Bessera kukkii jälleen

 Sekä muiden huonekasvien kuulumisia.

Tässä hän on! Bessera elegans. Ei suomenkielistä nimeä. Ruotsiksi, englanniksi ja ranskaksi hän on korallipisara, mikä on varsin osuva, kuten myös tieteellisen nimen elegans. 

Bessera elegans on asunut kanssani jo monta vuotta, mutta ei ole kukkinut vuosiin. Taisi kukkia vain ensimmäisenä vuonnaan. Olen vienyt kasvin joka kesä ulos, kuten lähes kaikki muutkin huonekasvini, ja kukkavarsia on alkanut nousta, mutta ne ovat näivettyneet.

Kun viime viikolla puhuin äitini kanssa asiasta, hän totesi, että ehkä kasvi ei pidä tuulesta. Se voi olla. Täällä tuulee lähes aina, nytkin aika navakasti, aurinkotuolit ovat lentäneet kumoon. Ja jos kasvi tarvitsee kukinta-aikana vähän runsaampaa kosteutta, se ei sitä paljon saa, sillä unohdan kastella ulkoruukkuja. Ne saavat vettä hyvin harvoin. Pelargoneillehan se sopii, mutta kaikille ei. 

Bessera elegans on sipuli/mukulakasvi, ja nehän ovat lähellä sydäntäni. Lehdet ovat ruohosipulimaiset, mutta kovemmat ja jäykemmät. Kasvi on kotoisin Meksikosta, mutta en ole tarkemmin perehtynyt sen kasvupaikkatoiveisiin. Täksi kesäksi päätin jättää sen sisälle. Ja tästä lähin se saa aina viettää kesät sisällä!

Huonekasvini ovat ehkä vähän epätavallisempaa sorttia. En voi kasvattaa trooppisia huonekasveja, jotka ovat tavallisempia, sillä sisälämpötilani voi laskea talvella lähelle nollaa. Kesäksi kannan kasvit ulos. Kuistin rapuilla on varjoisaa, siinä viihtyy kultaimarre. Riippaorvokki voisi hyötyä uudesta ruukusta, se on elänyt samassa vihreässä ruukussa varmaan kymmenen vuotta ja alkaa olla kärsineen näköinen.

Verenpisaroillekin pohjoispuolen kuisti on oikea paikka, auringossa ne näivettyvät. Tämä on palleroverenpisara 'Auntie Jinks'. Hankin sen pistokkaana Plantagenista jo viime vuoden keväällä, mutta sinä kesänä se ei kunnolla kukkinut, ei oikein kasvanutkaan. Nyt on ollut parempi vuosi. Pienehköt kukat ja somasti taipuvat ulommat terälehdet ovat kovasti mieleeni.

Siro ja pienikasvuinen 'Whiteknights Pearl' on aarre ja elää keittiössä ympäri vuoden, jossa se on silmien alla sekä kastelua että pikkuisten kukkien ihailua varten. Se on tämän pöydän nurkalla, jossa teen töitä, sillä työpisteeni on tilanpuutteen vuoksi keittiössä.

Mennäänpä pikaisesti katsastamaan pelargonit, sillä niistä lähes kaikki elävät ulkoilmaelämää. 

Aina on joku kukassa, tällä kertaa näyttävimmin pienikasvuinen kotipelargoni 'Tessaloniki' (tarkemmin sormipelargoni). Vaikka on pieni, voi silti näkyä kauas! Viereinen pelargoni on myös tulossa kukkaan, se taitaa olla 'Cheeky Chappy'. Pelargonini elävät pienissä ruukuissa, sillä talvetustilaa eli tilaa ikkunoilla on vähän. Ja selvästi pelargonit sietävät ahdasta ja helposti kuivuvaa multatilaa.

Pelargonien vieressä kesää viettää Ornithogalum viridiflorum, entinen Galtonia. Nykyään siis tähdikkeihin kuuluva. Ei suomenkielistä nimeä. Viridiflorum merkitsee vihreäkukkaista.

