Lempikukkia

 On tässä loppukesässäkin puolensa, vaikka olisi kuinka henkeen ja vereen kevätihminen.

Ensinnäkin on tähkäverbena. Niin monta vuotta sitä yritin kylvää ja istuttaa, aina se hävisi. Kunnes eräänä vuonna ostin sen Sotkamon Taimistolta, jonka jälkeen sitä on ollut, siementaimiakin tulee. Niistä suurin osa tosin itää kiveyksellä kymmenenkin metrin päässä emokasvista!

Tähkäverbena toisesta suunnasta. 

Vaaleanpunakukkaisen lajikkeen kanssa en ole edelleenkään onnistunut, ehkä sekin toive toteutuu jonakin vuonna.

Tähkäverbena, tai tässä vaiheessa jo verbenat, kasvaa ruusutarhassa kasvimaan kupeessa. Siinä elelee myös karhunvattu 'Loch Ness', joka on tänä vuonna kasvattanut pitkiä lonkeroita estämään kasvimaalla kulkemista. Voisihan niitä toisaalta sitoa tuohon kartioon...

Elokuu on myös 'Black Beauty' -liljan kulta-aikaa. Keltakaunokin kukat nostavat liljan sävyn minusta kivasti esiin. Taustan keltainen on ihan valvattia, tämä kesä on ollut myös rikkaruohojen kulta-aikaa puutarhassani.

Kauniin purppurainen syysleimu, jonka arvelen olevan 'Natural Feelings', on suosikkejani. Se kasvaa punahevoskastanjan alla, pengermän päällä. Tällä hetkellä pähkäilen, mahtuisiko tuohon kapealle istutusalueelle vielä yksi hankkimani unelmien perenna...

Olin haikaillut 'Masterpiece' -lupiinia vuosikausia. Kerran sen onnistuin hankkimaankin, mutta se kuoli talvimärkyyteen. Sen jälkeen olen elänyt kymmenisen vuotta ilman, joka vuosi tutkien, mistä uuden saisi. 

Sitten viime talvena, kun Viherpeukalot julkaisi kevään valikoimansa, se oli siellä! En ollut uskoa silmiäni. Tilasin heti kolmen kappaleen satsin. Eikö tuo ole kauneimman värinen lupiini ikinä? Kuvassa on myös morsiusleinikin taimi, sitäkin minulla on joskus ollut, mutta se on hävinnyt. Se ei taida olla kovin pitkäikäinen perenna. Nämä ovat mahti-ihana väripari. Etenkin mustaa vajan seinää vasten. Kuvassa ne vielä odottivat istuttamista.

Yksi lupiineista on vielä istuttamatta, ja mietin sitä edellisen kuvan pengermälle. Siinä ei ainakaan ole talvimärkyyttä. On täällä kyllä tarjota toinenkin pengermä. Ja kolmaskin, kun alkaa ajatella.

'Masterpiece' on kirjolupiineja, eli ei haitallinen vieraslaji. Huomasin juuri, että Viherpeukaloilla on tätä aarretta vielä jäljellä, vieläpä syysalessa, jos innostuit.

Karhunvattu Rubus Karhunvatukka-Ryhmä

Keltakaunokki Centaurea macrocephala

Kirjolupiini Lupinus × regalis

Morsiusleinikki Ranunculus aconitifolius 'Flore Pleno'

Syysleimu Phlox paniculata

Tähkäverbena Verbena hastata

Perhosbaari

 Puutarhassani ei ole taukoa perhosista niiden lepattelukaudella ollenkaan, mutta näin loppukesällä, kun uudet sukupolvet ovat syntyneet, on perhosten määrä suorastaan hurja.

Takuuvarma perhos- ja pörriäismagneetti on laidunkarstaohdake. Heti, kun siihen avautuu pikkuruisia liiloja kukkia, on niissä myös perhosia.

