Kaikissa väreissä

 Ruska se vain edelleen paranee päivä päivältä. Paitsi sen kohdalla, jonka lehdet putosivat jo.

Huomasin huussin takana esikko- ja jouluruusupellossa 'Roseum' -lumipalloheiden. Minulla on näitä kaksi, ollut jo vuosia, ja viimein tänä vuonna ne ovat alkaneet kasvaa. Syysväri on molemmilla todella kaunis.

Sanotaan, että aurinkosumma vaikuttaa ruskaan. Näistä puskista toinen on täydessä paahteessa ja tämä saarnen varjossa. Kummassakin on yhtä hyvä syysväri.

Ruskaan vaikuttaa niin monta tekijää, että on todella vaikea sanoa, miksi näiden kahden ruska on identtinen niin erilaisilla kasvupaikoilla.

Iso Yggdrasil-saarni on edelleen lehdessä, vaikka sen takana kasvava ei, eikä moni muukaan saarni tällä saarella. Tämä on juuri otettu kuva: päivän tilanne. Nyt lehtiä tippuu jatkuvasti, kohta iso puu on alaston. Saarnen juurella näkyy japaninvaahtera 'Osakazuki' kirkkaanpunaisena. 

Rusotuomipihlaja on punaisena, siemenestä itsekseen kasvanut omenapuu keltaisena, saarni limenvihreänä ja japaninvaahtera verenpunaisena ryyditettynä 'Lemon Queen' -auringonkukalla, joka kukkii keltaisenaan aina vain. 

Oikealla on huussi; yksi puutarhaihmisen kivoimmista ja tärkeimmistä rakennuksista. On ylellisyyttä, ettei tarvitse riisua mutaisia saappaita käydäkseen vessassa.

Kunpa pihalla vielä olisi ruokatarjoilu ja juoma-automaatti.

Japaninvaahtera 'Osakazuki' on joka syksy yhtä upea. Ensin sen vihreät lehdet alkavat tummua viininpunaisiksi, sitten, juuri kun ajattelee, että puska on täydessä loistossaan, alkavat lehdet vielä kirkastua kirkkaanpunaisiksi. Viereinen tarhakalliokielo muuttuu vähitellen keltaiseksi. 

Ahaa, sen nimi onkin muutettu tarhakieloksi ja Polygonatum-suku torvikieloiksi, kertoo uusin Viljelykasvien nimistö. Minusta englanninkielinen nimi "Kuningas Salomonin sinetti" on jotenkin runollisempi... joskin myös huomattavasti pidempi.

Rusotuomipihlajiini ei yleensä tule näin punaista ruskaa eivätkä niiden lehdetkään pysy ruskavärisinä pitkään oksilla – paitsi tänä syksynä. Tämä on aivan mahtiruskasyksy!

Oli pakko viedä kamera huussiinkin, kun tätä(kin) näkymää ihastelen päivittäin. Edessä näkyy ison saarnen oksa lehdessä, kaukana jo lehdetön lajitoveri. 

Huussin edustalla on ruskopenkki, josta kuvassa näkyy rusotuomipihlaja ja toinen japaninvaahterani, punaruskealehtinen 'Enkan'. Sen syysväri ei ole ollenkaan 'Osakazukin' veroinen. Sydämen oikeasta reunasta kurkistaa vielä toisen rusotuomipihlajan oksia. Ruskaväreissä hohtavat myös vaahterat, ruusuherukat, pilvihelmipihlaja ja kultaherukka.

Kultaherukan ruska on monivärinen. Tummalehtinen marjaomenapensas 'Marleena' ei ole vielä vaihtanut väriä. Siitä tulee kirkkaanpunainen joka syksy.

Marjaomenapensaskin on vaihtanut nimeä: se on nykyisin helmiomenapensas.

Pilvihelmipihlaja on kaunis tummissa pikku lehdissään.

Alempana rinteessä on alkusyksyllä siirretty kuparivaahtera. Mielestäni sen syysväri on tänään vielä punaisempi kuin tässä muutama päivä sitten otetussa kuvassa. Taustalla on koristearonia.

Japaninhappomarja on lapsuudesta tuttu, tätä kasvoi yhdessä puistossa koulumatkan varrella. Syksyisin ihastelin happomarjojen moniväristä ruskaa aina, pysähdyin usein niiden äärelle. Nyt minulla on oma ihana ilotulitus, tämä on Vironperän kantaa. Punaiset marjat vielä kaupan päälle!

