Veneretki

 Lauantain kurjan kelin jälkeen sunnuntai valkeni aurinkoisena ja rauhallisena, tuulta oli vain vähän. Lähdimme ystävien kanssa retkelle.

Ensimmäinen kohde oli saari aika lähellä omaamme, ja sen rantakallioissakin näkyy samaa eri kivilajien tuottamaa eroosioraitaa kuin meillä. Kulkupeli on ystävän vanha ja vakaa saaristovene.

Täällä on kaunis pähkinälehto ja maastosta voi nähdä, että vanhoja niittyjä on. Edessä kasvava pensas on orapihlajaa, joko tylppö- tai suippuorapihlaja. Ne ovat niin samanlaiset, etten erota niitä toisistaan ja kumpaakin esiintyy. Lisäksi täällä kasvaa aitoja metsäomenapuita, ei siis sellaisia tarhaomenapuun kanssa risteytyneitä villiomenoita, jollaisia ne lähes kaikkialla ovat.

Seuraavaksi rantauduimme saarelle keskellä Mossala fjärdeniä, kraaterimaista pyöreää vesialuetta. Rantautuminen olikin vaikeaa, sillä rannat ovat matalia. Pääsimme hyvällä yhteistyöllä maihin tässä kohtaa kivikkorantaa. Täällä kukkivat meriputket, väinönputken merelliset serkut.

Kukinto on nupulla suloinen pallukkarykelmä.

Saaren sisäosa on kuusikkoa ainakin siinä kohdassa, jossa lähdimme sisäosiin. Tässä kohdassa on kallio pinnassa ja jäkälät säännöllisten sateiden takia aivan uskomattoman pörheät. Kallio laskeutuu matalana kohti rantaniittyä, johon suuntaan jatkoimme.

Teimme hyvin mielenkiintoisia havaintoja. Löytyi horsmanvarsia ja mesiangervot olivat tulossa kukkaan. Tällä saarella ei siis ole peuroja! Mikä onnellinen kasviensuojelualue!

Näin ollen saarella voisi olla seljakämmekkää, jonka peurat ovat lähes kaikkialta saaristosta syöneet, mutta emme löytäneet, tosin emme haravoineet saarta kokonaisuudessaan; se on aika vaikeakulkuinen.

 

Rantakallio on upean laaja ja sileä. Yritimme maihinnousua ensin tähän, mutta kallio jatkuu vedessä niin matalana, ettei ollut toivoakaan päästä rantaan asti.

Olen lapsesta asti ihastellut kalliosaarten sinnikästä kasvillisuutta.

Tässä kohdassa ranta muuttuu somerikoksi ja metsänrajassa on hurmaava pikku niitty ahomansikkaa ja haisukurjenpolvea.

Korkeat saarnet tulevat myöhään lehteen, tässä rantametsässä varmasti vielä myöhemmin kuin kotona.

Seuraava kohde oli saari, jonne muinaiset merenkulkijat ovat tuoneet karhunlaukkaa. Sitä kasvaa saaren rantalehdossa. Tutkin kiinnostuneena kimalaisia, ne olivat pieniä.

Luen kimalaiskirjaani ja arvelen tämän olevan pensaskimalainen. Sillä on tämä väritys: etuselässä keltainen raita, takapäässä pikkuinen oranssi peppu. Kuningattarenkin koko on pienempi kuin monilla muilla kimalaisilla, ja työläiset vielä huomattavasti kuningatarta pienempiä. Koiraiden naamassa olisi keltaista karvoitusta, mutta toinen kuva, jossa näkyy etupuoli, ei näytä naamaa selvästi. 

Kimalaisten tutkiminen on vaikeaa, sillä kuningattarilla, työläisillä ja koirailla on kokoeron lisäksi usein värierojakin. Kivikkokimalaiskoiraalla on myös keltainen raita etuselässä ja voimakkaan punaoranssi takapää, mikä täsmää ehkä jopa paremmin kuin pensaskimalainen, loppujen lopuksi.

Joka tapauksessa: tässä sitä ruokaa riittää! Niin kimalaisille kuin muinaisille merenkulkijoillekin.

Karhunlaukkalehto jatkuu rantakaislikkoon asti.

Tämäkin on pähkinälehtoa, jossa kasvaa orapihlajia. Ne olivat nupulla, kohta on upea valkoinen kukkaloisto niissäkin.

Karhunlaukkaa silmänkantamattomiin. No, ei nyt ihan, mutta upea paikka.

Perhosia lepatteli kukissa runsaasti. Valkosipulimainen tuoksu huumaa myös ihmiset, tai ainakin siitä tulee nälkä.

