Sadoittain mukulaleinikkejä

 ja muutama erikoinen.

Koska mukulaleinikki viihtyy luonnostaan puutarhassani, olen alkanut keräillä eri lajikkeita. Tämä taitaa olla suosikkini: 'Double Bronze'. Terälehtien ulkopuolet ovat tummat ja kukat kerrotut.

Terälehtiä riittää ja riittää, ja kukat avautuvat ihastuttavan pallomaisina. Sipaus tummaa vielä korostaa kukan kaunista muotoa.

Ja vieläkin niitä tulee lisää, vaikka ensin avautuneet terälehdet osoittavat jo kuihtumisen merkkejä!

Tämän lajikkeen lehdet ovat tavalliset vihreät, tosin näissäkin on pieni sävyero verrattuna tonttini luonnon-mukulaleinikkeihin, jotka ovat vaaleamman vihreitä.

Jo aiemmin esitelty 'Alboplenum' on myös kerrottu ja kaunis, mutta se avautuu laajaksi lätyksi, joka ei ole muodoltaan niin hienostunut. Aika hauskaa, että mukulaleinikeissä voi nähdä samantapaisia kukkamuotoja kuin ruusuissa.

Lehdet ovat tällä kyllä erittäin hienot, tummanvihreän läikikkäät. Kukka oli erittäin vaikea kuvattava, toivon ensi keväänä hieman laajempaa kasvustoa ja enemmän kukkia. Istutin taimen vasta viime syksynä.

Orkney-saarilta tuotu mukulaleinikki ystävän puutarhasta on monin tavoin tärkeä. Sekin on kerrottu, mutta kuten voi nähdä, kerrannaisuus toteutuu aivan eri lailla. Kukan keskustassa on voinappimainen rykelmä terälehtiä.

Tämän lehdissä on tummanruskea alue lehtisuonen tyvellä ja vaaleaa marmorointia.

Ja nyt tajuan, että olen kokonaan unohtanut kuvata ruskealehtisen 'Brazen Hussyn'! Sen väri on, tai siis oli, parhaimmillaan lehtien vasta noustua. Kukat ovat tavanomaiset yksinkertaiset ja kirkkaankeltaiset.

Orkney-saaren mukulaleinikkiä, jonka olen nimennyt löytöpaikan mukaan nimellä "Midgarth", kasvaa myös alkuperäisellä paikallaan, josta se lähes hävisi pari vuotta sitten. Sain kaivettua pienen mättään talteen ja siirsin sen tuon edellisen kuvan paikkaan. Onneksi kasvusto silti jatkoi tässäkin eloaan. Tässä sen seurana kukkii rotkolemmikki, jonka lajiketta en nyt osaa sanoa. Sen piti kai olla 'King's Ransom', mutta sillä olisi vaaleaa lehtien reunoilla. 

Kuvassa on etualalla tontillani alkuperäisenä kasvavaa mukulaleinikkiä, sitä on lähes kaikkialla. Jos pystyy kuvasta erottamaan, ovat sen vaaleanvihreät lehdet hyvin eri väriset kuin Orkneyn lajikkeen tummemmat ja kirjavammat lehdet kuvan keskiosassa. Taustalla on taas tavallista mukulaleinikkiä. Yritän kitkeä sitä näiden erikoislajikkeiden ympäriltä, mutta sitä riittää.

Todellakin riittää! Tässä nurmikkoani, tai siis mukulaleinikikköä, ennen ruohonleikkuuta.

Kun nyt ollaan tällä tontin kulmalla, katsotaan samalla, mitä täältä pihan reunalta löytyy. Löytyy ihana valkonarsissi, jonka lähetti Pagisen mitä pagisen -blogia pitänyt Koso-täti jo ehkä kymmenen vuotta sitten. Joka kevät ihastelen, kuinka narsissi sointuu lehteen puhkeavaan keltakirjokanukkaan, joka on tarkemmin idänkanukka 'Aurea'. Narsissin torven reunan ohut punertava raita natsaa täydellisesti kanukan versoihin.

Tämän kohdalla alkoi naurattaa. Olin kovalla tohinalla siirtänyt 'Monstrosa' -valkovuokon vierellä kasvavaa tavallista valkovuokkoa tänne tontin reunalle joskus kai viime keväänä. 

Ja sitten tämä onkin silkkaa 'Monstrosaa'!

Ei se haittaa kyllä yhtään. Tämä on todella kaunis valkovuokko, sitä saa olla vaikka joka paikassa.

