Muotopuutarha raivauksen jälkeen

 Mennäänpä katsomaan.

Ensin pari kuvaa ennen raivausta. Purppuratulikukka on niin ihastuttava juuri sillä hetkellä, kun se on tulossa kukkaan.

Tältä näytti ennen kuin ryhdyin eilen etsimään rehotuksen seasta sinne kadonneita kasveja. Purppuratulikukka 'Violetta' onkin tässä jo avannut alimpia kukkiaan. Edessä on vuorikaunokki 'Amethyst in Snow', laukka on 'Early Emperor'. 

Sitten oli lukemattomia tummakurjenpolvia ja lehtoakileijoja. Tummakurjenpolvista halusin pois kaikki tummakukkaiset, akileijoista samoin. Äitini pitää niistä, mutta minun lempiakileijani ovat (pääosin) vaaleampia. Valkokukkaiset ovat peräisin ystävän Yhdysvalloista lähettämistä siemenistä. Ne ovat tavattoman kauniita juuri tuollaisena ilmavana, yksinkertaiskukkaisena muotona.

Vaikka onhan tämä kukkarehotus myös aivan ihana! Mutta mutta. Siellä seassa oli erinäisiä kasveja, jotka halusin löytää. Tuo rehotus ulottui yli vyötäröni.

Eilen illalla sateen viimein loputtua (15 mm!!) vedin sadehousut jalkaan ja painuin muotopuutarhan kimppuun. En vain jaksanut enää istua sisällä, lähes kaksi päivää oli jo kulunut ilman mitään puutarhapuuhia.

Kottikärryllinen rehotusta lähti eikä se edes näy missään. No, jatkan tänään tai myöhemmin.

Olipa muuten kurjaa kitkeä, kun kukat olivat täynnä pörriäisiä. Koko ajan sai pyydellä anteeksi. Tänään huomasin, että ne käyvät kyllä vielä kottikärryssä lojuvissa kukissa. Ja ehkä pörriäisille kumminkin riittää vielä kukkia kukkapenkeissäkin.

Löysin etsimäni tädykön, tarha- ja etelänkurjenmiekat sekä yllätyksenä vielä marhanliljan, jonka olin unohtanut istuttaneeni. Kiinanpioni 'Wladyslawa' on niin valtava, että se ei hukassa ollutkaan. Siitä oikealle jatkuu vielä violettikukkaisten akileijojen raivaus. Siellä on nimittäin kirjoukonhattu, joka kituu akileijajyrän alla.

Juhannuspioni, jonka taimi kuulemma on kahdensadan euron arvoinen, on tulossa kukkaan. Vanhan talon eteläseinällä se on jo lähes ohikukkinut, tämä omenapuun varjossa kukkii myöhemmin. Muotopuutarhan aurinkoisemmassa penkissä se jo avaa kukkiaan.

Tästä väriyhdistelmästä pidän oikein todella kovasti ja tämä myös sointuu keltaiseen taloon aivan täydellisesti. Vaaleanliila tummakurjenpolvi, jonka kannan haluan yrittää säilyttää puhtaana, on 'Lavender Pinwheel'.

Musti tuli mukaan aamun kuvauskierrokselle tarkistamaan puksipuuaitojen tilanteen. Ne voisi vähitellen leikata, samoin nurmikon, joka kasvaa kohisten. Laskimme juuri ystävän kanssa, että huhtikuun 30. päivästä alkaen olemme saaneet sadetta ainakin 68 mm! Tavallisempi määrä olisi 6,8.

Tässä penkissä ei niin mieletöntä kukkarehotusta ollutkaan, vaikka täälläkin kasvusto on kyllä melkoista. Kirjavalehtinen syysleimu 'Crème de Menthe' on tuottanut tänne suuntaan vihreälehtisiä versoja, jotka täytyy kaivaa pois, sillä ne alkavat ahdistella viereistä kurjenmiekkaa.

Vasemmalla on toinen kurjenmiekka, jonka kyljestä nykäisin ison puskan tummakurjenpolvea pois kreivin aikaan.

Tänä aamuna avautui ensimmäinen kukka. Jos en olisi poistanut tummakurjenpolvea, ei tätä kukkaa olisi edes näkynyt! Tämä on ensimmäinen siperiankurjenmiekka kukassa tänä vuonna. Lajike on 'Kleiner Schmetterling'.

