Huhtikuun kalenteripoika

 Taas se on Musti, sillä Musti kiertää kanssani pihaa niin aktiivisesti; joka päivä. 

Musti muistuttaa ihanaa jääkaappimagneettia, jonka blogiystävät toivat viime keväänä! Se on tuo pikkukissa oikealla. Ihan kuin ilmetty Musti pienenä, ja edelleen.

Olemme kaikki jääkaapin ovessa, sillä vasemmalla on minä ja Ransu. Tuon magneetin on antanut äitini.

Musti esittelee.

Kostealla kevätniityllä kukkivat edelleen puistolumikellot, yksinkertaiset ja kerrotut. Niiden seuraan on noussut persiansinililjoja ja krookuksia. Posliinihyasinttien nuput ovat nousemassa maasta ja niissä näkyy vähän väriä jo.

Kierrämme katajapenkin, jossa on hyvä kukinta juuri nyt.

Katajapenkissä on myös persiansinililjoja, sitten on kultasahrameita ja vaaleajouluruusu täydessä kukassa. On muuten ihan mahtavaa, että on tällainen kevät, jossa samoja kukkia saa ihastella viikkokaupalla! Kaikki vain kestää ja kestää kukassa, kun on sopivan viileää. Tänään oli kyllä yli kymmenen astetta.

Rohanissa Musti lannoittaa näsiää.

Se on nimittäin juuri aloittanut kukinnan!

Edellisessä kuvassa näkyi myös lumikello 'Atkinsii' – tämä on kaunis, siro lajike, jonka ulommat kehälehdet ovat hurmaavan pitkät ja kapeat tuottaen ilmavan kukan. Toivottavasti Musti lannoittaa tätäkin.

Siirrymme kasvimaalle. Tänne mamma on istuttanut perunat ja yhden ruukkusalaatin ja peitellyt ne.

Tässä kohdassa on kiinnostavia tuoksuja.

Sekä varsin kaunis uusi jouluruusu, vaikka se ei olekaan vihreäkukkainen, kuten piti.

Kun nyt ollaan täällä kasvimaan ruusutarhassa, katsastetaan kolme 'Early Dream' -keisarinpikarililjaa, jotka nousevat penkin eteläpäässä. Vaikuttaa siltä, että kaikki kolme tulevat kukkaan. Ihanaa, sillä kerran aiemmin tämän lajikkeen tilasin ja istutin, mutta se näivettyi ja kuoli pois.

Löysin nyt myös narsissin alut, joiden arvelen olevan matalaa ja aikaista 'Elka' -lajiketta. Tämä on Koska kukkii -haasteen seuraava laji, jonka arvelin tulevan kukkaan 21. huhtikuuta. Saa nähdä, kuinka käy!

Musti tarkastaa myös ylärinteen hedelmätarhan. Täällä on aina myyriä, vaikka mammalla onkin se supercat-vempain.

Sitten on muotopuutarha.

Heti Mustin edessä olevassa penkissä kukkivat 'Rosea' -pikkusinililjat valtoimenaan. Niitä löytyy myös nurmikolta ja muista kukkapenkeistä jopa kymmenien metrien päässä täältä, jonne ne on alun perin istutettu. Aika tehokasta!

Me Mustin kanssa nautimme täysillä, ja Ransu myös, vaikka se viettääkin enemmän aikaa vintillä korissaan tai kuistin keinutuolissa.

Toivotamme ihanaa huhtikuuta!

Kultasahrami Crocus chrysanthus

Näsiä Daphne mezereum

Persiansinililja Scilla mischtschenkoana

Pikkusinililja Scilla bifolia

Posliinihyasintti Puschkinia scilloides

Puistolumikello Galanthus nivalis

Vaaleajouluruusu Helleborus niger

Pinkit nuput avautuvat viimein

 Tänään se tapahtui!

'Dawn' -heisi (Viburnum × bodnantense) alkoi viimein avata nuppujaan. Ehdin jo miettiä, meinaako se avata niitä ollenkaan. Nuput kun ovat olleet aika valmiin näkösiä tammikuun alkupuolelta saakka. Siitä asti tosin nuput ovat kasvaneet huomattavasti kokoa ja niitä on tullut koko ajan enemmän.

Olisihan se pitänyt arvata: tarvitaan tällainen skotlantilainen sää, jotta ne avautuvat. En tiedä, mistä puska on kotoisin, mutta Skotlannissa olen tätä nähnyt kukassa loppusyksyllä, varsin koleassa säässä.

Vielä kuva toisestakin kukinnosta todisteeksi, ettei avautuneita kukkia ole vain yksi tai kaksi, vaan useammassa kukinnossa. Nuput ovat oikeastaan kauniimmat kuin kukat, kun ne ovat todella täyteläisen värisiä. Avautuneet kukat ovat lähes valkoisia, hyvin haalistuneita. 