Ja onneksi sitä kasvaa edelleen sielläkin paikassa, josta kaivoin sitä pois. Tässä se nimittäin toimii valko-vihreän kokonaisuuden tärkeänä osana. 'Monstrosan' vierellä komeilee keltapeippi 'Hermann's  Pride'. Valkoraitalehtiset kielot ovat vasta nousussa. Tässä on hieno kokonaisuus eri kuvioita ja lehti- sekä kukkamuotoja valkoisen ja vihreän raikkaassa yhdistelmässä.

Idänkanukka Cornus alba

Keltapeippi Lamium galeobdolon

Mukulaleinikki Ficaria verna

Rotkolemmikki Brunnera macrophylla

Valkonarsissi Narcissus poëticus

Valkovuokko Anemone nemorosa

Kukkapuu-uutisia

 Rohanin suunnalta.

Kerrotaan ensin autopaikkani vierestä koivun alta ikävät uutiset. Kirsikkaluumu 'Nigra' on henkitoreissaan. Lähes koko puska, jo isoksi kasvanut, on kuivunut. Latvassa on pari kukkivaa oksaa. Joistakin kohdin runkoa kyllä puhkeaa lehtiä ja uusia oksan alkuja, mutta pahoin pelkään, että kasvi tekee kuolemaa. Myyrät ovat saattaneet syödä juurista niin paljon, ettei kasvi enää jaksa elää. Tai sitten pakkaset olivat liikaa.

Ystävä juuri sanoi, että näin keväällä voisi luumupuista ottaa latvapistokkaita. Sen käynkin tekemässä nyt heti ennen kuin jatkan tätä juttua, sillä muutoin taas unohdan.

No niin! Jatketaan.

Edellisen kuvan kirsikkaluumu ei kunnolla näy tässä kuvassa, se on tuolla taustaviherryksessä, mutta tässä näkyy Rohan. Etualalla on pyökki 'Rohan Weeping' puhkeamassa lehteen. Sen takana on jo korkeaksi kasvanut japaninkirsikka 'Royal Burgundy', jota myyrät eivät onneksi ole syöneet.

Kuvasta näkyy puun kasvutapa: se on kapea leviten latvastaan kapean viuhkamaisesti. Aivan kuten vanhempansa 'Kanzan'. Erona lajikkeissa on lehtien väri.

'Royal Burgundy' on tummalehtinen, varsin hieno ilmestys koko kasvukauden, mutta etenkin keväällä kukkiessaan kerrotuin kukin. Lehtien erikoisväristä johtuen tämä lajike jää pienemmäksi kuin 'Kanzan'.

Tämä ei näytä kärsineen kylmästä talvesta ollenkaan, vaikka puun talvenkesto on hieman epävarma.

Kirsikan alla kukkii parhaillaan ihana sirojen kesälumipisaroiden ryhmä.

Olen myös istuttanut tänne erikoisvärisiä mukulaleinikkejä. Lähes valkokukkainen 'Salmon's White' on kasvanut parissa vuodessa kauniiksi mättääksi. 

Kerrottu valkokukkainen 'Alboplena' on jo toinen laatuaan, ensimmäinen ei noussut ikinä mullan pinnalle. Tämä on ollut todella vaikea kuvattava tehden vain yksittäisiä kukkia tarhajouluruusun alla. Toivon tämän kasvavan kokoa ja viihtyvän.

En ole koskaan huomannut mukulaleinikin erikoismuotojen ja -lajikkeiden tuottavan siementaimia, ainoastaan lisääntyvän kasvullisesti laajeten hitaasti sivuille päin. Tai ehkä siemenet vain putoavat aivan kasvin viereen eivätkä esimerkiksi muurahaiset kuljeta niitä. Asiaa voisikin tutkia ja siemeniä kerätä, jos niitä tulee.

Katsotaanpa sitten nurmikäytävän vasen puoli, siinä on ruusu-heinätarha. Pahasti myyrien verottama, mutta on siellä vielä kasvejakin tallella. Silkkipioni avasi tänä aamuna ensimmäiset kukkansa. 

Taustalla on punahevoskastanja, jossa on kaksi kukintoa nupulla! Se ei ole moneen vuoteen kukkinut, ainoastaan pienenä. Epäilen varrennetun latvan kuvitelleen alussa yhä olevansa puun oksa. Sitten se tajusi, että tässä onkin tarkoitus kasvaa puuksi ja alkoi kasvattaa juuria ja korkeutta. Nyt se on komea yli kolmimetrinen puu, ja hyvin monen vuoden tauon jälkeen saamme taas ihailla kukkia!

