Kasvimaan kiveys kukkii

 Ei kyllä ollut tarkoitus.

Löysin kiveykseltä tänäkin vuonna tähkäverbenan. Kasvi on aivan ihana, ja olin monen vuoden ajan yrittänyt näitä istuttaa ja kylvää ennen kuin onnistuin hankkimaan taimen, joka jäi elämään ja tuotti siementaimiakin. Mutta ei niiden kiveyksellä pitäisi kasvaa. Siinä kasvaa tosin paljon muutakin, kuten kuvan taustalta näkyy.

Tähkäverbena, joka kasvaa siellä missä pitää, elää kasvimaan viereisessä ruusutarhassa. Tämä on siementaimi, emokasvi olisi kuvasta oikealle.

Hankin taas talvella vaaleanpunakukkaisen tähkäverbenan siemeniä ja kylvin ne kevättalvella saamaan kylmäkäsittelyä, mutta ne eivät taaskaan ole itäneet. En ole koskaan onnistunut saamaan niitä itämään. Tai kerran kyllä löysin kukkivan kasvin mystisestä paikasta, jonne minun oli täytynyt kipata epäonnistunut kylvös. Mutta sittemmin sekin hävisi.

Kasvimaan nurkan pienen istutusalueen vieressä kiveyksellä kukkii tiibetinkoirankieli, tai näitä on siellä kaksikin. Varsinaiselle istutusalueelle se ei ole tällä kertaa onnistunut tuottamaan taimia.

Kasvimaa on järkyttävässä kunnossa. Kiveyksillä rehottavat rikkaruohot ja itse istutuslaatikoissa rehottaa kaikki muu paitsi se, mitä niissä pitäisi kasvaa. Mutta tuo kiveys harmittaa eniten. Jotkut maanrakennuskankaat päästävät kaiken kasvamaan lävitseen. Kiveyksen purkaminen ja uuden kankaan – tai mieluummin kattohuovan – laittaminen olisi tosi työlästä. Paikoitellen kiveykseni on täynnä kortetta ja juolavehnää, nokkosta ja mesiangervoa eli kaikkea, mitä siellä alla kasvaa. Mutta onneksi ei kaikkialla. Maanrakennuskankaissa on näköjään isoja eroja.

Istutuslaatikoihin kylvettyjen kukkien ja vihannesten kasvu on sen sijaan surkeaa joidenkin lajien kohdalla. Ruusupavut tosin itivät ja kasvavat siitä huolimatta, että kylvin ne jo huhtikuun puolivälissä. Silloin kun oli niin lupaavan lämmintä. Eihän papuja pitäisi missään nimessä niin aikaisin kylvää. Peitin ne ja viereiset perunat vanhalla, pariin kertaan taitellulla lakanalla. Eivätkä ne kuolleet. Itivät vain ennätyshitaasti.

Edessä on kukka, huomaatko? Sinisalvia 'Oxford Blue' se siellä, jopa kukassa kymmensenttisenä rääpäleenä. Tarkoituksena oli saada tämän laatikon päätyyn ihana sininen kukkameri.

Nyt ensimmäiset ruusupavun kukat ovat auki ja onpa se ihastuttavan värinen! Lajike on 'Celebration'. Siemenet lähetti ystävä ja kollega.

Hajuherne 'Wiltshire Ripple' on myös tullut kukkaan. Aiemmin kukkineille kävi vähän huonosti, kun kaupunkiviikon aikana oli kova kuumuus ja ne kuivuivat pahasti. Palkoja kyllä tuottivat. Minun pitäisi toimertua leikkaamaan ohikukkineet, jotta saisin uusia kukkia niistä, jotka vielä ovat elossa – kasvimaa on ollut täysin heitteillä jo pidempään. 

Viime vuonna maahan jääneistä pikkuruisista porkkanoista on kasvanut kauniita kukkavarsia.

Jonakin vuonna kylvetyistä 'Dara' -rikkaporkkanoista on tullut kukkimisikäisiä. Aivan ihanaa. Tämä on niin kaunis.

