Ruusutarhassa

 Keskikesän huumaa.

Ensimmäisenä kukinnan aloitti tarhakurtturuusu 'Syke', josta raportoin juhannuksena. Sen edessä kukkii suloinen Dreamland-kurjenpolvi eli 'Bremdream', Orkney-saarten suuren kasvimiehen Alan Bremnerin luomuksia. 

Kaikki rehottaa ja täpläpeippi on kasvanut ennätyskorkeaksi. Tuota luonnon pienikukkaista lemmikkiäkin täytyisi varmaan yrittää repiä pois. Ehkä puen märkäpuvun ja sukellan kasvien sekaan hoitamaan aluetta.

Kiinanpionit avautuivat ennen ruusujen pääkukintaa. Tämä kaunokainen on 'Wladyslawa'. 

Loistokurjenmiekka 'Double Standard' meni puoliksi vinoon viime viikonlopun myrskyssä, mutta noin puolet kukkavarsista on yhä pystyssä.

Heleäorjanruusu kukkii yhä pergolassa, sen seuraksi on tullut köynnösruusu 'Alchymist'.

Vielä viimeinen kuva orjanruususta ennen kuin sen kukat kuihtuvat. Nyt tuli vähän lämpimämpää hetkeksi ja se taitaa lopettaa kukinnan. Pitkään se on kestänytkin! 

Rohtosormustinkukat ovat edelleen iskussa, kiitos pitkien kukkavarsien. Köynnösruusu 'Alchymist' löytyy vasemmasta reunasta. 

Muistin nyt, että orjanruusun tyvellä kasvaa kärhö 'Niobe'. Sen kukkia taitaa joutua vähän etsimään tuolta ryteiköstä. Kärhön kasvu kyllä alkoi hyvin keväällä, mutta sitten kaikki muu kasvillisuus kohosi ennätysmittoihin.

Ihastelin sateiden kastelemaa 'Overdam' -koristekastikkaa tässä parina päivänä. Viime viikonloppuna satoi peräti 10 mm. Maanantain ja tiistain välisenä yönäkin satoi, mutta lopulta siitä kertyi vain pari milliä. Olen löytänyt pari pahoin kuivunutta kasvia puutarhastani, sillä sateisuudesta huolimatta vesimäärä ei ole suuri ja kovat tuulet kuivattavat kaiken kovin äkkiä.

Ranskanruusu 'Rosa Mundi' eli kirjoapteekkarinruusu alkaa kukkia. 

Olen istuttanut kameliajasmikkeen ruusutarhaan ison orjanruusun pergolan eteen, mutta jasmike ei millään suostu kasvamaan metriä korkeammaksi. Ja sekin metri kasvaa nyt lähinnä vaakatasossa, varmaan tuulista johtuen. Harmillista, mutta ehkä pensas vielä jonakin päivänä lähtee venymään korkeutta.

Onneksi sentään loistojasmikkeet kukoistavat. Niistä kolme kasvaa tontin yläreunalla täydessä paahteessa ja ne kukkivat kuin viimeistä päivää – ja tuoksuvat.

Kun sade kuivuu, nousevat koristekastikatkin takaisin pystyyn. 'Wladyslawa' on siitä kiva kiinanpioni, ettei sitä tarvitse tukea, kunhan ympärillä on korkeita perennoja tuomassa vähän selkänojaa elämän myrskyissä.

Marhanliljoilla on hyvin vaihteleva vuosi. Pari lajiketta kuihtui alkukesällä kokonaan, muutama kukkii tavallista vaisummin. Joissakin ei näy mitään eroa muihin kesiin. Ruusutarhan 'Peppard Gold' -lajikkeet ovat suht nuoria vielä, ja niissä on nyt vähän aiempaa runsaampi kukinta. Oranssit kukat saavat ihanaa vastakaikua 'Alchymist' -ruususta.

Ah, 'Alchymist' vielä kerran! Ihastuin tähän ruusuun vuosia sitten lehtikuvassa ja olen niin onnellinen, että minulla nyt on se ja se kasvaa ja kukkii joka vuosi vähän aiempaa paremmin. En kyllästy ihastelemaan ruusun sävyä rohtosormustinkukkapedillä.