Vaahteran varjossa on ×Rhodoxis tai Rhodohypoxis tai Hypoxis. Taimipurkin nimimerkinnät olivat niin moniselitteiset. Ehkä tämä on Rhodohypoxis eli iirikki. Kasvi on eteläafrikkalainen ja kasvaa mukulamaisesta juuresta. Talvet viettää rutikuivana ja lehdettömänä, kukinta-aikaan ottaa mielellään vettä vastaan. 

Toissa talvena nämä melkein kuolivat, kun sisälämpö käväisi pakkasella ja ovat edelleen toipumassa siitä. Aiemmin ruukku on ollut täynnä lehtiä, mutta eivätköhän nuo tuosta taas runsastu.

Talon toisella nurkalla, jossa käyn harvemmin, paitsi lojumassa riippumatossa, viettää kesää joukko sipulikukkia, jotka saisivat olla kesät aika kuivina: ritarinkukkia, neidikkejä sun muita. Tänä vuonna ne ovat saaneet vettä vähän tavallista useammin ja moni on yhä tai taas lehdessä.

Pari amppelipelargonia on ripustettu puiden oksille ja ne kuivuvat äkkiä tuulessa. Eivät ne silti kovin herkästi kuole, vaan kukkivat mahdollisesti entistäkin paremmin. Pelargonit ovat niin tällaisen minuntyyppisen ihmisen kasveja, joka unohtaa kastelun!

Tämä kaunis pienikukkainen on 'Deerwood Lavender Lass'.

Pelargonium sidoides elää ympärivuotisesti olohuoneessa oikeastaan siksi, etten ole keksinyt sille ulkona järkevää paikkaa ja sen amppeliruukku on melko painava. Leikkasin jo lattiaan asti roikkuvia kukkavarsia, nyt kukassa on vain tämä pieni rypäs. Sen taustana on vielä nuori sitruunapuu.

Tämä on pelargoneistani kaunein, pitäisi vielä jostakin löytää Pelargonium triste.

Kotipelargoni Pelargonium Zonale-Ryhmä

Kultaimarre Phlebodium aureum

Neidikki Nerine

Palleroverenpisara Fuchsia Hybrida-Ryhmä

Riippaorvokki Viola hederacea

Ritarinkukka Hippeastrum

Sitruuna Citrus × limon

Jalokivivärejä

 Katsoessani mutapuutarhan kuivan reunan uusia kukkia mieleen tulivat salaperäisissä tummissa väreissä hohtavat jalokivet.

Tummat värit ovat upeita, mutta ne eivät kovin hyvin erotu tummasta maanpinnasta. Mutta kun ne huomaa, on ihastus suuri. Olen niin onnellinen, että tajusin syksyllä istuttaa tähän purppuraista 'Rejoice' -huhtikurjenmiekkaa ja balkaninvuokkoa. Sen piti kylläkin olla vaaleanpunainen 'Charmer', mutta on tuollaista tavallista tummaa siniviolettia. Se käy oikeastaan paremmin kurjenmiekkoihin, joten ei haittaa yhtään.

Nämä ovat aivan mahtikauniit yhdessä! Upeita jalokivivärejä, vaikka en tiedä mitä jalokiviä. Tai ehkä sittenkin samettia. Tai molempia; samettiviitta ja iso jalokivisormus. Ehkä vielä valtikka ja kruunu päälle.

Oikea 'Charmer' -balkaninvuokko asustaa vuokko-esikkopuutarhassa. Väri on ehkä ruusukvartsi, enemmän prinsessakamaa.

Raportoidaan nyt sekin, että ensimmäinen tulppaani on avautunut, tai avautui jo toissa päivänä. Tämä on yksittäinen väärä lajike – jonkin tulppaanipussin mukana tullut. 

Ironista on, että en pidä tämän mallisista tulppaaninkukista ollenkaan, mutta ei tuota kehtaa kitkeä, kun on niin aikainen. Tämä on varmaankin tarhalummetulppaani, ehkä 'Johann Strauss'. Ärh, sillä on noita tummia raitojakin lehdissä, joista en pidä. 

No, hyvä uutinen on se, että tämä ei ole lisääntynyt. Soisin vain jonkun herkullisemman tulppaanin nousevan kukkimaan vuosi toisensa perään.

Esittelen nyt tässä välissä sisäkukkia, muuten ne jäävät totaalisesti näyttämättä, kun ulkona tapahtuu koko ajan ja puutarha on kumminkin minulle ykkönen, eivät nämä sisärehut. Vaikka ovathan nämäkin tärkeitä.

