Englanninsinililjat esiin

 Oli jo aikakin!

Katajapenkissä(kin) oli melkoinen rehotus. Pelkäsin, että jos vielä odotan rehotuksen pahenemista, käy kuten viime vuonna ja kitken vahingossa keltakielokin. Nyt niitä ei ole enää kuin yksi, kiitos viimevuotisen kitkentäintoni. Mutta milläs muulla saat puna-ailakit ja lehtoakileijat kuriin kuin raivoisalla kitkennällä?

Tämän kuvan otin kyllä sen takia, että tuo 15-vuotias alppiruusu vähän naurattaa. Se kun ei kasva millään. Sen keskeltä kasvava rohtovirmajuuri on monin verroin korkeampi! Alppiruusu siis ei ole mikään kääpiölajike, vaan 'Catawbiense Grandiflorum', josta pitäisi kasvaa aika kookas. Tuollainen parimetrinen, kuten virmajuuret.

Rohtovirmajuurilla tuntuu muutenkin olevan tänä vuonna suuruudenhulluuden oireita. Muutaman metrin päässä, kosteikkopuutarhassa, ne ovat ryhtyneet kasvamaan ojan pohjalla ja nousevat sieltäkin lähes kahden metrin varsilla. Ei niiden tarvitsisi, kyllä ne varmaan valoa saisivat vähemmälläkin, vaikka tuolla on muutenkin rehevä kasvillisuus. Ainoastaan muutama rohtosormustinkukan varsi yltää yhtä korkealle. Nekin ovat tänä vuonna ennätysmitoissa.

Kirjokurjenmiekka 'Kermesina' kukkii huomattavasti maltillisemman korkuisena. Se ei ole yhtään normaalia korkeampi. Isot lehdet kuuluvat kilpirikolle.

Onkin aika jännää seurata tänä vuonna näitä venymisiä. Osa kasveista on ihan hurjissa mitoissa, osa pysyy samanlaisina kuin aina.

Mutapuutarhan toisella puolella on sysikurjenmiekka tullut kukkaan. 

Samassa penkissä nuppuilleen tarhakurjenmiekan henkilöllisyys selvisi, kun kukka avautui. Se on 'White City' eli sama kuin muotopuutarhassakin. Olin näköjään siirtänyt siitä osan sinne, osan tänne. Seurana tässäkin kukkii rohtovirmajuurta ja sitten on tuo ihanan värinen nimetön tarhaidänunikko, jonka olen kasvattanut siemenestä.

Katajapenkistä tässä piti puhua, joten takaisin sinne. Kitkemisen jälkeen löytyivät ne kasvit, joita tässä pitäisi kasvaa. Kerrottu idänkurjenpolvi 'Plenum' on erittäin suloinen. Revin sinnikkäistä pohjoissavolaisista puistolemmikeistä suurimman osan, mutta tuo valkoinen sointuu idänkurjenpolveen liian ihanasti, jotta olisin sen tästä kohdasta poistanut. 

Kultatesma kukoistaa tänä kosteana kesänä. Kitkin sitä vahingossa vähän juurineen ja siirsin palan kuistin viereen, sillä tämä on yksi lempiheiniäni. Se on tässäkin värikimarassa niin paikallaan, ettei paremmasta väliä. Kuistin kulmalla se myös palaa lähtöpisteeseensä, sillä sinne istutin ensimmäiset siemenestä kasvattamani kultatesman pikku taimet, jotka myöhemmin siirsin tähän katajapenkkiin.

Kultatesmat ovat tänä vuonna melko korkeita. Niiden takana oleva marhanlilja 'Guinea Gold' on joka kesä puutarhani korkein lajiaan, lähes kaksimetrinen. Kultatesman kukkaröyhyt eivät koskaan ennen ole kisailleet marhanliljan varsien kanssa.

Mutta ne englanninsinililjat! Juu, ne löytyivät ja kyllä ne näkyivät jo ennen kitkentää, nyt näkyvät paremmin. Kuvasta näkee hyvin eron espanjansinililjaan: aidolla englanninsinililjalla kukkavarsi nuokkuu. Kukat ovat myös tummemman siniset. Minulle on käynyt kaksi kertaa niin, että hankin englanninsinililjaa ja sain espanjalaista (tai kenties niiden risteymää). Lopulta tilasin siemeniä Englannista ja kasvatin nämä, ja sain aitoa tavaraa.