Silkkipioni, toisin sanoen silkkipulskapioni.

Ruusu-heinätarha on aurinkoinen paikka ja olen siirtänyt siihen kurjenmiekkoja varjoisamman Rohanin puolelta, sillä ne eivät kukkineet. 

Olen lannoittanut parrakkaita kurjenmiekkoja viime vuosina kukkien toivossa ja ehkä säätkin ovat olleet suotuisat, sillä nyt pikkukurjenmiekka 'Cherry Garden' kukkii, kuten niin moni muukin pikkukurjenmiekka parhaillaan. Näitä on kaksi tupasta ja molemmissa on nyt runsaasti nuppuja, ties kuinka monen vuoden odottelun jälkeen! 

'Cherry Garden' pitää yrittää kuvata niin, että vastavalo nostaa sen upean sävyn esiin. Vaikka tässä kukassa ei ole niin jännittävä värien kontrasti kuin monessa muussa parrakkaassa miekassa, huomaa silti, kuinka partojen sinertävän violetti väri eroaa punertavan purppuraisista terä- ja verholehdistä.

Marssitaan vielä Ransun perässä muotopuutarhaan. 

Kääpiökurjenmiekkakin kukkii huomattavasti runsaampana kuin aikoihin. Tästä penkistä ovat myyrät hävittäneet melkoisesti kasvustoa, olisiko sitten lisääntynyt tila saanut kääpiökurjenmiekan innostumaan. Tai sitten se, että olen tätäkin lannoittanut. Ehkä molemmat.

Kääpiökurjenmiekka on alkukantaisempi, luonnonkukka, ja se näkyy kapeampina verholehtinä. Jalostettuihin lajikkeisiin on pyritty saamaan mahdollisimman paljon väripintaa, josta parta erottuu usein kontrastivärisenä. Tämän lajin parta on sinertävän valkea.

Pistetään loppuun vielä uudestaan ihana pikkukurjenmiekka 'Webelos', kun siinäkin on useampi kukka auki.

Ihanaa kukkapoksahtelua sinnekin!

Japaninkirsikka Prunus Sato Zakura -Ryhmä

Kesälumipisara Leucojum aestivum

Kirsikkaluumu Prunus cerasifera

Kääpiökurjenmiekka Iris pumila

Mukulaleinikki Ficaria verna

Pikkukurjenmiekka Iris Pumila-Ryhmä

Punahevoskastanja Aesculus × carnea

Pyökki Fagus sylvatica

Silkkipioni, silkkipulskapioni Paeonia daurica ssp. wittmanniana

Keltainen juttu

 No nyt! Aurinko paistaa ja keltainen loistaa.

Aloitetaan vaikka ternipikarililjasta. Kaikista keisarinpikarililjoista ja sen tyyppisistä täytyy kyllä tehdä oma juttunsa.

Tarhasyklaaminarsissi 'Winter Waltz' on aivan ihanan kaunis.

Onneksi se viihtyy kuivan kedon laidalla. Söpösti kaikki kukat katsovat tielle päin eli etelään. Ne näyttävät niin vauhdikkailta.

Narsisseja on eniten koivikossa. Pikkuiset tete-narsissit eli 'Tête-à-Tête' -kihlanarsissit kukkivat siellä sun täällä. Tämä on yllättävää, sillä usein ne taantuvat, koivikko on niille liian kuiva. Sitten muistin, että viime kesänä satoi paremmin kuin pitkiin aikoihin.

Koivikon alareunassa kukkii onnenpensas, joka ei vieläkään ole rehevä, mutta jospa se siitä vähitellen... ainakaan peurat eivät enää nakerra sitä, pihan aita on pitänyt. Kuivalla kasvupaikalla kasvit kasvavat kituliaasti.

Koivikon länsiosissa kukkivat lukuisat kauluskukkaiset 'Cassata' -narsissit. Se on kaunis ja aikainen lajike. Ilokseni huomaan, että yksittäisistä sipuleista on kasvanut usean kukkavarren tuppaita parissa vuodessa. 

'Cassata' alkuperäisellä kasvupaikallaan oli vuosien saatossa niin runsastunut ja tihentynyt, että se ei enää kukkinut. Jaoin sitä jo toissa syksynä, mutta vasta viime syksyn perusteellisempi harvennus tuotti hyvän kukinnan tälle keväälle. 'Cassatan' kukka on taivaallisen ihanan värinen; raikas keltainen.

