Saniaisten kiemurat

 sekä muita aarteita.

Saniaiset eivät ole aikaisimpien nousijoiden joukossa, niinpä niiden hengissä oloa saa jännittää. Helmisaniainen ainakin nousee reippaana ja vähän aiempia vuosia laajempana kasvustona – viimeinkin! Tämä taisi olla kolmas kerta, kun sen puutarhaani istutin ja viimein sain sen viihtymään. Istutin sen lähes ojan pohjalle, joten kosteutta piisaa.

Kuningassaniainen ei välttämättä ole kovin talvenkestävä, joten olen onneni kukkuloilla, kun tämä punertava 'Purpurascens' on elossa ja nousee. 

Taustalla on kerrottu rentukka, joka tuli jo esiteltyä aiemmin. Eli tämäkin on kostean paikan saniaisia ja on viihtynyt jo muutaman vuoden lähellä ojan pohjaa, mutta hieman ylempänä kuin helmisaniainen.

Perusvihreä kuningassaniainen on jo kookas. Voi olla, että kuningassaniaiset pelasti se, että ne ovat jo asettuneet kasvupaikoilleen monen vuoden ajan. Kuningassaniaisen ongelma on toisaalta juurenniskan nouseminen liian ylös mullasta, eikä se ominaisuus parane iän myötä, potentiaalisesti pahenee vain. 

Taisin kyllä nakata kasvuston päälle jonkin nutun talvella, mutta silloin kovat pakkaset olivat jo päällä. Pelkäsin pahinta, onneksi saniaisaarteeni näyttävät selvinneen talvesta liehuvin lipuin.

Mitään liehuvaa tuossa ei kylläkään ole, pitäisi sanoa, että hyvin rullaa!

Kilpirikon selviämisestä ei muuten tarvitsisi huolehtia, mutta myyrät näyttävät verottaneen kasvustoa paljon parin viime vuoden aikana. Onneksi kaikkea ei ole syöty. Ensimmäinen kukinto on jo auki ja pari muuta vartta nousee ojan pohjalta, minne kasvi on itsekseen levinnyt ojan reunalta. Kookkaat lehdet tulevat vasta kukkien jälkeen.

Saniaistarhassa ei vielä ole paljoa kiinnostavaa, mutta taemmassa kivimuurin taskupuutarhassa nousee tarha-adiantumi ihanasti. Valitettavasti pari kasvia tästä näyttää kuolleen, mutta ainakin tämä on elossa samoin kuin minipieni sikkiminesikko, joka sinnittelee juuri ja juuri hengissä vuodesta toiseen, mutta ei ole vielä koskaan kukkinut. 

Tästäkin vierestä on iloista raportoitavaa: viereisellä kumpareella on nenäliinapuu selvinnyt talvesta latvaan saakka. Oikein liehuvin lipuin, voi tämän kohdalla sanoa, sillä jos puu tulee joskus kukkimaan, kukkien suojuslehdet muistuttavat lippuja – tai oksilla riippuvia nenäliinoja. Puun toinen nimi kyyhkyspuu on tylsempi, itse käytän mieluummin hauskempaa ja kuvaavampaa nenäliinapuu-nimeä.

Muutakin komeaa maasta nousee kuin saniaisia. Marhanliljoilla on näköä ja kokoa, paitsi 'Claude Shridella', joka on hävinnyt ilmeisesti myyrien toimesta. Tämä on katajapenkin 'Guinea Gold'.

Edellisessä kuvassa taustalla näkyi tämä komistus, punakolmilehti. Kukat ovat hankalia kuvattavia, kun ovat usein taipuneet hieman piiloon.

Yhtäkkiä huomasin siinä vieressä hennon aarteen: Fritillaria elwesii. 

Vähän kun kaulaa kurotin, huomasin seuraavan aarteen: koiranhammas 'Rosy Wing'. Ihanaa, elossa tämäkin! 

Tämä on joidenkin lähteiden mukaan tähtikoiranhammas, toisten mukaan monen lajin risteymä. Kehälehdet kiertyvät kukan kehittyessä voimakkaammin taakse tehden kukasta turbaanin mallisen.

Keltakielokkia sain oikein hakea, se on niin köykäinen. Kävin viime kesänä puutarhassa, jossa oli niin laaja pehko keltakielokkia, etten tahtonut silmiäni uskoa. Minulla nousee tämä yksi kukkavarsi vuodesta toiseen. Viime vuonna nousi vielä kahdesta eri paikasta, mutta kitkin vahingossa toisen kasvin ilmeisesti kokonaan pois, sillä se oli yhden raivokkaan kitkentäoperaation jälkeen hävinnyt.

