Hempeä juttu

 Puutarhan vaahtokarkit.

Lähdetään liikkeelle kuistin portailta. Tämä ruukku on nähty ennenkin, mutta kun murattisyklaami kukkii aina vain – nuppuja nousee koko ajan lisää. Taustan valkoisista pisteistä voi nähdä, että kelmeäneidonkannuskin yhä kukkii.

Kuistin nurkalla kasvava tarhaviinikärhö toimii kauniina valoverhona syklaameille.

 

Mennäänpä kurkkaamaan hedelmätarhan köynnösmajaa. Siellä kukkivat edelleen 'Pink Elephant' -verikonnantattaret. Ihania tällaiset pitkään syksyllä kukkivat kasvit!

Pyydettiin lisää kuvia köynnösmajan uudesta kiveyksestä. Se on todellakin pieni alue, vain muutaman neliömetrin. Viskoin siihen vielä päälle hiekkaa, jotta se kulkeutuu kivien välisiin painanteisiin, joten kiveys on kuvassa vähintäänkin epämääräisen näköinen. 

Kiveyksen reunoille on aina hyvä tehdä tukeva betonipengermä, joka pitää reunakivet paikoillaan. Kesällä, kun kiveyksen edustan nurmikko kasvaa, sen ei pitäisi näin paljon näkyä.

Köynnösmajan sinisade on hieno ja rehevä, en lakkaa sitä ihastelemasta. Miten se pystyi tuollaisten pakkasten jälkeen kuin viime talvena versomaan lähes latvastaan?

Syysvuokko 'September Charm' vain jatkaa ja jatkaa. En muista, onko se koskaan ennen kukkinut näin runsaana. Uusia vaaleanpunaisia kukkanuppuja vain ilmestyy kuin tyhjästä. 

Koska syysvuokko on viimein vähän rusastunut, on sen vierellä kasvava syysmyrkkylilja 'Alboplenum' jäänyt aivan huppeluksiin. Sitä ei edes kunnolla näe – kuvassakin se näyttää lähinnä valkoiselta roskalta syysvuokon alla. Täytyy muistaa tämä siirto nyt vielä samana syksynä, sillä keväällä mukuloista kaiketi kasvaa jo juuria.

Pieni tiedonhaku selvitti, että paras siirtoaika olisi keskikesällä, jolloin mukula on täysin lepotilassa. No, onnea vaan sille kuvitelmalle, että ensi keskikesällä tämän asian muistaisin!

Syysvuokon kukkavarret ovat kellahtaneet kovissa tuulissa kallelleen. Edessä kasvavan varjoliljan kuivuneet varret näyttävät, että voisi sitä pystyssäkin pysyä. Tästä kuvakulmasta näkee, miten onnettomasti kauniit valkokukkaiset syysmyrkkyliljat ovat jääneet syysvuokon alle.

Alppipenkissäkin kukitaan vaaleanpunaisena. Rusolaukkaneilikka 'Nifty Thrifty' on ihana kirjavalehtinen lajike. Tykkään niin kovasti tuosta, että laukkaneilikan kapeisiin terälehtiin on saatu mahdutettua ohuet vaaleanvihreät reunat. Taitavaa!

Japaninmaksaruoho selvisi talvesta – kaikki alppipenkin maksaruohot eivät selvinneet. Tämä on tuulinen paikka, lunta ei kerry, viima on hyytävä. Tämäkin on hyvin pikkuruinen, mutta elossa!

Tämän ihanan tummalehtisen maksaruohon oikeaa nimeä on mahdottoman vaikea selvittää. Ostin kasvin viime vuonna nimellä "Sedum Symphonie Mix", ja oikeastihan se on ensinnäkin luultavasti Hylotelephium, ei Sedum, ja niin edelleen. Voihan olla, ettei sekoituksen erillisillä kasveilla edes ole erillisiä lajikenimiä? 

Nopea yritys selvittää asiaa selvitti sen, että selvittäminen ei onnistu nopeasti.

