Päivänliljaonnea

 Vuosien jälkeen niitä kukkii!

Yhtenä päivänä näin sen jo kaukaa. Kuvan vasemmassa reunassa, ruusu-heinätarhassa.

Päivänlilja 'Béla Lugosi'. Edellisestä kukinnasta on vuosia, en edes muista, kauanko.

Kukan tarina on sellainen, että näin siitä kuvan Gardens Illustrated -lehdessä joskus 15 vuotta sitten tai ylikin. Tuli pakkomielle. Vampyyri ja mitä hienoin kuivuvan veren väri. Löytyi taimisto Englannista, josta kasvin tilasin. Koska taimisto on erikoistunut kurjenmiekkoihin, tilasin niitäkin, mutta se on toinen juttu.

Istutin taimen paikkaan, jossa se viihtyi ja kukki. Keksin jakaa kasvin. Sen jälkeen se osa, joka jäi vanhalle paikalleen, kuoli. Toinen osa sinnitteli vuosia Rohanissa, jonne olin sen suuressa viisaudessani istuttanut. Rohan alkaa olla liian varjoisa eikä päivänlilja siellä kukkinut ikinä, vaikka olisi kieltämättä sointunut Rohanin väreihin.

Joitakin vuosia sitten siirsin edelleen elossa sinnittelevän Bélan viereiseen, aurinkoisempaan ruusu-heinätarhaan. Sitten ehkä viime vuonna keksin, että kenties näitä pitäisi lannoittaakin, kun eivät tee vuodesta toiseen kuin lehtiä. Siis kaikki jalostetut päivänliljani.

Lannoittaminen tuottaa tulosta! Béla kukkii ja sen edessä kasvava 'Little Gypsy Ruby' myös. Se kukki istuttamisvuonna, mutta ei sen jälkeen. Mutta nyt! Onpahan ainakin muutama kukka.

Tässä kumpikin yhteispotretissa. 'Little Gypsy Ruby' on pienempikukkainen ja punaisempi, 'Béla Lugosi' hätkähdyttävän tummakukkainen, täydellisen sävyinen. No, se kuivunut veri...

Koska ruusu-heinätarhassa ei tällä hetkellä ole kukkivia ruusuja, on kivaa, että on muita loppukesän kukkijoita. Syysvuokkokin on jo aloittanut kukinnan.

Rohanin puolella on vielä yksi päivänliljan lehtitupas, luulen, että se on myös 'Béla Lugosi'. Olen hankkinut ihanan persikkaisenkin lajikkeen joskus, mutta se ei ehkä ole enää elossa. Harmittaa, kun visiot ihanista kasviyhdistelmistä eivät toimi, jos kasvi kieltäytyy kasvamasta.

Puutarhan toisessa päässä olen jo raportoinutkin tästä upeasti kukkivasta päivänliljasta. Taustalla on ruskopenkki tiikerililjoineen ja jotenkin ovat rikkaporkkanat löytäneet sinnekin tiensä.

Tarhapäivänlilja 'Nile Crane' on upean värinen ja tuottaa käsittämättömän määrän kukkanuppuja jatkuvasti! 

Sen vieressä on jo siemenvaiheessa oleva kumina, jonka ruskeus sointuu päivänliljaan minusta ihanasti. Muistin kerrankin kerätä kuminasta siemeniä – kiitos Päivänpesän Katjalle, kun kysyit, keräänkö niitä. En kyllä tiedä, käytänkö niitä, sillä en leivo lähes ikinä, siihen kai kuminaa useimmin käytetään. Pidän kuminan mausta kuitenkin paljon, kuten myös intialaisista ruuista, ehkä sitä voi käyttää kuten juustokuminaa.

Päivänlilja-kumina-kaksikko elää lännenkolmiokan vierellä. Kolmioka on kasvanut niin hyvin, että se näyttää viimeinkin puulta! Sen alla on myös maailman kahdeksas pieni ihme.

