Oranssihuumassa

 Oranssit kukat ovat ehkä maailman ihanimpia! Toki kaikki oranssi on. Minulla on ollut oranssit työhaalarit ja jopa puukengät. Kaikki oranssi on tervetullutta, etenkin ihanina väriyhdistelminä ja auringonkilossa hehkuessaan.

Ruskopenkin idänunikoiden lomasta näkyy jo aiemmin mainittu uusi kukkayhdistelmäsuosikki: puna-ailakkien lomassa kukkiva kellukka 'Totally Tangerine'.

Taustalla niillä on kultapäivänlilja, mutta se on hieman harva, sillä mielestäni seassa kasvoi selvä keltapäivänlilja ja sen halusin muualle. En ole varma, oliko näin, sillä en erottanut erillisiä juuria, enpä lähtenyt niitä hirveästi häiritsemäänkään. Kultapäivänliljan juurten seassa voi siten yhä olla keltapäivänliljaakin. Se on ehkä maailman murheista pienimpiä.

Vähän lähempää. Jättääköhän tämä kukkien hehku ketään kylmäksi? Puna-ailakit eivät edusta lempiväriä, mutta tässä yhdistelmässä ne ovat täydellisiä.

Totally Tangerinen kukassa on hienot sävyt. Reunoilla on hyppysellinen ruusunpunaista.

Jännää on se, miten kuvaa rajaamalla saadaan kaikki näyttämään kovin erilaiselta. Äskeinen kukkatykitys jää kuvasta oikealle, tässä kohdassa on varsin levollisesti puna-ailakkeja, kuminaa ja hempeitä rohtosormustinkukkia. Korkea tyyppi vasemmalla on laidunkarstaohdake, lisää hempeää pastellia tulee siitä.

Sinisiäkin ripauksia löytyy. Alempana samassa penkissä kukkivat 'Starry Eyes' -turkinkaihonkukat, jotka kärsivät talvesta jonkin verran, mutta ovat molemmat onneksi hengissä. Näiden lisäksi kukkaan on tulossa taivaansininen ritarinkannus 'Summer Skies'.

Kun oranssista puhutaan, täytyy katsastaa vielä ruskopenkki. Siinä kukassa on tarhaidänunikkoja, tässä taitavat olla vaaleampi lohenvärinen 'Coral Reef' ja tummempi 'Cedar Hill'.

Oletko muuten huomannut, että idänunikoista kuuluu käsittämätön pörinä? Havaitsin äänen yhtenä päivänä ja paikallistin sen idänunikoihin niin tässä kuin toisessakin kohdassa, jossa näitä kasvaa useita yhdessä. Kukassa mönkii monia kimalaisia hetuloita heilutellen! No, heteitä. Hetulat kuulosti hauskalta.

Näillä lämpötiloilla unikon kukka ei kauaa kestä. Terälehti japaninvaahterassa on kiva koriste.

Kielijänönputki on ruskettunut täydellisen sävyiseksi!

Ensimmäinen 'Early Bird' -marhanliljan kukka on viimein alkanut raottaa terälehteään. Nopeammin kukkaan ehti keltakukkainen etelänkurjenmiekka. Sen nuput ovat niin kapoisia, että hyvä kun niitä edes huomaa, ja yhtäkkiä kukka onkin auki! 

Kurjemiekan kasvusto on hieman köykäinen, sillä jaoin sen kahtia, kun kaivoin pionien yllätystaimet sen seasta pois viime vuonna. Vai oliko jo toissa vuonna. Ne amerikanpionit, joista toisen tässä taannoin esittelin ekaa kertaa kukassa.

Nyt ollaan jännän äärellä: saadaanko tänä vuonna viimein nähdä kaikki liljanvarret kukassa vai ehtivätkö peurat syömään niitä.

Japaninvaahtera – Acer palmatum

Kellukka – Geum

Keltapäivänlilja – Hemerocallis lilioasphodelus

Kielijänönputki – Bupleurum longifolium

Kultapäivänlilja – Hemerocallis middendorffii

Kumina – Carum carvi

Laidunkarstaohdake – Dipsacus fullonum

Marhanlilja – Lilium Martagon-Ryhmä

Rohtosormustinkukka – Digitalis purpurea

Tarhaidänunikko – Papaver Orientale-Ryhmä

Kadonneiden sipulikukkien löytöpäivät

 Katsoin viime viikolla ruskopenkissä kummallisen kapeaa ja myöhäistä tulppaaninnuppua.

