Kuvaa kimalainen

 ja vähän muitakin hyönteisiä, eli osallistun Hiidenkiven puutarha -blogin haasteeseen. Taitaa olla toinen tai kolmas kerta tänä kesänä, kun osallistun haasteeseen. Jossain vaiheessa ajattelin, että teen kokoomajutun pidemmältä ajanjaksolta, mutta ajanpuutteen takia en tälläkään kertaa sitä tee. Sitä paitsi kimalaisia, lempihyönteisiäni, tulee kuvattua niin usein, että siitä jutusta tulisi kilometrin pituinen.

Niinpä tässäkin on kuvia ihan vain viime päiviltä. Yksi parhaista perhos- ja pörriäiskasveista on laidunkarstaohdake. Kaksivuotinen hujoppi, joka siementää runsaasti, mutta kun se kukkii, on jokaisesta varresta iloinen. Sadat kukat yhdessä kukinnossa takaavat mettä ja siitepölyä monelle.

Nyt en ole oikein varma, tai yhtään varma, kimalaisen lajista. Se voi olla loiskimalainenkin. Mutta heitän kuitenkin, että tämä on ehkä maakimalainen.

Laidunkarstaohdake on myös yksi puutarhani parhaista perhoskasveista. Se on paljon sanottu, sillä täällä on perhoskasveja todella paljon. Kuvassa pari amiraalia ja neitoperhonen.

Kaukasiankirahvinkukka on myös perhosten ja pörriäisten suosiossa. Varret sojottavat tuulten ansiosta kaikkiin eri suuntiin. Kuvassa on lukemattomia pörriäisiä ja perhosia, mutta selkeänä näkyy vain ohdakeperhonen.

Ohdakeperhonen on hyvin kaunis! 

Kaukasiankirahvinkukat ovat lähteneet maailmanvalloitukseen muotopuutarhasta tänne niittyalueen ja sepelikasan puolelle, jossa myös karstaohdaketta kasvaa. Riippumatossa on oivallinen paikka tarkkailla pörriäisiä ja perhosia.

Muotopuutarha on otollinen perhospaikka, sillä se on aurinkoinen, talon eteläpuolella. Ikkunastakin voin ihastella perhosten lepatusta. Harmaaminttu on aina suosittu.

Paahdepenkistä on tullut villinpuoleinen; haluaisin taas jonakin vuonna sitä vähän perata. Mutta ainakin siinä on nyt runsaasti pörriäiskasveja: sikuria, karstaohdaketta ja pallo- ohdaketta. Pallo-ohdake on tullut aikoinaan puutarhatuttavalta enkä tiedä sen tarkempaa lajia. Kukat houkuttelevat sekä kimalaisia että perhosia, kuvassa näkyy vain jälkimmäisiä.

Ylärinteen nokkospöheikön tuntumassa on pelto-ohdaketta. Sekin on loistava perhos- ja pörriäiskasvi, vaikka on nk. rikkaruoho. Tai ehkä sen vuoksi. Tuossa näkyy lennossa nokkosperhonenkin, uusia runsaita sukupolvia on syntynyt, ehkä kiitos nokkospöheikön. Nokkonen on myös kuvan neitoperhosen toukkien ravintokasvi.

Rinteen alaosan ojan partaalla kukkii rantatädyke, siinäkin pörisee ja lepattaa jatkuvasti. On ihan selvää, että tällaiset kasvit, joiden kukinnoissa on runsaasti pikkuisia kukkia, ovat suosituimpia. Siinäkin on hyvä syy pitää niistä sen lisäksi, että ne ovat järjestään luonnonkukkamaisen kauniita. No rantatädyke onkin luonnonkukka, varsin yleinen täälläpäin.

Mutta nyt tuli hirveästi perhoskuvia, kun kimalaiset ovat sydäntäni lähempänä ja tämän blogijutun varsinaiset tähdet.

Yksi elokuun iloja on keltakaunokin tuleminen kukkaan. Se on varma kimalaismagneetti ja muutenkin valtavan hauska ja kaunis kukka. Kylvin taimet aikoinaan siemenistä, joka oli helppoa kuin heinänteko. Sittemmin on siementaimiakin syntynyt, mutta ei mitenkään holtittomasti. Siemeniä käyvät syömässä lukuisat pikkulinnut syksyllä ja talvella.

Kuvan kimalaisen tunnistaminen on liian vaikeaa, kun siitä näkyy vain peppu. Toisessa ottamassani kuvassa näkyy kylkeäkin, mutta niin takaviistosta, että en osaa sanoa. Selän etuosassa ja keskellä on kaksi keltaista vyötä.