Vaikka yleensä ostan kasvini mieluiten nimillä eikä epämääräisinä nimettöminä sekoitusten jäseninä, oli tämän tapauksessa pakko tehdä poikkeus. Mikä herkku! Jos katsoo edellistä japaninmaksaruohon kuvaa, voi arvella, olisiko tämäkin mahdollisesti japaninmaksaruoho tai ainakin sen kanssa tehty risteymä. Maksaruohoja on kuitenkin niin tuhottomasti, että enpä mene mitään väittämään.

Kasvienkin kanssa pätee vanha totuus: kun alkaa olla pisteessä, jossa tietää jo aika paljon, alkaa tajuta, kuinka vähän tietää.

Vaaleanpunaisten herkkujen kavalkadiin kuuluu ilman muuta myös heisi Viburnum × bodnantense 'Dawn'. Tämä on myöhäinen syyskukkija, tai sitten aikainen kevätkukkija meidän ilmastossamme – kotonaan Brittein saarilla pensas kukkii alkutalvella. 

Ankara viime talvi palellutti kaikki kukkanuput, paitsi pari aivan maanrajassa olevaa, joten tänä vuonna ei tämän ihanan pensaan tuoksuvia kukkia ole juurikaan päässyt ihailemaan. Onneksi ovat siis nämä kukat, ja pari muutakin kukkaterttua on avautumassa.

Suurin osa nupuista on visusti kiinni ja ne kukkivat toivottavasti keväällä. Puska on kyllä hyvin kaunis ilman kukkiakin; punaiset tuoreet versot ja lehtien kannat ovat upeat.

Puskista puheen ollen; Endless Summer -jalohortensia 'Bailmer' on oikein edustava. Siinä on vain muutama kukinto, mutta niiden koko korvaa kaiken. 

Pitäisin sinisistä kukista paljon enemmän, mutta se on näköjään mahdotonta tällä kalkkisaarella. Olen yrittänyt lannoittaa jalohortensiaa raudalla, havunneulasilla ja rodo-havulannoitteella. Hortensioiden sinerrysainetta ei kotimaisista kaupoista näy saavan. Kaipa jalohortensiat ovat täällä sen verran harvinaisia, melko talvenarkoja kun ovat, ja maamme maaperäkin on useammin hapanta kuin emäksistä, ettei moiselle aineelle ole kysyntää.

Loppuun vielä ihana namupala: tarhamyrkkylilja 'Waterlily'. Kuten joka syksy, ensin tulee vain yksi kukka, ja juuri kun ehdin harmitella tämän syksyn kukinnan vaisuutta, niitä alkaakin nousta yhä lisää ja lisää.

Jalohortensia Hydrangea macrophylla

Japaninmaksaruoho Hylotelephium cauticola

Kelmeäneidonkannus Pseudofumaria alba

Murattisyklaami Cyclamen hederifolium

Rusolaukkaneilikka Armeria maritima

Sinisade Wisteria

Syysmyrkkylilja Colchicum autumnale

Syysvuokko Anemone hupehensis

Tarhamyrkkylilja Colchicum Speciosum-Ryhmä

Tarhaviinikärhö Clematis Viticella-Ryhmä

Verikonnantatar Bistorta amplexicaulis

Taisin löytää sen

 Musteeseen dipatun nupun!

Keväiset kurjenmiekat ovat luottotyyppejä. Vaikka on koleaa ja sateista – eilen illansuussa tuli taivaan täydeltä räntärättejä – kukkia vain avautuu. Nämä ovat 'Katharine Hodgkin' -huhtikurjenmiekkoja.

Nuppuja myös nousee tasaista tahtia, vaikka on hurjan viileää. Myyrät eivät selvästi myllää laventelien juuristoissa, sillä niiden vierellä huhtikurjenmiekat ovat saaneet rauhassa muodostaa tiiviit kasvustot. Suunnittelen näiden ylöskaivuuta kukkimisen jälkeen, jotta saan siirrettyä osan mukuloista Mustin haudan tuntumaan. 

Viereisessä penkissä kukkii Katharinen serkku, huhtikurjenmiekka 'Katherine's Gold'. Tässäkin penkissä on myyrä kovasti myllännyt. Huhtikurjenmiekkoja ei ilmeisesti syödä, mutta niiden mukuloita kulkeutuu yllättäviinkin paikkoihin, ja osa varmasti myös hautautuu liian syvälle tunnelistoon noustakseen enää kukkimaan.