'Texas Flame' -tulppaanit alkoivat jo vedellä viimeisiään, mutta tuossa metsätyräkin tummien lehtien lomassa oli yllättävä tulppaaninnuppu. Se näytti kovin tutulta... 

Onneksi sytytti lähes heti. Sen täytyi olla suvitulppaani, Tulipa sprengeri. Se ei ole kukkinut vuosikausiin. Lisäksi, viimeksi kun sen näin, se asusti punaisessa villissä penkissä. 

Mitä ihmettä?

Ei se voinut olla mikään muu, se selvisi jo ennen kuin kukka avautui, niin nupun muodosta, sävystä kuin myöhäisestä kukinta-ajastakin: yksikään muu tulppaani ei tule kukkaan näin myöhään. Kukan avauduttua henkilöllisyys varmistui. Minun on täytynyt siirtää tämä punaisesta penkistä tähän ruskopenkkiin, se on ihan loogistakin, sillä tässä on paremmin aurinkoa, mikä on tulppaanien mieleen. En vain yhtään muistanut. 

Sanat eivät riitä kuvailemaan onnentunnetta, kun tämä harvinaisuus, jota minulla oli vain tämä yksi kappale, onkin yhä hengissä!

Viime syksynä tilasin suvitulppaanin siemeniä, mutta niissä ei näy vielä mitään ituja. Ja nyt ei tarvitse niin kovin jännittää, menestyykö kylvös vai ei.

Jännitettävää riittää ilmankin. Varjo- ja marhanliljat ovat kaikki nupulla ja joka aamu käyn katsomassa, onko ne syöty. Vielä ei ole, mutta hitsi vie, jotakin saisi jo avautua, jotta voisin alkaa hengittää! Tämä on punakukkainen marhanlilja, oikealla on kanadanlilja, ja taempana superkorkeiksi kasvaneet kellertävät marhanliljat.

Sellainenkin ihana uutinen ruskopenkistä on kerrottavana, että ystävän kasvattama kielijänönputki on elossa ja ryhtynyt kukkimaan! Kukat muuttuvat vähitellen ruskeiksi ja sointuvat ruskopenkkiin tosi hyvin.

Penkistä löytyy myös ihanan sävyinen kellukka 'Bell Bank'.

Vielä kerran hurmaava suvitulppaani! Tässä yhdistyy luonnontulppaanin sirous korkeaan kukkavarteen. Tummalehtinen kasvi on metsätyräkki 'Chameleon'.

Suvitulppaani on niin hehkuvan punainen kuin punainen vain voi olla. Tuolla se hohtelee Texas Flamien takana. Kukka on niitä huomattavasti sirompi, hienostuneempi – nupun ulkopuoli on vihertävä ja kukan avauduttuakin siinä voi nähdä jänniä sävyjä ulkopuolella. 

Puna-ailakit ovat niin valloittavia, että saavat kukkia tässä penkissä samoin kuin tuolla kauempana. 

Siellä kauempana puna-ailakkien keskellä kukkii kellukka 'Totally Tangerine'. Olen totally in love!

Mikä ihana oranssi väri, ja puna-ailakkien keskellä vielä potenssiin tsiljoona. Ainoa harmi on se, että en tiedä, onko tähän sointuva Austin-ruusu Lady of Shalott enää hengissä. Austinit kärsivät talvesta erittäin pahoin, lähes kaikissa on vain yksi pieni verso kasvussa hyvin alhaalta. 

Pehmeän oranssi Shalottin leidi on ainoa, jossa ei ole mitään elonmerkkiä, vaikka minusta sen yhdessä oksassa oli lupaavaa viherrys/punerrusta silloin toukokuussa, kun ruusut leikkasin. Nyt sekin näyttää kuivuneen. Ei auta kuin odotella.

Onneksi jotkut muut puuvartiset voivat oikein hyvin. Kuparivaahtera alkaa kohta olla polvenkorkuinen, ostin tämän pari vuotta sitten lyijykynän mittaisena pienokaisena. Kuparivaahteran hienous on kanelinvärisessä kaarnassa, jonka voi nähdä jo näin nuoressa kasvissa.

