Ransun terveys

Tai sairaus. Ikävä kyllä, Ransulla on vakava sairaus. Koska nenän sieni-infektion aiheuttama patti ei ole lääkkeellä hävinnyt (se on pitkä tarina), se pitää poistaa leikkauksella. Se voi olla esimerkiksi koteloitunut. Onneksi olemme löytäneet erinomaisen lääkärin, joka sen hoitaa ja vieläpä niin jännällä laitteella kuin hiilidioksidilaserilla. Leikkausaika on ylihuomenna eli perjantaina.

Leikkausta ennen piti tutkia sydän, sillä siinä on sivuääni. Sydänvaiva on nukutuksen kannalta vaarallinen asia ja väärät anestesia-aineet voivat olla kohtalokkaita. Menimme siis sydänultraan. 

Siellä selvisi sydänlihasrappeuma.

Hyvä uutinen on, että se ei ole edennyt vielä kovin pahaksi, esimerkiksi sydämen syke oli rauhallinen lääkärikäynnillä. Tauti puhkeaa yleensä jo muutaman vuoden iässä ja Ransu on jo 14. Se on siis ehkä edennyt hyvin hitaasti. 

On mahdollista, että se etenee jatkossakin hyvin hitaasti, mutta tätä ei voi tietää.

Jos Ransu selviää leikkauksesta hengissä, se tulee syömään lopun ikänsä verenohennuslääkettä, sillä sydänlihasrappeumassa on veritulppariski. Ennen leikkausta tai välittömästi sen jälkeen ei verta saa ohentaa.

Ihan hyvin täällä jaksellaan!

Ransu on onneksi ihan oma itsensä, kuten näistä eilen ja tänään otetuista kuvista näkyy. Käytös on ennallaan eikä paino ole laskenut tai ruokahalu hävinnyt. Tätä kirjoittaessani se istuu tietokoneen vieressä kerjäämässä huomiota.

Ransulle saa silti pitää perjantaina peukkuja oikein kovasti!

Krookuksenpiipot, pelargonit ja täydellinen ajoitus

 Ihmeteltiin krookuksenpiippoja, jotka mainitsin edellisessä jutussa.

Tässähän ne ovat! Sijaitsevat Mustin kopin edustalla, ja niitä on monta, tusinan verran. Siinä on toistakin aikaista nousijaa, talventähteä nimittäin. Sitä ei vielä ole näkynyt.

Nämä jo eilen aamulla peittyivät valkoiseen märkään höttöön. Menin vielä aamupäivän aikana päikkäreille, jonka aikana nuoskalumi oli muuttunut rännäksi ja lopulta vedeksi, niinpä herätessäni oli maa taas vihreä – paikoin. Palataan siihen hetken päästä.

Kävin toissapäivänä Nauvossa, siinä hoituivat ruokaostokset, kolmas koronapiikki ja paketin haku postista samalla reissulla. Paketti oli Betweeniltä Rikkaruohoelämää-blogista. 

Kirjahaasteen tiimoilta keskustelimme kommenteissa, että olen kuunnellut Hämeen-Anttilan Björk-sarjasta vasta kolme ensimmäistä. Between tuumi, että voisi luopua omasta sarjastaan ja sitten olikin pistänyt tuulemaan eli lähetti minulle kolme seuraavaa osaa!

Minulla sattuu olemaan 20-luvun kirjoihin täydellinen kirjanmerkkikin, jonka olen saanut toiselta ihanalta ystävältä. 

Toisen koronapiikin jälkeen olin poissa pelistä sen illan ja koko seuraavan päivän, mutta tämän kolmannen oireet menivät ohi nopeammin. Lihas- ja päänsärky sekä vilunväreet aiheuttivat sen, että halusin aikaisin nukkumaan ja aamullakin luin ennen kuin päätin ottaa päikkärit, vaikka olin jo kertaalleen noussut. Olipa mukavaa uppoutua heti uuteen Björk-romaaniin siinä potiessa!

Kivaa oli sekin, että parin tunnin unien jälkeen olo oli täysin palautunut.

Makuuhuoneesta kun katsoo ulos, niin ei siellä täysin vihreää ole. Tänäänkin on ollut plusasteinen ja tihkuinen päivä, parhaillaan hieno sumu laskeutuu hämärtyvään iltapäivään – täydellinen sää murhamysteerille.