Onneksi on silti tämä yksi! Ehkä voisin tarjota tälle vaikkapa kompostimultaa, jos se siitä reipastuisi. Kitkeäkin voisi – katajapenkissä on kauhun tasapaino puna-ailakkien ja muiden luonnonkasvien suhteen. Ne täytyisi yrittää saada kaikki pois, sillä tässä kasvaa paljon pikkuisia aarteita.

Purppurapikkusydän 'Aurora' on myös joskus kohdannut kitkentäraivoisan kourani, sillä kerran tämä oli jo ilmassa, kun tajusin, ettei kaikki kouraisemani ollutkaan koiranputkea. Äkkiä takaisin maahan! Kasvusto ei edelleenkään ole kovin rehevä, mutta se voi johtua häirinnän lisäksi siitäkin, että olen istuttanut tämän katajan katveeseen, missä on erittäin kuivaa.

Tässä on kukka, jota täytyy syynätä lähempää. Kauniimpaa saa hakea! Nuo pienet syreeninliilat yksityiskohdat. 

Edellisen serkku, keijunpikkusydän 'Pink Punk' on yhä kukassa viimeisillä kahdella kukalla. Tungin linssin lähes kukkiin kiinni, jotta sain lähikuvan minipienistä kukista.

Ruoho on yhä leikkaamatta, huomauttaa Ransu.

Mukavaa viikonloppua!

Helmisaniainen Onoclea sensibilis

Keijunpikkusydän Dicentra cucullaria

Keltakielokki Uvularia grandiflora

Kilpirikko Darmera peltata

Kuningassaniainen Osmunda regalis

Marhanlilja Lilium Martagon-Ryhmä

Nenäliinapuu Davidia involucrata

Punakolmilehti Trillium erectum

Purppurapikkusydän Dicentra Formosa-Ryhmä

Sikkiminesikko Primula sikkimensis

Tarha-adiantumi Adiantum pedatum

Tähtikoiranhammas Erythronium revolutum

Jännittävä nupputilanne

 ja punaisia kukkia.

Ensinnäkin: rusokirsikka kukkii! Onneksi, sillä kirsikkatilanne saattaa olla aika surkea muuten. Myyrät ovat nakertaneet kuriilienkirsikan tyveltä kuoren pois, samoin Parrotian (vaikka se ei siis kirsikka ole, mutta muuten vain ihan hirveä menetys). Yritin pelastaa molemmat puiden haavasuoja-aineella, mutta se ei välttämättä auta yhtään. 

Viime vuonna myyrät nakersivat istuttamani imeläkirsikan kuoren, ja jänis popsi kevätkirsikan versojen latvat syksyllä, alaosa on onneksi tallella ja elossa.

Keijunpikkusydän 'Pink Punk' on söpöin pikku punkkari kuunaan.

Ensimmäiset varjohiipat alkavat kukkia, nehän ovat erityisiä lempikasvejani. Tarhavarjohiipassa on herkullisenpunainen väri.

Alppipenkissä kukkii kylmänkukka, jonka piti olla 'Perlen Glocke' mutta ei sitä ole. Kaunis tämäkin, mutta punainen minulla oli jo entuudestaan. Tosin sen piti olla valkokukkainen. Ei mene ihan nappiin nämä kylmänkukkien hankinnat, pitäisi ilmeisesti ostaa ne kukassa.

Tunturikohokki 'Mount Snowdon' on suureksi ilokseni talven jäljiltä hengissä eikä edes kuollut keväiseen auringon porotukseen. Se on alppipenkkini kasvien suurin haaste: ostan esimerkiksi joka vuosi uudet laukkaneilikat, kun edelliset ovat kuolleet maalis–huhtikuussa. 

Nyt odottelen, koska tämä muhkea neulatyyny puhkeaa vaaleanpunaiseen kukkaan!

Rikot kuuluvat myös kasveihin, jotka yleensä kuolevat keväällä, mutta tämä 'Purple Robe' -patjarikko on selvinnyt elossa jo pari vuotta, tosin se on vain niukin naukin hengissä, kuten kuvasta näkyy. Tämä on koko kasvuston ainoa vihreä kohta ja hädissään se on pukannut jo kukkavarren – mahdollisesti siksi, että on kuoleman kielissä.