Usein myös löydän kukkivia huhtikurjenmiekkoja puutarhani ulkopuolelta tienvarren ojasta. Sinne vesimyyrien tunnelit johtavat.

Tästä pikku miekasta olen erittäin iloinen. Olen lähes varma, että tämä on kevätkurjenmiekka 'Halkis'. Tavallisilla kevät- ja lumikurjenmiekoilla ei ole noin tummaa musteenväristä kärkeä.

Tämän lajikkeen olin arvellut kukkivan jo 2.4. Koska kukkii -haasteessa, mikäli on enää olemassa. Pelkäsin, että koko kurjenmiekka on kadonnut myyrien toimesta. Onneksi ei! Tämä on harvinaisuus, jonka olen istuttanut jo joskus 15 vuotta sitten, eikä uutta olisi helppo löytää.

Alppipenkissä on toinen erikoisvärinen kevätkurjenmiekka, purppurainen "Caucasica". Eikö ole ihana!

Lisääkin kurjenmiekkoja on tulossa kukkaan, tässä vasta ensimmäiset.

Huomasin 'Dawn' -heiden vierellä vaaleanpunaisia ripauksia maassa. Nehän ovat kukkanuppuja! Maahan taipuneissa oksissa ovat nuput selvinneet pakkastalvesta, kun niillä oli peittona ohuelti kasvijätettä ja tuulensuojakin oli parempi. Niin pienestä voi tosiaan selviäminen olla kiinni. Nyt ravistelin versot vapaiksi, jolloin ne kohosivat vähän ylemmäs.

Kunpa olisin tajunnut suojata puskan pressulla tai jollakin peitteellä ennen vuodenvaihdetta, sillä puskassa on nyt vähintään sata pakkasen tuhoamaa, kuivan ruskeaa nuppurypästä. Olisi ollut upeaa nähdä ne kukassa.

Ehkä ensi talvi on helpompi ja ensi keväänä näemme enemmän kukkia...

Heisi 'Dawn' on lajia Viburnum × bodnantense

Huhtikurjenmiekka Iris Reticulata-Ryhmä

Kevätkurjenmiekka Iris reticulata

Terveisiä keväästä

 Niin se on, rakkaat ystävät, että meillä oli tänäkin talvena sen verran vähän lunta, että vähä on jo lähes hävinnyt. Tänään tuulessa ja auringossa maa alkoi vähän kuivua, tosin umpijäässä se on ihan pintaa lukuun ottamatta.

Miten puuvartiset ja perennat voivat, selviää myöhemmin. Kuten sekin, kuinka paljon ennätysmäinen myyräkanta on kukkasipuleita verottanut. Ja muutakin. Myyrien myllertämää maata on joka puolella.

On aivan uskomatonta, että vasta muutama plusasteinen päivä on takana ja ensimmäiset lumikellot ovat jo nupulla! Tämä on lajiketta 'Snow Fox', jonka perimässä on ymmärtääkseni tähtilumikelloa. Sehän on hyvin aikainen laji, mikä selittänee tämän lajikkeen aikaisuuden. Nämä naalit (snow fox) nousevat lumen seasta saniaistarhassa, kuusen varjossa.

Vierestä nousee lisää samaa sorttia, nämä ovat rinteessä vähän ylempänä eikä lunta enää ole.

Vielä vähän ylempänä on lumikello, jonka piti olla 'Snow Fox', mutta ei ole, kehälehtien ulkopuolelta puuttuu hento viherrys. Tämäkin on silti selvästi tähtilumikellomainen, sen näkee lehdistä. Ne ovat harmaanvihreät ja nousevat rullalla toistensa ympärillä. Lumikellon lehtien asento toisiinsa nähden onkin tärkeimpiä tekijöitä lajitunnistuksessa.

Tämän talven kylmin mittarin muistiin jäänyt lukema on –22 astetta ja se tuli helmikuussa. Kovien pakkasten uhreihin kuuluvat 'Dawn' -heiden nuput, jotka reippaina pullistuivat marras–joulukuussa. Vain muutama kukinto on jäänyt varhaisempaan vaiheeseen tiukalle nupulle, ja ehkä ne ovat tallella, mutta nämä, joissa nuput olivat jo alkaneet erkaantua toisistaan, on menetetty.

