Hempeyksiä

 Muotopuutarhassa on jo tutut syysleimut, lisäksi sieltä löytyi yllätys. 

'Åkerö' -omenapuun alla on syysleimu Flame Blue ('Bareightysix') ja seuraavassa penkissä kukkii kirjavalehtinen 'Crème de Menthe'. Omenapuun runkojen välistä pilkottaa 'Pink Grootendorst' -neilikkaruusun kukkia.

Flame Blue on sitten ihana. Yritän hankkia lisääkin sinisävyisiä syysleimuja. Viikonloppuna löytyi 'Franz Schubert'. Se on vähän tummempi kuin tämä.

Kerälatvoihin kuuluva Succisella inflexa 'Frosted Pearls' yllätti jälleen. Viime vuonna se kukki ensimmäistä kertaa. Nyt osasin kukkia jo odottaa, mutta silti ne löytyivät ihanana yllätyksenä. Tämä hentoinen kasvi pikkuruisine kukintoineen on noussut tänä kesänä ennätyskorkeaksi, kuten moni muukin.

Taustalla on mirrinmintun sinisiä kukkia.

Rohtosuopayrtin kerrotaan leviävän. Minä olen joka vuosi yhtä iloinen, että se sinnittelee hengissä. Tässä tämänvuotinen kukkavarsi.

Punahatustakin olen iloinen, vaikka tämä Lidlistä juurakkona keväällä hankittu Mellow Yellows -sarjan hattu ei olekaan yhtään keltainen. Ei siis tullut pussin etiketin kasvia tälläkään kertaa, mutta hailea pinkki on ihan ok etenkin, kun myyrät söivät talven aikana joka ikisen rohtopunahattuni.

Tämä taimi päätyy preerialle korvaamaan menetyksiä, preerian kasvi kun on.

Alppipenkkiin kesän aikana hankittu mätäslaukkaneilikka 'Sugar Baby' sai elokuussa seurakseen 'Mount Snowdon' -tunturikohokin. Ehkä siitä ilahtuneena laukkaneilikka tuotti uuden tuoreen kukinnon kuivuneiden viereen. 

Myös tunturikohokki alkoi suureksi yllätyksekseni kukkia ja siinä on nuppuja siellä täällä. 

Minulla on hämärä mielikuva, että olisin ennenkin hankkinut tämän kasvin, mutta se kuoli. Alppipenkissäni on melko erilaiset olosuhteet kuin tuntureilla, vaikka kalkkipitoista maata täälläkin riittää. Mutta kesäinen paahde ja kuivuus tässä navetan eteläseinustan penkissä on vaikeaa. Talvinen lumettomuus ja tuuli varmaan myös. Yritän jotenkin saada tämän järkevästi suojattua talveksi, sillä tämä on unelmien kasvi alppipenkkiini. 

Eikö ole mahdottoman hassu ja ihana vihreä keko!

Mirrinminttu Nepeta

Mätäslaukkaneilikka Armeria caespitosa

Neilikkaruusu Rosa Grootendorst-Ryhmä

Punahattu Echinacea

Rohtosuopayrtti Saponaria officinalis

Syysleimu Phlox paniculata

Tunturikohokki Silene acaulis

Mutapuutarha mietityttää

 Tai oikeastaan sen reuna.

Otin tässä aamulla muutaman kuvan. Tämä on ollut vaihteeksi harmaa päivä eilisen huikaisevan aurinkoisen ja lämpimän kelin jälkeen. Ei sitä syyskuun puoliväliksi tahtonut uskoa, mutta ei makeaa mahan täydeltä!

Näkymässä kuistin rappusilta näkyy nurmikentän takana kasvillisuutta ja kivi. Sen tällä puolella on kuoppa, joka on mutapuutarha.

Muutama askel eteenpäin ja edessä on herkkunurkka pienessä rinteessä kohti alempaa nurmikenttää. Syysvuokko ja syysmyrkkylilja ne siellä kukkivat, ihanasti ihan kuistin tuntumassa. Näen ne myös täältä keittiön työpöydältä käsin.