Harmaaminttu samoin. Se on muutenkin tavattoman kaunis. Tietenkin se leviää, kuten kaikki mintut, mutta nyhdän reunoilta leviävää kasvustoa – ja palkaksi saan ihanan mintuntuoksun nenään.

Neitoperhosten lisäksi amiraaleja on nyt erittäin paljon, kuten aina loppukesästä.

Tämä kokonaisuus sijaitsee muotopuutarhassa keittiön ikkunan alla ja ikkunasta, aamupalan äärestä, on mukava seurata liikettä kukilla. Oikealla on nukkasalkoruusu, siinäkin vieraillaan. Sen takana on vaaleankeltainen The Pilgrim -ruusu aloittanut kukinnan, tai aloitti elokuun alussa, jolloin nämä kuvatkin otin.

Taustalla on ruotsinköynnöskuusama 'Serotina', joka houkuttelee kiitäjiä illalla voimistuvalla tuoksullaan. Niitäkin pääsee tarkkailemaan ikkunasta käsin hämärtyvässä illassa.

Ihan vieressä kukkii keltakaunokki. On kiinnostavaa havaita, että se houkuttelee eri perhosia kuin esimerkiksi harmaaminttu. Etenkin kaaliperhosia ja sen sukuisia.

Muotopuutarhan kauimmaisessa penkissä kukkii preeriaväriminttu yhdessä hohtopiikkiputken kanssa, ja miten onnistuinkaan ottamaan parivaljakosta kuvan ilman yhtäkään perhosta. Tämäkin on nimittäin hyvin suosittu vierailukohde.

Ruskopenkin 'Prärienacht' -värimintussa ikuistin luullakseni keisarinviitan. Takasiivet ovat jo repaleiset, paljon on lennelty.

Sitten ovat kaikki tämän malliset kukat: ruusuruohot ja kuvan kaukasiankirahvinkukka, joissa on jatkuvaa liikettä. Törmäkukatkin ovat ihania, ne vain eivät ole suostuneet viihtymään puutarhassani. Onneksi on näitä muita, ja kirahvinkukan siementaimienkin suhteen olen täysin omavarainen.

Tänä sateisena kesänä ovat kirahvinkukat viimein venyneet nimensä mittoihin jopa kaksimetrisiksi tai ehkä ylikin.

Harmaaminttu Mentha longifolia

Hohtopiikkiputki Eryngium giganteum

Kaukasiankirahvinkukka Cephalaria gigantea

Keltakaunokki Centaurea macrocephala

Laidunkarstaohdake Dipsacus fullonum

Nukkasalkoruusu Alcea rugosa

Preeriaväriminttu Monarda fistulosa

Ruotsinköynnöskuusama Lonicera periclymenum

Kuurassa ja kukassa

 Seuraava nyt ja kesällä -kuvapari.

Keltakaunokki kuuran koristamana. Ei tämä ihan nyt juuri ole, tosin. Otin kuvan tammikuun alun kovilla pakkasilla, tällä hetkellä mittarissa on +2 ja koko yökin oltiin plussalla. Noin kymmensenttinen hanki on vajunut huomattavasti, kun eilen satoi vettäkin, ja maata on jopa paljaana pieni läntti paikassa, josta tuuli aina puhaltaa lumet ohueksi.

Takaisin keltakaunokkiin. Sen kuivunut kukkaperä on talvella upea, käpymäinen tai ananasmainen. Kuura koristaa sen aina kauniisti. Varret pysyvät hyvin pystyssä talven ja siemenistä on ruokaa pikkulinnuille. Kasvi on siis kaikin puolin kymppi.

Keltakaunokki kukkii elokuussa. Kuten yleensä käy, sen kanssa samassa kuvassa on jokin pörriäinen, usein myös perhonen. 

Kukan kauniin muotoinen, kookas kukkaperä on näkyvillä jo tässä vaiheessa. 

Keltakaunokkien keskellä elelee lilja 'Black Beauty'. Tämä upea lilja ei saanut viime kesänä yhtään palstatilaa! Korjataan asia nyt.

