Huomioita väreistä

 ja muista asioista.

Helmiomenapensas 'Marleena' tuottaa käsittämättömän määrän marjoja joka syksy. Tai niistähän näkee suoraan, millainen käsittämätön määrä kukkia sen oksilla on keväisin. 

Olen epätietoinen siitä, onko tämä oikeasti helmiomenapensas (eli entinen marjaomenapensas) vai purppuraomenapuu, mutta ehkei sen väliä. Tämä on 'Marleena'. Sen edessä sikuri näyttää, ettei vielä pidä lannistua syksyn tulosta. Sikurit tuottavat mukavan määrän siemeniä pikkulintujen iloksi. Kasvin varsilla käy alkutalvesta vilkas lentoliikenne.

Viime kesänä istuttamani purppuraomenapuu 'Linnanmäki' kukki jo tänä keväänä jonkin verran ja nyt sen oksilla on kauniita hedelmiä. Nämäkään eivät ole suuria, mutta sentään selvästi kookkaampia kuin 'Marleenan' pikkuruiset puolukan kokoiset marjat.

Ihania punaisia marjoja tuottavat myös orjanruusut. Koska se kylväytyy aika runsaasti sinne tänne, olen siirrellyt muutamia siementaimia tontin reunoille peuraesteeksi (sen lisäksi, että tontti on riistaverkon, risuaidan ynnä valkoisen nauhan ympäröimä). Kokemus on osoittanut, että peuroja ei vähä pysäytä: niitä vastaan täytyy ottaa kaikki keinot käyttöön. 

Rohanissa ihastelen tummalehtisten 'Royal Burgundy' -japaninkirsikan sekä 'Black Beauty' -mustaseljan sävyjä yhdistettynä kiulukoiden punaiseen. Japaninkirsikka on aloittanut siirtymisen punaiseen ruskaan.

Sulkavaleangervo 'Bronze Peacock' on kerrankin kasvanut jonkin kokoiseksi. Minä kyllä tykkäisin valeangervoista, mutta ne eivät näytä tykkäävän puutarhani olosuhteista. Ne kärvistelevät joten kuten, eivät koskaan rehevinä. Tämä lehtirypäs on mahtavin saavutus koskaan ja olenkin siitä hyvin iloinen.

Yhden lehden punainen puoliruska on hauska yksityiskohta.

Onnenpensaan ruskaväri on kauneimpia mitä on! Aivan rakastan tätä ruskehtavaa viininpunaa.

Sitten kukka-asiaa. Kuvernöörinkukka alkoi salaa kukkia, kun sen ruukku oli hieman piilossa talon kulmalla. Kun kannoin kasveja sisään, jätin sen vielä puutarhapöydälle ilostuttamaan ohikulkijoitakin. Ja siksikin, että kasvin voimakas valkosipulin tuoksu saa nenäni valumaan. Niinpä se on edelleen siirtynyt vasta vintin rappusille, ei varsinaisiin asuinhuoneisiin.

Kuvernöörinkukka on niin ihastuttavan kaunis, että en suostu elämään ilman sitä, vaikka kuinka nokka valuisi.

Vielä tärkeämpi kasvi on tietenkin Orkney-saarilta keräämistäni siemenistä kasvatettu siroverenpisara. Se ei ole ollenkaan niin ahkera kukkija kuin jalostetut sukulaisensa, ainakaan minun hoidossani. Taitaa se Orkneylläkin aloittaa kukinnan vasta syyskesällä.

Siroverenpisaran kapeat kukat ilostuttavat nyt olohuoneeni muutenkin punaista tunnelmaa.

Ransukin viihtyy sisällä. Pysykää jossakin pehmoisessa ja lämpimässä paikassa! Esimerkiksi mamman valmiiksi lämmittämässä sängyssä.