 

Rinneakebia "Cream form" kukkii edelleen. Lisäksi se on osannut itse kiinnittyä köynnöskaaren toiseenkin puoleen. Ihailtavaa omatoimisuutta!

Sen juurelta teen mielenkiintoisen havainnon. Olenpa tainnut istuttaa tähän kamassiaa viime syksynä muistamatta, että olin jo edellissyksynä laittanut sitä lähes samaan kohtaan. Luulen, että oikeanpuoleinen vaaleansininen on oregonintähtihyasinttia ja vasemmalla on sellaista, jonka piti olla risteymäkamassia 'Blue Heaven', mutta tuo näyttää nyt vähän liian tummalta ollakseen sitä.

Lisäksi tässä on kaikenlaisia akileijoja, jotka ovat peräisin kääpiöjapaninakileijan ja lehtoakileijan risteämisestä.

Akileijoista tulee kaikenlaisia jännittäviä siementaimia. Tämä hailean vaaleansini-vihertävä lehtoakileija oli muistaakseni Rohanissa, jonka värimaailmaan se ei sovi, niinpä siirsin sen tähän. Kuin vesiväreillä maalattu.

Tämänkin taisin siirtää muotopuutarhaan Rohanista, mutta tämän värisiä ja mallisia on noussut sittemmin muuallakin. Kukka on Barlow-perimän takia tähtimäinen (var. stellata) eli kannukseton ja kerrottu, väri on aivan ihana tumman violetin ja vihreän sekoitus. Kun sanoin, että pidän vaaleista akileijoista, ei se tarkoita, että pitäisin pelkästään niistä!

Saman penkin etuosassa tulee pioni 'Claire de Lune' ihan justiin kukkaan. Tämä onkin kiinanpioneja aikaisempi. Kuvassa myös Mustin korvat.

Ja – viiiiiiimeinkiiiiin – tarhaidänunikko 'Patty's Plum' on tehnyt kaksi kukkanuppua! En edes muista, montako vuotta siitä on, kun olen tämän istuttanut. Ehkä jopa kymmenen. Muotopuutarhan toisessa penkissä on toinen, mutta se ei kuki tänäkään vuonna. 

Olen istuttanut tätä ihastuttavan väristä tarhaidänunikkoa joskus muuallekin, mutta vesimyyrät rakastavat idänunikon meheviä juuria, valitettavasti. Niistä ei näin ollen ole mitään jäljellä.

Toivon nyt todella, että tämä on oikean väristä eikä mikään oranssinpunainen hirvitys tänne keskelle muotopuutarhan pastellimaailmaa. Ei olisi todellakaan ensimmäinen kerta, että tulisikin sitä väriä tilalle. Mutta näiden nupuissa on kyllä eri tumma karvoitus ollakseen sitä tavallista, joten toiveet ovat korkealla.

Kahden päivän sateissa kävi niin, että vaahteran alaoksat painuivat kovin alas ja tämä lähinnä vaahteraa oleva penkki on nyt liikaa niiden varjossa. Yritän nyt hyyyyvin varovasti leikata alimpia oksia katkomatta kahta kaikkien aikojen ensimmäistä Pattyn kukkavartta tai mitään muutakaan tärkeää.

Kyllä elämä on kuulkaa joskus vähän liiankin jännittävää puutarhan parissa.

Juhannuspioni Paeonia officinalis 'Nordic Paradox'

Kiinanpioni Paeonia lactiflora

Kääpiöjapaninakileija Aquilegia flabellata var. pumila

Lehtoakileija Aquilegia vulgaris

Oregonintähtihyasintti Camassia cusickii

Purppuratulikukka Verbascum phoeniceum

Rinneakebia Akebia quinata

Siperiankurjenmiekka Iris sibirica

Tarhaidänunikko Papaver Orientale-Ryhmä

Vuorikaunokki Centaurea montana

Aneeminen akebia

 ja muita juttuja muotopuutarhasta.

Kuvasin kesäkuun ensimmäisenä päivänä kukkaan tulevan 'Talvipuutarha' -jalosyreenin muotopuutarhan nurkalla. Värit sointuivat hyvin.

Nyt 'Talvipuutarha' on täydessä kukassa. Kukintoja on neljä, mutta se on ihan hyvä saavutus, sillä puska kukki viime vuonna vasta ensimmäistä kertaa. Kukinnot ovat kyllä kookkaita näyttäen jo nyt, miten ihana syreeni tuosta tulee!

