Syksyisiä kukkia

 Syysvuokkoja kannattaa näköjään olla useita. Tai sitten useissa erilaisissa paikoissa.

Aurinkoisen ruusu-heinätarhan syysvuokko kukki näin kauniisti jo kuukausi sitten. Nyt sen kukinta on ohi.

Onneksi on 'September Charm', joka kasvaa paljon varjoisammassa paikassa ja ehkä sen takia aloittaa myöhemmin. Se on nyt täydessä vedossa.

Kuukausi sitten huomasin ilokseni, että viime vuonna istutettu keijuängelmä on yhä elossa ja tehnyt kukkavarrenkin. Ängelmät viihtyvät harmillisen huonosti puutarhassani, mutta ehkä olen nyt löytänyt tälle sopivan paikan, jossa se voi vähintäänkin sinnitellä, jos ei haluakaan kukoistaa. Vieressä kasvaa kurjenkello, joka on ihan itsekseen tuohon tullut, niitä kasvaa täällä paljon.

Keijuängelmässä on yhä pari kukkaa ja muutama nuppu.

Istutin ängelmän 'Dawn' -heiden (Viburnum × bodnantense) katveeseen, jossa puskan varjostus toivottavasti estää multaa kuivumasta pahoin. Tämän vuoden alkukesä oli toisaalta niin sateinen, että sen perusteella ei vielä voi ennustaa ängelmän tulevaisuutta. 

'Dawn' kukkii keväisin, mutta tekee silloin tällöin pienen kukinnon syksynkin iloksi.

Puskasta toiseen. Safiirihortensia 'Bluebird' kukkii kauniisti, se vain pitäisi nimetä uudestaan Pinkbirdiksi. Se elää mäntyjen alla, katajan vierellä, missä luulisi maan olevan hapan, mutta niin hortensia vain tuottaa täysin vaaleanpunaisia kukkia. 

Viime kaupunkireissulla en vielä löytänyt hortensian sinerrysainetta, sillä sitä myydään kovin harvassa paikassa, mutta ehkä seuraavalla onnistun ainetta nappaamaan. Sain kyllä vinkin kattaa hortensian tyveä männynneulasilla, mitä olenkin jonkin verran tehnyt – ja kuten kuvasta näkyy, niitä myös karisee hortensian päälle, mutta se ei näytä kukkia sinistävän.

Endless Summer -jalohortensia 'Bailmer' on tuottanut yhä uusia kukintoja, mikä on kiva, sillä vanhat ovat jo haalistuneet. Puska on saavuttanut uuden korkeusennätyksen: se on lähes metrinen. Ei nyt ihan, mutta sinnepäin. Istutin sen aikoinaan kukkapenkin takaosaan kuvitellen, että siitä tulee isokin pensas, mutta se on pysynyt polvenkorkuisena tähän asti. Viimeinkin tuli hortensioille sopiva, sateinen kesä!  

Muotopuutarhan ylirunsaaksi kasvanut loistomyrkkylilja "Steven" oli punkenut sipuleita mullan pinnalle, huomasin asian kesällä. Elokuussa nostin niitä talikolla ja voi jestas, miten paljon kookkaita sipuleita sieltä nousikaan! Istuttelin niitä sinne sun tänne ja mietin, että säästin siinä ainakin satasen. Jos nimittäin ajattelee, että yksi myrkkyliljan sipuli kustantaa noin kuusi euroa. Yhdestä niistä on jo noussut kukkanuppu.

Alkuperäiseen kasvustoon jäi runsaasti sipuleita, eikä niitäkään näköjään kaivelu häirinnyt.

