Siniset, valkoiset ja vähän hullutkin ilot

 Kuistin edustan pieni istutusalue on osoittautunut hyväksi paikaksi aarteille.

Ensinnäkin himalajanvuokko. Tämähän on kostean paikan kasvi. Rohkenin silti istuttaa sen kuistin pohjoispuolelle, sillä siinä on ainakin viileää. Maa on siinä kuitenkin useimpina kesinä hyvin kuiva, sillä kuistin räystäs yltää paikan ylle. 

Vaan tänä kesänä ei ole tarvinnut kastella himalajanvuokkoa kertaakaan, silti se on kasvanut ennätysmittoihin metriseksi!

Taustalla on kuunlilja 'Sum and Substance', joka on kerrankin kasvattanut useamman lehden ja jopa kukkavarren! Kuunliljat viihtyvät puutarhassani hirmu huonosti, mutta nyt on selvästi kesä niiden mieleen; ilmeisesti sateita on tullut riittävän tiuhaan. 

Himalajanvuokkoa on olemassa valkoheteisenäkin, mutta kohdalleni osui lottovoitto ja sain siniheteisen 'Glacier' -lajikkeen.

Lajikkeen kukkien kääntöpuolissakin on sinerrystä.

Ransu esittelee. Himalajanvuokko ei koskaan aiemmin ole yltänyt kuistin lattiaa korkeammalle.

Kuistin rappujen viereen raivasin viime kesänä tilan pienille aarteille. Akileija-ukkolaukka-rehotus sai väistyä, sillä muutakaan paikkaa en pikkuisille erikoiskasveille keksinyt. Rehotuskasvit pärjäävät toisaallakin siinä rehotuksessa, joka täällä lähes kaikkialla vallitsee.

Kelmeäneidonkannus on hurmaava valkokukkainen varjopaikan sulostuttaja.

Kelmeäneidonkannus on joko neidonkannusten sukua Pseudofumaria tai kiurunkannus Corydalis, luotettavissa lähteissä näkyy kumpaakin nimeä. Oli kumpaa tahansa, se on aivan ihana pikkuruinen keijukaiskasvi.

Tässäkin kuvassa on taustalla kuunlilja: toisin kuin aiemmin väitin, on kumpikin viime kesänä hankituista kuunliljoista yhä elossa! Tässä näkyy raikkaan kaksivärinen vihreä 'Summer Lovin''.

Tässä kuvassa näkyy sekä 'Summer Lovin'' että 'Great Expectations' edessään yhä vain kukkiva kiurunkannus 'Golden Spinners'! Yli kuukausi kukassa putkeen.

Varjosiippa kukki jo juhannuksena, vain yhdellä kukkavarrella, mutta onneksi edes sillä. Se on ihan uskomattoman siro ja kaunis. 

Hankin tälle ja muutamille muille happaman maan aarteille rodomultaa ja lisäsin sitä kasvien tyvelle, toivottavasti se auttaa viihtymään.

Kuistin länsipäästä kuoli pikkujasmike pari vuotta sitten – se teki kuolemaa monta vuotta, kunnes yksikään verso ei enää puhjennut lehteen. Hankin tilalle kauniin kerrotun 'Frosty Morn' -lajikkeen, sillä kaipasin kuistin keinutuolissa nenään leijuvaa ahomansikan tuoksua. 

Tämäpä ei olekaan pikkujasmike, vaikka se taidettiin sellaisena myydä. Koko on kyllä kompakti, mutta tässä pidemmälle jalostetussa (ja luultavasti sekavamman perimän omaavassa) jasmikkeessa tuoksu on makea, gardeniamainen. Ihana tämäkin kyllä on. Toivon, että puska viihtyy. Yritin istuttaa taimen parempaan tuulensuojaan kuin edeltäjänsä, sillä se saattaa olla syy siihen, miksi moni jasmike viihtyy huonosti.

Erityisaarre viimeiseksi. Hullukaali iti ja teki lehtiruusukkeen viime kesänä myllättyäni maata. Tänä vuonna se kukkii. Toivon, että tämä mystisen oloinen kasvi tuottaa uusia siementaimia vähän tiuhempaan – tämä on vasta toinen tässä 20 vuoden aikana. Kumpikin on tietysti aktivoitunut maan mylläyksen tuloksena.