'Talvipuutarha' kuuluu niihin vanhoihin helsinkiläisiin jalosyreeneihin, joita tutkittiin 2000-luvun alkuvuosina ja otettiin lisäykseen Hongiston Taimistolle. Olin ihaillut tätä vaaleanpunaisena kukkivaa upeaa kaunotarta aina Talvipuutarhan ohi mennessäni – olen Helsingistä kotoisin ja synnyinkotini oli Töölössä, siellä asuivat myös isovanhempani. Oli selvää, että vanhoista lajikkeista haluan ainakin sen.

Valitettavasti myyrät (vesi- tai pelto-) rakastavat syreenien juuria, niinpä olen menettänyt aika monta ihanaa syreeniä niille. Kun vielä valkohäntäpeurat kaluavat syreeneistä kaikki ne osat, joihin yltävät, on syreenien elo ollut täällä aika karua.

Mutta nyt on puutarha aidattu ja keksin tälle syreenille niin hyvän paikan, ettei tuossa mitään myyriä ole. Siinä on nimittäin entisen rakennuksen paikka ja maa on niin täynnä kiviä, soraa, tiilisilppua, kaakeliuunin paloja ja muuta roinaa, ettei siihen mikään otus saa onkaloa aikaan. Maahan oli aika vaikea saada kuoppaa, mutta kukaan ei ole niin sinnikäs kuin syreeninkukat silmissä kiiluen kaivava puutarhuri.

Maan karuus ei ole syreenille mikään ongelma, liiallinen märkyys on sen sijaan hyvinkin.

Mutta mennäänpä sitten itse muotopuutarhaan. Täältä vaahteran vierestä eli länsilounaan suunnalta näkymä on tällainen.

Tajusin tässä yhden asian, kun sattumalta luin viime syksyn istutusmuistiinpanoja. Kumman haileat liekkikuvioiset tulppaanit, joiden väitin olevan 'Flaming Flag', olivatkin 'Flaming Prince', joita istutin tähän syksyllä. Kuten muut prinssisarjan tulppaanit, ne ovat aikaisia. Ne kukkivat jo ja nyt on vuorossa näitä toisia, jotka ovat kai aiemmin istutettuja 'Flaming Flageja'. Mikähän ihme sai minut istuttamaan lähes identtisiä tulppaaneja tähän samaan penkkiin? 

No, ehkä se, että pidän tällaisista. Ja kukkivathan ne tosiaan vähän eri aikaan tuottaen pidempää kukintaa kaiken kaikkiaan.

Viimeisiä tulppaaneja viedään. Täällä on parina päivänä ollut aika lämmintä, eilenkin 20 astetta ja taas paistaa aurinko. Mittari näyttää 18. Syreenitulppaanit olivat ihanasti kukassa vielä pari päivää sitten.

Vanha ja uskollinen 'Blue Flag' on kirjaimellisestikin vanha. Kerrottu laventelinsininen lajike on 1700-luvun puolivälistä. Mutta eihän tämä ole laventelin...?

No ei ole. Minulla on ollut tämä tulppaani vuodesta 2006 ja alkuvuosina se kukki sen värisenä kuin pitää. Sitten sille tuli virus ja kukka muuttui tällaiseksi upean raidalliseksi pysyen yhä kerrottuna. Suorastaan rakastan tätä yllätyksellistä ja uskollista tulppaania. Upeat värit!

Tulppaanien kukinnan loppuessa saattaisi tulla kovakin surku ja parku, mutta kurjenmiekat pelastavat kaiken. Keväiset huhtikurjenmiekat sun muut kukkivat jo kaksi kuukautta sitten, mutta nyt on parrakkaiden kurjenmiekkojen vuoro. Ystävältä saatu vanha kääpiökurjenmiekka sinnittelee pallo-ohdakkeiden ja piikkiputkien välissä ja niiden toisellakin puolella, joka ei näy kuvassa. Urheusmitali tälle.

Synkät tummanvioletit kurjenmiekat eivät ole lemppareitani, mutta silti menin ostamaan tämän 'Banbury Ruffles' -pikkukurjenmiekan joitakin vuosia sitten. Sen vieressä kasvaa ihan villinä täällä kasvava koiruoho. Siirsin sen kukkapenkkiin, kun kaikki puutarhamyymälöistä hankkimani marunat aina vain kuolivat. Tämä on aivan täydellinen kontrastikasvi iirikselle.

