Marraskuun lopun ruusut ja muut kaunottaret

Siis kauneutta on!

Jatketaan koristeheinillä, joista oli jo edellisessä jutussa puhetta, sillä ne ovat sydäntäni lähellä. Pari päivää sitten kuvasin raitamarskiheinän lumessa. Marskiheinä ei ollut mennyt muutaman asteen pakkasista miksikään. Tässäkin heinässä on ihana kellanvihreä väritys: lehtien reunoissa on keltaiset raidat.

Isosiniheinä on jo saanut ansaittuja kehuja viime viikkoina; se on kaunis syksyisen puutarhan kasvi, ainakin näillä leveysasteilla. Tämän kuvan otin kolme päivää sitten.

Samoin kuvasin viereisen Pierre de Ronsard -köynnösruusun viimeisen nupun tältä puutarhakaudelta. Siirsin suojaverkon sen ympäriltä toisaalle, samalla onnistuin riipimään alimpia terälehtiä pois. Ne ovat kiinni enää pyhällä hengellä.

Toissapäivänä tuli pyry.

Ruusu sai hatun. Mutta terälehdet olivat vielä tallella, ja ovat yhä edelleen!

Olisi voinut ottaa joulukorttikuvia, jos olisi silleen suuntautunut.

Ja sitten – hurraa – lumi hävisi ja tuli parin asteen plussakeli! Kurkkuyrtit eivät ole vieläkään lannistuneet, tai osa on. Mutta tämän ison kasvuston keskiosa näyttää siltä, että tuolta jopa vielä kurkistaa valkoisen kukan nenänpäätä... saako avautua? Onko jo kevät?

Kurkistavista nenänpäistä puheen ollen... näetkö saman kuin minä? Puistolumikello 'Viridapice' versoilee! Vähän aikaista kyllä, mutta en pahastu. Tässä, Rohanissa, ovat myyrät niin kovasti myllänneet viimeisen vuoden ajan, että on oikein mukavaa saada todistusaineistoa sipulien tallella olosta. Keväällähän kukkien vierestä lähti tunneli maan uumeniin ja joku oli vetänyt napaansa osan kukista.

Pallerolaukat eivät kesällä kukkineet ja mietin jo myyrän syöneen sipulit. Istutin uusia, mutta nyt tämä Rohanin vanha, iso pehko on kaikkea muuta kuin hävinnyt. Joku on kyllä parturoinut ne.

Jatketaan mäntyjen ali muotopuutarhaan, tämä on pihan lempinäkymiäni kesät talvet. Vasemmalla voi nähdä vaaleajouluruusujen vihreitä lehtiä, valkoisia kukkanuppujakin, mutta suojana on myös vaaleaa lampaanvillaa. 

Villa myös kuorruttaa pikkuista keväällä hankittua 'Azurika' -alppiruusua, jonka talvenkeston suhteen olen skeptinen. Se on sini- ja indigoalppiruusun risteymä. Sinialppiruusu on minulla aiemmin kuollut. Tähän kohtaan mäntyjen alle ei edes lumi kerry, siis silloin, kun sitä ylipäätään on.

Polun oikealla puolella on ihana pikkuinen sinineulasinen valkokuusi 'Sander's Blue'.

Muotopuutarhassakin ollaan valmiita kevääseen. Nyt ei lunta ole tätäkään vertaa kuin tässä muutama päivä sitten otetussa kuvassa. Sinivuokot ovat myös loistavia talvivihreää puutarhaan tuovia kasveja.

Timjamipolulla kukkii vielä kangasajuruoho 'Pink Chintz'.

Timjamipolun vasemmalla puolella asteriristeymä 'Little Carlow'.

Ja oikealla puolella Austin-ruusu The Pilgrim, still going strong. Ruusuista oli edellisen jutun kommenteissa puhetta, tässä tuli esiteltyä nämä kaksi, joissa on vielä nuppuisia kukkia. Huomasin myös Boscobel-ruusussa (Austin-ruusu sekin) vielä nupun. Nyt olisi hyvä saada sellainen hitaasti viilenevä sää, jotta nämä jatkuvakukintaiset tajuaisivat talven olevan tulossa.

Itse tajuan talven olevan tulossa, mutta elän hulluna optimistina sen ajatuksen voimalla, että kevät voisi tulla vaikka tammikuussa. Kun talvi kerta tuli näin aikaisin (ja meni jo – good riddance – mutta valitettavasti uusi pakkasjakso näkyy tekevän tuloaan). Talvi voitaisiin potea nyt ja sitten aloittaa kevät heti esim. joulun jälkeen. Näyttää siltä, että idänunikot ja ruskosormustinkukat ovat myös kevätvalmiina.

