Rohanin sävyjä ja marhanliljavertailu

 Uhkauksestani huolimatta tässä tulee vain heinäkuun kukkia. Muistaakseni julkaisin pari kuvaa 'Buckeye Belle' -pionista joskus juhannuksen aikaan, mutta muu Rohan jäi kesäkuulta kokonaan raportoimatta. Ehkä loppukevään–alkukesän kukkia voi julkaista talven mittaan...

Marhanlilja 'Claude Shride' pitää tänä vuonna niin surkean esityksen, etten ollut ottanut siitä ainoaakaan kuvaa. Nappasin tämän kuvan eilen siksi, että keskustelimme Liisan kasvit -blogin Liisan kanssa tämän lajikkeen väristä verrattuna 'Russian Morning' -marhanliljaan.

'Claude Shride' on kiiltävän tummanpunainen, sanoisin, että ruskeanpunainen, mikä on juuri oikea sävy Rohaniin. Sillä on tummia pilkkuja, mutta ne on ympäröity keltaisella – fiksu veto, sillä muuten niitä ei kunnolla erottaisikaan.

Piti etsiä kuva viime kesältä, sillä normaalisti Claude on varsin kukkaisa usealla varrella. Vieruskaverina sillä on kiinanpioni 'Moon of Nippon'.

Tänä vuonna 'Moon of Nippon' sai seuraa 'Bronze Peacock' -sulkavaleangervosta. Kovin usein harmittelen, että valeangervot viihtyvät täällä huonosti, mutta tänä sateisena alkukesänä ainakin tämä yksi niistä on kasvanut paljon tavallista isommaksi – vaikka on edelleen alle polvenkorkuinen. 

Kaksi muuta valeangervoa lähti kituliaasti kasvuun vasta heinäkuussa, ja se on niille tavallista. Mutta ne eivät kasva Rohanissa, joten niistä enemmän joskus toiste.

Mustapäivänhattu 'Green Wizard' on totaalisen upea.

Kolmesta 'Royal Purple' -peruukkipensaasta isoin kukkii! Nyt en muista, onko kukkia näkynyt aiemmin; ei löyty tietoa ainakaan täältä blogista. Luulen, että tämä on ensimmäinen kukinta. Kaksi pienenpää himmailee vieläkin. 

Kolmesta puskasta yksikään ei ole yltänyt kovin korkeaksi, tämäkin on alle metrinen, mutta eipä niillä mitään erityistä hienoa multaakaan ole. Lisäksi tienposken ojassa viihtyvät vesimyyrät saattavat verottaa juuria tai ainakin aiheuttaa sen, etteivät juuret ole multakosketuksessa, vaan onkalossa. Joten olen tästä tavattoman iloinen!

Peruukkipensas kasvaa japaninmagnolian vieressä, joka ei vielä tänäkään vuonna kukkinut, mutta ehkä ensi keväänä! Se alkaa olla jo sen kokoinen ja ikäinen, että voisi aloittaa kukkimisen.

Kuvassa kukkii peruukkipensaan lisäksi marhanlilja 'Russian Morning'. Anteeksi vain, Liisa, jotenkin harhauduin aiheesta sivupoluille, mutta ehkä sävyjen vertailu onnistuu myös pienen välimatkan jälkeen.

'Russian Morning' on valoisampi ja heleämpi eikä niin ruskehtavan punainen kuin 'Claude Shride'. Terälehtien (oik. kehälehdet) sisäosa on vaalea ja hennot tummat pilkut erottuvat siitä kauniisti. Tämänkin kukat ovat kiiltävät, kuten kaikkien varjo- ja marhanliljojen, mutta kiilto ei niin erotu. 

Kerta kaikkiaan hurmaava kukka, sävy tuo veden kielelle. Ja mikä ihaninta: siirsin kaksi kookasta sipulia viime syksynä ruskopenkistä tänne Rohaniin, ja molemmat kukkivat, toinen vieläpä kahdella kukkavanalla. 

Kun vertaan kuvia viimevuotisiin, jolloin tämä kukki ruskopenkissä, huomaan värieron. Tämä oli siellä pikkuisen tummemman punainen. Onkohan mahdollista, että ensimmäisenä vuonna siirron jälkeen kukkien sävy on vaaleampi? Tai viileät kevätkesän säät vaikuttaneet? Outoa, mutta kasvien kanssa kaikki on mahdollista – marhanliljojen etenkin. Joka tapauksessa tällä on mielestäni aina vaaleampi kukan keskusta kuin Shridella.