'Black Beauty' luetaan käsittääkseni idänliljoihin, jotka ovat risteymälajikkeita. Tämän risteymän vanhemmat ovat heikinlilja ja orkidealilja.

'Black Beauty' on tietenkin yksi Mustin nimikkokasveista nimensä vuoksi. Se kukkii samaan aikaan keltakaunokin kanssa ja minusta ne sopivat hyvin yhteen – pinkki ja keltainen korostavat toisiaan.

Koska en ole erityisemmin elokuun fani – syksy lähestyy, päivä lyhenee ja talven tulo ahdistaa – ja odotan kevättä kieli pitkällä, on pakko laittaa tähän vielä keväinen kuva samasta paikasta. 

Keltakaunokin pätkityt kukkavarret lojuvat maassa, niitä voi nähdä kuvan yläreunassa. Kukassa on keltamerkintäinen puistolumikello 'Blonde Inge', vasemmalla on vihreäkukkainen tarhajouluruusu. Sillä taisi olla viime keväänä edelleen vasta yksi kukkavarsi. Kumpikin on istutettu pari vuotta sitten ja olin erityisen iloinen lumikellon nopeasta runsastumisesta: viime keväänä siinä oli näköjään jo kuusi kukkavartta!

Tämä viimeinen kuva on viime maaliskuun lopulta. Hei, siihen on vain pari kuukautta!

Näissä plusasteissa, lintujen liverrellessä keväisesti, on kevään tuloon helppo uskoa.

Heikinlilja Lilium henryi

Idänlilja Lilium Orient-Ryhmä

Keltakaunokki Centaurea macrocephala

Orkidealilja Lilium speciosum

Puistolumikello Galanthus nivalis

Tarhajouluruusu Helleborus × hybridus

Kuvaa kimalainen

 ja vähän muitakin hyönteisiä, eli osallistun Hiidenkiven puutarha -blogin haasteeseen. Taitaa olla toinen tai kolmas kerta tänä kesänä, kun osallistun haasteeseen. Jossain vaiheessa ajattelin, että teen kokoomajutun pidemmältä ajanjaksolta, mutta ajanpuutteen takia en tälläkään kertaa sitä tee. Sitä paitsi kimalaisia, lempihyönteisiäni, tulee kuvattua niin usein, että siitä jutusta tulisi kilometrin pituinen.

Niinpä tässäkin on kuvia ihan vain viime päiviltä. Yksi parhaista perhos- ja pörriäiskasveista on laidunkarstaohdake. Kaksivuotinen hujoppi, joka siementää runsaasti, mutta kun se kukkii, on jokaisesta varresta iloinen. Sadat kukat yhdessä kukinnossa takaavat mettä ja siitepölyä monelle.

Nyt en ole oikein varma, tai yhtään varma, kimalaisen lajista. Se voi olla loiskimalainenkin. Mutta heitän kuitenkin, että tämä on ehkä maakimalainen.

Laidunkarstaohdake on myös yksi puutarhani parhaista perhoskasveista. Se on paljon sanottu, sillä täällä on perhoskasveja todella paljon. Kuvassa pari amiraalia ja neitoperhonen.

Kaukasiankirahvinkukka on myös perhosten ja pörriäisten suosiossa. Varret sojottavat tuulten ansiosta kaikkiin eri suuntiin. Kuvassa on lukemattomia pörriäisiä ja perhosia, mutta selkeänä näkyy vain ohdakeperhonen.

Ohdakeperhonen on hyvin kaunis! 

Kaukasiankirahvinkukat ovat lähteneet maailmanvalloitukseen muotopuutarhasta tänne niittyalueen ja sepelikasan puolelle, jossa myös karstaohdaketta kasvaa. Riippumatossa on oivallinen paikka tarkkailla pörriäisiä ja perhosia.

Muotopuutarha on otollinen perhospaikka, sillä se on aurinkoinen, talon eteläpuolella. Ikkunastakin voin ihastella perhosten lepatusta. Harmaaminttu on aina suosittu.