Nautin suunnattomasti tästä puutarhaani palanneesta syyskauneudesta. Tarhajouluruusut ovat talvikasveina vertaansa vailla, etenkin yhdessä sammaleisten puunjuurten kanssa. Makuja on monia, mutta minulle tämä olisi unelmien talvinäkymä.

Toivottavasti sielläkin on sopiva sää!

Asteri Symphyotrichum

Idänunikko Papaver orientale

Indigoalppiruusu Rhododendron russatum

Isosiniheinä Molinia arundinacea

Kangasajuruoho Thymus serpyllum

Kurkkuyrtti Borago officinalis

Pallerolaukka Allium sphaerocephalon

Puistolumikello Galanthus nivalis

Raitamarskiheinä Spartina pectinata 'Aureomarginata'

Ruskosormustinkukka Digitalis ferruginea

Sinialppiruusu Rhododendron impeditum

Sinivuokko Hepatica nobilis

Tarhajouluruusu Helleborus Orientalis-Ryhmä

Vaaleajouluruusu Hellebors niger

Valkokuusi Picea glauca

Ruskavyöhyke

 Olen tässä viime viikon aikana ajatellut ruskaa. Onneksi tajusin ajatella asiaa myös viime syksynä.

Jo vuosia sitten hankin pihaani kirsikkasorvarinpensaan, sillä ihastuin ikihyviksi siihen yhdessä kuvassa yhdessä ruotsalaisessa kirjassa. Kuvassa puska oli syysasussaan vähän metsäisessä ympäristössä.

Niinpä istutin omanikin (löytyi Vakka-Taimesta) kuusen taakse, mutta sitten kuusi kaadettiin, mikä on oikeastaan vain hyvä kaikin puolin. Näkyy tämä kaunis pensas paremmin, ja varmaan kasvaakin vikkelämmin. Tämän eteläpuolelle tulee kyllä kasvamaan tammi, mutta ei ihan viereen, vaan sopivan matkan päähän. Tästä tulee nimittäin kookas, monimetrinen.

Kirsikkasorvarinpensaan ruska on tällainen vaaleanpunainen. Kirsikkana kakun päällä ovat punaiset marjat, jotka avautuvat paljastaen oranssit siemenet. Ihan huippupuska!

Totuus. Koska haluan puskastani monimetrisen, se elää ympärivuotisesti verkon sisällä, kunnes on riittävän suuri. 

Pallesorvarinpensaassa on punaisempi syysväri, todella upea. Näitä puskia ei kesällä juuri huomaa, mutta avot, kun tulee syksy. "Mikä ihme tuo loistava kasvi on?"

Näitä olen istuttanut muutaman ihan tontin ylärajalle, jotta ne kasvaisivat minun ja naapurin välisen riista-aidan peitoksi ja mielellään ihan hitusen korkeammaksikin, ja leveämmäksi, jotta peurat eivät enää harkitsisi hyppäämistä. Sekä minun että naapurin pihat on kokonaan aidattu peuroilta, silti ne pomppivat pihalla harva se yö.

Mutta takaisin rinnettä alas kirsikkasorvarinpensaan luo. Musti näyttää. Se kasvaa kaadetun kuusen tyven kohdalla, joka nyt ei kyllä kuvassa näy. Tähtäsin Mustiin.

Uusi leikattu nurmikäytävä ylärinteeseen ja hedelmätarhaan kulkee tuolta, missä ovat kottikärryt kumollaan. Toivottavasti ruohonleikkuu tulee vähentämään vesimyyrien mellastusta. Keväällä iloitsin siitä, että koristeomppu 'Musta Rudolf' heräsi henkiin (sen juuria syötiin toissa talvena ja se kitui koko edelliskesän lähes ilman lehtiä), mutta loppukesällä sen latva taas kuivui. Merkitsisi varmaan sitä, että juuret on jälleen syöty. Onneksi tyveltä kumminkin nousee uusia reippaita oksia, joissa on ihan oikeanlaiset tummat lehdet. Ehkä vielä jonakin päivänä näen, kun siitä kasvaa puu.

Ylempänä oleva 'Arttula' -kirsikka on huonommassa jamassa. Se kuivatti kaikki lehdet, sitten tyveltä alkoi kasvaa uutta oksaa, mutta sitten sekin kuivui. Saa nähdä, kuinka se ensi vuonna jakselee vai oliko sen taru siinä. 