Seuraava ilonaihe on kiinanpunapuu, tälläkin on kanelimainen kaarna. Tämä tulee olemaan ruskopenkin alimmassa kohdassa, kunhan laajennan sitä. Toistaiseksi tämä on yksinään pikku pyörylässä, tai on tällä vähän seuraa siemenestä kasvattamistani vielä pienistä kultapäivänliljoista ja keltasormustinkukasta, jonka vastikään hankin ja istutin.

Ihanat kuminat kukkivat jo toista vuotta peräkkäin, kenties ne varret, jotka eivät kukkineet viime vuonna. Ei kai se monivuotinen ole?

Koska pidän erityisesti sarjakukkaisista, on pihani paratiisi raidallisille pyjamaluteille, jotka elävät nimenomaan sarjakukkaiskasveilla.

Ruskopenkki ja muut paikat tässä jutussa ovat tässä tontin länsilaidalla. Lauantaina oli varsinainen sadepäivä, vettä tuli kauan ja välillä kuurot olivat melkoiset.

Sade ryöppysi ränneistä alas vesiputouksina. Olipa hyvä saada kunnon kastelu koko puutarhalle!

Nyt tuulikin on tyyntynyt. Ihanaa kesäsäätä taas tiedossa.

Kanadanlilja – Lilium canadense

Kellukka – Geum

Kielijänönputki – Bupleurum longifolium

Kiinanpunapuu – Metasequoia glyptostroboides

Kumina – Carum carvi

Kuparivaahtera – Acer griseum

Marhanlilja – Lilium Martagon-Ryhmä

Metsätyräkki – Euphorbia dulcis

Puna-ailakki – Silene dioica

Retki pohjoiseen

Kun kirjoitin taannoin etelänmatkasta, niin laitetaan nyt juttu pohjoisestakin samassa lähimatkailuhengessä. Etelänmatkahan suuntautui noin 50 kilometriä kaakkoon, matka pohjoiseen oli hieman pidempi, ainakin sata kilometriä linnuntietä. Kävin jopa Pomarkussa asti, se olikin todella pohjoisessa!

Ihanan Suvikummun ihana Marja keksi järjestää retken ja pidot bloginsa 10-vuotispäivän johdosta. Kun Marjaan ja mukavaan mieheensä tutustuu, saa huomata, että he osaavat elämästä nautiskelun jalon taidon. Aidompaa ja sydämellisempää väkeä saa hakea.
On mahtavaa, että Marja päätti jakaa iloa ja nautintoa meille muillekin. Marjan oma puutarha on viihtyisä ja siellä on myös mukavia varjopaikkoja. Kuvia en älynnyt ottaa, sillä keskityin Onnipantterin bongaamiseen, mutta kolliveijari pysytteli piilossa ja tuli esiin kuulemma neljä minuuttia sen jälkeen, kun olin lähtenyt! Voi, Onni!!!
Kissaneitokaiset Viiru, Ruusa ja Viivi olivat onneksi suopeampia vierailijoita kohtaan ja näyttäytyivät. Ruusa jopa piti seuraa luonnollisesti itse sanelemansa välimatkan päästä.
Onni oli kuitenkin jättänyt todistusaineistoa viimeaikaisista liikkeistään: sen syreenin runkosuoja makasi pitkin pituuttaan kalliolla syreenin läheisyydessä :-D
Marjan loihtimat herkut ovat vertaansa vaikka niin maultaan kuin näöltäänkin, mutta niidenkin kohdalla tuli ensin mieleen nauttiminen kuvaamisen sijaan... lisäksi oli todella mukavaa tavata vanhoja blogituttuja pitkästä aikaa ja tutustua yhteen uuteenkin, Intianminttuun. Seurustelu niin ihmisten kuin kissojenkin kanssa (huippuseuraa kaksin verroin!) oli etusijalla.

Marja oli organisoinut retken Vakka-Taimeen. Meitä oli juuri sopiva määrä, noin kymmenen, että kaikki kuulimme, mitä Vesa Muurinen kertoili. Olimme kuin Liisat Ihmemaassa, jopa tavallinen terttuseljakin näyttää Vakka-Taimen puutarhassa eksoottiselta Afrikan puulta. Liaanit kiipeilevät korkealla puiden rungoilla ja erikoisuudet viihtyvät niille räätälöidyissä kohopenkeissä, joiden kasvualusta on hapanta, hiekkaista tai mitä kasvit milloinkin vaativat.