Sitten pitää jo kiertää metsäpuutarhan kautta, jotta päästään mutapuutarhan toiselle laidalle. Siellä on vähän köyhä kasvillisuus. Tummanvihreänä erottuu marjakuusi. Sille on pari Rohanin alkupisteessä, kuvassa oikealla. Niistä tulee jonkinlainen portti, tai siis kaksi pylväsmäistä hahmoa. Kunhan kasvavat.

Marjakuusia piti olla kymmeniä; hankin ne minipieninä kennotaimina tutulta taimistolta. Istutin valeistutukseen, mutta enpä arvannut, että ne ovat peurojen herkkua. Peura-aidaksi niitä olin ajatellut. Sen idean sai sitten kuopata saman tien, kun taimiakin oli elossa enää kaksi.

Mutta takaisin mutapuutarhan reunalle. Siinä ei mikään oikein kasva kovin hyvin.

Siinä, missä muualla tuskaillaan rohtosuopayrtin leviämisen kanssa, kasvaa omani kituliaasti ja kukki tänä vuonna yhdellä 30 cm:n kukkavarrella.

Tähkäkellopeippikään ei todellakaan leviä, tässä sen mahtava kasvusto lähes kokonaan.

Rohtovirmajuuri sentään viihtyy ja on tehnyt siementaimia mukavasti, tai ehkä jopa vähän liikaakin. Rikkaporkkanat tässä kesäisin lähinnä rehottavat.

Ja sitten on tämä! Tummapärskäjuuri, joka tuli viimeinkin kukkaan tänä vuonna. Kuva on elokuun viimeisiltä päiviltä.

Paikka on silti jotenkin köyhä. Liuskalehtinen tervaleppä yrittää sinnitellä hengissä vuodesta toiseen alle metrisenä. Kuvittelin mutapuutarhan partaalla olevan kosteutta, mutta ei sitä olekaan. Paahdettakin on aika paljon, aamupäivisin.

Oikeastaan paikka on vain rutikuiva ja savinen. Talvella se saattaa tulvia. 

On tässä vähän miettimistä. Kunpa voisi hankkia peräkärryllisen multaa.

Kesäkuussa mutapuutarhan ympäristö on ihan nätti, mutta mikäpä paikka ei silloin olisi. Sysikurjenmiekka kukki ennen juhannusta, Ransu esittelmässä.

Kokeilin jossain vaiheessa tähän parrakkaita kurjenmiekkoja, mutta ne eivät koskaan suostuneet kukkimaan ja olen siirtänyt niistä lähes kaikki jo muualle. On kuitenkin yksi kurjenmiekkaa, joka näyttää pärjäävän loistavasti.

Valkokukkainen etelänkurjenmiekka on mutapuutarhan pelastus. Tässä se on kukassa juuri juhannuksena. Ja yksi loistokurjenmiekan jakopalakin (tai ehkä ostettu taimi?) näyttää kukkineen ekaa kertaa, mutta missasin sen, kun laudoitin vintin seinää enkä paljon ehtinyt puutarhassa kierrellä. Huomasin kuihtuneen kukan vasta jossain vaiheessa elokuuta.

Ehkä näitä etelän- ja siperian- tai loistokurjenmiekan tapaisia voisi tähän enemmänkin laittaa? Seuraksi olisi mukava saada jotakin suurilehtistä, mutta kilpiangervo ja nauhukset ovat kuolleet aina aika pian istuttamisen jälkeen – ne vain eivät viihdy. Eivätkä kuunliljatkaan. 

Hmm.

Etelänkurjenmiekka Iris spuria

Loistokurjenmiekka Iris Sibirica-Ryhmä

Rikkaporkkana Daucus carota ssp. carota

Rohtosuopayrtti Saponaria officinalis

Rohtovirmajuuri Valeriana officinalis

Siperiankurjenmiekka Iris sibirica

Sysikurjenmiekka Iris chrysographes

Tummapärskäjuuri Veratrum nigrum

Tähkäkellopeippi Physostegia virginiana

Vaaleanpunaisen ystäville

 Sain niin ihanan kommentin väreistä Keijunkukkaselta edelliseen juttuun, että innostuin jatkamaan väriteemaa. Nyt on vuorossa vaaleanpunaista – sen värisiä kukkia onkin juuri nyt aika paljon.

