Suloista sinistä

 Värit ovat ihania! Nyt valikoitui esittelyyn joukko sinisiä. Olisiko sininen useimpien suomalaisten lempiväri, tai ainakin siellä kärkipäässä?

Sininen oli lapsena lempivärini vihreän ohella, nykyäänkin pidän siitä paljon, vaikka kukkaväreissä taitavat nyt voiton viedä oranssit ja tummat purppurat. Mutta puutarha ilman sinistä olisi varsin ankea paikka, vai mitä. Sininen on jotenkin niin kovin suomalaistakin. Espanjansinililja ja rotkolemmikki söpöilevät yhdessä. 

Ripaus keltaista sointuu siniseen. Niittyleinikit ja kyläkellukat kukkivat koristekasvien seassa.

Siemenestä kasvattamani englanninsinililjat aloittavat myös kukinnan. Nämä erottaa espanjalaisesta ainakin se, että kukat avautuvat samalle puolelle vartta kääntäen vähitellen kukkavarren suloisesti nuokkuvaksi. 

Tarharaunioyrtti leviää sekä juuristollaan että siemenistä, mutta jos tilaa on, niin onhan se aivan ihana sininen kukkapilvi etenkin suurena kasvustona. Vasemmalla toinen samanvahvuinen kilpailija saksankirveli. Nyt sen kukat ovat vaihtumassa siemeniksi, jotka ovat herkullisia kuin lakritsikaramellit, napsin niitä ohikulkiessani suuhun.

Alppikärhössä ovat kukat vielä auki, kirsikkapuu jo lopetti. Kaukana taustalla lahonneen talon puutarhan syreenit kukkivat.

Köynnöksistä puheen ollen. Edellisessä postauksessa ihmettelin, kun akebia versoo koko korkeudeltaan, vaikka talven pakkasjakso oli meikäläiseksi varsin pitkä ja kova. Muratti teki saman. Tämä on aina paleltunut lähes maahan saakka, paitsi toissa talvena, joka oli lauha. Täysin ilman suojaa se on nyt talvehtinut latvaan eli lähes kahteen metriin saakka ja haaroittuu lehtihangoista ensimmäistä kertaa!

Voisiko olla niin, että vanhemmiten talvenkesto paranee? Vai eikö viime talvena ollut jäätäviä viimoja (vaikea uskoa)? Kasvit eivät lakkaa hämmästyttämästä, mikä onkin tämän harrastuksen ja ammatin parhaita puolia.

Saman vaahteran alta avautuu näkymä kostealle kevätniitylle. Sen narsissit ovat jo lähes kukkineet, tilalla on koiranputkien vaahtopäät. Sieltäkin pilkistää vähän jotain sinistä, joka on samaa kuin isompi sininen taustalla.

Tähtihyasintit! Tänä kosteana kevätkesänä koiranputkikasvusto vain on niin korkeaa, että tähtihyasintit saavat tehdä tosissaan töitä yltääkseen niiden tasolle. 

Niityllä kasvavat tähtihyasintit ovat aina matalampia ja harvempia kuin vasemmalla erikseen kukkapenkissä kasvava, josta on tullut valtava pehko. Se myös kukkii aiemmin. Etualan vaaleansininen on rotkolemmikki.

Ihana akileija-aika on alkanut.

Lehtoakileijoja alkaa olla kaikkialla eikä siitä voi olla pahoillaan.

Musti esittelee! Syreeni on Moskovan Kaunotar, 'Krasavitsa Moskvy'.

Samassa nurkkauksessa nousee jo menehtyneeksi luulemani kanelisaniainen! Nousikohan tämä viime vuonna ollenkaan, ehkä nousi, mutta kuihtui hyvin nopeasti jo alkukesällä. Suojasinkohan tätä edes talveksi, kun kuolleeksi luulin. Onneksi tuli lunta. Tästä olen erittäin iloinen – pakko vähän karsia akileijoja tämän ympäriltä.

Juhannusruusu alkaa kukkia ja sadevesitynnyrit täyttyivät eilen kukkuroilleen!