Vanha kunnon 'Evergreen' on ystävän ehkä jo kymmenen vuotta sitten antama jaloritarinkukka, joka kukkii lähes joka kevät tai kevättalvi. Nyt se kukki maaliskuun loppupuolella. Oikealla on pelargoni 'Raspberry Ripple'.

'Evergreen' on aivan ihanan värinen – olisiko topaasi?

Nyt 'Evergreen' on kuihduttanut kukkansa, mutta tilalle on puhjennut 'Merengue'. Matalana voi nähdä myös kirkkaanpunaisia pikku kukkia, se on pelargoni 'Thessaloniki'.

'Merengue' on silkkaa rubiinia!

Eilinen tuli vietettyä pääosin sisällä kovan tuulen takia, ja on se edelleen pohjoisessa eli hyytävä. Aurinkoläikässä on mukavaa.

Balkaninvuokko Anemone blanda

Huhtikurjenmiekka Iris Reticulata-Ryhmä

Jaloritarinkukka Hippeastrum Hortorum-Ryhmä

Tarhalummetulppaani Tulipa Kaufmanniana-Ryhmä

Kukkia ikkunoilla

Meillä on tänään pilvinen päivä, vaikka suurimmassa osassa maata näkyy olevan upea auringonpaiste. Sadetta on luvassa, toistaiseksi taivaalta on tullut muutama lumihiutale! Lämpöä on kyllä +5.

Toisin kuin häikäisevän aurinkoiset viime päivät, sää ei tänään houkuta ulkoiluun ja muutenkin odottelen tässä kokouksen alkamista. Niinpä katse ikkunoille.

Pelargonium sidoides aloitti uudelleen kukinna, luulin jo sen lopettaneen!

Toinen, joka juuri aloitti, on tämä ihanan punainen nimettömänä ostettu jalopelargoni. Jalopelargonit erottaa kotipelargoneista vähän persiljaa muistuttavista lehdistään. Tämä sointuu kivasti läheiseen pienilehtiseen 'Friesdorf' -pelargoniin, vaikka sen lehtien ei kuuluisi ihan noin punaiset ollakaan. Ne ovat vähän kärsineet paahteesta ja kuivuudesta.

Tästä kuvasta saa vähän paremmin käsitystä tämän jalopelargonin ihanasta kukkaväristä. Kun näin tämän muutama vuosi sitten taimimyymälässä, lensi kukka ostoskoriin niin, että viuh vain kuului.

En ole hirveästi perehtynyt eri pelargoneihin, kokemusta on vain näistä, joita minulla on. Tätä täytyy kastella selvästi enemmän kuin muita laatuja, kuivuu äkkiä.

Kukkalaatikon vieressä kasvava unelma on riehaantunut kasvattamaan yli metrisiä lonkeroita. Ne ovat tosi hauskat, vaikka jossain vaiheessa ne täytyy leikata.

Unelma on muodostanut viehättävän pitsikauluksen 'Evergreen' -jaloritarinkukan varteen. 

Tässäpä on ritarinkukka, joka kukkii loistavasti joka ikinen vuosi. Ja on niin ihanan värinenkin!

Tätä kukintaa olen sen sijaan odotellut vuosia: heidinkämmekkä "Kozu hybrid". Sain kolme heidinkämmekkää kolme vuotta sitten, joista yksi keltakukkainen kukki silloin. Koska näiden pitäisi kestää –15 asteen pakkasta, istutin kaksi ulos, ne olivat keltakukkaisia. Tämän hienoimman värisen pidin sisäkukkana.

Hyvä niin, sillä keltakukkaisista yksi kuoli ensimmäiseen talveen, toinen selvisi siitä, mutta menehtyi ilmeisesti viime vuonna. Syksyllä kaivoin sen juurakon ruukkuun sisälle, juurakko tuntui kyllä vaalealta, paksulta ja elävältä, mutta mitään ei siitä versonut, joten saamme varmaan viettää senkin keltakukkaisen hautajaisia.