Tai 'Peppard Gold' -pippurihöysteellä ryyditettynä.

Keitokseen on liittynyt myös sitruunainen maarianverijuuri. Sitä kasvaa täällä tienposkessa, mutta istutin sen tarkoituksella ruusutarhaan, sillä se on valtavan kaunis luonnonkukka.

Eipä Rosa Mundiakaan kyllästy ihailemaan.

Seuraan ovat liittyneet nimettömät pionit, joiden ostamista hieman kiroan. Tämä ylisuuri hörselö voi olla tai olla olematta 'Madame Emile Débatène', mutta on tämä siksi vähän liian vaalea. Joka tapauksessa pioni on aivan liian suurikukkainen. Tämä kukka on taipunut mäkimeiramin sekaan, mikä kai tuo törkeän kokoiselle kukalle vähän säädyllisyyttä.

Seuraava pioni samasta ostoskeikasta tulee kukkaan. Ostin 'Madame Emile Débatène', 'Pink Panther' ja 'Flame' -juurakot Lidlistä kuusi vuotta sitten, viime vuonna vasta edelliskuvan jättikukkainen kukki. Nyt kukkii tämä seuraavakin enkä tule hullua hurskaammaksi lajikkeista, sillä kumpikaan näistä pioneista ei oikein näytä yhdeltäkään niistä mitä luulin ostavani. Tälle pionille tukea tarjoaa kultakärsämö.

Väärä lajike ei hirveästi haittaa, sillä en ylipäätään tajua, miksi menin ostamaan tällaisia yhdentekeviä pinkkejä pioneja. Harmittaa sen takia, että en niin välitä pioneista, jotta haluaisin täyttää ruusutarhani niillä – etenkään tällaisilla suihkusienihörselömallisilla. 

Saman ostoskeikan pioneista kolmaskin on elossa. Se on vuosia kasvanut hedelmätarhan alaosan kivipengermän päällä keskellä heinikkoa ja nokkosia. Yleensä alukesän jälkeen en ole sitä enää nähnyt. 

Viime syksynä purin pengermän ja muurasin sen paremmin laastin kanssa. Huhtikuussa huomasin, että työmaan yläpuolella olevasta maakasasta versoo pioni. Siirsin sen parempaan paikkaan ja huomasin samalla, että sen juuri oli mennyt ylösalaisin, kun maata oli kaivettu mukkelis makkelis.

Nyt pioni on taas kuihtunut, joten ehkä yritän kääntää juuripötkylää vähän normaalimpaan suuntaan – tai riippuu siitä, miten juuret ovat siitä kasvaneet. Ehkä tälle pionille täytyy antaa sitkeysmitali ja minun täytyy lakata haukkumasta niitä.

Ensimmäiset David Austin -ruusut ovat avanneet kukkansa. Viime marraskuussa istutettu Abraham Darby eli 'Auscot' tuotti ensimmäisen kukkansa, tästä jo näkee kukkien ihastuttavan värin. Nuppuja on runsaasti.

Ruusujen kukinnan alkaessa aloittaa myös harmaakäenkukka, loistava ruusujen välikasvi.

Ketoruusuruoho on myös ihana ruusunkukkien lomassa. Tässä kukkaan on tulossa Boscobel eli 'Auscousin'. Viime vuoden vaisun Austin-kesän jälkeen on ihana nähdä, miten paljon nuppuja niissä kaikissa nyt on!

Boscobelin vieressä kasvaa hyvin kauniskukkainen siementaimi-lehtoakileija, joka oli sinisenä väärän värinen Rohaniin joten siirsin sen ruusutarhaan. Kuva on monen viikon takaa, mutta näin täydellinen kukka on pakko huomioida edes myöhään.