'Banbury Ruffles' vain kukkii ja kukkii. Niin kuin kaikki muutkin parrakkaat kurjemmiekat. Siitä huolimatta, että tämäkin sai sahanpurukuorrutuksen aiemmin keväällä.

Voi olla, että se vaikuttaa tulevien vuosien viihtymiseen, sillä parrakkaiden miekkojen juuriston pitäisi olla pinnassa, auringon paahteessa, mutta kurjenmiekkani ovat saaneet myös kompostimultakuorrutuksia viime vuosina, eivätkä ne niin kovin pinnassa täten ole. Olen lannoittanut niitä parin vuoden ajan aivan järjettömästi (minun mittapuullani), sillä olen tosissaan halunnut nähdä kukkia. Olen viskannut niille huussikompostia, lannoitetta, tuhkaa, kanankakkaraetta, vielä eilen tein kierroksen luujauhon kanssa. Jos tämä on se vaivainen hinta, jonka joutuu upeasta kukinnasta maksamaan, teen sen enemmän kuin mielelläni.

Saman penkin toisessa päässä kukkii pikkukurjenmiekka 'Webelos'. Sillä on ihanat, heleät värit.

Jälleen kerran on upea kontrasti viileänsävyisen parran ja lämpimien kehälehtien välillä. Etenkin nuo joskus jopa hieman vihertävänkeltaiset ulkokehälehdet saavat harmaansinisistä parroista jännittävän lisän.

Tähän väliin Musti tuli esittelemään vaahteraansa.

Täältä vaahteran puolen takanurkalta näkee, että muotopuutarha on varsin runsas. Enkä ole vieläkään leikannut ja ohjannut 'Propertius' -tarha-alppikärhöä kasvamaan köynnöskaaren huippua kohti. Se on vuodesta toiseen tuollainen keskivälin pehko.

Mutta toisaalta: se on osannut ihan itse! Yksi verso on kasvanut ihan kaaren huipulle.

Toisessa köynnöskaaressa kasvaa rinneakebia, joka kukkii ensimmäistä kertaa runsaana. Mutta mitä ihmettä, sen pitäisi olla viininpunakukkainen!

Onhan noissa viininpunaa tuolla keskellä, mutta se akebia, johon aikoinaan ihastuin Hollannissa, oli täysin toisen värinen: kokonaan viininpunakukkainen. Kiinnostuin asiasta nyt niin, että kaivoin akebiani taimilapun lähes pohjattomasta taimilappulaatikostani. Istutin köynnöksen vuonna 2011.

Kyllä taimilapussa lukee vain Akebia quinata, eikä mikään albiinoversio siitä. Lapun kuvassakin on viininpunaiset kukat. 

Nettihaulla selviää, että akebiasta on olemassa vaaleita ja täysin valkokukkainenkin lajike. Tismalleen kuvani kaltainen kukka on muodossa, jolle on vain epämääräinen nimi "cream flowered" tai "cream form". 

No. Onhan tämä sikäli onnistunut, että sitten tämän istuttamisen olen tajunnut, että muotopuutarha saisi mieluiten olla pastellisävyinen. Ja olen ilmeisesti saanut vähän harvinaisemman värimuodon tavis-akebian paketissa. Kauppaan ei oikein voi enää mennä valittamaan, sillä ostin tämän Kauppilasta, joka on jo vuosikaudet ollut Flör ja yrittäjä on vaihtunut.

Köynnökseltäni tosiaan kului yli kymmenen vuotta tulla kukkaan. Ensimmäiset kymmenen vuottaan se paleltui talvisin lähes maan tasalle. Sitten se alkoi selvitä talvista yhä korkeammalle. Kaksi vuotta sitten tuli pari pientä nupputerttua, mutta ne näivettyivät kevään kuivuudessa. Viime vuonna näin ensimmäiset pari kukkaa, mutta ne olivat oudon haileita. 

Nyt tajuan, että ne olivat sellaisia kuin kuuluikin. Ja kun olen ensi pettymyksestäni toipunut, huomaan pitäväni oudon valjusta akebiastani kovasti.

Lisäksi tuli hyvä syy marssia taimikauppaan hankkimaan viimein se upottavan viininpunakukkainen perus-akebia!