'Dawn' on ihan kuvan oikeassa reunassa. Navetan seinustalla pienen kivipengermän päällä on alppipenkki.

Kuvasin alppipenkistä nousseita kaukasialaisia kevätkurjenmiekkoja tammikuun puolivälissä, kun oli tilapäisesti lauhempaa. Hirmu vähän oli lunta näiden päälle lapioitavaksi, tein kuitenkin parhaani, kun uusi pakkasjakso alkoi. Ja sitten tuli vielä uusi pakkanen, ja vielä kylmempää. 

Huh, mikä talvi. Nuput lienee menetetty, paitsi jos maasta vielä nousee joku myöhäisempi. Ihmeellistä, että versoissa on noinkin paljon vihreää, kun ajattelee, millaisia asteita ne ovat joutuneet kestämään! 

Vierestä nousee lisää kavereita, ja toisin kuin edellisillä, näillä ei ollut vielä mitään suojaverkkoa päällään. Laitoin kuvan ottamisen jälkeen verkon ja lapioin myös vähän lunta joidenkin alppipenkin kasvien päälle. Laukkaneilikoilla on ikävä tapa kupsahtaa, kun kevätaurinko alkaa paistaa.

Metsäpuutarhassa on ihmeellinen vaaleansinikukkainen imikkä jälleen kerran kevään ensimmäisten nuppuilijoiden joukossa.

Jouluruusulaaksossa kuluu kukintaan vielä ainakin kuukausi.

Muutamia lumikellon versoja on siellä täällä, mutta yksikään ei ole niin pitkällä kuin ensimmäisten kuvien Snow Foxit. Japaninlehtikuusen alla kasvava 'S. Arnott' pilkistää jo usean verson voimin.

Kuistin portaan pielestä nousee jo kevätkello, vaikka tämä on talon pohjoispuolta.

Puuteripaju 'Mount Aso' on tähän asti ollut helmikuun ilo, mutta tänä vuonna sitä ei voi syyttää siitä, ettei se puhjennut pajunkissoihin vielä helmikuussa. Kovin paljon pidempään siltä ei kumminkaan mennyt, mikä on suoranainen ihme. Ensimmäiset vaaleanpunertavat kissat ovat jo oksilla!

Kissoista puheen ollen: Ransu on iloinen siitä, että lunta ei enää ole, mutta ei se silti ole innokas ulkoilija. Peti ja ruokakippo keittiössä houkuttelevat enemmän. Tässäkin se anoo mammaa siirtymään sisälle ruokapatojen ääreen.

Mustia on kova ikävä – rakas elämäntoveri viilettäisi nyt onnellisena viikset sojossa pitkin maita ja mantuja, jos eläisi vielä.

Mutta hei – nyt on kevät!

Heisi 'Dawn' on lajia Viburnum × bodnantense

Imikkä Pulmonaria

Jouluruusu Helleborus

Kevätkello Leujocum vernum

Kevätkurjenmiekka Iris reticulata

Laukkaneilikka Armeria

Puuteripaju Salix gracilistyla

Tähtilumikello Galanthus elwesii

Terveisiä sumujen saarelta

 Ajattelin tehdä taas yhden talvi-kesä-kuvaparin, mutta päätinkin ulkoiluttaa kameraa. Jos puutarhasta vaikka löytyisi jotain kiinnostavaa. 

Ensin kuva, jonka otin puhelimella eilen. Tänään on sama sää, sumua ja lauhaa. Lämmintä on; viimeisen vuorokauden alin lämpötila on +2. Vain suojaisimmat lahdet, kuten tämä saaremme keskellä, ovat jäässä, enkä tuolle jäälle astuisi.

Sitten puutarhaan. Vaaleajouluruusuissa on nuppuja, mikä ei ole ihmeellistä: niin niissä on aina tähän aikaan, jos vain on lauhaa. Ensimmäiset kukkavarret nousivat joulukuussa, mutta jänis söi ne. Voisinkin tämän jutun kirjoitettuani mennä askartelemaan jouluruusuille suojaverkkoja.