Harmaakäenkukka Lychnis coronaria

Heleäorjanruusu Rosa dumalis

Kameliajasmike Philadelphus × virginalis

Ketoruusuruoho Knautia arvensis

Kiinanpioni Paeonia lactiflora

Koristekastikka Calamagrostis × acutiflora

Kultakärsämö Achillea filipendulina

Lehtoakileija Aquilegia vulgaris

Loistojasmike Philadelphus lewisii 'Tähtisilmä'

Loistokurjenmiekka Iris Sibirica-Ryhmä

Maarianverijuuri Agrimonia eupatoria

Marhanlilja Lilium Martagon-Ryhmä

Mäkimeirami Origanum vulgare

Ranskanruusu Rosa Gallica-Ryhmä

Rohtosormustinkukka Digitalis purpurea

Tarhakurtturuusu Rosa Rugosa-Ryhmä

Täpläpeippi Lamium maculatum

Pakkaspäivän pohdintoja

 Aamulla, kun avasin makuuhuoneen verhot, näin metsäkauriita.

Naapurin puolella, onneksi! Menin silti ovesta hätyyttelemään ne pois, jotta eivät saisi mitään ajatuksia siirtyä lähemmäs.

Käärin eilen Viburnum × bodnantense 'Dawn' -heiden pressun sisään, kun oli luvassa niin kovia pakkasia. Pressu menee helposti ja nätisti verkolla suojatun pensaan ympärille. 

Melkoiselta iglulta tuo näyttää. Ei sitä varmaan muuten olisi tarvinnut suojata, selvisihän se viime talvestakin. Mutta pressua ja köyttä on ihan puskan viereisessä katoksessa, joka on entinen sauna – niin lähellä, että lähes jo pensaan ympärillä. Pensaassa on nyt niin paljon nuppuisia kukintoja, että olisi kiva nähdä se kunnolla kukassa.

Pakkasjakso on loiventunut ja lyhentynyt. Viime yön alin oli –5,9 eikä sen kylmempää ehkä olekaan tulossa. Vielä eilisessä ennusteessa luvattiin –8 astetta keskelle päivää tälle ja huomispäivälle. Tällä hetkellä ennuste sanoo, että tiistaina ollaan jo nollassa – ja viikon kuluttua käyrä kulkee plussan puolella hamaan tulevaisuuteen.

Tilanne on lupaava. Ojat ja salaojat vetävät. Tämä on erityisen ihanaa, kun vertaa tilannetta vuoden takaiseen:

Sama paikka tasan vuosi sitten. Toivoton jääpaisumus, joka ulottui useita metrejä ojien ympäristöön. Tässä kosteikkopuutarhassa oli noin 10 cm paksu jää. Ihan ihme, että suurin osa kasveista selvisi.

Tokihan tässä vielä voi tulla jääkansia, maaliskuussakin ehtii vielä. Mutta toistaiseksi iloitsen tästä – olen sellainen ihminen, että mieluummin iloitsen etukäteen kuin pelkään pahinta. Iloisessa odotuksessa on niin paljon mukavampi elää. Ja kyllähän tämä hyvältä näyttää, kun maa ei ole pahasti jäässä. Kevättalvella saattavat ojat hyvinkin vetää.

Kaunista on, kun aurinko paistaa. Tämä on kaita-asteri 'Prince'.

Joulukuussa kuvasin saman asterin viimeiset kukat jäätyneinä. Tuolloin sai auringon matalia ja harvoja säteitä metsästää, nyt niitä tulvii taivaan täydeltä!

Preeriallakin kaikki vielä törröttää. Paitsi raparperi, jonka varret olen leikannut.

Koristekastikka 'Overdam' on parhaita koristeheiniä talveen. Osa varsista lakoaa tuulessa ja tuiverruksessa, mutta kukkavarret ovat sen verran kevyet, että aina osa jää pystyyn. Varret ja kukintojen jämät keräävät kuuraa, joka loistaa auringossa kuin timanttinen suihkulähde.

Lunta ei ole kuin 1–2 cm kasvien suojana, joten leikkasin männystä oksan ja kasasin havuja ilmavasti lumikellojen päälle. Etenkin ne lumikellot, joiden kukkavarsi on jo pitkä, sai peitellä äärimmäisen varovasti, etten tuhoa kukkia tai katko varsia.

