Nappiin

 Eilen avautui 'Quebec'.

Siinä ei olisi mitään ihmeellistä, sillä tämä on sen normaali kukkimisaika, mutta päivä sattui osumaan jetsulleen nappiin Koska kukkii -haasteen arvaukseni kanssa. Olin arvannut kukkimispäiväksi 5.5. ja vannon, että toissapäivänä kukka oli vielä nupulla, eilen iltapäivän auringossa aukesi. Tänään avautui sille jo kaveri. 'Quebec' on raitatulppaani.

Kuvassa näkyy lisäksi mukulaleinikin ja pikkukäenrieskan kukkia, ja hailean oranssi hyasintti, jota ei tahdo oksasilppukatteesta erottaa.

Persikkaisia 'Gipsy Queen' -hyasintteja on kaksi kappaletta ja nekin ovat juuri tulleet kukkaan. Istutin nämä alun perin punaiseen villiin penkkiin, mutta siinä on liikaa kesävarjostusta, jotta hyasintti viihtyisi ja kukkisi kunnolla uudelleen.

Sitten tajusin, että sävy sointuu ihanasti 'Quebeciin' ja siirsin tähän, ja se saattoi olla varsin onnistunut idea.

Täällä ne nimittäin kasvoivat punaisessa villissä penkissä. Kuten kuvasta näkyy, siinä on järkyttävä viidakko ukkolaukan siementaimia (eivätkä ne ole edes punaisia). Nyt niiden seuraksi on noussut yhtä järkyttävä määrä metsätyräkki 'Chameleonia'. 

Kirjasin jo viime vuonna puutarhapäiväkirjaan: kaiva ukkolaukka-metsätyräkkiviidakkoa pois. Voi olla, että se tässä kevätinnossa jonakin päivänä tulee tehtyäkin. Eilen kaivoin tästä ystävälle muutaman varjoliljan siementaimen, ja samalla sain poistettua pari talikollista viidakkokasvustoa. Vaikka se ei tunnu vielä missään.

Varjoliljat ja pari pionia, jotka tässä kasvavat, pärjäävät kyllä tuolla seassa, mutta tämä penkin osa on mennyt kasvivalikoimaltaan aivan liian yksipuoliseksi.

Villin punaisen penkin alapuolisko on ihan jees, siinä kasvaa muutaman tumman metsätyräkin lisäksi mm. idänunikkoa ja näitä ihania 'Cotinga' -syklaaminarsisseja, joiden torvi värittyy hitaasti persikan suuntaan.

Villi punainen penkki on lämmin kasvupaikka, tuulensuojainen, ja osa tulppaaneista on jo näin pitkällä. 

Palataan muutamia metrejä rinnettä alas, tässä edessä on ruskopenkki ja taustalla 'Quebecit' ja persikkaiset hyasintit kivimuurin edessä. Se on avoin paikka, jossa riittää paahdetta kesälläkin.

Ruskopenkissä kukkii muutama syklaaminarsissi 'Jetfire'. Nämä ovat selvästi vähentyneet, mutta onneksi eivät kokonaan hävinneet. Talvi taisi olla niille rankka. Tässä oli jääkausi päällä pari kuukautta tammikuusta maaliskuulle. Ylättävää kyllä, tulppaaneja kyllä nousee ihan mukavasti, ja muitakin sipulikukkia, edes Austin-ruusu Crown Princess Margarita ei ole niin kärsinyt kuin edellistalven jälkeen.

Hämyvuokotkin avautuivat eilen kunnolla. Näiden avautumispäiväksi veikkasin 12.5. eli se meni viikon verran pieleen.

Pihan toisessa päässä avautui lummetulppaani 'Johann Strauss' pari päivää 'Quebeciä' aiemmin. Hyvin samantyyppinen, yhtä aikainen ja matala, ja tälläkin on raidalliset lehdet.

Meillä on käynyt vieraita. Mustin kaveri lapinporokoira Lávvi kävi kylässä.

Lávvi valvoi kuusen kaatoa. Keskellä pihaa kasvavista kuusista toinen oli kallistunut ikävästi itään. Mielessä kävi aina länsimyrskyllä, kaatuuko se lahon saunan päälle, joka menisi moisesta litteäksi. Ei siinä mitään, sauna lähtee jonakin päivänä, mutta se on ainoa itseni ja pyykin pesupaikka, mitä minulla täällä on.

Lávvin isäntä näytti, mihin kohtaan "latvatähti" tulee ja ryhtyi kaatamaan. Latvatähden laskeutumispaikka piti kutinsa metrin tarkkuudella, eli nappiin meni tämäkin homma.

Kuvasta voi muuten nähdä, että koivikossa on jo hiirenkorvaväriä!

Tässä tilanne ennen kaatoa. Laajakulma vääristää niin, että kaikki kenottaa kohti kuvan keskustaa, mutta oikeasti tuo oikeanpuoleinen oli kallellaan oikealle, vasemmanpuoleinen on suora.

Kaadossa oikeanpuoleinen osoittautui ihan terveeksi, joten toivottavasti saan siitä hirret navetan kengitykseen. Jonakin vuonna/vuosikymmenenä. Pitääkin alkaa kysellä, kenellä on lainata kuorimarautaa.