Alppipenkin sipulikukista ei ole mitään raportoitavaa, sillä myyrät näyttävät syöneen niistä 95 prosenttia. Levitin tuohon nyt hydrauliöljyn hajuista kutterinpurua kylän klapityömaalta. 

Jokin hajukarkote olisi tietysti pitänyt laittaa jo syksyllä tai viimeistään alkukeväällä ennen kuin sipulikukat alkavat nousta. Minullahan on iso purkki valkopippuria ikkunoiden kittaamista varten, eikä siitä ole mitään hyötyä talitinttien poissa pitämiseen ikkunoista. Ehkä se voisi kuitenkin karkottaa myyrät pois pienten sipulikukkieni kimpusta. Täytyy muistaa jatkossa, nyt on myöhäistä.

Viimeinen sinivuokko kukassa on kaunis punakukkainen sinivuokko (Hepatica nobilis var. rubra).

Punaimikässä on upea väri. Istutin monta ennen kuin tämä yksi suostui asettumaan taloksi, sittemmin minulla on jo toinenkin. Tämä isompi asuu Rohanissa 'Rohan Weeping' -pyökin juurella.

Siinä ihan lähellä on japaninmagnolia, jota olen kärsivällisesti kasvattanut pikkuisesta piiskasta – alun perin tämä on Peter Joyn kylvämä taimi. Nyt puu on jo minua korkeampi. Syksyllä huomasin ensimmäisen kukkanupun ja talven mittaan niitä on pullistunut neljä. Kookkain puhkeaa kukkaan minä hetkenä hyvänsä. Otin kuvan viime viikolla, kun lähdin kaupunkiin. 

Jännittävää! Mieluiten olisin toki paikalla, kun puun ensimmäinen nuppu ikinä avautuu, mutta sekin käy, että pääsen näkemään ensimmäiset kukat avonaisina.

Säät ovat olleet sen verran viileitä ja merellä sitäkin viileämpiä, että kukinta tuskin on ohi. Voi olla, ettei ole alkanutkaan.

Tajusin vasta jälkikäteen, että minun olisi pitänyt valita japaninmagnolia Koska kukkii -haasteeseen, sillä siitä ei olisi ollut mitään vertailukohtaa arvauksen tueksi, kun kyseessä on ensikukinta. Se olisi tuonut mukavaa lisähaastetta.

Toinen jännittävä nupputilanne on sisällä. Olohuoneessa kasvattelemani sitruunapuu on myös tuottanut ensimmäiset kukkanuput ikinä. Ne ilmestyivät oksille salamana, sillä vannon tarkkailleeni puuta hyvin tiiviisti ja säännöllisesti nuppujen toivossa. Yhtäkkiä, yhden huhtikuisen kaupunkireissun jälkeen, niitä vain oli kahdessa oksassa. 

Suurin nuppu näytti tältä ennen kaupunkiin lähtöä viime viikolla. Voi olla, että huomaan jo sisään astuessani kukinnan alkaneen, sillä sitruspuiden kukissa on taivaallisen ihana tuoksu.

Huomenna pääsen näkemään, mikä on kukkien tilanne. 

Jännittävää viikkoa sinullekin, lukija!

 

Japaninmagnolia Magnolia kobus

Keijunpikkusydän Dicentra cucullaria

Kylmänkukka Pulsatilla

Patjarikko Saxifraga Arendsii-Ryhmä

Punaimikkä Pulmonaria rubra

Rusokirsikka Prunus sargentii

Sitruuna Citrus × limon Sitruuna-Ryhmä

Tarhavarjohiippa Epimedium × rubrum

Tunturikohokki Silene acaulis

Hyvät ja huonot uutiset katajapenkistä

 Katajapenkki on jatkumoa mäntyjen alustan metsäpuutarhalle. Myös vaahteran metsäpuutarha on tässä lähellä. 

Alueelle kuuluu periaatteessa hyvää. Kultatesmat voivat hyvin ja niitä nousee sieltä täältä. Purppuraorvokki, josta on kai nykyään tullut purppurametsäorvokki, tuo hienoa tummaa kontrastiväriä siellä täällä. (Viljelykasvien nimistössä ne ovat kaksi eri lajia, mutta monen muun tahon mukaan ent. adunca 'Purpurea' = riviniana 'Purpurea' tai Purpurea-Ryhmä). Marhanliljat nousevat komeasti, näistä yksilöistä on perinteisesti tullut pihani korkeimmat. Lajike on 'Guinea Gold'.