Nurmikko kaipaa taas leikkuuta, edellisestä leikkuusta on viisi vuorokautta. Tämä on valitettavasti se tahti, jota tähän aikaan vuodesta olisi jaksettava, jotta puutarha näyttäisi siistiltä. Mutta nurmikolla kukkivia nurmitädykkeitä ei voi leikata, niiden kohdalle jää kukkalämpäreet. Tädykkeet ovat saaneet seuraa heinätähtimöstä, siinä toinen lapsuuteni lempikukka nurmitädykkeen lisäksi.

Siirrytäänkö kurjenmiekkoihin? Parrakkaissa miekoissa on aivan mahtavia väriyhdistelmiä, kuten tämä 'Gingerbread Man', jonka nimi voisi yhtä hyvin olla Ritari Siniparta. Tämä on pikkukurjenmiekka, jotka ovat siis lyhyentanakoita partasuita.

Huomasin jännittävän värisen nupun kohdassa, johon kiireessä tyrkkäsin neljää eri parrakasta kurjenmiekkaa viisi vuotta sitten. Niistä vain yksi on tähän mennessä kukkinut ja tämä ei ole se, sillä se on kelta-ruskea 'Meadow Court'. Jännittävää! 

Huomaa muuten, miten täydellisiä kyläkellukat ovat koristekasvien kumppanina. Tuo ärtsy neonkeltainen pikkuruinen kukka on juuri se säväys, jota tämäkin punkero kurjenmiekkapatukka vierelleen kaipaa.

Kukka avautui ja paljastui olevan 'Terola II', nimestä päätellen jokin vanha löytökurjenmiekka. Aikainen kukinta ja korkeus lyhyiden ja korkeiden parrakkaiden puolivälissä viittaa siiten, että tämä on varmaan nk. Intermediate Bearded Iris eli meikäläisittäin helluntaikurjenmiekka. 

Kuvassa näkyy muuten yksi erittäin tärkeä luonnonkukka: keltamatara. Sitä kasvaa täällä melko runsaasti, mutta kansallisesti se on vaarantunut, joten en missään nimessä kitke sitä. Sekin on erinomainen lisä kukkapenkin koristekasvien sekaan.

Terola II ei ole sininen, mutta pääsi tähän juttuun mukaan, kun se on niin jännittävä uutinen. Sen punavioletti sointuu tähän kohtaan oikein mukavasti, sillä tässä on sen suunnan sävyjä muutenkin: lehtoakileijoja ja raunioyrtti, jonka kukissa on myös hiven punerrusta.

Voisihan tuosta jotain kitkeä, vaikkapa ojakärsämöä ja heiniä nyt ainakin. Varsankellojakin olen alkanut nyhtää, ne leviävät muuten liikaa.

Siirrytäänpä takaisin sinisiin. Sininen manulipoika Ransu nauttii, kun sää viileni. Nyt on tehokkaasti viilentävä pohjoistuuli. Ei ole enää kuuma!

Jos Ransu norjalaisena nauttii viilenneestä säästä, sitä tekee varmasti myös pieni sininen atlantinsinililja, joka on Ransun tapaan kotoisin Pohjois-Atlantin myrskyisiltä rannikoilta (vaikka Ransu onkin Hyvinkään norjalaispoikia). Kukka on myöhäiseksi kevätkukkijaksi tosi matala, joten sen ympäriltä täytyy kitkeä kaikenlaista korkeampaa. Koska se on talvehtinut tässä oikein hyvin, en tohdi sitä siirtää. 

Ihania puna-ailakkeja rehottaa vähän siellä sun täällä, olisiko seuraava juttu sitten punaisista? Silläkin saralla on jännittävää raportoitavaa! Onneksi viileni, jospa kukkien tahti hieman hidastuisi.

Alppikärhö – Clematis alpina

Atlantinsinililja – Scilla verna

Englanninsinililja – Hyacinthoides non-scripta

Espanjansinililja – Hyacinthoides hispanica

Heinätähtimö – Stellaria graminea

Helluntaikurjenmiekka – Iris Intermedia-Ryhmä

Kanelisaniainen – Osmunda cinnamomea

Keltamatara – Galium verum

Kyläkellukka – Geum urbanum

Muratti – Hedera helix

Nurmitädyke – Veronica chamaedrys

Pikkukurjenmiekka – Iris Pumila-Ryhmä

Rotkolemmikki – Brunnera macrophylla

Saksankirveli – Myrrhis odorata

Tarharaunioyrtti – Symphytum asperum

Tähtihyasintti – Camassia

Kasvimaata ja syreenejä

Ihanat syreenit kukkivat. 'Moskovan Kaunotar' avaa kukkiaan. Uskalsin ottaa suojaverkon sen ympäriltä pois, koska halusin kitkeä ja siistiä sen alla kasvavaa rehotusta.