Eli jos narsissi ei enää kuki, on syynä usein se, että sipulit kasvavat jo liian tiheässä. Sen näkee siitä, että lehtiä on vieri vieressä. Voihan niitä toki samalla lannoittaakin, kun maata myllää.

Pikkuiset ja suloiset tarhavirvanarsissit viihtyvät luonani todella huonosti, olen koettanut istuttaa niitä vaikka minkälaisille eri paikoille tuloksetta. Useimmiten ne eivät kuki edes ensimmäisenä keväänään.

Niinpä hankin tämän 'Oxford Gold' -lajikkeen ruukkukukkana aiemmin keväällä. Saanpa ainakin kukat tänä vuonna, jos en enää seuraavana.

Viime syksynä istutin pikkuruisia 'Snipe' -tarhasyklaaminarsisseja Rohaniin. Onneksi ne kukkivat runsaasta myyrävuodesta huolimatta – alueella on paljon myyrien onkaloita. Vaikka myyrät eivät narsissin sipuleita söisikään, ei tunneliin syvälle pudonnut sipuli jaksa tehdä vartta maan pinnalle ja narsissit häviävät.

Keltainen ei ole Rohanin väri, mutta 'Snipen' kukka haalistuu kukinnan edetessä valkeaksi.

Mukulaleinikit kukkivat joka puolella. Tämä suloinen kerrottukukkainen on peräisin Orkney-saarilta ystäväni puutarhasta. Lajikenimi ei ole tiedossa.

Olen erittäin yllättynyt siitä, miten suotuisa viime talvi oli esikoille. Normaalisti ne kärsivät talvesta suuresti, tai kärventyvät keväällä, mutta tänä vuonna ei käynyt niin. Kärsineitä ja kärventyneitä kyllä on, mutta ne eivät ole esikkoja.

Gold Laced -tyypin loistokevätesikot ovat kaikki elossa ja täydessä kukintavedossa.

Ihanaa!

Kihlanarsissi Narcissus × cyclazetta

Loistokevätesikko Primula × polyantha

Mukulaleinikki Ficaria verna

Onnenpensas Forsythia

Tarhasyklaaminarsissi Narcissus Cyclamineus-Ryhmä

Tarhavirvanarsissi Narcissus Bulbocodium-Ryhmä

Ternipikarililja Fritillaria raddeana

Sateen venyttämät versot

 Eilen satoi koko aamupäivän, välillä rankasti. Tyytyväisenä sitä katselin ja toivoin, että routa sulaa. Ei se vielä niin paljon ole sulanut, että saisin juoksevaa vettä sisälle, putki on yhä jäässä, mutta puutarhassa tapahtuu pientä kevään etenemistä. Lähdin sateen jälkeen kameran kanssa kierrokselle.

Tämä lumikelloristeymä saniaistarhassa on puutarhani aikaisin, ja ensimmäinen nuppu on saanut ympärilleen kavereita. Ensimmäinenkin vielä odottelee avautumisen kanssa, voi olla, että useita viikkoja. Mutta jonakin päivänä se avautuu!

Tein köynnösmajan kukkapenkistä vähän järkyttävän löydön. Marskinlilja oli jo lähtenyt kasvuun! Koskahan se on sen tehnyt. Voi olla, että tuo verso on nyt menetetty, toivottavasti juurakko on kumminkin elossa.

Koska routainen maa ei ime mitään, valuu kaikki vesi alarinteeseen. Onneksi tänä vuonna tienvarren isoon ojaan johtava putki ei ole jäätynyt umpeen. Sikäli talvi oli helppo, että lämpötila ei sahannut nollan molemmin puolin, sillä se on salaojien jäätymisen varma resepti.

Kuvassa ei veden liike näy, mutta tuossa ojan jään päällä lirisee ihana virta kohti mutapuutarhaa ja isoa ojaa. Kuten näkyy, en ole vielä leikannut kuivia perennanvarsia. Se saattaa olla ohjelmassa tänään.

Viime päivät olen leikellyt vaahteroita. Se on jokakeväinen operaatio. Kaksi vaahteraa kasvaa liian lähellä taloa ja ne on joskus vedetty rouheasti moottorisahalla poikki parista metristä. Täällä päin sellainen käsittely on vähän tapana. Hankkiutuisin mielellään eroon kummastakin puusta, mutta toisella on tärkeä virka pyykkinarun ja muratin telineenä, ja tämä kuvan yksilö puolestaan kannattelee riippumaton jalkopäätä kesäisin.