Nyt mittari näyttää kuitenkin –8 asteen sijasta –1,3 varjossa, joten huomattavasti ennustettua lämpimämpi päivä tästä tulikin.

Havukasa suojaa 'Hippolyta' -lumikellojen lisäksi myös 'Hippolyte' -ranskanruusua. Sen, kuten muidenkin ruusujen, varret ovat vihreät ja valmiina kevääseen.

Joulukuussa kasasin raakavillaa kaikkien Austin-ruusujeni tyville. En ole niitä yleensä suojannut mitenkään, mutta viime talvi oli niin ankara, että moni näistä ruusuista kärsi siitä selvästi. Täksi talveksi ei olisi varmaan tarvinnutkaan suojata. Tässä vastaus Kivipellon Sailan joskus esittämään kysymykseen siitä, miten käytän villaa. Suojaan talvenarat kasvit tällä tavalla.

Ihanat, aurinkoiset päivät ovat olleet omiaan oksien haketukseen ja polttopuiden pätkimiseen ja pilkkomiseen. Keli suorastaan vetää ulos. Ja kun pihalla on niin ihanan helppo liikkua! Ei ole jäätä, ei paksua lunta.

Tässä 'Mount Aso' -puuteripajun oksa sinulle. Ihanaa ystävänpäivää, blogiystäväni!

Kaita-asteri Symphyotrichum laterifolium

Koristekastikka, tupaskastikka Calamagrostis × acutiflora

Puuteripaju Salix gracilistyla

Ranskanruusu, tarhagallianruusu Rosa Gallica-Ryhmä

Viimeiset (ehkä) istutukset

 Paketti paljasjuurisia ruusuja saapui maanantaina. 

Olin kaivanut niille kuopat valmiiksi siinä vaiheessa, kun Omaposti näytti, että paketti on toimitettu suoraan laivaan. Sitä ei tarvinnut siis hakea Nauvosta. Tähän aikaan on päivä niin lyhyt, että valmiiden kuoppien ansiosta sain ruusut vielä samana päivänä maahan laivan saavuttua.

Yksi ruusuista pääsi ruusutarhan ja preerian rajamaille. Siinä – siinäkin – on kivistä. Pari murikkaa ylös, tilalle tuli sopiva kuoppa ruusulle. Tähän kohtaan pääsi persikkainen Austin-ruusu Abraham Darby.

Olen kesän mittaan ehtinyt harmitella ankaran talven viemiä 'Veitch's Blue' -otapallo-ohdakkeita. Vai vesimyyräkö taas asialla. Nyt syksyllä havaitsin kuitenkin ison lehtiruusukkeen, se näkyy ruusukuopan takana. Sivummalla näyttäisi olevan myös siementaimi. Iloinen yllätys!

Otin kuvan tuosta samasta kohdasta lokakuussa, kun kanttasin tämän reunan. Joitakin kiviä voisi edelleen kaivaa pois reunasta, kun ne haittaavat kanttaamista. Linjankin voisi suoristaa, mutta oli ilmeisesti kiire. 

Edessä ovat komeat 'Overdam' -tupaskastikat.

Tässä samat heinät viime sunnuntaina, kun tuuli oli taas yltymässä. Olimme vasta saaneet sähköt takaisin perjantain myrskystä ja mietin, koska tulee seuraava katkos. Onneksi tuosta ei tullutkaan uutta myrskyä. 

Kauempana preerialla näkyy harmaanvihreä salvia, siis tavallinen rohtosalvia, maustekasvi. Se on täydellisen kaunis puska.

Kauempana näkyy, että japaninlehtikuusi on viimein tullut kokonaan keltaiseksi.

Preerian alarinteessä on melkoinen yksivuotisten vyöry. Itsekseen kylväytyneet kurkkuyrtit saivat seurakseen Kodin kukkien niittyseoksen. Seassa on joitakin perennoja, joiden toivon tosiaan selvinneen viidakossa.