Humala on kiinnostava havainto, jota emme olleet aiemmilla retkillä huomanneet. Viikingit – tai muut muinaiset kulkijat – ovat ottaneet kaikki herkkunsa mukaan ja istuttaneet niitä paikkoihin, joissa ovat viipyneet.

Tässä on suojainen salmi, joten ei ihme, että merenkulkijat leiriytyivät juuri tähän. 

Meidänkään ei tarvinnut kärsiä nälkää, sillä mukana oli hyvät eväät.

Ahomansikka Fragaria vesca

Haisukurjenpolvi Geranium robertianum

Karhunlaukka Allium ursinum

Meriputki Angelica archangelica ssp. littoralis

Metsäomenapuu Malus sylvestris

Pähkinäpensas Corylus avellana

Saarni Fraxinus excelsior

Suippuorapihlaja Crataegus rhipidophylla

Tylppöorapihlaja Crataegus monogyna

Väripilkkuja kasvitieteellisessä puutarhassa

 Pääsin käymään Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa Helsingissä. Projektina oli löytää kuvauksellisia kasveja tähän aikaan ja niitähän oli paljon!

Jo itse päärakennus on upea, kun matala aurinko sattuu paistamaan sen läpi. Mutta tällä kertaa en mennyt sisälle, vaan keskityin ulkoalueisiin. Sisällä olisi kyllä ollut houkuttelevan vehreää ja lämmintä.

Ulkoalueilla on rauhallista ja yllättävän paljon hehkeää nähtävää. Tämä on ihan tuikitavallinen ruostehappomarja, tai useammin kai näkee punalehtistä versiota, mutta tämä on perusmuoto. Olen vähän alkanut innostua – huomaan myös kirjoittaneeni happomarjoista enemmän kuin aiempina vuosina, vaikka ei minulla vielä kasva niitä kuin kolmea eri lajia / lajiketta. 

Niistä eivät muuten tunnu peurat välittävän ja se on iso plussa.

Suurimmaksi osaksi ihastelin puita. Osassa on vielä ruska, kuten vuorivaahterassa. Se on nyt keksitty laittaa haitallisten vieraslajien listalle, kylläpä sillä saralla ollaan yliaktiivisia.

Vuorivaahteran lähellä kasvavat japaninvalkopyökit ovat tavattoman kauniita juuri nyt. Niillä on näköjään tuollainen vaakasuoraoksainen kasvutapa, aivan ihana ja aika harvinainen niissä kasveissa, jotka ovat meillä talvenkestäviä. Muoto korostuu, kun viereiset puut ja pensaat ovat lehdettömiä.

Tutkailin tietysti myös puiden runkoja. Koivut ovat upeimmasta päästä; tässä visakoivu.

Tämä, jollaista en ollut koskaan ennen nähnyt, on visainen harmaaleppä, kyltissä "Muhkuraksi" nimetty. Luultavasti siis sama, joka on Viljelykasvien nimistössä muhkuraharmaaleppä.

Japaninmagnoliassa on kukkanuput, mikä vahvistaa epäilyni siitä, ettei oma magnoliani aio vielä ensi keväänäkään kukkia. Siinä ei ole yhtäkään tällaista isoa karvaista nuppua.

Todella talvenarat lajit, kuten jättigunnera ja tässä Paulownia eli keisaripuu, on suojattu esimerkillisesti: verkosta kiepautettu häkki on täytetty kuivilla lehdillä ja komeus on päällystetty levyillä, jotka pitävät kuivat lehdet kuivina. Meillä vain nuo levyt olisivat ensimmäisen tuulenhenkäyksen jälkeen naapurin pihassa, vaikka olisikin pari lankkua painona. Nuo ovat varmaan kyllä naulattu kiinni, mutta silti.

Vaakut ovat juuttuneet jäätyneeseen lampeen. Lämpimät kasvihuoneet houkuttelisivat valontuikkeineen, sillä tässä vaiheessa kenkäni ovat jo märät, mutta jatketaan sinnikkäästi tarpomista – kaikki nähtävä ei ollut tässä.

Vielä on kaikenlaiset marjat, ja niitä onkin paljon! Tämä on purppuraomenapuu 'Hopa', aika valtava sellainen. Oikealla on riippamarjaomenapuu.

Vanhan siperianomenapuun runko kasvaa jo kumollaan maata myöten, mutta omenia se näköjään tekee valtavat määrät – ja puu on vaikuttavan kokoinen, tosin enemmän leveys- kuin pystysuunnassa. Ihana näky, ja taustalla on lisäksi pihlajien marjaisia oksia.

Mantsurianmarjaomenapuu vallan loistaa. Oih, mikä väri!