'William Dykes' on aikainen myrkkylilja, ja tänä vuonna muiden kasvien rehevyys onkin sille ongelmallista. Olen istuttanut sipuleita jalopähkämön sekaan – viime vuonna siirsin myrkkyliljaa tähän penkin etuosaan, jotta kukat näkyisivät paremmin – ja normaalisti pähkämö olisi keskikesän mittaan niin nuutunut, ettei se enää loppukesällä voisi olla näin korkea. Mutta nyt on toinen juttu. Mitenköhän saisin saksittua sitä varovasti katkomatta myrkkiksiä? Täytyy yrittää, sillä muuten Dykesin kukkia ei paljon näe.

Syysmyrkkylilja ssp. pannonicum on viime syksynä istutettu ja kauniin värinen, tällainen näkyvämpi. Jotkut myrkkyliljat ovat kovin haileita, nimittäin. Näköjään se on myös hyvin aikainen. Useimmat myrkkyliljoista eivät ole vielä maan pinnalla ollenkaan.

Musti esittelee, että ruskopenkissä kukkii myös sinipiikkiputkia ja ruskosormustinkukan vihoviimeisiä kukkia.

Eilinen ja viimeöinen tuuli puhalteli maa-artisokan varsia kumoon. Oikeastaan niitä ei pitäisi ruskopenkissä enää kasvaakaan, voisin nyhtää nuokin pois. Kultapallot ovat jo menetetty tapaus ja ihmettelen, miten jaksan niitä vuodesta toiseen katsoa, kun ovat aina kumollaan maassa.

Aamulla nurmelta löytyi parimetrinen japaninlehtikuusen oksa. Nehän katkeilevat herkästi, mutta harvoin tulee tämän kokoista karahkaa alas.

Puuskat olivat kieltämättä melkoisia. Nyt on onneksi jo rauhallisempaa ja aurinko pilkahtelee välillä pilvien välistä!

Jalohortensia Hydrangea macrophylla

Jalopähkämö Betonica macrantha

Japaninlehtikuusi Larix kaempferi

Keijuängelmä Thalictrum rochebruneanum

Kurjenkello Campanula persicifolia

Loistomyrkkylilja Colchicum speciosum

Maa-artisokka Helianthus tuberosus

Ruskosormustinkukka Digitalis ferruginea

Safiirihortensia Hydrangea serrata

Sinipiikkiputki Eryngium planum

Syysmyrkkylilja Colchicum autumnale

Syysvuokko Anemone hupehensis

Hortensiat ja pari muuta pallerokukkaa

 Olen tässä ihastellut ja kiitellyt Pink Annabellea.

Kaksi vuotta sitten löysin taimen sopuhintaan taimiston syysalesta. Monta vuotta siitä olinkin haaveillut, mutta hortensian taimet ovat aika hinnakkaita. Jo viime syksynä olin kovin iloinen kauniisti kukkivasta hortensiastani, tänä vuonna olen vielä iloisempi, sillä se on rehevöitynyt ja kukkii vielä enemmän.

Tässä tämän aamun kuva. Ihanaa, että siinä on tuollaisia tummempiakin kukintoja.

Pink Annabelle eli 'Ncha2' on pallohortensia. Tuo varsinainen lajikenimi on näköjään muuttunut sitten viime vuoden, silloin se oli vielä 'Ncha1'. Välillä nuo kasvien nimeäjät ottavat pannuun, kun eivät osaa pysyä päätöksessään, heh.

Toinen pallohortensiani on kerrottu 'Hayes Starburst'. Se ei näytä kummoiselta, mutta olen silti todella iloinen, että se on edes tämän kokoinen. Talvella puutarhassani useasti vieraillut metsäjänis oli syönyt sen maan tasalle eikä keväällä näkynyt mitään, edes kuivaa verson tappia.

Tämä hortensia on aina ollut hyvin kitukasvuinen, joten tämä on sille ihan normaali koko. Se ei ole tainnut koskaan olla edes polvenkorkuinen.

Hortensiat viihtyvät puutarhassani muutenkin huonosti. Ne lurpottavat hyvin herkästi eivätkä oikein halua kasvaa. Tavallinen syyshortensia kuoli kuivuuteen enkä ole toiseen kertaan sitä kokeillut. 