Tässäkin penkissä kukkivat viimevuotiset porkkanat. Niitä nostin keväällä myyränloukun syötiksi, mutta joitakin jäi yhä maahan. Toissa iltana laitoin ylärinteestä löytämääni onkaloon myyränloukun ja tällaisen kukkivan porkkanan puisevan juuren, ja eilen nostin maasta – vesimyyrän! Tämä on ensimmäinen vesirotta sitten kevään. Tavallaan hyvä, että alan taas saada niitä loukkuun, tavallaan ikävää, että niitä nyt sitten kumminkin yhä vain (tai jälleen) on.

Muistin viimein toissa päivänä istuttaa itäneet perunat tähän renkaaseen, jossa ei keväällä kylvetyistä kasveista kasva muita kuin tuo hajuherne 'Franciscus Cupani'. Kirveli kylväytyy itse vuodesta toiseen.

Vieressä on perunoita muoviruukuissa. Kun nyt äitini oli täällä viikon ja tarvitsin perunoita, tulin kipanneeksi yhden ruukuista, sillä viljelylaatikon perunat ovat edelleen pääosin minikokoisia. Muoviruukkujen perunoiden naatit ovat kuihtuneet, minkä arvelin olevan huono juttu, mutta sieltäpä nousikin komeita mukuloita!

Loppukevennyksenä vielä retiisisato. Mainitsin jo aiemmin, että en pidä retiiseistä yhtään, ne ovat aivan liian kitkeriä makuuni. Tänä vuonna yritin nostaa pari niistä mahdollisimman nuorina, mutta ne olivat silti aika hirveitä. Mutta ovathan ne ihan kauniita kukassa! Lisäksi tulin maistaneeksi retiisin siemenpalkoja, kun jostain luin, että ne olisivat kulinaarista herkkua. Ne ovat tosiaan vähän vähemmän kitkeriä kuin juuret. Oikeastaan kaikkein herkullisin osa retiisistä on kukka, mutta niitä en ole ennättänyt syödä tänä kesänä ollenkaan.

Tässäkään laatikossa ei paljon kasva sitä, mitä piti. Silkkimalopit itivät ja kukkivat, kehäkukat ovat itsekseen kylväytyneitä viime vuodesta. Vasempaan alakulmaan kylvin pinaattia ja pari pikku taimea tuli, mutta sitten ne kuivuivat. Salaattia tulee, se kasvaa retiisin kaatuneiden varsien alla. Ja yhdessä kulmassa on kolme mangoldin pikkuista taimea.

Nyt taitaa viimein olla aikaa hoitaa kasvimaata, kun kesän viimeinen vieras eli äitini lähti eilen ja työssäkin on leppoisampi hetki. Näennäisesti. Oikeasti minun pitäisi tahkota juttuja seuraavaan Pihakalenteriin, mutta kaipa niitä ehtii tehdä puutarhan raivaustöiden ohessa.

Niin ja en ole ehtinyt edes vielä aloittaa sen ajattelemista, mikä on tämän kesän varsinainen remppaprojekti! Mutta hei, siemenpussilaatikosta löytyi vieläkin retiisin siemeniä. Ehkä ne voisi kylvää.

Hajuherne Lathyrus odoratus

Rikkaporkkana Daucus carota

Ruusupapu Phaseolus coccineus

Sinisalvia Salvia patens

Tiibetinkoirankieli Cynoglossum amabile

Tähkäverbena Verbena hastata

Sen edestään löytää

 ... jonka ohi kulkee koko kesän.

Kasvimaan kiveys on ollut paitsi kesken myös huonolla hoidolla. Olen havainnut kasvintaimia kiveyksellä, mutta ollut olevinaan liian kiireinen nyppiäkseni enempää kuin pari ohimennen. 

Nyt päätin ottaa siitä niskalenkin. Jostain oli päässyt sormustinkukkakin siementämään – kunpa noin komeita lehtiruusukkeita kasvaisi kukkapenkkiinkin!

Tähkäverbena, jonka talven yli selviämisestä haaveilin vuosia, on viimein asettunut puutarhaani. Ilmeisesti vain piti hankkia riittävän elinvoimaista kantaa ja sellaista löytyi Sotkamon Taimistosta. Se on tehnyt siementaimen jopa kiveyksen väliin!

Tämän kasvupaikalla ei olekaan laastia tai betonia kivien väleissä, vaan pelkkää hiekkaa, tai saviuunilaastia, mutta se sulaa ulkosalla hiekaksi. Tässä on yksi parannuskohde nyt, kun sain kuivabetonia ja laastia.