Tarhajouluruusujen nuppuja saa vielä odottaa, samoin lumikellonversoja.

Kun hanki on vajunut, huomaan kasveja, jotka olisi pitänyt suojata pakkaselta. Tyräkki Miner's Merlot eli 'Km-mm024' (Euphorbia × martini) on varmaan aika talvenarka, kun saman sukutaulun tyräkit lähes järjestään kuolevat talveen. No voi. 

Juuri nyt en voi tehdä mitään, mutta ennen seuraavaa pakkasjaksoa, jos lunta ei tule, nämä täytyy suojata. Tosin ei täällä lunta kovin paljoa ollut silloinkaan, kun edellinen himopakkasjakso alkoi. Suojaaminen saattaa olla jo myöhäistä, tuhot ovat jo tapahtuneet.

Jättiläinen ja kääpiöt: keskellä on jaloauringonkukka eli 'Lemon Queen', sen molemmin puolin pikkuiset Miner's Merlot -tyräkit.

Vanhan talon eteläpuolen kukkapenkki paljastui lumesta. Krookukset ovat heti valmiita kevääseen, kuten minäkin.

Isoin lumeton läntti on talon itäpäädyssä, josta tuuli aina puhaltaa lumipeitteen hyvin ohueksi. Mustin kopin edessä olisi krookuksia ja talventähtiä, mutta niistä ei näy vielä mitään.

Lumikola, jota tarvitsin kolme päivää sitten auton saamiseksi aurausvallin yli pihaan, lepää tuotapikaa nurmikolla.

Heisi 'Dawn' (Viburnum × bodnantense) näyttää ihan virkeältä, suurin osa nupuista näyttää olevan kunnossa, onneksi! Vain ne, jotka olivat lähes avautumassa marras–joulukuussa, paleltuivat, mutta niitä on vain siellä täällä.

Onneksi seuraava pakkasjakso näyttää huomattavasti maltillisemmalta, ainakin meille on tällä hetkellä luvassa korkeintaan –7 astetta pariksi yöksi, päiviksi –5.

Alppipenkistä löytyvät jo kevätkurjenmiekan nuput! Tämä on ihana purppuranvärinen kaukasialainen muoto, jonka kaikki kukkavarret jyrsijät söivät viime keväänä. Huolestuneena löysin penkistä pikkuisia kaivamisen jälkiä syksyllä. Olen erittäin iloinen, että ainakaan tämän harvinaisen aarteen sipuleita ei ole syöty.

Heti, kun olen saanut tämän jutun kirjoitettua ja teemukin tyhjennettyä, painun ulos virittämään tiheäsilmäisiä verkkoja kasvien suojaksi. Siinäpä sopivaa sumupäivän puuhaa. Toivottavasti maanpinta on sulanut, jotta saan pistettyä tikkuja maahan pitämään verkkoja paikoillaan.

Jaloauringonkukka Helianthus 'Lemon Queen'

Kevätkurjenmiekka Iris reticulata

Tarhajouluruusu Helleborus × hybridus

Vaaleajouluruusu Helleborus niger

Puutarhavuosi

 Kiitän kaimaani Kivipellon Sailaa haastamisesta. Osallistun tällä jutulla Hiidenkiven puutarhassa -blogin Puutarhavuosi-haasteeseen.

Tuntuu, että vastaukseni tähän haasteeseen ovat varmaan joka vuosi samat, mutta yritän keksiä jotain uutta.

1. Mitä uutta teit tai koit puutarhassa?

Koin ihanan lauhan talven, tosin on niitä aiemminkin ollut. Mutta nykyään minulla alkaa olla jo niin monenlaisia eri lumikelloja eri kasvupaikoilla, että niiden kausi oli viime keväänä ihastuttavan pitkä. Kuva on helmikuun 10. päivältä. 

2. Pysyitkö viime talvena tekemissäsi puutarhasuunnitelmissa?

Enpä tee suunnitelmia, kirjaan vain to do -listoja puutarhapäiväkirjaan ja toteutan niitä sen mukaan, mitä ehdin ja mitä huvittaa. 

3.Tuliko puutarhaasi kesän aikana uusia kasveja?