Loistokeväesikko 'Francisca' on kukkinut toukokuusta asti koko kesän ja kukkii yhä! Paikalla kasvavat, valtaviksi venyneet rohtosormustinkukat olivat varmaan varjostaneet tätä riittävästi hellekaudella. Vedin ne kukkimisen jälkeen pois, sillä niiden seasta ei tahtonut muita kasveja nähdäkään.

Sormustinkukkaviidakosta löytyi muun muassa reippaasti kukkiva purppurahelmimarja 'Profusion'. Tämä ei ole vielä koskaan tuottanut ihmeellisen violetteja marjoja, mutta eipä puska ole paljon kukkinutkaan. Pari vuotta sitten taisin huomata pientä kukintaa alaoksilla, mutta niistä ei tullut marjoja, vaikka 'Profusion' on itsepölyttyvä. Ja sitten tuli toissa talvi, joka lähes tappoi pensaan; onneksi se lähti versomaan juuristosta uudestaan.

Nyt kukkaterttuja on niin runsaasti, että toivoa marjoista on!

Kumina Carum carvi

Loistokevätesikko Primula × polyantha

Lännenkolmioka Gleditsia triacanthos

Purppurahelmimarja Callicarpa bodinieri var. giraldii

Tarhapäivänlilja Hemerocallis Hybrida-Ryhmä

Navetan seinä taustana

 Pikkuinen navettani on kuvauksellinen tausta monelle puutarharäpsylle.

Kun edellisessä jutussa manasin, että en ole saanut päivänliljoja kukkaan, tarkoitin jalostettuja tarhapäivänliljoja. Rusopäivänliljaa luotettavampaa kukkijaa ei olekaan ja se on täydessä kukassa nyt.

Parempi kuva on tietysti tämä, jossa Ransu tassuttelee pihatiellä. Otin sen, kun päivänliljat olivat juuri aloittaneet kukinnan.

Hehkulilja 'Red Velvet' on myös tullut kukkaan. Villi palsternakka on ihana väripari ja navetan seinä oivallinen tausta.

Preerian rohtosormustinkukat, heleäorjanruusu, 'Alchymist' -ruusu ja rohtosalvia tuli myös kuvattua navettaa vasten kuukausi sitten.

Tuolloin aloin tehdä kiveystä navetan siihen päätyyn, josta sinne mennään sisälle, kun hermostuin vyötärönkorkuiseen heinikkoon. Homma on jäänyt tuohon tilanteeseen, sillä pian lähdin kaupunkiin, sitten oli vieras toisensa perään, sitten työkiireet ja sitten taas kaupunkireissu... ehkä lähiaikoina pääsen jatkamaan, sillä kiveykset ovat ihan lempiprojekteja!

Navetan kivijalan vieressä on aiemmin tekemäni kiveys, johon olen istuttanut 'Minor' -nummiajuruohon. Se peittää jo ison alan, mutta on todella kätevä kasvaessaan aivan maanpinnan myötäisesti.

Tein pikkuisille kivikkokasveille alppipenkin navetan eteläseinustalle yhdeksän vuotta sitten. Penkin tähtihetkiä ovat kevät ja alkukesä, nyt siinä kukkii vain muutama itsekseen tullut pioniunikko, jotka yritän muistaa kitkeä ennen kuin tuottavat tsiljoona siementainta. Ja kukkii tuossa myös hentoinen pisaralaukka.

Katsotaanpa alppipenkin kasveja vähän lähemmin. Sieltä en ole raportoinut ollenkaan koko kesänä! Neilikka Dianthus freynii kukki muistaakseni ensimmäistä kertaa, vih-doin-kin. Se on viimein alkanut myös levitä.

Ihanaakin ihanampi kellolaukka on kaunis ja tärkeä. Sen siemenet on aikoinaan lähettänyt kaimani Saila, jolla on oma blogi Kivipellossa: KLIK. 