Musti esittelee. Tämä ei ole edes pahin kohta. Tämäkin tosin taitaa olla kohta, jossa ei ole kunnon laastikerrosta. Olen ollut laastin kanssa erittäin säästeliäs siksi, että sitä ei ole lähes koskaan tarpeeksi.

Maanrakennuskankaissakin on isoja eroja. Joistakin puskee ainakin korte saman tien läpi. Tässä taisi olla sellainen kangas.

Tekstistä selvisi ainakin se, että betonin tai laastin puute vaivaa. Minulla on jatkuvasti noin kolme projektia kesken odottaen, että toisin kaupunkireissulta kuivabetonia tai laastia. Pieneen, täyteen pakattuun autooni ei mahdu kuin pari pussia kerrallaan eikä niillä pääse kuin alkuun, kun pitää jo lopettaa.

Eilen oli mahtisää. Olin ajatellut käydä kaupassa Nauvossa, mutta en voinut uhrata puolta päivää pois puutarhahommista. Lisäksi olin ruinannut saaremme facebook-ryhmässä ja saarelaisille soittamalla, jos jollakulla olisi nurkissa betoni- tai laastisäkkejä, joita ei juuri nyt tarvita.

Lottovoitto: sain ostaa 5 pussia betonia ja vajaat 2 pussia laastia. Haa! Kasvimaan harmillisesti kesken mutta lähes valmis kiveys tuli viimein valmiiksi eilen!

Oven tällä puolen on ollut pieni kasa sopivia kiveyskiviä odottamassa; ärsyttävä kasa kiertää ja lisäksi ärsyttävä muistutus keskeneräisyydestä. Eipä ole enää kesken!

Lisäksi saan sunnuntaina vielä 4 pussia betonia ja varmaan vielä vajaan pussin laastiakin. On tämä huippua. Kyllä ruinaaminen kannattaa.

Kiveyksessä on kaikkea sekaisin: iso vanhastaan paikoillaan ollut laakea kivi (näkyy edellisissä kuvissa), itse tekemiäni betonilaattoja ja maata kaivaessa nousseita kiviä ja tiiliä. Kesäkuussa maasta kaivamani Höganäs-tiili pääsi paraatipaikalle.

Osa tiilistä murenee pakkasissa, mutta tiilimurske on ihan hyvä kiveyksen pinta myös. Toivon kyllä, ettei hieno ankkureileimainen tiili hajoa.

Minulla oli tänään asiaa kuva-arkistooni työasioissa. Löysin kuvan maaliskuulta 2015, jolloin olin kasvimaan kiveysprojektissa alle puolivälissä. Alue, jonka sain valmiiksi eilen, on kuvan oikeassa yläkulmassa. Tuolloin siellä ei ollut vielä muuta kuin heinikkoa. Ja se yksi iso laakea kivi. Ja lisää kiviä.

Pistetään vielä paremmaksi. Tässä on kasvimaan ja ruusutarhan alue toukokuussa 2006, kun kävin katsomassa tätä myytävää tilaa.

Tässä lähes sama näkymä tismalleen vuoden takaa. Niin kauas piti kelata, että löysin suunnilleen saman näkymän. En selvästikään ota riittävästi näkymäkuvia. On totta, että kamerassani on useammin zoom- tai makrolinssi kuin laajakulma; kukkien kuvaamista varten.

Tasan vuosi sitten ähersin uuteen mustaan peräkärry-pihavajaani ikkunan kasvimaan puolelle ja otin siitä tämän kuvan.

Siirrytään seuraavaksi kuvan oikeaan reunaan eli ylärinteeseen navetan ja vanhan talon väliin, missä on (olevinaan) hedelmätarha.

Siellä näytti tältä silloin toukokuussa 2006. Kun nyt alettiin vanhoja muistelemaan.

Nyt näyttää tältä. Täälläkin on projekti.

Projekti lähti siitä, että sain naapurilta muutaman metrin pätkän pari metriä korkeaa raudoitusverkkoa viime kesänä. Se on jonkin verran taipuisaa, eli ei sitä suorana pysyvää jämerää tavaraa. 

Olen pyöritellyt ajatusta sen sijainnista ja parhaaksi ideaksi koin ylärinteen hedelmätarhan. Sen jyrkimmän rinneluiskan alle sopisi kaareva köynnöspergola.