Ehkä saariston kuivattavat tuulet ja harvat sateet ovat niille liikaa. Tänä kesänä on kuitenkin ollut eniten sateita yli kymmeneen vuoteen, ja se näkyy lehtien koossa.

Muotopuutarhassa asustaa samettihortensia. Sillä on kauniit, suuret ja nukkaiset lehdet. Se ei ole kukkinut joka vuosi. Yleensä elokuussa siinä olisi jo vähintään nuput, ellei kukat, joten oletan, että nyt on kukinnassa välivuosi. Hortensian edessä oleva kukka on harjaneilikka.

Haaveilin, että tästä tulisi parimetrinen, kuten Englannissa, mutta eipä ole tullut. Olen silti todella iloinen, että se on selvinnyt talvista jo noin 15 vuotta.

Endless Summer -jalohortensia The Original eli 'Bailmer' kukkii kahden edestä. Pohjoisen puolen versoilla on hyvin kaunis kukinta, se näkyy onneksi sivusta päin. Tuossa kun on talon seinä heti oikealla, siinä ei ole mikään kulkureitti.

Etelän puoleltakin näkyy kukkia aika hyvin, siinä vain on paljon muita kasveja edessä. Kaukasiankirahvinkukat ovat venyneet tavallista pidemmiksi eivätkä tietenkään pysy pystyssä, vaan kaatuvat tuulen mukana.

Vielä on yksi hortensia, ei kun kaksi, juuri muistin, mutta toisesta en ole ottanut kuvaa. Safiirihortensia 'Bluebird' on viettänyt parhaan kesän miesmuistiin ja kasvanutkin vähän. Sen kukat ovat silti edelleen kaukana sinisestä, vaikka jopa lajikenimi niin väittää. 

Edellisen hortensiajutun kommenteissa tuli puhe alumiinista ja siitähän valmistetaan hortensiankukkien sinerrysainetta. Suomessa tuotetta vain on myynnissä todella harvoissa paikoissa. Aion seuraavalla mantereen-reissulla metsästää purkin.

Sinisyyden toivossa istutin safiirihortensian ensin mäntyjen alle. Siellä oli kuitenkin liian kuivaa ja se kitui. Siirsin kasvin katajan kupeeseen ajatellen, että siinäkin olisi neulasten happamoittama maa. No ei se kukkien väristä päätellen kovin hapanta ole. Lehtien lomasta pilkottaa kovinkin vaaleanpunaisia kukkia.

Sitten on pakko esitellä pari herkkua, joilla on myös pallomaiset kukinnot, siispä aasinsillalla ymppään ne tähän juttuun. Jättikarhunputki on ihastuttava viininpunakukkainen kasvi, joka ei millään suostu tuottamaan siementaimia täällä. Kaksivuotisena se yleensä kuolee kukinnan jälkeen – paitsi nyt. Tämä sama kasvi kukki viime vuonnakin ja hämmästykseni oli melkoinen, kun samasta kohdasta nousi keväällä lehtiä. 

Täällä on hirveän elinvoimainen pyjamaludekanta ja nehän rakastavat tällaisten putkikasvien kukintoja nimenomaan siinä vaiheessa, kun siemeniä alkaa kypsyä. Se on harmi, sillä siemenet eivät pullistu eivätkä kehity, kun niistä imetään mehut pois. Kukinnan jälkeen näkee jopa parikymmentä pyjamaludetta yhdellä tällaisella kukinnolla. Se voi myös olla syynä siihen, että tämä kasvi koki siementuotannon viime vuonna epäonnistuneen ja päätti pitää uuden kukintavuoden.