Lilacs and the Veg Patch
The flowering of lilacs brings about a sadness of the spring ending. These are the last flowering trees of the spring, and now we have to wait for nearly a year for another spring.

Perinteinen pihasyreeni, pihani vanha asukas. Osa kukinnoista tosiaan lensi pihanurmelle myrskyssä.

Ihanan purppurainen 'Andenken an Ludwig Späth', täyteläinen väri. Taustalla häämöttää uusia kartioita...

... tein kattorempasta jääneistä vanhoista rimoista pari tukea. Istutin viime vuonna karhunvattu 'Taybeyrryn' eli teivadelman ja nyt hankin uuden 'Loch Ness' -karhunvatun entisen kuolleen tilalle, jonka olinkin istuttanut huonoon paikkaan. Nyt tajusin, että en halua niitä viheriöittämään verkkoaitaa tontin laidalla, vaan paikkaan, josta saan korjattua sadon! Rakastan karhunvadelmia. Nyt ne kasvavat kasvimaan laidalla. Tässä on helppo tarkkailla kypsyvää satoa.

Kylvin pari vuotta sitten talvikynteliä, kun halusin lisää monivuotisia yrttejä. En ole niin kovin haka esikasvattamaan yksivuotisia nimittäin. En tiennyt, että talvikynteli ei talvehdi Suomessa avomaalla. Onneksi se on kumminkin talvehtinut loistavasti yrttipenkissäni, vieläpä monin kappalein! Nyt pikkuiset ovat jo noin kahdeksan senttimetrin korkuisia. Pidän kyntelin pippurisesta mausta erityisesti, joten näistä taimista olen erityisen iloinen.

Yrttipenkissä ovat myös talvehtineet kiitettävästi salvia, ranskanrakuuna ja muutama timjami, yhdestä yksilöstä on vuodessa kasvanut valtava puska. Täytyy ottaa kohta kuva, sillä se on tulossa kukkaan.
Ruohosipuli ja pillisipuli ovat myös tulossa kukkaan ja palsternakkakin on kasvattanut lehtiä. Kuvassa alhaalla pilkottaa myös ystävältä viime kesänä saadun maustekirvelin siementaimi, mikä ilahduttaa kovasti! Emotaimi kärvisteli kuivuudessa ja jäi minimaalisen pieneksi. Se on kuitenkin onnistunut tekemään pari siementaimea. Tänä vuonna kylvin toiseen penkkiin lisäksi lajiketta 'Vertissimo'.

Penkki, jossa kasvaa mm. perunaa, sai ympärilleen suojaverkon. Tänä vuonna pitäisi siis näkyä vihanneksiakin eikä vain poikki syötyjä perunan, retiisin, pavun, herneen, kehäkukan ja krassin varsia!

Retiisit itivät ainakin tosi nopeasti, vaikka siemenet ovat jo pari vuotta vanhoja.

Saksankirveli kasvaa niin kookkaaksi ja tekee hieman siementaimiakin, että se kasvaa pihapolun varressa yhdessä raparperin ja raunioyrtin kanssa.
Tajusin vasta pari vuotta sitten, että raunioyrtti on mitä parhain hyötykasvi. Ei syötäväksi toki, sillä se on jollakin tavalla myrkyllistä, vaikka sitä onkin aiemmin käytetty yrttilääkinnässä. Mutta sen juuret kasvavat niin syvälle, että varsiin ja lehtiin kertyy paljon typpeä maasta. Siksi raunioyrtin lehdet toimivat kompostiherätteenä ja niistä saadaan myös mainiota katetta typpeä kaipaaville vihanneksille eli tomaateille ja kurkuille. Raunioyrtistä voidaan myös hauduttaa lannoitetta nokkosveden tapaan.
Lisäksi sillä on erinomainen taipumus parantaa maata vahvoilla syvillä juurillaan, ja niiden avulla se myös pystyy pitämään puolensa heinikossakin, aivan kuten tässä sen naapurit raparperi ja saksankirveli. Ne reunustavat pihapolun kauniisti ja vasta niiden takana aukeaa villi heinikko. Tontin reunalla pitäisi vahtia, ettei raunioyrtti pääse karkaamaan luontoon, joten siksikin se puoltaa paikkaansa keskellä pihaa helposti saatavilla.

