puutarhaa, voit aivan hyvin osallistua haasteeseen arvuuttelemalla, milloin bongaat vaikkapa ensimmäisen leskenlehden kukan työmatkasi varrelta, krookuksia lähipuistossasi tai tulppaanin kaverin puutarhasta.

Huhtikurjenmiekka Iris Reticulata-Ryhmä

Kevätkurjenmiekka Iris reticulata

Pystykiurunkannus Corydalis solida

Talventähti Eranthis

Sekalaisia kukkia ryteiköissä

 Kuvista tulisi kauniimpia, jos siivoaisin oksia, lehtiä ja perennanvarsia johonkin, mutta se olisi totuuden peittelyä. Sitä paitsi en edes halua siivota hyvää maatuvaa ainesta pois kukkapenkkieni päältä. 

Niin että näillä mennään. Oletko valmis ryteikkökuviin?

Muotopuutarhaan on ilmestynyt uusia kukkia. Kuvassa ylimpänä on pikkuruinen pikkusinililja 'Rosea'. Niitä olin jo ehtinyt etsiä, kun ne kuuluvat aikaisimpiin sipulikukkiin. Tai heti aikaisimmista seuraaviin!

Sen alla on krookus; luultavasti 'Pickwick', samaa lajiketta kasvaa viereisessä penkissä. Alimpana on virvalilja eli kevätmyrkkylilja. Ne ovat ilahduttavasti vähän lisääntyneet.

Viereisessä penkissä kurjenmiekat punnertavat vaahteranlehtien seasta. Lisäksi osa vaaleista 'Katharine Hodgkin' -huhtikurjenmiekoista kukkii laventelien seassa. Olen istuttanut ne niin kauan sitten, että laventeleita oli vasta yksi ja sekin oli pieni taimi. Sittemmin se on kasvanut ja tuottanut siementaimia.

Ylipänä kuvassa nousee ternipikarililja. Tämän väritys on jännittävästi aivan vihreä, kun toisessa on punertavuutta.

Muotopuutarhan kolmannessa penkissä ilahduttaa 'Frozen Planet', huhtikurjenmiekka tämäkin, eli monen lajin risteymä.

Istutin syksyllä lisää 'King of the Striped' -krookuksia vuokko-esikkopuutarhaan. Ihanaa, kun nyt niitä on näin paljon. Tämä on hurmaava viirullinen lajike, kuten 'Pickwick'.

Paras talventähtitupas kukkii vielä juuri ja juuri, seuranaan 'Snow Fox' -lumikellot. Ilahduin valtavasti, kun huomasin kymmeniä pikkuruisia siementaimia talventähden ympärillä. Ne tunnistaa tähtimäisistä lehdistä, kuvasta niitä tuskin kunnolla erottaa. 

Tämä on ihanaa, sillä usein myynnissä oleva talventähden risteymälajike on steriili eikä tee itävää siementä. Sitä saattaa saada yhtä hyvin, vaikka pussissa lukisi italian- tai turkintalventähti. Tämä tupas on aitoa italiantalventähteä.

'Dawn' -heiden (Viburnum × bodnantense) nuput ovat edelleen kiinni. Puska näyttää aika ruokottomalta villatupoin koristeltuna, mutta pakkassuojavillaa oli aika vaikea irrottaa riipimättä nuppuja, ja toisaalta villan sanotaan suojaavan peuroilta. Peurat kun rakastavat heisiä.

Kurkataan sitten tässä heinäkasassa olevaa jouluruusua. Tämän piti olla viherjouluruusu, mutta ei ole. Nätti se kyllä on.

Kurkistus kukan sisään!

Tästä heinäkasasta kurkistaa tyräkki Euphorbia × martini 'Ascot Rainbow'. Suojasin kaikki kolme taimea, sillä edellinen taimi kuoli talveen, mutta tänä lauhana talvena ei ehkä olisi tarvinnut. Mutta koska lajike on selvästi talvivihanta, on suojaus varmaan aina hyväksi.

Seuraava rytöpenkki on mäntyjen alla. Viskon siihen kaikki myrskyjen männyistä katkomat oksat. Tällä hetkellä alue näyttää silti oikein mukavalta (minun silmiini), kun kukassa on turkinlumikello, vaaleajouluruusu, persiansinililjat ja vaaleansinikukkainen imikkä. Ihastuttava vaaleasävyinen kokonaisuus tummempien havupensaiden seassa.

Risut suojaavat myös syödyksi tulemiselta. Imikät kuuluvat peurojen suosikkiruokiin, ja vaikka niitä ei enää niin tiuhaan puutarhassani tepastele, on jänis syönyt tästä penkistä kahden jouluruusun kaikki kukkavarret. Ne ovat niitä, jotka olisivat kukkineet koko talven. Nyt on kukassa vain yksi myöhemmin kukkaan tullut. Jäniksellä lienee jo muuta puuhaa.

Musti esittelee mutapuutarhaa (panttereiden juomalampea), rytöinen sekin. Tällaista täällä on. 

Tänään oli kolea, sumuinenkin päivä, mutta ehkä huomenna aurinko paistaa!