Niin söpöjä kuin raidalliset pyjamaluteet ovatkin, päätin viime vuonna, että laitan kukinnan jälkeen kehittyvät siemenpallot harsopussien sisään. Tuskin luteet kuolevat nälkään, jos eivät pääse juuri näiden harvinaisempien aarteideni kimppuun, sillä putkikasveja riittää täällä muutenkin.

Jättikarhunputki elää Rohanissa, jossa sen sävyä ja kukan muotoa komppaa etelänruusuruoho. Tähkähelmikät ja kamassioiden ohikukkineet kukkavarret tuovat rentoa niittytunnelmaa.

Kuuntelen äänikirjana Tarua sormusten herrasta ja siinä ollaan paljon Rohanissa. Seutu on oikeasti aroa, vuoristoakin. Minun Rohanini sai nimensä tummalehtisestä 'Rohan Weeping' -pyökistä ja tumma-vaalea värimaailma oli haaveissa valmiiksi. Mutta ehkä nämä niittymäiset laikut muun kasvillisuuden seassa tuovat ripauksen Rohanin niittyjä puutarhaani.

Seuraava putkikasviherkku on niittykarhunputki 'Vicar's Mead'. Hihkaisin riemusta, kun löysin keväällä taimen puutarhaliikkeestä. Olin nimittäin yrittänyt tätä lajiketta kylvääkin joskus, tuloksetta.

Kuvasta näkyy, että olen tosiaan putkikasvifani (kuten pyjamaluteetkin). Vieressä on villiä palsternakkaa ja rikkaporkkanaa. Helminukkajäkkäräkin pilkottaa, se on toisenlainen, mutta yhtä kiva.

Otin aamulla kuvan ennen kuin auringon säteet osuivat tähän kohtaan. Sain paremmin kukan kauniin sävyn talteen. Eikö vain olekin aivan ihana, huurteinen viininpuna.

Kuvaa tietokoneella katsoessani äkkäsin jo yhden pyjamaluteen vasemmanpuoleisella kukinnolla. Puutarhurilla on monen näköiset viholliset.

Etelänruusuruoho Knautia macedonica

Jalohortensia Hydrangea macrophylla

Jättikarhunputki Angelica gigas

Kaukasiankirahvinkukka Cephalaria gigantea

Niittykarhunputki Angelica sylvestris

Pallohortensia Hydrangea arborescens

Palsternakka Pastinaca sativa

Rikkaporkkana Daucus carota

Safiirihortensia Hydrangea serrata

Samettihortensia Hydrangea sargentiana

Tähkähelmikkä Melica ciliata

Aamun puutarhakierros

 Kukkia, kimalaisia ja saalista.

Ransu on aamupesulla kuistin rappujen juuressa.

Eilen tuli leikattua nurmikko tältä suunnalta. Navetan edestä löytyy rujompaa katsottavaa. Olen virittänyt Supercat-myyräloukun parin kuukauden tauon jälkeen ylämäkeen, kottikärryistä vasemmalle, kun löysin uuden onkalon suun.

Sieltä on nyt noussut neljässä vuorokaudessa kuusi vesimyyrää. Olen osunut myyräsuoneen! 

Vesimyyrä eli vesirotta on rotan kokoinen, lähes musta ja pitkähäntäinen. Näistä osa on pienempiä, nuoria luultavasti. Kaksi selällään olevaa ovat eilisiä, aamukasteen pisarat saavat ne vaaleammiksi. Tänään tuli taas isompi vonkale. 

Ihme kyllä, raadot eivät ole yön aikana hävinneet. Eivät hävinneet edellisetkään. Ehkä pöllöillä sun muilla on mahat täynnä myyriä jo valmiiksi. Niitä vilistää kaikkialla. Mutta vesimyyriin en ole törmännyt sitten kevään. Ne kun elävät pääosin maan alla syöden kasvien juuria.

Siirrytään kauniimpiin kuviin. Sinipallo-ohdake 'Veitch's Blue' kukkii preerian yläosassa. Nyt, kun kukkia on auki, käy jatkuva pörinä.