Paahdepenkistä on tullut villinpuoleinen; haluaisin taas jonakin vuonna sitä vähän perata. Mutta ainakin siinä on nyt runsaasti pörriäiskasveja: sikuria, karstaohdaketta ja pallo- ohdaketta. Pallo-ohdake on tullut aikoinaan puutarhatuttavalta enkä tiedä sen tarkempaa lajia. Kukat houkuttelevat sekä kimalaisia että perhosia, kuvassa näkyy vain jälkimmäisiä.

Ylärinteen nokkospöheikön tuntumassa on pelto-ohdaketta. Sekin on loistava perhos- ja pörriäiskasvi, vaikka on nk. rikkaruoho. Tai ehkä sen vuoksi. Tuossa näkyy lennossa nokkosperhonenkin, uusia runsaita sukupolvia on syntynyt, ehkä kiitos nokkospöheikön. Nokkonen on myös kuvan neitoperhosen toukkien ravintokasvi.

Rinteen alaosan ojan partaalla kukkii rantatädyke, siinäkin pörisee ja lepattaa jatkuvasti. On ihan selvää, että tällaiset kasvit, joiden kukinnoissa on runsaasti pikkuisia kukkia, ovat suosituimpia. Siinäkin on hyvä syy pitää niistä sen lisäksi, että ne ovat järjestään luonnonkukkamaisen kauniita. No rantatädyke onkin luonnonkukka, varsin yleinen täälläpäin.

Mutta nyt tuli hirveästi perhoskuvia, kun kimalaiset ovat sydäntäni lähempänä ja tämän blogijutun varsinaiset tähdet.

Yksi elokuun iloja on keltakaunokin tuleminen kukkaan. Se on varma kimalaismagneetti ja muutenkin valtavan hauska ja kaunis kukka. Kylvin taimet aikoinaan siemenistä, joka oli helppoa kuin heinänteko. Sittemmin on siementaimiakin syntynyt, mutta ei mitenkään holtittomasti. Siemeniä käyvät syömässä lukuisat pikkulinnut syksyllä ja talvella.

Kuvan kimalaisen tunnistaminen on liian vaikeaa, kun siitä näkyy vain peppu. Toisessa ottamassani kuvassa näkyy kylkeäkin, mutta niin takaviistosta, että en osaa sanoa. Selän etuosassa ja keskellä on kaksi keltaista vyötä.

Eilen sateisessa säässä kuvasin ruskopenkin ruskosormustinkukkia ja tiikerililjoja. Ruskosormustinkukassa käy jatkuvasti kimalaisia, satoi tai paistoi, aivan kuten rohtosormustinkukassakin.

Kimalainen saattaa olla tarhakimalainen.

Jaahas! Missäs puuhissa sitä ollaan? Taitaa olla puremassa reikää kukan tyveen, sillä pitkäkieliselläkään kimalaisella ei ehkä ole mahdollisuuksia yltää imemään mettä kuusamankukasta. Kuusama on koreaköynnöskuusama 'Gold Flame', kimalainen taas tällainen samanlainen, jolla on kaksi keltaoranssia raitaa etu- ja keskiruumiissa sekä valkoraidallinen peppu. Kenties taas tarhakimalainen. Sillä on kyllä pitkä kieli, mutta ehkei sentään noin pitkä kuin kuusamankukka.

Täältä tontin reunalta löytyi myös hieno hämähäkinseitti asukkaineen. Olisiko aitoristihämähäkki, selässä näkyy selvästi valkea risti.

Laitetaan loppuun vielä syysvuokko, joka aloitti kukinnan tänä vuonna ennätysaikaisin. Taisin huomata nuput jo heinäkuun puolivälissä.

En ole tarkemmin tarkkaillut, keitä tämän kukissa käy, mutta kukkakärpäset siinä ainakin näyttävät viihtyvän. Ja nehän ovat valtavan tärkeitä pikku otuksia: syövät kirvoja (siis kukkakärpäsen toukat niitä syövät), pölyttävät ahkerasti ja ties mitä vielä. Ihania, upeita hyönteisiä nämäkin.