Kurkkuyrtit ovat toisaalta aivan mahtavia siinä, kuinka ne jatkavat kukkimista marraskuulle. Jos lauha sää jatkuu, voi olla, että joulukuullekin.

Kesän mittaan kurkkuyrttien varret ovat kasvaneet lähes puunrungoiksi samalla, kun kasvustokin on venynyt metriseksi. Ei tästä kuvasta oikein saa selvää varren paksuudesta, mutta ällistyttävä se on.

Uusia ruusuja pääsi myös ylärinteeseen. Kunnostetun pengermän sekä uuden köynnösmajan välimaastossa on niin iso kivi, ettei sitä saa maasta. Sen viereen pääsi Austin-ruusu Scepter'd Isle, josta olin pitkään haaveillut.

Jaa-a. Marraskuun kuvat ovat aika ankeita.

Laitetaan loppuun kesäkuinen kuva. En tainnut kesällä esitelläkään, kuinka kauniisti jasmike 'Starbright' kukki. Puska on vielä nuori ja pieni; metrinen. Ruusupergolassa kasvaa jättimäinen heleäorjanruusu. 

Preeria on ruusupergolasta vasemmalle. Siellä kukkivat tuolloin vaaleankeltaiset 'Citrinus' -niittyleinikit; kurkkuyrtit olivat vasta kasvattamassa lehtiruusukkeita. Isojen kivien takaa pilkottaa rohtosalvia sinisenään kukkia.

Heleäorjanruusu Rosa vosagiaca

Japaninlehtikuusi Larix kaempferi

Jasmike Philadelphus

Kurkkuyrtti Borago officinalis

Niittyleinikki Ranunculus acris

Otapallo-ohdake Echinops ritro

Rohtosalvia Salvia officinalis

Tupaskastikka Calamagrostis × acutiflora

Ruusuja ja vasarointia

 Meillä oli tässä välissä pienoinen myrsky.

Sitä ennen otin kuvan preerian kurkkuyrteistä, jotka kukkivat yhä vain kuin viimeistä päivää. Samoin kehäkukat taustalla.

Kuvassa oleva puutarhaovi otti osumaa myrskypuuskista. Se oli romahtamassa, kun lauantaiaamuna kiersin pihaa. Ensin luulin, että saranat olivat antaneet periksi, mutta saranat olivat kiinni reunimmaisessa laudassa. Seuraavat vain olivat irronneet taustan tukilaudoista. 

Sain ne naulattua uusilla nauloilla uudestaan kiinni, ja voi olla, että lisään vielä pari ruuviakin. 

Samoin oli yhden porteistani laita, sekin oli kumollaan, mutta saranat ehjiä, olikin nopeampi korjata kuin ensin luulin. Minisaunani katosta oli puolet lentänyt maahan, navetan räystäästä osa tippunut... kun pihaa kiersi, koko ajan huomasi uusia tuhoja. 

Olin yllättynyt, sillä luulin olevani aika hyvin suojassa luoteistuulelta, kun minulla on metsäinen mäki pohjoiseen päin tontin takana. Mutta tuuli löytää reitit ja kiertää esteet ja nyppylät, keräten samalla vauhtia.

Niin ja oli meillä sähkötkin poikki 38 tuntia, palasivat tänään aamupäivällä.

Palataan takaisin (korjatulle) puutarhaovelle ja ruusuisempiin asioihin. Tässä kuvassa näkyvät kaikki kolme tällä hetkellä kukkivaa ruusua: oviaukon vasemmassa reunassa yksi, oikeanpuoleisessä tolpassa toinen, ja tolpasta oikealle kolmas. Ai niin, ja onhan vielä se ikuisuuskukkija-äitienpäiväruusukin, mutta se ei näy tähän.

Ovesta vasemmalle (täältä päin katsoen) on remontanttiruusu 'Duchesse de Rohan'. Taustalla on purppuraheisiangervo 'Diabolo'; mukava sointuvuus ruusunkukkaan. Isosiniheinä 'Skyracer' kurkottelee kohti taivaita.