Tämän tähdikin henkilöllisyyttä en ole ehtinyt tutkia. Samanlaista, myöhään kukkivaa tähdikkiä löytyy parhaillaan myös ruskopenkistä. Tämä on lähes samannäköinen kuin turkintähdikki, mutta se kukki jo toukokuun alussa. Mietin, voiko sarjatähdikki kukkia näin myöhään. Tutkin ja palaan asiaan. 

Mutta eikö ole kultatesma ihana tämänkin kanssa! Lisäksi tässä katajapenkissä on purppuraorvokkia, jonka istutin alun perin alppiruusun aluskasviksi. Ajattelin, että se sointuu siihen hyvin, mutta sointuu se kaikkeen muuhunkin, on levinnyt sinne tänne koko penkkiin.

Purppuraorvokkia kasvaa myös nietospensas Deutzia × rosea Yuki Cherry Blossomin ('Ncdx2') alus– ei vaan päällyskasvina. Mikä näitä puskia vaivaa! Kääpiötauti?

Tämän puskan kanssa en kyllä alun perin ollenkaan selvittänyt, miten matalaksi tämä jää, ja jouduin sen siirtämään ensimmäisestä paikasta tähän katajan alle. Mutta saisi se kyllä kasvaa korkeammaksi kuin tuo onneton kymmenen senttimetriä, josta purppuraorvokkikin pistää paremmaksi. Lisäksi viereisen myrkkyliljan jättikokoiset lehtitötteröt olivat kaatuneet Yukin päälle. 

Hyvä, että Yuki löytyi, se oli tosiaan aivan muiden peitossa. Mutta tälläkin kerralla taisi käydä haaveri, sillä kitkennän jälkeen tajusin, etten näe rikkilaukkaa kerrassaan missään. Kyllä se tuossa penkissä vielä keväällä oli. Toivon, että maassa on sen sipuleita jäljellä!

Loppukevennykseksi puska puutarhan toisesta päästä. Tämäkin on jäämässä maanpeittokasvin alle! Täpläpeipit ovat ryhtyneet kasvamaan tänä vuonna runsaasti korkeutta ja tahtovat nyt peittää Wine and Roses -komeakotakuusaman (eli 'Alexandran'). Komea on harhaanjohtava nimi puskalle, sillä tämä on nipin napin polvenkorkuinen, vaikka on ties kuinka monta vuotta tuossa kasvanut. Tai siis ollut, ei kasvanut.

Olisiko kyseessä maanpeittokasvien vallankumous? Ne muodostavat vihervyöryn ja peittoavat kohta kaiken?

Englanninsinililja Hyacinthoides non-scripta

Idänkurjenpolvi Geranium himalayense

Kilpirikko Darmera peltata

Kirjokurjenmiekka Iris versicolor

Komeakotakuusama Weigela florida

Kultatesma Milium effusum 'Aureum'

Marhanlilja Lilium Martagon-Ryhmä

Puistolemmikki Myosotis sylvatica

Purppuraorvokki Viola adunca 'Purpurea'

Rohtovirmajuuri Valeriana officinalis

Sysikurjenmiekka Iris chrysographes

Tarhaidänunikko Papaver Orientale-Ryhmä

Tarhakurjenmiekka Iris Germanica-Ryhmä

Tähdikki Ornithogalum

Täpläpeippi Lamium maculatum

Hyvät ja huonot uutiset katajapenkistä

 Katajapenkki on jatkumoa mäntyjen alustan metsäpuutarhalle. Myös vaahteran metsäpuutarha on tässä lähellä. 

Alueelle kuuluu periaatteessa hyvää. Kultatesmat voivat hyvin ja niitä nousee sieltä täältä. Purppuraorvokki, josta on kai nykyään tullut purppurametsäorvokki, tuo hienoa tummaa kontrastiväriä siellä täällä. (Viljelykasvien nimistössä ne ovat kaksi eri lajia, mutta monen muun tahon mukaan ent. adunca 'Purpurea' = riviniana 'Purpurea' tai Purpurea-Ryhmä). Marhanliljat nousevat komeasti, näistä yksilöistä on perinteisesti tullut pihani korkeimmat. Lajike on 'Guinea Gold'.