Eilen sateisessa säässä kuvasin ruskopenkin ruskosormustinkukkia ja tiikerililjoja. Ruskosormustinkukassa käy jatkuvasti kimalaisia, satoi tai paistoi, aivan kuten rohtosormustinkukassakin.

Kimalainen saattaa olla tarhakimalainen.

Jaahas! Missäs puuhissa sitä ollaan? Taitaa olla puremassa reikää kukan tyveen, sillä pitkäkieliselläkään kimalaisella ei ehkä ole mahdollisuuksia yltää imemään mettä kuusamankukasta. Kuusama on koreaköynnöskuusama 'Gold Flame', kimalainen taas tällainen samanlainen, jolla on kaksi keltaoranssia raitaa etu- ja keskiruumiissa sekä valkoraidallinen peppu. Kenties taas tarhakimalainen. Sillä on kyllä pitkä kieli, mutta ehkei sentään noin pitkä kuin kuusamankukka.

Täältä tontin reunalta löytyi myös hieno hämähäkinseitti asukkaineen. Olisiko aitoristihämähäkki, selässä näkyy selvästi valkea risti.

Laitetaan loppuun vielä syysvuokko, joka aloitti kukinnan tänä vuonna ennätysaikaisin. Taisin huomata nuput jo heinäkuun puolivälissä.

En ole tarkemmin tarkkaillut, keitä tämän kukissa käy, mutta kukkakärpäset siinä ainakin näyttävät viihtyvän. Ja nehän ovat valtavan tärkeitä pikku otuksia: syövät kirvoja (siis kukkakärpäsen toukat niitä syövät), pölyttävät ahkerasti ja ties mitä vielä. Ihania, upeita hyönteisiä nämäkin.

Kiitos Hiidenkiven Minnalle kivasta haasteesta, joka saa huomioimaan omaa puutarhaa laajemmassa kontekstissa ympäristön näkökulmasta. Osallistu sinäkin! Lajeja ei tarvitse tunnistaa. Haasteen aloitusjuttu löytyy täältä: KLIK.

Aitoristihämähäkki Araneus diadematus

Amiraali Vanessa atalanta

Harmaaminttu Mentha longifolia

Kaukasiankirahvinkukka Cephalaria gigantea

Keltakaunokki Centaurea macrocephala

Koreaköynnöskuusama Lonicera × heckrottii

Laidunkarstaohdake Dipsacus fullonum

Maakimalainen Bombus subterraneus

Neitoperhonen Inahcis io

Nokkosperhonen Aglais urticae

Ohdakeperhonen Vanessa cardui

Rantatädyke Veronica longifolia

Ruskosormustinkukka Digitalis ferruginea

Syysvuokko Anemone hupehensis

Tarhakimalainen Bombus hortorum

Tiikerililja Lilium lancifolium

Akileijavyöry

 Yksi kohta puutarhasta ei ole saanut yhtään palstatilaa, vaikka kävelen siitä jatkuvasti ohi.

Se on tässä pihatien varressa. Edellisen jutun kostean paikan saniaiset löytyvät kosteikkopuutarhasta vasemmalta, saniaistarha puolestaan kuusen varjosta oikealta. Lähempänä taloa on melkoinen vyöry akileijoja. Ne näkyisivät paremmin, jos vetäisin kivipengermän edessä olevat ruohot viikatteella, mutta eipä ole vielä tullut tehtyä.

Ransu esittelee. On sen verran aurinkoista ja lämmintä, että se hakeutuu varjopaikkoihin lojumaan.

Akileijavyöry sai alkunsa, kun istutin toisen kasvin ruukussa salamatkustajana lapsuudenkodistani tulleen lehtoakileijan. Se meni maahan tähän, johon sittemmin istutin myös 'Moskovan Kaunotar' -jalosyreenin. Pian akileijoja oli monta.

Sitten hankin 'Nora Barlow' -lehtoakileijan taimen. 

Loppu onkin historiaa. Alkoi syntyä jos minkälaisia siementaimia. Yhtäkkiä purppuran- ja viininpunaiset värit löysivät tiensä akileijoihin, puhumattakaan uusista kukkamuodoista.

Lähempänä syreeniä on enemmän perinteisiä värejä ja muotoja. Näiden joukossa ei hennompi vieruskaveri selviä, mutta keltakaunokki, jonka isoja lehtiä näkyy kuvassa, pärjää hyvin.