Mutta ei sovi valittaa, sillä puskan viihtyminen ja kukkiminen on lottovoitto. Lisäksi kukissa on erittäin hyvä tuoksu. Se tuntuu vasta sitten, kun kukkia on enemmän.

Lähdin nyt vähän tutkimaan tämän risteymälajikkeen taustaa ja sieltä löytyy yhtä uskottavat selitykset sille, että tämä on risteytetty Edinburghin kasvitieteellisessä puutarhassa kuin sillekin, että risteymä on saanut alkunsa Bodnantin puutarhasta Pohjois-Walesissa. Oli miten oli, kummassakin osoitteessa sataa jatkuvasti, joten tätä kukinnan alkufanfaarin säätilan valintaa ei voi lainkaan ihmetellä. Meillä oli tänään sadepäivä, kuten kuvista näkyy.

Ja tämäpä hauskaa: olen juuri aloittanut walesin kielen (kymrin) opiskelut, joten voin vaikkapa sanoa tälle puskalle walesiksi: hyvää huomenta, lohikäärme. Lohikäärmehän esiintyy Walesin lipussa, ja söpösti se oli kurssin ensimmäinen sana, joka opittiin.

Päivän muita uutisia: ensimmäinen pystykiurunkannus on tainnut juuri ja juuri avata ensimmäiset kukkansa! Tämän lajikenimi ei ole tiedossa. Nämä punaiset näyttävät aina olevan aikaisempia kuin tontin alkuperäiset violetit. 

Kuvan oikean reunan karvainen hirviö ei ole lohikäärme, vaan viimevuotisen kurkkuyrtin maalliset jäänteet.

Rusokoiranhammas 'Pink Perfection' on myös jo lähestymässä kukan avaamista.

Anteeksi rujo kuva. Uusi Supercat-myyränpyydykseni on pyydystänyt jo kahdeksan myyrää, joista kuusi vesimyyrää (noita isoja rottia) ja kaksi peltomyyrää. Ihmettelen, missä harakat luuraavat, sillä yleensä ne tekevät selvää kompostin päälle nakkaamistani myyränjäänteistä, mutta harakoilla taitaa olla pesimäkiireet meneillään.

Myyränpyydys on totisesti nimensä ansainnut! Tekisi mieli hankkia vähintään toinenkin, sillä puutarhassani on kolme erillistä aluetta, joissa on vesimyyrien tunneleita: jalka uppoaa maahan ja kasveja häviää. En nyt viitsi zoomata kuvan yksityiskohtia, mutta jos tarkastelee vesimyyrän hampaita lähempää, voi nähdä, että ne ovat lähes senttimetrin pituiset. Eipä ihme, että kokonaisia hedelmäpuita kaatuu, kun juuret on syöty.

Voi kauhistus, ei voi lopettaa tällaiseen kuvaan, lukijoille saattaa tulla painajaisia (vaikka minulle tämä on toiveiden täyttymys).

Raportoidaan sitten eilisillä kuvilla, että eilisen ihanassa auringonpaisteessa ensimmäiset virvaliljat avautuivat. Seurana niillä on erilaisia krookuksia ja pikkuruisia 'Rosea' -pikkusinililjoja.

Näsiä on myös viimein avaamassa kukkiaan, kauan on näitäkin nuppuja kytätty.

Purppurainen luonnon lehtosinivuokko avautuu varmaan lähipäivinä, kun on luvassa lämmintä ja aurinkoista. Sade tuli tänään enemmän kuin tarpeeseen!

Unkarinsinivuokko 'Blue Eyes' on jo kukassa, mutta se on aina aikaisempi.

Ihania, aurinkoisia päiviä sinnekin!

Lehtosinivuokko Hepatica nobilis

Näsiä Daphne mezereum

Pikkusinililja Scilla bifolia

Pystykiurunkannus Corydalis solida

Rusokoiranhammas Erythronium dens-canis

Unkarinsinivuokko Hepatica transsilvanica

Virvalilja Colchicum bulbocodium

Kohta kukkii

 Mikä ero kahdessa päivässä! Jutun kuvat ovat tältä ja toissa päivältä.

Moni kiinnitti huomiota Mustiin edellisessä jutussa ja pohti, mitähän se kyttää. Luulen, että tuossa kedolla rapisteli heinän seassa jokin myyrä. Tässä kuvassa etunoja-asento uhmaa jo painovoimaa.

Tältä täällä näytti tasan kaksi vuorokautta sitten, kun yöllä oli ollut –9. Mustin takana on verkon suojaama kultasade, verkon kuura on juuri sulanut pisaroiksi. Taustalla kyläniityllä tuikkivat lukemattomat timantit, kun auringonvalo osuu lumeen ja kuuraisiin heinänkorsiin.