Purppurametsäorvokki on myös loistava väripari kermanvaalealle ternivuokolle. Se ei ole enää näin komeasti kukassa, mutta myös ternivuokko on kukkinut tänä keväänä ihanan pitkään: edelleen on kukkia jäljellä.

Pitkät kukinnat taitavat jatkua, sillä ainakin täällä meillä näyttää kahden viikon ennuste sitkeästi viileää: korkeintaan 15 astetta. Tänään oli kyllä peräti 16 ja tuulensuojassa ehkä vähän enemmänkin. Hieno, aurinkoinen, vaikkakin tuulinen päivä.

Katajapenkin reunalla kukkii edelleen kaksi Fritillaria elwesii -pikarililjaa.

Olen erittäin iloinen savolaisista lemmikinsiemenistä, joita Hiidenkiven puutarhan Minna lähetti joitakin vuosia sitten. Ne ovat selvästi ottaneet katajapenkin omakseen ja väreissä on sekä sinistä että valkoista – taivaallisen kaunista!

Näihinkin kukkiin on kultatesma mitä täydellisin kumppani.

Mutta voi! Keltakielokkia löytyy enää yksi ja se on minun syyni. Kitkin raivoisasti joka puolelle siementänyttä puna-ailakkia viime kesänä, kun tajusin, että kourassani on keltakielokin lehtiä. Toivoin, etten ollut repinyt sitä juurineen. Käänsin kottikärryllisen rikkaruohoja nurin niskoin, mutta siitä oli mahdotonta eritellä, mitkä juuret saattoivat olla mitäkin.

No, tänä keväänä kielokkeja on enää yksi ja sekin on niin vaivaisen kokoinen, ettten pysty saamaan siitä kunnollista kuvaa – ainakaan toistaiseksi. Yritän vielä, tuossa näkyy olevan vielä nuppu, ja tietysti tarkkailen haukkana maan pintaa sen toisen löytääkseni. 

No siis. Eihän sitä maan pintaa tietenkään näy. Kuten viime vuonnakin, on katajapenkissä jälleen ihan hirveä rehotus, eikä sieltä keskeltä ole kovin helppoa löytää pientä kasvia.

Voisinkin tehdä sellaisen järkevän päätöksen, etten vastaisuudessa kasvata mitään metriä matalampaa, sillä se häviää tänne viidakkoon.

Aikaisin kukkivat voivat toki olla matalampia. Punakolmilehti ehti jo kukkia toukokuun puolivälissä.

Purppurapikkusydän 'Aurora' on kauneimpia lajikkeita nimeä myöten. Taustalla kukkii vaskivarjohiippa 'Orangekönigin'.

Seuraavaksi jännätään, koska englanninsinililja kukkii. Tarhalyhtykärhö Princess Kate on myös noussut, ihanaa.

Englanninsinililja Hyacinthoides non-scripta

Keltakielokki Uvularia grandiflora

Kultatesma Milium effusum 'Aureum'

Lemmikki, puistolemmikki Myosotis sylvatica

Marhanlilja Lilium Martagon-Ryhmä

Punakolmilehti Trillium erectum

Purppurametsäorvokki Viola riviniana 'Purpurea' tai Purpurea-Ryhmä

Purppurapikkusydän Dicentra Formosa-Ryhmä

Tarhalyhtykärhö Clematis Texensis-Ryhmä

Ternivuokko Anemone × lipsiensis

Vaskivarjohiippa Epimedium × warleyense

Vaaleansininen toukokuu

 Kun mietin kukkasipulihankintoja, tulee eteen ihania kuvia toukokuulta. Harmi, ettei tulppaaneissa ole suloista vaaleansinistä, sellaista taivaansinistä, mutta onneksi monissa muissa kukissa on.

Toukokuussa tapahtuu niin paljon, että on valtavasti ennen julkaisemattomia kuvia ja sellaisia kasveja, joita ei ole esitelty tänä vuonna vielä ollenkaan. Tässä niistä joitakin.

