Pinkkiä ja purppuraa

 Keräsin tähän juttuun joitakin hempeitä ja pari voimakkaampaa huomiota reilun viikon takaa.

Daalia 'Stolze von Berlin' aloitti viimein kukinnan. Siirsin ruukun avokuistille, kohta täytyy nostaa juurakko ja yrittää talvettaa se. Jospa kerrankin onnistuisin! Tosin tällaisen peruspinkin daalian kanssa onnistuminen on yksi ja hailea, mutta olisihan se kiva joskus onnistua.

Ransu esittelee, että kasvimaan kiveys on yhä kitkemättä: koristemansiot kukkivat voimakkaan pinkkeinä kiveyksen päällä Ransun takana.

Rohanissa havaitsin 'Madame Julia Correvon' -viinikärhössä vielä pari kukkaa.

Loistomyrkkylilja 'Atrorubens', kuten muutkin myrkkyliljat, houkuttelee kukkakärpäsiä.

Tarhamyrkkylilja 'The Giant' tuotti tusinan verran kukkia. Upea saavutus vasta viime syksynä hankitulta mukulalta! Ensimmäiset syyssahramit ovat nousemassa sen vieressä, tosin niitä ei kuvassa näy.

Syysmyrkkylilja 'Alboplenum' ei ole pinkki, vaan ihanan puhtaanvalkoinen. Syysvuokko 'September Charm' ja pikkuruinen haisukurjenpolvi liputtavat vaaleanpunaisen puolesta. 

Muotopuutarhassa tarhamyrkkylilja 'Waterlily' on ilahduttanut suuresti kukkimalla kerrankin runsaammin. Taisin viskata tälle jotakin lannoitetta tai huussikompostia keväällä.

Kuistin rappujen ruukussa nostavat murattisyklaamin kukkanuput taipuisia päitään. Pyöreät lehdet kuuluvat balkaninsyklaamille, se kukkii vasta keväällä – tosin kaikki balkaninsyklaamini, myös avomaalle istutettu, jättivät tänä vuonna kukinnan väliin. Ne on kyllä kaikki hankittu vasta vuosi sitten, ehkä niiltä kuluu aikaa asettumiseen.

Murattisyklaamin lehdet nousevat maasta nuppujen kanssa samaan aikaan, aaltoilevareunaisia lehtiä voikin nähdä ruukussa siellä täällä.

Purppurahelmimarja 'Profusion' yllättää tuottamalla limenvihreiksi muuttuneisiin lehtiinsä purppuraisia laikkuja.

Tontin ylälaidalla asustaa persianparrotia. En tiedä, kasvaako se koskaan puuksi, toistaiseksi sen muoto on lamoava pensas. Voi olla, että latva paleltuu aina kovilla pakkasilla, vaikka sen suojaisikin.

Puskakin kelpaa, sillä jo siinä näkyy parrotian paras ominaisuus: jännittävä ja hyvin monivärinen ruska. Lehtiin tulee keltaista, oranssia, punaista ja pinkkiä, purppuraakin.

Päivän ruusu on Pierre de Ronsard eli 'Meiviolin'.

Balkaninsyklaami Cyclamen coum

Haisukurjenpolvi Geranium robertianum

Loistomyrkkylilja Colchicum speciosum

Murattisyklaami Cyclamen hederifolium

Persianparrotia Parrotia persica

Purppurahelmimarja Callicarpa bodinieri var. giraldii

Syyssahrami Crocus speciosus

Syysvuokko Anemone hupehensis

Tarhamyrkkylilja Colchicum Speciosum-Ryhmä

Viinikärhö Clematis Viticella-Ryhmä

Vaaleanpunainen puutarhakierros

 Nyt pinkit lasit päähän!

Ensiksi kuva 'Natural Feelings' -syysleimusta (tai sellaiseksi oletetusta). Kukista pyydettiin lähikuvaa, ja otin sen jo aikoja sitten, en vain muistanut laittaa tänne blogiin. Nyt syysleimu on jo rempsahtaneempi.