Siinä niitä nyt sitten on! Otin kuvan ennen ylärinteen niittämistä, vaikka en nyt tiedä, onko se kovin eri näköinen siltikään. No vähän matalampi kyllä, kun kaikki on laossa, muttei ehkä juurikaan siistimpi.

Nyt akileijojen joukkoon on avautunut punapietaryrtti 'Duro'. Se on pärjännyt tässä alusta asti.

Tässä paikassa suosikkejani ovat Barlow-malliset monessa eri sävyssä: purppuraa, violettia ja alkuperäistä Noraa. Hyvin haileaa vaaleanpunaistakin löytyy. Kovin ihanaa!

Valeangervot eivät valitettavasti kovin hyvin puutarhassani viihdy, vaikka minä kyllä viihtyisin niiden seurassa. Sulkavaleangervo 'Chocolate Wing' on puutarhani vanhin valeangervo ja onneksi se pärjää tuossa akileijojen seassa, vaikka ei koskaan tee enempää kuin pari–kolme lehteä. 

Ei tee yksikään toinenkaan valeangervoistani, eikä niiden koolla pääse rehentelemään. Niitä on yhteensä neljä, ja tänään huomasin viimeisenkin nousseen maasta. Elossa sentään ovat kaikki.

Olen oikeasti hyvin kade, kun vierailen puutarhoissa, joissa on reheviä valeangervoja. Ne ovat niin kauniita. Tuollaiset hevoskastanjan lehdet perennamuodossa.

Akileija-alueen vieressä vähän alempana on kostea kevätniitty. Sen viimeiset kukkijat olivat kamassiat kesäkuun alussa, nyt niistä viimeinenkin taitaa olla lakastunut. Joidenkin viikkojen päästä alueen voi niittää.

Tältä alue näyttää talon suunnasta. Syreenistä oikealle pieni rinne kaartuu herkkujen nurkaksi, johon yritin aluksi istuttaa hienoja ja pieniä kasveja ja yritän edelleen epätoivoisesti pitää sen vapaana lehtoakileijoista ja varjoliljan siementaimista, vaikka se on haastavaa.

Herkkunurkan superherkku, rotkolemmikki 'Silver Wings', ei ole pieni. Se kasvaa lähes ojan pohjalla, tosin tämä ei ole kovin märkä oja – paitsi toissa talvena, kun kaikki jäätyi ja sitten tuli vettä ja sitä valui jos mihinkin paikkoihin – tähänkin, ja syntyi jääkansia kasvien päälle. Onneksi 'Silver Wings' selvisi siitä.

Kasvi on kevään ja alkukesän tähtiesiintyjä puutarhassani ja edelleen kukassa, silti piti kelata yli kahden viikon taakse, jotta löysin siitä kuvan! Silloin sen edustalla kukkivat siperianesikot, nuo pienet vaaleanpunaiset. Yksi taimi on onnistunut tuottamaan yhden kukkimiskokoisen siementaimen, mistä olen suunnattoman iloinen.

Isot lehdet alavasemmalla ovat syysmyrkkyliljan. Ja näkyy tuolla pahamaineinen varjoliljakin.

Tikankontti Emil, tai Emil grex, sai ansaittua huomiota edellisessä jutussa. En ole ollenkaan haka kämmeköiden kanssa, ja on ihan sattumaa, että minulla on tämä. Kasvi on lehtotikankontin ja pohjoisamerikkalaisen Cypripedium parviflorum var. parviflorumin risteymä. Se kasvaa herkkunurkan alaosassa, notkelmassa, jossa on talvella kosteaa (ja joskus jäistä) eikä se näköjään haittaa yhtään. 

Onko nyt sopiva hetki tunnustaa, että minusta tikankontin kukka ei ole ollenkaan kaunis. No ei ole, mutta tuli sanottua. Hauskaa on se, että kukkia katsoessani mietin, kukahan nuokin pölyttää. Ja kuin tilauksesta paikalle lensi kimalainen, joka kurotti kärsänsä kukan sisään.

Hei, apua, sattumalta huomasin: tämä oli kolmastuhannes blogijuttuni! Siis 3000. Ihan ihme homma. Eikä näiden juttujen kirjoittaminen olisi ollenkaan niin kivaa, ellei tämä olisi vuorovaikutteista. Kiitos siis sinulle, rakas lukija!