Täytyypä mylläillä.

Himalajanvuokko Anemone rivularis, Eriocapitella rivularis

Hullukaali, kylähullukaali Hyoscyamus niger

Jasmike Philadelphus

Kelmeäneidonkannus Corydalis ochroleuca, Pseudofumaria alba

Kiurunkannus Corydalis

Kuunlilja Hosta

Varjosiippa Vancouveria hexandra

Portaanpielen aarteet

 Puutarhassani on valitettavan vähän kasvupaikkoja pikkuruisille aarteille. Tonttini vain on liian reheväkasvuinen. Kuistin rapunpieli on ehkä hyvä, sillä siinä pikkuiset tulevat huomattua kuten sekin, jos korkeampi kasvillisuus meinaa jyrätä ne.

Raivasin korkean ja holtittoman akileija–ukkolaukkarehotuksen kuistin kulmalta viime kesänä ja toivon saaneeni kaikki varsankellotkin pois. Minulla oli taimisaalis Vakka-Taimesta, jonka aarteita halusin maahan hyvään paikkaan. Tässä yksi aarteista, joka päätyi portaanpieleen: Corydalis buschii eli jokin kiurunkannus, jolla ei ole tarkempaa suomenkielistä lajinimeä.

Tämän pitäisi viihtyä viileässä varjossa, jossa riittää kosteutta – toivon, että tämä talon pohjoispuolen viileä kasvupaikka kelpaa ja riittää. Jossain vaiheessa huomasin lehtien tosin jo laonneen platkuiksi maahan, kääk. 

Ainakin kasvi on tässä paikassa näkösällä ja sadevesitynnyri on ihan vieressä, josta saa hätäkastelua äkkiä.

Kesällä kukkivat siniset kiurunkannukset ovat viihtyneet puutarhassani harmillisen huonosti. Yritin silti uudestaan, kun tällainenkin herkku löytyi Vakka-Taimesta: 'Golden Spinners'. Perimässä lienee safiirikiurunkannusta ja kaiketi myös Corydalis elataa.

Nyt se ainakin kukkii ihan reippaasti! Huomaa hienon punaiset kukkavarret ja tietenkin huikean siniset kukat, kuten safiirikiurunkannuksella. Tämä on myös huomattavan korkea.

Vierestä nousee ihana löytö: viime kesän raivauksen jälkeen ilmestyi hullukaalin lehtiruusuke. Sehän on kasvi, jonka siemenet saattavat uinua maan siemenpankissa kymmeniä vuosia, ehkä tuhansiakin, ja kun maata myllätään, itäminen aktivoituu. Toisena kesänä eli juuri nyt nousee kukkavarsi.

Kerran ennenkin tämä ihmeellinen kasvi on mullastani noussut. Odotan ihmeellisiä tummanieluisia kukkia kovasti.

Vieressä näkyy kuunliljaakin. Siirsin muualla kituvat kuunliljat tähän ja hankin pari uutta. Jostain syystä kuunliljat eivät viihdy puutarhassani juuri ollenkaan, vaan ovat lähes kaikki kuolleet. Kuitenkin tässä aivan rapuissa kiinni on komea 'Blue Cadet' -pehko, joten uskalsin nyt toivoa, että muutkin saattaisivat viihtyä. 

Ostin uuden 'Great Expectations' -sinikuunliljan, kun sillä on niin hieno dickensiläinen nimi ja onhan tuo tavattoman kauniskin. Pariin kertaan sen olen aiemminkin hankkinut ja aina se on kuollut hitaasti mutta varmasti – jospa tässä olisi sille viimein mieleinen paikka.

Taustalla pitäisi olla toinenkin kuunlilja, 'Summer Lovin'', mutta eipä näy. Ehkä se on kuollut. Sen sijaan näkyy ukkolaukkojen vyöry, niitä joutunee vielä kurittamaan. 