Austin-ruusu Boscobel on persikkaisen vaaleanpunainen.

Portlandruusu 'Comte de Chambord' aloittaa toisen kukinnan, nuppuja on jonkin verran.

Nurmikolle kylväytynyt ja muutama viikko sitten kukkapenkkiin siirretty harjaneilikka kiittää usealla kukalla – ja jokainen on eri värinen!

Kellopeippi 'Rosea'.

Kellopeipin vieressä kasvaa tavallista vaaleakukkaista suopayrttiä. Hankin viime vuonna toisen, tällaisen kerrotun ja tummemman lajikkeen 'Rubra Plena' ja istutin sen ruusu-heinätarhaan. Taimi on vielä pieni ja joutui vanhan navetan suoristushommissa pahasti tallotuksi, mutta onneksi on elossa – ja nyt vasta kukkii. 

Vaaleanpunakukkainen syreenileimu kukkii edelleen. Taustalla syysleimu 'Natural Feelings'.

Syysleimu 'Candy Twist' ei ole suosikkivärejä levottoman kaksivärisenä. Ehkä se on ottanut nokkiinsa ja näyttää nyt, että voi se sitten yksiväriseksikin heittäytyä, jos ei kelpaa. Eipä tuo pinkkikään kovin kaunis ole, mutta tämä kasvaakin vain täytekasvina ruusutarhassa.

Lisää täytekasveja samassa paikassa ovat harmaakäenkukka ja koristemansikka Lipstick. Käenkukka on hassusti laonnut ja lähes maastoutuu mansikankukkiin.

Kuistilla kukkii verenpisara 'Whiteknight's Pearl', on kukkinut koko kesän, välillä vain meinannut kuivua ja sitten taas vironnut, kun olen muistanut kastella.

Muotopuutarhassa kukkii Endless Summer -jalohortensia The Original eli 'Bailmer' monen vuoden tauon jälkeen. Taisin viskoa tälle jotakin lannoitetta alkukesällä, ehkä myös luujauhoa syksyllä, en nyt muista. Hienoa, joka tapauksessa! Täytyy muistaa jatkossakin tuo lannoitus. 

Mitään toiveita ei varmaan ole, että saisi sinerviä hortensiankukkia tällä kalkkisaarella. Nyt muuten tätä kirjoittaessani juuri muistinkin: ostin havu-rodolannoitetta, jos se auttaisi kukkien sinisyyteen, ja viskelin sitä hortensioille oikein kunnolla, tässä tulos. No, kukkia kumminkin!

Samettihortensia menee sivuun pinkkiteemasta, mutta laitetaan siitäkin kuva, kun on niin ihana, että kukkii. Hortensiat kärsivät niin valtavasti kuivista kesistä, että on iso voitto saada edes pari kukintoa. Taustalla sen violettisävyä komppaa uusintakukkiva tummakurjenpolvi 'Lavender Pinwheel'.

Keijunkukkanen ihasteli purppurakannusruohoa, niinpä otin siitä vielä kuvan, jossa näkyy kasvutapa. Lehdet muodostavat matalamman, tuuhean kasvuston, josta kukkavarret nousevat. Ne ovat painuneet tuulessa vinoon, mutta eivät ole kovin korkeat, korkeintaan polvenkorkuiset ainakin täällä. Tämä hempeän vaaleanpunainen on lajike 'Canon Went'. Luonnonlaji on liilakukkainen.

Syysvuokko 'September Charm' kukkii edelleen, onhan nyt syyskuu. Se vain aloitti tänä vuonna harvinaisen aikaisin jo elokuussa.

Vahvaa pinkkiä tarjoilee idänlilja 'Black Beauty', Mustin nimikkolilja pantterililjan lisäksi!