Rohanin lähistöllä katajapenkissä kukkii marhanlilja 'Guinea Gold', yritin ottaa siitä kuvan vasten Rohanin tummalehtisiä pensaita.

Tässä Rohan typistettynä yhteen kuvaan, se näkyy lähes kokonaisuudessaan kuvan oikealla puolella. Penkin alkupäässä on riippaoksainen, pensasmainen ja tummalehtinen pyökki 'Rohan Weeping'. Sen edessä on muutama tummalehtinen japaninhappomarja 'Concorde', jotka muodostavat aidaksi leikattuna Rohanin päädyn.

Rohanin puolivälin tienoilla asuvat tummalehtinen japaninkirsikka 'Royal Burgundy' ja mustaselja 'Black Beauty', tummalehtinen sekin. Kukassa on seljan lisäksi etelänruusuruohoa, violettikukkainen purppuratulikukkakin näyttää yhä kukkivan.

Violetti ei oikein ole Rohanin väri. Tummalehtisten puskien seuraan sopivat paremmin viininpunaiset sävyt. Ukonhattu 'Purple Sparrow' ei oikein istu tänne, mutta en tiedä, uskallanko sitä siirtääkään, sillä ukonhatut viihtyvät puutarhassani yleisesti ottaen varsin huonosti. Tämä kesä on parempi ja on ylipäätään lottovoitto, että ukonhattu on vielä hengissä pari vuotta istuttamisesta.

Huomasin muuten puutarhapäiväkirjastani, että olin istuttanut syksyllä tämän lähelle toisenkin samanlaisen! Täytyypä mennä katsomaan tarkemmin. Tai ehkä tämä onkin se uudempi, joka kukkii. Mene ja tiedä. Vieressä on valkokukkainen isotähtihyasintti 'Alba'.

Vanha pioni (ehkä Sarah B.) on pistänyt päänsä pensaaseen, tai aitaan, mutta se ei auta. Tämä saa lähtöpassit Rohanista välittömästi, kun kukinta on ohi. Tilalle kaavailen carolinanrosettipensasta; aarretta, jonka sain ostaa Vakka-Taimesta kesäkuun lopulla. Oikeastaan suunnittelen tekeväni siirrot tänä iltana, kunhan kuumuus pikkuisen hellittää.

Eilen ja tänään meilläkin on 30 astetta varjossa. Syynä on se, että on lähes tyyntä ja sekin pieni tuulenvire käy pohjoisesta, joka ei tähän etelärinteeseen rakennetulle kylälle osu. Eilen oli ihan antoisaa tehdä puutarhahommia hien virratessa pitkin selkää, mutta juoda täytyi. Kuistille tuomaani vesilasia piti käydä täyttämässä vähän väliä, sillä koko lasillinen meni kerralla noin vartin välein.

Mutta on niin ihanaa, kun ei tarvitse palella! Eilen oli vuoden ensimmäinen päivä, kun jätin villasukat pukematta.

Rohanissa on myös niittytunnelmaa. Blogiystävän (terveisiä Pirkolle!) aikoinaan lähettämistä heinien siemenistä on peräisin ihana, sinertävälehtinen niittyräpelö 'Limouzi'. Olen kylvänyt myös tavallista niittyräpelöä, ja kumpikin on tänä vuonna ennätysmitoissa. Kukinnot heiluvat yli polven korkeudella!

Käärmeenlaukka sointuu Rohaniin hyvin, niinpä olen ripotellut sen itusilmuja tännekin.

Tähkähietalilja kukki pitkään, kiitos viileiden säiden, mutta nyt se alkaa olla pian ohi.

Tähkähelmikän seassa kukkivat etelänruusuruohot ja harjaneilikat: upea tumma on 'Onyx', mutta se on tuottanut myös punaisempia siementaimia (kuten taustalla), kun vaaleampia harjaneilikoita kukkii muualla puutarhassa. Näidenkin siemenet ovat muuten ystäviltä peräisin!

Niityn vierellä kukkii neidonruusu 'Félicité Parmentier'. Upea, upea ruusu, joka on neidonruusujen tapaan hyvin terve – ainakin täällä minun puutarhassani nillä on käytöksestä kymppi. Neidonruusut kukkivat vain kerran kesässä, ja sanoinkin talvisella David Austin -ruusuluennollani, että jos neidonruusut olisivat jatkuvakukintaisia, puhuisin Austinien sijaan niistä. Ne ovat ruusuista ihanimpien joukossa, ehdottomasti.