Kuusenkerkkiä tuli jo kerättyä ja siirappi on tekeytymässä (uuttamalla kerkkiä purkissa sokerin kanssa auringossa, ohje mm. täällä). Tärkeä satokasvi tämäkin.

Lopuksi vielä näkymä Rohanista kohti kasvimaata (näkyy metalliverkko ja vaaleansininen parsapenkki tuolla pionin takana). Kyllä nyt on vuoden kauneimmat viikot, sano.


Karhunvattu – Rubus Karhunvattu-Ryhmä
Maustekirveli – Anthriscus cerefolium
Palsternakka – Pastinaca sativa
Pihasyreeni – Syringa vulgaris
Pillisipuli – Allium fistulosum
Raunioyrtti – Symphytum
Ruohosipuli – Allium schoenoprasum
Saksankirveli – Myrrhis odorata
Talvikynteli – Satureja montana
Timjami – Thymus vulgaris

Sinivalkoista

Tästä se lähti. Kesäkuun alussa, saksankirvelin, raparperin ja raunioyrtin kukkiessa, julistin ne Suomi sata -istutukseksi. Siksipä Pirkon lähettämä sinivalkoinen haaste Elämää ja elämyksiä -blogista alkaa tällä kuvalla.

A Hundred Years
Today a hundred years have passed since the declaration of independence in Finland. A lot has passed since. Finland has risen from borderline poverty to an ingredient of modern Europe. Just a few days ago I talked with my mother and my sister's mother-in-law about the start of the so-called Winter War that antedates the Second World War. Both of the ladies clearly remember Russian bombers on Helsinki shores on the last day of November, 78 years ago. 
It is mindblowing how different Helsinki can be to different generations. The idea of bombers outside my peaceful city of birth seems absurd, yet there are people who have witnessed it and still remember it very well.

Myöhemmin paimenmatara liittyy seuraan, sekin sopii.

Heinäkuussa avautuvat mirrinmintun kukat. Sini-valkoinen kyläkurjenpolvi 'Splish-Splash' toistaa samaa sinistä.

Kurjenkello ja ojakärsämö.

Ojakärsämö koristaa myös oranssia penkkiä, vaikka kuvassa ei paljoa oranssia näykään. Sen sijaan kiinanritarinkannus loistaa hohtavan sinisenä. Mielettömän osuva, täydellinen oranssin vastaväri!

Täydellinen Suomen lipun sininen myös. Olen kiitollinen blogiystävälle tästä, sillä voitin ritarinkannuksen siemenet blogiarvonnassa – muuten en varmaan olisi tajunnut sitä puutarhaani hankkia.

Loppukesällä kukkivat vielä sinipallo-ohdake 'Taplow Blue' ja valkokukkainen tarhasarjalilja 'Sweet Surrender'.

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille ja Ransu muistuttaa untuvahousujen pukemisen tärkeydestä!

Kiinanritarinkannus – Delphinium grandiflorum
Kurjenkello – Campanula persicifolia
Kyläkurjenpolvi – Geranium pratense
Mirrinminttu – Nepeta × faassenii
Ojakärsämö – Achillea ptarmica
Paimenmatara – Galium album
Raparperi – Rheum × hybridum
Raunioyrtti – Symphytum
Saksankirveli – Myrrhis odorata 
Sinipallo-ohdake – Echinops bannaticus
Tarhasarjalilja – Lilium Hollandicum-Ryhmä

Villiä menoa

Kitkin vuokko-esikkopuutarhan tässä eräänä päivänä – luultavasti se on taas yhtä täynnä juolavehnää ja muita kutsumattomia ystäviä. Olen perustanut tämän istutusalueen niin, että olen vain istutellut ja kitkenyt heinää, kääntänyt varovasti maata kunnes sitä ei enää voinut kääntää, kun taimia ja kukkasipuleita oli jo niin paljon. Pari kertaa kesässä toteutettu kitkentä pitää istutuksen ihan siedettävänä, jos se on tarkoituskin pitää villinpuoleisena. Sopii epätäydellisyydentavoittelijalle.