Tuumasta toimeen! Tai ensin odotin, että sain kakkoskakkosta, jota sahattiin pihastani kaadetusta isosta kuusesta, joka oli vähän kallellaan. Onneksi tällä saarella on betonisäkkejä tarjoavien ihmisten lisäksi, tai heidän joukossaan, myös sahan omistaja. 

On ihan huippua, että tukit tullaan keräämään pihalta ja ne tuodaan jonkin ajan päästä halutun kokoisena puutavarana takaisin pihalle. Lisäksi saan hakea sahanpurua ja puusilppua kottikärryillä monenlaiseen tarpeeseen, sillä saha on ihan tässä kylässä.

Vanhan navetan päädyn lähellä kasvoi pystyyn kuollut luumupuu (ja kymmeniä juurivesoja) ja sen seassa orjanruusu. Sehän tekee viisimetriset, inhasti koukkupiikikkäät lonkerot joka suuntaan. Pitäisi olla moottoripyöräilijän nahkahaalari suojana. Piikkejä iskee niin reiteen kuin päänahkaankin. 

Ruusu alkoi jo häiriköidä ylös rinteeseen kulkua.

Ruusun ja luumun yhteiset lähtöpassit koittivat nyt. Taistelun jälkeen pihatiellä oli kaksi isoa kasaa. Yhteen kietoutuneena elävänä kasvustona massa oli jotenkin paljon kompaktimpi! Mutta kaipa tässä on sama efekti kuin jos tyhjentää vaatekaapin sisällön sängylle. Että miten nämä kaikki tuonne kaappiin mahtuivat.

Asetin rautaverkon kaarelle, mittasin sen pituisen köyden, jolla merkkasin pergolan linjan ja iskin pari tolpanjalkaa maahan. Yksin kun tekee, täytyy kaikenlaisia keinoja keksiä, joilla saa mitattua ja merkittyä. 

Ensimmäisestä versiosta, joka taisi näkyä pari kuvaa aiemmin, tuli liian laakea ja sen tolpat olivat liian samassa linjassa. Se oli jalkapallomaali. Seuraavana päivänä uusin tolpanjalkojen paikat esteettisemmiksi. Sitten aloin kaivaa kivimuurille linjaa ja asetin ensimmäiset kivet paikoilleen.

Sopivia kiviä piti kaivaa maasta, mutta siellähän niitä on lähes vieri vieressä. Tässä syy, miksen ole leikannut ruohoa tästä rinteestä. Tai olen kyllä aloittanut ruohonleikkurilinjojen raivaamisen, joka tämän projektin myötä sai aimo harppauksen eteenpäin.

Välillä tulee vastaan niin isoja kiviä, ettei niitä jaksa saada ylös. Tässä on etualalla tuollainen kahden mikroaaltouunin kivi (kategoriat ovat leivänpaahdin, mikroaaltouuni ja titanic), se sai kavereineen jäädä. Tuo on lisäksi Mustin suosima tähystyskivi. Näiden kahden kiven ympärille voi hyvin tulla istutusalue.

Sitten muuriin nousi toinen rivi kiviä. Laudanpätkän avulla sain mikroaaltouuni-kiviä pyöritettyä toiseen kerrokseen. Verkko on rullalla toisen tolpan ympärillä, jotta se on poissa tieltä. 

Koversin takana näkyvää jyrkkää rinneluiskaa, heti kivimuurin takana maa on korkeammalla. Näin muuri ei jökötä tyhmän näköisesti irrallaan, vaan on toivoakseni luontevammin ujutettu maastoon. Rinnesijainnin takia pergolan sisällä oleva alue ei ole ihan tasainen, vaan siinäkin on loivaa rinnettä. Tai katsotaan, mitä saan aikaan. Suunnittelen heti kivien eteen istutuksia, pari kärhöä minulla siihen onkin jo. Istutusten maa saa viettää, mutta sen eteen voisin kovertaa vähän tasaisempaa, niin saisi vaikka tuolin siihen suht suoraan.

Nyt on kiviä kaivettu sopivasti pois ruohonleikkurin tieltä, mutta etu- ja keskialan isot kivet tulevat saamaan kukkapenkin väliinsä, noita en saanut ylös millään.