Tämä viininpunainen kukkii nyt ensimmäistä kertaa ja voi että, kun se on ihanan värinen. Kukkien tuoksu on outo, lähinnä tulee mieleen joku erittäin keinotekoinen, tyyliin kukkaisa wc-raikastin, mutta onneksi tuoksu on mieto ja tuntuu vain, kun nenän laittaa lähes kiinni kukkiin.

Taustalla kukkii kotipelargoni 'Raspberry Ripple', takuuvarma talvikauden kukkija. Tarkemmin ottaen se on munankuoripelargoni, kotipelargonit on jaettu useaan eri alaryhmään.

Siirrytään keittiöön. Sielläkin on iloisia uutisia. Sirokasvuinen verenpisara 'Whiteknight's Pearl' lähes kuoli kuivuuteen yhden pidemmän kaupunkireissuni aikana, mutta se virkosi ja on nyt tuottanut jo pari kukkanuppuakin. Se on tavattoman ahkera kukkija, kukkia voi odottaa uusia ja uusia syksyyn saakka.

Vanha ja iso verenpisara, jolla ei ole nimeä, tuottaa harvakseltaan kukkia koko talven. Olen joskus pohtinut, että tämä saattaa olla yli sata vuotta vanha lajike 'Mrs Popple', joka on edelleen suosittu elinvoimansa takia. 

Tämä onkin loistava kukkija ja myös talvehtija. Tämä kuuluu palleroverenpisaroihin, joita useimmat jalostetut lajikkeet ovat. Kukat ovat tällä selvästi pienempiä kuin monella uudella lajikkeella, mutta se sopii minun makuhermooni.

Myös 'Whiteknight's Pearl' luetaan palleroverenpisaroihin, vaikka sen perimä on enimmäkseen siroverenpisaraa. Se on tuliverenpisaran ja lähes valkokukkaisen siroverenpisaran jälkeläinen. Vieläpä niin, että niiden jälkeläinen on vielä kertaalleen risteytetty sen saman vaaleakukkaisen siroverenpisaran kanssa, jos jotakuta kiinnostaa. Sillä on siis perimässä 75 % siroverenpisaraa.

Sisällä on talvehtinut myös pikkuinen kaksipistepirkko. Olen nimennyt sen Kertuksi. Kertulle on täytynyt järjestää proteiinia, sillä se ei ole mikään vegaani. 

Usein Kerttu ilmestyy keittiön ikkunalle, kun istun pöydän ääreen. Sitten olen listinyt harsosääskiä ikkunaa vasten ja laittanut niitä muutaman senttimetrin päähän Kertusta, ikkunalasiin useimmiten. Kuvan tilanteessa Kerttu ruokaili asianmukaisesti ruokapöydällä.

On kiehtovaa seurata, kuinka Kerttu haistaa aterian ja kipittää raadon kimppuun. Tällä kertaa lätkäisin sille pienen kärpäsen ja kuvasta voi havaita, että se maistui paremmin kuin harsosääsket. Ehkä vaihtelu virkistää Kerttua.

Yhtenä päivänä Kerttu lensi taas ikkunaan, mutta en löytänyt sille yhtäkään ötökkää. Onneksi miesystävä tietää kaiken luonnosta ja ehdotti kissanruokaa. 

Vetäisin sormella kissanruokaa ikkunalasiin ja voi että, kuinka se maistuikaan. Sitä syötyään Kerttu häipyi ruokaperäisille ja tuhisi siellä, lukemista odottavan lehden alapinnalla, iltaan asti.

Heidinkämmekkä Calanthe

Jalopelargoni Pelargonium Domesticum-Ryhmä

Jaloritarinkukka Hippeastrum Hortorum-Ryhmä

Kaksipistepirkko Adalia bipunctata

Kotipelargoni Pelargonium Zonale-Ryhmä

Palleroverenpisara Fuchsia Hybrida-Ryhmä

Siroverenpisara Fuchsia magellanica

Tuliverenpisara Fuchsia fulgens

Unelma Asparagus setaceus

Sisäkukat ja keltaiset yllätykset

 Ensin uusimmat kuulumiset huonekasveilta.

Lannoittaminen kannattaa. Edellisessä jutussa mainitsin kompostimullan keisarinpikarililjoille (ja jälkikäteen muistin viskanneeni niille myös luujauhoa ainakin jonakin vuonna). Sisäkukat ovat saaneet vähän lannoitetta pariinkin otteeseen nyt kevättalvella, ja se palkitaan tavallista runsaammalla kukkimisella.