Kiitos Hiidenkiven Minnalle kivasta haasteesta, joka saa huomioimaan omaa puutarhaa laajemmassa kontekstissa ympäristön näkökulmasta. Osallistu sinäkin! Lajeja ei tarvitse tunnistaa. Haasteen aloitusjuttu löytyy täältä: KLIK.

Aitoristihämähäkki Araneus diadematus

Amiraali Vanessa atalanta

Harmaaminttu Mentha longifolia

Kaukasiankirahvinkukka Cephalaria gigantea

Keltakaunokki Centaurea macrocephala

Koreaköynnöskuusama Lonicera × heckrottii

Laidunkarstaohdake Dipsacus fullonum

Maakimalainen Bombus subterraneus

Neitoperhonen Inahcis io

Nokkosperhonen Aglais urticae

Ohdakeperhonen Vanessa cardui

Rantatädyke Veronica longifolia

Ruskosormustinkukka Digitalis ferruginea

Syysvuokko Anemone hupehensis

Tarhakimalainen Bombus hortorum

Tiikerililja Lilium lancifolium

Akileijavyöry

 Yksi kohta puutarhasta ei ole saanut yhtään palstatilaa, vaikka kävelen siitä jatkuvasti ohi.

Se on tässä pihatien varressa. Edellisen jutun kostean paikan saniaiset löytyvät kosteikkopuutarhasta vasemmalta, saniaistarha puolestaan kuusen varjosta oikealta. Lähempänä taloa on melkoinen vyöry akileijoja. Ne näkyisivät paremmin, jos vetäisin kivipengermän edessä olevat ruohot viikatteella, mutta eipä ole vielä tullut tehtyä.

Ransu esittelee. On sen verran aurinkoista ja lämmintä, että se hakeutuu varjopaikkoihin lojumaan.

Akileijavyöry sai alkunsa, kun istutin toisen kasvin ruukussa salamatkustajana lapsuudenkodistani tulleen lehtoakileijan. Se meni maahan tähän, johon sittemmin istutin myös 'Moskovan Kaunotar' -jalosyreenin. Pian akileijoja oli monta.

Sitten hankin 'Nora Barlow' -lehtoakileijan taimen. 

Loppu onkin historiaa. Alkoi syntyä jos minkälaisia siementaimia. Yhtäkkiä purppuran- ja viininpunaiset värit löysivät tiensä akileijoihin, puhumattakaan uusista kukkamuodoista.

Lähempänä syreeniä on enemmän perinteisiä värejä ja muotoja. Näiden joukossa ei hennompi vieruskaveri selviä, mutta keltakaunokki, jonka isoja lehtiä näkyy kuvassa, pärjää hyvin.

Siinä niitä nyt sitten on! Otin kuvan ennen ylärinteen niittämistä, vaikka en nyt tiedä, onko se kovin eri näköinen siltikään. No vähän matalampi kyllä, kun kaikki on laossa, muttei ehkä juurikaan siistimpi.

Nyt akileijojen joukkoon on avautunut punapietaryrtti 'Duro'. Se on pärjännyt tässä alusta asti.

Tässä paikassa suosikkejani ovat Barlow-malliset monessa eri sävyssä: purppuraa, violettia ja alkuperäistä Noraa. Hyvin haileaa vaaleanpunaistakin löytyy. Kovin ihanaa!

Valeangervot eivät valitettavasti kovin hyvin puutarhassani viihdy, vaikka minä kyllä viihtyisin niiden seurassa. Sulkavaleangervo 'Chocolate Wing' on puutarhani vanhin valeangervo ja onneksi se pärjää tuossa akileijojen seassa, vaikka ei koskaan tee enempää kuin pari–kolme lehteä. 

Ei tee yksikään toinenkaan valeangervoistani, eikä niiden koolla pääse rehentelemään. Niitä on yhteensä neljä, ja tänään huomasin viimeisenkin nousseen maasta. Elossa sentään ovat kaikki.