Pitkän kaupunkireissun jälkeen havaitsin, että hempeän vaaleanpunainen 'Vesta K' -nerine eli ruusuneidikki oli ehtinyt kukkia poissa ollessani. Voi harmi! Hommasin sipulit viime vuonna ja tämä oli ensikukinta. Viidestä sipulista tosin vasta yksi kukki. Nyt olen jo nostanut ruukun sisään ja vahdin haukkana paria sipulia, joista puskee vihreää. Ehkäpä saan kuin saankin vielä nähdä kukan tänä syksynä?

Kuvan alareunasta sojottaa jo seuraava nerine.

Se on tavanomaisen värinen, joka on ollut minulla monta vuotta. Useimmiten se kukkii syysaikaan.

Nostin nerinen kuistin pöydälle, ja nyt se on täydessä kukassa. Se on siis ruusuneidikki, ihan perusvärinen tumma pinkki. Väristä en välitä, mutta kukat ovat satumaisen kauniit ja sipulikukat ovat tietysti aina lähellä sydäntä. 

Edessä on ystävän ja kollegan antama uusi myrkkylilja 'Beaconsfield'. Ihanaa, kun kokoelma laajenee ilman, että edes ehdin toivoa uusia lajikkeita!

Aamun puutarhakierroksella bongailin uusia ja vanhoja myrkkyliljoja. Loistomyrkkylilja "Steven" kuistin edustalla on saanut taustalleen pikku ryppään vaaleanpunaisia kukkia. Siellä on täpläpeippi 'Aureum', kauneimpia täpläpeippejä. Etenkin tällaisessa vajopaikassa se oikein loistaa. Kellanvihreät lehdet ovat lisäksi korostava pari vaaleanpunaiselle.

Muotopuutarhassa on puolestaan pinkkiä + lisää pinkkiä. Ja tietysti vihreää. Purppurakannusruoho 'Canon Went' on maailman suloisin hailean vaaleanpunakukkainen, lisäksi sen kukkaset ovat pikkuruisia. Huomattavasti pienempiä kuin luonnon keltakannusruohon. Ja se kukkii pitkään. Aloitti heinäkuulla, ellei jo aiemmin.

Taustalla on myrkkylilja 'Harlekijn' – viimeinkin kukassa! Se kukki ensimmäisenä syksynä ruukussa, kun olin hankkinut sen – vuonna 2019. Istutin sen samana syksynä puutarhaan, eikä kukkia sittemmin ole näkynyt. Lehtiä on kyllä noussut, mutta hintsusti. Olen yrittänyt lannoittaa lehtien ympärillä, ja ilmeisesti se on auttanut. Tai sitten se, että mukula on saanut hilattua itsensä sopivalle kukkimissyvyydelle. Olen hyvinkin voinut istuttaa sen liian syvään.

Esittelen Harlekijnin paremmin jonain toisena kertaa, mutta kuvasta jo näkyy, että se on pinkki-valko-kirjava. Jatketaan kierrosta, sillä vaaleanpunaista on paljon.

Uusia myrkkyliljoja nousee koko ajan maasta. On niitäkin, joista ei näy vielä yhtikäs mitään. Tämä on jokin vanha, hyvin kukkiva, ilmeisesti tarhamyrkkylilja. Edessä on rotkolemmikki 'Sterling Silver'. Tämä parivaljakko tukee ja korostaa toisiaan mitä kauneimmalla tavalla. Siksipä istutin nyt kuistin eteen uuden rotkolemmikin, kun sinnekin tuli lykättyä myrkkyliljoja.

Siinä lähellä on pieni muistutus yhdestä puutarhan ahkerimmasta kukkijasta, jota ei ole edes tarvinnut itse hankkia, sillä se kasvaa luonnostaan ja ilahduttaa siellä sun täällä kukkapenkeissä: haisukurjenpolvi. Pikkuisia vaaleanpunaisia kukkia avautuu vielä marraskuussakin, tosin enää harvakseltaan. Vieressä on imikkä.

Ruusutarhan eteläreunassa kukoistaa kaunis kurjenpolvi Dreamland eli 'Bremdream'. Mutta voi hyvänen aika tuota sotkua! Minun on ollut tarkoitus raivata täpläpeippi täältä pois jo jonkin aikaa, sillä muut kasvit ovat rehevöityneet eikä peipin enää tarvitsisi valloittaa koko pinta-alaa.