Helmiomenapensas Malus toringo var. sargentii

Japaninkirsikka Prunus Sato Zakura -Ryhmä

Kuvernöörinkukka Tulbaghia violacea

Mustaselja Sambucus nigra

Onnenpensas Forsythia

Orjanruusu Rosa dumalis

Purppuraomenapuu Malus Purpurea-Ryhmä

Sikuri Cichorium intybus

Siroverenpisara Fuchsia magellanica

Sulkavaleangervo Rodgersia pinnata

Rohanin valkea Betty

 Siivoilin Rohania ja havaitsin iloisen yllätyksen.

Rotkolemmikki 'Betty Bowring' kukkii toista kierrosta! Tuolta se kurkistaa sulkavaleangervon lehtien alta. Tuo valeangervo onkin puutarhani runsain, kaikki muut kituvat, mutta tämä yksi on kesän sateiden ansiosta sentään siedettävän kokoinen.

Bettyn kukat ovat puhtaanvalkeat. Normaalisti rotkolemmikeillä on siniset kukat, valkoisia on harvemmin. 

Rohanissa asustaa toinenkin valkokukkainen rotkolemmikki: 'Mr Morse' tässä kuvattuna toukokuussa. Sillä on kirjavat lehdet, kun Betty on täysin vihreälehtinen. Morsella on kulunut monta vuotta asettumiseen, tänä vuonna se on viimein vähän runsaampi.

On huutava vääryys, että nämä kauniit rotkolemmikit jäivät kokonaan esittelemättä keväällä, kun ne kukkivat! Onneksi Betty innostui kukkimaan uudestaan, niin tuli tämäkin asia korjattua.

Eipä tätä kaunista Rohanin suvikellohetkeäkään tullut tänne blogiin laitettua. Tämäkin oli toukokuussa. Silloin tapahtuu puutarhassa niin valtavalla vauhdilla, että blogijuttuja pitäisi tehdä joka päivä ja laittaa 50 kuvaa per juttu.

Lennetään takaisin tähän hetkeen, vaikka toukokuuhun tekisi mieli jäädä. On nytkin joitakin kauniita kohtia, vaikka puutarhan ulkoasu onkin ränsistynyt. Tässä on taustalla Rohanin niittymäinen kohta, jossa vielä kukkii jokunen etelänruusuruoho. Edessä on meksikonhanhikkia ja helminukkajäkkärää, joka on tänä sateisena kesänä kasvanut tavallista korkeammaksi ja kaatuilee.

Löytyi myös maksaruoho, joka on tullut istutettua ajat sitten, mikähän tämä olikaan... en muista, olenko ikinä tätä esitellyt. Löysin puutarhapäiväkirjasta tiedon, että olen istuttanut tämän syksyllä 2014, mutta tarkempaa laji- tai lajiketietoa ei ole. Ilmeisesti taimessa oli lukenut vain "Sedum red" eli punainen maksaruoho. Onko tämä nyt sitten Sedum vai Hylotelephium – luultavasti jälkimmäinen.

Pyjamaluteille on tapahtunut jotakin ja kanta on romahtanut. Siitä en ole kovin surullinen sikäli, että kerrankin putkikasvien siemenet pääsevät kehittymään, kun luteet eivät ime niistä mehuja. Erikoisempien putkien kanssa tämä on elintärkeää, sillä niin kuvan 'Vicar's Mead' -niittykarhunputki kuin jättikarhunputkikin ovat kaksivuotisia, jolloin kasvi on kukittuaan kokonaan hävinnyt ja on täytynyt hankkia uusi. 

Olin jo suunnitellut laittavani harsopussit ohikukkineiden kukintojen päälle, mutta kun missään vaiheessa ei näkynyt luteita, ei ole tarvinnut. Toki pyjamaluteita on tänäkin vuonna ollut, eivät ne kokonaan hävinneet ole.

Myyräkanta ei valitettavasti ole vielä romahtanut, uusia jälkiä löytyy jatkuvasti. Täällä Rohanin loppupäässäkin on kaiveltu ja alppipenkistä löysin kapean kuopan, joka johti puoliksi syötyyn kukkasipuliin. 

Austin-ruusuja kannattaa olla monta, niin koko ajan on joku tulossa kukkaan. Tämä on Rohanissa asustava valkokukkainen Winchester Cathedral, jonka nuput ovat suloisen punaiset.