Kutimen kanssa tulee kuunneltua äänikirjoja, mutta kolmessa ensimmäisessä Björk-kirjassa lukijana on mies, joka on muuten ihan hyvä, mutta hänen eläytymisensä venäläiseen ja ranskaa puhuvaan naiseen on aivan surkeaa. Toki homma on varmasti ollut hyvin haastavaa. Mutta silti. Ranskan ääntämys ja naisena oleminen eivät vain kaikilta suju. Naurettavuus on latistanut tunnelman niissä kohtauksissa. Lisäksi aidoissa paperikirjoissa on ihanat vanhat Helsingin kartat!

Kutimena minulla on perinteinen simpukkahuivi kirjasta Kauniit neuleklassikot. Olen jo kertaalleen tehnyt huivin, mutta ohuemmasta langasta ja siitä tuli pienempi kuin olin ajatellut, joten en jaksanut tehdä siitä täyttä neliötä. Nyt valitsin paksuja lankoja. Isoa huivia on saanut kilkutella jo ainakin pari kuukautta, mutta nyt se on loppusuoralla.

Äänikirjana huiviprojektin kanssa kuuntelen Winifred Boggsin mainiota Sally on the Rocks -kirjaa, joka on julkaistu ensimmäisen maailmansodan aikana 1915 ja kertoo siitä ajasta, etenkin naisten asemasta. Henki tuo mieleen Jane Austenin: lempeällä huumorilla käsitellään yhteiskunnan aiheita, epäkohtia etenkin – kuinka naiset taistelevat harvoista nuorista tai edes entisistä nuorista miehistä, vastenmielisistäkin, mutta kun niin moni mies on kaatunut sodassa, sotilaiden masennuksesta, pienen kylän ilkeistä juoruakoista, epätasa-arvosta naisten ja miesten välillä... kaiken kaikkiaan hyvin hauskaa, kiinnostavaa ja avartavaa. Arvostan sitä, kuinka kirja avaa ensi käden tietoa aikakaudestaan.

Kirja on vastikään julkaistu Librivox-palvelussa, missä kirjoja saa kuunnella ilmaiseksi. Olen palvelun fani ja bongasin tämän teoksen jo projektivaiheessa, onneksi se valmistui nopsaan! 

En löydä tietoa siitä, olisiko kirjaa koskaan suomennettu.

Olohuoneen punaisen sohvan vieressä on sävyyn sopiva pelargoni 'Raspberry Ripple' kauniisti kukassa.

Siinä se on paremmassa päivänvalossa.

Myös tuoksupelargoni kukkii.

Poissaoloni aikana kuivuneessa sitruunapuussa ei edelleenkään ole elon merkkejä, mutta sumuttelen sitä päivittäin ja samaa henkiin heräämisen toivoa elätän sitruunaverbenan ja Orkneyn siroverenpisaran suhteen. Sitruuna ja verenpisara on itse siemenestä kasvatettu, joten niillä on jo tunnearvoa.

Keittiössä kasvaa ystävän antama pelargoni, jolla on hyvin söpöt pikkuruiset kaksiväriset lehdet.

Ozzyn ja Lemmyn kalmistossa (vaikka Ozzy ei kai vieläkään ole kuollut) kasvaa ihana unelma, vaikka vähän harva. Leikkasin siitä kuivuneet versot pois.

Betweeniltä tuli kirjalähetyksen mukana söpö kissakortti. Jouluksi hän lähetti tekemänsä helmitähtikoristeen.

Ransua koriste kiinnosti kovasti, mutta en ehtinyt kameran kanssa mukaan. Ainoa otos on tämä epätarkka, kun kiinnostus oli jo herpaantumassa. 

Hän nuuhki koristetta kovasti. Olisiko sen mukana tullut kissaterveisiä joltakulta?

Musti nuuhki tähteä kohteliaasti, kun sen eteen tuikkasin. Siinä on kyllä edelleen kaikki kuusi sakaraa tallella, Musti ei syönyt niistä kahta!

Ihanaa vihreää, jota juuri nyt kaipaan – koriste on keittiön seinällä tuottamassa iloa ja kauneusterapiaa.

Ulkona ei meinaan kevät etene. Maa on jäässä ja jään päällä vettä. Ai niin, nyt on vasta tammikuu.

Tuoksupelargoni – Pelargonium × fragrans

Unelma – Asparagus setaceus

Suu makeaksi

Ensin karkkivärejä. Oranssiin penkkiin syksyllä istutettu 'Rosa Mundi' kukkii ihanasti.

Kauniita kuvia on vaikea ottaa, kun koko penkki on verkon ympäröimä liljojen ja ruusujen takia. Primula smithiana kukki pitkään, teki lopulta kuusi kukkakerrosta. Tässä kuvassa niitä näkyy kaksi.