Rinteessä on satumaisen hyvä multa, mutta myös painajaismaisen paljon vesimyyriä. Toivon, että ruohonleikkuu saa ne jatkossa viihtymään huonommin. Nehän rakastavat tällaista heinikkoista rinnettä.

Tähän tilanteeseen pääsin kolmantena päivänä eli eilen. Luulen, ettei kivimuurista tarvise tuon korkeampaa tullakaan. Sen takana saa maa edelleen viettää vielä ylöspäin rinteenä.

Vielä kuva eilen illalla. Kiveystöillä oli viime päivinä kiire, sillä tälle päivälle eli perjantaille luvattiin oikein kunnon sadetta. Tähän asti kun on ollut satumaisen hienot, kuivat kelit. Halusin saada hommat tehtyä ainakin niin pitkälle kuin pystyn.

Navetasta sen verran: aion joskus rakentaa sen länsipäätyyn, kuvan seinä, kasvihuoneen. Sitten kun ehdin ja tärkeämmät asiat on hoidettu. Siksi siellä on jo vanhat tuvan muurin tiilet valmiina odottamassa.

Öhöm. Ehkä vintin eristämisen jatkaminen olisi tärkeämpää kuin pergoloiden rakentaminen. Tämän takia en ole vieläkään päässyt muuttamaan vanhempaan talooni enkä näillä näkymin vielä muutamaan vuoteen pääsekään. Kun aina on jotakin kivempaa eli maankaivuuta.

Päädyin muuraamaan kivimuurin betonilla, mitä en ole aiemmin tehnyt. Mutta näin se luultavasti pysyy paremmin pystyssä. Sen taakse tulee irtokiviä ja maata.

Yhtenä projektina, johon ryhdyn, kun jaksan, on purkaa pari tekemääni pitkää pengermää ja muurata ne. Ne ovat nimittäin varsinaisia vesimyyräkasvattamoita. En ollenkaan tajunnut sitä pengerryksiä rakentaessani. Edellisessä kuvassa näkyykin toinen pengermistäni, tai pikemminkin ei näy. Se on peittynyt kasvillisuuteen. Kivet ovat liikkuneet, kun myyrät ovat myllänneet. 

Myyrien vuoksi tämä myös on hedelmätarha lainausmerkeissä. Täällä olisi pari kirsikkapuuta ja pari omenapuuta enemmän, jos vesimyyrät eivät olisi syöneet niiden juuria. Niin ja yhtenä vuonna kaatui kuusimetrinen luumupuukin ihan suorilta, kun sillä ei enää ollut juuria.

Tämän kuvan ottamisen jälkeen peitin muurin pressulla, jotta tuore betoni ei liukene sateeseen.

Tällaista täällä. Pihatien ruusu-luumukasa siirtyi navetan toisen puolen heinikkoon ja meille todellakin tuli sade, luit oikein! Yöllä vettä tuli peräti 25 mm, mikä on ihan huippua. Kuivuus taitaa olla takana päin. Tänäänkin satoi vielä muutama milli lisää.

Huomenna, jos ei sada, jatkan projekteja.

On niin ihanaa asua saarella, josta löytyy a) kiviä ja b) avuliaita ihmisiä!

Tähkäverbena Verbena hastata

Uusia kukkia ruusutarhassa

 Ihanaa, kaikenlaista tulee edelleen kukkaan!

Sitten on tietysti myös upouusia taimia. Pienen raivauksen jälkeen kurjenpolvi Dreamland pääsi ruusutarhan etuosaan. Siirsin sen viereen myös jo viime vuonna hankitun 'Summer Sweets' -rohtopähkämön. Se ei näkynyt mihinkään aiemmalta kasvupaikaltaan ruusujen ja pionin välistä, kun on niin matala. Ajattelin sitä välikasviksi, mutta somat kukat on myös kiva nähdä. Tässä ovat nyt molemmat hempeät pinkit vierekkäin ja hyvin nähtävillä.

Kasvien kanssa täytyy aina tarkistaa niiden viralliset lajikenimet ja myös sekin, ovatko ne sitä lajia, jota taimilappu väittää, jotta en puhu läpiä päähäni. Jaahas, pähkämöt on ilmeisesti siirretty takaisin Stachys-suvusta Betonicaan, jossa ne olivat joskus aiemmin. 