Avautuvissa kukissa on ujoa punerrusta. Ja kukkia on paljon, paljon! Toistaiseksi mikään talvi ei ole kukintaa vähentänyt; eivät lauhat märät talvet eivätkä jäiset siperiantalvetkaan.

Alban lähellä, toisin sanoen neidonruusun, kasvaa Austin-ruusu Winchester Cathedral ('Auscat'). Kertakaikkisen kaunis: huomaa vaaleanpunaiset nuput, joista avautuvat valkeat kukat. Ja tämähän kukkii marraskuuhun saakka.

Tähtiputket eivät minun puutarhassani riehaannu – olen ollut huomaavinani, että niille on liian kuivaa tai paahteista, tai kumpaakin. Tämän arvelen olevan blogiystävän vuosia sitten tuoma isotähtiputki 'Lars'. Upea väri! Ja parempi rehevyys kuin muina kesinä.

Kimalaishaaste odottaa yhä, tässä on hirmuisesti kaikenlaisia aiheita odottamassa: kuukauden kalenteripoika, neulepostaus, liljajuttu, ruusujuttu, veneretkijuttu, lehmät metsässä -juttu ja lisää aiheita tulee koko ajan sitä mukaa kuin uusia kukkia puhkeaa... ehkä talvella sitten?

Joten lopetellaanpa tähän. Puro-ohdake 'Atropurpureum' on ilokseni yhä hengissä, vaikka myyrät lienevät tämänkin mehevänmaistuvaa juuristoa verottaneet. Tänä vuonna kukkavarsi on ennätyskorkea: japaninmagnolian reilu kaksimetrinen latva toimikoon mittakeppinä.

Joku saattaa ihmetellä ohdaketta kukkapenkissä, mutta tämä lajike on steriili eikä tuota siementaimia ollenkaan. Pari vuotta sitten jaoin juurakkoa ajatuksena tuottaa varakappaleita toisaallekin, jotta jos myyrät syövät tästä loputkin, on edes jossain jotakin jäljellä. Ohdakekasvusto oli nimittäin hälyttävästi pienentynyt. Mutta niitä jalopaloja ei enää löydy. On tietysti mahdollista, että olen kitkenyt ne tavallisina ohdakkeina... oi ja voi. 

Koska tämän erikoisen kauniin ohdakkeen juurakon löytäminen oli työn takana, en halua menettää tätä viimeistä. Ehkä annan sen toistaiseksi kasvaa ja vahvistua tässä ennen kuin menen sörkkimään sitä taas.

Antoisaa hellepäivää!

Carolinanrosettipensas Calycanthus floridus

Etelänruusuruoho Knautia macedonica

Harjaneilikka Dianthus barbatus

Isotähtihyasintti Camassia leichtlinii

Isotähtiputki Astrantia major

Japaninhappomarja Berberis thunbergii

Japaninkirsikka Prunus Sato Zakura -Ryhmä

Japaninmagnolia Magnolia kobus

Kiinanpioni Paeonia lactiflora

Käärmeenlaukka Allium scorodoprasum

Marhanlilja Lilium Martagon-Ryhmä

Mustapäivänhattu Rudbeckia occidentalis

Mustaselja Sambucus nigra

Neidonruusu Rosa alba, tarkemmin ottaen lajikkeet ovat tarhaneidonruusuja, Rosa Alba-Ryhmä

Niittyräpelö Briza media

Peruukkipensas Cotinus coggygria

Puro-ohdake Cirsium rivulare

Purppuratulikukka Verbascum phoeniceum

Pyökki Fagus sylvatica

Sulkavaleangervo Rodgersia pinnata

Tähkähelmikkä Melica ciliata

Tähkähietalilja Anthericum liliago

Ukonhattu Aconitum

Akileijavyöry

 Yksi kohta puutarhasta ei ole saanut yhtään palstatilaa, vaikka kävelen siitä jatkuvasti ohi.

Se on tässä pihatien varressa. Edellisen jutun kostean paikan saniaiset löytyvät kosteikkopuutarhasta vasemmalta, saniaistarha puolestaan kuusen varjosta oikealta. Lähempänä taloa on melkoinen vyöry akileijoja. Ne näkyisivät paremmin, jos vetäisin kivipengermän edessä olevat ruohot viikatteella, mutta eipä ole vielä tullut tehtyä.