Niin ja onhan kasvitieteellisestä myös upeat näkymät vastapäiseen Siltasaareen. Jugendissa silmä lepää aina.

Myös kasvitieteellisen puutarhan sisällä on upeita rakennelmia; satavuotiaita kivipengerryksiä. Edessä kasvaa valkolumimarjaa.

Ja sitten on tuo ihana uusbarokkinen palatsi puutarhan keskellä, jonka takia oikeastaan haluaisin Suomen kuninkaaksi. Sillä kuninkaanlinnaa tuosta kaavailtiin. Suostuisin kyllä jakamaan rakennuksen kasvimuseon kanssa.

Edessä on ehkä kiiltoruusu, mutta voi olla joku muukin.

Puutarhasta löytyy myös lempikasviani varjohiippaa.

Lisää marjoja on orapihlajien osastolla: tässä newyorkinorapihlaja.

Taustalla olevan saniaisen edessä on niin paljon lunta, että en löytänyt mahdollista kylttiä. Luulen sen olevan kuningassaniainen. 

Lumiukko ei ole minun tekemäni, mutta se kuvastaa täydellisesti käyntiä puutarhassa: olipa paljon kaikkea kivaa! Ja kiva, että jaksoit lukea!

Japaninmagnolia Magnolia kobus

Japaninvalkopyökki Carpinus japonica

Keisaripuu Paulownia tomentosa

Kiiltoruusu Rosa virginiana

Kuningassaniainen Osmunda regalis

Mantsurianmarjaomenapuu Malus baccata ssp. mandshurica

Muhkuraharmaaleppä Alnus incana 'Gibberosa'

Newyorkinorapihlaja Crataegus × durobrivensis

Purppuraomenapuu Malus Purpurea-Ryhmä

Riippamarjaomenapuu Malus baccata 'Gracilis'

Ruostehappomarja Berberis vulgaris

Siperianomenapuu Malus prunifolia

Valkolumimarja Symphoricarpos albus var. laevigatus

Varjohiippa Epimedium

Visakoivu Betula pendula var. carelica

Vuorivaahtera Acer pseudoplatanus

Kaikissa väreissä

 Ruska se vain edelleen paranee päivä päivältä. Paitsi sen kohdalla, jonka lehdet putosivat jo.

Huomasin huussin takana esikko- ja jouluruusupellossa 'Roseum' -lumipalloheiden. Minulla on näitä kaksi, ollut jo vuosia, ja viimein tänä vuonna ne ovat alkaneet kasvaa. Syysväri on molemmilla todella kaunis.

Sanotaan, että aurinkosumma vaikuttaa ruskaan. Näistä puskista toinen on täydessä paahteessa ja tämä saarnen varjossa. Kummassakin on yhtä hyvä syysväri.

Ruskaan vaikuttaa niin monta tekijää, että on todella vaikea sanoa, miksi näiden kahden ruska on identtinen niin erilaisilla kasvupaikoilla.

Iso Yggdrasil-saarni on edelleen lehdessä, vaikka sen takana kasvava ei, eikä moni muukaan saarni tällä saarella. Tämä on juuri otettu kuva: päivän tilanne. Nyt lehtiä tippuu jatkuvasti, kohta iso puu on alaston. Saarnen juurella näkyy japaninvaahtera 'Osakazuki' kirkkaanpunaisena. 

Rusotuomipihlaja on punaisena, siemenestä itsekseen kasvanut omenapuu keltaisena, saarni limenvihreänä ja japaninvaahtera verenpunaisena ryyditettynä 'Lemon Queen' -auringonkukalla, joka kukkii keltaisenaan aina vain. 

Oikealla on huussi; yksi puutarhaihmisen kivoimmista ja tärkeimmistä rakennuksista. On ylellisyyttä, ettei tarvitse riisua mutaisia saappaita käydäkseen vessassa.

Kunpa pihalla vielä olisi ruokatarjoilu ja juoma-automaatti.

Japaninvaahtera 'Osakazuki' on joka syksy yhtä upea. Ensin sen vihreät lehdet alkavat tummua viininpunaisiksi, sitten, juuri kun ajattelee, että puska on täydessä loistossaan, alkavat lehdet vielä kirkastua kirkkaanpunaisiksi. Viereinen tarhakalliokielo muuttuu vähitellen keltaiseksi. 

Ahaa, sen nimi onkin muutettu tarhakieloksi ja Polygonatum-suku torvikieloiksi, kertoo uusin Viljelykasvien nimistö. Minusta englanninkielinen nimi "Kuningas Salomonin sinetti" on jotenkin runollisempi... joskin myös huomattavasti pidempi.