Tässä on kukassa jo aiemmin mainittu sirokasvuinen 'Deerwood Lavender Lass' ja sen edessä nyt kukkaan tullut 'Attar of Roses' sekä alempana ystävältä saatu hempeän ihana vanha kotipelargoni.

'Attar of Roses' on vanha, yli satavuotias lajike. Se on kaiketi palsamipelargoni eli ruusupelargonin ja jonkin muun pelargonilajin välinen risteymä. Se ei ole ollenkaan ahkera kukkija; itse asiassa en näe sen kukkia edes joka vuosi. Olen nimittäin onneton lannoittaja, mutta ehkä nyt parannan tapani, kun näen tulokset.

Pelargonien lajit ovat melkoinen sokkelo, jota ei helpota se, että eri maissa näitä kutsutaan eri lailla. Ruotsissa 'Attar of Roses' on tuoksupelargoni tai oikeastaan tuoksupelargoni-ryhmää, mutta Suomessa tuoksupelargoni on toisen näköinen, pienilehtisempi ja -kukkaisempi – ja eri lajien välinen risteymä kuin palsamipelargoni.

Putositko jo kärryiltä? Johtuu varmaan omasta sekavasta selittämisestäni. Mutta hei, meillä on sentään etulyöntiasema britteihin, sillä englanninkielisissä maissa pelargoneja kutsutaan geraniumeiksi, jotka ovat oikeasti kurjenpolvia.

Ruusupelargonin nimi tulee voimakkaasti tuoksuvista lehdistä, joista on uutettu ruusun tuoksuista eteeristä öljyä hajuvesiteollisuuteen edullisemmin kuin ruusun terälehdistä. 'Attar of Roses' -lajikkeen nimikin kertoo tästä, se tarkoittaa ruusuöljyä.

Sitten ovat monet kotipelargonit, jotka on jaettu useaan alalohkoon. Tämä söpöliini on 'Natalie', joka kuuluu kai kääpiöpelargonien ryhmään (eli mikro-miniatyyripelargonit), vielä erikseen on miniatyyripelargonien ryhmä.

Työni puolesta joudun usein selvittelemään tällaisia asioita ja sitten jatkan saivartelua täällä blogissa. Anteeksi vain.

Tuossa siirryttiin makuuhuoneen ikkunalta äsken olohuoneen ikkunalle, vaikka et sitä huomannutkaan. Jatketaan olohuoneessa, sillä täällä kukkivat myös ritarinkukat. Tämä on jo 15 vuotta luonani asustanut 'Merengue' -jaloritarinkukka. Sen alla kukkii herkullisen punainen jalopelargoni.

Jaloritarinkukka Evergreen eli 'Fgreen' avasi kukkansa samaan aikaan kuin 'Merengue'. 

Tässä kuvassa oikealla muuten näkyy aiemmin mainittu tuoksupelargoni. Se on tuollainen hyvin pienikukkainen ja -lehtinen.

Ulkona on aivan samannäköisiä kukkia kuin ritarinkukat, mutta minikoossa: pikkukäenrieskoja. 

Ensimmäinen mukulaleinikki avasi kukkansa aivan yllättäen kivimuurin lämmössä. Kohta näitä keltaisia aurinkoja on piha täynnä!

Loppuun vielä pikkuruinen jättiyllätys. Kolme päivää sitten löysin ylärinteestä tämän pienen narsissiryppään. Istutin tähän ruukullisen tetejä eli 'Tête-à-Tête' -narsisseja viime keväänä. Enpä osannut vielä niitä kukassa etsiä, mutta menin rinteeseen tarkastamaan kirsikkapuut ja vaihtamaan muutaman sanan naapurin kanssa (ja samalla huomasin heidän saunansa edustalla aivan upean keltaisen narsissirivistön!).

Sitten tajusin vilkaista myös koivikkoon, jonne olen istuttanut vähitellen narsisseja viime vuosina ja sielläkin oli jo ensimmäinen teten nuppu kääntynyt sivulle päin. Eilen se avautui! Söpösti tuo varsi on aivan mini, alle kymmensenttinen.