Päivän ruusuksi nostan The Princen, David Austinin ruusu sekin, sumuisen aamun kastelemana. 

Ruusun taustalla on purppuraheisiangervo Diable D'Or eli 'Mindia'. Olen tainnut useimmiten väittää tuon olevan 'Diabolo', kun olen unohtanut, mikä lajike se olikaan. Nyt kun tuli kaiveltua vanhoja istutustietoja, tuli oikea lajikenimi vastaan. Hups.

Tässäkin kohdassa kasvaa helminukkajäkkärää: luottokasvi, joka tuo Rohaniin kaivattua valkoista näin syksylläkin.

Helminukkajäkkärä Anaphalis margaritacea

Jättikarhunputki Angelica gigas

Meksikonhanhikki Potentilla thurberi

Niittykarhunputki Angelica sylvestris

Purppuraheisiangervo Physocarpus opulifolius, punalehtiset lajikkeet

Rotkolemmikki Brunnera macrophylla

Sulkavaleangervo Rodgersia pinnata

Suvikello, kesälumipisara Leucojum aestivum

Rohanin sävyjä ja marhanliljavertailu

 Uhkauksestani huolimatta tässä tulee vain heinäkuun kukkia. Muistaakseni julkaisin pari kuvaa 'Buckeye Belle' -pionista joskus juhannuksen aikaan, mutta muu Rohan jäi kesäkuulta kokonaan raportoimatta. Ehkä loppukevään–alkukesän kukkia voi julkaista talven mittaan...

Marhanlilja 'Claude Shride' pitää tänä vuonna niin surkean esityksen, etten ollut ottanut siitä ainoaakaan kuvaa. Nappasin tämän kuvan eilen siksi, että keskustelimme Liisan kasvit -blogin Liisan kanssa tämän lajikkeen väristä verrattuna 'Russian Morning' -marhanliljaan.

'Claude Shride' on kiiltävän tummanpunainen, sanoisin, että ruskeanpunainen, mikä on juuri oikea sävy Rohaniin. Sillä on tummia pilkkuja, mutta ne on ympäröity keltaisella – fiksu veto, sillä muuten niitä ei kunnolla erottaisikaan.

Piti etsiä kuva viime kesältä, sillä normaalisti Claude on varsin kukkaisa usealla varrella. Vieruskaverina sillä on kiinanpioni 'Moon of Nippon'.

Tänä vuonna 'Moon of Nippon' sai seuraa 'Bronze Peacock' -sulkavaleangervosta. Kovin usein harmittelen, että valeangervot viihtyvät täällä huonosti, mutta tänä sateisena alkukesänä ainakin tämä yksi niistä on kasvanut paljon tavallista isommaksi – vaikka on edelleen alle polvenkorkuinen. 

Kaksi muuta valeangervoa lähti kituliaasti kasvuun vasta heinäkuussa, ja se on niille tavallista. Mutta ne eivät kasva Rohanissa, joten niistä enemmän joskus toiste.

Mustapäivänhattu 'Green Wizard' on totaalisen upea.

Kolmesta 'Royal Purple' -peruukkipensaasta isoin kukkii! Nyt en muista, onko kukkia näkynyt aiemmin; ei löyty tietoa ainakaan täältä blogista. Luulen, että tämä on ensimmäinen kukinta. Kaksi pienenpää himmailee vieläkin. 

Kolmesta puskasta yksikään ei ole yltänyt kovin korkeaksi, tämäkin on alle metrinen, mutta eipä niillä mitään erityistä hienoa multaakaan ole. Lisäksi tienposken ojassa viihtyvät vesimyyrät saattavat verottaa juuria tai ainakin aiheuttaa sen, etteivät juuret ole multakosketuksessa, vaan onkalossa. Joten olen tästä tavattoman iloinen!

Peruukkipensas kasvaa japaninmagnolian vieressä, joka ei vielä tänäkään vuonna kukkinut, mutta ehkä ensi keväänä! Se alkaa olla jo sen kokoinen ja ikäinen, että voisi aloittaa kukkimisen.