Mietin muotopuutarhan yhtä penkkiä, jossa ei ole ollenkaan tulppaaneja. Enää. Ne vei vesimyyrä pari vuotta sitten. Tähän täytyy istuttaa jotakin ensi kevättä ajatellen. 

Vuosi sitten istutin tätä ihanan haileansinistä 'Blue Snow' balkaninvuokkoa. Vaikka muuten ei lumesta halua toukokuussa kuulla puhuttavankaan, on tämä kukkanen aivan valloittava. Toivottavasti siitä tulee pitkäikäinen.

Pisteenä iin päällä sen taustaksi on asettunut itsekseen tullutta aho-orvokkia, yhtä puutarhani vapaaehtoisista. Se tulee silloin, kun sille sopii – ja on aina tervetullut.

Lemmikkien sini on ihanaa, mutta yleinen puistolemmikki viihtyy puutarhassani todella huonosti. Onneksi rotkolemmikkien kanssa on parempi onni. 

Tämä oli joskus kirjavalehtinen 'Variegata' tai oikeammin 'Dawson's White', mutta kasvi taantui vähitellen tavalliseksi vihreälehtiseksi ja annoin sen tapahtua, toisin sanoen en poistanut vihreälehtistä kasvustoa. Se oli oikeastaan onni, sillä tämä perusmuoto on elinvoimaisempi kuin useimmat lajikkeet, joista ei millään kasva näin reheviä.

Jonkinlainen lemmikki tuli jostakin ja kukki tänä vuonna kauniisti. Pienikukkaista peltolemmikkiä täällä kyllä kasvaa luonnostaan, mutta tässä oli vähän isommat kukat. Taustalla kukkii tummankeltakukkainen mukulaleinikki täydellisenä vastavärinä siniselle.

Hiidenkiven puutarhan Minnan pari vuotta sitten lähettämistä puistolemmikin siemenistä tuli tänä vuonna valkkokukkaistakin! Aivan huippua. Tämä sinnikäs savolainen kanta näyttää asettuneen metsäpuutarhan katajapenkkiin. Keltaisena korostusvärinä siniselle toimii tässä kultatesma. 

Näistä lemmikeistä en ehtinyt raportoida tänä vuonna ollenkaan, taisin sentään mainita Minnalle jossakin kommentissa. Olen niin iloinen näistä!

Saman penkin oregonintähtihyasintti ei myöskään saanut yhtään palstatilaa! Eikä myöskään muotopuutarhan 'Blue Heaven' -isotähtihyasintti, kuvassa. Nämä kaksi ovat hyvin saman näköiset.

Olen aivan ihastunut hailean vaaleansinisiin tähtihyasintteihin, toki suvun kaikki lajit ja lajikkeet ovat kauniita. Nyt löysin oregonintähtihyasinttia puutarhamyymälän hyllystä; sipulipussi vilahti välittömästi ostoskoriin.

Siirrytään metsäpuutarhassa mäntyjen alle. Siellä kukki toukokuussa iloisesti helmililja, jonka olen hankkinut ruukkukukkana pari vuotta sitten keväällä. Taisin jakaa ruukun sipulit vain kahdeksi köntiksi, niinpä niistä tuli mukavat kukkaryppäät. 

Vaaleansininen hohtaa kauniisti varjopaikassa ja sointuu mukavasti taustan sinikatajaan.

Samassa penkissä keskemmällä kukki myös vaaleansinikukkainen imikkä, puutarhaystävältä saatu nimetön ja luotettava laji. Ihastuttava kukka – ja ihastuttava toukokuun valo.

Tätä kohti! Pimeys jo ennen yhdeksää ahdistaa, mutta kevättä kohti mennään hitaasti mutta varmasti. Ja nyt niitä kukkasipulien paikkoja miettimään!