Ihan ihme vauhti keväällä nyt.

Viikonloppuna on Tampereella Piha & Koti -messut ja olen siellä perjantai-iltapäivästä sunnuntaihin asti Oma PIHA -lehden osastolla. Tervetuloa moikkaamaan, jos vierailet messuilla! Olisi todella kiva nähdä. 

Mukava päästä messuille muutenkin kahden vuoden tauon jälkeen.

Iloista viikonloppua ja hyviä kukkahavaintoja! 

Jalopelargoni – Pelargonium Domesticum-Ryhmä

Jaloritarinkukka – Hippeastrum Hortorum-Ryhmä

Kotipelargoni – Pelargonium Zonale-Ryhmä

Mukulaleinikki – Ficaria verna

Palsamipelargoni – Pelargonium × graveolens (risteymä capitatum × ehkä radula)

Pikkukäenrieska – Gagea minima

Ruusupelargoni – Pelargonium capitatum

Tuoksupelargoni – Pelargonium × fragrans (risteymä exstipulatum × odoratissimum)

Huhtikuun kalenteripoika

 esittelee pestyt ikkunat.

Asia on mainitsemisen arvoinen, sillä en pese ikkunoita joka vuosi. En muista, koska olen viimeksi pessyt. Ehkä viisi vuotta sitten, ehkä kymmenen. Oikeastaan en ymmärrä, miksi ihminen kuluttaisi aikaansa ikkunoiden pesuun, mutta nyt niiden harmaus alkoi häiritä. 

Iso syy pesemättömyydelle on siinäkin, että ulkoapäin pestessä tarvitaan tikkaat, sillä sokkeli on korkea, ja tikkaiden sovittelu eri puolille taloa, kukkapenkkien ja lautakasojen ja muiden esteiden väleihin, on hankalaa. Sisäpuolelta toki pyyhkäisen aina, kun on tullut mäiskäistyä joku kärpänen oikein mojovaksi läiskäksi klasiin. 

Väleistä en todellakaan pese, se vaatii ikkunapapereiden poistamista ja sisäpokien nostamista pois. Jokin raja sentään! Jos elämässä olisi rajattomasti aikaa, niin ehkä sitten, mutta suoraan sanottuna aikansa voi käyttää erittäin paljon tärkeämpiin ja kivempiin juttuihin.

Homma kuitenkin helpottui. Keksin käyttää viime vuonna hankittua autonpesumoppia, jossa on pidennettävä varsi, vaikka sitä ei saanutkaan lukittua pidempään asentoon. Ikkunalastaankin sai laitettua jonkinlaisen huteran pidennyksen yhdestä toisesta varresta. Se pysyi sen verran paikoillaan, että sain huiskittua ikkunat ensin mopilla ja sitten vedettyä joten kuten lastalla varpailla seisten. 

Sisään palattuani keittiössä oli vastassa huolestunut Ransu. Se vilkuili pelokkaana ympärilleen.

Voi raukkaa, se oli ehkä ollut aivan ihmeissään ikkunaa vasten heiluvasta sinisestä hirviöstä ja kapeammasta pyyhkimestä!

Ransua piti sitten lohduttaa. Sen jälkeen otin kameran ja aloin räpsiä kuvia kirkastuneiden lasien äärellä nousevista nupuista.

Ritarinkukkien kuiva kausi päättyi, kun huomasin vihreää puskemassa sipulin yläosasta. Tästä en ole ihan varma, mutta luulen tämän olevan Evergreen eli 'Fgreen'. Se on luotettava uusintakukkija. Tämä on ainakin viisi vuotta vanha ja viime vuodet kukkinut joka kevät, kun opin tarjoamaan kunnollisen kuivan kauden.

Se tarkoittaa sitä, että laitan syksyllä ritarinkukkien ruukut tarjottimelle lattialle keittiön nurkkaan, jossa en vahingossakaan kastele niitä kuin ihan vähän ja aniharvoin. Se on avain uudelleen kukkimiseen, ja opin sen vasta luettuani asiasta hyvän artikkelin (terveisiä Pirkolle, jos tätä luet). 