Kuvaa ottaessani katsoin, että kukinnolla on kaksi kimalaista, mutta tuo toinen onkin varmaan kimalaiskuoriainen. Kimalainen saattaa olla isokimalainen.

Hypätään muotopuutarhaan, sillä sielläkin kukkii sinipallo-ohdake, tällä kertaa 'Taplow Blue'. Jos nämä kaksi lajiketta laittaisi ihan vierekkäin, saattaisi joku eroavaisuus löytyä, mutta kun ne elävät eri puolilla pihaa, näyttävät ne identtisiltä. Lisäksi tässä kukkii mm. hohtopiikkiputki ja preeriaväriminttu.

Tämän kimalaisen raidat ovat tummemman keltaisia. Olisiko mantukimalainen.

Hohtopiikkiputkessa oli perhonen vielä yöpuulla. Tai yökukalla.

Tommolan tilan syreenileimussa saattaa olla ainesta unelmien syreenileimuksi, vaikka se ei ole edelleenkään liila, vaan minun silmissäni vaaleanpunainen. Korkeintaan punaliila, kun haaveeni syreenileimu on siniliila. Kukkien muoto on kuitenkin hyvin kaunis, kuten myös vaalea alue kukan keskellä. Luulen, että tulen pitämään tästä kovasti.

Mutta onneksi muotopuutarhassa elää ja viihtyy ihastuttava Flame Blue eli 'Bareightysix'!

Monta vuotta haaveilin leimuista, mutta ensimmäiset istuttamani syysleimut kuolivat ja ajattelin, että ne eivät viihdy. Ne näyttivät kuivuvan kokoon. Mutta sitten alkoi viihtyä ensin yksi syysleimu, sitten toinen. Tämä on kiva juttu, sillä niiden kukinta piristää loppukesän masentavaa kesän päättymisen tunnelmaa.

Kirjoukonhattu on naurettava rääpäle, mutta tänä sateisempana kesänä se on sentään tehnyt kaksi kukkavartta, jotka nousevat jopa lähes metrin korkeuteen. Kukkia näkyy tulevan tusinan verran.

Taustalla näkyy muotopuutarhan varsinainen yllättäjä.

Endless Summer -hortensia The Original ei ole ikinä kukkinut näin runsaasti eikä ollut näin reheväkään! Isoa puskaa siitä en näköjään koskaan saa, mutta nyt se on sentään noin metrin korkuinen ja kukkii kuin viimeistä päivää. Hankin tämän silloin, kun Endless Summerit tulivat Suomessa myyntiin ja markkinoilla oli vasta tämä ensimmäinen lajike. On siis pärjännyt avomaalla 15 vuotta.

Heinäkuun kuumuusjakson aikana kukat ja lehdet alkoivat lurpottaa, mutta onneksi tuli jokunen sade, ja hortensia piristyi heti. Olen varmasti myös viskannut tälle jotakin lannoitetta, sillä välillä on ollut aika monta sellaistakin vuotta, ettei tämä ole kukkinut lainkaan.

Tämä on siis virallisesti jalohortensia 'Bailmer'. Kukat olisivat happamassa maassa sinisemmät, mitä kovasti toivoin. Olen lannoittanut rodolannoitteella ja haudannut rautaromua maahan yms., mutta kukista ei tule sinerviä millään. Sama safiirihortensian kanssa. Luovutan ja hyväksyn pinkit kukat, vaikka harmittaa. Vaaleansininen vain olisi niin paljon mieluisampi väri kuin vaaleanpunainen.

SuperMusti saapuu. Kyllä sillekin riittää myyriä. Musti metsästää maanpäälliset, eli pelto- ja metsämyyrät. Viime yönäkin toi olohuoneen matolle peltomyyrän.