Olen oikeasti hyvin kade, kun vierailen puutarhoissa, joissa on reheviä valeangervoja. Ne ovat niin kauniita. Tuollaiset hevoskastanjan lehdet perennamuodossa.

Akileija-alueen vieressä vähän alempana on kostea kevätniitty. Sen viimeiset kukkijat olivat kamassiat kesäkuun alussa, nyt niistä viimeinenkin taitaa olla lakastunut. Joidenkin viikkojen päästä alueen voi niittää.

Tältä alue näyttää talon suunnasta. Syreenistä oikealle pieni rinne kaartuu herkkujen nurkaksi, johon yritin aluksi istuttaa hienoja ja pieniä kasveja ja yritän edelleen epätoivoisesti pitää sen vapaana lehtoakileijoista ja varjoliljan siementaimista, vaikka se on haastavaa.

Herkkunurkan superherkku, rotkolemmikki 'Silver Wings', ei ole pieni. Se kasvaa lähes ojan pohjalla, tosin tämä ei ole kovin märkä oja – paitsi toissa talvena, kun kaikki jäätyi ja sitten tuli vettä ja sitä valui jos mihinkin paikkoihin – tähänkin, ja syntyi jääkansia kasvien päälle. Onneksi 'Silver Wings' selvisi siitä.

Kasvi on kevään ja alkukesän tähtiesiintyjä puutarhassani ja edelleen kukassa, silti piti kelata yli kahden viikon taakse, jotta löysin siitä kuvan! Silloin sen edustalla kukkivat siperianesikot, nuo pienet vaaleanpunaiset. Yksi taimi on onnistunut tuottamaan yhden kukkimiskokoisen siementaimen, mistä olen suunnattoman iloinen.

Isot lehdet alavasemmalla ovat syysmyrkkyliljan. Ja näkyy tuolla pahamaineinen varjoliljakin.

Tikankontti Emil, tai Emil grex, sai ansaittua huomiota edellisessä jutussa. En ole ollenkaan haka kämmeköiden kanssa, ja on ihan sattumaa, että minulla on tämä. Kasvi on lehtotikankontin ja pohjoisamerikkalaisen Cypripedium parviflorum var. parviflorumin risteymä. Se kasvaa herkkunurkan alaosassa, notkelmassa, jossa on talvella kosteaa (ja joskus jäistä) eikä se näköjään haittaa yhtään. 

Onko nyt sopiva hetki tunnustaa, että minusta tikankontin kukka ei ole ollenkaan kaunis. No ei ole, mutta tuli sanottua. Hauskaa on se, että kukkia katsoessani mietin, kukahan nuokin pölyttää. Ja kuin tilauksesta paikalle lensi kimalainen, joka kurotti kärsänsä kukan sisään.

Hei, apua, sattumalta huomasin: tämä oli kolmastuhannes blogijuttuni! Siis 3000. Ihan ihme homma. Eikä näiden juttujen kirjoittaminen olisi ollenkaan niin kivaa, ellei tämä olisi vuorovaikutteista. Kiitos siis sinulle, rakas lukija!

Jalosyreeni Syringa Vulgaris-Ryhmä

Kamassia, tähtihyasintti Camassia

Keltakaunokki Centaurea macrocephala

Lehtoakileija Aquilegia vulgaris

Lehtotikankonttri Cypripedium calceolus

Punapietaryrtti Tanacetum coccineum

Rotkolemmikki Brunnera macrophylla

Siperianesiko Primula cortusoides

Sulkavaleangervo Rodgersia pinnata

Syysmyrkkylilja Colchicum autumnale

Varjolilja Lilium martagon

Muotopuutarha raivauksen jälkeen

 Mennäänpä katsomaan.

Ensin pari kuvaa ennen raivausta. Purppuratulikukka on niin ihastuttava juuri sillä hetkellä, kun se on tulossa kukkaan.