Paras kasviyhdistelmä viimeiseksi, vaikka tämä esiteltiinkin juuri edellisessä jutussa, tosin suppeampana. Ihan mahtavaa, että on tällainen rehevä, hyvinvoiva, kukkiva, monia eri lehtimuotoja tarjoileva kasviryhmä, vaikka sen eteen en ole tehnyt yhtään mitään koko kesänä!

Syysleimu 'Crème de Menthe' hohtaa vaaleana, sen edessä on hieno tupas itsekseen tullutta haisukurjenpolvea. Siinäpä mitä parhain puutarhan vapaaehtoistyöntekijä! Täydellinen, pyöreä, runsaasti kukkiva mätäs. Sen takana on salvia 'Purpurascens', jonka takana purppurakannusruohoa, se ei oikein erotu.

Vasemmalla on loistokurjenmiekka, joka ei kukkinut tänä kesänä, mutta sen pystyt lehdet ovat niin passelit tuomaan tuohon lehtimuotovaihtelua, ettei haittaa – kunhan edes joskus kukkii. Sitten on tummakurjenpolven ja jalopähkämön matalaa vähän samantapaista lehdistöä, vähän kumminkin on lehtimuodoissa eroa ja tummakurjenpolvella tummat pilkut lehdissä. 

Kaiken kruunaa taka-alalla keltalehtinen mäkimeirami 'Aureum'. Edessä on puksipuuaita. 

Joskus joku homma vain toimii!

Haisukurjenpolvi Geranium robertianum

Harjaneilikka Dianthus barbatus

Harmaakäenkukka Lychnis coronaria

Idänlilja Lilium Orient-Ryhmä

Jalohortensia Hydrangea Macrophylla-Ryhmä

Jalopähkämö Stachys macrantha

Loistokurjenmiekka Iris Sibirica-Ryhmä

Kellopeippi Physostegia virginiana

Koristemansikka Fragaria × rosea

Mäkimeirami Origanum vulgare

Portlandruusu Rosa Portland-Ryhmä

Puksipuu Buxus

Purppurakannusruoho Linaria purpurea

Salvia Salvia officinalis

Samettihortensia Hydrangea aspera ssp. sargentiana

Suopayrtti Saponaria officinalis

Syreenileimu ja syysleimu Phlox paniculata

Syysvuokko Anemone hupehensis

Tummakurjenpolvi Geranium phaeum

Verenpisara Fuchsia

Söpöjä vaaleanpunaisia

 Nyt on aika paljon kukassa kaikkea vaaleanpunaista. Syysvuokko on kärsinyt kuivasta kesästä niin, että nuppuja ei näy, mutta ehtii se vielä. Tässä sadesäässä täytyy jatkuvasti muistuttaa itseään siitä, että elämme vasta elokuuta eikä mitään syyskuun loppua.

Tästä rehotuksesta olen ollut iloinen keskikesästä saakka. Suopayrtti, vaaleanpunainen palavarakkaus, valkokukkainen virginiantädykkö ja pian kukkaan tuleva vaaleanpunainen kellopeippi ovat kaikki saaneet kukkia rauhassa ilman, että peura olisi käynyt parturoimassa koko kasvuston.

Siemenestä kasvatettu Geranium shikokianum on osittautunut loistokasviksi. Se näyttää talvenkestävältä, kun selvisi sekä viime- että toissa talvesta, ja kuivankestäväksikin, sillä se on kukkinut moitteetta kesä–heinäkuun vaihteesta asti. Kuvasta näkyy, miten rohtosormustinkukan lehdet ovat ruskistuneet.

 

Syysleimu 'Candy Twist' kukkii yhä ruusutarhassa, kun peura ei ole käynyt sitäkään syömässä. 

Kasvimaalla kukkivat tuoksuherneet: tämä on 'Sir Jimmy Shand', keräsin siemenet viimevuotisista kasveista. Alun perin siemenet lähetti Kivipellon Saila. Tänä vuonna hän pisti tulemaan turkoosikukkaista hajuhernettä, ja siinä on vasta ensimmäinen kukkanuppu. Kasveilla oli vaikeaa, kun olin reissussa pari viikkoa heinäkuun helteillä.