Onneksi syksy on hyvää aikaa kaikenlaiseen, varsinkin kun maltoin mieleni enkä tuonut edelliseltä kaupunkireissulta yhtäkään taimea tai kukkasipulipussia. Ainoastaan sen ystävän antaman myrkkyliljan. Kerrankin voi keskittyä alueiden siistimiseen eikä koko ajan vain uuden istuttamiseen. (Toki aiemmin hankituista on vielä pari taimea ja parikymmentä kukkasipulipussia istutettavana).

Työasiatkin tästä vähitellen rauhoittuvat, niin ehtii taas paremmin pihapuuhiin.

Sitten, kun saan peippiä riivittyä, revin koristemansion kiveykselle levinneet rönsyt ja istutan niitä tilalle. Tämä kukkarypäs on oikealla paikallaan ihan ruusutarhan reunakiveyksen sisäpuolella. Lajike on Lipstick eli 'Stickbolwi'. Voimakas pinkki on tässä kasvissa niin kohdillaan, vaikka yleensä pidän hempeämmästä.

Ruusutarhan yläreunassa on ihana yllätys. Pulskaneilikka! Olin varmasti heittänyt ohikukkineet varret tähän siinä toivossa, että joku siemenistä itäisi, ja niin on käynyt. En voisi olla onnellisempi! 

Aikoinaan kylvin pulskaneilikkaa alppipenkkiin, mutta sinne se on aivan liian korkea. Kitkin kasvit ja istuttelin preerialle, mutta niitä ei koskaan näkynyt enää sen jälkeen. Viime vuonna löysin yhden taimen heinikosta alppipenkistä monta metriä itään. Keräsin siemeniä ja kylvin ne kevättalvella, mutta ainokainen itänyt taimi taisi kuolla märkyyteen alkukesällä. 

Siksipä olen tästä pulskaneilikasta nyt hyvin, hyvin kiitollinen. Puutarha elää omaa elämäänsä, emme voi sitä kontrolloida, ja joskus se antaa aivan ihania yllätyslahjoja.

Alppipenkki tuli mainittua. Siinä kasvaa pikkuruisia, matalia kivikko- ja vuoristokasveja. Kuten tämä japaninmaksaruoho, joka on myöhäinen kukkija. Se ei haittaa mitään, sillä tähän aikaan kukkijat vähenevät ja on ihanaa, kun joku vasta aloittaa syyskuussa.

Pistetään tähän myös hempeämpi koristemansio Pink Panda eli 'Frel'. Se kasvaa hobittipenkissä, vaikka pandoilla ei kai hobittien kanssa olekaan tekemistä.

Syysvuokko 'September Charm' on edelleen täydessä vedossa, onhan yhä syyskuu. Nuppuja taitaa avautua lokakuunkin iloksi, niin paljon niitä on. September Charm & October Joy.

Keväällä juurakkona hankkimani tarhadaalia on viimein avannut ensimmäisen kukkansa. En tiedä, miksi hankin juuri vaaleanpunaisen, sillä en ole värin suurin fani. Luultavasti ajattelin, että ihan sama, mitä hankin, kun eivät edellisten vuosien oranssit ja purppuraisetkaan ole tuottaneet yhtään mitään: ne eivät joko lähteneet kasvuun ollenkaan tai lähtivät, mutta kuolivat pian sen jälkeen. Minulla ei totisesti ole daaliapeukaloa. 

Lajike on 'Stolze von Berlin'. Onhan siinä sellainen kiva puoli, että lajike on vanha, yli sadan vuoden takaa. Annan historialle arvoa.

Päivän ruusu on tarhakurtturuusu 'Syke'. Kotimaista jalostustuotantoa, kaunis löyhän pallomainen kukka.

Aurinkoista pyhäpäivää!