Rusotuomipihlajiini ei yleensä tule näin punaista ruskaa eivätkä niiden lehdetkään pysy ruskavärisinä pitkään oksilla – paitsi tänä syksynä. Tämä on aivan mahtiruskasyksy!

Oli pakko viedä kamera huussiinkin, kun tätä(kin) näkymää ihastelen päivittäin. Edessä näkyy ison saarnen oksa lehdessä, kaukana jo lehdetön lajitoveri. 

Huussin edustalla on ruskopenkki, josta kuvassa näkyy rusotuomipihlaja ja toinen japaninvaahterani, punaruskealehtinen 'Enkan'. Sen syysväri ei ole ollenkaan 'Osakazukin' veroinen. Sydämen oikeasta reunasta kurkistaa vielä toisen rusotuomipihlajan oksia. Ruskaväreissä hohtavat myös vaahterat, ruusuherukat, pilvihelmipihlaja ja kultaherukka.

Kultaherukan ruska on monivärinen. Tummalehtinen marjaomenapensas 'Marleena' ei ole vielä vaihtanut väriä. Siitä tulee kirkkaanpunainen joka syksy.

Marjaomenapensaskin on vaihtanut nimeä: se on nykyisin helmiomenapensas.

Pilvihelmipihlaja on kaunis tummissa pikku lehdissään.

Alempana rinteessä on alkusyksyllä siirretty kuparivaahtera. Mielestäni sen syysväri on tänään vielä punaisempi kuin tässä muutama päivä sitten otetussa kuvassa. Taustalla on koristearonia.

Japaninhappomarja on lapsuudesta tuttu, tätä kasvoi yhdessä puistossa koulumatkan varrella. Syksyisin ihastelin happomarjojen moniväristä ruskaa aina, pysähdyin usein niiden äärelle. Nyt minulla on oma ihana ilotulitus, tämä on Vironperän kantaa. Punaiset marjat vielä kaupan päälle!

Rohanin kohdalla pensasaitakasvina on tylppöorapihlaja. Nämä ovat alkaneet kukkia hyvin ja tuottavat kauniita marjoja. Voisikin kerätä muutaman marjan ja kasvattaa lisää taimia. Keltainen ruskaväri on kaunis punaisten marjojen kanssa.

Japaninmagnolia on myös menossa keltaiseksi. Se on todella kaunis, valitettavasti vain kukkasilmuja ei vieläkään näy. Niiden pitäisi jo tässä vaiheessa näkyä ensi kevään kukintaa enteillen. Puu alkaa olla sen kokoinen, että ajattelin jo ensi vuonna ensimmäisten kukkien mahdollisesti tulevan. No, sitä seuraavana keväänä varmasti!

Edessä on pyökki 'Rohan Weeping'. Rohanissa ollaan edelleen.

Rohanista muutama askel metsäpuutarhaan päin kasvaa erittäin kitulias höyhenpensas-rassukka. Olen istuttanut sen todella huonoon maahan, mutta siinä se on selvinnyt jo monta vuotta. Syysväri on kyllä upea, oikeastaan tämä on ainoa hetki vuodessa, kun vaivaisen puskan huomaa.

Safiirihortensian voisi nimetä uudelleen rubiinihortensiaksi. Taustalla on taikapähkinä ja 'Lilac Wonder' -myrkkylilja.

Alussa mainitsin sen, jonka lehdet putosivat jo. Se on kirsikkasorvarinpensas. Onneksi sen serkut pallesorvarinpensaat ovat täydessä vedossa. Niissä on yksi makeimmista ruskaväreistä, vai mitä.

Tai mikä oli suosikkisi? Jätin haileat tästä jutusta pois, kun olisi tullut vielä hirveämpi maratooni. Haileissakin ruskaväreissä on puolensa, ne ovat usein ihanan valoisia!

Helmiomenapensas Malus toringo var. sargentii

Höyhenpensas Fothergilla

Japaninhappomarja Berberis thunbergii

Japaninmagnolia Magnolia kobus

Japaninvaahtera Acer palmatum

Kirsikkasorvarinpensas Euonymus planipes

Koristearonia Aronia × prunifolia

Kultaherukka Ribes aureum

Kuparivaahtera Acer griseum

Lumipalloheisi Viburnum opulus f. roseum

Myrkkylilja Colchicum

Pallesorvarinpensas Euonymus alatus

Pilvihelmipihlaja Sorbus frutescens

Pyökki Fagus sylvatica

Rusotuomipihlaja Amelanchier lamarckii

Saarni Fraxinus excelsior

Safiirihortensia Hydrangea serrata

Taikapähkinä Hamamelis

Tarhakielo Polygonatum × hybridum

Tylppöorapihlaja Crataegus monogyna