Huhtikurjenmiekka Iris Reticulata-Ryhmä

Imikkä Pulmonaria

Italiantalventähti Eranthis hyemalis

Kevätmyrkkylilja Colchicum bulbocodium

Persiansinililja Scilla mischtschenkoana

Pikkusinililja, pikkukevättähti Scilla bifolia

Ternipikarililja Fritillaria raddeana

Turkinlumikello Galanthus woronowii

Vaaleajouluruusu Helleborus niger

Keltaisia pisaroita

 Jos muotopuutarhassa on sininen lämpäre, on ruskopenkissä pikkuruisia keltapisaroita.

Ruskopenkistä ei saa kokonaisuutena sellaista kuvaa, jossa kukista erottuisi yhtään mitään. Niinpä kuvasin sen osina. Siellä täällä on ihania keltaisia ilopilkkuja. Penkin länsilaidalla kukkii talventähtiä ja krookuksia; tässä kuvassa on kolmea eri krookusta. 

Villakasa on Emily Brontë -ruusun talvisuojausta, en ole vielä poistanut villoja talvenarkojen ruusujen tyviltä enkä vielä poistakaan vähään aikaan. Vaikka kaikki ruusut näyttävät tekevän silmuja ihan versojen ylimmistä osista.

Tämä erittäin kaunis krookus on ilmeisesti armeniansahrami, vaikka näyttää melko erilaiselta kuin puutarhani entiset armeniansahramit. Ehkä niitä on vähän eri sävyisiä muotoja, netin kuvahaun perusteella ainakin. Jotkut kukat ovat hieman litistyneitä, sillä kissat käyvät piehtaroimassa viereisen kissanmintun luona.

Jälkilisäys: tämä on varmaankin armeniansahramin lajiketta 'Bronze Beauty', vaikka pussissa piti olla vain peruslajia.

Musti esittelee kissanminttua ennen kuin pätkin kuivat perennanvarret penkin katteeksi.

Armeniansahrami lähempää. Ihan huikea tuo viininpunan ja vaaleankeltaisen yhdistelmä. Taustalla on kirkkaankeltainen talventähti.

Muutaman metrin päässä, ruusuherukan alla, on vanhempia armeniansahrameita, jotka näyttävät tältä. Netin kuvahaullakin tulee enemmän tämän näköisiä. Aivan ihana on tämäkin.

Takaisin ruskopenkkiin. Penkin alarinteessä on Crocus × leonidii 'Little Amber' eräänä kuuraisena aamuna. Toinen tämän lajikkeen vanhemmista on ilmeisesti armeniansahrami ja yhdennäköisyyden voi huomata.

Little Ambereita ryhmäkuvassa. 

Aivan ruskopenkin alimmassa päässä on ihana ilopilleri. Tämän lajista tai lajikkeesta ei ole tietoa – olen ehkä siirtänyt jonkin armeniansahrameista ruusuherukan alta tähän. Keltaiset pitkät lehdet kuuluvat 'Solar Flair' -isopiipolle. Se pysyy lehdessä koko talven.

'Orange Monarch' (Crocus olivieri subsp. balansae) on aivan ihanan värinen, mutta se omaa maailman lyhyimmät kukkavarret! Tämäkin tyyppi kukkii ruskosormustinkukan lehden alla. On se siellä varmaan turvassa jäniksen hampailta.

Eikä tämä ryhmä paljon paremmalta näytä. Tälle lajikkeelle ei kovin hyvin sovellu tyylini pätkiä kuolleet perennanvarret kukkapenkin päälle. Näillä pitäisi vain olla paljas multapinta, sillä 'Orange Monarch' näyttää kukkivan aivan maanpinnassa siitä huolimatta, mitä katetta sen päällä on. Mutta siihen en täällä tuulisessa saaristossa rupea. Olenkin sittemmin keskittynyt hankkimaan muita sahrameita.

Ruskopenkistä nousee muutakin. Tulppaaninlehtiä näkyy monessa kuvassa, ja tässä – turkinlumikelloista oikealle – nousee keisarinpikarililja. Istutin sen viime syksynä, joten odotan suurella jännityksellä tämän väritystä. Lajikkeen pitäisi olla 'Sunset', jolla on erityisen ruskehtavat lehdet ja oranssit kukat. Oikea herkku siis.

Ensimmäisten narsissien kukintaan ei välttämättä mene montaa viikkoa. Ruskopenkissä on yhdet aikaisimmista puutarhani narsisseista: tarhasyklaaminarsissi 'Jetfire', ihastuttava kelta-oranssi ilopilkku.

Jossain vaiheessa voin jo ottaa laajempia näkymäkuvia, joista erottuu kukkia!

Armeniansahrami Crocus angustifolius

Isopiippo Luzula sylvatica

Keisarinpikarililja Fritillaria imperialis

Kissanminttu Nepeta cataria

Ruskosormustinkukka Digitalis ferruginea

Talventähti Eranthis

Tarhasyklaaminarsissi Narcissus Cyclamineus-Ryhmä

Turkinlumikello Galanthus woronowii