Toinenkin alkoi heti pukata kukkanuppua. Tämä on melkoisella varmuudella 'Merengue'; aivan ihana liekehtivänpunainen ja sirokukkainen lajike. Tilasin tämän Viherpeukaloilta vuonna 2006! Joten kertakäyttökukaksi ei ritarinkukkia eli jouluamarylliksiä tarvitse laskea.

Viereiset nuput kuuluvat niin ikään ihanan tummanpunaiselle jalopelargonille. 

Punainen teema jatkuu, sillä olohuoneessa ollaan, täällä on punainen sohvakalusto ja matto. Ja ruusunnuppupelargoni 'Brightstone' kukkii myös.

Tämä kirkkaanpunainen on 'Cheeky Chappy', oikealla 'Raspberry Ripple', jossa on kuivuneita kukintoja, sillä se on tapansa mukaan kukkinut koko talven. Siinäkin on kaksi uutta nuppuista kukkavartta. 

Muistin kerrankin lannoittaa, joskus viime kuussa kaiketi, ja nyt on kukkia enemmän kuin yleensä tähän aikaan.

Tuoksupelargonissakin on paljon kukintoja! Täytyykin muistaa lannoittaa useammin, kun sillä on selvästi vaikutusta.

Amppelissa kasvava Pelargonium sidoides on kukkinut syksyn ja talven, nyt siinä on viimeiset kukat meneillään, luulen.

Oikeastaan haluaisin hankkiutua eroon kotipelargoneista ja keskittyä vain näihin pienilehtisiin ja -kukkaisiin, mutta kuinka raaskii elävää kasvia heittää menemään. Viime syksynä kyllä jätin tahallani riippapelargonin ulos, sillä en tykännyt siitä ja vuodesta toiseen mietin, miksi pidän sitä viemässä tilaa olohuoneen ikkunalla, kun ahdasta on muutenkin.

Makuuhuoneessa on hempeämmät kukat, sillä huoneessa on vaaleat värit. Risteymälajike 'Deerwood Lavender Lass' on todella hurmaava. Sillä ei kuuluisi olla punertavat lehdet, mutta se on saanut paahde- ja kuivuusrasitusta liikaa.

Myös ystävältä saatu hempeän vaaleanpunainen perintöpelakuu alkaa kukkia. 

Kyllä vain, heti tämän kirjoitettuani lannoitan!

Hei, tämän piti olla kalenteripoikajuttu!

Niinpä nyt Ransu esittelee. Täällä kasvaa kissanminttu. Se on kuivanakin ihan hyvää.

Nam vain!

Huomaa muhkea manulivyötärö. Ransulla on nyt hyvin tuuhea talviturkki, mutta on sillä kyllä vyötärökin. Siis jos ajatellaan vyötärö niin, että sen kuuluu näkyä eikä olla mikään katkeamispiste.

Ransun kuvaamisessa on usein se ongelma, että se pyörii jaloissa ja kerjää huomiota.

Aamuisin se on pahimmillaan. Harvemmin tilanteesta on kuvaa, vaikka Ransu on naamani edessä joka aamu. Yritän peittää nenääni tyynyllä tai käsivarrella, muuten siinä on hampaanjäljet.

Tänä aamuna Ransu yritti saada minua ylös jo kahdeksalta. Turhaan yritin sanoa, että en ole sellainen mamma, joka nousee kahdeksalta. Olen niitä mammoja, jotka nukkuvat kahdeksalta. Krooh pyyh, yritin demonstroida. Viimeisenä oljenkortena huomautin, että talviaikaa kello olisi vasta seitsemän. 

Musti lähettää terveiset ystävilleen!

Loppuun mainio kyltti, jonka sain ystävältä. Mietin, että se taitaa sopia parhaiten rosmariinille. Vaikka sitruunapuukin on yhä henkitoreissaan.

Aurinkoista huhtikuuta!

Jalopelargoni – Pelargonium Domesticum-Ryhmä

Kissanminttu – Nepeta cataria

Riippapelargoni – Pelargonium peltatum

Ritarinkukka – Hippeastrum

Rosmariini – Rosmarinus officinalis

Ruusunnuppupelargoni kuuluu kotipelargoneihin, Pelargonium Zonale-Ryhmä

Tuoksupelargoni – Pelargonium × fragrans