Kyllä tässä kasvaa lehtoängelmääkin, mutta se ei ole koskaan innostunut kovin leviämään, joten yritän vaalia sitäkin. Ukkolaukka 'Purple Sensation' on sille sensaatiomaisen ihana kumppani.

Onhan tässä muitakin korkeita, kuten tuo jättimäinen varsi. Istutin pari vuotta sitten 'Pink Morning' -marhanliljaa tähän siinä toivossa, että nyt tulisi sitä oikeaa, suloisen vaaleanpunakukkaista lajiketta. Aiempi yritys tuotti jonkin muun lajikkeen, mutta sitä ei tänä vuonna enää olekaan, myyrät veivät sen sipulit talven mittaan. Ne olivat ruusu-heinätarhassa, joka on kärsinyt huomattavia myyrätuhoja.

Niin että on tässä vähän järjettömiä mittakaava-eroja, mutta puutarha on jatkuva prosessi tarkkailua ja toimintaa. Jotakin tulee taas joskus siirtymään johonkin.

Yritän vaalia joitakin erikoisempia varjohiippoja myös tässä kuistin edustalla. Tämä ihanuus on valkovarjohiipan serkku Epimedium × youngianum 'Roseum'.

Otin varjohiippojen kukkavarsia sisälle pikkuruisiin maljakoihin, sillä kirjoitin niistä artikkelin tällä viikolla ilmestyvään Oma piha -lehteen. Puutarhassa näiden matalien, hentojen ja osittain lehtien alla piileskelevien kukkien kuvaaminen on tuskallisen hankalaa. Niinpä otin varjohiipoista muotokuvia kotikutoisissa studio-olosuhteissa.

Jonkin aikaa työpöytäni kulmalla oli ihana varjohiippojen kukkanäyttely.

Minulla on kyllä ihan paras työ!

Lehtoängelmä Thalictrum aquilegiifolium

Safiirikiurunkannus Corydalis flexuosa

Sinikuunlilja Hosta sieboldiana

Ukkolaukka Allium hollandicum

Keisareita ja kiuruja

 Kevään kukista osa on pikkuruisia, osa lähes suuruudenhulluja.

Niinhän siinä kävi, että punakukkaisen pystykiurunkannuksen ensimmäiset kukat olivat kunnolla auki toissa päivänä. Eilen olisi ollut päivä, jolloin veikkasin niiden avautuvan Koska kukkii -haasteessa.

Niin tai näin päivän päälle, mutta on tämä ihastuttava väri! Tuo veden kielelle.

Ensimmäisen kuvan kiurunkannuksella ei ole lajikenimeä, mutta tämän olen ostanut 'Beth Evansina'. Ystävien kesken "Betti" oli ruukkutaimi ja istutin koko kasvuston könttänä, niinpä kasvusto on alusta asti ollut runsas. 

Ilokseni huomasin nurmikolla tämän lähistöllä punakukkaisia pystykiurunkannuksen siementaimia. Betti oli puutarhani ensimmäinen punakukkainen kiurunkannus, jälkeläisiä on ehtinyt tulla jo monen vuoden ajan.

Tonttini kasvaa laidasta laitaan luonnon pystykiurunkannusta, joka on tällaista violettikukkaista. On mukavaa saada eri värimuunnoksia, kun eri väriset kannat risteytyvät.

Ensimmäisen kuvan punakukkainen kiurunkannus asustaa ruusu-heinätarhassa. Siellä ovat myyrät myllertäneet urakalla. Kuva demonstroi, ettei keisarinpikarililja oikeasti myyriä karkota. Aivan kasvin vieressä on myyrän kolo. Keisareita pitäisi istuttaa aivan kylki kylkeen, ilmeisesti.

Myyriä on todella paljon edelleen. Toivon, että tämän vuoden aikana kannat kääntyvät laskuun, sillä myyriä on ollut huomattavan paljon jo pari vuotta. Viime syksynä niitä oli vielä sitäkin enemmän. Toivoin, että ankara talvi olisi ne tuhonnut, mutta mitä vielä. Myyriä vilisee silmissä ja Supercat-loukku nappaa tunneleista vuoroin vesimyyriä, vuoroin peltomyyriä. Kumpikin syö kasvien juuria ja kukkasipuleita, ikävä kyllä.