Jalosyreeni Syringa Vulgaris-Ryhmä

Kamassia, tähtihyasintti Camassia

Keltakaunokki Centaurea macrocephala

Lehtoakileija Aquilegia vulgaris

Lehtotikankonttri Cypripedium calceolus

Punapietaryrtti Tanacetum coccineum

Rotkolemmikki Brunnera macrophylla

Siperianesiko Primula cortusoides

Sulkavaleangervo Rodgersia pinnata

Syysmyrkkylilja Colchicum autumnale

Varjolilja Lilium martagon

Muotopuutarha raivauksen jälkeen

 Mennäänpä katsomaan.

Ensin pari kuvaa ennen raivausta. Purppuratulikukka on niin ihastuttava juuri sillä hetkellä, kun se on tulossa kukkaan.

Tältä näytti ennen kuin ryhdyin eilen etsimään rehotuksen seasta sinne kadonneita kasveja. Purppuratulikukka 'Violetta' onkin tässä jo avannut alimpia kukkiaan. Edessä on vuorikaunokki 'Amethyst in Snow', laukka on 'Early Emperor'. 

Sitten oli lukemattomia tummakurjenpolvia ja lehtoakileijoja. Tummakurjenpolvista halusin pois kaikki tummakukkaiset, akileijoista samoin. Äitini pitää niistä, mutta minun lempiakileijani ovat (pääosin) vaaleampia. Valkokukkaiset ovat peräisin ystävän Yhdysvalloista lähettämistä siemenistä. Ne ovat tavattoman kauniita juuri tuollaisena ilmavana, yksinkertaiskukkaisena muotona.

Vaikka onhan tämä kukkarehotus myös aivan ihana! Mutta mutta. Siellä seassa oli erinäisiä kasveja, jotka halusin löytää. Tuo rehotus ulottui yli vyötäröni.

Eilen illalla sateen viimein loputtua (15 mm!!) vedin sadehousut jalkaan ja painuin muotopuutarhan kimppuun. En vain jaksanut enää istua sisällä, lähes kaksi päivää oli jo kulunut ilman mitään puutarhapuuhia.

Kottikärryllinen rehotusta lähti eikä se edes näy missään. No, jatkan tänään tai myöhemmin.

Olipa muuten kurjaa kitkeä, kun kukat olivat täynnä pörriäisiä. Koko ajan sai pyydellä anteeksi. Tänään huomasin, että ne käyvät kyllä vielä kottikärryssä lojuvissa kukissa. Ja ehkä pörriäisille kumminkin riittää vielä kukkia kukkapenkeissäkin.

Löysin etsimäni tädykön, tarha- ja etelänkurjenmiekat sekä yllätyksenä vielä marhanliljan, jonka olin unohtanut istuttaneeni. Kiinanpioni 'Wladyslawa' on niin valtava, että se ei hukassa ollutkaan. Siitä oikealle jatkuu vielä violettikukkaisten akileijojen raivaus. Siellä on nimittäin kirjoukonhattu, joka kituu akileijajyrän alla.

Juhannuspioni, jonka taimi kuulemma on kahdensadan euron arvoinen, on tulossa kukkaan. Vanhan talon eteläseinällä se on jo lähes ohikukkinut, tämä omenapuun varjossa kukkii myöhemmin. Muotopuutarhan aurinkoisemmassa penkissä se jo avaa kukkiaan.

Tästä väriyhdistelmästä pidän oikein todella kovasti ja tämä myös sointuu keltaiseen taloon aivan täydellisesti. Vaaleanliila tummakurjenpolvi, jonka kannan haluan yrittää säilyttää puhtaana, on 'Lavender Pinwheel'.

Musti tuli mukaan aamun kuvauskierrokselle tarkistamaan puksipuuaitojen tilanteen. Ne voisi vähitellen leikata, samoin nurmikon, joka kasvaa kohisten. Laskimme juuri ystävän kanssa, että huhtikuun 30. päivästä alkaen olemme saaneet sadetta ainakin 68 mm! Tavallisempi määrä olisi 6,8.

Tässä penkissä ei niin mieletöntä kukkarehotusta ollutkaan, vaikka täälläkin kasvusto on kyllä melkoista. Kirjavalehtinen syysleimu 'Crème de Menthe' on tuottanut tänne suuntaan vihreälehtisiä versoja, jotka täytyy kaivaa pois, sillä ne alkavat ahdistella viereistä kurjenmiekkaa.

Vasemmalla on toinen kurjenmiekka, jonka kyljestä nykäisin ison puskan tummakurjenpolvea pois kreivin aikaan.