Purppurametsäorvokki on myös loistava väripari kermanvaalealle ternivuokolle. Se ei ole enää näin komeasti kukassa, mutta myös ternivuokko on kukkinut tänä keväänä ihanan pitkään: edelleen on kukkia jäljellä.

Pitkät kukinnat taitavat jatkua, sillä ainakin täällä meillä näyttää kahden viikon ennuste sitkeästi viileää: korkeintaan 15 astetta. Tänään oli kyllä peräti 16 ja tuulensuojassa ehkä vähän enemmänkin. Hieno, aurinkoinen, vaikkakin tuulinen päivä.

Katajapenkin reunalla kukkii edelleen kaksi Fritillaria elwesii -pikarililjaa.

Olen erittäin iloinen savolaisista lemmikinsiemenistä, joita Hiidenkiven puutarhan Minna lähetti joitakin vuosia sitten. Ne ovat selvästi ottaneet katajapenkin omakseen ja väreissä on sekä sinistä että valkoista – taivaallisen kaunista!

Näihinkin kukkiin on kultatesma mitä täydellisin kumppani.

Mutta voi! Keltakielokkia löytyy enää yksi ja se on minun syyni. Kitkin raivoisasti joka puolelle siementänyttä puna-ailakkia viime kesänä, kun tajusin, että kourassani on keltakielokin lehtiä. Toivoin, etten ollut repinyt sitä juurineen. Käänsin kottikärryllisen rikkaruohoja nurin niskoin, mutta siitä oli mahdotonta eritellä, mitkä juuret saattoivat olla mitäkin.

No, tänä keväänä kielokkeja on enää yksi ja sekin on niin vaivaisen kokoinen, ettten pysty saamaan siitä kunnollista kuvaa – ainakaan toistaiseksi. Yritän vielä, tuossa näkyy olevan vielä nuppu, ja tietysti tarkkailen haukkana maan pintaa sen toisen löytääkseni. 

No siis. Eihän sitä maan pintaa tietenkään näy. Kuten viime vuonnakin, on katajapenkissä jälleen ihan hirveä rehotus, eikä sieltä keskeltä ole kovin helppoa löytää pientä kasvia.

Voisinkin tehdä sellaisen järkevän päätöksen, etten vastaisuudessa kasvata mitään metriä matalampaa, sillä se häviää tänne viidakkoon.

Aikaisin kukkivat voivat toki olla matalampia. Punakolmilehti ehti jo kukkia toukokuun puolivälissä.

Purppurapikkusydän 'Aurora' on kauneimpia lajikkeita nimeä myöten. Taustalla kukkii vaskivarjohiippa 'Orangekönigin'.

Seuraavaksi jännätään, koska englanninsinililja kukkii. Tarhalyhtykärhö Princess Kate on myös noussut, ihanaa.

Englanninsinililja Hyacinthoides non-scripta

Keltakielokki Uvularia grandiflora

Kultatesma Milium effusum 'Aureum'

Lemmikki, puistolemmikki Myosotis sylvatica

Marhanlilja Lilium Martagon-Ryhmä

Punakolmilehti Trillium erectum

Purppurametsäorvokki Viola riviniana 'Purpurea' tai Purpurea-Ryhmä

Purppurapikkusydän Dicentra Formosa-Ryhmä

Tarhalyhtykärhö Clematis Texensis-Ryhmä

Ternivuokko Anemone × lipsiensis

Vaskivarjohiippa Epimedium × warleyense

Mutapuutarhan rannoilla

 Viime aikojen sateiden ansiosta ojissa suorastaan virtaa vesi.

Ojanvarren kerrottu rentukka 'Multiplex' on alkanut kukkia. Tämä oja johtaa mutapuutarhaan.

Mutapuutarhassa on sen verran vettä, että jätän vihvilöiden raivaamisen tuonnemmaksi. Niitä en ole istuttanut, vaan kirjosorsimoa, kirjavalehtistä rohtokalmojuurta ja sarjarimpiä. Niistä sorsimoakin joutuu silloin tällöin raivaamaan.

Takana on istutusalue, jossa kukkivat narsissit. Mennään ensin sinne.

Täällä ei kuki vielä juuri mitään, mutta 'Watch Up' -narsissit – tai ainakin sellaisina ostetut – kukkivat kauniisti balkaninvuokkojen yllä. Balkaninvuokot aloittivat yhdessä 'Rejoice' -huhtikurjenmiekkojen kanssa kuukausi sitten, mutta ovat siitä huomattavasti runsastuneet. Mukavan pitkä kukinta-aika!