Kuvassa kukkii peruukkipensaan lisäksi marhanlilja 'Russian Morning'. Anteeksi vain, Liisa, jotenkin harhauduin aiheesta sivupoluille, mutta ehkä sävyjen vertailu onnistuu myös pienen välimatkan jälkeen.

'Russian Morning' on valoisampi ja heleämpi eikä niin ruskehtavan punainen kuin 'Claude Shride'. Terälehtien (oik. kehälehdet) sisäosa on vaalea ja hennot tummat pilkut erottuvat siitä kauniisti. Tämänkin kukat ovat kiiltävät, kuten kaikkien varjo- ja marhanliljojen, mutta kiilto ei niin erotu. 

Kerta kaikkiaan hurmaava kukka, sävy tuo veden kielelle. Ja mikä ihaninta: siirsin kaksi kookasta sipulia viime syksynä ruskopenkistä tänne Rohaniin, ja molemmat kukkivat, toinen vieläpä kahdella kukkavanalla. 

Kun vertaan kuvia viimevuotisiin, jolloin tämä kukki ruskopenkissä, huomaan värieron. Tämä oli siellä pikkuisen tummemman punainen. Onkohan mahdollista, että ensimmäisenä vuonna siirron jälkeen kukkien sävy on vaaleampi? Tai viileät kevätkesän säät vaikuttaneet? Outoa, mutta kasvien kanssa kaikki on mahdollista – marhanliljojen etenkin. Joka tapauksessa tällä on mielestäni aina vaaleampi kukan keskusta kuin Shridella.

Rohanin lähistöllä katajapenkissä kukkii marhanlilja 'Guinea Gold', yritin ottaa siitä kuvan vasten Rohanin tummalehtisiä pensaita.

Tässä Rohan typistettynä yhteen kuvaan, se näkyy lähes kokonaisuudessaan kuvan oikealla puolella. Penkin alkupäässä on riippaoksainen, pensasmainen ja tummalehtinen pyökki 'Rohan Weeping'. Sen edessä on muutama tummalehtinen japaninhappomarja 'Concorde', jotka muodostavat aidaksi leikattuna Rohanin päädyn.

Rohanin puolivälin tienoilla asuvat tummalehtinen japaninkirsikka 'Royal Burgundy' ja mustaselja 'Black Beauty', tummalehtinen sekin. Kukassa on seljan lisäksi etelänruusuruohoa, violettikukkainen purppuratulikukkakin näyttää yhä kukkivan.

Violetti ei oikein ole Rohanin väri. Tummalehtisten puskien seuraan sopivat paremmin viininpunaiset sävyt. Ukonhattu 'Purple Sparrow' ei oikein istu tänne, mutta en tiedä, uskallanko sitä siirtääkään, sillä ukonhatut viihtyvät puutarhassani yleisesti ottaen varsin huonosti. Tämä kesä on parempi ja on ylipäätään lottovoitto, että ukonhattu on vielä hengissä pari vuotta istuttamisesta.

Huomasin muuten puutarhapäiväkirjastani, että olin istuttanut syksyllä tämän lähelle toisenkin samanlaisen! Täytyypä mennä katsomaan tarkemmin. Tai ehkä tämä onkin se uudempi, joka kukkii. Mene ja tiedä. Vieressä on valkokukkainen isotähtihyasintti 'Alba'.

Vanha pioni (ehkä Sarah B.) on pistänyt päänsä pensaaseen, tai aitaan, mutta se ei auta. Tämä saa lähtöpassit Rohanista välittömästi, kun kukinta on ohi. Tilalle kaavailen carolinanrosettipensasta; aarretta, jonka sain ostaa Vakka-Taimesta kesäkuun lopulla. Oikeastaan suunnittelen tekeväni siirrot tänä iltana, kunhan kuumuus pikkuisen hellittää.