Aho-orvokki Viola canina

Balkaninvuokko Anemone blanda

Helmililja Muscari

Imikkä Pulmonaria

Isotähtihyasintti Camassia leichtlinii

Kultatesma Milium effusum 'Aureum'

Mukulaleinikki Ficaria verna

Oregonintähtihyasintti Camassia cusickii

Peltolemmikki Myosotis arvensis

Puistolemmikki Myosotis sylvatica

Rotkolemmikki Brunnera macrophylla

Sinikataja Juniperus squamata, sinineulasiset lajikkeet

Ripaus keltaista ja sinistä

 Vielä muutama keväinen aarre.

Kerroin viime vuonna, että toissa syksynä tilasin erikoisempia mukulaleinikkejä. Arvelin niiden viihtyvän, sillä pihani on tavallista mukulaleinikkiä vihreänkeltaisenaan keväisin. Kiva kasvihan se on, mutta vielä kivempaa, jos siitäkin löytyy erikoisempia lajikkeita. 

Tämä 'Salmon's White' kukki jo viime keväänä. Nyt se on vähän isompi ja kukkia tuli enemmän. Väri on kermankeltainen, mukulaleinikissä puhtaanvalkoinen ei liene edes mahdollinen.

'Double Bronze' ei kukkinut vielä viime vuonna, niinpä ilahduin nyt suuresti, kun se teki kolme ensimmäistä kukkaansa. Kukat ovat kerrottuja ja terälehdissä on upea prossinsävyinen ulkopuoli. Tämä lajike muuten on aivan tavallinen vihreälehtinen. 

Nämä uudet lajikkeet aiheuttavat sellaista ongelmaa, että en enää pysty kitkemään mukulaleinikkiä. Sitä kun kasvaa kaikkialla ja se saattaa peittää kaikkein matalimpia kasveja, jos oikein reheväksi yltyy. Toisaalta tähän aikaan se alkaa jo kuihtua, joten ongelma on hyvin lyhytaikainen. En oikein osaa päättää, kannattaako tämän kitkeminen ylipäätään ollenkaan. Kyllähän lukuisista kukista on iso ilo pörriäisillekin.

Kolmas toissasyksyisistä ei kukkinut enkä ole ihan satavarma, onko se elossakaan. Se olisi kerrottu valkokukkainen. 

Kun viimeksi kävin Orkney-saarilla Skotlannissa, huomasin ystävän pihalla kerrottukukkaista mukulaleinikkiä. Silloin ei vielä ollut Brexitiä, niinpä kasvin osia sai tuoda ja toin pienen nyytin mukulajuuria. Niistä on kasvanut kaksi kasvustoa, joissa on todella söpöt kukat. Ne tunnistaa jo lehdistään ennen kukintaa, sillä lehdissä on ruskeat läikät keskellä ja vähän vaaleaa marmorikuviota.

Nyt muistinkin, että en ole ottanut ensimmäistäkään kuvaa ruskealehtisistä 'Brazen Hussy' -mukulaleinikeistä tänä keväänä.

Samassa penkissä, jossa kasvaa 'Double Bronze', oli viime kesänä myös tiibetinkoirankieli eli kesälemmikki. Kun peittelin talvenarkaa tyräkkiä marraskuussa, katsoin, että onpa koirankielellä vielä vihreät lehdet. Peittelin vähän niitäkin.

Hämmästys oli suuri, kun lehdet olivat vihreät vielä keväälläkin. No, eivät ne olleetkaan koirankielen lehtiä, vaan puistolemmikin. Ne lienevät tulleet samassa ruukussa, sillä ostin koirankielen taimen harrastajan pöydästä vuosi sitten. Lemmikistäkin olen tosi iloinen, sillä niitä ei minun puutarhassani liiemmin kasva. Ovatkohan nekään kaksi enää elossa, jotka viime vuonna kukkivat? Täytyy tutkia. Niitä tuntuu kuolevan enemmän kuin edes ehdin istuttaa tai kylvää.

Edessä kukkii 'Little Beauty' -tulppaaneja.

Nyt kun päästiin vaaleansiniseen, kerrotaan, että monia myöhäisiä helmililjoja on ihanasti kukassa. Nämä ovat ruusutarhan 'Peppermint' -tummahelmililjoja.

Mennäänpä sitten ovesta läpi varjoisammille paikoille.

Ensimmäisenä kukkaan ehtinyt vaaleansininen imikkä kukkii edelleen erittäin kauniisti mäntyjen alla.