Rohanin kohdalla pensasaitakasvina on tylppöorapihlaja. Nämä ovat alkaneet kukkia hyvin ja tuottavat kauniita marjoja. Voisikin kerätä muutaman marjan ja kasvattaa lisää taimia. Keltainen ruskaväri on kaunis punaisten marjojen kanssa.

Japaninmagnolia on myös menossa keltaiseksi. Se on todella kaunis, valitettavasti vain kukkasilmuja ei vieläkään näy. Niiden pitäisi jo tässä vaiheessa näkyä ensi kevään kukintaa enteillen. Puu alkaa olla sen kokoinen, että ajattelin jo ensi vuonna ensimmäisten kukkien mahdollisesti tulevan. No, sitä seuraavana keväänä varmasti!

Edessä on pyökki 'Rohan Weeping'. Rohanissa ollaan edelleen.

Rohanista muutama askel metsäpuutarhaan päin kasvaa erittäin kitulias höyhenpensas-rassukka. Olen istuttanut sen todella huonoon maahan, mutta siinä se on selvinnyt jo monta vuotta. Syysväri on kyllä upea, oikeastaan tämä on ainoa hetki vuodessa, kun vaivaisen puskan huomaa.

Safiirihortensian voisi nimetä uudelleen rubiinihortensiaksi. Taustalla on taikapähkinä ja 'Lilac Wonder' -myrkkylilja.

Alussa mainitsin sen, jonka lehdet putosivat jo. Se on kirsikkasorvarinpensas. Onneksi sen serkut pallesorvarinpensaat ovat täydessä vedossa. Niissä on yksi makeimmista ruskaväreistä, vai mitä.

Tai mikä oli suosikkisi? Jätin haileat tästä jutusta pois, kun olisi tullut vielä hirveämpi maratooni. Haileissakin ruskaväreissä on puolensa, ne ovat usein ihanan valoisia!

Helmiomenapensas Malus toringo var. sargentii

Höyhenpensas Fothergilla

Japaninhappomarja Berberis thunbergii

Japaninmagnolia Magnolia kobus

Japaninvaahtera Acer palmatum

Kirsikkasorvarinpensas Euonymus planipes

Koristearonia Aronia × prunifolia

Kultaherukka Ribes aureum

Kuparivaahtera Acer griseum

Lumipalloheisi Viburnum opulus f. roseum

Myrkkylilja Colchicum

Pallesorvarinpensas Euonymus alatus

Pilvihelmipihlaja Sorbus frutescens

Pyökki Fagus sylvatica

Rusotuomipihlaja Amelanchier lamarckii

Saarni Fraxinus excelsior

Safiirihortensia Hydrangea serrata

Taikapähkinä Hamamelis

Tarhakielo Polygonatum × hybridum

Tylppöorapihlaja Crataegus monogyna

Erikoisten puiden ja puskien kuulumiset

 Monenlaisia ruskavärejä

Tässä samassa näkymässä hehkuivat pilvihelmipihlaja ja sirotuomipihlaja punaisina pari viikkoa sitten, nyt ne ovat lehdettömiä ja tilalla on ruusuherukan jännän hailakan vaaleanpunainen ruska. Tykkään näistä haalistuneenpunaisistakin ruskakasveista.

Pyöreän penkin keskellä elelee kiinanpunapuu, joka on kasvanut varmaan kymmenen senttiä vielä tässä syksyn mittaan! Se on todella ottanut spurtin. Istutin sen pari vuotta sitten kolmikymmensenttisenä pikku taimena; mitä pienempi, sen parempi, ajattelen – juuret pääsevät työntymään suoraan maahan sen sijaan, että alkaisivat kasvaa kehää ruukun ahtaudessa.

Kiinanpunapuu on niitä havupuita, jotka pudottavat neulasensa talveksi. Tämäkin tulee ruskaan, mutta se on vasta alkamassa. Kaunista oranssinruskeaa sävyä voi jo aavistaa, vaikka puu on vielä pieni. Huomasin puun tällä puolella kasvavassa pikkusormustinkukassa vielä kukan, mutta kuvaan en sitä huomannut ottaa, se on penkin metalliosien takana lähes piilossa.