Ystävältä saaduista unikonsiemenistä tuli söpöjä hapsureunaisia.

Sitten varsinaisesti suu makeaksi. On taas seljankukka-aika. Mustaseljan kukista sai jo yhden mehusatsin ja tällä viikolla aion tehdä toisen, sitten on tämän vuoden seljankukat kerätty.

Teen niistä mehua englantilaiseen tyyliin, jota Englannissa kutsutaan nimellä elderflower cordial. Mukaan tulee sitruunaa, sitruunahappoa ja tällä kertaa kokeilin laittaa myös vähän minttua, mutta sen makua ei mehussa huomaa.

Siivilöinti ja pullotus.

Viimeinen kattilanrippeellinen päätyy siivilöimättä suoraan lasiin, varsinaista kukkaismehua.

Koska olen mehujen suurkuluttaja, yritän tehdä näitä kesäisiä mehuja, joita tulee hörpittyä hikipuuhissa litrakaupalla. Kesäkuussa raparperi kukki komeasti raunioyrtin vierellä. Edessä kukki saksankirveli.

Keksin yhdistää vierekkäin kasvavat raparperin ja saksankirvelin mehuun ja hyvää tuli!

Molempien mehujen reseptit löytyvät Puutarhapalsta-sivustoltani täältä. Ne on helppo ja nopea tehdä.

Lopuksi mielenkiintoinen juttu. Eräänä päivänä ystävä vinkkasi, että mesiangervon kukkanuppuja voi kuivata särkylääkkeeksi. Saman päivän iltana luin kirjaa Skotlannin Ylämaan naisista, jotka ovat keränneet luonnon antimia, muun muassa mesiangervoa aspiriiniksi.
Seuraavana päivänä oli aivan pakko kerätä näitä kukintoja, kun viestiä tuli kahdeltakin suunnalta! Juuri on kuulemma vielä tehokkaampaa päänsärkylääkettä. Sen voi pestä, paloitella ja kuivata. Tarvittaessa otetaan palanen ja pureskellaan.
Mesiangervon nimi kuvastaa kasvin miellyttävää tuoksua, englanniksi se on meadowsweet eli niityn makeinen, vapaasti suomennettuna. Mesiangervoa on käytetty siman ja oluen mausteeksi, teeksi, huoneen raikastajaksi ja lääkkeenä. Kukista tulee kuulemma mantelimaista aromia hilloihin.


Flower harvest
One day, a friend told me that meadowsweet flower buds can be dried for aspirin. The same evening I read the same thing in a book on Highland women. That was a sure sign, the following day I was gathering the flowers!
It is also elderflower cordial season. And one could also do something with the very odorous petals of the Red Rose of Lancaster...


Mesiangervo – Meadowsweet – Filipendula ulmaria
Mustaselja – Sambucus nigra
Raparperi – Rheum ✕ hybridum
Raunioyrtti – Symphytum 
'Rosa Mundi' on toiselta nimeltään kirjoapteekkarinruusu
Saksankirveli – Myrrhis odorata
TallennaTallennaTallennaTallenna

Ruokaa ja lepoa

Flunssa talttui, kun aloin viimein levätä riittävästi. Otin mallia Mustista ja Ransusta.

I had a little flu that finally passed when I understood I must follow Musti's and Ransu's example.

Eilen olin jo ihan terve ja sain tehtyä kaikenlaista tärkeää pihalla, illalla viimein myös kirjanpitoasiat tulivat kuntoon. Tänään onkin sitten vähemmän innostava keli, lunta tulee taivaan täydeltä! Maailma on taas muuttunut valkoiseksi. Olemme vähän harmissamme Ransun kanssa. Ransu ei ole astunut ulos tassullakaan, enkä minäkään.

Onneksi on Musti, joka nauttii. Se juoksee sisään ja ulos ja haluaisi, että menisimme kaikki lumeen peuhaamaan. Välillä keskitytään tipu-teeveen lähetyksiin ikkunalla.

Viime päivinä on käynyt kylmä itäviima. Keittiön hella ja olohuoneen Porinmatti ovat olleet ahkerassa käytössä. Samalla niillä valmistuu ruokakin, mitäpä sitä turhaa sähköhellaa päälle napsauttamaan, kun hellalevyt ovat jo valmiiksi kuumina. Myös Porinmatissa on keittolevy, joten ruokaa valmistuu myös olohuoneen puolella.
Tässä tekeytyy ruoka, joka onnistuu minulta: englantilainen aamiainen. Herkkusieniä pannulla, kananmunat lisätään vähän myöhemmin, ja tomaatinpuolikkaat. Tällä kertaa käytin ruokaan meetvurstin jämät, joten lisäsin nekin viimeisten joukossa, pekoni laitettaisiin tietysti ensimmäisenä pannulle. Pienessä kattilassa on papuja tomaattikastikkeessa, ne kaipaavat kyytipojakseen vielä paahdetun leipäviipaleen ja ateria on valmis! Hyvällä teellä ryyditettynä, tietenkin. Englannissa asuneena en voi kuvitella syöväni tätä ateriaa minkään muun juoman kanssa.