Haisukurjenpolvi Geranium robertianum

Imikkä Pulmonaria

Japaninmaksaruoho Hylotelephium cauticola

Koristemansio ×Comagaria rosea

Loistomyrkkylilja Colchicum speciosum

Pulskaneilikka Dianthus superbus

Purppurakannusruoho Linaria purpurea

Rotkolemmikki Brunnera macrophylla

Ruusuneidikki Nerine bowdenii

Syysleimu Phlox paniculata

Syysvuokko Anemone hupehensis

Tarhadaalia Dahlia × pinnata

Tarhakurtturuusu Rosa Rugosa-Ryhmä

Tarhamyrkkylilja Colchicum Speciosum-Ryhmä

Täpläpeippi Lamium maculatum

Pääsiäistragedia

 Olen helmikuusta asti kuvannut puuteripajua, kun se on niin söpö. 

Puuteripaju 'Mount Aso'.

Päätin ottaa suojaverkon pois sen ympäriltä, jotta saan parempia kuvia.

Virhe!

Seuraavana päivänä pajusta oli enää puolet jäljellä. Perhanan metsäjänis tekee ratsian pihaani joka yö ja nauttii salakapakan antimia. Onneksi otin tämän kuvan, sillä nyt on enää jäljellä oikeanpuoleinen verso.

Selvisipähän sekin, ettei Trico garden -sumutus karkota jäniksiä.

Pääsiäiskorteissa puput ja pajunkissat elävät sulassa sovussa, hymyilevät rinnakkain. Todellisuus on se, että nopeat syövät hitaat ja jos et haukkaa ensin, sinut syödään.

Kyllä tästä vähän pääsiäismieli latistui ja alkoi tehdä mieli pupupaistia.

Mieli ei kuitenkaan voi olla maassa pitkään, kun on tällaista! Italiantalventähdet kukkivat kuin viimeistä päivää ja lumikellot ovat parhaassa vedossa.

Puuteripajun lähistöllä kasvavat 'Blonde Inge' -puistolumikellot ovat avanneet kukkansa, kuten lähes kaikki muutkin lumikellot. Enää pari lajiketta on nupulla.

Uskalsin siirtää kaikki narsissi- ja esikkohankinnat ulos. Istutin latva-artisokan juurakot ruukkuihin ja toivon, että niissä on yhä eloa. Ne viettivät reilun viikon jääkaapin vihanneslokerossa ja siellä niiden vihreät lehdet muuttuivat ruskeiksi.

Daaliankin hankin ja istutin. En odota suuria, sillä molempina edellisinä keväinä hankkimani juurakot eivät onnistuneet ollenkaan: yksi surkastui pian sen jälkeen, kun lähti versomaan ja toinen ei versonut ikinä.

Eilen ja tänään on ollut niin mahtikeli: +8 ja +9 astetta varjossa, ettei ole tehnyt mieli olla sisällä ollenkaan. Välillä oli pakko lampsia keittiöön, kun maha alkoi kurnia liikaa.

Löysin tänään ensimmäisen rusokoiranhampaan verson! Piti hieraista silmiä. Nyt jo!

Kyllä nyt kelpaa.

Italiantalventähti Eranthis hyemalis

Latva-artisokka Cynara Scolymus-Ryhmä

Puistolumikello Galanthus nivalis

Puuteripaju Salix gracilistyla

Rusokoiranhammas Erythronium dens-canis

Daaliat

Monissa blogeissa on esitelty upeita daalioita, laitan minäkin korteni kekoon.

Happy Single Princess kasvaa padassa saunan edustalla.

Natal kasvimaan kulmalla.

Shiloh Noelle.

Samassa penkissä Bishop of Oxford.

Viereisessä penkissä on etualalla maloppia, sen takana daalioita.

Tässä on Golden Torch, Cafe au Lait Royal ja Islander sulassa sovussa.

Varsinainen Cafe au Lait kasvaa padassa sammalkeinun vieressä. Tämä on todellakin kaunis!

No joo. Näitä daalioita en ostanut, enkä osta, sillä ne ovat peuran herkkuruokaa. Sain laatikollisen alkukesällä. Harmittaa vain, kun pihan aitaamisesta ja porteista huolimatta peurat käyvät pihassani tällä hetkellä joka yö, ja päivisinkin ajan niitä pois. Silloin ne hyppäävät karkuun aidan läpi tuhoten sitä mennessään.

Murattisyklaamiakin ne ovat alkaneet syödä, aiemmin sitä ei syöty.