Taustana laukalle edellisessä kuvassa oli hehkuva ajuruoho 'Coccineus' (tarkemmin ottaen Thymus Coccineus-Ryhmä 'Coccineus', niinpä tulee tyhmemmällekin selväksi, että nimi on Coccineus).

Nyt ollaan noin kuukauden takaisissa kuvissa. Vuorineilikka kukki tänä vuonna runsaammin kuin konsanaan, kasvanutkin se on. Taustalla on rusolaukkaneilikka 'Düsseldorfer Stolz'.

Vanhemman kiveyksen kolossa elää kaunis mehitähti lähes täysin vailla multaa, valitettavasti lajista ei ole tarkempaa tietoa.

Musti esittelee. Osalla kasveista on taimilaput, sillä taidan istuttaa tähän tänäkin vuonna kukkasipuleita. Silloin on paras tietää, missä kohdissa kasviaarteet elävät. Toisia sipuleita saattaa kyllä vahingossa kaivaa ylös, kun niillä ei ole mitään merkkejä.

Kesäkuun kuvassa näkyy navetan kulman siperiankurjenmiekka kukassa. Coccineus erottuu punaisena, samoin alppipenkin toisessa päässä pinkki rusolaukkaneilikka.

Kääpiöneilikka kukki tänä vuonna vaisusti, ehkä sateinen alkukesä ei ollut sen mieleen.

Neilikan kupeessa elävä valkotupsulaukka kukki sen sijaan mukavasti. Alppipenkissä asuu tällaisia pikkuruisia laukkoja. Valkotupsulaukka ei ole koskaan levinnyt, aina vain nousee tuo yksi kukkavarsi. En pistäisi pahakseni useampaa kukkaa. Kookkaat lehdet kuuluvat isomaksaruoholle, joka on tullut tähän itsekseen.

Siinä vieressä elää pari rusolaukkaneilikkaa. 'Düsseldorfer Stolz' on todella luotettava; yksikään toinen laukkaneilikka ei ole osoittautunut kestäväksi, mutta se menee jopa ilman talvisuojausta. Oikealla häämöttää suloinen ahokissankäpälä 'Alex Duguid'.

Tästä patjarikosta ('Purple Robe') olen haltioissani. Kerrankin rikko on selvinnyt puutarhassani – peräti kaksi vuotta! Aina aiemmin ne ovat kuolleet alle aikayksikön. Se ainakin näyttää olevan ongelmana, että ne nostavat juuristoaan maasta eivätkä sitten kestä kesää eivätkä talvea, lunta kun tähän alppipenkkiin ei kerry talvisuojaksi sitäkään vähää kuin muualle. Edessä levittäytyy kaunis espanjanmaksaruoho 'Minus'.

Tätä kasvia myydään useimmiten maksaruohona ("Sedum pachyclados 'White Diamond'"), mutta kyseessä on valkoruusujuuri. Taimituottajat eivät paljon vaivaudu selvittämään kasvitieteen kiemuroita. Ruusujuuri leviää kauniisti mattomaisena ja kukki valkoisena kesäkuussa.

Otin eilen tuoreita kuvia kesän hankinnoista. Rusolaukkaneilikka 'Varretu' kukki jossain vaiheessa, mutta en huomannut ottaa siitä kuvaa. Mutta on siinä tuorekin kukinto, huomaatko? Hailean liila kuinto lehtien seassa. Laukkaneilikat ovat hauskoja kukkiessaan vähän pitkin kesää, vaikka pääkukinta osuukin kevätkesään.

Taustalla on uusi patjarikko 'Appleblossom'. Lajikenimi on epäselvä, sillä tuon nimisiä on useita, mutta täytyy tutkia tarkemmin ja yrittää selvittää, jos tuo kukkii uudestaan eli pysyy hengissä. Toistaiseksi se ei näytä kukoistavan, mutta ehkä se selviää talvesta jotenkin. Tai sitten ei.