Onneksi osa kasveista on kumminkin yhä elossa! Nämä ovat viime syksynä istutettua 'Bowles's White' -sieberinsahramia. Näistäkin on toistaiseksi noussut vain tämä yksi, mutta sekin on iso ilo.

Keisarinpikarililjoina myydään paljon risteymiä, joilla on lajikenimi, mutta ei lajinimeä, sillä ne eivät ole mitään lajia, eivät keisarinpikarililjaakaan. Tämä mahtihienon värinen ruskopenkin komistus on 'Sunset'. Sen vierellä korostuu turkinlumikellojen raikas väritys ja hentous. Vaikka onhan niillä lumikelloksi leveät ja komeat lehdet.

Ihanaa, että lumikellot ovat yhä kukassa, täällä merellä ei ole ollut niin kuuma, että ne olisivat kuihtuneet.

Ruskopenkin toisella reunalla maasta nousee 'Early Bird' -marhanliljoja oikein ponnekkaasti. Ne nostavat isoja multakokkareita tieltään.

Selvästi erottuvin on keisarinpikarililja 'Aureomarginata' eli kirjaimellisesti keltareunainen. Tällä on yhdet kevään makeimmista versoista, siis en tarkoita makua vaan ulkonäköä!

Minulla alkaa olla melkoinen kokoelma keisareita ja niiden tapaisia pikarililjoja, joten toivon voivani joidenkin viikkojen päästä esitellä niiden upeita kukkia monessa eri sävyssä.

Keisarinpikarililja Fritillaria imperialis

Marhanlilja Lilium Martagon-Ryhmä

Pystykiurunkannus Corydalis solida 

Sieberinsahrami Crocus sieberi

Turkinlumikello Galanthus woronowii

Kuningattarien esiinmarssi

 Tänään löytyivät ensimmäiset kimalaiset! Vihdoinkin, olin jo ehtinyt niitä kaivata. Nämä ensimmäiset ovat aina kuningattaria, muut sukupuolet ja säädyt tulevat myöhemmin, kun kuningattaret saavat ne ensin aikaan.

Kevään kimalaiset ovat aina valtavia, sillä kuningatar on kookas. Syystäkin: sillä on koko seuraavan kimalaissukupolven tulevaisuus harteillaan.

Keväiset kurjenmiekat ovat takuuvarmoja kimalaismagneetteja ja se onkin hyvä syy istuttaa niitä. Tässä on huhtikurjenmiekka 'Katharine Hodgkin' ja oikealla lumikurjenmiekka.

Nyt kurjenmiekkoja on avautunut monessa värissä. Ne ovat niin kauniita!

Kevätkurjenmiekka 'Halkis' on saanut lajiketoverin! En ollenkaan huomannut sen nuppua tuolla taempana, mutta kevätkurjenmiekat ovat tällaisia. Kukkanuppu on kapea puikko maan pinnalla, ei sitä välttämättä huomaa.

Krookuksia on alkanut avautua tihenevällä tahdilla. Tämä on kevätsahrami 'Pickwick'.

Paikoin saa jo monta kukkaa samaan kuvaan! Vaaleat pienet kukat ovat persiansinililjaa, muut krookuksia. Tuossa on hyvät apajat pörriäisille ja perhosille. Eilen tapasin kevään ensimmäisen perhosen nimenomaan tässä kohdassa.

Mustin kopin edustalla on ryhmä 'Cream Beauty' -kultasahrameita (tai kultasahramin risteymiä). Oikealla on kirkkaankeltainen talventähti. Niissäkin käy kova pörinä.

Tämä sahrami on istutustietojen mukaan 'King of the Striped', mutta Erkkikään ei ota selvää aiemmassa kuvassa olleen 'Pickwickin' kanssa, kumpi on kumpaa vai ovatko kumpikin lopulta samaa. Joskus olen sitä yrittänyt selvittää, mutta vaikeaa se on.

Matkalla ruskopenkkiin on yksi sahrami tullut nurmikolle vastaan.