Tässä yhtenä päivänä kaadoin tuolta ylärinteestä kuusimetrisen luumupuun ihan vain nojaamalla siihen. Kyllä tunsin itseni vahvaksi.

Niin joo niin, ruska-asiaan. Viime syksynä tajusin, että ruskaa pitää istuttaa. Ihastelin teidän blogeissa pensasmustikoiden punaa ja lamppu syttyi. Hankin oman puskani loppusyksyn alesta ja istutin lähelle kirsikkasorvarinpensasta. Lajike on 'Northcountry'.

Puska on vielä pieni, mutta näyttää jo vähän, mihin pystyy. Alkukesällä lisäsin näiden läheisyyteen revontuliatsalean (ihana oranssikukkainen 'Mandarin Lights'!). Melkoinen ruskatrio, jos kaikki viihtyvät ja kasvavat.

Ruskatrio kasvaa suunnilleen tässä, mistä olen ottanut kuvan. Vasemmalla näkyvä verkko taitaa suojata pensasmustikkaa. Paikka on näkyvä, vaikka jäljellä oleva iso kuusi peittää sen talolle päin. Täytyy lähteä puutarhakierrokselle nähdäkseen syysvärit, mutta kun tuo nurmikäytävä Mustin takana on pihatie, jota ramppaan monta kertaa päivässä, jää ruskatrio tuskin vaille huomiota.

Kovin paljon ei ruska muualla puutarhassa vielä näy, mutta on muuta kivan väristä. Edellisessä kuvassa Mustin selän takana näkyy saunan päädyn kosteikkopuutarhaa, jossa on mesiangervoja – taitaa olla kolmea erilaista, on preeria-, idän- ja ketomesiangervoa, vaaleanpunakukkaisia kaikki. Niiden lehtiin tulee kiva pronssinsävy, jota vasten on raitamarskiheinä oikein edukseen.

Tässäpä taas yksi lemppariheinistäni, niitä on aika paljon. Raitamarskiheinä on parhaimmillaan vastavalossa. En tajunnut sitä istuttaessani, mutta onnenkantamoisena se tuli laitettua paikkaan, jossa se todellakin näkyy valoa vasten sekä pihatieltä että saunasta käsin. Lehtien keltaiset reunat loistavat.

Kirsikkasorvarinpensas Euonymus planipes

Pallesorvarinpensas Euonymus alatus

Raitamarskiheinä Spartina pectinata 'Aureomarginata'

Revontuliatsalea Rhododendron Lights-Ryhmä

Tarhapensasmustikka Vaccinium Angustifolium-Ryhmä

Aurinkoisen päivän värikierros

 Täällä ei ole vielä ollut juurikaan pakkasta. Viime yön alin oli +7, eikä kahden viikon ennuste käy lähelläkään nollaa. Ihanaa, että syksyllä ei ole kiirettä loppua.

Tarhajouluruusut ovat komistuneet syksyn sateiden myötä. Ilokseni näitä ei ole vielä käyty syömässä!

Japaninlehtikuusen ruskaa saa aina odottaa lokakuun loppuun, nyt se on näin kauniina. Raidat ovat vielä kauniin keltaisia, hyvä värimätsäys.

Jalosyreenit alkavat vähitellen muuttua kellanvihreiksi.

Vielä yksi väripari japaninlehtikuusen kanssa: raitamarskiheinä. Se ei ole vielä vaihtanut väriään kesäasusta, sen lehtien reunat ovat aina keltaiset.

Ruusu-heinätarhassa on sen sijaan isosiniheinä upeimmillaan. Siniheinät ovat todella loistavia!

Muotopuutarhan omenapuussa alkaa olla melko vähän lehtiä. 

Syyssahramitkin nousivat viimein, valitettavasti ne syötiin kuvan ottamisen jälkeen. Onneksi ehdin ikuistaa.

Tämän vuoden viimeinen myrkkylilja on vaahteranlehtien seasta kurkistava 'Waterlily'.

Komealuppiossakin on vielä jokunen kukka.

Puna-ailakeissa kukkia vasta onkin. Näitä kukkii pitkin pihaa.

Haisukurjenpolvikin on ahkera kukkija, mutta niin matala ja pienikukkainen, että näitä ei välttämättä huomaa.

Vaaleanpunakukkainen maariankello jatkaa pinkkiä linjaa. Jos voisi verkottaa koko pihan, olisi paljon, paljon enemmänkin kukkia raportoitavana, mutta valitettavasti lähes jokaista pihan kasvia ei vain voi verkottaa.