Mätäslaukkaneilikka 'Sugar Baby' kukki ihanasti, mutta en huomannut ottaa siitä silloin kuvaa. Mätäslaukkaneilikoita olen istuttanut useita, sillä lähes aina ne kuolevat pois talven mittaan – tai oikeastaan kevättalvella auringon paahtaessa ja kuivuuden koetellessa. Mutta yritän jälleen kerran.

Kommenteissa oli puhe 'Nifty Thrifty' -rusolaukkaneilikan kukkimisesta (tarkensin lehtiin, kun keltareunaiset lehdet ovat tämän laukkaneilikan erikoisuus). Se kukkii täälläkin ja on kukkinut vaisusti koko kesän yhdellä tai kahdella kukkavarrella kerrallaan. Mutta elossa on ja paksusti voi! 

Kerrankin tämä laukkaneilikka selvisi talvesta hyvin. Se oli kyllä suojattu, vaikka ehkä viime talveksi ei olisi tarvinnut. Toisaalta keväällä varjostus / suojaus kuivumiselta tuntuu olevan näille vielä tärkeämpää.

Ahokissankäpälä Antennaria dioica

Espanjanmaksaruoho Sedum hispanicum

Hehkulilja Lilium Aasialainen-Ryhmä

Heleäorjanruusu Rosa dumalis

Isomaksaruoho Hylotelephium telephium

Kellolaukka Allium narcissiflorum

Kiiltoluppio Sanguisorba tenuifolia

Kääpiöneilikka Dianthus subacaulis

Mehitähti Sempervivum

Mätäslaukkaneilikka Armeria caespitosa

Nummiajuruoho Thymus praecox

Palsternakka Pastinaca sativa

Patjarikko Saxifraga Arendsii-Ryhmä

Pioniunikko Papaver somniferum Paeoniflorum-Ryhmä

Pisaralaukka Allium carinatum ssp. pulchellum

Rohtosalvia Salvia officinalis

Rohtosormustinkukka Digitalis purpurea

Rusolaukkaneilikka Armeria maritima

Rusopäivänlilja Hemerocallis fulva

Siperiankurjenmiekka Iris sibirica

Valkoruusujuuri Rhodiola pachyclados

Valkotupsulaukka Allium orientale

Vuorineilikka Dianthus gratianopolitanus

Pinkkiä ja persikkaa

 Päivän yllätyksestä vastaa pikkuinen kurjenpolvi.

Rusokurjenpolvi 'Katherine Adele' on kitukasvuisin kurjenpolvi, jota on kuunaan nähty. Istuttamisen jälkeen, muutama vuosi sitten, se kasvoi pikkuisena pehkona, mutta siitä pitäen olen yleensä olettanut sen kuolleen, kun juuri mitään ei ole näkynyt. Niin tänäkin vuonna. 

Kukattoman pikku taimen tunnistamista ei helpota se, että lehdet ovat kovin saman näköisiä tummakurjenpolven kanssa ruskeine läikkineen. Pieniä eroja lehtien muodossa, kiiltävyydessä ja suonituksessa on, jotta tummakurjenpolven siementaimia tästä(kin) kitkiessäni jätin yhden pienen alun paikoilleen.

Nyt siinä on yksi kukka, joka tosiaan osoittaa sen olevan 'Katherine Adele'! No onpa mukavaa. Saisi se kyllä olla isompikin. Jos tietäisin, miten saisin tämän viihtymään paremmin, tekisin sen.

Pikkuisen kurjenpolven yllä, kuistin kulmalla, kukkii kärhö 'Hagley Hybrid'. Se on todella kaunis, niinpä halusin sen tähän näkyvälle paikalle. Tukena sille toimii pystykasvuinen pikkujasmike, joka on pystyyn kuollut. Monta vuotta se teki kuolemaa, nyt ei enää ole kuin pari kuivaa versoa, joihin kärhö kiipeilee.