Vähän ylempänä rinteessä saman kivimuurin edessä ovat punaisina vielä rusotuomipihlaja ja japaninvaahtera 'Osakazuki'. Harmi, että se on pakko verkottaa, mutta hehkuva väri erottuu kyllä tiheän verkon läpikin.

Vaahteroista varmaan lähes kaikilla on hieno ruska. Pikkuinen kuparivaahtera on kasvanut jo yli polvenkorkuiseksi ja näyttää, miten upea ruskapuu siitä tuleekaan sitten joskus isona.

Höyhenpensaastakin tulee kauniin punainen, mutta oma yksilöni kasvaa kovin kituliaasti. Ehkä paikka on huono tai sitten se vain on hidas asettumaan. Kesän ajan se oli kyllä pahasti kuivuuden kourissa, isoin osa lehdistä käpristyi.

Höyhenpensaan vierestä alkaa Rohan. Sen alussa on riippamallinen euroopanpyökki 'Rohan Weeping' jo haalennut syysväriinsä mahonginruskeaksi, taustalla tummalehtinen japaninkirsikka 'Royal Burgundy' on vielä tummassa kesävärissä. Sen ruska on kirkkaanpunainen, joitakin punaisia lehtiä näkyy jo. Etualan pyökki on kesällä yhtä tummalehtinen kuin kirsikka, ellei vielä tummempi.

Rohanissa asustaa kolme 'Royal Purple' -punaperuukkipensasta, niidenkin lehtiin tulee kirkkaanpunaista syksyllä.

Risuaidasta olen ajatellut elävää versiota pikku hiljaa, kun tylppöorapihlajat kasvavat. Mutta myyrät ovat niitä verottaneet. Muutenkaan risuaita ei peuroja pidä, ne vain työntävät oksia sivuun ja tekevät itselleen aukon. Nyt viritin lähes kymmenen metrin pätkän korkeaa kanaverkkoa, jota minulla oli vielä jemmassa, jotta peurat eivät enää pääse aidan läpi Rohanin alkupäässä. Ilokseni huomasin joidenkin myyrän poikki syömien orapihlajien juuresta nousevan uusia versoja, sitkeitä ovat, jihuu!

Kasvimaalla olen ihastellut 'Tayberry' -karhunvatun upeita syyslehtiä.

Puistotaikapähkinä 'Diane' on hienon keltainen. Tämähän ei ole kukkinut sen jälkeen, kun sen istutin eräänä syksynä ja seuraavana keväänä se kukki. Elän toivossa kuin lapamato.

Minulla on nykyään toinenkin taikapähkinä, amerikantaikapähkinä, jonka pitäisi olla talvenkestävämpi ja parempi kukkimaan ja se kaiketi kukkiikin syyspuolella, joka on aina varmempaa kuin yrittää pitää kukkanuput elossa talven viimoissa kevääseen.

Onneksi otin tämän kuvan, kun yksi unikkokin innostui kukkimaan yhdessä 'Lilac Wonder' -myrkkyliljan kanssa. Seuraavana yönä oli kaikki kuvan kukat syöty, unikkokin, vaikka ne yleensä jätetään rauhaan. Niin se on, että syksyllä kelpaa ja syödään jo kaikki. 

Myrkkiksen ja taikapähkinän välissä kasvaa nietospensas Deutzia × rosea Yuki Cherry Blossom eli 'NCDX2'. Eipä jää kovin helposti mieleen tuo virallinen lajikenimi. Nietospensas on aivan minimatala ja muutenkin pieni, kukatkin sillä olivat tänä kesänä kääpiöitä. Tässä se on paremmin näkyvillä kuin paikassa, johon sen ensin istutin kuvitellen siitä tulevan metrin korkuisen pensaan.

Japaninlehtikuusi on puolestaan kasvanut hyvin. Istutin sen 15 vuotta sitten polvenkorkuisena piiskana. Se on aloittelemassa kullankeltaista ruskaansa.

Vanhat pihasyreenitkin alkavat olla keltaisia. Kun yllätin yhtenä päivänä taas peuran pihastani, se lähti muotopuutarhan poikki ja lopulta pakeni suoraan tämän syreenipusikon läpi tielle. Olin kuvitellut, että tämä on liian tiheä, mutta eipä ole. Uusi hautalyhty Viljon haudalla ei onneksi hajonnut, vaikka putosi koukustaan siinä rytinässä.