Armeniansahrami 'Bronze Beauty' on esiintynyt blogissa aiemminkin tänä keväänä, mutta nyt niitä on enemmän ja kukat ovat auki. Tämä on todella hienon värinen krookus.

'Orange Monarch' on upean värinen, mutta kukkii niin lyhellä varrella, että se on lähes hukuksissa kasvimassassa joka kevät. Onneksi se on näkyvän värinen!

Loppuun sellainen tieto, että olin arvannut punakukkaisen pystykiurunkannuksen tulevan kukkaan ruusu-heinätarhassa 13. huhtikuuta Koska kukkii -haasteessa. Tänään ensimmäinen kukka alkoi vähän raottua, joten lasken kukkimispäiväksi tämän päivän. Huti tuli taas, mutta vain kahdella päivällä.

Onneksi tämä kiurunkannus löytyi, sillä ruusu-heinätarhassa(kin) ovat myyrät myllertäneet perusteellisesti. Kaikki muut kiurunkannukset ovat hävinneet, paitsi tämä yksi.

Armeniansahrami Crocus angustifolius

Huhtikurjenmiekka Iris Reticulata-Ryhmä

Kevätkurjenmiekka Iris reticulata

Kevätsahrami Crocus vernus

Kultasahrami Crocus chrysanthus

Lumikurjenmiekka Iris histrioides

Persiansinililja Scilla mischtschenkoana

Pystykiurunkannus Corydalis solida

Talventähti Eranthis

Koska kukkii -haaste

 Kiitos Kottikärryn kääntöpiirille kivan haasteen pukkaamisesta tänne päin! Koska kukkii -haaste on kotoisin Hiidenkiven puutarhassa -blogista ja siinä arvaillaan, koskahan muutama eri kasvi mahtaa kukkia.

Valitsin ensimmäiseen arvaukseen kasvin, joka kukki tasan vuosi sitten tänä päivänä. Viime talvi oli lähes olematon, mutta maaliskuun puolivälissä tuli näköjään vähän lunta. Se suli pian ja sen alta kurkistivat iloiset talventähdet. Koska talvi oli lauha, ensimmäiset talventähdet nousivat jo helmikuussa. 

Nyt niistä ei näy vielä mitään. Ne eivät selvästi noudata samaa metodia kuin lumikellot, jotka odottavat maan rajassa ponkaistakseen heti routaisesta maasta, kun vähänkin lämpenee.

Veikkaan, että ensimmäinen talventähti avaa kukkansa 11. huhtikuuta. Se on tosi myöhään, mutta nyt maa on niin jämäkässä roudassa, ja nämä ilmeisesti tarvitsevat sitä, että maa sulaa. Toivon, että veikkaus menee pieleen ja ne kukkivat jo ensi viikolla! Epäilen, kyllä.

Tasan vuosi sitten kukkivat myös ensimmäiset huhti- ja kevätkurjenmiekat. Niiden versoja on jo jonkin verran noussut, mutta kokemus kertoo, että niiden nousu on äärimmäisen hidasta, kun on näin viileää ja maa jäinen. Nuppukin saattaa näyttää avautumisvalmiilta yli viikon ajan ennen kuin suvaitsee aueta. 

Koska haasteessa täytyy veikata kasveja, joiden nuppuja ei vielä näy, veikkaan spesifisti tätä 'Halkis' -kevätkurjenmiekkaa, sillä näistä ei näy vielä versonkärkeäkään. Tähän veikkaukseen sisältyy iso riski, sillä myyrät ovat myllänneet muotopuutarhassa oikein perusteellisesti, tänäänkin päivittelin niiden onkaloita. Voi olla, ettei koko kevätkurjenmiekasta ole jäljellä edes yhtäkään juurimukulaa. Mutta jos on, veikkaan ensimmäisen Halkisin kukan avautuvan 2. huhtikuuta.

Pystykiurunkannukset eivät ole vielä nousseet. Tämä on ruusu-heinätarhassa kasvava ystävältä saatu punakukkainen yksilö. Kuva on viime huhtikuun 13. päivältä, nyt veikkaan juuri tämän saman kasvin avaavan ensimmäisen kukkansa tismalleen samana päivänä. Kuulostaa vähän aikaiselta, mutta tällä mennään. Elämä ilman riskejä on tylsää.