Eilen sain keväästä asti jatkokäsittelyä odottaneen kasan risuja haketettua kuistin kulmalla. Kivaa, sillä kasa oli kymmenen neliömetrin kokoinen. Samalla istutin uuden pikkujasmikkeen, kun vanha kuoli. 

Uusi taimi meni nyt vähän lähemmäs nurkkaa, toivottavasti tuulensuojaisempi paikka – tai sitten ei. Tuulihan tähän pahasti osuu. 

En tiedä, onko tuuli edellisen pikkujasmikkeen kuolinsyy vai mikä, mutta olen kovasti kaivannut sen metsämansikan tuoksuista kukintaa. Lisäksi toivon uudesta jasmikkeesta vähän tukea joka suuntaan lakoaville kultapalloille. Kuvassahan ne näyttävät olevan pystyssä, mutta pystyssä ovat siis ne, jotka vielä ovat pystyssä.

Pisimpiä rankoja kannoin risuaitaan, joka oli jo madaltunut huolestuttavasti – peuroja liikkuu kylässä nyt keskellä päivääkin, kun syys saa. Aita täytyy saada kuntoon ja riittävän korkeaksi. 

Huomasin iloisen yllätyksen.

Tarhakellokärhö 'Arabella' kukkii! Löysin tiedon täältä blogista, että olin istuttanut tämän keväällä 2017. Sinä kesänä nuori taimi kukki, mutta eipä sen jälkeen. Kasvupaikka onkin toivoton: mäntyjen alla, kovassa ja kuivassa savimaassa, parin puskan välissä. On vähän ihme, että kärhö on pysynyt hengissä.

Tänä vuonna se viimein ulotti kasvuaan puskien läpi niiden ylle, kuten olin visiossani sen kuvitellut tekevän. Huomasin nupun joskus viikko sitten, mutta sitten unohdin sen. Onneksi tuli tehtyä tuota risu- & aitahommaa!

Kuvassa on myös kaksi kukkakärpästä. Hiidenkiven puutarhan blogissa keskusteltiin pari vuotta sitten siitä, käykö kärhöissä pölyttäjiä. Tämä tarhakellokärhö ainakin näyttää niitä houkuttelevan.

Myyristä vielä: niitä vilistää ihan silmissä, näen joka päivä jossain kohtaa pienen myyrän kipittävän. Eilen, kun olin täyttänyt tuorella hakkeella huussin kuivikelaarin, näin illemmalla vessakäynnillä pikkuisen myyrän vilistävän äkkiä laarista pois avatessani huussin oven. Taisi tuore puuntuoksu houkutella. Enpä ole ennen vessassa myyrään törmännyt! Ovat ne hauskoja ja söpöjä – kun vain eivät söisi kasvejani niin ahkerasti.

Hohtopiikkiputki Eryngium giganteum

Jalohortensia Hydrangea macrophylla

Kirjoukonhattu Aconitum × stoerkianum 'Bicolor'

Kultapallo Rudbeckia 

Pikkujasmike Philadelphus Lemoinei-Ryhmä

Preeriaväriminttu Monarda fistulosa

Sinipallo-ohdake Echinops bannaticus

Syreenileimuksi kutsutaan joitakin syysleimun, Phlox paniculata, vanhoja lajikkeita.

Tarhakellokärhö Clematis Integrifolia-Ryhmä

Liukuvärejä

 ja muita monivärisiä

'Mother of Pearl' -hollanninlumimarjoissa on tänä vuonna viimein vähän enemmän marjoja oksilla. Marjat alkavat hiljalleen punertua. Ihan kiva, mutta kylläpä kesti! En edes muista, minä vuonna istutin kolme puskaani. Marjoihin mahtuu lisääkin väriä – toivottavasti ne kehittyvät punaisemmiksi.

Japaninlehtikuusi demonstroi, miksi lehtikuusi sopii pensasaidaksi: se tekee uusia oksia vanhasta rungosta, aivan kuten marjakuusikin.