Joten leikkaan puista pari isointa oksaa per vuosi. Leikeltyinä näiden puiden kasvutavan kauneus ei päätä huimaa, mutta se on ainoa keino pystyä elämään niiden kanssa.

Samalla tuli leikattua 'Åkerö' -omenapuu. Hirveän vähän siinä olikin leikattavaa, sillä trimmaan sen kahdesti vuodessa ja loppukesällä se tuli saksittua tavallista huolellisemmin.

'Hippolyte' -ruusun ympärillä kasvavat 'Hippolyta' -lumikellot nousevat vaahteranlehtien seasta muotopuutarhassa, parin metrin päässä aiemman kuvan vaahterasta. Näillä on ihanan pulleat nuput, kerrottuja kun ovat. Tämäkin lajike on risteymä.

Vesi jäi sateen jälkeen lillumaan sinne sun tänne, kun ei jäiseen maahankaan päässyt. Onneksi mukulaleinikkejä ei haittaa oleskella lätäkössä, ihmeen sitkeitä ovat. Minulla on niitä jo useita lajikkeita pihani oman, runsaan mukulaleinikkikannan lisäksi. Tämä kirjavalehtinen on aarre ystäväni pihalta Orkney-saarilta. Sen kukat ovat täyteläisen kerrotut.

Lupiinit eivät vedessä seisomista kestä ja olenkin yrittänyt istuttaa niitä kumpareille. Tämä persikansävyinen 'Salmon Star' -kirjolupiini on ainakin elossa!

Ransu lähettää terveisiä kaikille ystävilleen. Ikkunoitakin voisi pestä, mutta tänään on liian hieno päivä tuhrattavaksi sellaiseen. Puutarha kutsuu!

Kirjolupiini Lupinus × regalis

Lumikello Galanthus

Marskinlilja Eremurus

Mukulaleinikki Ficaria verna

Kevätkalenterin 12. luukku

 Kevään kova valo on ihana, mutta kuvaamisen kannalta vaikea.

Kuva ei ole oikein onnistunut, mutta en ole heittänyt sitä poiskaan. Tässä kohdassa ei ole mitään uutta ja kiinnostavaa, niinpä en tätä blogiinkaan julkaissut. Pidän noista vahvoista väreistä: keväällä niitä kaipaa. Sininen ja keltainen ovat reipas yhdistelmä ja tässä kohdassa sitä on kivasti laajempana kokonaisuutena. Kuvasta vasemmalle on vielä kultaherukkapensas täydessä kukassa, keltaista kukintoa voi nähdä ihan vasemmassa reunassa.

Paikka on kivimuurin edusta tontin rajalla. Kukassa on joitakin vanhoja helmililjoja, joiden lajista tai lajikkeesta ei ole tietoa – veikkaan tavalliseksi tummahelmililjaksi. Oikealla nousee päivänlilja, tarkemmin ottaen kultapäivänlilja. Edessä on ihana ja tärkeä kasvi: Orkney-saarilta ystävän puutarhasta tuomani kerrottu mukulaleinikki. Siellä sitä kasvoi puutarhan nurkassa raparperin vieressä ja onneksi satuin olemaan siellä juuri kukkimisaikaan! Muutamasta pikkuisesta juurimukulasta on tullut jo kunnon kasvusto.

Yksi paha talvi, tai ehkä myyrät, verotti lähes koko aarteeni, mutta onneksi mukulaleinikki toipui. Heti, kun pystyin, jaoin kasvia tähän edemmäs samassa penkissä, jotta kaikki ei ole yhden kasvuston varassa.

Kerrotut kukat ovat kuin voinappeja, tavattoman suloisia. Olen antanut lajikkeen nimeksi 'Midgarth' näin omassa käytössä, kun alkuperäinen lajikenimi ei ole tiedossa. Nimi on sen tilan mukaan, josta kasvia sain.

Kultaherukka Ribes aureum

Kultapäivänlilja Hemerocallis middendorffii

Mukulaleinikki Ficaria verna

Tummahelmililja Muscari armeniacum

Narsissitykitys

 Nyt alkaa olla paras narsissiaika!