Muuten tässä pienessä penkissä ei ole vielä paljon mitään katsottavaa. Tummapärskäjuuren siirto tähän oli selvästi hyvä veto, sillä se on vuosi vuodelta runsastunut. Viime vuonna se jo kukkikin.

Mutapuutarhan reuna ei ole kostea ollenkaan, elleivät kasvit ulota juurensa kovin syvälle. Niinpä joskus pikkuisina taimina istutetut tarhaidänunikot ovat viihtyneet hyvin. Sen sijaan liuskalehtinen tervaleppä 'Imperialis' kuivuu niin pahoin joka kesä, ettei ole kasvanut ollenkaan. Saattaa olla jopa pienempi kuin aikoinaan taimen hankkiessani.

Katsastetaan sitten mutapuutarhan toinen puoli, siellä on laajempi istutusalue vanhan katajan vierellä. Puistoalppiruusu 'Catawbiense Grandiflorum' on vuodesta toiseen alle metrinen. Olin kuvitellut siitä isoa massaa katajan kaveriksi. No, sittemmin olen täyttänyt tämän alueen kaikenlaisilla muilla kasveilla ja olisin pulassa, jos alppiruusu yhtäkkiä päättäisikin alkaa kasvaa – 15 vuotta harkittuaan.

Täällä melko varjoisessa penkissä viihtyy kultatesma – valtavan kaunis heinä, jonka hentoinen kasvutapa sopii muiden kasvien lomassa kasvamiseen. Ilokseni se tuottaa siementaimia, joita ei ole koskaan liikaa, vaan aina sopivasti. Marhanlilja on 'Guinea Gold'.

Täällä on myös varjoisten paikkojen herkkiksiä, kuten Fritillaria elwesii.

Fritillariat elelevät tarhamyrkkyliljan kupeessa. Suuri lehtitupas lupailee hyvää kukintaa syksylle, toivottavasti. 

Keijunpikkusydän 'Pink Punk' asuu myös täällä. Otin kuvan pari viikkoa sitten, kun kukkavarsi oli ilmestynyt.

Mutta voi! Seuraavan kerran, kun menin katsomaan, se oli hävinnyt. Tai se löytyi sitten kyllä kasvin vierestä maassa makaamasta. Se oli purtu poikki niin alhaalta, ettei kyseessä voi olla muu kuin pikkuinen jyrsijä tai lintu, joka on luullut tätä mehukkaaksi madoksi. 

Näitä kasveja on kaksi, mutta tämä oli ilmeisesti ainoa kukkavarsi. Voi harmitus!

Onneksi on paljon muitakin kasveja. Katajapenkin vanha rusokoiranhammas kukkii uskollisesti vuodesta toiseen, mutta tänä keväänä siinä on vain yksi kukka. Lehtitupas on tiivis. Luulen, että tutkin tämän jakamismahdollisuuksia. 

Toisella puolella katajaa on neljä koiranhammasta, mutta ne ovat tähän asti kukkineet huonosti. Mietin, että kasvupaikka saattaa olla liian kuiva.

Ternivuokko viihtyy katajapenkissä ja tuo siihen kaunista vaaleankeltaista sävyä, kiva yhdessä kultatesman kanssa. 

Taidan siirtyä jatkamaan kompostin tyhjennystä, se on taas vinossa. Melkoinen homma, joka täytyy näköjään tehdä parin vuoden välein, vaikka viimeksi luulin selviäväni kunnollisilla tolpilla ja tolpankengillä. 

Nyt alkaa olla se aika vuodesta, kun tekemistä on enemmän kuin ehtii tehdä. Koko ajan huomaa uusia asioita, onneksi niistä joitakin ehtii lähes joka päivä tehdäkin. Mutta työlista vain pitenee sitä nopeammin, mitä enemmän vetää tehtyjä yli. Silti: vuoden parasta aikaa. Nyt nautitaan!

Balkaninvuokko Anemone blanda

Keijunpikkusydän Dicentra cucullaria

Kultatesma Milium effusum 'Aureum'

Marhanlilja Lilium Martagon-Ryhmä

Puistoalppiruusu Rhododendron Catawbiense-Ryhmä

Rentukka Caltha palustris

Rusokoiranhammas Erythronium dens-canis

Tarhamyrkkylilja Colchicum Speciosum-Ryhmä

Ternivuokko Anemone × lipsiensis, valko- ja keltavuokon risteytys

Tummapärskäjuuri Veratrum nigrum

Pikkuisia aarteita

Paria kukkaa jännitin kovasti reissuni aikana. Ne olivat nupulla lähtiessäni. Olin kovin kiitollinen kylmästä viikosta! 