Lehtikuuseni paras ruska on aina marraskuun puolella, nytkin se on vasta vaihtumassa vihreästä keltaiseksi. Ensin väri muuttuu lähempänä runkoa ja viimeiseksi oksien kärjissä.

Sama tekniikka on kiinanpunapuulla. Dendrologiystävä kävi kylässä ja totesi, että tämä alkaa olla luonnottoman näköinen. Väri on tässä vaiheessa outo, kieltämättä. Takana 'Lemon Queen' -auringonkukka, yhä vain kukassa.

Hapankirsikat alkavat olla monivärisiä. Oikealla syreeni näyttää, kuinka nuoret versot karistavat lehtensä viimeisinä. Eri kasveilla on eri taktiikoita lehdistä luopumiseen – kiinnostavaa seurattavaa.

Kylämaisemassa on suurin osa puista jo lehdettöminä. Tummalehtinen kirsikkaluumu pitää edelleen kiinni punaruskeista lehdistään, samoin syreenit ja jotkut hedelmäpuut.

Jalosyreeni 'Moskovan Kaunotar' on aika tasaisesti vihreän ja kellanvihreän kirjava. Rakastan tätä syreenien raikasta syysväriä.

Vilkaistaan välillä maan tasalle, sillä sielläkin on hienoja värityksiä. Ajattelin tehdä jutun varjohiippojen syysväreistä, mutta pari monivärisintä pääsee nyt tähän maratooniin mukaan. Tämä on tarhavarjohiippa.

Alppivarjohiippa ja nimetön imikkä korostavat toinen toistaan.

Luulin jo, että lumipalloheisi 'Roseum' olisi ruskansa ohittanut, mutta se vain parantaa menoaan. Olenpa iloinen, että hankin tätä kaksin kappalein vuosia sitten muutamalla eurolla! Yhdellä taimistolla, jonne poikkesin, oli kastelulampi kuivunut, niinpä myivät pensaat pilkkahinnalla, muuten taimet olisivat kuolleet sinne.

Heisissä on kaiken kaikkiaan hienoja syysvärejä. Tämä on laskosheiden sukua; tarkemmin Viburnum plicatum f. tomentosum 'Mariesii'. Eli laskosheiden nukkainen muoto (forma tomentosum) ja päälle vielä lajiketta 'Mariesii'. Tiedä nyt sitten siitä nukkaisuudesta, mutta ehkä tässä on vähän enemmän karvaisuutta lehtien alapinnalla tai versonkärjissä kuin joissakin muissa heisissä.

Väri alkaa vasta kehittyä, toivottavasti näemme vielä upeaa ruskaa tässä pikku puskassa. Ja toivottavasti tämä kasvaa oikein isoksi!

Tummalehtisten kasvien kehitys ruskaan on kiinnostavaa seurattavaa. Peruukkipensas 'Royal Purple' pitää tumman värin lehtisuonissa, mutta muuten lehdet vaalenevat punaisiksi. Oikealla on metsätyräkki 'Chameleon'; sillä on oikein loistava, heleä ruska. Limenvihreä maanpeitekasvi on vaskivarjohiippa.

Ainoa kuunlilja, joka tontillani viihtyy ja kukoistaa, on rappujen pielessä kasvava tarhakuunlilja 'Blue Cadet'. Kaikki muut joko kituvat tai ovat kuolleet pois, mutta tämä yksi korvaa menetykset mennen tullen.

Isosiniheinät ovat alkaneet vaihtaa väriä vihreästä keltaiseksi. Niiden paras ruska on lehtikuusen tapaan marraskuussa. Tämä leveä ja pörheä on tavallinen isosiniheinä, ei mitään lajiketta.

Kun katsotaan Rohanista päin, on tavallinen isosinineinä vasemmalla ja 'Skyracer' oikealla. Melkoinen ero korkeudessa! Kumpikin on nyt vihreän ja keltaisen kirjava. Ja siis isosiniheiniä molemmat.