Kuten kaikkialla muuallakin, on myös muotopuutarhassa hirmuinen rehotus. Toisaalta tämä on aika ihanaakin. Tämä oli visioni: puksipuuaitojen ympröimät hulvattomat kukkarehotukset. Saattaa vain olla, että tuolla välissä on jotain tärkeämpääkin sinnittelemässä tai peräti kuolemassa.

Etualalla on kaunis kaksivärinen vuorikaunokki 'Amethyst in Snow'. Sitten on tummakurjenpolvia ja lehtoakileijoja... melkoisesti. Aikainen koristelaukka on 'Early Emperor'.

Idän suunnasta muotopuutarha näyttää tältä. Suunta on sikäli paras, että täältä päin näkyy eniten valmiita puksipuuaitoja. Monesta kohtaa ne kun ovat "work in progress". Suomesta ei saa pikkuruisia, edullisia puksipuun aitataimia kuin aniharvoin, joten työskentelen äärimmäisen hitaasti kasvavien pistokkaiden kanssa. 

Rehevin penkki on oikealla 'Åkerö' -omenapuun alla.

Tummakurjenpolville täytyy tehdä jotain, niin kauniita kuin ovatkin – ja aina täynnä pörriäisiä. Tuokin siementaimi ruhjoo vieressään kasvavaa loistokurjenmiekkaa, jota tuskin edes näkyy.

Minun pitää kohta kitkeä kaikki muut paitsi tämän väriset, joka on lajiketta 'Lavender Pinwheel'. Tämä on se sävy, joka muotopuutarhaan kuuluu – noita muun värisiä saa kyllä olla muualla. Lisäksi tämä on tuottanut spontaanisti pari valkokukkaista siementaimea, vaikka minulla ei kasva valkokukkaista tummakurjenpolvea ollenkaan entuudestaan. Ilmeisesti suht yleinen muuntuminen sitten, ja oikein tervetullut.

Punaruskeakukkainen 'Samobor' kasvaa muualla, mutta tietysti tännekin tulee sen värisiä siementaimia, kuten myös tummanvioletteja. Onhan tämä kaikki kukinta kyllä todella ihanaa ja odotettua, mutta puutarhurin töihin kuuluu myös ohjailu ja karsinta, ei voi mitään.

Varsinainen hempeyspläjäys löytyy vaahteran varjossa olevasta penkistä: kääpiöjapaninakileijan siementaimi – alun perin istuttamani kääpiöjapaninakileija oli tummanvioletti, sitten se alkoi risteytyä lehtoakileijan monien värien kanssa ja tuloksena on muun muassa tämä vaalea suloisuus. Tällä on ylöspäin katsovat kukat, aikainen kukinta ja matala kasvutapa emonsa mukaan, vaikka kukkien väri on ihan eri.

Vieressä kasvaa 'Blue Heaven' -tähtihyasintti. Olen kovin ihastunut camassioihin eli tähtihyasintteihin; kaikenvärisiin, mutta etenkin näihin vaaleansinisiin. Istutin näitä muotopuutarhaan toissa syksynä, mutta nyt en yhtään muista, kukkivatko ne viime kesänä. Eivät ainakaan usealla kukkavarrella.

Palataan taas kurjenmiekkoihin, sillä olen näistä nyt niin liekeissä. Nuppuja on joka puolella! Seuraavaksi kukkaan tulee korkeampia parrakkaita, kuten tämä 'White City' -tarhakurjenmiekka. Kuvasta voi ehkä nähdä, että siinäkin on useita nuppuja, suorastaan ennätysmäärä. 

On niin mahtavaa, kun huomaa tehneensä jotain oikein. Tiedän, että sieltä ruudun toiselta puolelta löytyy täydellistä ymmärrystä ja kanssailoitsemista.

Ihanaa aurinkoista päivää sinnekin!

Taidan mennä kumminkin vähän raivaamaan sitä rehottavinta kukkaloistoa, sillä sieltäkin pitäisi löytyä pari kurjenmiekkaa...

Jalosyreeni Syringa Vulgaris-Ryhmä

Koiruoho Artemisia absinthium

Kääpiöjapaninakileija Aquilegia flabellata var. pumila

Kääpiökurjenmiekka Iris pumila

Lehtoakileija Aquilegia vulgaris

Pikkukurjenmiekka Iris Pumila-Ryhmä

Rinneakebia Akebia quinata

Syreenitulppaani Tulipa saxatilis

Tarha-alppikärhö Clematis Atragene-Ryhmä

Tarhakurjenmiekka Iris Germanica-Ryhmä

Tummakurjenpolvi Geranium phaeum

Tähtihyasintti Camassia

Vuorikaunokki Centaurea montana

Huomioita tulppaaneista

 Lisää tulppaaneja, eikä tämäkään ole kevään viimeinen tulppaanijuttu, se on varmaa.