Alppipenkki on täynnä vaaleanpunaista, kun pulskaneilikat kukkivat. Se on turhan kookas kasvi tähän penkkiin ja tarkoitus onkin ollut saada niitä kylväytymään preerialle, en vain ole vielä huomannut siellä siementaimia, vaikka olen viskonut näiden varret syksyisin sinne.

Pulskaneilikka on niin kaunis ja hauska! Ja kaatuilee, siksikin olisi varmaan hyvä saada nämä johonkin, jossa olisi vieruskasveista tukea.

Etelänmaitohorsma on samassa tilanteessa, tämäkin saisi vähitellen siirtyä alppipenkistä muualle, kun on osoittanut osaavansa tehdä siementaimia aina seuraavalle vuodelle. Tämä on yksivuotinen, nimittäin. Ja tosi kaunis, en halua tätä menettää!

Muotopuutarhassa kukkii mahdottoman söpö vaaleanpunakukkainen purppurakannusruoho 'Canon Went'. Tämä taitaa olla ainoa tänä vuonna kukkiva yksilö, mutta siementaimia on onneksi runsaastikin, joten ensi vuodelle taas enemmän kukkia luvassa.

Söpöyden huipun palkinto taitaa silti mennä 'Comtesse de Bouchaud' -kärhölle. Se on kasvanut viimeinkin köynnöskaaren yläosaan asti, mutta kukat ovat kyllä aivan minipienet!

Mistä se tiesi, että tykkään nimenomaan pienikukkaisista kärhöistä?

Etelänmaitohorsma – Chamaenerion dodonaei

Hajuherne – Lathyrus odoratus

Kellopeippi – Physostegia virginiana

Kärhö – Clematis

Palavarakkaus – Lychnis chalcedonica

Pulskaneilikka – Dianthus superbus

Purppurakannusruoho – Linaria purpurea

Suopayrtti – Saponaria officinalis

Syysleimu – Phlox paniculata

Virginiantädykkö – Veronicastrum virginicum

Kukat ja öttiäiset lähikuvissa

Vielä kerran on pakko hehkuttaa näitä kaikkia ihania perhosia ja muita siivekkäitä sekä kukkia!

Keisarinviitta ja laidunkarstaohdake.

Sama sinipiikkiputkella.

Myös hohtopiikkiputki on mainio hyönteiskasvi sen lisäksi, että se on hohtavan kaunis. Edessä ihanan sininen sinipallo-ohdake 'Taplow Blue'.

Alppipiikkiputki kukki jo aiemmin, mutta on hyvä vain, että näillä on eri kukinta-ajat, niinpä hyönteisille riittää ruokaa pitkin kesää.

Jos jatketaan sinertävillä, otetaanko seuraavaksi mintut. Harmaaminttu on täynnä perhosia.

Keisarinviittoja on tänä kesänä ennätyspaljon.

Kiinnitin huomiota siihen, että harmaamintun vieressä kukkivasta nukkasalkoruususta häviää terälehtiä. Yhtenä päivänä näin syyllisen itse teossa nakertamassa terälehdestä isoa palaa! Se sujui niin nopsaan, että en olisi ehtinyt juosta hakemaan kameraa. 

Öttiäinen oli musta ja suunnilleen ampiaisen kokoinen. Varmaankin se käyttää pehmeää terälehteä johonkin pesänrakennukseen, mutta hitusen ärsyttää, kun kerrankin peura ei ole tätä syönyt, niin sitten tulee joku ötökkä ja vie kukista terälehdet.

Mintuissa on muuten todella kauniit kukinnot juuri tässä vaiheessa, kun osa kukista on auki ja osa nupulla. Tämä on tunnistamaton vanha minttu tästä samalta kylältä.

Huippusininen ritarinkannus on kasvatettu Romppalan Lindan lähettämistä siemenistä.

Vielä yksi ihana sininen, nimittäin hiirenvirna. Tänä kesänä näkyi paljon myös näitä komeita punatäpliä.