Pikkujasmikkeeseen pätee sama: jos tietäisin, miten saisin sen viihtymään paremmin, tekisin sen.

Ruskopenkissä Austin-ruusu Emily Brontë aloittaa uuden, runsaamman kukkakierroksen uusien korkeiden versojen päässä. Sopiva ajoitus, kun Crown Princess Margareta juuri kuihdutti ensimmäisen kukkasatsinsa.

Vähän alempana rinteessä on päivänlilja 'Nile Crane' ensimmäistä kertaa kukassa! Tämä kyllä kukki taimen ostaessani, mutta siitä on kuusi vuotta. Kyllä: kuusi! Kukan ihana hailea väri, jossa on häivähdys liilaa, aiheutti välittömän reaktion laittaa se ostoskoriin taimistolla.

Hermostuin tarhakurjenmiekkojen kukkimattomuuteen pari vuotta sitten ja ryhdyin lannoitustoimenpiteisiin. Sama ongelma on ollut päivänliljojen kanssa: ei kukkia sitten millään, ei ensimmäistäkään, eivätkä lehdetkään ole oikein kasvaneet. Parin vuoden lannoittaminen on tuottanut tulosta. Tämän kaunottaren lisäksi ruusu-heinätarhan molemmissa päivänliljoissa on nyt nuppuja!

En nyt tarkoita mitään systemaattisen tieteellistä tai erityisen runsasta lannoittamista. Olen viskellyt näille tuhkaa, tavallista jauhemaista lannoitetta, luujauhoa, kanankakkaa – mitä nyt on käsillä ollut. Kompostiakin olen näille varmasti antanut. Siis silloin tällöin muistaessani eli harvoin. Ja tässä tulos! 

Olen oppinut ainakin yhden asian tänä vuonna: lannoittaminen kannattaa.

Ruusutarhan eteläosassa on kaunis rohtopähkämö 'Summer Sweets' yhä elossa, mistä olen kovin iloinen. Nämä eivät ole aiemmin oikein onnistuneet. Kukissa lepattaa perhosia ja pörisee pörriäisiä jatkuvasti.

Siinä lähellä kukkii punahattu Echinacea simulata, mistä olen myös hyvin iloinen. Se on kaunis ja entistäkin tärkeämpi, kun myyrät veivät talven aikana läheiseltä preerialta joka ikisen rohtopunahatun, niin taimena hankitun vaaleanpunaisen kuin siemenestä kasvattamani valkokukkaisetkin.

Persikkakierros huipentuu lupiineihin. Kirjolupiini 'Salmon Star' kasvaa pengermän päällä kahden taimen voimin – kolmas on ruskopenkissä – ja molemmat näistä ovat tuottaneet ensimmäiset kukintonsa. Mikä väri! Etualalla on Austin-ruusu Bathsheba, jonka kukissa on hyvin haileaa persikkaa.

Lupiinien välistä pilkottaa keltaista. Siellä on kaikkein uusin Austin-ruusuni.

The Poet's Wife on upean keltakukkainen ja sen mainitaan olevan kaikkein tuoksuvimpia Austin-ruusuja. Tällä hetkellä sen kukkavarret vain ovat kovin hentoiset ja ne nuokkuvat kerrottujen kukkien painosta. Nuuhkuttelin ja tuoksu on tosiaan täyteläinen!

Kirjolupiini Lupinus × regalis

Kärhö Clematis

Päivänlilja Hemerocallis

Rohtopähkämö Betonica officinalis

Rusokurjenpolvi Geranium × oxonianum

Mansikkaniityt

 Näkymiä sieltä täältä sekä tärkeitä kukkijoita.

Nyt näyttää ja tuntuu kesältä. Kuten jo tuli mainittua, ruusut kukkivat parhaimmillaan. Etualalla on villin punaisen penkin apteekkarinruusu, taustalla puhtaanvalkea tarhaneidonruusu 'Mme Legras de St Germain'.