Kipeänä en paljoa kokkaillut, mutta valkosipulia kului. Paraisten kaupasta löytyi savustettuja valkosipuleita, jotka tuoksuvat taivaallisilta, maussa aromia ei juuri huomaa. Hyvä flunssaruoka on toisen entisen kotipaikkani Katalonian peruslisuke pa amb tomàquet; tomaattileipä. Leivän kuuluisi tietysti olla maalaislimppua. Paahdetun leipäviipaleen (leivän täytyy olla eilistä, ihan tuore ei käy) päälle hangataan valkosipulin kynttä, jos halutaan enemmän valkosipulia, voi sitä pusertaa, kuten minä tässä tein. Sitten otetaan suuri, mehukas, kypsä tomaatti ja hangataan sen puolikkaalla leipäviipaletta, kunnes se on punainen. Tässä oli haaste nro 2: minulla oli vain kirsikkatomaatteja ja nekin kovia.
Lopuksi leivän päälle lorautetaan oliiviöljyä ja ripotellaan merisuolaa. Kuva ei todellakaan vastaa sitä todellisuutta, mitä Kataloniassa saa eteensä, mutta tämä on talvisen Suomen tomaattitilanne, ja leipäkin oli joku mikälie muovipussisämpylä.
Toinen flunssaherkkuni on avokadoleipä, jossa on muuten samat raaka-aineet, mutta tomaatin sijaan, tai sen lisäksi, leivän päälle lusikoidaan isoja klönttejä kypsää avokadoa.

Ransu näyttää, mitä aterian päälle voi tehdä. Suvikummun Marjan blogiarvonnasta aikoinaan voittamani valkoiset pitsivillasukat toimivat unisukkina sekä minulla että Ransulla.
Makoisia talvipäiviä kevättä odotellessa!

Mediapaastolla

Keväällä aloin pitää mediapaastoa, mikä tarkoitti lähinnä sitä, että suljen tv:n kun siirryn tietokoneen ääreen, jotta se ei ole päällä yksinään taustalla hälisemässä. Sitten tietokoneeni alkoi temppuilla ja viime viikolla jouduin viemään sen huoltoon. Tietokoneeton aika venyi viikoksi, mikä oli hankalaa, sillä hoidan lähes kaikki työni tietokoneella – ja esimerkiksi nettikaupan pitäminen edellyttäisi päivittäistä tilausten seurantaa.
Hankaluuden lisäksi huomasin tilanteessa muitakin puolia. Oli helpottavaa, kun joka asiaa ei voinut googlettaa, seurata tai postata blogiin. En käynyt viittä kertaa päivässä katsomassa säätiedotusta ja tarkastanut tv-ohjelmia verkosta, jolloin takerruin sinne aina pidemmäksi aikaa.
Elämästä oli varkain tullut sellaista, että avasin koneen ensimmäiseksi aamulla – ja vielä viimeiseksi ennen nukkumaan menoa piti tarkistaa, onko blogiin tullut kommentteja. Ilman tietokonetta ja nettiä ehdin tehdä kaikenlaista, kuten tehdä pientä remonttia ja jatkaa ikuisuusprojektiksi venynyttä tuolinpäällistä.

Ransu esittelee (tosin päällinen ei vieläkään ole valmis).

Siksakkeihin rakastuneena aloin virkata uutta puseroa.

Vietin laatuaikaa Ransun ja Mustin kanssa.

Musti rakastaa leikkiä nauhan kanssa ja vaatii minua leikkimään useita kertoja päivässä. Nyt tottelin.

Välillä ratkoimme ristikkoa Mustin kanssa sängyssä...

... kunnes paikalle tuli häirikkö, joka ei ristikoiden päälle ymmärrä.

Ehdin myös leipoa kirsikkatomaattipiiraan toukokuun Pirkka-lehdestä ja viettää laatuaikaa ystävien kanssa.
Tuntuu, kuin olisin ollut viikon lomalla. Sillä aikaa olenkin tehnyt lisää hyviä päätöksiä medioita koskien. Nyt en laita tietokonetta päälle ensimmäiseksi aamulla ja suljen sen johonkin aikaan jo alkuillasta. Se, että koneeni on ollut päällä koko valveillaolon ajan, on merkinnyt, että olen ollut koko ajan töissä!
Vapauttavaa keskikesää kaikille ja antoisia hetkiä käsitöiden, ruuan, remonttien ja parhaiden ystävien kanssa kaikille muillekin!