Tänä aamuna avautui ensimmäinen kukka. Jos en olisi poistanut tummakurjenpolvea, ei tätä kukkaa olisi edes näkynyt! Tämä on ensimmäinen siperiankurjenmiekka kukassa tänä vuonna. Lajike on 'Kleiner Schmetterling'.

 

Rinneakebia "Cream form" kukkii edelleen. Lisäksi se on osannut itse kiinnittyä köynnöskaaren toiseenkin puoleen. Ihailtavaa omatoimisuutta!

Sen juurelta teen mielenkiintoisen havainnon. Olenpa tainnut istuttaa tähän kamassiaa viime syksynä muistamatta, että olin jo edellissyksynä laittanut sitä lähes samaan kohtaan. Luulen, että oikeanpuoleinen vaaleansininen on oregonintähtihyasinttia ja vasemmalla on sellaista, jonka piti olla risteymäkamassia 'Blue Heaven', mutta tuo näyttää nyt vähän liian tummalta ollakseen sitä.

Lisäksi tässä on kaikenlaisia akileijoja, jotka ovat peräisin kääpiöjapaninakileijan ja lehtoakileijan risteämisestä.

Akileijoista tulee kaikenlaisia jännittäviä siementaimia. Tämä hailean vaaleansini-vihertävä lehtoakileija oli muistaakseni Rohanissa, jonka värimaailmaan se ei sovi, niinpä siirsin sen tähän. Kuin vesiväreillä maalattu.

Tämänkin taisin siirtää muotopuutarhaan Rohanista, mutta tämän värisiä ja mallisia on noussut sittemmin muuallakin. Kukka on Barlow-perimän takia tähtimäinen (var. stellata) eli kannukseton ja kerrottu, väri on aivan ihana tumman violetin ja vihreän sekoitus. Kun sanoin, että pidän vaaleista akileijoista, ei se tarkoita, että pitäisin pelkästään niistä!

Saman penkin etuosassa tulee pioni 'Claire de Lune' ihan justiin kukkaan. Tämä onkin kiinanpioneja aikaisempi. Kuvassa myös Mustin korvat.

Ja – viiiiiiimeinkiiiiin – tarhaidänunikko 'Patty's Plum' on tehnyt kaksi kukkanuppua! En edes muista, montako vuotta siitä on, kun olen tämän istuttanut. Ehkä jopa kymmenen. Muotopuutarhan toisessa penkissä on toinen, mutta se ei kuki tänäkään vuonna. 

Olen istuttanut tätä ihastuttavan väristä tarhaidänunikkoa joskus muuallekin, mutta vesimyyrät rakastavat idänunikon meheviä juuria, valitettavasti. Niistä ei näin ollen ole mitään jäljellä.

Toivon nyt todella, että tämä on oikean väristä eikä mikään oranssinpunainen hirvitys tänne keskelle muotopuutarhan pastellimaailmaa. Ei olisi todellakaan ensimmäinen kerta, että tulisikin sitä väriä tilalle. Mutta näiden nupuissa on kyllä eri tumma karvoitus ollakseen sitä tavallista, joten toiveet ovat korkealla.

Kahden päivän sateissa kävi niin, että vaahteran alaoksat painuivat kovin alas ja tämä lähinnä vaahteraa oleva penkki on nyt liikaa niiden varjossa. Yritän nyt hyyyyvin varovasti leikata alimpia oksia katkomatta kahta kaikkien aikojen ensimmäistä Pattyn kukkavartta tai mitään muutakaan tärkeää.

Kyllä elämä on kuulkaa joskus vähän liiankin jännittävää puutarhan parissa.

Juhannuspioni Paeonia officinalis 'Nordic Paradox'

Kiinanpioni Paeonia lactiflora

Kääpiöjapaninakileija Aquilegia flabellata var. pumila

Lehtoakileija Aquilegia vulgaris

Oregonintähtihyasintti Camassia cusickii

Purppuratulikukka Verbascum phoeniceum

Rinneakebia Akebia quinata

Siperiankurjenmiekka Iris sibirica

Tarhaidänunikko Papaver Orientale-Ryhmä

Vuorikaunokki Centaurea montana

Aneeminen akebia

 ja muita juttuja muotopuutarhasta.

Kuvasin kesäkuun ensimmäisenä päivänä kukkaan tulevan 'Talvipuutarha' -jalosyreenin muotopuutarhan nurkalla. Värit sointuivat hyvin.