Koivikon ensimmäinen narsissi availi kukkaansa viime vuonna huhtikuun alkupäivinä, mikä on kyllä varsin aikaista. Tänä vuonna ennustan ensimmäisen narsissin koivikossa avautuvan 1.5. vapun kunniaksi.

Kevät – mikä ihana asia!

Haastan Puutarhan lumo -blogin arvailemaan kukkimisaikoja seuraavaksi.

Tässä vielä haasteen säännöt:

Tarkoituksena on valita muutama kevätkukkija ja arvata, milloin ne alkavat kukkia. Valitsemissasi kasveissa ei saa näkyä nuppuja veikkaushetkellä ja kasvien pitää olla lepotilassa. Poikkeukseksi laskettakoon puuvartiset, joissa saa olla kukkasilmuja. 

Kukinnan alkua saa vauhdittaa esim. lapioimalla lunta pois kukkapenkin päältä, mutta harsot ynnä muut viritelmät lasketaan dopingiksi. Ja tietysti kukinnan alkua saa myös viivästyttää vaikkapa peittämällä lupaavan näköiset piipot lumella, jos jotain niin järjetöntä haluat tehdä. 

Kerro, keneltä sait haasteen ja haasta vuorostasi mukaan muutama kaveri. Jos käyt laittamassa kommentin Hiidenkiven puutarhassa -blogiin haasteen aloituspostaukseen (löytyy helposti blogin selainversion sivupalkista), muiden on kätevä käydä sieltä tarkistamassa, ketkä ovat jo osallistuneet haasteeseen. Raportoi myöhemmin keväällä, kuinka hyvin kukkakevään ennustaminen sinulta onnistui. Jos sinulla ei ole omaa puutarhaa, voit aivan hyvin osallistua haasteeseen arvuuttelemalla, milloin bongaat vaikkapa ensimmäisen leskenlehden kukan työmatkasi varrelta, krookuksia lähipuistossasi tai tulppaanin kaverin puutarhasta.

Huhtikurjenmiekka Iris Reticulata-Ryhmä

Kevätkurjenmiekka Iris reticulata

Pystykiurunkannus Corydalis solida

Talventähti Eranthis

Kuistinkulman perkaus ja uusia taimiaarteita

 Tässä yhtenä päivänä hermostuin tähänkin rehotukseen.

Vaikka kaunista tämäkin on! Viime kesänä poistin akileijoja urakalla, yritin jättää vain parhaat kerrotut, mutta nyt niitä ei olekaan... ehkä kumminkin siirsin ne muualle. Nyt on vain yksinkertaiskukkaisia sinivioletteja. 

Lehtoängelmä oli hukkua akileijaviidakkoon, tänä vuonna sen kukkavarret taas näkyvät. Ukkolaukka 'Purple Sensation' on kova siementämään jälkeläisiä, niitäkin vedin viime vuonna ylös maasta. Tärkeintä on poistaa haileamman liilat perusväriset, sillä haluan pitää tässä laukat yhtenäisen värisinä.

Onneksi raivaus tuli aloitettua jo viime vuonna, nyt oli vähän vähemmän hommaa.

Kaiken alla rehottaa putkikasvi, joka on ilmeisesti Torilis japonica. Olen sen itse kylvänyt yhden kukkaseoksen mukana. Niitä kasveja, joita toivoin, ei itänyt, mutta tuli Torilista ja se on siementänyt tehokkaasti itselleen jälkeläisiä. Ne on helppo tunnistaa karheankarvaisista varsista ja vähän koiranputkesta poikkeavista lehdistä. 

Nytpä nyhdin loputkin akileijat ja Torilikset pois ja nyhdän niitä vielä lisääkin, kunhan kasvavat nyhtämiskokoon. Nuorten paalujuuristen taimien kitkeminen on onneksi maailman helpointa, mutta paljon niitä oli; ihan vieri vieressä. 