On uusia ja vanhoja, kukkivia ja kukkimattomia, hävinneitäkin – mutta niitä ei lasketa. Viime syksyllä istutin tähän mutapuutarhan laidalle lajiketta 'Watch Up'. Jos tämä nyt on sitä. Sen pitäisi nimen mukaan katsoa hiukan ylöspäin, mutta voi olla, että se ominaisuus näkyy vasta kukan vähän vanhetessa. Torven pitäisi myös muuttua valkeammaksi. Jää nähtäväksi. 

Istutin syksyllä myös balkaninvuokkoa, joka kukkii nyt ihanan runsaasti. Voi kunpa se jäisi tuohon asumaan pysyvästi.

Narsissien kukka usein muuttuu kukinnan edetessä. Tämä ihastuttava, matala ja aikainen (ollut kukassa jo hyvän aikaa) on tarhasyklaaminarsissi 'Winter Waltz'. Kukat avautuvat lähes keltaisina ja tavallisen trumpettinarsissin näköisinä. 

Vähitellen väri kehittyy: kehälehdet vaalenevat ja torvi tummuu kauniin oranssinkeltaiseksi. Samalla kehälehdet kääntyvät taaksepäin. Syklaaminarsisseille on tyypillistä tämä vauhdikas ulkomuoto, kuin kukka olisi avoauton kyydissä, kuten kirjoitin uusimpaan Oma piha -lehteen. 

Ruskopenkissä on kauniit sävyt, kun 'Palmares' kukkii hennon aprikoosisena.

Eilen iltapäivällä oli tässä rakennusten eteläpuolella eli tuulensuojassa suorastaan lämmin – ainakin, jos oli riittävästi pukeutunut. Mustilla on tuo loistava lämpöä keräävä karvahaalari ja se kellahti piehtaroimaan ruskopenkin viereen. Kollipojan kevätonnea.

Olen yrittänyt istuttaa narsisseja brittityyliin portin pieliin, kun ne ovat niin iloisia vastaanottamassa vieraita ja kotiväkeä. Tässä ojien vieressä vain on tuhottomasti vesimyyriä ja osa sipuleista näyttää putoavan tunneleihin. Joinakin keväinä olen katsonut matalaa vartta, jossa on kukkanuppu lähes maanpinnan tasassa, kun sipuli on jossakin maan uumenissa.

Syksyllä istutettu 'Dutch Master' -keltanarsissi on perinteistä peruslajiketta, jonka toivon olevan oikein pitkäikäinen ja helposti runsastuva.

Toistaiseksi efekti on vielä hiukkasen vaisu...

... siis kun esikuvana ovat tällaiset näkymät. Tämä on ystäväni talon sisäänajotie Orkney-saarilla Skotlannissa. Kunpa tuohon yltäisi!

Vielä toinen kuva Orkneyltä. Onhan siellä toki paljon parempi ilmasto: kosteampaa ja lauhempaa. Talvella on lunta tai pakkasta vain poikkeuksellisina päivinä, kesällä puolestaan huomattavasti viileämpää kuin täällä. Järkyttäviä kuivuuskausia ei ole. Tuulee aina, mutta se ei kiviaitojen suojissa kasvavia narsisseja häiritse – puut vain jäävät parimetrisiksi.

Voi huokaus. No, takaisin omaan puutarhaan.

Puutarhassani kasvaa pikkuinen pala Orkneytä. Ystäväni puutarhan kiviaitojen nurkassa bongasin kerrottua mukulaleinikkiä ja toin sitä muutaman mukulan kotiin. Viime vuonna uskalsin jo vähän jakaa sitä. Onneksi se viihtyy! 

Tämä on mukulaleinikki "Midgarth", nimesin sen löytöpaikan talon mukaan, vaikka luultavasti sillä on joku virallisempikin lajikenimi tai ainakin kerrotun muodon nimi. "Midgarth" omaa lisäksi kirjavat lehdet, joissa on tummat raidat keskellä. Kuvassa näkyy myös puutarhani perusvihreää mukulaleinikkiä, lehtiä voi vertailla.

Portin lähellä, mutta sisäpuolella kukkii tarhasyklaaminarsissi 'Iwona' vain yhdellä kukalla. Hankin tätä ruukkukukkana monta vuotta sitten ja kaikki kolme tupasta ovat elossa, mutta ehkä ne pitäisi kaivaa ylös ja jakaa. Narsissit lakkaavat kukkimasta, jos sipulit kasvavat kovin tiheässä.

Mennäänpä sitten kurkkaamaan vuokko-esikkopuutarhaan. Sielläkin on narsisseja. Paremmin näkyvät näyttävät keltaiset 'Early Passion' -pikarililjat ja oikealla ruskopenkin 'Sunset', joka ei ole vieläkään avannut kukkiaan, kun lämpö on ollut säädetty liian viileälle.