Tältä näytti ennen kuin ryhdyin eilen etsimään rehotuksen seasta sinne kadonneita kasveja. Purppuratulikukka 'Violetta' onkin tässä jo avannut alimpia kukkiaan. Edessä on vuorikaunokki 'Amethyst in Snow', laukka on 'Early Emperor'. 

Sitten oli lukemattomia tummakurjenpolvia ja lehtoakileijoja. Tummakurjenpolvista halusin pois kaikki tummakukkaiset, akileijoista samoin. Äitini pitää niistä, mutta minun lempiakileijani ovat (pääosin) vaaleampia. Valkokukkaiset ovat peräisin ystävän Yhdysvalloista lähettämistä siemenistä. Ne ovat tavattoman kauniita juuri tuollaisena ilmavana, yksinkertaiskukkaisena muotona.

Vaikka onhan tämä kukkarehotus myös aivan ihana! Mutta mutta. Siellä seassa oli erinäisiä kasveja, jotka halusin löytää. Tuo rehotus ulottui yli vyötäröni.

Eilen illalla sateen viimein loputtua (15 mm!!) vedin sadehousut jalkaan ja painuin muotopuutarhan kimppuun. En vain jaksanut enää istua sisällä, lähes kaksi päivää oli jo kulunut ilman mitään puutarhapuuhia.

Kottikärryllinen rehotusta lähti eikä se edes näy missään. No, jatkan tänään tai myöhemmin.

Olipa muuten kurjaa kitkeä, kun kukat olivat täynnä pörriäisiä. Koko ajan sai pyydellä anteeksi. Tänään huomasin, että ne käyvät kyllä vielä kottikärryssä lojuvissa kukissa. Ja ehkä pörriäisille kumminkin riittää vielä kukkia kukkapenkeissäkin.

Löysin etsimäni tädykön, tarha- ja etelänkurjenmiekat sekä yllätyksenä vielä marhanliljan, jonka olin unohtanut istuttaneeni. Kiinanpioni 'Wladyslawa' on niin valtava, että se ei hukassa ollutkaan. Siitä oikealle jatkuu vielä violettikukkaisten akileijojen raivaus. Siellä on nimittäin kirjoukonhattu, joka kituu akileijajyrän alla.

Juhannuspioni, jonka taimi kuulemma on kahdensadan euron arvoinen, on tulossa kukkaan. Vanhan talon eteläseinällä se on jo lähes ohikukkinut, tämä omenapuun varjossa kukkii myöhemmin. Muotopuutarhan aurinkoisemmassa penkissä se jo avaa kukkiaan.

Tästä väriyhdistelmästä pidän oikein todella kovasti ja tämä myös sointuu keltaiseen taloon aivan täydellisesti. Vaaleanliila tummakurjenpolvi, jonka kannan haluan yrittää säilyttää puhtaana, on 'Lavender Pinwheel'.

Musti tuli mukaan aamun kuvauskierrokselle tarkistamaan puksipuuaitojen tilanteen. Ne voisi vähitellen leikata, samoin nurmikon, joka kasvaa kohisten. Laskimme juuri ystävän kanssa, että huhtikuun 30. päivästä alkaen olemme saaneet sadetta ainakin 68 mm! Tavallisempi määrä olisi 6,8.

Tässä penkissä ei niin mieletöntä kukkarehotusta ollutkaan, vaikka täälläkin kasvusto on kyllä melkoista. Kirjavalehtinen syysleimu 'Crème de Menthe' on tuottanut tänne suuntaan vihreälehtisiä versoja, jotka täytyy kaivaa pois, sillä ne alkavat ahdistella viereistä kurjenmiekkaa.

Vasemmalla on toinen kurjenmiekka, jonka kyljestä nykäisin ison puskan tummakurjenpolvea pois kreivin aikaan.

Tänä aamuna avautui ensimmäinen kukka. Jos en olisi poistanut tummakurjenpolvea, ei tätä kukkaa olisi edes näkynyt! Tämä on ensimmäinen siperiankurjenmiekka kukassa tänä vuonna. Lajike on 'Kleiner Schmetterling'.