Wild Bits
Sometimes I feel that there are no other kinds...! Well. There are two areas in my garden that are more high-maintenance, but the rest can have a mixture of acquired and otherwise arrived plants. They can make rather nice combinations.

Espanjansinililja on suloinen noustessaan valkotäpläimikkäkasvustosta.

Kitkentähomaa hankaloittaa ruohonkorsimainen sipulikasvusto. Käärmeenlaukka on hieno ja herkullinen kasvi, jota en halua tuhota, vaikka se onkin jo tehnyt runsaasti siementaimia. Tästä huolimatta perustin juuri uuden istutusalueen samalla tavoin, käänsin vain maata viime vuonna ja nyt uudestaan, ihan kuin heinä sillä talttuisi.
Kuvassa on kuitenkin laukan sijaan juolavehnää luonnon metsäkurjenpolven seassa – se on yksi syy, miksi en halua poistaa vanhaa maata ja tuoda uutta multaa, tässä on liian kaunis luonnonkukkakasvusto sellaiseen. Kurjenpolven lisäksi tässä kasvaa luonnostaan mm. kevätesikkoa, keltamataraa ja aho-orvokkia.

Valkopeippikin on löytänyt tiensä tähän aivan itse. Se on todella kaunis kukkiessaan. Oikealla on japaninvaahtera 'Osakazuki' ja tarhakalliokielo.

Raunioyrtti 'Goldsmith' on tosi nätti, mutta vain osa sen lehdistä on kirjavia. Ne pitäisi tietysti poistaa koko versoineen, mutta en raaski. Samaa muuten tekee 'Variegata' -rotkolemmikki tässä samassa penkissä. Sen kokonaan vihreälehtinen kasvusto alkaa jo olla enemmistönä, mutta en raaski pienentää reheväkasvuista puskaa. Mieluummin katselen isoja puskia.
Oikealla näkyy ojakärsämön versoja, sekin on lemppareitani luonnonkukissa.

Vielä yksi kuva, jossa näkyy saarnen runkoon nojaava riistaverkkorulla. Tuohon asti olen nyt päässyt aidan vetämisessä tontin yläkulmalta, ja uskallanko sanoa, että peuratuhoja on jo nähtävissä edellisvuosia vähemmän... verkon laittamisen jälkeen ei liljanvarsia ole enempää syöty, eikä edellämainittuja kalliokieloja eikä imiköitä. Yhtenä päivänä huomasin hajulaukkojen hävinneet kukkavarret, mutta ne kasvavat tontin alaosassa lähellä tietä, mistä vielä on suora pääsy tontilleni.

Musti fiilistelee sinivalkoisissa tunnelmissa – silloin, kun villi omppupuu vielä kukki.

Suomi sata -meininkiä löytyy parhaillaan saunan ja liiterin kulmalta, kun saksankirveli, raunioyrtti ja raparperi kukkivat.

Myös toiseen suuntaan näkymä on isänmaallinen, kun kotipihlaja ja naapurin pihan syreeni jatkavat sinivalkoista teemaa. Raparperin edessä kukkii lehtosinilatva.

Kosteaa kevätniittyä ei vielä voi niittää, sillä tähtihyasintit kukkivat. Tätä kukkii kukkapenkissäkin, missä se on korkeampi ja tekee enemmän kukkavarsia, kun ei ole kilpailua. Mutta minusta nämä niityllä kukkivat yksittäiset ja matalammat kukkavarret ovat kauniimpia. Niityllä kukinnot ovat iloinen ja näyttäväkin yllätys tuolla heinän seassa.

Ransu toivottaa siedettäviä hellepäiviä kaikille!


Espanjansinililja – Hyacinthoides hispanica
Japaninvaahtera – Acer palmatum
Kotipihlaja – Sorbus aucuparia
Lehtosinilatva – Polemonium caeruleum
Metsäkurjenpolvi – Geranium sylvaticum
Raparperi – Rheum ✕ hybridum
Raunioyrtti – Symphytum
Saksankirveli – Myrrhis odorata
Tarhakalliokielo – Polygonatum ✕ hybridum
Tähtihyasintti – Camassia
Valkopeippi – Lamium album
Valkotäpläimikkä – Pulmonaria saccharata