Oven oikeassa tolpassa on köynnösruusu Pierre de Ronsard, joka ei ole paljoa tähän mennessä köynnöstänyt. Viime vuonna se teki korkean verson, joka paleltui totaalisesti talven aikana. Ruusu on tänä vuonna kasvanut hyvin varovaisesti.

Kolmas ruusu on David Austinin jalostama Winchester Cathedral, taustalla on syysasteri 'White Ladies', puu on japaninkirsikka 'Royal Burgundy'.

Iso ajoportti onneksi pysyi ehjänä, sillä siltä suunnalta olisi tulijoita ihan keskellä kirkasta (tai sateista) päivääkin. Yksi tyyppi tuolla kuikuileekin toiveikkaana portin lävitse.

Oikealla on koristekastikka 'Overdam'. Se on jo mennyt oljenkeltaiseksi siinä missä siniheinät ovat kirkkaankeltaisia tai vielä vihreänkeltaisia.

Menin portille, tyyppi oli keskusteluetäisyydellä eikä vaivautunut ottamaan jalkoja alleen. Valkohäntäpeura ei ihmistä pelkää, vaikka syytä olisi.

Onneksi metsästä kuuluu pum, pum – jokaisen kohdalla riemuitsen: kenties yksi peura vähemmän!

Kasvejani on nimittäin jo käyty syömässä ja harmikseni en oikein tiedä, mistä pirulaiset tulevat. Tai yhden kohdan keksin ja tukin. 

Myrskyn huonoja puolia on sekin, että suojaverkot lentelevät pois paikoiltaan. Tähtimagnolian kukkanuppuja ei onneksi oltu käyty popsimassa, eivätkä ne olleet vaurioituneet verkon noustessakaan. Ne ovat tähän aikaan vielä onneksi aika pienet.

Magnolian vieressä olevalle ruusupergolalle oli käynyt pahemmin. Kävi niin kuin monesti ennenkin: metallisen tolpankengän hitsaus petti. Tämä oli tuhoista ainoa, jota en voinut korjata kunnolla, sillä uutta samankokoista tolpankenkää ei nyt vajasta löydy tähän hätään. 

Ruuvasin tänään pitkät viistotuet tolpan molemmin puolin, jospa se riittää toistaiseksi pitämään rakennelman pystyssä, kuvassa on vielä väliaikainen viritys. Hyvä, että olin kotona, sillä kaikki tuhot olisivat tehneet laajempaa vauriota, jos niitä ei olisi päässyt heti korjaamaan. Korjaamisiin kuluikin eilen kuutisen tuntia, mikä oli ihan hyvä, sillä siinä tuli lämmin. 

Sitten laitoin tulen hellaan ja keiton hellalle tekeytymään, ja voi että siitä tuli hyvää – ja lämmittävää. Onneksi on tulisijat.

Vasta tänään olen kerännyt ympäri pihaa lentäneitä pihakalusteita ja kottikärryjä, tosin ne saattoivat mennä kumolleen taas iltapäivän mittaan voimistuneessa tuulessa. Heitin kellarin ovesta pari suojaverkkorullaa syreenille ja kun tulin kellarista ulos, ihmettelin, mihin ne hävisivät – ne olivat vierineet pihan toiseen päähän.

Saaristoelämää. Joku kai voi kutsua tätä romanttiseksi, mutta on tämä usein aika inhorealistista.

Tuulessa on hyviäkin puolia. Parimetriset isosiniheinät ovat tosi koristeellisia huojuessaan tuulessa. Kuvasta näkee myös, miten upea syysväri niihin näin marraskuussa kehittyy. 

Ehdin ennen myrskyä korjata kallistuneen kohdan aitaa – sen sentään tajusin tehdä. Joten täällä ollaan valmiita uusiin tuuliin!

Toivottavasti teillä ei tullut myrskytuhoja tai yhtä pitkiä sähkökatkoja.

Isosiniheinä Molinia caerulea ssp. arundinacea

Koristekastikka (tupaskastikka) Calamagrostis × acutiflora

Remontanttiruusu Rosa Remontantti-Ryhmä

Tähtimagnolia Magnolia stellata