Portin tolppaan voi nähdä kasvamassa luostarinköynnösruusun – sen kolme kermanvaaleaa kukkaa näkyvät paremmin, kun leikkasin viereistä rusotuomipihlajaa. Siitä on muutenkin viisasta leikata alimpia oksia, niin alle mahtuu paremmin perennoja ja sipulikukkia.

Näkymä riippumatosta tuli mainittua, mutta enpä ikinä mene riippumattoon kameran kanssa – en ota edes puhelinta mukaan pilaamaan rauhaa. Tästä kyllä näkyy vain pieni osa näkymästä. Sitä hallitsee köynnösruusu Flammentanz.

Muotopuutarhan toiseen köynnöskaareen kiipeävä kärhö 'Comtesse de Bouchaud' on kiitettävän runsaskukkainen, lisäksi kukat ovat tasaisesti pitkin matkaa. Muistan kyllä leikanneeni tätä joskus, mutta en pysty sanomaan, minä vuonna ja miten. 

Leikkaamista ennen siinä oli kukkia vain latvassa. Ehkä leikkuu täytyy uudistaa ensi keväänä.

Edellisessä kuvassa kaukana taustalla näkyi oranssia. Rusopäivänliljat ne siellä, tonttini alkuperäisasukkaat. Siirsin ne aikoinaan talon varjoisasta päädystä, jossa eivät enää kukkineet, heinikossakin olivat. Nyt niitä voisi harventaa, sillä huomaan päivänliljojen ahdistaneen vaalimani syyshohdekukan pieneen kivenkolon nurkkaan – ainoa syyshohdekukkani, joka on elänyt yli kaksi vuotta, ja nyt se on alle kymmensenttinen rääpäle, joka sinnittelee vain muutaman lehden voimin. 

Pihatien toisella puolella on lisää oranssia.

Pantterililjat kukkivat todella komeasti. Paikka on saniaistarha, jossa keväällä kukkivat pikkuruiset lumikellot ja talventähdet – jos kukaan enää muistaa niin kaukaisia asioita. Silloin kaikki on niin matalaa ja paljasta, että pienet kivetkin näkyvät, nyt tähän rehevyyteen meinaa hukkua.

Raivattavaa riittää, tässä erään päivän ruusutarhan kitkennän tulosta. Vedin pois ihan vain välttämättömimmät. Puutarha jäi monen viikon kiireissä todella retuperälle ja nyt yritän juosta hommien perässä. Paitsi etten ole tällä hetkellä edes kotona puutarhatöitä tekemässä!

Kasvimaalla ei kasva oikein mikään kunnolla, paitsi syksyllä istuttamani talvivalkosipulit. Ne ovat kerrankin edelleen jossain määrin vihreitä! Niiden takana samassa laatikossa pitäisi olla samettikukkaa ja tiikerikaunosilmää, mutta kaikki on itse kylväytynyttä korianteria ja viime syksynä maahan jääneistä pikkuruisista mukuloista kasvaneita perunanvarsia. Niitä nousee joka vuosi, mikä on hauskaa, sillä luulisi perunanmukulan jotenkin talven mittaan paleltuvan.

Vaikka kylvökseni eivät taaskaan suurimmalta osalta onnistuneet, on näkymä ihan kiva, kun katsoo riittävän kaukaa. Silkkimaloppi 'Carmine Rose' kukkii, ja itsekseen kylväytyviin kehäkukkiin voi aina luottaa. Pinaatista iti pari versoa, sitten ne kuivuivat, kun unohdin kastella. Leijonankita ei nähdäkseni koskaan itänytkään. 

Salaattia tulee jonkin verran ja mangoldia on kolme heiveröistä taimea. Retiisit ovat jo kukassa, sillä en pidä niistä, niinpä en ole korjannut satoa. Tämä on holtittoman hyötytarhurin rehellinen tunnustus.