Tässä ja edellisessä kuvassa näkyy ruusunnuput, mutta teen ruusujutun vielä erikseen. Siitä kyllä tulee paljon lyhyempi kuin tästä.

Persianparrotia on vielä niin pieni, ettei sen ruska ole kummoinen. Tässä yksi lehti kuitenkin näyttää, millaiseen monivärisyyteen puska pystyy ja se onkin syy istuttaa se. Lehtiin tulee muistaakseni kaikkia ruskavärejä, mitä on olemassa. Ovat ne toki muutenkin kauniit. Puskalle pitää seuraa maanpeitekasvi koristemansio Lipstick, joka kukkii yhä.

Happomarjoissa on kivoja syysvärejä, on tullut todettua ennenkin. Hurmehappomarja on kasvanut jo kookkaaksi puskaksi tontin yläreunalla suurten lohkareiden välissä.

Pihajasmike 'Aureus' on kauniin liukuvärinen. Taustalla vielä joitakin koivun oksia lehdessä, ihme, että tässä tuulessa niissä on vielä lehtiä tallella!

On nimittäin melkoinen myräkkä – taas. Puuskissa ilma on sakeanaan vaahteran siemeniä. Niillä on hyvä leviämistaktiikka: lentävät siiven avulla kymmenien metrien päähän emopuusta.

Pyökkipensasaitakin on monivärinen. Osaan euroopanpyökeistä jää lehdet oksiin ruskeina koko talveksi. Pyökkiaita tuokin näkö- ja tuulensuojaa koko talven sen lisäksi, että se on kauniin lämpimänruskea.

Tummalehtinen helmiomenapensas 'Marleena' tulee myöhään ruskaan. Siitä tulee liekehtivän punainen. Nyt se on hauskan monivärinen. Pikkuruiset marjatkin ovat kauniita.

Jalohortensia Endless Summer on ollut liukuvärinen jo jonkin aikaa, hieno!

Pakko laittaa vielä kuva 'Bluebird' -safiirihortensiasta (vaiko 'Punatulkku' -rubiinihortensiasta?). Tämä on aivan käsittämätön – ja ollut ruskavärissä jo pitkään, tuli sitten tuuli tai kaatosade. Limenvihreälehtinen kultatesma korostaa punaa sen vastavärinä.

Huh, mikä maratooni. Jätin muutaman kuvan pois – en jaksa enää, etkä varmaan sinäkään jaksa lukea.

Jatketaan ensi kerralla!

Alppivarjohiippa Epimedium alpinum

Euroopanpyökki Fagus sylvatica

Hapankirsikka Prunus cerasus

Helmiomenapensas (ent. marjaomenapensas) Malus toringo var. sargentii

Hollanninlumimarja Symphhoricarpos Doorenbos-Ryhmä

Hurmehappomarja Berberis × ottawensis 'Superba'

Imikkä Pulmonaria

Isosiniheinä Molinia caerulea ssp. arundinacea

Jalohortensia Hydrangea macrophylla

Jalosyreeni Syringa Vulgaris-Ryhmä

Japaninlehtikuusi Larix kaempferi

Kiinanpunapuu Metasequoia glyptostroboides

Kirsikkaluumu Prunus cerasifera

Koristemansio ×Comagaria rosea

Kultatesma Milium effusum 'Aureum'

Laskosheisi Viburnum plicatum

Lumipalloheisi Viburnum opulus 'Pohjan Neito' ja 'Roseum'

Metsätyräkki Euphorbia dulcis

Persianparrotia Parrotia persica

Peruukkipensas Cotinus coggygria

Pihajasmike Philadelphus coronarius

Safiirihortensia Hydrangea serrata

Tarhakuunlilja Hosta Tardiana-Ryhmä

Tarhavarjohiippa Epimedium × rubrum

Vaskivarjohiippa Epimedium × warleyense