Ransu esittelee. On sen verran aurinkoista ja lämmintä, että se hakeutuu varjopaikkoihin lojumaan.

Akileijavyöry sai alkunsa, kun istutin toisen kasvin ruukussa salamatkustajana lapsuudenkodistani tulleen lehtoakileijan. Se meni maahan tähän, johon sittemmin istutin myös 'Moskovan Kaunotar' -jalosyreenin. Pian akileijoja oli monta.

Sitten hankin 'Nora Barlow' -lehtoakileijan taimen. 

Loppu onkin historiaa. Alkoi syntyä jos minkälaisia siementaimia. Yhtäkkiä purppuran- ja viininpunaiset värit löysivät tiensä akileijoihin, puhumattakaan uusista kukkamuodoista.

Lähempänä syreeniä on enemmän perinteisiä värejä ja muotoja. Näiden joukossa ei hennompi vieruskaveri selviä, mutta keltakaunokki, jonka isoja lehtiä näkyy kuvassa, pärjää hyvin.

Siinä niitä nyt sitten on! Otin kuvan ennen ylärinteen niittämistä, vaikka en nyt tiedä, onko se kovin eri näköinen siltikään. No vähän matalampi kyllä, kun kaikki on laossa, muttei ehkä juurikaan siistimpi.

Nyt akileijojen joukkoon on avautunut punapietaryrtti 'Duro'. Se on pärjännyt tässä alusta asti.

Tässä paikassa suosikkejani ovat Barlow-malliset monessa eri sävyssä: purppuraa, violettia ja alkuperäistä Noraa. Hyvin haileaa vaaleanpunaistakin löytyy. Kovin ihanaa!

Valeangervot eivät valitettavasti kovin hyvin puutarhassani viihdy, vaikka minä kyllä viihtyisin niiden seurassa. Sulkavaleangervo 'Chocolate Wing' on puutarhani vanhin valeangervo ja onneksi se pärjää tuossa akileijojen seassa, vaikka ei koskaan tee enempää kuin pari–kolme lehteä. 

Ei tee yksikään toinenkaan valeangervoistani, eikä niiden koolla pääse rehentelemään. Niitä on yhteensä neljä, ja tänään huomasin viimeisenkin nousseen maasta. Elossa sentään ovat kaikki.

Olen oikeasti hyvin kade, kun vierailen puutarhoissa, joissa on reheviä valeangervoja. Ne ovat niin kauniita. Tuollaiset hevoskastanjan lehdet perennamuodossa.

Akileija-alueen vieressä vähän alempana on kostea kevätniitty. Sen viimeiset kukkijat olivat kamassiat kesäkuun alussa, nyt niistä viimeinenkin taitaa olla lakastunut. Joidenkin viikkojen päästä alueen voi niittää.

Tältä alue näyttää talon suunnasta. Syreenistä oikealle pieni rinne kaartuu herkkujen nurkaksi, johon yritin aluksi istuttaa hienoja ja pieniä kasveja ja yritän edelleen epätoivoisesti pitää sen vapaana lehtoakileijoista ja varjoliljan siementaimista, vaikka se on haastavaa.

Herkkunurkan superherkku, rotkolemmikki 'Silver Wings', ei ole pieni. Se kasvaa lähes ojan pohjalla, tosin tämä ei ole kovin märkä oja – paitsi toissa talvena, kun kaikki jäätyi ja sitten tuli vettä ja sitä valui jos mihinkin paikkoihin – tähänkin, ja syntyi jääkansia kasvien päälle. Onneksi 'Silver Wings' selvisi siitä.

Kasvi on kevään ja alkukesän tähtiesiintyjä puutarhassani ja edelleen kukassa, silti piti kelata yli kahden viikon taakse, jotta löysin siitä kuvan! Silloin sen edustalla kukkivat siperianesikot, nuo pienet vaaleanpunaiset. Yksi taimi on onnistunut tuottamaan yhden kukkimiskokoisen siementaimen, mistä olen suunnattoman iloinen.

Isot lehdet alavasemmalla ovat syysmyrkkyliljan. Ja näkyy tuolla pahamaineinen varjoliljakin.