Värit ja valoisuus ovat tähän aikaan vuodesta niin kohdillaan! Ajattelin listata, mitä tuolla on kukassa, mutta kuvasta niitä ei näe tihrustamallakaan, niinpä siirrytään suoraan narsisseihin.

Kauluskukkainen 'Orangery' on yksi vanhimmista narsisseistani, siis vanhimpia tällä pihalla. No on tämä klassikko jo 50-luvulta, mutta se ei ole hyvälle narsissilajikkeelle ikä eikä mikään. Munakkaan värinen kukka on kiva.

Olen ehtinyt jakaa tätä jo pariinkin otteeseen ja nyt näyttäisi taas olevan jakamisen aika. 'Orangery' on todella hyvä narsissi kukkimaan, kunhan kasvusto ei ole liian tiivis. Jakamistarpeen huomaa lehtien suuresta määrästä ja kukkien vähyydestä.

Yleiskuvassa näkyi taustalla Rivendell. Siellä kukkii kaunis 'Genève' yhdessä jouluruusujen ja keltavuokkojen kanssa.

Pompataan vaikka hedelmätarhaan. Tämä on hedelmätarha vain lainausmerkeissä, kun vesimyyrät ovat vieneet istuttamani omenapuun ja kirsikkapuut, yhden ison luumupuunkin. Maassa on niin paljon koloja, että ajattelin seuraavaksi siirtää myyränpyydyksen tänne. Se on siis jatkuvasti viritettynä jossakin päin tonttia.

Purppuraomenapuu 'Musta Rudolf' sai vuosia sitten pahasti siipeensä. Se kuivui lähes kokonaan, kun vesimyyrät olivat syöneet sen juurista suurimman osan. Onneksi se lähti versomaan tyveltään ja elättelen toivoa, että siitä tulee vielä jonkinlainen puska. Puu tuskin, sillä se on nyt monihaarainen.

Olenkin ajatellut, että se pitäisi kaivaa ylös ja istuttaa uudelleen verkolla vuorattuun kuoppaan. 

Laitoin pari vuotta sitten sen viereen haisevan 'Rubra' -keisarinpikarililjan sipulin estämään myyriä, nyt se on tulossa kukkaan. Rudolfin edessä on narsisseja.

Muistan istuttaneeni tänne narsissia joitakin vuosia sitten, mutta en löydä mitään tietoa syksyisistä kasvilistoistani viimeisten viiden vuoden ajalta. Ehkä olen saanut sipulit tai ostanut ne ruukussa keväällä. Jos jaksan, luen puutarhapäiväkirjani, mutta se on aikaavievää puuhaa. Toisaalta se on myös hyvin antoisaa, sillä aina löytyy jollekin kasville selitys – tai jokin muu jo unohdettu asia pulpahtaa esiin.

...

No enhän voinyt jättää asiaa sikseen, olihan Sherlock Holmes haaveammattini jo pienenä. Aloin lukea keväisiäkin muistiinpanoja. Kaksi vuotta sitten keväällä sain äidiltäni ruukun narsisseja, jotka hän oli saanut siskoltaan. Ne kukkivat ensin kauniisti äitini parvekkeella, ohikukkineina istutin ne tänne puutarhaani. 

Lajikkeesta ei ole mitään tietoa, ruukussa luki vain "iso narsissi", mitä nämä toki ovatkin. Voi hyvin olla 'Dutch Master', se on tunnettu ja yleinen tuollainen perus-keltanarsissin klassikkolajike 30-luvulta. Vaikka nuo kehälehtien vaaleat kärjet mietityttävätkin; onko ko. lajikkeella semmoiset?

Kun nyt soitin äidilleni kertoakseni tämän, oli hän syömässä parsaa juuri samaisen siskonsa kanssa.

Hedelmätarhasta löytyy viime syksynä rakentamani köynnösmaja. Istutin sinnekin balkaninvuokkoa, tuollaista perussinistä, jota myydään nimellä "Blue Shades". Narsisseista valitsin tänne pikkuisen ja suloisen 'Minnow' -tarhatasetin, vaikka tasetit eivät ole kovin pitkäikäisiä meidän ilmastossamme, välimerellistä alkuperää kun ovat.