Taustalla oven vieressä on ihastuttava David Austin -ruusu Tranquillity. Sitä syön silmilläni. Olen myös maistellut retiisin siemenpalkoja, ne ovat jotakuinkin siedettäviä. Voikohan maloppia syödä?

Malopista mansikkaan. Ystävän aikanaan tuoma kuukausimansikka on tuottanut siementaimen, nyt niitä on kaksi. Silkkimaloppia kylvin tähänkin, se on vähän kituliasta kieltämättä.

Viereisessä kaivonrenkaassa ei näy pihaustakaan sinne kylvämistäni pak choista tai mangoldeista. Ehkä voisin tyrkätä jääkaapissa itämään lähteneet vanhat perunat sinne. Ne ovatkin odotelleet loppusijoituspaikkaa vintin rappusilla jo kesäkuusta asti.

Sitten mansikkaniityille. Tarhanietospensas 'Strawberry Fields' kukkii enemmän kuin konsanaan. Se on, tai oli, kuun alkupuolella, ihanaakin ihanampi näky. Onneksi se kasvaa aivan pihatien varrella, jota kuljen jatkuvasti (esimerkiksi matkalla kasvimaalle, he he).

Strawberry fields forever! En ole Beatles-fani, mutta tämä on kyllä upea. Tsiljoona kertaa parempi kuin onneton rääpäle Yuki Cherry Blossom, joka on aivan kääpiö kääpiökokoisine kukkineen. Sitä pitää ihan etsiä muiden kasvien alta, ja mustikallakin on isommat kukat kuin sillä.

Oranssi, persikka, vaaleanpunainen ja liila sointuvat kivasti yhteen, ja oranssi pitää huolen sähäkkyydestä.

Leikkelin pergolan orjanruusun roikkuvimpia varsia ja mitäpä löysinkään: kärhö 'Niobe' kukkii oikein kauniisti usean kukan voimin tuolla ranteenpaksuisten piikkisten ruusunrunkojen takana. Tai oikeastaan ranne ei riitä, isoin on kyynärvarteni paksuinen.

Kärhössä on ainakin viisi kukkaa, joita käyn säännöllisesti ihailemassa ja samalla kertomassa köynnökselle, että se voisi alkaa kasvaa korkeutta, niin kukat näkyisivät vähän paremmin.

Pidän siitä, että entinen sauna & liiteri on muuttunut parissa vuodessa kauniiksi pärekattoiseksi katokseksi, josta näkyy läpi. Rakennus ei enää ole ruma möykky keskellä pihaa, vaan ilmava rakennelma, joka tuottaa uusia, kiinnostavia näkymiä lävitseen. 

Kylässä ollut ystävä tarttui sorkkarautaan ja repi entisen saunan sisäseinät auki ja poisti samalla levyt, joiden ulkopuolen alumiinipaperi oli ollut melkoinen näköhaitta jo jonkin aikaa. Ne kun tulivat esiin purettuani ulkolaudoituksen viime vuonna. Vaiko toissa vuonna. 

Onpa ihana ystävä. Nyt koko entinen sauna on kiva pärekattoinen ristikkorakenne, joka näkyy taustalla koirankopin takana. Edessä kukkii Austin-ruusu The Pilgrim.

Kehitys kehittyy ja lopetan tähän, jotta tästäkin ei tule maratoonia. Mukavaa päivää sinne!

Apteekkarinruusu Rosa Gallica-Ryhmä 'Officinalis'

Luostarinköynnösruusu Rosa UETERSENER KLOSTERROSE ('Tan99176')

Pantterililja Lilium pardalinum

Rusopäivänlilja Hemerocallis fulva

Rusotuomipihlaja Amelanchier lamarckii

Silkkimaloppi Malope trifida

Tarhaneidonruusu Rosa Alba-Ryhmä

Tarhanietospensas Deutzia × hybrida