Tikankontti Emil, tai Emil grex, sai ansaittua huomiota edellisessä jutussa. En ole ollenkaan haka kämmeköiden kanssa, ja on ihan sattumaa, että minulla on tämä. Kasvi on lehtotikankontin ja pohjoisamerikkalaisen Cypripedium parviflorum var. parviflorumin risteymä. Se kasvaa herkkunurkan alaosassa, notkelmassa, jossa on talvella kosteaa (ja joskus jäistä) eikä se näköjään haittaa yhtään. 

Onko nyt sopiva hetki tunnustaa, että minusta tikankontin kukka ei ole ollenkaan kaunis. No ei ole, mutta tuli sanottua. Hauskaa on se, että kukkia katsoessani mietin, kukahan nuokin pölyttää. Ja kuin tilauksesta paikalle lensi kimalainen, joka kurotti kärsänsä kukan sisään.

Hei, apua, sattumalta huomasin: tämä oli kolmastuhannes blogijuttuni! Siis 3000. Ihan ihme homma. Eikä näiden juttujen kirjoittaminen olisi ollenkaan niin kivaa, ellei tämä olisi vuorovaikutteista. Kiitos siis sinulle, rakas lukija!

Jalosyreeni Syringa Vulgaris-Ryhmä

Kamassia, tähtihyasintti Camassia

Keltakaunokki Centaurea macrocephala

Lehtoakileija Aquilegia vulgaris

Lehtotikankonttri Cypripedium calceolus

Punapietaryrtti Tanacetum coccineum

Rotkolemmikki Brunnera macrophylla

Siperianesiko Primula cortusoides

Sulkavaleangervo Rodgersia pinnata

Syysmyrkkylilja Colchicum autumnale

Varjolilja Lilium martagon

Herkkunurkan ylläri

 Tikankontti yllätti pysymällä elossa monta vuotta ja viimein kukkimalla.

Löysin kukat puna-ailakkipöheiköstä. Pitäisi varmaan vähän kitkeä, vaikka annankin ailakkien mielellään kasvaa aika monessakin kukkapenkissä. Tikakontti on lajiketta 'Emil' enkä ole löytänyt sille lajinimeä, taitaa olla risteymä.

☞ Tähän väliin lisään asiantuntijalta tulleet tiedot: Cypripedium Emil on lehtotikankontin (Cypripedium calceolus) ja pohjoisamerikkalaisen Cypripedium parviflorum var. parviflorumin risteymä. Se on grex-nimi, eli kertoo risteymän vanhemmat. Se on orkideoilla eri kuin lajikenimi (ja kirjoitetaan ilman heittomerkkiä).

Tämä on tikankontin ensikukinta. Vuosia sitä olenkin kasvatellut. Alkuun se kasvoi paikassa, jossa se ei oikein viihtynyt, ehkä liian kuivaa. Tässäkään ei voi kosteudella juhlia, mutta notkelmassa tämä kasvaa. Paikka on sikäli paha, että tänä talvena, kun salaojat jäätyivät, meni tämänkin kasvin yli puro. Onneksi paikassa on jotain hyvääkin, sillä kasvi on tuuheutunut.

Tuolla tikankontti on, aika matalalla. Taustalla puna-ailakkien välissä kukkii tellima, josta pidän hurjasti. 

Ja nyt ovat lehtoakileijatkin aloittaneet, kuten Musti jo esitteli. Edessä on 'Nora Barlow', jonka istutin, tai tämä lienee jo siementaimi, minusta alkuperäinen paikka oli vähän vieressä. Taustalla Barlowin tuottamia siementaimia, kun perimää on tullut tavallisesta tummanvioletista lehtoakileijasta.

Joka vuosi nousee joku uusi kiinnostava siementaimi. Ja koiranputkia, mutta rakastan niitä niiden kukkiessa.

Kyläkellukka tarjoaa niin täydellistä neonkeltaista vastaväriä akileijoille, että annan senkin kasvaa tässä ainakin jossain määrin. Pörriäiset kiittävät, kun on paljon hyviä ruokailukukkia vieri vieressä.

Sitten tässä herkkujen nurkassa kasvaa myös jalosyreeni 'Moskovan Kaunotar'.