Eilen ja tänään meilläkin on 30 astetta varjossa. Syynä on se, että on lähes tyyntä ja sekin pieni tuulenvire käy pohjoisesta, joka ei tähän etelärinteeseen rakennetulle kylälle osu. Eilen oli ihan antoisaa tehdä puutarhahommia hien virratessa pitkin selkää, mutta juoda täytyi. Kuistille tuomaani vesilasia piti käydä täyttämässä vähän väliä, sillä koko lasillinen meni kerralla noin vartin välein.

Mutta on niin ihanaa, kun ei tarvitse palella! Eilen oli vuoden ensimmäinen päivä, kun jätin villasukat pukematta.

Rohanissa on myös niittytunnelmaa. Blogiystävän (terveisiä Pirkolle!) aikoinaan lähettämistä heinien siemenistä on peräisin ihana, sinertävälehtinen niittyräpelö 'Limouzi'. Olen kylvänyt myös tavallista niittyräpelöä, ja kumpikin on tänä vuonna ennätysmitoissa. Kukinnot heiluvat yli polven korkeudella!

Käärmeenlaukka sointuu Rohaniin hyvin, niinpä olen ripotellut sen itusilmuja tännekin.

Tähkähietalilja kukki pitkään, kiitos viileiden säiden, mutta nyt se alkaa olla pian ohi.

Tähkähelmikän seassa kukkivat etelänruusuruohot ja harjaneilikat: upea tumma on 'Onyx', mutta se on tuottanut myös punaisempia siementaimia (kuten taustalla), kun vaaleampia harjaneilikoita kukkii muualla puutarhassa. Näidenkin siemenet ovat muuten ystäviltä peräisin!

Niityn vierellä kukkii neidonruusu 'Félicité Parmentier'. Upea, upea ruusu, joka on neidonruusujen tapaan hyvin terve – ainakin täällä minun puutarhassani nillä on käytöksestä kymppi. Neidonruusut kukkivat vain kerran kesässä, ja sanoinkin talvisella David Austin -ruusuluennollani, että jos neidonruusut olisivat jatkuvakukintaisia, puhuisin Austinien sijaan niistä. Ne ovat ruusuista ihanimpien joukossa, ehdottomasti.

Avautuvissa kukissa on ujoa punerrusta. Ja kukkia on paljon, paljon! Toistaiseksi mikään talvi ei ole kukintaa vähentänyt; eivät lauhat märät talvet eivätkä jäiset siperiantalvetkaan.

Alban lähellä, toisin sanoen neidonruusun, kasvaa Austin-ruusu Winchester Cathedral ('Auscat'). Kertakaikkisen kaunis: huomaa vaaleanpunaiset nuput, joista avautuvat valkeat kukat. Ja tämähän kukkii marraskuuhun saakka.

Tähtiputket eivät minun puutarhassani riehaannu – olen ollut huomaavinani, että niille on liian kuivaa tai paahteista, tai kumpaakin. Tämän arvelen olevan blogiystävän vuosia sitten tuoma isotähtiputki 'Lars'. Upea väri! Ja parempi rehevyys kuin muina kesinä.

Kimalaishaaste odottaa yhä, tässä on hirmuisesti kaikenlaisia aiheita odottamassa: kuukauden kalenteripoika, neulepostaus, liljajuttu, ruusujuttu, veneretkijuttu, lehmät metsässä -juttu ja lisää aiheita tulee koko ajan sitä mukaa kuin uusia kukkia puhkeaa... ehkä talvella sitten?

Joten lopetellaanpa tähän. Puro-ohdake 'Atropurpureum' on ilokseni yhä hengissä, vaikka myyrät lienevät tämänkin mehevänmaistuvaa juuristoa verottaneet. Tänä vuonna kukkavarsi on ennätyskorkea: japaninmagnolian reilu kaksimetrinen latva toimikoon mittakeppinä.

Joku saattaa ihmetellä ohdaketta kukkapenkissä, mutta tämä lajike on steriili eikä tuota siementaimia ollenkaan. Pari vuotta sitten jaoin juurakkoa ajatuksena tuottaa varakappaleita toisaallekin, jotta jos myyrät syövät tästä loputkin, on edes jossain jotakin jäljellä. Ohdakekasvusto oli nimittäin hälyttävästi pienentynyt. Mutta niitä jalopaloja ei enää löydy. On tietysti mahdollista, että olen kitkenyt ne tavallisina ohdakkeina... oi ja voi. 