Mäntyjen aluspenkki on Mustista vasemmalle. Musti huomauttaa, että ruohon voisi leikata. Mustista oikealle on katajapenkki. Ollaan varjoisalla metsäpuutarha-alueella.

Katajan katveessa kukkii ternivuokko...

... ja viime vuonna istutettu vaalea keltakielokki 'Pallida'.

Mutta hetkinen, se on aivan saman sävyinen kuin keltakielokki, joka minulla oli jo entuudestaan! Joko minulla oli jo 'Pallida' tai sitten minua on huijattu. Vaikea sanoa, sillä netin kuvahaun perusteella tulee aina niin monen näköisiä. Ei tämä ainakaan kovin voimakkaan keltainen ole, joten saattavat olla molemmat Pallidaa. Kauniita kuitenkin ovat, oli mitä oli.

Kaunis on myös Fritillaria elwesii.

Kuten myös punakolmilehti. Edelleen ollaan katajan ympärillä.

Nurmi tuli leikattua. Polusta vasemmalle on ihana pieni orvokki.

Kun nyt tietäisi, mikä tämä on. Luulen, että tämä on jokin perhosorvokki. Hankin ja istutin niitä joskus kolme kappaletta tänne aika lähekkäin. Tämä on ainoa, joka enää elää.

Polusta oikealle on rotkolemmikki elossa, niissä on valitettavasti kato käynyt. Tämä on 'Sterling Silver' ja erityisen huomionarvoista on se, että tämän kasvupaikalla oli jossain vaiheessa sekä jäätikkö että iso lätäkkö keskellä talvea, kun maa ja salaojat olivat jäätyneet. Silti tämä ei kuollut, eikä läheinen imikkä, eivätkä vaaleamunkinhuputkaan. Eivätkä edes kaksi syksyllä istuttamaani myrkkyliljaa, sillä molemmat tekevät lehtiä! Hurraa!

Vähän ylempänä tässä samassa notkelmassa, joka joskus oli oja, ei tilanne ollut niin paha talvella, mutta tästä kyllä virtasi vettä aika monen viikon ajan. Niinpä olen iloinen siitä, että koiranhampaatkin ovat näin hyvissä voimissa. Tuossa on keltainen risteymälajike 'Pagoda' ja valkoinen Erythronium californicum 'White Beauty', en näköjään niitä istuttaessani uskonut, että niistä kasvaa reheviä, kun tungin sipulit ihan vierekkäin.

Pistetään loppuun vielä tämä ihana kevätkukka. Kevätlinnunherne, saaremme omaa kantaa.

Imikkä Pulmonaria

Keltakielokki Uvularia grandiflora

Kevätlinnunherne Lathyrus vernus

Mukulaleinikki Ficaria verna

Perhosorvokki Viola sororia

Puistolemmikki Myosotis sylvatica

Punakolmilehti Trillium erectum

Rotkolemmikki Brunnera marcophylla

Ternivuokko Anemone × lipsiensis

Tiibetinkoirankieli Cynoglossum amabile

Tummahelmililja Muscari armeniacum

Rotkolemmikkien aika

 Vähän aikaa sitten tein blogijutun varjohiipoista, lempikasveista. Nyt on vuorossa toinen yhtä ihana: rotkolemmikit. Tai rotkolemmikki, sillä sitä on yleisesti myynnissä vain yhtä lajia, josta on kehitetty sitäkin useampia lajikkeita.

Tämä lienee se perusmuoto-rotkolemmikki. Vihreälehtinen ja sinikukkainen. Tämä tuli mainittua edellisessä jutussa, jossa kerroin, että alun perin tämä oli kylläkin valkokirjavalehtinen 'Dawson's White'. Siihen alkoi tulla vihreälehtisiä versoja ja annoin tulla. Parin vuoden ajan valkokirjaviakin vielä oli, sitten ne antautuivat elinvoimaisemmalle perusvihreälle.

Ja hyvä niin! Eläköön elinvoima!
Kuvassa on myös japaninvaahtera 'Osakazuki' sekä tarhakalliokielo. Varsin toimiva kolmikko puolivarjoon, eikä näitä hirveästi kuivuuskaan tunnu haittaavan.