Eilinen rankkasade taivutti kukintoja alas. Sade oli paikoin sellaista ukkoskuuroa, että sitä ryöppysi vesiputouksena sadevesitynnyrien ohi. Harmi vain, muuten ne olisi saanut sillä määrällä täyteen. Kertyi niihin onneksi silti vettä. Olo on joksikin aikaa huojentunut, kun ennusteessa ei taas kymmeneen vuorokauteen näykään yhtään sadetta.

Punapietaryrtti 'Duro' tulee kohta kukkaan. Tykkään näiden vahvojen värien yhdistelmästä. Kasvi on jotenkin pienentynyt, eikä siementaimia ole koskaan ilmestynyt. Ehkä akileijat ahdistelevat sitä – niitä täytyy karsia vuosittain, mieluiten ennen siementen kehittymistä.

Surukseni valeangervot viihtyvät puutarhassani kovin huonosti, mutta onneksi tämä yksi 'Chocolate Wing' -sulkavaleangervo nousee uskollisesti vuodesta toiseen. Kaikki neljä muutakin on lähtenyt nihkeästi kasvuun, jopa se yksi, joka edellisinä vuosina nousi vasta keskikesällä.

Rotkolemmikkien suhteen on talvi vienyt veronsa, mutta kaikkein vanhin 'Silver Wings' voi hyvin, vaikka sekin pieneni hieman. Tämänkin ihan vierestä kulki puro keskellä talvea. 

Lisäksi syysvuokko on elossa, se versoo jo. Ihanaa.

Kuvasin herkkujen nurkan kuistilta käsin, se on tässä ihan talon nurkalla näkösällä ja oikeastaan näen paikan myös tästä työpöydältä käsin, keittiön ikkunasta. Ihana kukkahetki, kun syreenit ja pihlajat kukkivat. Tuolla navetan takana kukkivan pihlajan takana on lisää syreenejä.

Pienen polun toisella puolella ollaan jo metsäpuutarhan puolella, joten siitä lisää toisella kertaa. Piti vain laittaa tämä kaunis kaksikko: särkynytsydän ja vielä nuori isopähkinäpensas 'Purpurea'.

Isopähkinäpensas Corylus maxima

Jalosyreeni Syringa Vulgaris-Ryhmä

Koiranputki Anthriscus sylvestris

Kyläkellukka Geum urbanum

Lehtoakileija Aquilegia vulgaris

Puna-ailakki Silene dioica

Punapietaryrtti Tanacetum coccineum

Rotkolemmikki Brunnera macrophylla

Sulkavaleangervo Rodgersia pinnata

Särkynytsydän Lamprocapnos spectabilis

Tellima Tellima grandiflora

Tikankontti Cypripedium

Viikko kesäkuun alussa

 Jäin jumiin alkukesän kuviin ja huomasin, että ihan vain yhden viikon aikana yhdessä ainoassa kukkapenkissä on tullut kuvattua paljon kiinnostavaa. Mikä yltäkylläisyys onkaan kesän kukkakuvien kanssa! Niitähän on aivan määrättömästi. 

Valitsin Rohanin, joka on pitkä penkki puutarhan reunalla. Kuvassa se näkyy kokonaan mutta lytistyneenä: pituus on noin 12 metriä, mitä ei jotenkin päädyistä päin otetuista kuvista ikinä uskoisi. Tämä kuva on kesäkuun puolivälistä.

Valitsemani viikko on kesäkuun alkupuolelta 5.–11.6. Rohan on keväällä pitkään kylmä, joten sen tulppaanit kukkivat myöhään. 'Rohan Weeping' -pyökin tummien lehtien alla kukki yllätyksenä 'Royal Acres' -tulppaani, joita olin istuttanut vuosikausia aiemmin, eivätkä ne olleet vuosiin kukkineet. Taustan keltaisetkin tulppaanit ovat ylläreitä, sillä sellaisia en ole tähän tietoisesti istuttanut, kun keltainen ei kuulu Rohanin väreihin. 

Mutta onhan keltaista vähän siellä sun täällä, ja mukulaleinikkiäkin kukkii keväisin kaikkialla, Rohan mukaan lukien. Kesäkuun alkupuolella kukkivat myös 'Concorde' -japaninhappomarjat, joita olen istuttanut Rohanin alkupäähän vähän kuin alku- tai päätyseinämäksi. 

Kukat ovat täysin toissijaiset, 'Concorde' on erityisen hyvän värinen tumman viininpunalehtinen.