Nyt 'Talvipuutarha' on täydessä kukassa. Kukintoja on neljä, mutta se on ihan hyvä saavutus, sillä puska kukki viime vuonna vasta ensimmäistä kertaa. Kukinnot ovat kyllä kookkaita näyttäen jo nyt, miten ihana syreeni tuosta tulee!

'Talvipuutarha' kuuluu niihin vanhoihin helsinkiläisiin jalosyreeneihin, joita tutkittiin 2000-luvun alkuvuosina ja otettiin lisäykseen Hongiston Taimistolle. Olin ihaillut tätä vaaleanpunaisena kukkivaa upeaa kaunotarta aina Talvipuutarhan ohi mennessäni – olen Helsingistä kotoisin ja synnyinkotini oli Töölössä, siellä asuivat myös isovanhempani. Oli selvää, että vanhoista lajikkeista haluan ainakin sen.

Valitettavasti myyrät (vesi- tai pelto-) rakastavat syreenien juuria, niinpä olen menettänyt aika monta ihanaa syreeniä niille. Kun vielä valkohäntäpeurat kaluavat syreeneistä kaikki ne osat, joihin yltävät, on syreenien elo ollut täällä aika karua.

Mutta nyt on puutarha aidattu ja keksin tälle syreenille niin hyvän paikan, ettei tuossa mitään myyriä ole. Siinä on nimittäin entisen rakennuksen paikka ja maa on niin täynnä kiviä, soraa, tiilisilppua, kaakeliuunin paloja ja muuta roinaa, ettei siihen mikään otus saa onkaloa aikaan. Maahan oli aika vaikea saada kuoppaa, mutta kukaan ei ole niin sinnikäs kuin syreeninkukat silmissä kiiluen kaivava puutarhuri.

Maan karuus ei ole syreenille mikään ongelma, liiallinen märkyys on sen sijaan hyvinkin.

Mutta mennäänpä sitten itse muotopuutarhaan. Täältä vaahteran vierestä eli länsilounaan suunnalta näkymä on tällainen.

Tajusin tässä yhden asian, kun sattumalta luin viime syksyn istutusmuistiinpanoja. Kumman haileat liekkikuvioiset tulppaanit, joiden väitin olevan 'Flaming Flag', olivatkin 'Flaming Prince', joita istutin tähän syksyllä. Kuten muut prinssisarjan tulppaanit, ne ovat aikaisia. Ne kukkivat jo ja nyt on vuorossa näitä toisia, jotka ovat kai aiemmin istutettuja 'Flaming Flageja'. Mikähän ihme sai minut istuttamaan lähes identtisiä tulppaaneja tähän samaan penkkiin? 

No, ehkä se, että pidän tällaisista. Ja kukkivathan ne tosiaan vähän eri aikaan tuottaen pidempää kukintaa kaiken kaikkiaan.

Viimeisiä tulppaaneja viedään. Täällä on parina päivänä ollut aika lämmintä, eilenkin 20 astetta ja taas paistaa aurinko. Mittari näyttää 18. Syreenitulppaanit olivat ihanasti kukassa vielä pari päivää sitten.

Vanha ja uskollinen 'Blue Flag' on kirjaimellisestikin vanha. Kerrottu laventelinsininen lajike on 1700-luvun puolivälistä. Mutta eihän tämä ole laventelin...?

No ei ole. Minulla on ollut tämä tulppaani vuodesta 2006 ja alkuvuosina se kukki sen värisenä kuin pitää. Sitten sille tuli virus ja kukka muuttui tällaiseksi upean raidalliseksi pysyen yhä kerrottuna. Suorastaan rakastan tätä yllätyksellistä ja uskollista tulppaania. Upeat värit!

Tulppaanien kukinnan loppuessa saattaisi tulla kovakin surku ja parku, mutta kurjenmiekat pelastavat kaiken. Keväiset huhtikurjenmiekat sun muut kukkivat jo kaksi kuukautta sitten, mutta nyt on parrakkaiden kurjenmiekkojen vuoro. Ystävältä saatu vanha kääpiökurjenmiekka sinnittelee pallo-ohdakkeiden ja piikkiputkien välissä ja niiden toisellakin puolella, joka ei näy kuvassa. Urheusmitali tälle.

Synkät tummanvioletit kurjenmiekat eivät ole lemppareitani, mutta silti menin ostamaan tämän 'Banbury Ruffles' -pikkukurjenmiekan joitakin vuosia sitten. Sen vieressä kasvaa ihan villinä täällä kasvava koiruoho. Siirsin sen kukkapenkkiin, kun kaikki puutarhamyymälöistä hankkimani marunat aina vain kuolivat. Tämä on aivan täydellinen kontrastikasvi iirikselle.