Koska tämä on ainoa kohta tontillani, jossa kuunlilja on pysynyt hengissä ja jopa kasvanut (taustan iso mätäs 'Blue Cadet'), hankin nyt kaksi uutta kaunista ja istutin ne tähän. Jospa nekin rehevöityisivät, tai edes pysyisivät elossa! Uudet hostat ovat sinikuunlilja 'Great Expectations' (vaaleampi keskeltä) ja 'Summer Lovin'' (risteymälajike, enemmän vihreät lehdet). Kummankin ostopäätökseen vaikutti ulkonäön lisäksi myös nimi: Charles Dickens ja Grease. Kumpikin rakkaita ja tärkeitä.

Edessä on marhanlilja 'Pink Morning'. Se oli aivan Toriliksien peitossa, eivätkä kukkanuput kovin hääppöisiltä näytä. Voi olla, että kukintaa ei tule vielä tänäkään vuonna, lilja on tuossa vasta toista kesää. Löysin rehotuksen alta myös 'Looking Glass' -rotkolemmikin, mistä olen suuresti iloinen. Siinä on vain yksi lehti, kuten tähänkin asti, mutta ehkä se ryhtyy kasvamaan saatuaan valoa ja tilaa.

Tuossa on nyt paljon paljasta multapintaa, mikä ei ole koskaan hyvä juttu.

Sepä ongelma ratkesi nopeasti, sillä poikkesin puutarhareissujen lomassa eilen Vakka-Taimeen. Sieltä löytyi mm. varjosiippa ja kiurunkannus 'Golden Spinners', näitä kesällä kukkivia sinikukkaisia safiirikiurunkannuksen ja jokin muun kiurunkannuslajin risteymiä. 

Kumpikin kasvi on minulla joskus ollut ja kumpikin on menehtynyt; toinen paahteeseen, toinen rehotukseen.

Varjosiippa on uskomattoman keveä, hyvin varjohiippamainen sekä lehdiltään että olemukseltaan. Kukka vain on hieman erilainen. Tämä eli minulla joitakin vuosia katajan pohjoispuolella, mutta sitten sinnekin kasvoi sellainen rehotus, että varjosiippa jäi lopulta jalkoihin.

Nämä kaksi voisivat ehkä viihtyä kuistin nurkassa, se on talon pohjoisnurkkaa eli ainakin riittävän varjoisa. Täytyy tutkia, mitä mieltä ne ovat talvisesta kosteudesta, sillä sitä riittää.

Vakka-Taimi on mahtava aarreaitta kasvi-ihmiselle ja monelle puutarhabloggaajalle hyvin tuttu. Sieltä saa kasveja, joita ei mistään muualta Suomesta saa, ei aina helposti maailmaltakaan.

Näytepuutarhoissa on atsaleojen kukinta täydessä vedossa. Taimistokissa tuli tervehtimään.

Vakka-Taimesta voisi tehdä oman juttunsa, otin sieltä yli sata kuvaa. Ja siinä määrässä on jo huonot heitetty pois.

Takaisin Saaripalstalle. Kuistin edustan istutus jatkuu kuistin pitkälle sivulle, tästä olinkin nyhtänyt Torilikset ennen kuvan ottamista. Tai isoimmat ainakin. Ransu esittelee.

Koska tämä on talon pohjoispuolella, olivat viimeiset 'Spring Green' -viherraitatulppaanit niukin naukin kukassa maanantaina, jolloin otin kuvan.

Täpläkurjenpolvi 'Espresso' kukkii siinä myös. Hyvin kaunis kasvi ja onneksi viihtyy! Istutin ensimmäiset kaksi taimea muotopuutarhaan, jonne ne näivettyivät hengiltä. Oli ehkä liian kuiva paikka. Tässä tämä kahvikaveri kukoistaa. Ihanaa.

Koska keräilen varjohiippoja, niillekin täytyy keksiä paikat, joissa niitä ei jyrätä. Tässä kuistin edessä ne ovat ainakin paikassa, jonka ohi kävelen jatkuvasti ja voin ainakin kuvitella, että saatan kitkeä sitä useammin kuin muualla. Lisäksi varjohiippoja täytyy käydä usein katsomassa, jotta kukinta ei mene sivu suun.