Kuusten välissä oli ihana, majatyyppinen tunnelma ja viileys kesälläkin. Siinä sijaitsee saniaistarha, vaikka paikka on niille pääosin liian kuiva. Aika moni tässä on kuitenkin sinnitellyt, kuten tämäkin kalliokielo Polygonatum lasianthum. Olen kuitenkin jo miettinyt parikin vaihtoehtoista paikkaa saniaistarhalle – yksi niistä olisi saunan paikalla, joka on tonttini kostein kohta.

Nyt ovat olosuhteet hieman muuttuneet! Kuusen alla on jo ainakin viisi vuotta elellyt nuori, nyt polvenkorkuinen tammi, josta olen ajatellut jatkajaa. Se ei ole paljon pituutta kasvanut, mutta toivottavasti on tehnyt syviä juuria – kävin juuri katsomassa: latvasilmu pullistelee. Se on juuri sopivassa paikassa keskellä pihaa; riittävän kaukana rakennuksista, jotta saa kasvaa juuri niin komeaksi ja leveäksi kuin tammi vain osaa. 

Valon myötä on kasveihin tullut eloa. Imikkä, jossa en huomannut nuppujakaan, avasi kukkansa suunnilleen samana iltapäivänä, kun kuusi kaatui.

Siinä on nyt yksinäinen kuusi, joka jäi koristamaan pihaa komealla olemuksellaan. Se on onneksi aika tasapainoinen, joten toivottavasti ei kaadu seuraavassa itätuulessa. Tammi saa nyt kasvaa sille kaveriksi, ja tällä puolen pihapolkua on japaninlehtikuusi jo kasvanut mukavan kokoiseksi. Sekin oli polvenkorkuinen piiska 15 vuotta sitten.

Hyasintti – Hyacinthus orientalis

Hämyvuokko = valkovuokon sinertävät ja punertavat muodot – Anemone nemorosa

Idänunikko – Papaver orientale

Japaninlehtikuusi – Larix kaempferi

Kuusi – Picea abies

Lummetulppaani – Tulipa Kaufmanniana-Ryhmä

Metsätyräkki – Euphorbia dulcis

Mukulaleinikki – Ficaria verna

Pikkukäenrieska – Gagea minima

Raitatulppaani – Tulipa Greigii-Ryhmä

Syklaaminarsissi – Narcissus Cyclamineus-Ryhmä

Tammi – Quercus robur

Ukkolaukka – Allium hollandicum

Varjolilja – Lilium martagon

Keski- ja loppukesän kalenteripoika

 Vihdoinkin! Olen ottanut kuvia pitkin kesää ja niin vain on käynyt, että edellinen kalenteripoikajuttu on kesäkuulta. Syyksi ei varmaan kelpaa se, että puolitoista kuukautta on mennyt joko hirmuisessa työkiireessä tai jossain reissun päällä. Syvät pahoittelut ja toivottavasti tämä korjaa vajetta ainakin hieman. 

Meille on myyrien turha tulla häärimään, tai eivät ainakaan hääri kauaa. Mutapuutarhakin oli keskikesän ajan aivan kuivana, niin että kalenteripoika pääsi pyydystämään kuivin tassuin.

Vähän laajemmassa kuvakulmassa näkyy Rohanin loppupään keskikesän asua: ainakin tähkähelmikkä ja tummakukkainen varjolilja erottuvat juuri ja juuri. Ja Rohanin päädyn portlandruusu 'Duchesse de Rohan'. Heti Mustin pehvan takana kiven vieressä on valkokukkainen etelänkurjenmiekka. Sekin kukki jossain vaiheessa kesää.

Musti esittää, että puksipuuaita kaipaa leikkuuta. Se ei saisi ulottua hännän puolivälin yli.

Heinäkuussa kuvasin ihania 'Romance' -tarhamarskinliljoja, kun taustalla näkyi jokin tumma möykky.

Mustihan se siellä, yhdellä lempipaikoistaan kedon laidalla.

Mustin kaveri lapinporokoira Lávvi kävi meillä.

Jälleennäkeminen on aina yhtä iloinen.

Jihuu!

Ransu: Musti, oletko kunnossa? Hullu. Kaveeraat koiran kanssa.

Hullu.

Hajurako pidettävä. Vahdittava myös, että koira ei pääse sisään.

Lávvilla oli kyllä hommiakin. Tässä Lávvi esittelee vaahterapöheikköä, jonka isäntänsä raivasi. Ihan huomaamatta olivat vaahteranvesat kasvaneet seitsenmetrisiksi.

Siinä ne vielä ovat, talon päädyn ja kuusen välissä.

Ja sitten eivät ole enää, kasa klapeja vain muistona. Hyvä, että lähtivät varjostamasta omenapuun tainta, jota ei kuvassa orjanruusupuskan takaa oikein näekään. Ruusun takana kasvaa myös 'Musta Rudolf'. Tässä olisi tarkoitus olla hedelmätarha, ja viime syksynä istutin vaahteroiden keskelle myös nenäliinapuun, pääsee sekin nyt paremmin kasvamaan.