'Banbury Ruffles' vain kukkii ja kukkii. Niin kuin kaikki muutkin parrakkaat kurjemmiekat. Siitä huolimatta, että tämäkin sai sahanpurukuorrutuksen aiemmin keväällä.

Voi olla, että se vaikuttaa tulevien vuosien viihtymiseen, sillä parrakkaiden miekkojen juuriston pitäisi olla pinnassa, auringon paahteessa, mutta kurjenmiekkani ovat saaneet myös kompostimultakuorrutuksia viime vuosina, eivätkä ne niin kovin pinnassa täten ole. Olen lannoittanut niitä parin vuoden ajan aivan järjettömästi (minun mittapuullani), sillä olen tosissaan halunnut nähdä kukkia. Olen viskannut niille huussikompostia, lannoitetta, tuhkaa, kanankakkaraetta, vielä eilen tein kierroksen luujauhon kanssa. Jos tämä on se vaivainen hinta, jonka joutuu upeasta kukinnasta maksamaan, teen sen enemmän kuin mielelläni.

Saman penkin toisessa päässä kukkii pikkukurjenmiekka 'Webelos'. Sillä on ihanat, heleät värit.

Jälleen kerran on upea kontrasti viileänsävyisen parran ja lämpimien kehälehtien välillä. Etenkin nuo joskus jopa hieman vihertävänkeltaiset ulkokehälehdet saavat harmaansinisistä parroista jännittävän lisän.

Tähän väliin Musti tuli esittelemään vaahteraansa.

Täältä vaahteran puolen takanurkalta näkee, että muotopuutarha on varsin runsas. Enkä ole vieläkään leikannut ja ohjannut 'Propertius' -tarha-alppikärhöä kasvamaan köynnöskaaren huippua kohti. Se on vuodesta toiseen tuollainen keskivälin pehko.

Mutta toisaalta: se on osannut ihan itse! Yksi verso on kasvanut ihan kaaren huipulle.

Toisessa köynnöskaaressa kasvaa rinneakebia, joka kukkii ensimmäistä kertaa runsaana. Mutta mitä ihmettä, sen pitäisi olla viininpunakukkainen!

Onhan noissa viininpunaa tuolla keskellä, mutta se akebia, johon aikoinaan ihastuin Hollannissa, oli täysin toisen värinen: kokonaan viininpunakukkainen. Kiinnostuin asiasta nyt niin, että kaivoin akebiani taimilapun lähes pohjattomasta taimilappulaatikostani. Istutin köynnöksen vuonna 2011.

Kyllä taimilapussa lukee vain Akebia quinata, eikä mikään albiinoversio siitä. Lapun kuvassakin on viininpunaiset kukat. 

Nettihaulla selviää, että akebiasta on olemassa vaaleita ja täysin valkokukkainenkin lajike. Tismalleen kuvani kaltainen kukka on muodossa, jolle on vain epämääräinen nimi "cream flowered" tai "cream form". 

No. Onhan tämä sikäli onnistunut, että sitten tämän istuttamisen olen tajunnut, että muotopuutarha saisi mieluiten olla pastellisävyinen. Ja olen ilmeisesti saanut vähän harvinaisemman värimuodon tavis-akebian paketissa. Kauppaan ei oikein voi enää mennä valittamaan, sillä ostin tämän Kauppilasta, joka on jo vuosikaudet ollut Flör ja yrittäjä on vaihtunut.

Köynnökseltäni tosiaan kului yli kymmenen vuotta tulla kukkaan. Ensimmäiset kymmenen vuottaan se paleltui talvisin lähes maan tasalle. Sitten se alkoi selvitä talvista yhä korkeammalle. Kaksi vuotta sitten tuli pari pientä nupputerttua, mutta ne näivettyivät kevään kuivuudessa. Viime vuonna näin ensimmäiset pari kukkaa, mutta ne olivat oudon haileita. 

Nyt tajuan, että ne olivat sellaisia kuin kuuluikin. Ja kun olen ensi pettymyksestäni toipunut, huomaan pitäväni oudon valjusta akebiastani kovasti.

Lisäksi tuli hyvä syy marssia taimikauppaan hankkimaan viimein se upottavan viininpunakukkainen perus-akebia!

Kuten kaikkialla muuallakin, on myös muotopuutarhassa hirmuinen rehotus. Toisaalta tämä on aika ihanaakin. Tämä oli visioni: puksipuuaitojen ympröimät hulvattomat kukkarehotukset. Saattaa vain olla, että tuolla välissä on jotain tärkeämpääkin sinnittelemässä tai peräti kuolemassa.