Tämä on toiseksi uusin hankintani idänvarjohiippa 'White Queen'. Idänvarjohiippa on happaman maan kasvi, mikä on täällä kalkkisaarella hieman ongelmallista. Ne näyttävät kuitenkin voivan hyvin, jos hautaan niiden kanssa maahan jotakin rautaromua. Maan pitäisi olla kuohkea, sellainen lehtikompostilla paranneltu, mikä ei sekään ole helppoa savimaalla, ja tässä talon vieressä on puolestaan hiekkaa. Mutta yritän ja toivon parasta. Nyt laitoin näille katteeksi havupuun sahanpurua.

Hommasin nyt vielä sirovarjohiipan Vakka-Taimesta, mutta sitä en ole vielä istuttanut. Täytyy tutkia, millaisessa paikassa se voisi viihtyä.

Ihana valkovarjohiipan serkku Epimedium × youngianum 'Roseum' kukki kesäkuun alussa paremmin kuin koskaan. Tämä oli jäämässä muiden kasvien peittoon muotopuutarhassa ja pelastin sen kuistin etupenkkiin pari vuotta sitten. Istutin taimiraaskun rautaisen renkaan sisään, mistä se pääsee kyllä halutessaan leviämään. 

Valkovarjohiippa on nimenä hassu, sillä se on annettu vain lajikkeelle 'Niveum' – samassa lajissa on kuitenkin monia muitakin lajikkeita, esimerkiksi tämä 'Roseum'. Onkin aika idioottimaista antaa lajikkeille suomenkielisiä nimiä: se sekoittaa, kun ei enää tiedetä, mistä lajista puhutaan. Ja sitten on tällaisia tapauksia, että on laji, jonka yhdellä lajikkeella onkin suomenkielinen nimi, mutta itse lajilla ei. 

No, pääsinpähän avautumaan. Oikeastaan piti sanoa, että Epimedium × youngianum on myös happaman maan lajeja, siksi rautaromu. Mutta alkoi niin ärsyttää tuo nimiasia.

Kuistin edustalla on myös keltalehtistä 'Aureum' -täpläpeippiä, joka on hyvin soma eikä leviä kovinkaan nopeasti. Nyt se oli kuitenkin tehnyt taimen penkin toiseen päähän suoraan 'Craigton Blue' -kiurunkannuskasvuston päälle (siinä on toinen sinikukkainen safiirikiurunkannuksen ja muun kiurunkannuslajin risteymä). Kiurunkannus-raasu ei muutenkaan ole hyvävointinen, vaan lähinnä sinnittelee elossa vuodesta toiseen. Lisäksi aivan sen eteen on kylväytynyt himalajanvuokkoa, mikä on toisaalta ihana yllätys. Niinpä siirsin nyt Craigtoneita vähän. Toivottavasti ne pysyvät hengissä.

Joissakin kuvissa näkyi kuistinrappuja vastapäätä kukkiva jalosyreeni 'Moskovan Kaunotar'. Se ansaitsee ihan oman kuvansa, se on niin upea.

Ajoin Turun poikki reissullani. Yhdessä kohdassa on tällainen iso alue rinteessä omakotialueen ja tien välissä.

Vieraslajeista voi olla montaa mieltä, mutta kyllä lupiini on kaunis. Jestas. Lupiinien lomassa taitaa kasvaa illakkoa. Tämä on jotenkin niin täysin juhannukseen sointuva näky. Unenomainen ja täynnä taikaa.

Hyvää juhannusta!

Himalajanvuokko Anemone rivularis

Idänvarjohiippa Epimedium grandiflorum

Illakko Hesperis matronalis

Jalosyreeni Syringa Vulgaris-Ryhmä

Lehtoängelmä Thalictrum aquilegiifolium

Marhanlilja Lilium Martagon-Ryhmä

Rotkolemmikki Brunnera macrophylla

Safiirikiurunkannus Corydalis flexuosa

Sinikuunlilja Hosta sieboldiana

Sirovarjohiippa Epimedium pinnatum ssp. colchicum

Täpläkurjenpolvi Geranium maculatum

Täpläpeippi Lamium maculatum

Ukkolaukka Allium hollandicum

Varjosiippa Vancouveria hexandra