Koska tämän erikoisen kauniin ohdakkeen juurakon löytäminen oli työn takana, en halua menettää tätä viimeistä. Ehkä annan sen toistaiseksi kasvaa ja vahvistua tässä ennen kuin menen sörkkimään sitä taas.

Antoisaa hellepäivää!

Carolinanrosettipensas Calycanthus floridus

Etelänruusuruoho Knautia macedonica

Harjaneilikka Dianthus barbatus

Isotähtihyasintti Camassia leichtlinii

Isotähtiputki Astrantia major

Japaninhappomarja Berberis thunbergii

Japaninkirsikka Prunus Sato Zakura -Ryhmä

Japaninmagnolia Magnolia kobus

Kiinanpioni Paeonia lactiflora

Käärmeenlaukka Allium scorodoprasum

Marhanlilja Lilium Martagon-Ryhmä

Mustapäivänhattu Rudbeckia occidentalis

Mustaselja Sambucus nigra

Neidonruusu Rosa alba, tarkemmin ottaen lajikkeet ovat tarhaneidonruusuja, Rosa Alba-Ryhmä

Niittyräpelö Briza media

Peruukkipensas Cotinus coggygria

Puro-ohdake Cirsium rivulare

Purppuratulikukka Verbascum phoeniceum

Pyökki Fagus sylvatica

Sulkavaleangervo Rodgersia pinnata

Tähkähelmikkä Melica ciliata

Tähkähietalilja Anthericum liliago

Ukonhattu Aconitum

Akileijavyöry

 Yksi kohta puutarhasta ei ole saanut yhtään palstatilaa, vaikka kävelen siitä jatkuvasti ohi.

Se on tässä pihatien varressa. Edellisen jutun kostean paikan saniaiset löytyvät kosteikkopuutarhasta vasemmalta, saniaistarha puolestaan kuusen varjosta oikealta. Lähempänä taloa on melkoinen vyöry akileijoja. Ne näkyisivät paremmin, jos vetäisin kivipengermän edessä olevat ruohot viikatteella, mutta eipä ole vielä tullut tehtyä.

Ransu esittelee. On sen verran aurinkoista ja lämmintä, että se hakeutuu varjopaikkoihin lojumaan.

Akileijavyöry sai alkunsa, kun istutin toisen kasvin ruukussa salamatkustajana lapsuudenkodistani tulleen lehtoakileijan. Se meni maahan tähän, johon sittemmin istutin myös 'Moskovan Kaunotar' -jalosyreenin. Pian akileijoja oli monta.

Sitten hankin 'Nora Barlow' -lehtoakileijan taimen. 

Loppu onkin historiaa. Alkoi syntyä jos minkälaisia siementaimia. Yhtäkkiä purppuran- ja viininpunaiset värit löysivät tiensä akileijoihin, puhumattakaan uusista kukkamuodoista.

Lähempänä syreeniä on enemmän perinteisiä värejä ja muotoja. Näiden joukossa ei hennompi vieruskaveri selviä, mutta keltakaunokki, jonka isoja lehtiä näkyy kuvassa, pärjää hyvin.

Siinä niitä nyt sitten on! Otin kuvan ennen ylärinteen niittämistä, vaikka en nyt tiedä, onko se kovin eri näköinen siltikään. No vähän matalampi kyllä, kun kaikki on laossa, muttei ehkä juurikaan siistimpi.

Nyt akileijojen joukkoon on avautunut punapietaryrtti 'Duro'. Se on pärjännyt tässä alusta asti.

Tässä paikassa suosikkejani ovat Barlow-malliset monessa eri sävyssä: purppuraa, violettia ja alkuperäistä Noraa. Hyvin haileaa vaaleanpunaistakin löytyy. Kovin ihanaa!