Ja Dreamland-kurjenpolven virallinen lajikenimi on 'Bremdream', mikä paljastaa, että sen isä on orkneyläinen Alan Bremner! Tämäpä iloinen yllätys! Hänethän yritin kovasti tavata siellä, mutta en oleillut juurikaan pääsaarella, jossa hän asuu. Hengailin taimimyymälässä, jossa hän kuulemma usein käy, mutta sinä päivänä ei käynyt tuuri. Olisi huippuhienoa päästä haastattelemaan tätä kurjenpolvimiestä. Yhteystietoja kun ei tuntunut kellään olevan eikä mistään löytyvän.

Paikalle, josta pähkämö siirtyi, tarvittiin korkeampaa. Taannoin kirjoitin, kuinka harmittaa, etteivät värimintut oikein viihdy. Ainahan täytyy silti yrittää uusia taimia eri paikoille ja hankin nyt tämän 'Twins' -värimintun. Toivottavasti siitä tulee vähän korkeampi kuin nyt, vaikka tämäkin kelpaa. Pääasia, että pysyy elossa!

Tällä, kuten kurjenpolvellakaan, ei ole tarkempaa lajinimeä. Nämä on niin moneen kertaan risteytetty, etteivät enää edusta mitään tiettyä lajia.

Tähkätädyke, ketoruusuruoho ja kultakärsämö ovat täydellisen korkuisia ruusujen ja pionien välikasveiksi.

En ole enää laskuissa siitä, kauanko kultakärsämö on kukkinut, tai ruusuruoho. Kumpikin kun on varsinaisia maratoonareita.

Ihanaakin ihanammat tähkätädyke ja ketoruusuruoho!

Sitten on hujoppeja. Koristekastikka 'Overdam' on kohonnut jokavuotiseen loistoonsa ja se on syksyn vetonaula pysyessään huojuvasti pystyssä talveen asti. Mutta sen vieressä on jotakin käsittämättömän korkeaa. Siinäpä on luppio 'Cangshan Cranberry'. 

Netissä kyllä lukee, että se voi kasvaa yli kaksimetriseksi, mutta senhän olettaa tarkoittavan jotakin suotuisampaa ilmastoa, vaikkapa Brittein saaria. Mutta että täällä! Ensimmäiseen kukkaan on tullut vähän karpalonpunaista väriä, muuten tämä on vielä nuppuinen. Tulee olemaan melkoinen esitys! Kukkavarsia ei tosin ole kuin muutama. Vielä.

Ruusutarhassa on yksi ruusu kukassa ja yhdessä toisessa on nuppu. Austin-ruusu Lady of Shalott aloittaa vaatimattoman esityksensä. Kuvasta voi nähdä, että joku on syönyt lähes kaikki sen lehdet ja kasvu on muutenkin ollut hyvin kituliasta tänä kesänä. Tässä on kesän ensimmäinen avautuva kukka ja pari nuppua.

Toivottavasti ruusu voi ensi vuonna paremmin!

Yhtä ihanaa väriä on lisääkin, heikinliljassa nimittäin.

Yritän olla rönsyilemättä, jotta jutut pysyvät mukavan lyhyinä, mutta kurkataan nopeasti preerialle, kun se alkaa heti ruusutarhasta. Siellä alkaa olla ränsistynyttä, mutta ihana rohtopunahattu on juuri alkanut kukkia. Omat viimevuotiset (vai jo toissavuotiset?) siemenkasvatukset valkokukkaista 'Hula Dancer' -lajiketta eivät vielä tänä vuonna kuki, mutta lehtiruusukkeet ovat onneksi tallella taustan yksivuotisviidakossa.

Tämä on minusta kaunein punahattu, niin siro, ja ihanat nuo alaspäin kääntyvät terälehdet. Luulin taimen kuolleen talveen, mutta se nousi sittenkin!

Heikinlilja Lilium henryi

Ketoruusuruoho Knautia arvensis

Koristekastikka Calamagrostis × acutiflora

Kultakärsämö Achillea filipendulina

Kurjenpolvi Geranium

Luppio Sanguisorba

Rohtopunahattu Echinacea pallida

Rohtopähkämö Betonica officinalis

Tähkätädyke Verbena hastata

Väriminttu Monarda

Muutama muu kukka

 On nimittäin muitakin kuin ruusuja.

Preerian oranssikeltanot eivät meinaa lopettaa ollenkaan.