Ainahan niitä tulee! Ja myös keväällä ja syksyllä, joskus talvellakin.

4. Menetitkö kasveja?

Toki, tosin juuri nyt en onneksi muista, mitä.

5. Mitä sellaista haluaisit puutarhaasi, mitä et ole vielä(kään) saanut?

Skotlannin rannikkojen ilmastoa, vuoripuroa, korkeita kiehkurakukintaisia esikoita, merenrantaa ja sileää laajaa kalliota.

Rivendellissäni, kuvassa, on kyllä keväisin puro ja muutenkin mukava tunnelma jouluruusujen, narsissien ja lumikellojen kukkiessa. Kevätesikoita on runsaasti, mutta talvehtisivatpa korkeat esikot!

6. Mikä asia viime puutarhakaudelta tulee aina muistuttamaan sinua kesästä 2025?

Ensin ajattelin, ettei mikään, mutta sitten muistin myyrät – ikävä kyllä. Luulin jo kokeneeni niiden huippuvuosia, mutta aiemmat eivät olleet mitään viime vuoteen verrattuna. Etenkin syksyä kohti tuntui, että niitä on ihan joka paikassa. Pääosin vesi- ja peltomyyriä, ikävä kyllä, juuri ne pahimmat lajit kasvien kannalta. 

7. Mikä oli suurin saavutuksesi puutarhassa viime vuonna?

Ei mitään hajua. En mielestäni saavuttanut mitään erityistä. Niin talonkorjauksen kuin puutarhankin suhteen oli aika hiljainen vuosi. Kesä meni ihan hirveän nopeasti.

8. Mikä oli paras ostoksesi/hankintasi?

En muista hankkineeni mitään, paitsi tulikohan uusi oksasilppuri hankittua viime vuoden puolella?

Kasveista parhaat hankinnat selviävät vasta vuosien mittaan, kuten kuvan puuteripaju 'Mount Aso', josta on jo muutamana vuonna ollut valtava ilo kevättalvella, kun paljon muuta katsottavaa ei puutarhassa vielä ole, ja puskalla alkaa jo olla kokoa. Kuva on helmikuulta.

AI NIIN! Hankin maaliskuussa Supercat-myyränpyydyksen ja se on tuottanut jo ainakin 70 vainajaa, en ole laskenut yhteen kaikkia ruumiskirjanpitojani. 

9. Tuliko tehtyä virhehankintoja?

Kuten edellisessä kohdassa, aika näyttää, mitkä kasvit tulevat kukoistamaan ja mitkä eivät. Voi olla, että moni kukkasipuli on kadonnut myyräpopulaation vuoksi. Eivät kai ne silti virhehankintoja ole, huonoa onnea vain.

10. Mikä kasvi yllätti sinut positiivisesti?

Heisi 'Dawn' (Viburnum × bodnantense) kukki ensimmäistä kertaa hyvin runsaasti, lisäksi puska on kasvanut näyttävän kokoiseksi. Loppusyksyllä siinä oli runsaasti kukkanuppuja ja toivon, että ne selviävät kevääseen. Kuva on huhtikuulta.

11. Mikä kasvi oli suurin pettymyksesi?

En muista millään kaikkea, mutta vuosikausia kunnolla kukkaan odottamani rinneakebia teki viimeinkin monta kukintoa. Selvisi, että olen saanut tavanomaisen viininpunakukkaisen lajin sijaan jonkin erikoisemman lajikkeen tai muodon, jolla on kermanväriset kukat. 

Voi hitsin pimpulat. Yleensä olen tosi innoissani kaikista harvinaisuuksista ja erikoisuuksista, mutta tässä tapauksessa olisin niin tykännyt siitä viininpunakukkaisesta. 

Toisaalta: menetys on mahdollisuus. Aion hankkia uuden, joka toivon mukaan on sitten se viininpunakukkainen, ja istuttaa sen johonkin oikein hyvään paikkaan, jonne se värinsä puolesta sopii paremmin. Tänne pastelliseen muotopuutarhaan on tämä kermanvärinen oikeastaan passelimpi.