Keijunpikkusydän 'Pink Punk' on puutarhani uutuus, jonka istutin viime kesänä. Toivoin kovasti, että näkisin sen ensikukinnan ja niin kävikin! Tältä se näytti reissulta palatessani ja on edelleen kukassa.

Tämä on todellinen miniatyyri.

Tähtikoiranhammas 'Rosy Wing' on toissa syksynä istutettu ja näin sen ensimmäisen kukan viime keväänä, mutta halusin toki nähdä sen uudestaan. Se oli kotiin palatessani jo hieman kuihtunut (tai paleltunut), mutta kyllä tästäkin vähän kauneutta erottaa.

Saman katajapenkin toisella puolella ehdin jo huolissani etsiä vanhempaa rusokoiranhammasta, mutta yhtäkkiä se nousi maasta ja alkoi lähes saman tien kukkia. Taustalla kultatesma.

Muiden pikkuisten koiranhampaiden kanssa saa vielä elää jännityksessä. Nyt on niin kuumaa ja kuivaa, että pelkään vielä yhden nuppuisen lakastuvan saman tien kun kukat avautuvat! Monissa muissa on lehtiä, mutta ei kukkia. Lehdetkin ovat iloinen asia, todiste elossa olemisesta.

Valkokukkainen sinivuokko on luonnonkantaa tästä läheltä. Muitakin sinivuokkoja on vielä tullut kukkaan pihan eri osissa.

Valkoisesta sinivuokosta vihreään valkovuokkoon. Ensimmäinen valkovuokko kukassa on tämä vihreä 'Virescens'. Eilen poksahti myös hämyvuokon ja tavallisen valkoisen valkovuokon kukkia auki.

Tuossa vieressä kukkii vielä 'Hippolyta' -lumikello! On tämä ollut kummallinen kevät. Kaikki kukkii samaan aikaan, kun osa nousi niin hitaasti.

Ihana hailean vaaleansininen balkaninvuokko 'Blue Snow' kukkii muotopuutarhassa. Taustalla itsekseen tullut aho-orvokki.

Räväkämpi 'Charmer' kasvaa vuokko-esikkopuutarhassa.

Kostealla kevätniityllä nousee kirjopikarililjoja ja täälläkin viimeiset lumikellot ovat yhä kukassa.

Hirvittävän jääkentän alla monta viikkoa talvella eläneet puistolumikellot nousevat sittenkin. Olin jakanut näitä ojan viereen pidemmälle matkalle. Valitettavasti valkokukkainen, kerrottu Ellen-sarjan tarhajouluruusu mätäni, mutta sille ei voi mitään, uuden saa kaupasta tai voin siirtää siementaimia muualta, tosin valkoista ja kerrottua niistä ei löydy. 

Suurempi aarre kuningassaniainen pitää vielä jännityksessä, sillä sekin oli saman jään alla. Voi olla, että se on menetetty.

Vaahteran varjossa on posliinihyasinttien meri, joka vaihtuu kauempana valkoisten 'Alba' -idänsinililjojen vaahdoksi.

Pkkuisten aarteiden joukkoon lukeutuu myös lumikki.

Ja vuokkoängelmä, joka ei ole vuokko eikä ängelmä. Tämän hankin viime vuonna ja toivon, ettei se kuole kuivuuteen. Joskus yritin tätä kasvattaa siemenestä, ja jotakin iti kyllä, mutta sitten kuoli. Yritän nyt muistaa kastella. Aarre löytyi Tommolan tilalta, kun poikkesin sinne pikaisesti matkalla Nurmekseen viime elokuussa.

Niin. Tässä sitä taas ollaan: saisi sataa!

Balkaninvuokko Anemone blanda

Idänsinililja Scilla siberica

Keijunpikkusydän Dicentra cucullaria

Kirjopikarililja Fritillaria meleagris

Lumikki Sanguinaria canadensis

Posliinihyasintti Puschkinia scilloides

Puistolumikello Galanthus nivalis

Rusokoiranhammas Erythronium dens-canis

Sinivuokko Hepatica nobilis

Tähtikoiranhammas Erythronium revolutum

Valkovuokko Anemone nemorosa

Vuokkoängelmä Anemonella thalictroides