Kaikki kasvit, joissa on runsaasti pieniä kukkia lähekkäin, ovat ilmeisesti hyviä hyönteisille. Aiemmin kesällä otin kuvan, jossa nokkosperhoset ovat pietaryrtillä...

... nyt jo kukat lähes lakastuneina kultasiipien kanssa.

Keltakaunokki on tullut mainittua joka kesä, siinä käy jatkuvasti vierailijoita.

Yhden keltakaunokin vieressä kukkii 'Black Beauty' -lilja, ihanaa, että tätäkään ei ole peura käynyt syömässä. Sen taustalla näkyy myös syyspäivänliljan kauniin vaaleankeltainen kukka. Keltainen on hyvä väripari aiemmin mainitun liilan lisäksi myös pinkille.

Pinkistä puheen ollen, sain tällaista syysleimua Viherpeukaloiden tilaajalahjana pari vuotta sitten. Kuvan perusteella väri oli karmea, ja lahjoitinkin osan juurakoista pois. Nyt se viimein kukkii, eikä tämä nyt niin kamala olekaan. Ehkä osa ansiosta menee villeille palsternakoille, jotka kukkivat tässä vieressä kellanvihreinä – erinomainen väriyhdistelmä! Nyt en muista lajiketta enkä löydä tietoja, ehkäpä syysleimun lajike on 'Candy Twist'.

Syysleimu Blue Flame ja ampiaisvieras.

Laukoissa riittää ihania värejä ja kukintaa loppukesäksikin. Tämä on rikkilaukka. Aika matala; tämän voisi siirtää paikkaan, jossa se näkyisi paremmin. Kun raivaa uusia istutusalueita, tulee joskus myös luotua aiempaa parempia paikkoja kasveille.

Alppipenkki on hyvä paikka monelle laukalle. Tänä kesänä siinä kukki ensimmäistä kertaa itse siemenestä kasvatettu pisaralaukka.

Takaisin perhosiin. Kaaliperhonen kaukasiankirahvinkukalla.

Ruusukin houkuttelee. Sitruunaperhonen laskeutui tutkimaan Crown Princess Margaretan kukkaa, se on haalistunut oranssista vaaleanpunaiseksi.

Kukkien loistosta olen niin iloinen tässäkin kohdassa, jonka peurat ovat tähän asti aina parturoineet. Siinä on mennyt suopayrtti, virginiantädykkö, kellopeippi ja virmajuuri kaikki samalta korkeudelta, nyt niiden kukista on saanut ihailla itsensä kylläiseksi. Toivottavasti kylläisiksi ovat tulleet myös hyönteiset.

Valkokukkainen rikkaporkkana kylväytyy kaikkialle, ja vain harvasta paikasta sitä raaskii kitkeä.

Varjoliljatkin saivat kukkia tänä kesänä rauhassa ja ne houkuttelivat runsain mitoin kiitäjiä ja yökkösiä.

Kaiken kaikkiaan hyvin kelvollinen kesä! Kruunuksi vielä siemenestä kasvatetun Passiflora morifolian ensimmäinen kukinta. Olin nähnyt kukat vain kuvassa, todellisuudessa ne ovat todella pieniä, ihastuttavia miniatyyri-kärsimyspassionkukkia!

Alppipiikkiputki – Eryngium alpinum

Harmaaminttu – Mentha longifolia

Kaukasiankirahvinkukka – Cephalaria gigantea

Keltakaunokki – Centaurea macrocephala

Laidunkarstaohdake – Dipsacus fullonum

Nukkasalkoruusu – Alcea rugosa

Pietaryrtti – Tanacetum vulgare

Pisaralaukka – Allium carinatum ssp. pulchellum

Rikkaporkkana – Daucus carota

Rikkilaukka – Allium flavum

Sinipallo-ohdake – Echinops bannaticus

Sinipiikkiputki – Eryngium planum

Suopayrtti – Saponaria officinalis

Syysleimu – Phlox paniculata

Syyspäivänlilja – Hemerocallis citrina

Varjolilja – Lilium martagon