 

Rinneakebia "Cream form" kukkii edelleen. Lisäksi se on osannut itse kiinnittyä köynnöskaaren toiseenkin puoleen. Ihailtavaa omatoimisuutta!

Sen juurelta teen mielenkiintoisen havainnon. Olenpa tainnut istuttaa tähän kamassiaa viime syksynä muistamatta, että olin jo edellissyksynä laittanut sitä lähes samaan kohtaan. Luulen, että oikeanpuoleinen vaaleansininen on oregonintähtihyasinttia ja vasemmalla on sellaista, jonka piti olla risteymäkamassia 'Blue Heaven', mutta tuo näyttää nyt vähän liian tummalta ollakseen sitä.

Lisäksi tässä on kaikenlaisia akileijoja, jotka ovat peräisin kääpiöjapaninakileijan ja lehtoakileijan risteämisestä.

Akileijoista tulee kaikenlaisia jännittäviä siementaimia. Tämä hailean vaaleansini-vihertävä lehtoakileija oli muistaakseni Rohanissa, jonka värimaailmaan se ei sovi, niinpä siirsin sen tähän. Kuin vesiväreillä maalattu.

Tämänkin taisin siirtää muotopuutarhaan Rohanista, mutta tämän värisiä ja mallisia on noussut sittemmin muuallakin. Kukka on Barlow-perimän takia tähtimäinen (var. stellata) eli kannukseton ja kerrottu, väri on aivan ihana tumman violetin ja vihreän sekoitus. Kun sanoin, että pidän vaaleista akileijoista, ei se tarkoita, että pitäisin pelkästään niistä!

Saman penkin etuosassa tulee pioni 'Claire de Lune' ihan justiin kukkaan. Tämä onkin kiinanpioneja aikaisempi. Kuvassa myös Mustin korvat.

Ja – viiiiiiimeinkiiiiin – tarhaidänunikko 'Patty's Plum' on tehnyt kaksi kukkanuppua! En edes muista, montako vuotta siitä on, kun olen tämän istuttanut. Ehkä jopa kymmenen. Muotopuutarhan toisessa penkissä on toinen, mutta se ei kuki tänäkään vuonna. 

Olen istuttanut tätä ihastuttavan väristä tarhaidänunikkoa joskus muuallekin, mutta vesimyyrät rakastavat idänunikon meheviä juuria, valitettavasti. Niistä ei näin ollen ole mitään jäljellä.

Toivon nyt todella, että tämä on oikean väristä eikä mikään oranssinpunainen hirvitys tänne keskelle muotopuutarhan pastellimaailmaa. Ei olisi todellakaan ensimmäinen kerta, että tulisikin sitä väriä tilalle. Mutta näiden nupuissa on kyllä eri tumma karvoitus ollakseen sitä tavallista, joten toiveet ovat korkealla.

Kahden päivän sateissa kävi niin, että vaahteran alaoksat painuivat kovin alas ja tämä lähinnä vaahteraa oleva penkki on nyt liikaa niiden varjossa. Yritän nyt hyyyyvin varovasti leikata alimpia oksia katkomatta kahta kaikkien aikojen ensimmäistä Pattyn kukkavartta tai mitään muutakaan tärkeää.

Kyllä elämä on kuulkaa joskus vähän liiankin jännittävää puutarhan parissa.

Juhannuspioni Paeonia officinalis 'Nordic Paradox'

Kiinanpioni Paeonia lactiflora

Kääpiöjapaninakileija Aquilegia flabellata var. pumila

Lehtoakileija Aquilegia vulgaris

Oregonintähtihyasintti Camassia cusickii

Purppuratulikukka Verbascum phoeniceum

Rinneakebia Akebia quinata

Siperiankurjenmiekka Iris sibirica

Tarhaidänunikko Papaver Orientale-Ryhmä

Vuorikaunokki Centaurea montana