Kalenteripoika kavereineen toivottaa mukavaa syksyn alkua ja lupaa palata linjoille pian!

Etelänkurjenmiekka – Iris spuria

Nenäliinapuu – Davidia involucrata

Portlandruusu – Rosa Portland-Ryhmä

Puksipuu – Buxus

Tarhamarskinlilja – Eremurus × isabellinus

Tähkähelmikkä – Melica ciliata

Varjolilja – Lilium martagon

Porokoiran kesän huippukohta

 Vielä yksi kohta Norjan-reissusta, sitten loppuvat nämä jutut (ehkä).

Kierrettyämme Øksfjordin niemeä jatkoimme iltamyöhällä ajoa lounaaseen. Ylittäessämme puolenyön aikaan kannasta, tuli vastaan sopiva levennys ja päätimme yöpyä. Otin illalla tämän kuvan – tai yöllä, kello oli 00.40. Näin valoisaa! Vaikka oli jo kuukausi juhannuksesta.

Vähän ylempänä mäellä näkyi lumilämpäreitä. Lapinporokoira Lávvi odottaa aamulla, että lähdemme niitä tutkimaan.

Täällä olikin kiinnostavia kasveja. Tässä norjanjäkkärän komeat soihdut ihanien ruohokanukoiden keskellä.

Yhä ylös. Täpläkämmeköiden kanssa kukkii jokin talvikki.

Lapinorvokki!

Ja kesälunta! Viimein pääsimme lähimmälle pienelle lumilämpäreelle. Lávvi: nam, nam! Rouskis rouskis!

Vähän ylempänä on kivinen tasanne. Moni muukin on tänne kiivennyt ja kasannut kivikekoja.

Tasanteen jälkeen olisi laakso ja korkeampia vuoria.

Lávvin mielestä tässä on juuri sopivaa ja ryhtyy piehtaroimaan.

Uuvana. Onpa kaunis ilman kukkiakin! Sen seurassa kasvaa jokin suikertava paju, ehkä vaivaispaju tai napapaju.

Ihania, herkkiä vanamoita näkyi reissun varrella siellä täällä. 

Siniyökönlehti on jännittävä. Valkoyökönlehteäkin oli tässä lähellä.

Sitten pääsimme isommalle lämpäreelle. No nyt!

Porokoiran heinäkuinen lumirieha.

Kas, kun isäntäkin innostui laskettelemaan lumirinnettä. 

Pienen puron vierellä kasvaa karhunruohoa.

Puro solisee täydellisen kauniina tunturin rinteen kivikossa. Näitä luonnonpuroja nähdessäni mietin aina, kuinka tuollaisen täydellisyyden osaisi rakentaa. Että se näyttäisi yhtä luonnolliselta!

Komea saniainen! Pysty, jäykkälehtinen. Tästä tuli vähän mieleen oman puutarhani kilpihärkylä ja niinpä tämä taitaakin olla sen sukulainen suippohärkylä.

Suureksi ilokseni näin reissulla montakin kimalaista. Niitähän on pohjoisessa vielä enemmän lajeja kuin täällä etelässä. Tämä taitaa olla lapinkimalainen. Ihanan värikäs tapaus!

Alarinteessä tulevat vastaan taas täpläkämmekät ja tupasvillat.

Paikka on muutenkin kiinnostava kuin luonnon puolesta: täällä on ollut Baddereidetin vankileiri, jossa sotavangit rakensivat mm. lumiesteitä ja tien ylle hirsitunnelia, jotta tie ei erottuisi talvisesta maisemasta ja saksalaiset pääsisivät kuljettamaan sotakalustoa huomaamatta.

Sotateema jatkui seuraavalla pysähdyspaikalla aivan sattumalta. Tältä hienolta näköalapaikalta aukeaa maisema yli Skorpan saaren, jossa puolestaan pidettiin saksalaisia vankina keväällä 1940. Pohjois-Norjassa pistettiin natseille kunnolla kampoihin, mutta vain pari kuukautta myöhemmin saksalaiset miehittivät tämänkin alueen.

Hauskasti muuten tuolla saaren takana kaukana näkyy vuono, jossa ajelimme myöhään edellisiltana. Niin lähellä ja kuitenkin siitä oli jo ikuisuus, kun välissä ehti kierrellä ja tehdä kaikenlaista. Niin kuin syödä lunta.

Tähän päättyivät Norjan-reissun tarinat tältä erää. Seuraavaksi varmaan sitten ihan erilaisia maisemia.

Karhunruoho – Tofieldia pusilla

Lapinkimalainen – Bombus lapponicus

Lapinorvokki – Viola biflora

Napapaju – Salix polaris

Norjanjäkkärä – Omalotheca norvegica

Ruohokanukka – Cornus suecica

Siniyökönlehti – Pinguicula vulgaris

Suippohärkylä – Polystichum lonchitis

Talvikki – Pyrola

Täpläkämmekkä – Dactylorhiza maculata

Uuvana – Diapensia lapponica

Vaivaispaju – Salix herbacea

Vanamo – Linnaea borealis