12. Pitikö puutarhabudjettisi?

Budjettia ei ole, en laske, paljonko kasveihin yms. vuodessa kuluu, en haluakaan tietää. Hyvänen aika, kirjanpitoa pidetään työn ja yrityksen takia, ei harrastuksen! Jos rahaa on, sitä kuluu, jos ei ole, en osta mitään.

13. Mitä opit?

Suojaa kasvit myyriltä ja jäniksiltä HETI. Keväällä istutin 'Van' -makeakirsikan, vuorasin sen istutuskuopan metalliverkolla myyrien takia. Verkko myös ulottuu noin 30 cm korkeudelle taimen tyvellä. Jossain vaiheessa kesää havaitsin, että verkon sisälle oli kiivetty ja kuorta oli syöty lähes koko taimen ympäriltä – tässä tapauksessa puun pelasti taimen mukana tullut bambukeppi, joka oli niin kiinni rungossa, ettei myyrä ollut saanut järsittyä sitä kohtaa. Toivon, että pikku puu on edelleen hengissä. 

Syksyllä tuli kevätkirsikka 'Autumnalis' ensimmäistä kertaa kukkaan, sekin oli keväällä ostettu pikkuinen taimi. Onneksi ehdin ottaa kuvan ensimmäisistä auenneista kukista, sillä seuraavana päivänä jänis oli katkaissut taimen kaikki versot vieden loput nuput. Olin ehtinyt AJATELLA, että taimi pitäisi verkottaa jänisen varalta, mutta se olisi tosiaan pitänyt tehdä saman tien, kun asiaa ajattelin.

Oppi: älä aliarvioi vastustajiasi. Kuvassa on kuriilienkirsikka, joka ei liity tapauksiin, onpahan muuten vain ihana ja hyvin aikainen kevätkukkija.

14. Vinkit ensi kasvukaudelle

Ehkä voisin tehdä jonkin työlistan? Tosin en ole yhtään innostunut ajatuksesta aiheuttaa puutarhapuuhiin suorituspaineita ja aikatauluja. Pohdin asiaa. Olisi kiva saada aikaan enemmän kuin viime kesänä.

15. Miten odotat tulevaa kasvukautta?

Malttamattomana, kuten aina. Talvea on kestänyt jo aivan liian kauan. Alan sitä paitsi odottaa kevätkukkien näkemistä jo kesäkuun ensimmäisenä päivänä, joten olen odotellut niitä jo seitsemän kuukautta.

Kuvassa on tähtisahrami 'Roseus'.

16. Tuleeko mieleen vielä jotain, mitä haluaisit kertoa puutarhavuodestasi?

Kävi satumainen tuuri kesällä. Tutustuin liettualaiseen perheeseen, jonka rouva on puutarhaihminen ja ruusuintoilija. Mainitsin, että haaveilemani mandariiniruusu 'Kristine' on myynnissä Liettuassa, mutta taimisto ei postita taimia. 

Syksyn mittaan sain kuin sainkin haaveilemani ruusun Liettuasta, kiitos uuden puutarhaystäväni. Tapasin hänet juuri äsken kahvilassa.

Harva asia lämmittää sydäntä niin paljon kuin se, että aikuisena tapaa ihmisen, joka jakaa saman intohimon. Kuten kaikki puutarhabloggaajat tietävät, on toisten puutarhahullujen tapaaminen aivan erityisen mahtavaa.

Jos lukijoissa on joku, joka ei vielä ole osallistunut tähän haasteeseen ja tästä innostuit, tartu ihmeessä! Haasteeseen löytyy myös vastausvaihtoehdot, mutta mieluiten luen kunkin omin sanoin kerrottuja vastauksia.

Haasteen säännöt:

1. Kerro, keneltä sait haasteen.

2. Kerro haasteen aloittaja (Minna Hiidenkiven puutarhassa -blogista ja alkuperäinen haastejuttu on täällä: KLIK).

3. Haasta muutama blogiystäväsi mukaan.

Imeläkirsikka Prunus avium

Kevätkirsikka Prunus × subhirtella

Kuriilienkirsikka Prunus nipponica var. kurilensis 

Lumikello Galanthus

Mandariiniruusu Rosa moyesii

Puuteripaju Salix gracilistyla

Rinneakebia Akebia quinata

Tähtisahrami Crocus tommasinianus