Viime kevät oli iloisten tulppaaniyllätysten aikaa. Moni muukin vuosikausia vanha tulppaani kukki, näitäkin punaisia nousi useita. Lajike on tuntematon, sain näitä kaupanpäällisinä yli kymmenen vuotta sitten vain nimellä "punainen viherraitatulppaani, vanha lajike".

Rohan on puolivarjoisa, joten se ei ole ihanteellisin tulppaaneille, mutta en ole ryhtynyt näitä vielä pois siirtämäänkään niin kauan kuin pärjäävät. Kertaalleen nämä jo siirtyivät tänne muotopuutarhasta, jonne ne eivät värinsä puolesta niin hyvin sopineet. Mutta alussa minulla ei ollut yhtään kukkapenkkejä, piti vain istuttaa niin paikkoihin, joihin kukkapenkkiä raivasin.

Edellisessä tulppaanikuvassa taustalla näkyi rotkolemmikki 'Betty Bowring'; ihana valkokukkainen ja täysvihreälehtinen kaunotar. Olen niin iloinen siitä, että tämä on asettunut ja kasvoi tänä vuonna oikein rehevästi. Aika usein nämä nimittäin kituvat.

Bettyn takana on toinen kasvilaji, joka ei välttämättä viihdy. Sulkavaleangervo 'Bronze Peacock' kumminkin nousi maasta kesäkuun alkupuolella ja pysyi jotakuinkin vehreänä. 

Valeangervoista ei oikein minun saariolosuhteissani saa reheviä eikä näyttäviä, mikä on harmi, mutta yritän silti ylläpitää muutamaa, jotka suostuvat kasvamaan edes kituliaasti. Tämä on niistä kyllä rehevin, toistaiseksi. Kituliaasti kasvavilla on tosin taipumus pienetä vuosi vuodelta, kunnes jonakin vuonna eivät enää nouse ollenkaan.

Tummat sävyt kuuluvat Rohaniin. Nämä 'Black Parrot' -tulppaanit tuottivat myös iloisen yllätyksen nousemalla näin lukuisina ja hyvin kukkivina vuosien jälkeen.

Tumman vastakohtana on valkoinen. Arovuokko on viimein asettunut vähän runsaammaksi kasvustoksi, tätäkin yritin monta kertaa, kunnes blogiystävän antamat taimet tärppäsivät ja asettuivat taloksi.

Espanjansinililjat ovat tietysti lajiketta 'White City', Tolkien-maailmassa kun ollaan. Taustalla ihana libanoninlaukka, viimein sain sitäkin! Kerran aiemmin sitä jo hankin, mutta tuli nuokkulaukkaa – ihana kyllä sekin, mutta ei valkoinen.

Muutama vaaleanpunakukkainen kasvi on eksynyt Rohaniin, vaikka sen piti olla tumma-valkoinen. Silkkipioni on pioneista ihanimpia ja kukkii aikaisin, heti kesäkuun alussa.

Kaivoin viime syksynä penkin etureunassa kasvavia silkkipionin juuria pois ja istutin muualle, mutta edelleen pionia nousee ihan penkin reunastakin. Se on hankalaa, kun varret kaatuvat nurmikolle. Ihanan elinvoimainen pioni kyllä! Nurmikosta (ts. voikukikosta) päätellen olen viettänyt viikon kaupungissa ja vasta tullut kotiin tai sitten oli hirveät työkiireet.

Rohanin kuningatar kesäkuun alussa on heti silkkipionin takana kasvava japaninkirsikka 'Royal Burgundy'. Kukinnan alussa tummemman vaaleanpunaiset kukat haalistuvat vähitellen lähes valkeiksi.

Onnistuin myös ottamaan kuvan Mustista keskellä kesäkiireitään.

Miten on siellä ruudun takana, oletko vielä tarttunut juttuehdotukseeni kirjoittaa kesän kukista? En ole vielä huomannut, joten täytyy käydä tutkimassa juttujanne!

Arovuokko Anemone sylvestris

Espanjansinililja Hyacinthoides hispanica

Japaninhappomarja Berberis thunbergii

Japaninkirsikka Prunus Sato Zakura -Ryhmä

Libanoninlaukka Allium zebdanense

Pyökki Fagus sylvatica

Rotkolemmikki Brunnera macrophylla

Silkkipioni Paeonia wittmanniana

Sulkavaleangervo Rodgersia pinnata

Viherraitatulppaani Tulipa Viridiflora-Ryhmä