Nyt näyttää tältä! Eilen alkanut kostea keli aloitti lumen sulattamisen ja kun meillä oli koko yön ajan noin +2 astetta, suli höttöinen uusi lumi nopeasti. Tänään on tihkuinen sumusää, mikä on kyllä mieleeni, sillä se saa lumikelloja nousemaan maasta.

Pisimmällä on metsäpuutarhan tähtilumikello. Kovien pakkasöiden jälkeen varsi oli kumartuneena maahan, mutta siitä se vain jaksoi nousta kerta toisensa jälkeen ja näyttää siltä, että kukka avautuukin kohtapuoliin.

Tämä tähtilumikellon sukulainen, lajike 'Snow Fox' tai sellaisena ostettu, on tainnut ottaa kärkisijan parina edellisvuonna. Nytkin se saattaa kiriä ensimmäisenä maaliviivalle. Elämme jännittäviä aikoja! Tällä on saniaistarhassa paljon aurinkoisempi kasvupaikka kuin edelliskuvan metsäpuutarhan asukilla, jolle ei aurinko paista oikeastaan ollenkaan.

Istutin saniaistarhaan lisää Snow Foxeja eli naaleja viime syksynä ja kaikki viisi ovat nousseet. Monissa on kaksi kukkavartta, kuten tässäkin.

Uusista Snow Foxeista pisimmällä on tämä tyyppi. Kehälehtien ulkopuolella on vihreää, niin kuuluu ollakin. Tästä puhuin jo aiemmin, joten nyt toistan itseäni. Teen kunnollisen Snow Fox -vertailun, kunhan kukat avautuvat.

Kun lumi suli ja maa sai kosteutta, on uusia lumikelloja noussut oikein urakalla. En kuvannut niitä kaikkia, mutta tässä yksi ihana rypäs puistolumikelloa kostealla kevätniityllä.

Japaninlehtikuusen juurella 'S. Arnott' oli noussut jo aiemmin. Nämä venyvät varmasti pian lisää. Kymmenen päivän ennusteessa ei näy pakkasta ollenkaan, ei öin eikä päivin. Siis niin ihanaa, etten mitenkään pysty edes kirjoittamaan, miten ihanaa. Maailman ihaninta.

Katsotaan vielä muutama puska. Puistoalppiruusu 'Catawbiense Grandiflorum' näyttää terhakalta. Meinasin kirjoittaa, että tämä on ainoa alppiruusuni, sillä olen nähnyt turhaksi hankkia kasvia, joka ei viihdy. Tämä on nimittäin asunut tässä jo 15 vuotta ja on edelleen suunnilleen saman kokoinen kuin istutettaessa.

Mutta viime syksynä sain ystävältä kiinnostavan siementaimen ja tokihan sen vastaanotin ja istutin. Saa nähdä, kasvaako se. Toiveissa olisi, sillä se on vasta kymmensenttinen.

Puuteripaju 'Mount Aso' on ylittänyt kaikki odotukset tekemällä pajunkissat säännöllisesti helmikuussa. Viime keväänä tosin maaliskuussa, mutta silloin olikin poikkeuksellisen kylmä talvi ja alkukevät. Tämän kuvan otin toissa päivänä, kun aamun aurinko alkoi sulattaa yön kerryttämää kuuraa.

Tältä sen kasvupaikalla näyttää tänään. Laitoin pajun ympärille mojovan verkon alkutalvena, kun huomasin jonkun – luultavasti jäniksen – järsineen pari alaoksaa.

Kahden päivän takainen kuva lehtonäsiästä. Verkot ovat todella koristeellisia kuuraisina!

Näsiä alkaa ehkä vähitellen harkita kukintaa, tosin ei se koskaan ennenkään ole edes yrittänyt kukkia helmikuussa, ei edes viiden vuoden takaisena superlauhana talvena.

Heisi Viburnum × bodnantense 'Dawn' on vapautunut jurtastaan. Siinä on runsaasti nuppuisia kukkaterttuja, jotka vaikuttavat olevan suunnilleen kunnossa. Aika näyttää, avautuvatko kukat.

Kuvassa taustalla on harmaa pömpeli, jossa asustaa...

... loistomagnolian pieni taimi. Toivon, että se on selvinnyt talvesta.

Kuuraiset 'Dawn' -heiden nuput toissa päivältä. Avasin jurtan vähän liian aikaisin, kun ennusteen mukaan ei enää olisi pitänyt tulla niin kylmiä öitä. Nuput viettivät näin ollen taivasalla –9 -asteisen yön. Jos kukat menetin, sain ainakin kauniin nuppukuvan.

Nuput näyttävät silti ihan lupaavilta, sillä ne ovat edelleen vaaleanpunaisia, eivätkä paleltuneet ruskeiksi, kuten aiemmasta kuvasta pystyy ehkä näkemään. Lupaan raportoida, kuinka käy!