Hortensiat ovat herkkua, eikä niistä ole paljon jäljellä, ellei laita verkkoja ajoissa. Samettihortensiaan olisi ollut tulossa vielä yksi kukinto.

Syysleimujen kukkaloistosta on täysin turha uneksia, jos on peuraseudulla.

Syysvuokoista samoin.

Asterit latvotaan niin, että vaikka ne haarautuvat ja tekevät uusia kukkia matalammaltakin, ei kasvien kauneus päätä huimaa.

Vielä pari vuotta sitten olin sitä mieltä, että myrkkyliljoja ei syödä, mutta sittemmin paskiaiset ovat alkaneet syödä niitäkin.

Olen aiemmin luullut myös, ettei punalatvoja syödä, mutta kyllä niitäkin syödään ainakin jonkin verran. Täpläpunalatva 'Phantom' olisi kiva lisä Rohanin päätyyn, mutta ei sen komeudella oikein juhlimaan pääse. Vasemmassa alakulmassa on jättikarhunputken yksi lehti, joka on jäljellä, Angelica-sukuiset ovat herkkua.

Ennen kuin otin huonekasvit takaisin sisälle, tapahtui paljon myös tätä. Pelargoneja, ritarinkukkia ja muita ruukkukasveja nyhdettiin latvasta niin, että putosivat maahan ja joskus ulos ruukustaan.

Verenpisaroista syödään latvat ja kukat. Juuri kukkaan tulevan hienon Carmel Bluen laitoin kuistin rappujen kaidetolpan taakse ja käänsin nupun vielä piiloon kaiteen alle, mutta kyllä se sieltäkin löydettiin.

Vastaistutetut taimetkin ovat vaarassa nousta maasta. Tämä kuunlilja ei onneksi noussut. Sen päällä olikin verkko muutaman viikon ajan, mutta sitten verkko joutui lähtemään tärkeämpään tehtävään jonkun puuvartisen suojaukseen, ja kuunlilja jäi ilman. Kuunliljat ovat peurojen superherkkua.

Niin ovat päivänliljatkin. Onneksi tulin katsoneeksi tarkemmin, kun vastikään istutetun Little Gipsy Rubyn suojakartion alla näytti oudon tyhjältä. Menin lähemmäs ja kasvi olikin nyhdetty ylös maasta, lojui metrin päässä.

Myrsky puhalsi näsiän suojaverkon pois paikoiltaan, onneksi huomasin sen tässä vaiheessa eikä peuratuho ehtinyt pahemmaksi.

Imikät maistuvat myös.

Kalliokielot samoin. 

Maksaruohoista on täysin turha unelmoida, niistä ei ole edes tappeja kuvattavaksi.

Saniaisetkin ovat alkaneet maistua, vaikka joskus olin siinä luulossa, ettei niitä syödä.

Tässä olisi kiva kasvusto ja loppukesän kukinta virginiantädykettä, kellopeippiä, suopayrttiä ja palavaarakkautta, mutta ne kaikki syödään reilun puolen metrin korkeudelta.

Eniten harmittavat monet ihanat ruusut, jotka kukkisivat hyvin syksyllä, ellei niitä syötäisi. Tämä 'Duchesse de Rohan' oli täynnä nuppuja pari viikkoa sitten.

Luonnonkukkien tilanne harmittaa ja huolestuttaa vielä enemmän. Kuva on ystävän pihasta. Meiltä ja lähisaarilta on kämmekät syöty lähes olemattomiin, nyt paskiaiset ovat alkaneet syödä kevätesikoidenkin kukkia, jolloin siemeniäkään ei tule. Täällä kun on hienot pähkinälehdot kevätesikoineen. Ja seljakämmeköineen, jos niitä vielä olisi.

Imikkä – Pulmonaria

Jättikarhunputki – Angelica gigas

Kalliokielo – Polygonatum

Kuunlilja – Hosta

Maloppi – Malope trifida

Murattisyklaami – Cyclamen hederifolium

Myrkkylilja – Colchicum

Näsiä – Daphne mezereum

Samettihortensia – Hydrangea aspera ssp. sargentiana

Syysleimu – Phlox paniculata

Syysvuokko – Anemone hupehensis

Täpläpunalatva – Eutrochium maculatum

Verenpisara – Fuchsia