Heti kierroksen alkuun aloin hihkua, sillä katselimme komeita jättililjoja – kukassa! Tämä on japaninjättililja var. glehnii (hieman tavallista japaninjättililjaa matalampi). Kukintaan saattaa kulua viisi vuotta ja ylikin. Minulla tämä on ollut jo parisen vuotta, joten muutama vielä menee.
Ensin luulin tämän olevan himalajanjättililjan, jota olen havitellut vuosikaudet. Hihkuin innosta. Sitä en vieläkään löytänyt, mutta sain siemeniä Scottish Rock Garden Clubin kautta talvella. Siemenillä kuluu pari vuotta kehittää sirkkalehtiä, joten odotellaan...
Taustalla kukkii valeunikkoja. Niiden talvinen hyvin itänyt kylvökseni valitettavasti kuivui toukokuussa, mutta yksi pari vuotta sitten istutettu 'Lingholm' sinnittelee juuri ja juuri hengissä. Kuiva lounaissaaristo ei taida olla niille ihan ihanteellinen. Taimi on parissa vuodessa lähinnä pienentynyt kasvamisen sijaan. Nämä kukkivat erittäin viehkosti ja runsaina Vakka-Taimen varjoisassa penkissä.

Ihastuttava akileija; jokin siementaimi eli varmaankin usean lajin risteymä. Taustalla enkeliperhoangervo. Ääh, onpa kauniilla kasvilla äitelä nimi!

Ihanaa idänmiekkaliljaa taisin kannustaa kaikkia ostamaan viime kerralla. Tämä on niin kaunis. Omalla pihallani kasvaa kahdessa kohtaa, mutta molemmat jättivät tänä vuonna kukinnan väliin kuivuuden takia. Ensi vuonna toivottavasti uudestaan entistä runsaampana.
Vakka-Taimen ympäristössä Pyhärannassa näkyi hirmuinen kuivuus. Puita ja pensaita, suuria katajiakin, oli kuivunut ruskeiksi. Vesa sanoikin, että kastelu todella kannattaa ja kasvit kiittävät vedestä silmin nähden. Täytyisi varmaan kunnostautua! Ilman letkua, vettä kaivosta ämpärillä nostamalla ja kastelukannuja kantamalla, on hyvin rajallista, mille kasveille ehtii päivän aikana vettä kantaa, ja riittääkö se niille alkuunkaan.

Ihastuttava jänönputki, miksi en tajunnut tämän taimia kysyä! Olen yrittänyt kylvää ja ostanut taimena, mutta kumpikaan ei ole onnistunut, tätä ei vieläkään pihassani kasva. Jospa vielä jonakin päivänä puutarhassani viihtyisi jänönputki.

Jokin neilikka, ehkä sulkaneilikka, ja taempana taisi olla vaarinlaukka hiekkapenkeissä.

Vaikuttavan kokoinen kombo kesä- ja kuutamohortensiaa.

Vakka-Taimessa on ilahduttava kokoelma luonnonliljoja, jotka ovat toinen toistaan kauniimpia. Tämä taitaa olla Lilium distichum – ihastuttavan värinen! Mehukas suorastaan.

Autuaan olon Cheri tekee lähempää tuttavuutta kanadanliljoihin.

Loppuun ilouutinen omalta pihaltani: yksi matalampi kanadanliljan varsi oli jäänyt peuroilta syömättä, niinpä saimme nauttia kolmesta kukasta poikien kanssa!


Vakka-Taimessa on käsittämätön kasvivalikoima, kannattaa kurkistaa verkkosivuille ja suunnitella oma kesäretki. Lajilistan lisäksi myynnissä on aina muutakin harvinaista ja yllättävää.

Tässä oma tämänkertainen ostoslista, varsin suppea, vai mitä. Vain viisi kasvia!
Aconitum ferox
Arisaema flavum (keltakärsäkalla)
Dianthus freynii
Primula chungensis
Pulsatilla halleri (hallerinkylmänkukka)


Muut tekstissä luetellut kasvit:
Enkeliperhoangervo – Gillenia trifoliata
Himalajanjättililja – Cardiocrinum giganteum
Idänmiekkalilja – Gladiolus imbricatus
Japaninjättililja – Cardiocrinum cordatum 
Jänönputki – Bupleurum
Kanadanlilja – Lilium canadense
Kesähortensia – Hydrangea heteromalla 'Bretschneideri'
Kuutamohortensia – H. paniculata 'Praecox'
Sulkaneilikka – Dianthus plumarius
Vaarinlaukka – Allium senescens
Valeunikko – Meconopsis