Etualalla on kaunis kaksivärinen vuorikaunokki 'Amethyst in Snow'. Sitten on tummakurjenpolvia ja lehtoakileijoja... melkoisesti. Aikainen koristelaukka on 'Early Emperor'.

Idän suunnasta muotopuutarha näyttää tältä. Suunta on sikäli paras, että täältä päin näkyy eniten valmiita puksipuuaitoja. Monesta kohtaa ne kun ovat "work in progress". Suomesta ei saa pikkuruisia, edullisia puksipuun aitataimia kuin aniharvoin, joten työskentelen äärimmäisen hitaasti kasvavien pistokkaiden kanssa. 

Rehevin penkki on oikealla 'Åkerö' -omenapuun alla.

Tummakurjenpolville täytyy tehdä jotain, niin kauniita kuin ovatkin – ja aina täynnä pörriäisiä. Tuokin siementaimi ruhjoo vieressään kasvavaa loistokurjenmiekkaa, jota tuskin edes näkyy.

Minun pitää kohta kitkeä kaikki muut paitsi tämän väriset, joka on lajiketta 'Lavender Pinwheel'. Tämä on se sävy, joka muotopuutarhaan kuuluu – noita muun värisiä saa kyllä olla muualla. Lisäksi tämä on tuottanut spontaanisti pari valkokukkaista siementaimea, vaikka minulla ei kasva valkokukkaista tummakurjenpolvea ollenkaan entuudestaan. Ilmeisesti suht yleinen muuntuminen sitten, ja oikein tervetullut.

Punaruskeakukkainen 'Samobor' kasvaa muualla, mutta tietysti tännekin tulee sen värisiä siementaimia, kuten myös tummanvioletteja. Onhan tämä kaikki kukinta kyllä todella ihanaa ja odotettua, mutta puutarhurin töihin kuuluu myös ohjailu ja karsinta, ei voi mitään.

Varsinainen hempeyspläjäys löytyy vaahteran varjossa olevasta penkistä: kääpiöjapaninakileijan siementaimi – alun perin istuttamani kääpiöjapaninakileija oli tummanvioletti, sitten se alkoi risteytyä lehtoakileijan monien värien kanssa ja tuloksena on muun muassa tämä vaalea suloisuus. Tällä on ylöspäin katsovat kukat, aikainen kukinta ja matala kasvutapa emonsa mukaan, vaikka kukkien väri on ihan eri.

Vieressä kasvaa 'Blue Heaven' -tähtihyasintti. Olen kovin ihastunut camassioihin eli tähtihyasintteihin; kaikenvärisiin, mutta etenkin näihin vaaleansinisiin. Istutin näitä muotopuutarhaan toissa syksynä, mutta nyt en yhtään muista, kukkivatko ne viime kesänä. Eivät ainakaan usealla kukkavarrella.

Palataan taas kurjenmiekkoihin, sillä olen näistä nyt niin liekeissä. Nuppuja on joka puolella! Seuraavaksi kukkaan tulee korkeampia parrakkaita, kuten tämä 'White City' -tarhakurjenmiekka. Kuvasta voi ehkä nähdä, että siinäkin on useita nuppuja, suorastaan ennätysmäärä. 

On niin mahtavaa, kun huomaa tehneensä jotain oikein. Tiedän, että sieltä ruudun toiselta puolelta löytyy täydellistä ymmärrystä ja kanssailoitsemista.

Ihanaa aurinkoista päivää sinnekin!

Taidan mennä kumminkin vähän raivaamaan sitä rehottavinta kukkaloistoa, sillä sieltäkin pitäisi löytyä pari kurjenmiekkaa...

Jalosyreeni Syringa Vulgaris-Ryhmä

Koiruoho Artemisia absinthium

Kääpiöjapaninakileija Aquilegia flabellata var. pumila

Kääpiökurjenmiekka Iris pumila

Lehtoakileija Aquilegia vulgaris

Pikkukurjenmiekka Iris Pumila-Ryhmä

Rinneakebia Akebia quinata

Syreenitulppaani Tulipa saxatilis

Tarha-alppikärhö Clematis Atragene-Ryhmä

Tarhakurjenmiekka Iris Germanica-Ryhmä

Tummakurjenpolvi Geranium phaeum

Tähtihyasintti Camassia

Vuorikaunokki Centaurea montana