I was without computer for a week. What a revelation! I had not realised how time-consuming a machine can be. Now I don't turn it on first thing in the morning, neither do I check emails last thing at night.

Uusi kansalaistaito opittu

Kun peukaloleikkauksesta oli kulunut kymmenen päivää, oli aika poistaa tikit. Olen kuitenkin työn takia pääkaupunkiseudulla, ja terveyskeskukset eivät saa ottaa vastaan ulkopaikkakuntalaisia.
Ei auttanut muu kuin poistaa tikit itse. Eihän se mukavaa ole, mutta kävi niin helposti, että kynnys on matala poistaa ne jatkossakin omin käsin. Vaikka olisin kotisaarellani, kestää edestakainen matka sieltä Nauvon terveyskeskukseen vähintään viisi tuntia riippuen päivästä ja siitä, kauanko laiva Nauvossa seisoo. Laivamatka on noin kaksi tuntia yhteen suuntaan.
Sanon silti, että odotan ikuisuuden kestävää sote-uudistusta kuin kuuta nousevaa. Olisi todella järkevää päästä käymään terveyskeskuksessa sillä seudulla, missä sattuu kullakin hetkellä olemaan. Elämäni ja työni on välillä liikkuvaa.

Peukalo on aika hurjan näköinen, sillä sitä leikattiin varsin syvältä. Vaikka olenkin jonkinlainen inhorealisti, säästän teitä nyt sen katsomiselta ja saatte sen sijaan katsella kauniita kuvia Nauvon hautuumaalta reilun viikon takaa. Nauvon kirkko on 1400-luvulta.

There is no relation between the images and the text. I managed to remove the stiches in my thumb myself, since it was not possible to go to a health centre due to currently being away from my home municipality for work reasons. The Finnish health care is brilliant in many respects but the fact that one only gets treatment in one's home municipality is downright stupid.
The images are from Nagu cemetery with its lovely mediaeval church.

Iloista ja tervettä viikonjatkoa kaikille!

Koirat kissojen kaitsijoina

Sulo pyysi kommentissaan Mustin ja Ransun kuulumisia. Hyväähän pojille kuuluu. Meillä on ollut koiria kylässä, vanha tuttu Vanni, joka oli Mustin paras kaveri, kun Musti oli pieni. Vannin tytär Lávvi on vielä muutaman vuoden iässäkin aika riehakas, mutta Musti puskee Lávviakin silti. Koirat ovat Mustin kavereita.
Kuvia vierailusta ei ole tätä yhtä enempää, tässä on Vanni. Vanni ja Lávvi ovat lapinporokoiria.

We had dog visitors. They are Musti's friends and Ransu's foes. A friend stayed looking after my house and cats (and his dogs) while I had a shard of glass removed from my thumb in a hospital.

Olin itse poissa kotoa reilun vuorokauden, kun kävin peukalon leikkauksessa Turunmaan sairaalassa. Peukalon päässä on vuodenvaihteesta saakka ollut kipeä esine, jota ei löydetty kolmessa terveyskeskuksessa tehdyssä avauksessa eikä röntgenissäkään. Nyt se leikattiin oikein leikkaussalissa ja luun vierestä löytyi ilmeisesti lasinsiru, joka oli jo ehtinyt koteloitua kudokseen.
Tikkien poistoon on vielä viitisen päivää, siihen asti käsitöiden teko sujuu hitaasti.
Mutta odotan suurella ilolla sitä päivää, kun voin tarttua kädellä johonkin ilman sirun aiheuttamaa viheliäistä kipua!

Sairaalassa ollessani ystävä ja koirat hoitivat kissoja. Ransu suostui jossain vaiheessa tulemaan sisällekin, vaikka tupa oli täynnä koiria. Se sai nukkua omassa sängyssään, kun vieraat nukkuivat keittiössä.

Kun olin jo saapunut kotiin ja ystäväni oli toisessa huoneessa, menin katsomaan, mitä meteliä keittiöstä kuuluu. Ransu oli ajanut koirat keittiön nurkkaan! Se on näköjään ihan parantumaton vihulainen koirien kanssa.

Nyt on taas rauha maassa. Ransu on varmaan sitä mieltä, että koirat ovat yliarvostettuja, sanoo ystäväni.