Huomion vievät kuitenkin lehdet. Pyökki 'Rohan Weeping' on todella koristeellinen pensas. Se puhkeaa keväällä lehteen punaruskeana, kesällä lehdet ovat mämminväriset ja nyt syksyllä se saa hienon mahonginsävyn. Pyökeille ominaisesti se pitää suurimman osan lehdistään talvellakin, tosin ne kuivuvat haaleamman ruskeiksi. Sekin on kaunis väri talvisessa puutarhassa.

Tavallista euroopanpyökkiä minulla on pihan parilla sivulla pensasaitana, vaikka aidat eivät vielä ole kovin korkeita. Tässä pyökit ovat kelta-ruskeita taustalla, edessä kanukoiden mainioita syysvärejä.

Varsin jännää on nähdä monen uuden istuttamani talvenaran puun ja pensaan talvenkesto. Tämä on Viburnum × bodnantense 'Dawn' -heisi, jonka syysväriä jo kehuskelin, mutta en tajunnut ottaa siitä kuvaa ennen kuin se oli pudottanut jokaisen lehtensä tätä viimeistä lukuun ottamatta. Brittein saarilla tämä aloittaa kukinnan marraskuussa, joten jännittää nähdä, poksahtaako tässä marraskuun lämmössä noista pulleista nupuista jokin auki. Kukat tuoksuvat taivaallisilta.

Tänä syksynä istutin myös kiinanpunapuun. Se on neulasensa pudottava havupuu, jossa ei ole niin näyttävä syysväri kuin lehtikuusilla, mutta pidän tuosta lämpimästä puunväristä kovasti – etenkin sitten, kun tästä on kasvanut iso puu, jolloin vaikutelma on hieman näyttävämpi!

Kuparivaahtera on jo selvinnyt yhden talven yli, eikä tämän pitäisi olla erityisen talvenarka. Puu on vasta hyvin pieni, mutta lehtien hieno sävy lupaa hyvää tulevaisuutta ajatellen. Yksi leiskuvanvärinen ruskapuu lisää!

Japaninvaahteroiden ruska on jo siirtynyt oksilta maahan. Tämä on 'Osakazuki', kesällä vihreä, mutta syksyllä yksi hienoimmista ruskapensaista.

Punaisesta puheen ollen: kirsikkaluumu 'Nigra' on koko kesän ajan tumman punaruskealehtinen, mutta syksyn tullen väri voimistuu kirkkaanpunaiseksi.

Tavalliset hapankirsikat ovat nekin aika mukavan värisiä juuri nyt.

Ruusuherukoilla on värikäs hetki, kun osa lehdistä on vielä vihreitä, osa keltaisia, ja varret punaruskeita.

Murattisyklaamiruukun päällä on ollut verkko, niinpä kukat ovat tallella. 

Aurinkoista marraskuuta!

Euroopanpyökki – Fagus sylvatica

Haisukurjenpolvi – Geranium robertianum

Hapankirsikka – Prunus cerasus

Isosiniheinä – Molinia caerulea var. arundinacea

Jalosyreeni – Syringa Vulgaris-Ryhmä

Japaninlehtikuusi – Larix kaempferi

Japaninvaahtera – Acer palmatum

Kanukka – Cornus

Kiinanpunapuu – Metasequoia glyptostroboides

Kirsikkaluumu – Prunus cerasifera

Komealuppio – Sanguisorba hakusanensis

Kuparivaahtera – Acer griseum

Maariankello – Campanula medium

Murattisyklaami – Cyclamen hederifolium

Myrkkylilja – Colchicum

Puna-ailakki – Silene dioica

Raitamarskiheinä – Spartina pectinata 'Aureomarginata'

Ruusuherukka – Ribes sanguineus

Syyssahrami – Crocus speciosus

Tarhajouluruusu – Helleborus Orientalis-Ryhmä

Kosteikkopuutarhaa saunan päädyssä

Saunan huudeilla on tonttini kostein kohta. Tältä saunan pääty näyttää nyt, kuvasin vastikään. Tuli nimittäin vastaan vanha kuva...

... keväältä 2007, jolloin olin asunut täällä vajaan vuoden. Tuossa näkyy hyvin keväinen vesien virtaus. Heinikkoa ei vielä ole raivattu nurmeksi, eikä japaninlehtikuusta istutettu. Saunakin piti kaivaa maasta, jotta nurkkakivet löytyivät ja seinät pääsivät irti maakosketuksesta.