Valeangervot eivät valitettavasti kovin hyvin puutarhassani viihdy, vaikka minä kyllä viihtyisin niiden seurassa. Sulkavaleangervo 'Chocolate Wing' on puutarhani vanhin valeangervo ja onneksi se pärjää tuossa akileijojen seassa, vaikka ei koskaan tee enempää kuin pari–kolme lehteä. 

Ei tee yksikään toinenkaan valeangervoistani, eikä niiden koolla pääse rehentelemään. Niitä on yhteensä neljä, ja tänään huomasin viimeisenkin nousseen maasta. Elossa sentään ovat kaikki.

Olen oikeasti hyvin kade, kun vierailen puutarhoissa, joissa on reheviä valeangervoja. Ne ovat niin kauniita. Tuollaiset hevoskastanjan lehdet perennamuodossa.

Akileija-alueen vieressä vähän alempana on kostea kevätniitty. Sen viimeiset kukkijat olivat kamassiat kesäkuun alussa, nyt niistä viimeinenkin taitaa olla lakastunut. Joidenkin viikkojen päästä alueen voi niittää.

Tältä alue näyttää talon suunnasta. Syreenistä oikealle pieni rinne kaartuu herkkujen nurkaksi, johon yritin aluksi istuttaa hienoja ja pieniä kasveja ja yritän edelleen epätoivoisesti pitää sen vapaana lehtoakileijoista ja varjoliljan siementaimista, vaikka se on haastavaa.

Herkkunurkan superherkku, rotkolemmikki 'Silver Wings', ei ole pieni. Se kasvaa lähes ojan pohjalla, tosin tämä ei ole kovin märkä oja – paitsi toissa talvena, kun kaikki jäätyi ja sitten tuli vettä ja sitä valui jos mihinkin paikkoihin – tähänkin, ja syntyi jääkansia kasvien päälle. Onneksi 'Silver Wings' selvisi siitä.

Kasvi on kevään ja alkukesän tähtiesiintyjä puutarhassani ja edelleen kukassa, silti piti kelata yli kahden viikon taakse, jotta löysin siitä kuvan! Silloin sen edustalla kukkivat siperianesikot, nuo pienet vaaleanpunaiset. Yksi taimi on onnistunut tuottamaan yhden kukkimiskokoisen siementaimen, mistä olen suunnattoman iloinen.

Isot lehdet alavasemmalla ovat syysmyrkkyliljan. Ja näkyy tuolla pahamaineinen varjoliljakin.

Tikankontti Emil, tai Emil grex, sai ansaittua huomiota edellisessä jutussa. En ole ollenkaan haka kämmeköiden kanssa, ja on ihan sattumaa, että minulla on tämä. Kasvi on lehtotikankontin ja pohjoisamerikkalaisen Cypripedium parviflorum var. parviflorumin risteymä. Se kasvaa herkkunurkan alaosassa, notkelmassa, jossa on talvella kosteaa (ja joskus jäistä) eikä se näköjään haittaa yhtään. 

Onko nyt sopiva hetki tunnustaa, että minusta tikankontin kukka ei ole ollenkaan kaunis. No ei ole, mutta tuli sanottua. Hauskaa on se, että kukkia katsoessani mietin, kukahan nuokin pölyttää. Ja kuin tilauksesta paikalle lensi kimalainen, joka kurotti kärsänsä kukan sisään.

Hei, apua, sattumalta huomasin: tämä oli kolmastuhannes blogijuttuni! Siis 3000. Ihan ihme homma. Eikä näiden juttujen kirjoittaminen olisi ollenkaan niin kivaa, ellei tämä olisi vuorovaikutteista. Kiitos siis sinulle, rakas lukija!

Jalosyreeni Syringa Vulgaris-Ryhmä

Kamassia, tähtihyasintti Camassia

Keltakaunokki Centaurea macrocephala

Lehtoakileija Aquilegia vulgaris

Lehtotikankonttri Cypripedium calceolus

Punapietaryrtti Tanacetum coccineum

Rotkolemmikki Brunnera macrophylla

Siperianesiko Primula cortusoides

Sulkavaleangervo Rodgersia pinnata

Syysmyrkkylilja Colchicum autumnale

Varjolilja Lilium martagon