Jalostetummat lajikkeet ovat sitten vähän krantumpia. Tämä on jo toinen 'King's Ransom', ensimmäinen hävisi. Tällä on kauniisti kirjavat lehdet. Istutin tämän rinteessä alemmas, jossa pitäisi olla vähän kosteampaa.

Tähän väliin kuva samassa penkissä asustavasta kuparivaahterasta. Vieläkin aika pieni, mutta kasvaa joka vuosi ja on niin ihana! Aluskasvina sillä on tiarellaa. Puna-ailakki on puutarhani vapaaehtoistyöntekijöitä.

'Silver Wings' on ensimmäinen rotkolemmikki, jonka istutin, ja kun sen kanssa on mennyt näin hyvin, en ole hevillä luovuttanut muidenkaan kanssa, vaan hankkinut aina menehtyneen tilalle uuden lajikkeen ja kokeillut eri paikkaan.

'Sterling Silver' on pärjännyt aika kuivassa jo monta vuotta, mutta ei ole kasvanut kovin paljoa. Sillä on kompensoinniksi aika varjoinen paikka.

Rohaniin ei sininen väri kuulu, joten olenkin kerännyt sinne valkokukkaisia. Paikka on aika hyvin puolivarjoisa tai ainakin kevyesti varjostettu risuaidan toimesta, lisäksi maa on hyvää, entistä perunamaata. Tummien 'Black Parrot' -tulppaanien keskellä näkyy vähän valkoista.

Vihreälehtinen, valkokukkainen 'Betty Bowring' on hankittu viime vuonna ja on aika hyvän näköinen ja kokoinen, ihanaa.

Lisäksi sen takana sulkavaleangervo 'Bronze Peacock' on elossa ja nousee maasta! 

Valeangervot viihtyvät tontillani kamalan huonosti. Toinen viime vuonna istutettu ei ole vielä edes noussut, mutta en ole vielä luopunut toivosta. Ei ole yksi vanhempikaan. Toisaalta kyllä niitä häviääkin, tämä on jo toinen ruskealehtinen, jonka olen tähän paikkaan istuttanut. 

Ehdin jo hankkia kaupungista uuden taimen, kun ajattelin, ettei tämäkään enää elossa ole. Ihanaa – nyt voin istuttaa sen johonkin toiseen paikkaan, vaikkapa ruskopenkkiin! Vanhatkin valeangervot nousevat joka vuosi vain parin–kolmen matalahkon lehden voimin. Luulen, että meillä on niille liian kuivaa.

Otin kuvan eilisen sateen jälkeen ja siitä voi hyvin nähdä, miten sade vaikutti. No ei mitenkään! Maa on edelleen yhtä harmaan kuivaa. Päivän sadesaldo oli 15 tippaa iltapäivällä, kun ennusteessa oli mahdollinen aamusadekin. Se kiisi pohjoispuolelta ohi.

Laskin tässä nyt huvikseni, paljonko meillä on satanut viime viikkoina. Kuivuus alkoi nimittäin osoittaa merkkejään jo huhtikuun lopussa. 

Vapun aikaan tuli 15 mm, hurraa! Toukokuun puolivälissä saatiin 2–3 mm saldo kahden päivän matalapaineesta. Sen jälkeen on satanut noin 1 mm yhteensä. Siinäpä se.

Aurinkotuolejakaan ei tarvinnut eilisen 15 tipan takia laittaa sateensuojaan. Kuvasta voi nähdä, miltä nurmikko jo näyttää.

Kyllähän tämä huolestuttaa, kun ennusteen mukaan seuraava mahdollinen sadepäivä on 22.6.

Onneksi toinen Rohanin valkokukkainen rotkolemmikki 'Mr Morse' on elossa. Tämän kaveri kuoli jäiseen toissatalveen, mutta tämä sinnitteli juuri ja juuri elossa. Nyt se on tehnyt jo useammankin lehden!

Täytyypä muistaa kastella. 