Tuolla ojan päässä on nykyisin mutapuutarhakin. Tässä vertailukuva edelliskuvalle viime helmikuulta, jolloin sain inspiratsioonin. Keksin, että tämä kohta kaipaa ehdottomasti lumikelloja, talventähtiä ja jouluruusuja. Niitä sitten istuttelin ja toivottavasti niistä nautitaan ensi keväänä (mielellään heti tammikuussa).

Saunan nurkalla viihtyvät etelänkevätesikot, nehän ovat tavattoman aikaisia. Kuva on viime maaliskuulta. Vaaleankeltaisia kukkia ei oikein erotakaan kevätauringon kilossa. 

Oi, kevät!

Muistaakseni siirtelin muutamia lehtiruusukkeita tuonne lähemmäs ojaa, jotta esikko leviäisi sinnekin vähän nopeammin. Lehtikuusen juurelle onkin itsekseen löytänyt tiensä kevätesikko, mutta sehän kukkii vasta toukokuussa.

Jos kevääseen kaipaankin matalia kukkijoita, ei kesän ja syksyn kasvillisuus voi olla matalaa, tai sitä ei erotakaan (keväällä istuttamani jouluruusun lehdet ovat onneksi tuolla lomassa ihan hyvässä hapessa). Nyt huomiovuorossa ovat ihanaakin ihanampi, keveä ja sirosti kaartuva keltareunainen marskiheinä 'Aureomarginata', kuningassaniainen, joka alkaa viimein kohota lähes metriseksi, monenlaiset mesiangervot ja niiden välissä palmusaraa, vaikka sitä ei tässä oikein erota.

Otin heinäkuussa kuvan saunan sisältä käsin, kun näkymä vaaleanpunaisiin mesiangervohattaroihin oli niin kaunis. Japaninlehtikuusi siivilöi valon ihanasti ilmavan vihreällä tavalla. Sehän on ihana syksylläkin, mutta ei ole vielä alkanut vaihtaa väriään keltaiseksi.

Mesiangervot ovat ketomesiangervo 'Elegans' ja idänmesiangervo. Preeriamesiangervo 'Venusta' asustaa parissa paikassa muualla, ja hankin tänä kesänä taas rusomesiangervo 'Hjordisin', mutta tällä kertaa se kuoli kuivuuteen jo ennen kuin pääsi maahan!

Onneksi muuten nyt sataa, mittariin on kertynyt jo 10 mm, on toiveita saada vesipumppu joskus taas käyntiin! Tosin sadevesi ei nyt ihan heti kaivoon mene, mutta vähitellen kumminkin.

Toinen saunan sisältä otettu kuva on parin viikon takaa, tässä näkyy se ihana valo paremmin. Raidallinen marskiheinä edessä, taustalla kallionauhus ja palmusaraa.

Tykkään tavattomasti kallionauhuksen keltaisesta juuri tässä, lehtikuusen oksien alla ja kellanvihreän palmusaran kupeessa. Vasemmalla on siperiankurjenmiekkaa.

Palmusarasta oikealle on kasvi mietinnässä. Heti saran vieressä on tarhapäivänlilja ja siitä edemmäs, tyhjän aukon jälkeen on taas päivänliljaa, ja näiden väliin kaipaan jotakin, jossa ei ole päivänliljamaiset tai iirismäiset lehdet, sillä niitä on tässä jo niin paljon. Paikka on yllättävän kuiva, siksi siitä onkin kuollut kasvi jos toinenkin tässä vuosien mittaan. Vuosi sitten istutin siihen verikonnantattaren, mutta se kuivui. Ehkäpä kokeilen jakaa tuota nauhusta, sillä olisi kiva saada juuri tuollaisia pyöreitä lehtiä siihen, eikä toisto olisi pahitteeksi.

Tuolla lehtikuusen oksien alla näkyy lisää pyöreitä lehtiä, ne kuuluvat kilpirikolle. 

Tunnelmallisia sadepäiviä – täytyy lähteä tarkistamaan, olisiko mutapuutarhaan jo kertynyt vähän vettä pohjalle!

Etelänkevätesikko – Primula elatior

Idänmesiangervo – Filipendula palmata

Japaninlehtikuusi – Larix kaempferi

Kallionauhus – Ligularia dentata

Ketomesiangervo – Filipendula purpurea

Kevätesikko – Primula veris

Kilpirikko – Darmera peltata

Kuningassaniainen – Osmunda regalis

Marskiheinä – Spartina pectinata

Palmusara – Carex muskingumensis