Ransu sai ihailua edellisessä jutussa, niinpä tässä lisää Ransua. Ruskopenkkikin sai ihailua, se näkyy Ransun takana. Ransun mielestä ruskopenkin tärkein ominaisuus on se, että siellä kasvaa kissanminttua.

Rusotuomipihlajat ovat juuri ja juuri vielä kukassa, mutta terälehtiä lentää ilmassa aina tuulenpuuskassa. 

Japaninvaahtera 'Enkan' on puhjennut lehteen. Kuvassa pääosassa on kaunis liljakukkainen tulppaani 'Ballerina'. Pari vuotta sitten istutetuista kukkii enää tämä yksi, tosin kolmella kukalla. Liljakukkaiset eivät ole kovin pitkäikäisiä, yleensä.

Taustan tulppaanit ovat 'Blushing Apeldoorn' ja 'Brown Sugar'.

Rehevää on. Leikkasin nurmen, mutta reunat jäivät huolittelematta. Niin ne usein jäävät, se homma kun on tylsänpuoleinen. Täytyy ottaa se työn alle istutusalue kerrallaan, muuten ei tule edes aloittaneeksi, kun hommaan puutuu jo ennen aloittamista.

Kiinanpunapuu on puhkeamassa pehmeisiin neulasiin. Kohta puunympäryspenkki ei enää näytä niin hassulta. Toistaiseksi kävijät ovat luulleet, että se on jokin peuranestohäkkyrä taimen ympärillä.

Peruutetaan vielä hitusen alemmas rinteessä, jotta saadaan kuvaan kultaherukan paras kukintahetki. Hunajaisen tuoksuva puska pörrää täynnä kimalaisia, kuten ruusuherukka vähän aiemmin. Puskan koko on ylittänyt kaikki odotukset – olisin istuttanut sen kauemmas kompostikehikosta, jos olisin tiennyt. Toisaalta sen oksat halailevat kompostia aika nätisti.

Muotopuutarhassa on puutarhan paras tulppaanikeskittymä. Viime syksyllä istutetut kerrotut 'Avant Garde' -tulppaanit ovat kukkineet äärimmäisen pitkään. Yli kolme viikkoa!

Niiden seuraan ovat nousseet 'Sweetheart' -keisarintulppaanit. Pidän kovasti niiden kelta-valkoisesta värityksestä.

Pionin nousevat versot ja tulppaanit ovat aina yhtä täydellinen yhdistelmä.

Bokharankurjenmiekka ehti jo kukkia, kuva tulee vähän jälkijunassa.

Samassa penkissä kukkii ikivanha punainen papukaijatulppaani. Istutettu 15 vuotta sitten.

Kreetantulppaani on jännittävä ja raivostuttava, sillä se tuottaa ilmeisesti maarönsyjä ja runsaasti sivusipuleita, mutta ei kukkinut istuttamisen jälkeen vuosikausiin. Viime vuosina se on viimein alkanut kukkia. Kuvan vasen reuna olisi nurmikkoa, mutta siitä nousee ihan yhtä paljon kreetantulppaanin lehtiä kuin kukkapenkin puoleltakin. Ja heh, pitkät heinät vasemmalla ovat juolavehnää, oikealla huhtikurjenmiekkojen lehtiä. 

Kreetantulppaani on vähän matala ollakseen melko myöhäinen ja voisin miettiä sille ehkä parempaa paikkaa, josta kukat näkyisivät. Kun pääsen viimein kaivamaan tämän kukkapenkin reunaan reunakivet, nostan ainakin kukkapenkin ulkopuoliset sipulit ja istutan muualle. Sehän on siis positiivista, että tulppaani lisääntyy näin aktiivisesti!

Jaahas. Tutkin Viljelykasvien nimistöä ja kreetantulppaanista onkin tullut syreenitulppaani. Tämä suomenkielisten nimien vaihtaminen on kyllä vähän harmillista ja sekoittavaa.

Ehkä jätän kr... syreenitulppaanit tähän, sillä näkyvät ne kyllä tästäkin ja ainakin tiedän monen vuoden jälkeen, mistä niitä etsiä.