Hedelmätarhan alarinteessä kukkii edelleen pikkuruinen tarhavirvanarsissi 'Spoirot'. Sen vieressä onkin kiinnostavan värinen pystykiurunkannus! Ihan kuin kukka olisi kaksivärinen. Täytyy tutkia paremmin, kun kukat avautuvat enemmän. Jos se on todellakin kirjava, on se ensimmäinen laatuaan puutarhassani!

Alppipenkissä kukkii ihastuttava pikkuinen 'Xit', jonka tuulessa heiluvien kukkien kuvaaminen on mieluinen haaste.

Punahevoskastanjan alla kukkii tarhanunnannarsissi 'Golden Echo'. Istutin näitä syksyllä lisää puun toisellekin puolelle, kovin kaunis lajike kun on.

Siirrytään lopuksi koivikkoon, narsissien tyyssijaan. Täällä on nyt jo aika paljon kukassa, mukaan lukien yhä kukkiva pikkuinen kihlanarsissi kuvan vasemmassa reunassa. Tuo yksi ja sama kukka, siis kirjaimellisesti sama kukka, on kukkinut jo kolme viikkoa!

Täällä on aika monenlaista. Kuvassa on kerrottu 'Ice King' ja alempana ihana 'Cassata', joka ei enää kuki ollenkaan siellä, minne sitä alun perin istutin. Se kohta on taas tihentynyt liikaa, alue on pelkkää lehtien viidakkoa ja on aika jakaa sitäkin. Cassatan haljennut torvi on tavattoman kauniin värinen raikas haaleankeltainen.

Koivikon alaosassa kukkii yksinäinen 'Snow Frills', joka on ensimmäisiä koivikkoon istuttamiani narsisseja. Lajiketoverit ovat hävinneet, mutta onneksi tämä yksi kukkii vuodesta toiseen.

'Snow Frills' on upean värinen. Torvi vaalenee vähitellen valkeaksi.

Paras kukinta on nyt tässä osassa koivikkoa, jonne olen istuttanut eniten narsisseja viime ja toissa syksynä.

Toiselle puolelle koivikkoa istutin narsisseja syksyllä vain alaosaan, mutta siinä ne ovatkin näkyvimmällä paikalla. Lajike on kaunis 'Mount Hood'.

Koivikon alanurkan pikkuinen onnenpensas on avannut kukkansa. Kasvu on hidasta johtuen varmaan kuivasta paikasta ja siitä, että peurat typistivät puskaa alkuvuosina joka talvi. Silloin ei kukkia juuri päässyt näkemään, kun niitä kantavat oksat oli syöty.

Narsissit ovat kauniita vastavalossa, joten hiivin koivikon takaosaan ottamaan kuvaa. Suurimmalla osalla on kukka kohti aurinkoa eli suuntaa, josta koivikko on tarkoitettu katsottavaksi, etelästä pihatieltä käsin.

Tässä kuvassa näkyy taustalla onnenpensas; keltaiset pilkut tuolla kauempana. Alue ei ole suuri, ilmakuvasta lasken 80 neliömetriä. Joukossa on tummemman keltaisia torvinarsisseja, se lienee syksyllä istuttamani 'Cairngorm'. Sen torven pitäisi vähän haalistua iän myötä, kukat ovat vasta avautuneet.

Aika iso osa vanhemmista narsisseista näyttää vasta tulevan kukkaan ja osa on tietenkin myös taantunut. Tämä on aika kuiva paikka niille.

Koska narsisseja ei voi olla liikaa eikä edes tarpeeksi, ostin tänä keväänä ruukussa 'Fortune' -lajikkeen, joka on yli sadan vuoden takaa. Se pääsee kukinnan jälkeen maahan jonnekin päin puutarhaa.

Tämä oli tosiaan vasta alkua! Kukassa ovat varhaiset ja keskikevään narsissit; myöhäiset ovat vasta tulossa!

Balkaninvuokko Anemone blanda

Keltanarsissi Narcissus pseudonarcissus

Keisarinpikarililja Fritillaria imperialis

Keltavuokko Anemone ranunculoides

Kihlanarsissi Narcissus × cyclazetta 'Tête-à-Tête'

Mukulaleinikki Ficaria verna

Onnenpensas Forsythia

Purppuraomenapuu Malus Purpurea-Ryhmä

Tarhanunnannarsissi Narcissus Jonquilla-Ryhmä

Tarhasyklaaminarsissi Narcissus Cyclamineus-Ryhmä

Tarhatasetti Narcissus Tazetta-Ryhmä

Tarhavirvanarsissi Narcissus Bulbocodium-Ryhmä