Vielä vihreä puska oikeassa reunassa on kaljukultasade, se on alkanut kasvaa mukavasti. Sekin oli pieni, kun sen hankin. Kokemukseni mukaan isot puuntaimet ovat hankalia, ne pitäisi tukea todella hyvin, etteivät heilu tuulessa, lisäksi ne kuivuvat äkkiä, usein jo ruukussaan, kun juuristo on aivan liian pieni puun kokoon nähden.

Loppuun nenäliinapuun kuulumiset. Sekin jakselee hyvin ja on tuplannut kokonsa parissa vuodessa jo yli polvenkorkuiseksi. Ruskaan se ei vielä ole tullut, muistaakseni se olisi keltainen. 

Tänään tein tuttavuutta parin Parrotia persican taimen kanssa, jollaisesta olen haaveillut vuosikaudet. Taimet vain olivat parimetrisiä, vähintään metrin levyisiä ja parinkymmenen litran ruukuissa. Minkäköhänlaisia autoja taimiliikkeet kuvittelevat asiakkailla olevan? Vaikka taimet olivat alessa puoleen hintaan, en voinut harkita: ei olisi autoon mahtunut. Suuri ikävä kyllä.

Mikähän Parrotia mahtaa olla suomeksi... jaa, se on parrotia. Kerrankin ei olla keksitty mitään älytöntä nimeä kuten laakerituomiangervopyökki!

Amerikantaikapähkinä Hamamelis virginiana

Euroopanpyökki Fagus sylvatica

Höyhenpensas Fothergilla

Japaninkirsikka Prunus Sato Zakura -Ryhmä

Japaninlehtikuusi Larix kaempferi

Japaninvaahtera Acer palmatum

Kaljukultasade Laburnum alpinum

Karhunvattu Rubus Karhunvattu-Ryhmä

Kiinanpunapuu Metasequoia glyptostroboides

Kuparivaahtera Acer griseum

Nenäliinapuu Davidia involucrata

Pikkusormustinkukka Digitalis lutea

Puistotaikapähkinä Hamamelis × intermedia

Punaperuukkipensas Cotinus coggygria f. purpureus

Rusotuomipihlaja Amelanchier lamarckii

Ruusuherukka Ribes sanguineum

Tylppöorapihlaja Crataegus monogyna

Muutama punainen

Värejä alkaa pikku hiljaa tulla lisää. Huomaan pihlajan latvassa ensimmäiset punaiset lehdet ja vaahteroissa samoin, vaikka suurin osa niiden lehdistä on vielä vihreänä. Harjaneilikoissa on muutama urhea, syyssäitä uhmaava kukinto, tämä sävy on loistava syksyisten lehtivärien joukossa.

Myrkkyliljat olivat tänä vuonna tavattoman aikaisia, paitsi tämä 'Lilac Wonder', joka on normaalissa aikataulussa ja on parhaillaan tekemässä pari kukkaa. Suurin osa on kukkinut jo, mutta valkoiset syysmyrkkyliljat olisivat yhä kukassa, ellei peura olisi käynyt popsimassa niitä.

Vaahteran alla on niin kuivaa, että siinä valkoinen syysmyrkkylilja 'Album' on vasta nousemassa. Kuten voi nähdä, nämä viimeiset myrkkikset ovat visusti verkkojen sisällä.

Höyhenpensaani on vasta pieni, mutta onpa siinä päheä syysväri! Aika goottilainen ilmestys. Sopii hyvin tähän varjoiseen kohtaan mäntyjen alle, sammalkeinun vierelle. 

'Potomac Lavender' -leijonankidat ovat ihan hyvässä kukassa, kunhan pitää ne poissa peurojen hampaiden ulottuvilta. Toiset astiat ja osa näistäkin on syöty, mutta sitten kiikutin tämän turvaan kuistin pöydälle, jonne peurat eivät vielä ole kivunneet, vaikka kuistin rappusilla käyvätkin syömässä.

Loppuun vielä olohuoneesta räiskyvän punaiset tunnelmat erilaisten pelargonien ja Nerinen esittämänä.

Täällä tuli juuri aurinko esiin varsin tuulisen ja sateisen alkupäivän jälkeen, joten nyt ulos. Aurinkoista viikonloppua!

Harjaneilikka – Dianthus barbatus

Höyhenpensas – Fothergilla 

Leijonankita – Antirrhinum

Syysmyrkkylilja – Colchicum autumnale