Ja onhan tässä penkissä myös hyvin matalaa 'Little Beauty' -tulppaania. Se on aivan huippuvärinen sinisine keskustoineen – ja näkyy kyllä erittäin lyhyenlännästä varrestaan huolimatta.

Korkeat liljakukkaiset 'Purple Dream' -tulppaanit ovat osoittautuneet yllättävän pitkäikäisiksi, ne ovat kukkineet jo monta vuotta. Taustalla on 'Little Beauty' -tuppaita. Yritin ottaa kuvan korkeista ja matalista yhdessä, mutta ehkä sitä ei oikein tajua.

Viereisessä muotopuutarhan penkissä on kaikkein hempein tulppaaniesitys. Korkea on 'Light and Dreamy', sitten on liljakukkainen 'Purple Dream' ja kaksivärinen 'Ballade'. Aikaisimmat, matalat Prince-lajikkeet ('White Prince' ja 'Candy Prince') lienevät jo lakastuneet, tai sitten niitäkin on tuolla jossain välissä.

Sävymaailmaa täydentää 'Flaming Flag'; hyvin kaunis tulppaani. Se kukkii nyt toista kevättään vielä melko runsaana. Taustalla on liljakukkainen 'Ballade' ja sitäkin on vielä muutamia jäljellä monen vuoden jälkeen.

Seuraavan penkin reunalla on ikivanhoja kreikantulppaaneja, jotka kukkivat luotettavasti vuodesta toiseen. Ne eivät ole täydellisiä muotopuutarhan värimaailmaan, mutta onhan täällä muitakin poikkeuksia. Hyvin vuodesta toiseen kukkivia tulppaaneja ei oikein viitsisi lähteä siirtämään. Tai ehkä viitsisikin. 

Tämän penkin takaosassa on varjohiippa 'Buckland Spider', jonka parhaan kukinnan menetin ihan vain siksi, että en muistanut käydä katsomassa pikkuista kasviani. Varjohiipat ovat niin hentoisia ja pieniä, että ne täytyy erikseen muistaa käydä katsomassa.

Varjohiipat ovat ehdottomien lempikasvien joukossa, joten lyön päätäni seinään. Onneksi sentään muistin nyt, vaikka kukat ovat vetelemässä viimeisiään. Ja tulihan näiden upea, purppuranpunainen nuppuvaihe ikuistettua kuviin. Niiden välissä vain meni ohi kymmenen päivää kukintaa ihan omaa muistamattomuuttani.

Hurraa, rinneakebia on tulossa ensimmäistä kertaa oikein kunnolla kukkaan! Se talvehti latvaan asti ja nyt siinä on ainakin tusinan verran kukkaterttuja. Ne puhkeavat pikkuisiksi viininpunaisiksi kukiksi.

Kärsivällisyys todellakin palkitaan, sillä istutin köynnöksen vuonna 2011 ja ensimmäiset kukat pääsin näkemään vasta viime vuonna.

Kurkataan ruusu-heinätarhaan: siellä on upea pikkuinen tulppaani 'Norah' tulossa kukkaan. Tämä on pieneksi lajikkeeksi mukavan korkea (20 cm), niin kukka nousee muun kasvuston yläpuolelle näkyville.

Varsinaisessa ruusutarhassa on värikäs tunnelma, kiitos 'Gavota' -tulppanien, 'Chérie' -tarhanunnannarsissien sekä maanpeittokasvien: purppura- ja vaaleanpunakukkaiset hopeatäpläpeipit ja hämyvuokko, jota olen siirtänyt tännekin.

Loppuun vielä upea 'Palmyra', jonka siirretyt sipulit kukkivat näköjään ruusutarhassa yhtä hyvin kuin vanhalla kasvupaikallakin.

Bokharankurjenmiekka Iris bucharica

Japaninvaahtera Acer palmatum

Keisarintulppaani Tulipa Fosteriana-Ryhmä

Kiinanpunapuu Metasequoia glyptostroboides

Kissanminttu Nepeta cataria

Kreikantulppaani Tulipa orphanidea

Kultaherukka Ribes aureum

Rinneakebia Akebia quinata

Rusotuomipihlaja Amelanchier lamarckii

Syreenitulppaani Tulipa saxatilis

Tarhanunnannarsissi Narcissus Jonquilla-Ryhmä

Varjohiippa Epimedium