Samoin ryytisalvia, siinä on aina vain muutamia kukkia. Olen niin onnellinen siitä, että puska selvisi viimekesäisestä siirrosta ja on yhtä kookas kuin aiemminkin. Se on nimittäin todella kaunis ja haen mielelläni siitä teetarpeita ympäri vuoden.

Muotopuutarhassa kukkii valkokukkainen ranskantulikukka 'Album' komeammin kuin varmaan koskaan aiemmin! Taustalla voi erottaa myskimalvan ja mirrinmintun kukkia, nekin ahkeroivat yhä.

Kirjavalehtinen syysleimu 'Crème de Menthe' lopetti sentään kukinnan, mutta se on koristeellinen kauniiden lehtiensä ansiosta. Kukinnasta huolehtii jättiverbena, joka haarautuu haarautumistaan.

Osa siirtämistäni 'William Dykes' -myrkkyliljoista on kallistunut kurjenmiekan sekaan, mutta siirto on silti onnistunut – nyt kukat näkyvät eivätkä ole muiden takana.

Taustalla on suosikkisalviani: ryytisalvian violettilehtinen muoto 'Purpurascens'. Sen päälle olen toistaiseksi heittänyt talvisuojaksi jonkin kankaan, jotta se talvehtii varmemmin. Lajikkeet ovat jalostetumpina usein arempia kuin perusmuodot.

Latva-artisokastakin toivon talvehtijaa, toistaiseksi en ole onnistunut. Enpä ole onnistunut kasvattamaan syksyyn mennessä tämän kokoista taimeakaan aiemmin, vaan ovat kasvaneet kituliaammin. Ehkä tällä kertaa onnistun. Tämä on keväällä muotopuutarhaan istuttamistani kahdesta taimesta kookkaampi. 

Muotopuutarhan kulmalla on kohta, jossa salaoja yhtyy tienvarren ojaan. Rakensin siihen jyrkän kivipengermän, jonka reunalle istutin 'Darjeeling Red' -vuorikonnantatarta ajatuksella, että se kansoittaa pengermän päällisen ja tuottaa nurmikolle kivan reunan. 

Ensimmäinen toteutui, jälkimmäinen ei – kyllä tuohon joku järkevä reunustus tarvitaan, sillä tatar hakeutuu etelään eli tielle päin ja heinä levittäytyy pihasta päin sen sekaan.

Kitkin heinikkoa tattaren seasta minkä kykenin ja otin uuden kuvan. Tämä on täydellinen syksyn kaunistuskasvi!

Herukkasalvia kukki koko kesän ja kukkii edelleen. Siirsin sen rikkinäisestä kastelukannusta järkevämpään ruukkuun, otin sisälle ja toivon hartaasti, että se talvehtii.

Tarharuostekukka 'George Davison' ansaitsee mitalin syyskukinnasta, sillä viimein vauhtiin päästyään siinä on koko ajan vain enemmän kukkia. Se siirtyi eteiseen, kun yöt ovat niin kylmiä.

Verikurjenpolvien ruska on yhtä komea kuin niiden kukintakin. Taustalla on marja-aronia sävy sävyyn.

Myrkkylilja 'Lilac Wonder' jaksaa vielä kukkia, siinä on hieno intensiivinen sävy.

On myös kukkia, jotka nyt vasta nousevat: syyssahramit! Ihan ihmeellistä, että nämä ilmestyvät nyt ensi kertaa tänä vuonna, vielä myrkkyliljojakin myöhemmin. Tuoreena ja uutena, kuin kukkaset keväällä!

Herukkasalvia Salvia microphylla

Jättiverbena Verbena bonariensis

Latva-artisokka Cynara cardunculus Scolymus-Ryhmä

Marja-aronia – Aronia Prunifolia-Ryhmä

Mirrinminttu Nepeta × faassenii

Myrkkylilja Colchicum

Myskimalva Malva moschata

Oranssikeltano Pilosella aurantiaca

Ranskantulikukka Verbascum chaixii

Ryytisalvia Salvia officinalis

Syysleimu Phlox paniculata

Syyssahrami Crocus speciosus

Tarharuostekukka Crocosmia × crocosmiiflora

Verikurjenpolvi Geranium sanguineum

Vuorikonnantatar Bistorta affinis