Uusin rotkolemmikki on vaaleansinikukkainen 'Caucasian Carpet', jonka löysin Plantagenista -70 % alennuksella. Istutin sen uuteen istutustaskuun vanhan talon itäpäätyyn, jossa on aika hyvä varjo, kiitos ison kuusen – ja talon. 

Kaverina sillä on mm. tarha-adiantumi, jospa se viihtyisi tässä paremmin. Aiempi yritys saniaistarhassa kuoli kuivuuteen. 

Eipä tämäkään kostea paikka ole, rinnesijainti, mutta ainakin tässä on varjoa. Otin kuvan aamuauringossa. Paikka liittyy talon takakulman salaojan kaivuuprojektiin ja siihen sisältyvään kivien pyörittelyyn.

Tässä talon takaseinustaa, äskeinen paikka on kuvasta oikealle, kivipengermän jatketta. Tänne liittyy kivenpyöritysasia, jota lupasin Hiidenkiven Minnalle, toiselle kivifanille, avata. Otin kuvat pari viikkoa sitten, kun tuomi kukki ihanasti.

Rakentelin kivipengermää, sillä siitä puuttui ja puuttuu edelleen parin metrin pätkä. Löysin aivan täydellisen kulmikkaan, tasapintaisen kiven, mutta se on noin kahden (pienen) mikroaaltouunin kokoinen (ei siis vielä ihan Titanic). 

Ylärinteestä käsin se oli helppo hivuttaa pengermän päälle, mutta hienosäätöä en pysty yksin tekemään.

Tuo olisi niin kiva saada aivan vaateriin! Sitten sen päälle voisi vaikka laittaa joskus jonkun ruukun tai muun. Takareunaan päin viettoa pystynkin varmaan itse säätämään, mutta lisäksi se viettää sivulle päin. 

Voisitko, Minna, pakata kimpsut ja kampsut ja tulla vääntämään? Minulta löytyy jo kaksi rautakankea. Toisen pitäisi kannatella, kun toinen laittaa lisäkiviä alle.

Tuohon kuvaushetkeen liittyy hieno kokemus. Kuuntelin ensin, että mikä lintuparvi jossakin korkealla lurittelee. Olisiko kottaraisia... ei, sittenkin haarapääskyjä... mutta ketään ei näy missään. Lopulta paikansin lurittelun tuomen latvuston uumeniin, mutta vaikka kuinka odottelin zoomlinssi tanassa, en onnistunut näkemään vilaustakaan taitavasta laulajasta.

Se oli kultarinta! Lintu, jota äärimmäisen harvoin näkee, koska se on tyypillisesti jossakin latvan uumenissa, ei oksankärjessä. Se jäljittelee taidokkaasti muita lintuja ja sen laulu on muutenkin käsittämättömän vaihtelevaa. Kovaakin se laulaa, oikein sydämensä kyllyydestä.

Ihana!

Kun nyt Hiidenkiven (puutarhan) Minna tuli mainittua, tässä hänelle toisetkin terveiset. 

Mitäs tästä kultatesman edestä nousee? Ettei vain olisi savolainen puistolemmikki! Meillä kasvaa kyllä joitakin luonnon lemmikkejäkin, mutta niillä on pienemmät kukat ja lehdet yltävät jotenkin ylemmäs lähelle kukkia.

Tämä on juuri se paikka, johon lemmikin siemenet viime vuonna ripottelin, tai siis ne, joita en kylvänyt purkkiin. Olen niin onneton taimiviljelijä, että purkista ei noussut koskaan mitään.

Eläköön savolainen sinnikkyys! 

Nyt tuli lemmikkiasiaa blogijutun täydeltä, paitsi parhaat lemmikit eli Musti ja Ransu loistavat poissaolollaan. Heille kuuluu hyvää.

Japaninvaahtera Acer palmatum

Kultatesma Milium effusum 'Aureum'

Kuparivaahtera Acer griseum

Puistolemmikki Myosotis sylvatica

Puna-ailakki Silene dioica
Rotkolemmikki Brunnera macrophylla

Sulkavaleangervo Rodgersia pinnata

Tarha-adiantumi Adiantum pedatum

Tarhakalliokielo Polygonatum × hybridum

Tiarella Tiarella

Tuomi Prunus padus