Päivän kruunaa tämä tyyppi. Kuuntelin aikani tuttua luritusta ennen kuin tajusin. Kottarainen! Siellä se antaa palaa täysin palkein ruotsinpihlajan yläoksalla. Parvea en ole vielä nähnyt, tämä on siis varhainen tiedustelija.

Tai sitten se olikin viherpeippo. Sekin on mahdollista.

Lehtonäsiä Daphne mezereum

Loistomagnolia Magnolia soulangeana

Puistoalppiruusu Rhododendron Catawbiense-Ryhmä

Puistolumikello Galanthus nivalis

Puuteripaju Salix gracilistyla

Tähtilumikello Galanthus elwesii

Puskatilanne

 Mikä päivä!

Tyyntä, aurinkoista ja valoisaa – ja olo on kuin maaliskuulla. Livertelen lintujen kanssa kilpaa.

Ransukin tykkää ulkoilla, kun lunta ei ole.

Puuteripaju 'Mount Aso' puhkeaa vaaleanpunaisiin pajunkissoihin.

Heisi Viburnum × bodnantense 'Dawn' on edelleen tulossa kukkaan. Nuput ovat monta kertaa sulaneet ja pakastuneet. Se ei näytä niitä hetkauttavan.

Viime yö oli kylmin moneen viikkoon: pakkasta lähes –7 astetta. Aamupäivä oli kuurainen. Tässä ollaan pengermän päällä, joka erottaa Rohanin kasvimaasta.

Pergermältä löytyy kurjenmiekkojen piippoja. Ensimmäiset, tammikuussa löytämäni, eivät ole venyneet ollenkaan. Ja alppipenkistä löytyi kolme oikein perinpohjaisesti syötyä kurjenmiekan kukkavartta. Asialla varmaankin hiiri tai myyrä, sillä versojen päällä on sormustinkukan lehtiä. Ei niitä mikään isompi otus olisi löytänyt, eikä niin tehokkaasti saanut syötyä yhtä syvältä. Syödyt varret ovat suorastaan kuopalla maanpinnan alapuolella.

Harmi! Ne olisivat olleet ihanaa purppuranväristä harvinaisuutta.

Punahevoskastanjan nuput ovat ihanan järeät.

Siirrytään alas Rohaniin. Näsiä näyttää jo punaista kukkaväriä nupuissaan. Se on pakko verkottaa, muuten ei kukkia pääse näkemään ollenkaan.

Tarkastamme verkot Ransun kanssa. Vaaleanpunakukkainen syreeni on turvassa, hyvä. Sen verkon tukitappia on hirveän vaikea saada maahan, kun siinä on kivi kiven vieressä. Koska peurat rakastavat syreeneitä, täytyy nekin visusti verkottaa, jos haluaa nähdä kukkia.

Vaikka pihani on nykyään kokonaan verkotettu riista-aidalla, löysin silti pari paikkaa, joista peurat tai ehkä tällä kertaa pikemminkin metsäkauriit olivat murtautuneet sisään. Valkohäntäpeuran ja metsäkauriin murtojäljet ovat erilaiset.

Linnut viskelevät paperia kompostista, täytyy taas siivota. Nurmikko on muuten ihanan vihreä ja siisti. Ihan mahtavaa! Ja tässä menee vielä lähes kolme kuukautta ennen kun sitä tarvitsee leikata. Siisti ja sileä nurmi ihan ilmaiseksi. Rakastan tällaista talvea!

En yhtään tajua, kun eilisissä iltauutisissa haastateltiin ihmisiä, joiden mielestä tämä talvi on jotenkin kamala. Mikä heitä vaivaa? Tässä on mennyt taas monta vuotta, että lunta ja pakkasta on ollut enemmän kuin tarpeeksi. Eikö ole kivaa, että on vaihteeksi toisenlaista?

Kompostin vierellä on idänkanukka 'Aurea'. Leikkasin kaikki sen vanhat versot vuosi sitten, mistä seuraa se, että nyt on vain nuoria, kirkkaanpunaisia versoja. Siinäpä toimenpide, joka todella palkitsee.

Ransu siirtyi ruskopenkkiin tutkimaan kissanminttutilanteen.

Nyt kelpaa!

Lumikelloja on noussut siellä sun täällä — niin paljon, että niistä tulee oma juttunsa.

Ransu meni lepäilemään, jatkoimme Mustin kanssa pihahommia.

Idänkanukka Cornus alba

Kissanminttu Nepeta cataria

Kurjenmiekka Iris

Näsiä Daphne mezereum

Punahevoskastanja Aesculus × carnea

Puuteripaju Salix gracilistyla

Syreeni Syringa